AAMU SAA - MINÄ EN!

No eipä tuo uni tunnu viihtyvän täällä torpassa, ei sitten millään. Vaikka eilen olin susiväsy, alkuyö meni horrostaessa ja vasta puolenyön jälkeen sain vähän unta. Kele, nyt kun saisi nukkua ihan kunnolla, ei mikään toimi. Ei edes uniavitteet eikä mikään. Vai liekö syynä se, että päivä oli puuhastelua täynnä ja illalla innostuin kirjoittamaan ja sitten vielä lukemaan lisää. No, tänään voi vielä päikkäröidä tai kohta painua uusiounille, joten ei hätää. 

Kirjasto tarjosi aika reteästi luettavaa, niillä pärjännee tämän viikon. Kaupoilta ei sitten mitään erikoista, ei myöskään vihannestsioskilta. Kehno on vihannestarjonta ja pakko oli ostaa pakkaseen vähän sitäkin puolta. Meille laadin lounaaksi alkupaloiksi savulohipasteijat ja pääruuaksi soijapiffit, riisiä sekä tomaatti-sieni –kastiketta. Oli hyvää, kyllä vaan! Jälkkäriksi kaffetta, rahkamötikät ja pieniä suklaavoffeleita. Eipä taaskaan tarvinnut syödä toista kertaa päivän aikana, sen verran täyttävää mättöä. Belgarion pitää nuista piffeistä kovasti, kuten minäkin. En vain viitsi niitä hirveän usein tehdä, on niissä oma hommansa ja niihinkin voi kyllästyä. Joten säästellään esiintymistiheyttä ja tarjoillaan välillä muutakin. Mukaansa Belgarion sai tofua, adjikaa, kuivattuja hedelmiä, vähän suklaabiittejä ja rahkamötiköitä. Kai niillä pari päivää pärjää...

Kun aikaa oli, käväisimme myös torilla. Ensimmäiset kirpparipöydät ovat jo tulleet aikoja sitten. Jäin selaamaan tietty kirjoja ja noloa – juu, ostin kolme taidekirjaa 10 juurolla, van Goghia ja virolaista grafiikkaa pari opusta. Toinen ikäänkuin valmis näyttely irrallisine grafiikanlehtineen. Ei paha hinta, minusta. Ja kyllä ne tuonne jonnekin hyllyyn mahtuvat, mahtuvathan?

Taksossa tapahtuikin sitten todella outoja. Kysyin kaksi kertaa taksolta, onko se minun nimelläni. Hyvää soomea puhuva mamu sanoi, kyllä-kyllä. No ei kun kassit takapaksiin ja kotoon. No, kotoon tultua puhelin soi toooosi pitkään. Siellä oli erittäin vihainen taksikuski, joka oli odottanut minua 15 min Risman edessä. Siis haloo? Nyt joko tämä ensimmäinen taksi otti väärän asiakkaan tai sitten oli tuplatilaus. No, vika ei ollut minun, mutta tämä toinen kuski minut kuitenkin haukkui. Siis miten minä muka voin tarkistaa, että taksi on juuri minulle tarkoitettu muuten kuin kysymällä? Ja jos vastaus on kyllä, tottakai minä menen! Pyysin kaveria siis soittamaan Iisalameen ja laitoin itsekin tiedon asiasta, että tämmöinen melkoisen oudohko tapahtuma nyt olisi, että jospa vaikka selvittelevät. Voihan joku kähmiä tuossa kyytejä lauantaisin, Prisman edessä on nimittäin mieletön taksotrafiikki lauantaisin puoliltapäivin, mummot ja me muut vammakkaat odottelemme siinä joukolla kotiinkuljetuksia.

Siivottuakin tuli eli Belgarion imuroi ja minä pyykkäsin. Residenssi on vähän kuosissa hetken aikaa ainakin. Olisi tekemistä, kun vain jaksaisi. Odotan innolla lomalistoja, merkitsen heti toukokuuksi ainakin viikon löhöloman – makaan enkä tee yhtään mitään! Olen kohta wörkkinyt ilman kunnon lomia pari vuotta, hiukan liikaa minullekin. Tekisi niin mieli vain makoilla jonkun aikaa, nukkua kun nukuttaa, syödä kun nälättää ja muuten vain olla!

On tämä nyt hankaavaa, kävin tässä välissä jo lepuuttamassa. Säryt vaivaavat aika pahasti, vahvemmat mömelöt vaikuttavat kovin hitaasti eivätkä siis vielä toimi. Argh. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä yrittämään pieniä aamu-unia, olen kovasti sen tarpeessa.

------------------------------------

 

Purrrrrrrrve, kavrut! Äh, noi kaupoilt tuanukkaa ku normikissitaravat. Mä en kyll ala siis hei. Enkä saanu ku vähä jotai lohipatseijaa, en syäny, maiston vaa. Ei sovi kissill. Sitt mä luulin, ett tulee lihapullei – no ei, ku siit murujutskast taas jotai mättöö ja semmost syätii vaa. Meikäkissi sai vaa tavismuanaa, no sain mä semmose ylimääräse kissikaakkiannokse. Ja toi lupas, ett tänää tai huomenn vois saada mjunuaisii tai fisuu. Enkä sitt herättäny tänää orjaa, ku se herätti mut! Ei se taaskaa oikee goisinu, pyäri ja hyppi pystys. Ei osannu ottaa relaa kunnoll. Kummallisii noi ihmiset, orjaki sanoo ett tekis miäli nukkuu nii ni ei nuku sitt kuiteskaa. Ett kummallist tommone, mä goisin taas ihan rauhas täss. Orja viakus, oo mitää hätää. Siin mä saan olla, jos en mee makaa kirjan pääle. Siit se ei oikee diggaa. Muute saan rapsutus-paijatust ja semmost. Ja eilenkii leikittii hyäkkimist ja kaikkee sellast vauhdikast judekaa. Mä olinki iha poikki sitte. Toi unohti ostaa sitä mun heekkumuanaa. Höh, ei ollu listall, se sano. Harva pää vanhall orjall. Unohtaa laittaa asioi jo listalkii. Mutt mä jatkan goisimist, orja ettii kuvaa...

Kliffaa söndaagii kaikill kavruill!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, elämäni pimein valo!

Päivän slogan: Minulla ei ole edes uraa, jolla voisin epäonnistua...

Päivän biisi: Äiti pojastaan pappia toivoi

Luettua: Kirsti Ellilä – Pappia kyydissä, Ellilän parhaita viime vuosien opuksia. Pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla, kun vaimo päättää saattaa opinnot loppuun ja valmistuu teologiksi. Perhekin lemmikkeineen häiritsee papin keskittymistä ja lähes viimeinen niitti on naispapin valinta kirkkoherraksi, vaikka hän ja vaimonsa käyvät kovaa vaalityötä etukäteen. Kun Matleena vielä alkaa ajatella ihan omilla aivoillaan ja kyseenalaistaa naispappeuden vastustajien teesit, onkin perhekatastrofi hyvällä alulla. Pappi irtisanoo itsensä ja sopii ihan itsensä kanssa kaikkien muuttavan Kouvolaan. Matleena taas päättää haluta pappisvihkimyksen, lopultakin hän on varma itsestään ja mielipiteistään, varma uskostaan. Välissä hän tosin tapasi Heikin, juomisen takia hyllytetyn ortodoksipapin, jolta ainakin sai keskusteluapua ja sympatiaa – ehkä hän rakastuikin, kuka tietää. Ellilä tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, ympäristö on itselleni lievästi vieras. Suosittelen; ajankohtaista ja terävää, ajatuksia herättävää viihdettä. Ja huom. en luokittele tätä hömppään, eli arvostan. Lisää kirjasta myöhemmin siellä toisaalla!

 

VIELÄ VAAN VÄSY! 

 

TRAGEDIA MALMILLA – KISSA LUKITTIIN VÄKISIN SAUNAAN!

"Tietojemme mukaan Malmilla on jälleen sattunut inhimilllinen ja koskettava tragedia, kissojen kriisiapua on saatavissa ja pyrimme saamaan haastatteluun myös armeijan, poliisin erityisjoukot sekä hengellistä vahvistusta antavat vapaaehtoiset. Akuutti tilanne lienee kuitenkin jo päättynyt. Läheltä asiaa seuranneet kuvaavat, että keskiyön jälken eräästä asunnosta alkoi kuulua kissan vienoa, surumielistä jolinaa, kun tämä yritti herättää välinpitämätöntä ja kieroa, velttoa emäntäänsä. Emännän herättyä kuului vaimeaa rumaa sanankäyttöä, lievää manailua sekä sen jälkeen jyrkkä oven läimähdys. Sen jälkeen asunnossa vallitsi tuntikausia pelkkä hiljaisuus ja molempien osapuolen uninen tuhina. Tarkempien selvitysten mukaan kissa oli lukittu saunaan (!) ainakin kahdeksi tunniksi nukkumaan, emännän itse nukkuessa itsekkäästi pehmoisten vällyjen välissä. Kumpikaan osapuoli ei ole vielä suostunut haastateltavaksi ja äsken esiintyessään väkijoukoille parvekkeella, molemmat olivat mitä parhaita ystäviä eivätkä antaneet julkista lausuntoa asiasta. Kirjeen vaihtajamme Malmilla on kuitenkin varpaillaan ja palaa asiaan välittömästi, kun kuulemme jotakin uutta. Piiritystilanne on kuitenkin purettu, mutta valvontaa jatketaan..."

Lienee paras tunnustaa. Puolen yön tietämillä karvatakamus väkisin vänkäsi minut hereille kesken parhaiden unien. Suljin Vincentin baseen tietäen tarkkaan, mitä tein. Hetken kuului tosiaan pari joikaisua, sen jälkeen rapinaa, kun Vincent kiipesi paikalleen goisimaan. Kuuntelin vielä – raukea hiljaisuus. Sitten nukuin minäkin. Kun lopulta heräsin ihkaoikeasta unesta, painuin suoraan kylppäriin. Mitä tekee vangittu sankarimme, hah, herää ja tulee unisena pummaamaan kissikarkkia! Siinä teille vankeutta ja ahdistusta kerrassaan, höh. Vincent oli vetänyt itse taatusti yhtä sikeitä kuin minäkin ja heräsi vasta minunkin herättyäni. Että tällainen aamu tällä kertaa!

Viikko on ollut äärimmäisen raskas, työteliäs ja vähäuninen. Varastolla kiire vain jatkui eilenkin, oikein tosissaan vielä. Kiirusta piti koko päivän, ei ehtinyt kunnolla edes taukoja pidellä. Ei myöskään harjoittaa mitään nettihurjastelua, jossakin välissä jätin pari viestiä ja luin jokusen blogin. Muuten yhtä matalalentoa koko päivä. No, tämä ei varmaankaan jatku pitkään. Taas jotkut jäävät lomille jne. kuten olen jo kertonutkin. Tällainen työhurjastelu vaan tekee minut aina kipeämmäksi kuin olisi toivottavaa. Iltaisin olen kipeä ja väsynyt enkä mieluusti ottaisi lisämömelöitä. No, pakko se on ollut pari kertaa kietaista, särky on ollut infernaalista. Oikea olka kun pahastuu rätväkästä työnteosta melko nopeasti, samoin nilkat – niin omituiselta kuin se ehkä kuulostaakin.

Viikko on mennyt kotona tekemättä yhtään mitään, ei ole vaan ollut jaksuja mihinkään. Pakolliset hommat on hoidettu, muuten olen vain horrostanut ja lueskellut. Ei kiva eikä hyvä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi nyt viikonloppuna hiukan edes yrittää reipastua. Ähhh, en jaksa. Taidan pyytää Belgarionia imuroimaan ja muu saa jäädä. Kai sitä joskus ehtii sitten ne muutkin, mitä pitäisi... ehkä. Kun unetkin ovat jääneet vähäisiksi, on olo sitten ollut vielä tavallista kehnompi. Särkyjen ja vähäunisuuden yhdistelmä tekee minut aika ikäväksi ja ärhäkäksi ihmiseksi. Tiedän, että käyttäydyn huonosti, jos takso on vähänkään myöhässä tai kuski on pikkuisenkaan torpso. Ei pitäisi, ei, mutta kun ei vaan jaksa olla kiva ja kohtelias. En kenellekään.

Belgarion on kuitenkin tulossa tänään avittamaan taas kirjasto- ja kauppareissulle. Pitäisi jotakin kauppalistaakin tuossa tehdä, jömmaruokaa on pakko haalia vähän enemmän kuin viimeksi. Ehkä jopa suunnitella, mitä söisi viikon aikana. Vihannekset ovat edelleen ongelma, toivottavasti tsioski tarjoaa jotakin kivaa ja edukasta. Soijarouhetta ja tofua sentään on, mutta jotakin muutakin voisi välillä apehtia. No, minä menen miettimään asiaa, ainakin jääkalaa voisi ostaa ja tehdä pinaattikalaa uunissa. Ja jotakin vähän herkumpaa täksi päiväksi lounaalle...

------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Hei, toi orja pisti mut vankilaa yälä. Hei se pisti! Luitteks tei, hei, luitteks? Mä vaan kysyn, onks se muka reiluu. Jos niinku kissi tarvii seuraa yälä ja vähä jolisee, nii ni orja herää ja pistää tonne kylppärii ja oven kii. No, mähän menin heti goisiin, mutt silti. Tota, mä itse asiassa heräsin siihe, ku se tuli aamull kylppärii. Muistanu ees koko juttuu. Ite se sanoo, ett nyt se on goisinu sitte hyvi. Joo kai nii. Nii goisin muute mäkin, bases on aina nasta goisii, ku siäl on pimeet ja lämpöst. Mutt ett laittaa oven kiini, nii ni se on epist! Tänää on onneks kauppapäivä ja orja tua mulle taas kaikkee, ihan kaikkee (no ei varmasti, toim.huom.). Ja sitt se tekee jotai hyvää ruakaa, jost mäki saan osan ja sillee. Ett kyll täst hyvä päivä on tulos, Poikakii tulee ja kaikkee, mmmmm. Nyt mä goisin täss surkeen näkösenä, kattokaa vaikka, toss alla on foto. En oo saanu ku ihan uutta kissanmuanaa, kaakkei, uutta vodaa ja raksui. Nih kerta, kattokaa, miten oon kehnosti hoidetu näköne ja huanokuntone, eiks? Ai ei vai.... nii tota, ehkä mä vähä liiottelen *nolo virn*.

 

Kliffaa viikendii hei kaikill, paljo heekkui ja kaikkee semmost!

----------------------------------------

Vincent, olet joskus äärimmäisen ärsyttävä eluk... siis kissa.

Päivän slogan: Parempi kissa saunassa kuin rääkymässä korvan juuressa keskellä yötä!

Päivän biisi: City Jail

Luettua: Antti Karisto – Satumaa, suomalaiseläkeläiset Espanjan Aurinkorannikolla, tutkimus aiheesta. Ei paha, mutta ensimmäiset 100 sivua menevätkin tutkimusmenetelmien ym. selostamiseen, kuten tapana on. Ja kirja todellakin on tutkimus, ei mikään romaani tms. Ihan mielenkiintoista faktaa, osa jo tiedossa toki olevaakin. Luettava opus, ei siinä mitään. Minua tämä ei nyt eräistä syistä ihan hirveästi kiinnosta, mutta muille tiedoksi, että tällainenkin on julkistettu. Sopiva asiasta kiinnostuneille tai jotenkin teemaan jo sotkeutuneille ,D

 

 

EI TÄMÄ VÄSY HELPOTA! 

 

WELHOTAR HARMITTELEE

Ähh, olipas kehnompi aamun alku! Juu, kissahan se minut hereille sai, tietty ja hitonmoiset käsisäryt myös vaivasivat puoli yötä. Ei pystynyt kykenemään enää edes pätkäuniin. Olin illalla laittanut kännikän piuhan päähän keittiön puolelle. Hämärästi olin juuri uneen putoamaisillani kuulevinani viestin tulleen... en jaksanut nousta katsomaan, en sitten millään. Aamulla arvelin sen olleen Hörhön ystävättäreltä, no juu ei, olisi ollut paljon mukavampi puhelu tiedossa. Ja paashat, niinhän minulle aina käy, tyypillistä... kun ei jostain syystä lähde asiakseen katsomaan jne. Jäks! Tsorgen, ei ollut tarkoitus olla vastaamatta, olin jo puoliunessa. *seli-seli-seli*. Nyt kyllä harmittaa =( Tyypillistä Welhottaren tuuria!

Varastolla pitää ihan hitonmoista kiirusta, sekin vaikuttaa, olen illalla susiväsy. Joka päivä väsy alkaa jo töissä, tunti ennen kotiinlähtöä. En millään enää jaksaisi, en pysy hereillä. Kun pääsen kotiin, on vähän parempi. Jotakin syötävää ja vähän lukemista. Lojumista ja ehkä jopa kone auki. Tosin saatan sammahtaa kesken lukemisenkin. Työtä nyt vaan on ihan tarpeeksi yhdelle Welhottarelle, vaikka olenkin nopea ja kätevä. Silti tuppaa kiirusta ja hätää. Kaikki haluavat hommansa tehtäväksi pika-pikaa jne. Lisäksi toinen työkaveri on puolipäiväinen ja vielä osa-aikaeläkkeellä, joten hän on kovin vähän paikalla. No, tulee niitä hiljaisempiakin päiviä, minä tiedän. Tai ainakin uskon kovasti siihen. Lisäksi odotan toukokuuta, aion merkata ensimmäisen lomaviikkoni sinne – kaikkien kiusaksi. Ei kukaan, ei todellakaan kukaan (ainakaan normaali) pidä kesälomaa toukokuussa ja loppuja pakollisia syksyllä. Minä olenkin erilainen muori, minä aion tehdä juuri niin. Mikäs on nimittäin mukavampaa kuin olla töissä kesä-heinäkuussa, kun talossa on suht hiljaista ja inhottava aurinko räköttää, jäks. Saa olla vilpoisassa huoneessa, suojassa ja rauhassa kesän inhoista riennoista ,D

Onneksi on jo perjantai, ei tätä jaksaisi enää yhtään pidempään! Tänään voisi vähän pakkovalvottaa itseään, saisi ehkä nukuttua aamulla edes pikkuisen lisää. Lisäksi pitää vähän suunnitella huomisia puuhia. Belgarionin kanssa pitäisi kirjastoon, no siellä ainakin on läjä varauksia odottamassa. Kaupoille toki myös, appeet ovat tosi vähissä. Taisin viime viikonloppuna alimitoittaa viikon ruuat, ainakin vihannesosion. Eli vaikka sitten pakkaseen lisävihannesta, jos ei kerran tuoretta löydy. Tofua on, samoin mausteita ja muuta kivaa. Kunhan normieväkset saisi kanniskeltua taas viikoksi residenssiin. Lisäksi pitäisi keksiä jotakin kivaa lounaalle huomiseksi – ehh, soijapiffejä? Täytyy illalla konfirmeerata Belgarionia asiasta.

Taksot ovat kulkeneet suht kohtuullisesti, niitä paria kämmiä lukuunottamatta. En vieläkään täysin luota vahvistuksiin, mutta hyvä näin. Jos aina toiminta olisi edes tällaista, ei minulla olisi oikeastaan mitään valittamista. Hei siis taksoasioiden suhteen, tarkoitan. Valittamista minä kyllä keksin aina jostakin!

Eheheh, uusi pankkini jo lähestyi viestillä, että uusi kortti on tulossa. Nopeaa toimintaa, laitoin hakemuksen vasta maanantaina! Hienova, varsinkin jos se toimii kuten pitäisi eli PayPalin kautta myös maksuvälineenä. Muuten mitään erityistä tarvetta ole moiselle, automaattikortti riittäisi ihan hyvin. Mutta tuo pahuksen eBay...

Juu juu, nyt vitamiineja, magnesiumia ja nikotiinia!

---------------------------------

Purve, kavrut! Mä en siis ala, toi muana meinaa. En syä, en. Syän sen kalkonin ku pummaan orjalt toss yälä. Ja hampulikaakit. En syä tota kissinruakaa. En syä ku vähä raksui. Mihi hävis ne mjunuaiset? Mä siis hei kysyn vaa? Juu en oo kipee, en vaa haluu syädä tota muanaa. Tai voin mä vähä syädä, sitt ku orja on häipyny. Mutt nyt meinaan olla vähä kronkeli. Ei se kyll aamusi availe mitää uusii puukkei tai ota heekkui sulaan. Ja sitt se taas möksöttää mulle, ett mä herätin sen. Mun miälest se uikutti jo unissaa. Sitä taas sattu, mä tiän. Oli se hereill, senki mä hiffasi. Nyt mä oon melkee uness, täss tsiigailen toine ööga auki, ett mitä se skrivailee. Mitä välii, must kummiski jotakii. Se melkee uhkas viädä mutt jo lekurill, jos mä en ala safkaa. Höh - kunno muanaa kehii, pliis. Täss muuta tarvii. Mutt ku on tommone hualimatoine orja, nii ei sitte. Mä oon nyt vähä pahall pääll täsä. Enkä ala leikki tai mee paijatettavaks, en varmaa mee. Illall ehkä sitt, jos tarjoomukset ois parempii...*uhkailee, kiristää, manipuloi*. Eikä must oo edelleenkää fotoi, ku mä paan ain silmät kii. Ei toi ehdi siin ajas ottaa fotoi ikinä. Ei se osaa ees kuvaa, semmone orja niinku. Mitää osaa, höh.

Kliffaa viikendi alkuu kummiskii kaikill, ei orjall!

----------------------------------

Vincent, kiitosta vaan taas tästäkin!

Päivän slogan: Minä pystyn vastustamaan lähes kaikkea, mutta en kiusauksia!

Päivän biisi: Vanha, mennyt ja entinen

Luettua: No, lopultakin sain sen Disneyn elämänkerran loppuun. Suosittelen, erinomainen selvitys miehen elämästä, elokuvista, ajatuksista, haaveista jne. Tässä saa selityksensä myös mm. Disneyn erinäiset toimet, joita on arvosteltu myöhemmin. Kaikille leffafriikeille ja muutoin asiasta kiinnostuneille! Max Brooks – Zombi, taistelijan opas. Kuolleet liikkuvat keskuudessamme, elintärkeä opas siitä, kuinka suojaudut zombeilta. Ja siinähän ne tärkeimmät olivatkin. Jos luulet, että zombien kanssa on helppoa, kannattaa lukaista tämä opas ja varautua hyvien ohjeiden mukaan – Welhotar suosittaa. Anne-Maria Kuopio – Etanadynamiittia, novelleja lapsista ja vanhuksista, syrjäytyneistä, ikävää ja vielä ikävämpää. Ei tämä kirja ainakaan nauruun juuri anna aihetta, sen verran ankeita tapahtumia ja sattumia novelleista löytyy. Mukana pari poikkeusta, toki, joista ansiota. Taidokasta kerrontaa kuitenkin, välillä ehkä joillekin hiukan ahdistavaakin. Suosittelen realisteille. 

 

 

ON SE VIIKONLOPPU MEILLÄKIN! 

 

ÖISTÄ PÄIVITYSTÄ, PALKKA-ASIAA JA MUUTA

Karvatakamus vieköön! Mikä ihme into tuolla katilla on jolista minut hereille keskellä yötä, no joo, retorinen kysymys. Pitää mennä katsomaan vessatuotoksia, putsata ne ja saada kalkonia – klo 1:n jälkeen yöllä. Ihan kiva hei! Eipä siinä sitten enää unta saa (yritin jo), joten päivitystä kehiin sitten aamuyön ratoksi.

Tapasimme sitten eilen Toverittaren kanssa – juu, kiitosta vaan – oli mukava tavata ja seuraavalla kerralla sitten jo luetaan *muahaah*. Kävimme syömässä kiinalaista. *örps* Welhotar vetäisi vain kanaa ja vihanneksia, mutta santsasi tietysti vihannespuolta ja tofua sekä sai itsensä kunnon ähkyyn loppupäiväksi. Tofu oli hyvää ja vihannekset erinomaisia, molemmat eri plaatua kuin itse teen eli mukavaa vaihtelua. No, eipähän tarvinnut ruokaa kotona. Lisäksi sain kassillisen kirjoja päivähoitoon, oikein huojentavaa, että on varalukemista! Kävimme myös Serkuissa ja toiset täydensivät karkkivarastojaan, toiset sitten taas ei ;D Jospa heti sovitaan, että kun karkit ovat loppu, nähdään taas? 

Varastolla on aika pirunmoinen kiirus, en ymmärrä miksi. Voin kyllä arvata eli lomia on vielä pitämättä ja jotkut aikovat taas ja jälleen lomailla, hmph. Töitä tulee tehtyä ihan raatona, ei ehdi edes nettiin lukaisemaan lokeja, korkeintaan hätäisesti pistäytyä. Ei kivaa, ei. Tosin päivä menee nopeasti, mutta vastaavasti on kipeämpi illalla. Eilen käytiin myös P-P:n kanssa ns. palkkaneuvottelu, joka kesti ehkä n. 5 min. Pelkkä toteamus siitä, että jaettavaa ylimääräistä rahaa ei ole, henk.koht. palkkoihin siis. Että se siitä. Tiesinkin sen jo ennestään, joten eipä siinä auta selittelyt. Lupauksia kyllä tuli, että ehkä ensi vuonna, kun sitä-ja-tätä on tapahtunut.... Ähhh, turha juttu, työnantajan kiitokset ilman palkankorotusta!

Taksokin kulki taas ajallaan. Tosin aamulla rankaistiin sillä, että lämmitys ei ollut päällä. Autossa oli kyllä ns. lämmitin päällä, mutta se puhalsikin kylmää ilmaa joten sisällä oli kylmempää kuin ulkona. Huomautin kyllä asiasta, kun hampaiden kalinalta pystyin. Lisäksi minut yritettiin nirhata; kaveri laittoi käsijarrun päälle ja tuli ulos hakemaan korttia. Virhe! Auto lähti itsekseen vyörymään ja kuski ehti häthätää sisään, minä taas olin jo tipahtamassa avoimesta ovesta. Että näin järkevää toimintaa, annoin siitäkin lievästi kitkerää palautetta. Että jos ei töissä saada hengiltä, on se mahdollisuus näemmä sitten olemassa vielä tässäkin vaiheessa! Että jotkut kuskit ovat vaan niin torpsoja, kele. No, kotiin pääsin nätisti, tuttu kuski eikä turhia puheita vaan suoraan pihaan, ziitosta vaan, niin sitä pitää. En minä työpäivän jälkeen jaksa lätistä, jollei ole kyse jostain innostavasta asiasta, kuten jonkun asian mollaamisesta tai reippaasta haukkumisesta suorastaan!

Eilisen kiinalaisen jälkeen Welhottaren koekeittiö väänsi illalla omat tofunsa. Olin laittanut ne aamulla marinoitumaan ja paistoin vain öljytilkassa. Lisäksi vihanneksia ja vähän kookosta, jep-jep. Appeet tälle ja huomiselle päivälle ovat valmiina ja jääkaappi näyttää taas aika tyhjältä. Höh! No, kyllä tässä lauantaihin pärjätään hyvinkin. Josta tuli mieleen, Liiteri on lähestynyt mainoksilla, jossa puoti ilmoittaa alentaneensa yli 40 tuotteen hintaa. Älkää uskoko, tai siis kerron tositarinan. Liiteri nosti jokunen kuukausi sitten mm. tomaattimakrillin ja donarin hintaa 20 – 30 senttiä kerrallaan, lopetin heti niiden ostamisen. Suhteessa perushintaan korotus oli järkyttävä. Nyt juuri nämä tuotteet ovat alennettujen joukossa, hinta on sama kuin ennen korotusta. Ai, että ne luulevat, ettei sitä kukaan huomaa, kele. Turha luulo, minä ainakin huomasin heti... Toisaalta, se ei estä minua enää ostamasta tomaattimakrillia, joka sattuu olemaan yksi herkuistani. Mutta kälmiä touhua, sano, ja niin läpinäkyvää. Luulevatko ne ihmisiä tyhmiksi vai?

Uaah, että väsyttää. Miten hemmetissä minä jaksan seuraavat 12 tuntia.... Kohta menen riipimään aamumömelöt, vitamiinit sun muut – jospa siitä vähän piristyisi.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Äh, eile ei ollu hyvä päivä, siis noin niinku ruakapolitiika kannalt. Ei mitää uutta muanaa, ei heekkui, ei mitää. Tai siis sainha mä kaakkei ja muut, mutt ei mitää erikoist. En sitt syäny. Heräti orjan toss yälä ku teki miäli kalkonii, antoha se. Paiskas päi nassuu, ilkeet tommone. Sitt se meinas mennä goisaa, mutt ei saanukkaa muka unta. Kyll mä vaan, heti painuin goisii, ku toi sai tän konee auki. Juu, on tää vähä kiaroo, mutt mitäs ei tuu kert kunno muanaa. Muana on ensteks tärkee asia sisäkisseill! Pitäis ton se tiätää, ett menis nyt vaa laittaa uudet muanat ja sekottelis vähä raksukuppii samall. Muute en oo tehny typerii, en. Oon ollu kilti, ku kert on kaikkee mjunuaist jäässä. Sillo on aika viisast yrittää ainaski. Ett jos meinaa pärjää ton orjan kaa, niinku. Vaiks kyll se jotai valitti eilenki, ett mä muka haisun. Enkä mä haisu, se oli vaan mun henkitys. Sille mitää voi, mun hampait ku ei pestä, hei ei tod. Tai mä haluisin näkee sen, ku yrittää. Vois samantiän tilaa itellee tikkausajan, ett ensin tikkaan mä ja sitte lekuri! Nih kerta.Ai, nyt orja liikku, ei se mennykkää laittaa mun mestoi. No, mä meen tsiigaa kuiteski, jos jotai aamupalaa. Kyll se ne safkat duunaa, ennenku lähtee tianaa niit raksurahoi. Ei se voi olla näi kiltil ja söpöll kissill paha, eihä (kyllä voi, toim.huom). Ett mä meen venaa... toi ettii jonku foto.

 

Kliffaa melkee jo viikon loppuu niinku, siis melkee hei!

---------------------------------

Vincent, talon ainoa optimisti!

Päivän slogan: Jos on pakko mennä töihin, mennään sitten tyylillä eli taksilla!

Päivän biisi: Valuva taivas

Luettua: Maarit Verronen – Normaalia elämää, aivan jumalattoman hyviä pienoisnovelleja ns. normielon puitteissa, joissa kaikissa mukana jotakin pientä kämmiä ja vinksahtanutta. Welhotar piti kovasti ja suosittelee muillekin! Markus Kajo – Kettusen kannettava, ähhh, pari kohtalaista juttua, mutta väittäisin jopa itsekin pääseväni (!) tuolle tasolle. Ei mitään ihmeellistä, en kummemmin pitänyt, vain Kettusen parhaille kavereille.

 

 

VÄSY JA RÄYTYNYT! 

HUIJAUSTA, KIIRUSTA JA MUOTIA =o

Hah, taas minä olen huijannut unihiekkamiestä! Nukuin melkein 6 h, ehheheh. Siinäpähän yrittää raahata irtosoraa sitten jonnekin muualle, täällä kun ei sitä enää tahdota. Sen on nimittäin veemäinen kaveri, se unihiekkamies. Yleensä se jättää tulematta, vaikka lupailee. Tai sitten tulee, mutta aina väärään aikaan. Että parempi pysyä pois täältä, Welhotar luottaa lääketeollisuuteen ja pakkoväsymykseen, siis siihen, että jossain välissä unen on pakko tulla! Onhan? *epäilee*

Varastolla oli taas kiirusta, lievää sellaista. Edelleenkään en ole saanut koulittua ihmisiä siihen, että eivät jättäisi omia rojujaan pöydälleni miten sattuu. Siellä on kaksi nimettyä laatikkoa, johon ne voi jättää. Oli sitten kyseessä mikä tahansa, vaikka vain ”se yksi pieni korjaus” – sinne vaan, se tulee omalla ajallaan tehtäväksi. Aikuisia ihmisiä, koulutettujakin, mutta eivät osaa lukea tai käyttäytyä. Eilenkin yksi kaveri istui huoneessani odottaen, että korjaan yhden läystäkkeen. Tein juuri ison homman loppuvirityksiä ja samalla jutustelin siinä. Hän vain istui ja odotti, istui, istui. No, en minä jättänyt toista hommaa sen takia kesken, tein sen rauhassa loppuun ja sitten armollisesti korjasin tämän kaverin asian. Ei se ollut kummoinenkaan homma, en vaan pidä siitä, että joudun keskeyttelemään asioita muiden takia, jollei ole todella kiire. Ei ollut, tavishomma, kiireetön vielä. No, hän oli kuitenkin tyytyväinen. Muutenkaan Varastolla ei mitään outoa uutta tahi ihmeellistä, ainakaan minun mielestäni. Minä vain menen, teen työni ja poistun. Siinä kaikki, en minä oikeastaan siellä tai sieltä muuta kaipaakaan!

Takso oli eilen taas iltapäivällä pikkuisen myöhässä ja minä julmetun kipeä ja siten pahalla tuulella. Kun herra lopulta saapui, en piruuttaankaan puhunut mitään. Hänellähän oli osoite ym. Eikä hänkään ollut mitenkään innokas keskustelemaan, kun huomasi minun lukevan takana. Aika hyvin, onnistuin melkein pihaan asti – sitten oli pakko neuvoa. Ja sanoa kiitos. Siinäpä se olikin melkein eilinen kommunikaatio, ehheheeh. Koivet ovat sen verran särkyisät, että seisominen tekee kipeää. Ei ole tosiaankaan mukava odotella yhtään ylimääräistä minuuttia taksoja saapuvaksi. Kun selkä vielä samalla juilii, ei pysty edes mitenkään vaihtamaan kepeämpään asentoon – jos se edes olisi mahdollista. On tämä yhtä hevon pärshettä tämäkin elämä. Vaihdettaisiin mielellään vähän käytettyyn kotikissan eloon....

Jahas, tänään pitäisi tavata Toveritar ruokatunnin tiimoilla ,D Saa nähdä, onnistuuko. On ainakin jotakin tekemistä sitten tänäänkin päivällä ja saa vähän kulutettua tuntejaan pois. Saati sitten, että on mukava tavata! Josta tulikin mieleeni jännät seikkailuni eBayssa  – nyt tiedän, mikä on kevään ja kesän muotia. Eräs vaate varsinkin ihastuttaa kovasti! Ajattelinkin postata myöhemmin asiasta Lumppuihin, mutta tässä jo vähän esimakua. Eli kesän HOT on tutu leggingsien kanssa. Ajatelkaa, Welhotar tutussa, tai tutuissa. Minun pitäisi varmaan ostaa kaksi, toinen toiseen ja toinen toiseen koipeen. Ah, mikä näky Varaston käytävillä ja pisteitä ropisisi. Alla kuva yhdestä tutusta, Toveritar hei, eikös sullekin hankittaisi tämmöinen ja muut halukkaat voivat myös ilmoittautua. Eräs leidi nimittäin tekee näitä myös tilauksesta... Että riehakas (?) kesä (!) on odotettavissa!

Muuten ei taaskaan (eipä koskaan) mitään erityistä tai –koista. Tulen kotiin, evästän jotakin pientä tai teen seuraavan päivän ruuat, lueskelen sängyssä, hoitelen kissihommia, istun koneella... jos jaksan. Tai painun suoraan sänkyyn ja teen sitten nuo samat asiat. Olen työpäivän jälkeen muuten niin ääripoikki, että minua ei juuri saa lähtemään mihinkään. Herätys klo 2 – 3 aikoihin, töihin viimeistään klo 6.45 ja töistä pois 14.45 tienoolla. Eikö siinä tule jo aika pitkä päivä? Tarkoitan vaan, että tämän kaiken jälkeen ei edes voi kuvitella jaksavansa suoraan sanoen yhtään mitään. Sitä kaipaa vain kotoon ja petiin! Yleensä iltasärkykin on jo niin mittavaa, että se vaatisi ylimääräisiä mömelöitä. Tähän asti olen aika hyvin onnistunut niitä välttelemään, ihan vain siksi, että tiedän pahempaakin olevan vielä tulossa. Sitten on edes lupa nostaa annostusta vähäsen. Eli äärimmäisen harvoin otan vielä illalla kipuun jotakin, unetukseen sen sijaan vetäisen 2 - 3 erilaista mömelöä, että varmasti saisi unta edes sen 4 h. Ai, että valitus ja sairaskertomus riittää taas tältä erää! Ok, lopetetaan sitten....

---------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei mä olin eileskii oikee kilti, mä venasin, ett jos mä saisin jotai heekkuu taas. Niinku niit mjunuaisii. No ei tiätteks tipahtanu, mä kyll arvasinkii. Ne on semmost muanaa, ett ei kai saa syädä joka päivä, sanoo mami. Mutt sitt sen vissii kävi vähä sääliks, ku oli ollu päiväks vaa tavismuanaa. Se avas joo donaripuuki, jeeee. Sain paljo, ainaskii pual puukkii, njam. Oli heekkuu. Söin sitt viäl illall tavismuanatkii veks. Ei tuu sitt sanomist, ettei muka ruaka maistu. Mä oon vaan semmone, ett mä ku en liho vaiks mä söisin ihan koko aika. Mä painan nyt 400 g enemmä ku sillon ku mä tulin tänne. Siit on hei koht... oottakaas... on siit kolme vuatta vai neljäki jo =O Mä muista, mami saa tarkistaa joskus. Mutt pitkä aika kuiteskii. Mein elukkalekuri sanoki, ett mä oon sen malline, ett mä en liho. Mä oon kattokaas pitkä ja kapee, tavallist pidempi kissi, tsihih. Juu-uh. Ihan tosi, ett vaiks mä oon sisäkissi, mä oon tämmöne hoikka ja notkee poika *mainostaa*! Mutt nyt mä jo kaipaan tota partsieloo, ku tulis vähä lämpösempi. Mami päästää mutt illall partsill aina, mutt ei siälä viäl voi pitkää olla, tulee galsa. Vähä siin kattelen, mitä tapahtuu ja pikkasen joikasen. Sitt äkkii sisään ja petiin mamin viakkuu. Siin se saa sitt paijattaa ja rapsuttaa... on, on se mukavaa, vaiks vähän nolo myäntää. Ja mä pökin päällä sen nassuu, kerranki sill meni hammas huule sisää, ku mä vähä innostun. Se sano, ett mull on piän, mutt kova pää. Mitäkähä se sill oikee tarkotti >o< Oon mä onnistunu tökkäsee sitä nenuunki kunnolla ja semmost. Sitt mä rauhotun ja alan goisiin sen viakus, yleensä. Ai nii, tänää ei oo kissifotoo, ku meni tonne mamin rättipualell.

Kliffaa viikon keskimmäist päivää kuiteskii ihan kaikill!

--------------------------------

Vincent, uskomaton itseluottamus ja –kehu kissalla....

Päivän slogan: Ensin hutkitaan ja hosutaan, sitten tutkitaan ja suunnitellaan!

Päivän biisi: Love In The Library

Luettua: No, sitä eilistä Disneytä jatkettu eikä se ole ihan lopussa vieläkään…. lisää asiasta huomenna!

 

VANHANA GOISINUT!

PS: Arvatkaas - taaskaan osa Vuodatuksen kuvista EI näy eikä niitä saa näkyviin! Nyt tämä alkaa hermostua, eilenhän asia juuri "korjattiin".... kele! Nämä tässä nyt olevat kuvat on tuotu kikkakakkosella, mutta kauan tätä ei jaksa pelehtiä näin, ei.

SITKEÄ JA SIKEÄ WELHOTAR - normipostaus...

Mikäs nyt on vaivana? Welhotar veteli sikeitä ihan sojona melkein 7 h. Sitä ennen otin vaivaiset parin tunnin iltapäikkärit. Liekö rasitteena tuo hirmuisen raskas viikonloppu vai eilinen raitis ulkoilma ja reipas kävelyretki (se 100 metriä Vii Voanista hallin kautta taksoon)? Joka tapauksessa, nukuttua siis on ainakin tullut, pitkästä aikaa. Ziitos nyt tästäkin vähästä. Kävely ja odottelu sai koivet vekkulisti särkemään ja uutena taas polvien kolotus ja jomotus illalla. Olen tulossa vanhaksi – tai olen jo – joten se tietänee taas ilmaston muutosta. Ne lupasivatten jotakin lumisadetta jossakin vaiheessa, ei prle. En minä tahdo enää! Näytti jo niin lupaavasti sulavan tuo entinenkin pois.

Vii Voanissa olin vain minä ja runsas aasialaisvahvistus. Taistelimme erään leidin kanssa loput tofut pois makaamasta eli jaoimme ne tasan sovussa, 3 kummallekin ja naureskelimme. Kyllä sinne oli lisää tulossa, varastopäivä nääs. Sitten kävin listalta läpi muutkin ostokset, ähh, vain yksi purkki bambusuikulaa, sitäkin olisi varmaan ollut kuormassa... No, toiste sitten. Tuo riittää, jos jaan sen Belgarionin kanssa toiseen purkkiin. Lisäksi normaalisti kappa erilaisia mausteita, chilikastiketta ja kookospurvelia. Kassillinen tavaraa tuli, 17 euroa meni. En pitäisi pahana, otetaan taas huomioon se, että mausteet ovat ravintolakokoa eli 400 g:n isoja pusseja ja tofuakin on siis 1.5 kg. Tuosta kyllä syö useamman kerran ihan kunnolla. Käväisin myös hallissa lopultakin noutamassa karvatakamukselle mjunuaisia. Siellä hovihankkijan tiskillä alkoi ääneen naurattaa – sama aasialaisleidi jonotti sielläkin. No, hän osti mitä lie, kanankauloja, kivipiiraa tai jotakin omaa herkkua. Minä mjunuaisia pari kappaletta. Joka lihasta tms. pitää, hänelle suosittelisin tätä puotia. Ei mitään fileitä (tai siis toki niitäkin löytyy), täällä on myynnissä kaikki eri ruhon ja kanan osat, maksasta kanankauloihin asti, häränhäntiä ja luita unohtamatta. Aikamoinen puoti, koko ajan käy väkeä. Paljon vierasperäistä porukkaa, joka osaa käyttää niitä osia elukasta, jota suomalaiset eivät syö. Kalaa oli kehnosti tarjolla, norjalaista lohta halvalla, kotimaista fisua äärikalliilla. Mikä siinä on, että kotomainen fisu maksaa niin prleesti? En ostanut sitten mitään. Kotona on donaria ,D

Taksoa sitten joutuikin odottelemaan yli 20 min. Melkein jo soitin Iisalameen, tosin tekstari kertoi auton olevan tulossa, arvasin sen olevan ”vain” myöhässä. Just, venäläisvahvistuksemme Ivan (nimi muutettu) kaahasi paikalle. Hitaasti kysyin, onko kovinkin paljon ruuhkaa. Kaveri alkoi söpöttää, että aikataulu on liian kireä. Siinä vaiheessa sanoin, että eikö hän voi ilmoittaa siitä, kuten muutkin kuskit? Jos aikataulu ei riitä eli odotukset menevät turhan pitkiksi, välistä vedetään joku keikka pois. Niin muut tekevät. Lienee niin, että tämä kaveri ei uskalla/kehtaa soitella asiasta.... en tiedä, ketutti. Haimme nimittäin kimppakyytiin ulkona myös melkein puoli tuntia palelleen veteraanin. Ei kiva eikä mukava. Tosin Ivan ajoi kuin aito moskovalainen ainakin, puikkelehti, kaasutteli jne. En kuitenkaan valittanut, syynä kaverin ankea olomuoto. En halunnut hänelle harmeja, joita varmaan olisi sitten tullut. Kai minä nyt tuon odotuksen kestin, vapaalla vielä.

Kotona olinkin supiväsy. Tavarat kaappeihin, kissa huusi hulluna haistaessaan tuoreen lihan. Oli pakko pilppoa puolikas mjunuaista kippoon, josta se rouskeen saattamana hävisi tuulennopeasti. Kohta tyytyväinen kissi nuoleskeli vain huuliaan. Loput appeista pilpoin pakkaseen tulevia herkkupäiviä odottamaan. Itse kömmin petiin, väsytti ja paleli. Hah – heräsin parin tunnin päästä. Laadin eväkset ja luin viestini koneelta, väsytti uudestaan. Painuin kirjan kanssa sänkyyn ja lisää unta kaaliin, kissa kainalossa, haisi pahalta (ei kainalo, kissan hengitys!).

Varastolla oli rauhallista, ainakin siihen asti kun lähdin. Siellä on jotakin ylläriä taatusti odottamassa. Tänään on taas sellainen päivä. Ehdin kuitenkin eilen tehdä sen päätöksen, joka hoituikin kivasti netissä, että siirryn ainakin osittain toisen pankin asiakkaaksi. Minen enää kestä tuon Sampo-systeemin mokia. Siirryin sinne muualle, voitte ihan itse päätellä minne. Lupaavat kuitenkin kohtuullisia etuja kaikin puolin. Nettipankkikin toimii, jopa nopeasti ja yksinkertaisesti. Heh, ans kattoo taas! Lähetin kyllä heti perään kyselyn parista asiasta.

Mutta nyt vähän vitamiinia, nikotiinia ja magnesiumia sekä sään tarkistus!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! On mun mami kilti, on se kuiteskii. Siis vaiks mä hei puretin sitä, se silti toi mull heekkui. Ai ett oli hyvää, mä söin kaikki. Nualin kiponkii. Ja tota, sitt mäki goisin. Nytki mä goisin. Mami sanoo, ett mä kuarsaan ja pirisen. Se ääni kuulostaa siltä, vissii. En tiijä, en mä voi tiätää ku mä kerta goisin. Mutt oli hyvä päivä eile. Ensi oli tylsää ja sitt mami tuleeki tosi aikasi himaa ja sill on viäl heekkui, jeee. Tosi kliffaa. Vaiks se sitt meniki taas ite goisii. Mutt nousi se siält ja vähä aikaa oli mun kaa ja paijatti. Sain hampulikaakkei ja semmost. Ja sitt mentii uudestaa goisii. Ei mull ainakaa oo mitää sitä vastaa, ett tämmösii päivii olis useemmi. Mä tiän, toi laitto pakkasee ne loput heekut. Mä tiijän senki, ett en saa niit heti, semmosin sopivin annoksin. Mutt se on tosi kliffa tiätää, ett mull on mun omat heekut siälä, ku oikee alkaa tekee miäli jotai. Ett mä saan sitt jotai omaa, en mitää tavisjutskei vaa raakaa verist mjunuaist, njam. Mami melkee yäkki, mutt pilppo ja anto mull kuiteskii. On se kova gimma välill, meinaa. Ei mull mitää uutta sitte. Ootan täss ja goisin, toi laittaa viäl mun päiväjudekat valmiiks, ennenku se lähtee duunii taas. Se just sano, ett mialuummi se jäis mun kaa himaa. Jäis ny sitt, mutt se on se raksurahajutska, mä tiijän jo. Eikä must oo taaskaa fotoi, toi ettii jotai sopivaa.

 

 

 

Kliffaa päivää ja heekkui muillekkii!

-----------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus <3

Päivän slogan: I didn’t say it was your fault, I said I was going to blame you!
 
Päivän biisi: I Walk The Line

Luettua: Neal Gabler – Walt Disney, amerikkalaisuuden ikoni, elämänkerta ja biografia viimoisen päälle. Hirmuinen painava tiiliskivi, joka on siis vielä vähän kesken. Kertoo Disneyn elämästä ja työstä erinomaisen yksityiskohtaisesti, mutta myös luettavasti ja viihdyttävästikin. Juu, kestää vielä hetken, sivuja on yli 600 eli parempi arvio ehkä myöhemmin.

 

MIELUUMMIN KOTONA! 

PS: Vuodatus takkuaa - taas. Ei siis kuvia, jollei myöhemmin Varastolla... kele! Hah, osa, vain pieni osa kuvista näkyy =O Argh! Edelleenkin vain osa kuvista näkyy, joko minäkin vaihtaisin kotoa muualle?! Kas - klo 12.19 kuvat sai lopulta näkyviin =I

 

 

 

KATKERUUS- JA ITSESÄÄLIPOSTAUS (vinoutunut)!

Varsin omela ilmestys nuo vahvemmat kipumömelöt. Nimittäin kun niitä vetelee pari päivää, jossakin vaiheessa toisen päivän puolivälin jälkeen tulee parin tunnin ajaksi lähes kivuton olo ja se on hyödynnettävä eli sänkyyn ja silmät kiinni. Ei, ei nukkumaan vaan tunnustelemaan, millaista olisi kivuton elämä! Melko miellyttävää, särky on olemassa, mutta sen verran kaukana, ettei se juurikaan tunnu. En osaa enää edes kuvitella, millaista olisi elää ilman kipuja koko päivä, saati sitten pidempään. Tai pystyä kävelemään kivutta.

Josta sitten näppärästi siihen, kuinka minulle on hiukan huomauteltu kenkäostoksista. Minä haluan kesäkengät. Piste. Minulla ei ole jalkaan sopivia kenkiä. Piste. Kun nyt ostan kesäkengät, haluan, että ne ovat täydelliset. Siksi, että ne todennäköisesti tulevat olemaan viimeiset kesäkenkäni. Missä ne kengät enää muka kuluisivat? Taksossa, prle vai? Pyydän, että asiaa ja kulutustani sekä tätä jankkaamistani paheksuvat katsoisivat asiaa vaikkapa tällaiselta vaatimattomalta kantilta.

Olen muutenkin lievästi itse vaihteeksi raivokkaalla päällä. Kyllä, aion taas valittaa siitä, että pitäisi aina olla pyytämässä apuja. Jumaleissön, jos minulla olisi rahaa, palkkaisin jonkun tekemään ne asiat. Ei tarvitsisi pyydellä ja anella, ei myöskään vänistä ja itku kurkussa imuroida kuten eilen. Siitä saa nimittäin stnanmoiset käsisäryt, kiitos vaan. Vielä olisi pitänyt muutakin. Jaksu loppui, itku tuli. Minä olen hyödytön jopa kotona. Perkele! Kelpaan vain kissan ruokkijaksi ja huoltajaksi. Kumma kyllä, minut silti pakotetaan töihin.

Joku Iisalamesta lienee ottanut asiani taksotilauksista oikeaan käsittelyyn. Eilinen tilaukseni oli äärimmäisen puhtaasti toivomusteni mukaisesti toteutettu, toivottavasti toimii myös käytännössä. Tänään siis Vii Voaniin ja muutenkin Hakikseen. Lista on pitkä, mutta edukas. Siitä ainakin voi olla iloinen; saa tuoretta tofua ja mausteita, bambusuikulaa ja vähän muutakin. Kissille hallista niitä mjunuaisia, jos hovihankkijalla sattuu olemaan. Ja ei, hovihankkijani ei ole Reinin liha... ihan se tavallinen pulju siinä vähän kauempana, jossa myydään kaikkea kivipiirasta lähtien. Yleensä siellä asioinkin minä runsaan aasialaisvahvistuksen kanssa. Itselle voisi ostaa vähän jotakin fisua, silakoita jopa, jos hinta on sopiva. Ans kattoo taas. Voi olla, että jaksu loppuu sielläkin eli koivet tekevät tenän. Niin on tapahtunut aikaisemminkin, onhan siinä kävelymatkaa peräti ainakin 200 m. Ymmärrättekö te yleensä, mistä minä puhun? 

En minä jumalauta tahallani ole kävelemättä, minä EN PYSTY SIIHEN!!! Siksi minä en myöskään lähde ulos, ravinteleihin, mihinkään. Nolaamaan itseäni, kävelemällä omituisesti ja istuttuani yli puoli tuntia horjun ja huojun ylös noustessani, olen jäykkä enkä pääse mihinkään. Arvatkaas huviksenne, tunnustelkaapa itse, miltä se tuntuisi. Ihan vaan vaikka kotilähikapakassa. Tai kuvitelkaa, että akillesjänteenne olisi jatkuvasti äsken katkennut – siltä se nimittäin tuntuu, ja sen lisäksi särkyä vielä koivissa yltympäriinsä. Tämä ei todellakaan kohta jaksa. Kyllä, kipuunkin tottuu, jonkin verran. Mutta ei siihen jatkuvaan, ei sitten millään. Eikä niihin puukotus-puikotus-vihlaisuihin, joita tulee täysin odottamatta kävellessä Varaston käytäviä varo-varo-vasti.

Aivan, minä menen ja otan tuosta 2 + 1 + 1 mömelöä, lisäksi parit poretabletit. Klo 10 tienoolla vetäisen taas parit kipumömelöt. Illalla tarvittaessa lisää. Sitten vielä yöksi 1 + 1 + 1 erilaisia uniavitteita, niillä saattaa jopa saada nukuttua sen 4 h, joskus jopa 5 (epätod.näk. toim.huom.)! Että kivaa päivää vaan teillekin.

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Mä oonki saanu heekkui. Sain tosi ison biitin fisuu ja söin sen tiätty tosi noppaa. Sitt sain uutta kissinmuanaa ja uusii hampulikaakkei. Kyll on aika hyvei kaikkii. Ja sitt tänää toi lupas ainaski katella niit mjunuaisii. Ja oon ollukkii melkee kilti. No, tota, juu... mamill on kaks reikää toises koipises. Aika isoi reikei, niist tuli blodee oikee kunnoll. Mä haukkasi vähä, ku suututti. En muista enää mikä, noi helmat vissii tai en saanu kaakkei tai jotai. Nii ni purasin sitt iha reilust. Salaa tiätty, ku se kömpi punkkaa. Ei sitä muute ehri purast. Vähäks se taas puhu rumei. Mutt pian me oltii kavrui. Emmä sitä tahallaa, tai ainakaa siis melkee. Mutt jonku aikaa se vähä meso, ku blodee tuli ja sillee. On se vähä raadellu näköne kyll, ku sama koipi viimeks puretti-raavitt kans. Ois ite kiltimpi kissille, nih kerta. Muute mä oon goisinu ja tsiigannu ton koneel istumist. Eilenkää muut just tehny, toss vaa nakutti ja selas ja sillee... Ei ees leikkiny mun kaa. Oltii me kyll partsill, mutt ei se oo sama. Emmä kyll oikee jaksunu eikä huvituttanukkaa mikää oikee leikki. Semmost enempi ruakaleikkei vaa. Tänää se sano, ett tulee viäl aikasemmi himaa. Ois kyll kliffaa, ainaskii jos on niit tuliaisii. Mä nyt odotan jo ihan hirveest! Jänskättää oikee.... Juuei, ei oo must taaskaa kuvei. En oo antanu ottaa. Joskus toiste sitt. Ku oon sill tuulell. Tommose orja löys tähä.

 

Ai nii - tosi kliffaa viiko alkuu!

-----------------------------------

Päivän slogan: Meille on jaettu kortit ja niillä on pelattava – toiset vain osaavat fuskata paremmin kuin muut!

Päivän biisi: Pieni itsemurha

Luettua: Asta Leppä – Sinä et hävinnyt. Tositarina miehen kuolemasta moottoripyöräonnettomuudesta ja naisen selviämisestä surusta. Vihasta, toivottomuudesta, kaiken kokemisesta, mitä toisen kuolema tuo mukanaan. Selkeä, tunteet esiin tuova kirja. Suosittelen! Brian Francis Slattery – Avaruusblues, muuan rakkauslaulu. Erittäin outoa scifiä, jossa mukana kaikkea mahdollista jännityksestä lahkoihin, rakkauteen, vinkeään biletykseen oudoissa paikoissa ja kummallisuuteen yleensä. Suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat pitäneet vaikkapa Vonnegutista... se lähinnä tuli mieleen. Sanojen makustelua, oikein mukavaa. Welhotar piti. Augusten Burroughs – Kuivilla. Augusten jatkaa ns. aikuisena elämäänsä, muistattehan Juoksee saksien kanssa. Nyt Augusten on töissä mainostoimistossa tai, no, oikeastaan dokaa myös työkseen. Lopulta työnantaja pakottaa hänet katkolle, vaihtoehtona potkut. Katko toimii ja Augusten pääseekin kuiville, sen iänikuisen AA:n avulla. Työ alkaa sujua, vaikka joku tekeekin myyrintyötä toimistolla. Rakkauselämä ja upeat miehet kuitenkin sekoittavat taas pakan. Lisäksi paras ystävä on HIV-positiivinen, sairastuu ja kuolee. Ja August ratkeaa... seuraa taas viinan ja kokaiinin huuruisa viettelys. Aivan yhtä hyvä, kuin aikaisempikin elämänkerrallinen romaani. Welhotar piti tästä niin kovasti, että aikoo hankkia tämän jossakin vaiheessa omaankin hyllyynsä. Ehdottomasti kaikille huuruista pitäville!

 

 

VÄSYNYT, KATKERA JA INHO!