Lievästi nyppii. Ei niinkään maanantai, mutta taas tietyt ihmiset. Lupasin tehdä pari juttua, palvelusta ikäänkuin. Tähän liittyivät siis erinäiset tavarat, muita ihmisiä jne. No just, eivätpä suvaitse avunpyytäjät nyt sitten vastata puhelimeen, vaikka oli niin kiire ensin asialla olevinaan. Kohta on kuulkaas myöhäistä. Pirulauta, on minulla omissakin asioissa tekemistä ja hösäämistä tarpeeksi. No olkoon, tyhjän suap pyytämättäi – olen taas ollut liian kiltti, pitäisi jo tässä iässä oppia!
Sunnuntain nautin mömelöitä. Ihmeesti ne välillä nukuttavat, eivät siis sovi työkäyttöön. Muuten kivut lievällä yliannostuksella lähtevät suht mukavasti. Sain siis jopa vähäsen siivottua residenssiä eli käytettyä kuuluisaa taikasientä. Lisäksi tein tofua seesaminsiemenillä appelsiini-soija –kastikkeessa, nyt tungin kastikkeeseen reilummin mausteita. Tuli kuulkaas hyvää. Kylkeensä se sai kesäkurmitsa-porgana-sipuli –muhennosta, ei siitä oikein paistosta kuitenkaan tullut. Mutta parin päivän ruuat kepoisasti, halvalla ja herkukkaasti. Juu, olen tyytyväinen itseeni. Sitten luin, päikkäröin ja luin vielä lisää. Makoilin ja ulkoilin kuulkaas ihan parvekkeella. Se prle, joka kehuu hienoja ulkoilusäitä, saa turpaansa. Olen nimittäin äärettömän katkera ihmisille, jotka pääsevät kävelemään ulos kivuitta tai edes lähestulkoon, kauemmas kuin roskikselle tai taksoon!
Tämä on taas katkeraa väninää, myönnetään. Ei ole iloja paljon suotu. Sentään vaihdoin satiinilakanat taas itselleni. Ne ovat erinomaisen mukavat ja lokoisat nukkua. Ikkunatkin on luvattu tulla pesemään jossakin vaiheessa, korvausta vastaan tietty. On syytäkin! Aurinko näyttää koko kaameuden ja se ei ole vähän se. Pölyä ja kissankarvoja, tupakansavua jne. Jäks! Sen jälkeen seuraa keittiön verhojen vaihto jonkun avittaessa, samoin mattojen pesu ja vaihto, kunhan joku senkin hoitaa *huoh*. Minä tarvitsisin kotiapulaisen.
Viidakkokin tuli tarkistettua ja jihhaa – kudzun lisäksi myös Rainbow-chili tuuppaa jo alkuja oikein nätisti. Muut vielä odottelevat (tai eivät koskaan tuuppaakaan mitään). Hienoa, jos ne vielä saapi ne oikein isommaksi asti. Odotamme toiveikkaina Belgarionin kanssa tuloksia kesän mittaan... Kohta on taas edessä varsinainen paashasouvi meikäläiselle eli viitakon remontti, kukkien multien vaihto, isojen kasvien kylvetykset ja joidenkin kasvien uudet istutukset jne. En prle selviä siitäkään yksin vaan tarvitsen Belgarionin apua. No, onneksi sekin homma on vain kerran vuodessa ja joidenkin kohdalla harvemminkin. Belgarionillakin on taas kiireitä koko viikon ajan, paljon kiireitä, siis oikeaa opiskelua. Eivätkö nykyopiskelijat enää hurvittele? Ilmeisesti eivät ehdi, ainakaan kovin paljon. Tehtävää ja luettavaa on niin, että heikkopäistä Welhotarta hirvittää.
Pirulauta, että pitää olla riippuvainen joka asiassa toisten avusta. Se kuulkaas rassaa. Minä Itte tahtoisi tehdä paljon eri asioita, mutta kun ei pysty, ei kertakaikkiaan pysty! Alkaa vain itkettää, kun jotakin joskus yrittää ja tajuaa jonkun pienenkin asian täysin ylivoimaiseksi hoitaa. Voihan kilin villut ja mursun sukupuolielimet! Olisi edes sitten vammaisen status, eläke ja apuvälineet – mutta kun ei sitäkään. Taidan varata omisarvikselle ajan tälle viikolle, olisi vähän muutakin asiaa. Josko pummaisi B- tai C-todistusta... ihan piruuttaan pitäisi kokeilla edes. Ja sitten valittamaan KELAan, koska siellä mikään ei taatusti menisi läpi. Ähh!
Nukkumisenkin kanssa on taas äärikehnoa, alle 4 h. Toisaalta, nukuin ihan vähän eilen päivällä. Sain juuri HMPK:n vahvistuksen viikon kyydeistä – eipä ollut tällä kertaa saman kottaraisen tekemä, ihan OK:lta näytti. Saa sitte nähdä, miten se viikon aikana taas toteutuu *huokaus*.
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ai taas toi mami jaksaa vali-valittaa. On se kans, joka paikka aina kipiä. Makais ja ois kotona, mitäs taaski lähtee edes tunkee töihi. Joo, mutku pitää. Se ei ainaskaa osaa ottaa yhtää relaa. Nytki skrivaa iha silmät ristis. Juu, mä oon syäny tipumuhennost puukist ja uusii naksui. Mikää ei oo mitenkää erityisheekkuu. Sitt mä päätin lopettaa maitonapikoist tykkäämisenki. Uusii ruakii sitt ens viikolopuks, hei henkilökunta! On toi mami muuteski outo, eile se taas hihitteli ja roilas tääll netis. Juu, tiätteks, se meinaa ostaa itellee stiflat. Kissistiflat. Ööö, joo siis hei, vähäks toi on liika vanha tommosii jutskii. Enkä mä ainakaa meinaa lähtee sen kans mihkää, jos se tommoset bungaa itellee. Ei mull muuta täll kertaa, tarttee häpee vaa tota mamii >o<
Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill!
------------------------------------
Päivän slogan: Seuraavan viikon maanantaihin se vasta onkin paljon matkaa!
Päivän biisi: Tango Kauhajoen kasinolla
Luettua: Jenny Downham – Ennen kuin kuolen. 16-v. Tessalla on leukemia ja elinaikaa vain hyvin rajoitetusti. Hän on kuitenkin laatinut itselleen ohjelman, mitä pitää tehdä ja kokea ennen kuolemaa. Lista on hyvinkin tarkka ja hän alkaa toteuttaa sitä ensin tyttökaverinsa kanssa, mutta tämä ei enää tunnu ymmärtävän asiaa lainkaan. Melkoisen latautunut kertomus kuoleman läheisyydestä perheessä ja siihen varautumisesta. Suosittelen, vaikka välistä löytyykin vähän soopaa! Nick Hornby – Skeittari, nimi ei ole enne ,D Tämä kertoo teiniraskauksista, etenkin eräästä. Onko 16-v. poika valmis isäksi ja entäpä samanikäinen äitiehdokas? Lapsi joka tapauksessa syntyy ja Samin elämä muuttuu täysin. Mielenkiintoinen tarina teinariraskauksien luvatusta maasta eli Briteistä. Suosittelen lukemaan tämänkin, kuuluu enempi varttuneelle nuorisolle, ehkä.... Ja Unio mystica jatkuu ,D
VÄSYNYT JO NYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti