Hah, taas minä olen huijannut unihiekkamiestä! Nukuin melkein 6 h, ehheheh. Siinäpähän yrittää raahata irtosoraa sitten jonnekin muualle, täällä kun ei sitä enää tahdota. Sen on nimittäin veemäinen kaveri, se unihiekkamies. Yleensä se jättää tulematta, vaikka lupailee. Tai sitten tulee, mutta aina väärään aikaan. Että parempi pysyä pois täältä, Welhotar luottaa lääketeollisuuteen ja pakkoväsymykseen, siis siihen, että jossain välissä unen on pakko tulla! Onhan? *epäilee*
Varastolla oli taas kiirusta, lievää sellaista. Edelleenkään en ole saanut koulittua ihmisiä siihen, että eivät jättäisi omia rojujaan pöydälleni miten sattuu. Siellä on kaksi nimettyä laatikkoa, johon ne voi jättää. Oli sitten kyseessä mikä tahansa, vaikka vain ”se yksi pieni korjaus” – sinne vaan, se tulee omalla ajallaan tehtäväksi. Aikuisia ihmisiä, koulutettujakin, mutta eivät osaa lukea tai käyttäytyä. Eilenkin yksi kaveri istui huoneessani odottaen, että korjaan yhden läystäkkeen. Tein juuri ison homman loppuvirityksiä ja samalla jutustelin siinä. Hän vain istui ja odotti, istui, istui. No, en minä jättänyt toista hommaa sen takia kesken, tein sen rauhassa loppuun ja sitten armollisesti korjasin tämän kaverin asian. Ei se ollut kummoinenkaan homma, en vaan pidä siitä, että joudun keskeyttelemään asioita muiden takia, jollei ole todella kiire. Ei ollut, tavishomma, kiireetön vielä. No, hän oli kuitenkin tyytyväinen. Muutenkaan Varastolla ei mitään outoa uutta tahi ihmeellistä, ainakaan minun mielestäni. Minä vain menen, teen työni ja poistun. Siinä kaikki, en minä oikeastaan siellä tai sieltä muuta kaipaakaan!
Takso oli eilen taas iltapäivällä pikkuisen myöhässä ja minä julmetun kipeä ja siten pahalla tuulella. Kun herra lopulta saapui, en piruuttaankaan puhunut mitään. Hänellähän oli osoite ym. Eikä hänkään ollut mitenkään innokas keskustelemaan, kun huomasi minun lukevan takana. Aika hyvin, onnistuin melkein pihaan asti – sitten oli pakko neuvoa. Ja sanoa kiitos. Siinäpä se olikin melkein eilinen kommunikaatio, ehheheeh. Koivet ovat sen verran särkyisät, että seisominen tekee kipeää. Ei ole tosiaankaan mukava odotella yhtään ylimääräistä minuuttia taksoja saapuvaksi. Kun selkä vielä samalla juilii, ei pysty edes mitenkään vaihtamaan kepeämpään asentoon – jos se edes olisi mahdollista. On tämä yhtä hevon pärshettä tämäkin elämä. Vaihdettaisiin mielellään vähän käytettyyn kotikissan eloon....
Jahas, tänään pitäisi tavata Toveritar ruokatunnin tiimoilla ,D Saa nähdä, onnistuuko. On ainakin jotakin tekemistä sitten tänäänkin päivällä ja saa vähän kulutettua tuntejaan pois. Saati sitten, että on mukava tavata! Josta tulikin mieleeni jännät seikkailuni eBayssa – nyt tiedän, mikä on kevään ja kesän muotia. Eräs vaate varsinkin ihastuttaa kovasti! Ajattelinkin postata myöhemmin asiasta Lumppuihin, mutta tässä jo vähän esimakua. Eli kesän HOT on tutu leggingsien kanssa. Ajatelkaa, Welhotar tutussa, tai tutuissa. Minun pitäisi varmaan ostaa kaksi, toinen toiseen ja toinen toiseen koipeen. Ah, mikä näky Varaston käytävillä ja pisteitä ropisisi. Alla kuva yhdestä tutusta, Toveritar hei, eikös sullekin hankittaisi tämmöinen ja muut halukkaat voivat myös ilmoittautua. Eräs leidi nimittäin tekee näitä myös tilauksesta... Että riehakas (?) kesä (!) on odotettavissa!
Muuten ei taaskaan (eipä koskaan) mitään erityistä tai –koista. Tulen kotiin, evästän jotakin pientä tai teen seuraavan päivän ruuat, lueskelen sängyssä, hoitelen kissihommia, istun koneella... jos jaksan. Tai painun suoraan sänkyyn ja teen sitten nuo samat asiat. Olen työpäivän jälkeen muuten niin ääripoikki, että minua ei juuri saa lähtemään mihinkään. Herätys klo 2 – 3 aikoihin, töihin viimeistään klo 6.45 ja töistä pois 14.45 tienoolla. Eikö siinä tule jo aika pitkä päivä? Tarkoitan vaan, että tämän kaiken jälkeen ei edes voi kuvitella jaksavansa suoraan sanoen yhtään mitään. Sitä kaipaa vain kotoon ja petiin! Yleensä iltasärkykin on jo niin mittavaa, että se vaatisi ylimääräisiä mömelöitä. Tähän asti olen aika hyvin onnistunut niitä välttelemään, ihan vain siksi, että tiedän pahempaakin olevan vielä tulossa. Sitten on edes lupa nostaa annostusta vähäsen. Eli äärimmäisen harvoin otan vielä illalla kipuun jotakin, unetukseen sen sijaan vetäisen 2 - 3 erilaista mömelöä, että varmasti saisi unta edes sen 4 h. Ai, että valitus ja sairaskertomus riittää taas tältä erää! Ok, lopetetaan sitten....
---------------------------------
Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei mä olin eileskii oikee kilti, mä venasin, ett jos mä saisin jotai heekkuu taas. Niinku niit mjunuaisii. No ei tiätteks tipahtanu, mä kyll arvasinkii. Ne on semmost muanaa, ett ei kai saa syädä joka päivä, sanoo mami. Mutt sitt sen vissii kävi vähä sääliks, ku oli ollu päiväks vaa tavismuanaa. Se avas joo donaripuuki, jeeee. Sain paljo, ainaskii pual puukkii, njam. Oli heekkuu. Söin sitt viäl illall tavismuanatkii veks. Ei tuu sitt sanomist, ettei muka ruaka maistu. Mä oon vaan semmone, ett mä ku en liho vaiks mä söisin ihan koko aika. Mä painan nyt 400 g enemmä ku sillon ku mä tulin tänne. Siit on hei koht... oottakaas... on siit kolme vuatta vai neljäki jo =O Mä muista, mami saa tarkistaa joskus. Mutt pitkä aika kuiteskii. Mein elukkalekuri sanoki, ett mä oon sen malline, ett mä en liho. Mä oon kattokaas pitkä ja kapee, tavallist pidempi kissi, tsihih. Juu-uh. Ihan tosi, ett vaiks mä oon sisäkissi, mä oon tämmöne hoikka ja notkee poika *mainostaa*! Mutt nyt mä jo kaipaan tota partsieloo, ku tulis vähä lämpösempi. Mami päästää mutt illall partsill aina, mutt ei siälä viäl voi pitkää olla, tulee galsa. Vähä siin kattelen, mitä tapahtuu ja pikkasen joikasen. Sitt äkkii sisään ja petiin mamin viakkuu. Siin se saa sitt paijattaa ja rapsuttaa... on, on se mukavaa, vaiks vähän nolo myäntää. Ja mä pökin päällä sen nassuu, kerranki sill meni hammas huule sisää, ku mä vähä innostun. Se sano, ett mull on piän, mutt kova pää. Mitäkähä se sill oikee tarkotti >o< Oon mä onnistunu tökkäsee sitä nenuunki kunnolla ja semmost. Sitt mä rauhotun ja alan goisiin sen viakus, yleensä. Ai nii, tänää ei oo kissifotoo, ku meni tonne mamin rättipualell.
Kliffaa viikon keskimmäist päivää kuiteskii ihan kaikill!
--------------------------------
Vincent, uskomaton itseluottamus ja –kehu kissalla....
Päivän slogan: Ensin hutkitaan ja hosutaan, sitten tutkitaan ja suunnitellaan!
Päivän biisi: Love In The Library
Luettua: No, sitä eilistä Disneytä jatkettu eikä se ole ihan lopussa vieläkään…. lisää asiasta huomenna!
VANHANA GOISINUT!
PS: Arvatkaas - taaskaan osa Vuodatuksen kuvista EI näy eikä niitä saa näkyviin! Nyt tämä alkaa hermostua, eilenhän asia juuri "korjattiin".... kele! Nämä tässä nyt olevat kuvat on tuotu kikkakakkosella, mutta kauan tätä ei jaksa pelehtiä näin, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti