Voihan nolo, nukuin toisenkin yön. Ei kai tästä vaan tule jo tapa, että niinkuin nukkuisi öisin. Alkaisi olla kuin muutkin ihmiset? Ei, en usko. Se vanha ukonruutana, unihiekkakaveri nimittäin, tekee tällaisia vekkuleita juttuja ihan vaan omaksi huvikseen. Ensin uskottelee, että nukkuminen on kivaa ja unta on helppo saada. Sitten isketään täpöllä takaisin. Että katsotaan nyt. Tosin hyviin unenlahjoihin voipi olla avitusmömelöiden lisäksi syynsä pienellä kissinkupillisella chili con soyaa, jota nautin iltapalaksi ;D Oli se sen verran hyvää, että uni alkoi kohtapian kiinnostaa.
Varastolla on suoraan sanoen mieletön kiirus. Tässä lomilta palanneet kaivelevat vanhoja juttujaan esiin ja länttäilevät niitä edelleen minulle, täysin käsittelemättömänä. Minähän teen, korjaan, teen ja korjaan. Järkevää, lukisivat edes kerran ensin ne omat paperinsa. Mutta, siksi minut on tuonne palkattu. Eikä se minua harmita. Hengentuotokset ovat usein niin kehnosti muotoiltuja, että harmittaisi kovasti, jos ne olisivat omia. Nyt tyydyn korjaamaan aivan karmeimmat mokat ja merkkaamaan ne punakynällä tiedoksi *tsihih*. Muuten en voi asioita käydä muuttamaan. En tällä palkalla enkä muutenkaan. Eli hädin tuskin ehdin eilenkin vain joskus aamusella vilkaista Lokilistan suosikit, sen jälkeen alkoi matalalento.
Jahas, keskiviikko-aamu! Voin ilmoittaa, että taksot ovat olleet ajassa tai jopa etuajassa *kiero virn*. Oikein hienoa, jos tämä vain jatkuu. Tällä kertaa kiitän Iisalamen leidiä, joka osaa tuunata ajoni aina oikein, näin hän on tehnyt ennenkin. Ah – antakaa hänen olla töissä pitkään (tai sitten tämän toisen asiansa osaavan ihmisen) ja ainakin ensi sunnuntaina, kun taas teen viikon varaukset. Eilinenkin postikeikka sujui oikein hyvin. Ainut ongelma oli se, että kukaan kuski ei koskaan tiedä, missä on Malmin posti. No, on se vähän kierosti sijoitettu, myönnetään. Tosin se on samoissa tiloissa noin periaatteessa kuin ennenkin, mutta siirtynyt vain vuosien aikana sisäpihalle jömmaan. Ei sitä nyt palveluja noin vaan pidetä tarjolla, kai te nyt sen ymmärrätte. Eli joudun opastamaan taksot aina itse sinne, ei hankalaa, mutta pitää itse muistaa reagoida nopeasti ja riittävän ajoissa. Minusta on tätä menoa tulossa sellainen live-navigaattori, jonka voi vaikka tilata mukaan sulostuttamaan *pärsk* matkojansa ,D Niin, siis kaksi kirjaa tuli, ziitosta – eli kyllä matka oli taatusti sen arvoinen!
Laadin sitten eilen sitä chili con soyaa, kulkekoon nyt sillä nimellä. Eli soijarouhepussin jämät (tämä ON aina se erehdys), iso sipuli, rutosti porganoita, pari vihreää tuoretta chiliä, kuivattu punainen chili, purkki tomaattimurskaa, herkkusieniä, valkoisia papuja, valkosipulia.... kaikki muhitettiin yhdessä mahtavaksi padaksi. Sellaiseksi, joka syödään sellaisenaan ja on tankeaa, ei mitään keitonluirua. No, voisihan tähän tortillan kääräistä tms. Vaiva-vaiva, minä vetäisin alkuun puoli kissinkupillista ja hyvin täyttäväähän ja namiahan tuo on. Paranee vain lämmittäessä, ainakin ennen. Ai että miksi jämät olivat erehdys? No kun, siinä käy aina niin, että apetta on enemmän kuin arvioikaan. Eli nyt on kattila vielä puolillaan ja siitä on jo otettu tämänpäiväiset eväät. Eli ainakin huomenna vielä syödään chiliä, perjantaista en mene vannomaan. Menen kuitenkin tekaisemaan minin vihreän salaatin eväiden kylkeen vielä...
Muuten ei mitään uutta mistään! En tajua, miten voi ihminen olla niin kipeä, poikki ja väsynyt yhden raadollisen työpäivän jälkeen? Siis eilenkin – en minä jaksanut mitään muuta kuin laittaa tuon ruuan. No, pesin vähän pyykkiä, mutta konehan ne hommat tekee. Sitten tietysti luin, mutta se ei ole tekemistä – se on hupia. Mutta en vain jaksa pystyä mihinkään; sattuu, särkee, juilii, väsyttääkin. Joka paikka on kipeä ja se, mikä ei ole kipeä, on selkeästi tulossa kipeäksi tai muuten vain vaivainen. Sellaista se on fibron elämä, argh!
Tämä kovasti toivoisi edes kunnon märän kevään alkavan – pääsisi edes tuosta pluikastelun varomisesta! No nyt vitamiineja ja magnesiumia kehiin ja parvekkeelle harjoittamaan tupakointia...
-----------------------------------
Purrrrrrrvinka, kavrut! Äh, mami teki muanaa ja mä luulin sitä taas jauhikseks. Eikäku se oli taas niit sahapurui, ku ei kissi voi syyvä. En tykkää, jäks. Sain sitt loput siit linnust puukis. Sitt mä kiältäydyin syämäst maitonapikoit. En tykänny taas niistäkää, mä tahon hampulikaakkei! Mamiiih – hampulikaakkei sitt viikonlopuks, jooko. Se lupas, jesh. Vaiks mä suutuin sille niist kaakeist, hyäkin sen toisee koipisee. Sill on nyt taas reikii koipises, vähäks se sano taas rumast. Ett muute kilti mami voiki olla paha suustaa. Eikä ees verta tullu kunnolla, vähä puretiraaviti vaa. Juu, kilti oon ollu muute, ihan kilti. Sais vaa joskus taas kunno muanaa illall. Ei oo taas jokusee päivää näkyny. Avais ees donaripuuki tänää. En mä nyt uskalla pyytää, mutt sitt ku se tulee himaa. Voisha se itte syädä sitt loput, siis jos jäis. Jos mä saisin valkkaa, mä haluisin itellee koko puukin. Ja pari oviilii päälle >o< Katotaa nyt sitte, mä alan taas goisii kohta.
Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!
----------------------------------
Vincent, kiero ja kavala, ”anteeksi, hampaani ovat koivessanne”-tapaus!
Päivän slogan: Vodka ei ole alkoholia eivätkä vihannekset ruokaa...
Päivän biisi: Kansainvälinen byrokraatti
Luettua: Panu Rajala – Unio mystica, Mika Waltarin elämä ja teokset. Onhan tämä suurteos, kooltaan ja sisällöltään. Koko miehen elämä ja kaikki mahdolliset teokset on kirjattu sekä analysoitu(kin). Valtava työ, josta voi kiitellä. Mutta – minusta tästä puuttui ainakin osittain henki, se henki, joka saa lukijan palaamaan tähän uudelleen ja uudelleen. Kyllä tämä hankintalistalle menee, divarin kautta ja joskus. Eli paljon kohkattu kirja ei ollut aivan mainontansa arvoinen. Mainio laitos kuitenkin Waltarista kiinnostuneelle. Edelleen... en oikein osaa määritellä, mikä se on, mikä tästä puuttuu; rakkaus aiheeseen ja teoksiin, onko tässä hieman kyllästyneisyyden makua, eikö kirjoittaja arvota kaikkia teoksia yhtä paljon?! Kuitenkin suosittelen, ainakin lukemaan. David Lynch – Catching The Big Fish, meditaatio, tietoisuus, luovuus. Lynchin erittäin lyhyt, selkeälukuinen opus hänen käsityksistään taiteesta, elokuvasta, muodosta, väreistä ja maailmasta. Lynchimäisen vinkeä opus, kaikesta mediaatiosta ym. huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Voisi pitää myös lyhytmuotoisena elämänkertana ,D Minä pidin tästä ja jos tämäkin tulee divarissa vastaan, nappaan heti matkaani. Suosittelen Lynchin kavereille, luovuudesta ym. kiinnostuneille. Nyrjähtäneitäkin ajatuksia, Welhotar piti. Anna-Lena Laurén – Hulluja nuo venäläiset, tuokiokuvia Venäjältä. Useita vuosia Venäjällä asuneen toimittajan tosikertomuksia maasta ja sen asukkaista, tavoista, politiikasta ja muusta mielenkiintoisesta. Osa tuntui kovin tutulta, ehdinhän minäkin NL-aikoina viettää aikaani mm. Moskovassa ja Pietarissa paljonkin. Itkua ja naurua, silmien pyörittelyä. Welhotar piti kovasti ja on ilokas, kun sai tämän itsellensä. Lisää kirjasta siellä toisaalla viikon sisällä viimeistään.
VÄSYNYT JA ILKEÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti