Varsin omela ilmestys nuo vahvemmat kipumömelöt. Nimittäin kun niitä vetelee pari päivää, jossakin vaiheessa toisen päivän puolivälin jälkeen tulee parin tunnin ajaksi lähes kivuton olo ja se on hyödynnettävä eli sänkyyn ja silmät kiinni. Ei, ei nukkumaan vaan tunnustelemaan, millaista olisi kivuton elämä! Melko miellyttävää, särky on olemassa, mutta sen verran kaukana, ettei se juurikaan tunnu. En osaa enää edes kuvitella, millaista olisi elää ilman kipuja koko päivä, saati sitten pidempään. Tai pystyä kävelemään kivutta.
Josta sitten näppärästi siihen, kuinka minulle on hiukan huomauteltu kenkäostoksista. Minä haluan kesäkengät. Piste. Minulla ei ole jalkaan sopivia kenkiä. Piste. Kun nyt ostan kesäkengät, haluan, että ne ovat täydelliset. Siksi, että ne todennäköisesti tulevat olemaan viimeiset kesäkenkäni. Missä ne kengät enää muka kuluisivat? Taksossa, prle vai? Pyydän, että asiaa ja kulutustani sekä tätä jankkaamistani paheksuvat katsoisivat asiaa vaikkapa tällaiselta vaatimattomalta kantilta.
Olen muutenkin lievästi itse vaihteeksi raivokkaalla päällä. Kyllä, aion taas valittaa siitä, että pitäisi aina olla pyytämässä apuja. Jumaleissön, jos minulla olisi rahaa, palkkaisin jonkun tekemään ne asiat. Ei tarvitsisi pyydellä ja anella, ei myöskään vänistä ja itku kurkussa imuroida kuten eilen. Siitä saa nimittäin stnanmoiset käsisäryt, kiitos vaan. Vielä olisi pitänyt muutakin. Jaksu loppui, itku tuli. Minä olen hyödytön jopa kotona. Perkele! Kelpaan vain kissan ruokkijaksi ja huoltajaksi. Kumma kyllä, minut silti pakotetaan töihin.
Joku Iisalamesta lienee ottanut asiani taksotilauksista oikeaan käsittelyyn. Eilinen tilaukseni oli äärimmäisen puhtaasti toivomusteni mukaisesti toteutettu, toivottavasti toimii myös käytännössä. Tänään siis Vii Voaniin ja muutenkin Hakikseen. Lista on pitkä, mutta edukas. Siitä ainakin voi olla iloinen; saa tuoretta tofua ja mausteita, bambusuikulaa ja vähän muutakin. Kissille hallista niitä mjunuaisia, jos hovihankkijalla sattuu olemaan. Ja ei, hovihankkijani ei ole Reinin liha... ihan se tavallinen pulju siinä vähän kauempana, jossa myydään kaikkea kivipiirasta lähtien. Yleensä siellä asioinkin minä runsaan aasialaisvahvistuksen kanssa. Itselle voisi ostaa vähän jotakin fisua, silakoita jopa, jos hinta on sopiva. Ans kattoo taas. Voi olla, että jaksu loppuu sielläkin eli koivet tekevät tenän. Niin on tapahtunut aikaisemminkin, onhan siinä kävelymatkaa peräti ainakin 200 m. Ymmärrättekö te yleensä, mistä minä puhun?
En minä jumalauta tahallani ole kävelemättä, minä EN PYSTY SIIHEN!!! Siksi minä en myöskään lähde ulos, ravinteleihin, mihinkään. Nolaamaan itseäni, kävelemällä omituisesti ja istuttuani yli puoli tuntia horjun ja huojun ylös noustessani, olen jäykkä enkä pääse mihinkään. Arvatkaas huviksenne, tunnustelkaapa itse, miltä se tuntuisi. Ihan vaan vaikka kotilähikapakassa. Tai kuvitelkaa, että akillesjänteenne olisi jatkuvasti äsken katkennut – siltä se nimittäin tuntuu, ja sen lisäksi särkyä vielä koivissa yltympäriinsä. Tämä ei todellakaan kohta jaksa. Kyllä, kipuunkin tottuu, jonkin verran. Mutta ei siihen jatkuvaan, ei sitten millään. Eikä niihin puukotus-puikotus-vihlaisuihin, joita tulee täysin odottamatta kävellessä Varaston käytäviä varo-varo-vasti.
Aivan, minä menen ja otan tuosta 2 + 1 + 1 mömelöä, lisäksi parit poretabletit. Klo 10 tienoolla vetäisen taas parit kipumömelöt. Illalla tarvittaessa lisää. Sitten vielä yöksi 1 + 1 + 1 erilaisia uniavitteita, niillä saattaa jopa saada nukuttua sen 4 h, joskus jopa 5 (epätod.näk. toim.huom.)! Että kivaa päivää vaan teillekin.
----------------------------------
Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Mä oonki saanu heekkui. Sain tosi ison biitin fisuu ja söin sen tiätty tosi noppaa. Sitt sain uutta kissinmuanaa ja uusii hampulikaakkei. Kyll on aika hyvei kaikkii. Ja sitt tänää toi lupas ainaski katella niit mjunuaisii. Ja oon ollukkii melkee kilti. No, tota, juu... mamill on kaks reikää toises koipises. Aika isoi reikei, niist tuli blodee oikee kunnoll. Mä haukkasi vähä, ku suututti. En muista enää mikä, noi helmat vissii tai en saanu kaakkei tai jotai. Nii ni purasin sitt iha reilust. Salaa tiätty, ku se kömpi punkkaa. Ei sitä muute ehri purast. Vähäks se taas puhu rumei. Mutt pian me oltii kavrui. Emmä sitä tahallaa, tai ainakaa siis melkee. Mutt jonku aikaa se vähä meso, ku blodee tuli ja sillee. On se vähä raadellu näköne kyll, ku sama koipi viimeks puretti-raavitt kans. Ois ite kiltimpi kissille, nih kerta. Muute mä oon goisinu ja tsiigannu ton koneel istumist. Eilenkää muut just tehny, toss vaa nakutti ja selas ja sillee... Ei ees leikkiny mun kaa. Oltii me kyll partsill, mutt ei se oo sama. Emmä kyll oikee jaksunu eikä huvituttanukkaa mikää oikee leikki. Semmost enempi ruakaleikkei vaa. Tänää se sano, ett tulee viäl aikasemmi himaa. Ois kyll kliffaa, ainaskii jos on niit tuliaisii. Mä nyt odotan jo ihan hirveest! Jänskättää oikee.... Juuei, ei oo must taaskaa kuvei. En oo antanu ottaa. Joskus toiste sitt. Ku oon sill tuulell. Tommose orja löys tähä.
Ai nii - tosi kliffaa viiko alkuu!
-----------------------------------
Päivän slogan: Meille on jaettu kortit ja niillä on pelattava – toiset vain osaavat fuskata paremmin kuin muut!
Päivän biisi: Pieni itsemurha
Luettua: Asta Leppä – Sinä et hävinnyt. Tositarina miehen kuolemasta moottoripyöräonnettomuudesta ja naisen selviämisestä surusta. Vihasta, toivottomuudesta, kaiken kokemisesta, mitä toisen kuolema tuo mukanaan. Selkeä, tunteet esiin tuova kirja. Suosittelen! Brian Francis Slattery – Avaruusblues, muuan rakkauslaulu. Erittäin outoa scifiä, jossa mukana kaikkea mahdollista jännityksestä lahkoihin, rakkauteen, vinkeään biletykseen oudoissa paikoissa ja kummallisuuteen yleensä. Suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat pitäneet vaikkapa Vonnegutista... se lähinnä tuli mieleen. Sanojen makustelua, oikein mukavaa. Welhotar piti. Augusten Burroughs – Kuivilla. Augusten jatkaa ns. aikuisena elämäänsä, muistattehan Juoksee saksien kanssa. Nyt Augusten on töissä mainostoimistossa tai, no, oikeastaan dokaa myös työkseen. Lopulta työnantaja pakottaa hänet katkolle, vaihtoehtona potkut. Katko toimii ja Augusten pääseekin kuiville, sen iänikuisen AA:n avulla. Työ alkaa sujua, vaikka joku tekeekin myyrintyötä toimistolla. Rakkauselämä ja upeat miehet kuitenkin sekoittavat taas pakan. Lisäksi paras ystävä on HIV-positiivinen, sairastuu ja kuolee. Ja August ratkeaa... seuraa taas viinan ja kokaiinin huuruisa viettelys. Aivan yhtä hyvä, kuin aikaisempikin elämänkerrallinen romaani. Welhotar piti tästä niin kovasti, että aikoo hankkia tämän jossakin vaiheessa omaankin hyllyynsä. Ehdottomasti kaikille huuruista pitäville!
VÄSYNYT, KATKERA JA INHO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti