ÄTSHIH, AUTS JA MUUTA TAVANOMAISTA

Ätshiih – aivastukset tunkevat kehiin. Puolet Varaston väestä kärsii lyhyestä flunssaepisodista, pärskii ympäriinsä ja kuumeilee eivätkä pysy kotona. Jep, jep-jep. Tuolta pitäisi mieluusti säästyä, jos saan tähän lunssan kaupanpäälle, joka paikka on kipeä potenssiin monta. *ahtaa lisää inkivääriä kitusiinsa*. Asiaa ei ainakaan paranna edelleenkään se, että odottelee taksoa aamulla kylmässä, iltapäivällä taas melkein hikeä valuen. Juu, ei ole Welhottaren hyvä missään. Aina löytyy aihetta valitukseen ;D

Toisaalta, jos kuuntelee ystävien ja tuttavien juttuja ympärillä, asiat voisivat, siis ehkä voisivat, jopa olla huonomminkin! Tämä on kuulkaas iso tunnustus, mutta näin on. Siis voisihan sitä olla vaikka Iisalamelainen taksovälittäjä – sitä en toivoisi kyllä kenellekään. Että terviisiä vaan muille; ystäville, kavereille, tuttaville että kyllä se tästä. Aina mennään johonkin suuntaan ja tärkeintä on liike, ei päämäärä! 

Jännittävää, miten jotkut asiat näyttävät Varastolla riipovan joitakin ihmisiä. Kerroinhan meidän mahtavasta henkilöstölehdestämme *pärsk*, johon tarjouduin lainaamaan muutaman kirja-arvostelun. Tuota, sen jälkeen ao. leidi on katsellut minua erittäin myrtyneenä ja tervehtinyt tuskin huomaten. Tästä voisi vetää pari johtopäätöstä. Joko hän itse ei osaa kirjoittaa (no, hän rakastaakin enemmän kaikenlaisten kissanristiäisten järjestämistä, koristelua, juhlia ja niiden esihoitoa ym.) tai sitten inhoaa minua siksi, että minä kirjoitan paremmin. Tämä ei muuten ole mitään itsekehua, vaan aivan todettu tosiasia. Lehdessä olevat ao. henkilön kirjoittamat jutut ovat melko, tuota, simppeleitä. Ei silti, en minä sinne halua. Pitäköön tunkkinsa, minulla on ihan kivaa itsekseni muutenkin (tarkoitan niitä kirja-arvosteluja siis!). Tyhmä minä halusin vain tarjota apua. Ei olisi taas pitänyt tunkea mihinkään. Kas kun unohdin senkin. Muutoin Varastolla riittää töitä, osa väestä on siis taas, taas huomaatteko, jäämässä lomille. Epäilen, että se Suuri Munajuhla jotenkin vaikuttaa asiaan. Kele, minä edes muistanut sitä, nyt on sekin viikko sitten pilalla. Ai niin, onnistuin eilen jossakin todella veikeässä asiassa: hukkasin asiakirjan! Koneella! Tuo prleen ohjelma, joka meillä on käytössä, ei toimi kuten aikaisemmin käyttämäni ohjelmat. Tsihih, Welhotar mokasi oikein kunnolla – todella kunnolla. Ei sitä löytynyt edes bittitaivaasta, kele. Olen minä vähän nolo, kieltämätttä! 

Muistakaa, tänään on APRILLIPÄIVÄ, älkää menkö halpaan! Minua on helppo huijia, varokaa te puolestanne kaikkia, mutta menkää mukaan penskojen aprillihuijauksiin. Heille se on ainakin hauskaa, jos äitee tai iskä uskoo täpöllä jonkin ”dinosaurus takapihalla, tuu kattoon”-jutun. Puhun kokemuksesta, Belgarion huijasi joskus pienempänä minua ”jänis parvekkeella”-jutulla ja oli suunnattoman iloinen monta päivää, kun menin katsomaan ja sitten harmittelin tyhmänä ;D Eli nyt on melkein kevät, kohta on Wappu ja aika pian sen jälkeen Welhotar on lomalla =D Ja kaiken huipuksi kesällä on tämä taksohässäkän siirto ja muka-uudistus, ehheheeh. Kaikenlaista on tiedossa, odotettavissa siis luultavasti katastrofin aineksia kaikissa em. asioissa. Pysykää blogissa, mistään ette saa lukea näin persluotaavia haukkuja invataksoista sekä niiden toiminnasta, ette myöskään yhdentekeviä juoruja Varastolta. Ette myöskään näin perusteellista väninää ja valitusta joka ikinen aamu, suoraan omalle koneelle tarjoiltuna!

Prle, muuttuisivatpa kelit edes vähän tasaisemmiksi, kuivemmiksi ja lämpöisemmiksi. Koivet tykkäisivät hyvää. Voisi uskaltautua jopa Pazilan kirjastoon ruokiksella tai johonkin muualle lähitienoolle ilman monen päivän särkyjä ja jomotusta. No – kesällä ainakin sitten. Minä olen töissä koko kesän, jihhaa! Ihmetelkää pois, se on mukavaa. On rauhallista ja hiljaista, voi säätää omaa kivaa pakkotöiden välissä ja käydä tosiaan jopa ihan ulkona ruokiksella! Lisäksi pihallamme (sekä kotona että Varastolla) asustaa kitypupu, jota pitää seurata. Juu, minä tiedän jo, että olen omituinen.

----------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Mami tekikii eile fisuu, hei se teki fisuu ja mä sain kaht erilaist! Mä sain jääfisuu ison biitin ja sitt donarii viälä. Arvatkaas, oliks heekkuu. Toiki veteli kitusiisa safkaa ku mikäki kauhakuarmaaja. Ei mitää rajaa, sinne meni sen joku kalajudeka melkee kokonaa ja sitt sitä enne donarii. Ahne son, hirmusen ahne. Piänell kissill antais mitää, mutt mä pidin semmost mekkalaa, ett sen oli pakko. Mä meinaa menin huutaa partsill nii, ett kuulu varmaa pualvälii Malmii se ääni >o< Ett tääll kidutetaa kissoi ja pidetää näläss. Jo alko tulla apetta. Eikä se ollu yhtää vihane. Nyt aamull se marisi, ku mä yriti herättää sitä jo jotai kahen mais, se vaa nimittäi goisi ku just semmone lahnafisu. Piti ääntä ja goisi, sitt se manaili viäl mulle. Puhu rumei, niinku. Ettei ois tarvis herää nii aikastee. Oliha tarvis, mun laatikko piti siivoo ja mun piti saada kalkonii ja hampulikaakit, nih kerta. Kylhä semmosest pitää huamauttaa. Nyt eile mä sain jo olla partsill hurjan monta kertaa, oli jo paljo lämpösempää. Ei kyll kauaa kerrallaa, mutt monta kertaa niinku. Kyll mä sitt nukkusinki orjan viakuss, sen koiviss. Ja se potki mua taas unissaa *huoh*, on se levotoine! Mitäkähä se meinaa tänää safkaa vai meinaaks se, ett vaa niit eilisii jämii? Tarttee mennä tarkistaa. Täss mä oon just nyt, täss fotos, se on just äske otettu. Melkee livenä niinku, hei gimmat, hei...

Kliffaa viikon keskustaa, sano!

--------------------------------------

Vincent, vai pieni ja viaton kissa –flöittaus taas meneillään... Prleen karvakasa iski kiinni koipeeni kaikilla ulokkeillaan, argh!

Päivän slogan: Elämä on täynnä valittamisen arvoisia asioita, hädin tuskin ehtii pintaa raapaista!

Päivän biisi: Elämää

Luettua: Timo Sandberg – Pirunpesä, melko perinteinen kotomainen poliisiromaani, ei paha. Ei kyllä mitään ihmeellistä uuttakaan. Lastisnuoria, huimeita, bändi ja sen tekemisiä sekä fiksuja poliiseja ,D Kyllä tämän kepoisasti lukee, mutta ei tästä ihmeemmin ole iloa kuin Lahden ja Järvenpään tienoilla asuville, paikallistuntemus on sitä luokkaa. Naispoliisin ilmestyminen miehiseen laitokseen on tietysti aina se pakollinen kuvaamisen arvoinen juttu. Eli eipä juuri muuta, vain kotomaisen dekkarin parhaille kavereille välipalaksi. Reijo Mäki – Yhden tähden mies, kolumneja ym. kirjoituksia, olisiko olevinansa jonkinmoinen 50-vuotiskirja. Tuota, enemmän minä pidän Vareksen hahmosta kuin Mäen näistä kirjoituksista. Toki provoakin on mukana, mutta silti – alkaa ärsyttää suuresti jotkin asiat. Mies kun kovasti korostaa omaa paremmuuttaan ja ampuu mm. feministit, taistolaiset ym. huutsin hemmettiin aika ikävällä tavalla. Ei pahalla, ei. Me olemme saman ikäisiä, onneksi emme ole ikinä tavanneet. Kumma kyllä, emme edes Tukholmassa vuonna kivi & keppi, onneksi, vaikka Babyloniassa onkin tullut istuttua. Tätä suosittelen vain Mäki-friikeille, jos pidätte Vareksesta, jättäkää tämä väliin ja kuvitelkaa omianne!

 

 

VILPITÖN JA HURMAAVA! 

 

KERTOMUS EILISESTÄ HUONOSTA PÄIVÄSTÄ

Jos aloittaisin eilisen Huonon Päivän kertaamisen, se tapahtuisi heti aamusta. Jo kotona oli jotakin pientä, ulos lähtiessä kerroksemme valolamput olivat sammuneet, just. Varoittava alku siis. No, takso oli vähän myöhässä, Varastolle kuitenkin päästiin. Varastolla taas kiirusta riitti ja kesken kaiken kaikki hissit menivät jumiin, sillä tavalla vekkulisti, että toimivat vain alaspäin, ei ylöspäin. Satuin olemaan menossa ylöspäin, kun joku tilasi alhaalta hissin. Just! Siinä sitten pungersin itseni 6. krs:ta jaloin, käsillä vetäen. Ei, ei hengästyttänyt, koipia sattui vain aivan stnasti. Muut nauroivat, että saan varmaan nyt sitten liikuntaa. Eikö olekin ystävällistä? *itku kurkussa* Jonka jälkeen vetutti vielä enemmän. Kävin Itiksessä, jonne mennessä kuski oli jo myöhässä ja jätti minut jonnekin taksoaseman luokse – lähemmäs ei hänen mielestään pääse. Sain asiani hoidettua ja ei kun odottamaan uutta noutoa viimaan ja kylmään. Takso tuli oikein reippaasti myöhässä, kimppakuljetus eli haettiin toinen leidi mukaan. Siinä ei ollut aikaa edes turpavöitä kiinnitellä, kun kaveri kaasutteli menemään. Kas kummaa, selvisin hengissä kotoon. Jossa tuo prleen karvatakamus oli tehnyt tepposensa, koska olin tunnin myöhässä – tai muuten vaan. Iso kasa kissanpaskaa on oikein mukava ylläri päiväpeitolla, varsinkin kun se on sotkettu peittoon kunnolla! Silloin meni hermo totaalisesti. Itkua, palelua, särkyä – lääkkeeksi vähän ruokaa, rauhoittavia, juotavaa – paljon lämmintä juotavaa! Näin siis saadaan ihmisen päivä todellakin pilattua varsin perusteellisesti.

Minä sitten eilen ajelin toisen työmatkan vapaa-ajan matkana. Koko päivän juttelin ensin puhelimessa sosiaalitoimiston kanssa, jossa asia tiedettiin ja oltiin heidän mielestään jo korjattu. Sitten meilivaihtoa Iisalamen kanssa tässä seuraavaksi. Ihan vaan tiedoksi, että näemmä Iisalami aina ensimmäiseksi olettaa, että palvelun käyttäjä on joko tyhmä ja itse sössinyt asiansa tai yrittää guzettaa jollakin tavallaa. Kas tässä suoria lainauksia eilisistä viesteistä suoraan Iisalamen älypäiltä: 

- Sosiaalivirasto on myöntänyt teille työmatkoja 42kpl:tta tälle kuukaudelle. Jos
niitä pitäisi olla enemmän, niin sosiaaliviraston pitää päivittää ne HMPK:n
järjestelmään.
- Jos sosiaalivirasto on onnistuneesti päivittänyt ne meille ne näkyisi meillä.
- Meillä on kuletuspalveluyksikön ohjeistus, että jos asiakkaan matkaoikeudet
eivät näy meidän järjestelmässä niin asiakas tilaa itse taksin ja maksaa sen ja
sosiaalivirasto maksaa kuittia vastaan asiakkaalle. 
-Tilaukset on voimassa. Vapaa-aikana menee myös huomenna, ellei yöllä päivity
työmatkat.

Ja sitten viimeisin saapunut viesti Matkapalvelut/Sosvi:lta, ei siis sosiaalitoimistosta – aiemminhan jo selitin tämän järjestelmän hienoudet!

Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta työmatkojen tilauksesta etukäteen ja teille oli kerrottu matkapalvelukeskuksesta, että työmatkoja on myönnetty sosiaalivirastosta maaliskuulle liian vähän. Vammaisten sosiaalityön toimipisteessä on vahingossa kirjattu maaliskuulle työmatkoja ainoastaan 42 vaikka tarvitsette niitä 44. Kuljetuspalveluyksikössä on tehty teille matkaoikeuksien korjaus työmatkoihin 30.3.2009.
Pahoittelemme virhettä.
Terveisin

Että näin, minulla ei ole minkäänlaista oikeussuojaa! Jos minulla ei olisi vapaa-ajan matkoja jäljellä, maksaisin itse, n. 45 juuroa päivässä. Entä jos sitä rahaa ei olisi, näin loppukuusta? Sos.toimistosta muuten kerrottiin, että kesäkuun siirtymävaihetta ajatellen käyttäjille on kohtapian tulossa kysely toimintatavoista yms. Aion tavata sen hartaasti ja pitkään sekä vastata vielä pidemmälti! Ei tämä teistä varmaan tunnu miltään, mutta kun minä en oikeasti pääse liikkumaan bussipysäkille asti... minulla on silti normaali työ ja tarve liikkua muuallakin tiettyjen aikataulujen mukaan. Ei, en minä jaksa! Lisäksi eilinen koko päivän kestänyt kurmuutus sai aikaan sen, että pystyn tuskin kävelemään tänään. Sattuu ja särkee niin vietävästi, että tekisi mieli huutaa ääneen!

Minusta olisi mukava joskus kertoa joitakin kivoja tai edes hauskoja uutisia. Valitettavasti sellaisia ei vain ole kohdalleni osunut. Lupaan, että postaan heti, jos niin tapahtuu – siihen asti saatte kärsiä näistä samojen asioiden vatkaamisesta.

Alan taas hermostua, käyn tempaisemassa kourallisen mömelöitä ja nikotiinia, ziitos, tauon paikka!

--------------------------------------------

Purrrrve! Nyt toi mami on vihane, mä tiän. Mutt miks tuli myähää himaa. Ja miks mä taas en muistanu niit judekoi. Ei oo mun vika, ei oo! Mä oon vaa piän kissi, nih. Mutt myännetää, ett kakin peitoll ja sitt vähä pyärittelin peittoo viälä siinä, piilotin sen jutskan. Enkä ollu tiätävinää, ku toi tuli himaa. Siithä tuli taas iha miäletöine huutosotamekkala. Nukuin sitt bases ihan itte, uskaltanu ton viakkuu. Oon saanu ruuat ja kaikki, enkä mitää arestii edes. Mutt nyt se taas suihkuttelee sitä haisuu joka paikkaan, mä tiän. Ja kälättää mulle, en tykkää (oma vika, toim.huom.). Mä meen goisiin, toi voi ettii jonku typerän foton!

Juu, toivottavast teill menee paremmi tänää!

--------------------------------------

Vincent, jos sinun pieni pääsi muistaisi edes pari asiaa!

Päivän slogan: Jos jokin menee huonosti, se sitten vain menee huonosti – aina.

Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain?

Luettua: Marianne Peltomaa – Pimeä portaikko. Vera Gröhn ratkaisee jälleen. Gröhnin kotitalossa, aivan naapurissa pahoinpidellään, tapetaan tai murhataan nainen. Mikä on motiivi ja kuka syyllinen? Vera on emotionaalisesti sotkeutunut juttuun, koska naisen 3-v. tytär on jo tutustunut häneen aikaisemmin. Toki asia ratkeaa ja silleensä. Aivan luettavaa käyttödekkaria eikä ollenkaan pahimmasta päästä. Dekkarien kavereille, jotka arvostavat myös inhimillisiä piirteitä jutussa ja sen selvittäjissä.

 

 

EPÄKILTTI JA PAHA SEKÄ VIELÄ RUMAKIN! 

VEEMÄISIÄ ÖITÄ, PAHEMPIA PÄIVIÄ

Olipa taas kehno ja levotoinen yö, niin se on aina maanantaita vasten. Ei auta, Varastolle pitää kuitenkin. Tietäisipä vaan miksi? P-P on poissa eli lomalla, se tuskin kuitenkaan tällä kertaa vähentää töiden määrää. Ei huvita, ei kiinnosta, ei.

No niin, piristyinhän minä sitten eilen kuitenkin. Joskus aamulla siis. Aloin istuttaa chilejä, mutta huomasin kolmen muun kukankin olevan juurtumassa ja pakkohan nekin oli saada multaan. Ja chilit. Sitten jäikin enää kudzut ja muut muhimaan ja odottelemaan. Ei ollut enempää multaa. Ei ollut ketään, joka hakisi. En minä kertakaikkiaan kehtaa joka päivä soittaa Belgarionille, että tulisi ja tekisi sitä ja tätä, en jumankauta. En minä ainakaan tuon ikäisenä olisi viitsinyt, tai siis tuskin. Että vältän viimeiseen asti kiusaamasta ketään ainakaan liikaa, jos nyt joudun pyytelemään apuja. Voi veddu, että sekin taas kismittää. Juu, siis istutin, siivosin jäljet, imureerasin, kastelin ja hoidin muun viidakon. Lueskelin ja kirjoittelin ja vetelehdin iiBeissä (huusin tosi mageet kissicorwikset, hei!) ja muuta mainittavaa. Lisäksi raahasin itseni ruiskuun palelemaan, tein ruokaa eli sitä tofuseesamiappelsiinia, ragunaporganoita ja sillivoileipiä. Siis tofut yms. evääksi, pari seesaminäkkäriä lounaaksi. Ja jättekuppi hyvää kaffetta. Olin niin tehokas, että oikein ihmettelin. Tosin se tehokkuus lopahtikin hyvin äkkiä sitten, kun oli aika mömelöiden lakata vaikuttamasta.

Tilasin taas matkat HMPK:sta, ja tulikin mukava viesti, perkele! Suora lainaus ”Kiitoksia tilauksesta. Sosiaalivirasto oli myöntänyt Teille jostain syystä liian vähän työmatkoja tälle kuukaudelle (42kpl). Jouduin tekemään Teidän maanantain ja tiistain töistä paluut vapaa-ajan matkoina.” Laitoin heti noottia, että olenko ilman syytä poissa työstä? Vai mitä tämä tarkoittaa? En minä haluaisi käydä töissä, mutta minun on pakko. Luvaton poissaolo on ainakin irtisanomisperuste, jollei peräti työsuhteen purkuperuste! Arvatkaas onko kivaa, jos olisin käyttänyt kaikki matkani? Ei – en piruuttanikaan menisi töihin, en taatusti. Jos joku on virheitä tehnyt, en se tälläkään kertaa ole minä. Siitä olen satavarma! Pitäkää taksonne, minä jäisin paljon mieluummin kotiin lukemaan... Katsotaan, mitä tähän vastataan, minä pidän teidät toki ajan tasalla =E

Että voidaankin vajaatehoista ihmistä kohdella kuin koiraa!!!

No, tarjolla on siis kaksi menoa töihin – en halua vapaa-ajan matkojani käytettävän työmatkoihin paluukyyteinä. Se on eettisesti väärin. Minä jään tiistaiksi kotiin ja ilmoitan syyn esimiehelleni, katsotaan mitä mieltä hän on. Tässä kuussa kun yllättäen on 22 työpäivää eli matkoja tarvitaan 44 kpl, laskin juuri uudestaan! Joku jossakin ei siis osaa edes laskea. Argggggggggh *kirkuu*!

Taidan tarvita tänään rauhoikkeita enemmän tai vähemmän, parasta kuitenkin varautua hyvissä ajoin ja tarkistaa matkamömelörasia. Nyt täytyy käydä vähän ulkona rauhoittumassa, alan taas kiihtyä, kun kirjoitan asiasta. Ai että, miksi nämä asiat juuri minun kohdallani näyttävät aina tökkivän...

------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu orja eile taas hermosteli, ei mulle niinku ku muute. Sitt se goisi taas kehnosti, ponppi ylös ja kiäri ynpäri ja silleensä. Ei kiva, mä voinu taaskaa goisii sen viakus, piti mennä jalkopäähä. En saanu eilenkää sitt kunno muanaa, mutt onneks nyt on taas semmost kissimuanaa, ku mä voin sentäs syädä, ja kaakkei ja kalkonii aamuks. Nyt mä just vetelen aamupalaa, oliki jo karmee nälkä. Heräsin toho, ku mami nous keittelee kaffet ja kärtsään sen leipii. Hyi, pahalt haisu sen ruuat, jälks. Se yritti väittää, ett jotai sen vihreit on menny kualeen, ku mä oon rämpiny niit. Tota, nii, oonha mä tiätty käyny siäl tsekkaas kaikkii. Voi olla, ett oon menny vähä tassull koittaanki. Mutt ei ne nyt nii herkkii voi olla, hei, eihä?! Ei oo mun syy, mä syänki vaa melkeestäs kuivii lehtii niinku. Ett ei kissiikää voi mist vaa syyttää. Mä oon kilti, mä. Oon varpist, ainaki yritän, ihan joka päivä vaiks oonki yksi. Nih kerta. Täss mä taas otan relaa, vaihteeks. Ei must oo muunlaisii fotoi, ku mä en kerta suastu niihi!

Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill – pidetää me kivaa ku orjat menee röihi!

------------------------------------

Vincent, aina yhtä jalomielinen ja ymmärtäväinen karvatakamus.

Päivän slogan: Ei minun tarvitse töihin päästä, mieluummin haluaisin päästä nukkumaan.

Päivän biisi: Money

Luettua: Mark Haddon – Harmin paikka, sekoilua perheessä puolin ja toisin. Isä on eläkkeelle jäätyään alkanut nyt lievästi sekoilla, pelätä ja epäillä sekä menettää järkensä hallittavalla tavalla Tyttären toinen avioliiitto perutaan, mutta jotakin tapahtuu silti. Samoin homopojan parisuhde rakoilee oudosti ja vaimolla on rakastaja. Lopussa kuitenkin asiat tuntuvat järjestyvän, kummallisilla tavoin yhteisymmäryksessä. Ihan luettavaa tavaraa, ei suurta kirjallisuutta. Kelpaa matkalukemiseksi, mutta en nyt mitenkään suuresti suosittele, kepoista on tavara kuitenkin. Jera Hänninen – Jyrki Hänninen – Kallis köyhyys eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä. Tätä suosittelen jokaikiselle luettavaksi. Leipäjonoja, perintätoimistoja jne. Kattavat katsaus köyhyyteen ja sen ilmenemismuotoihin sekä siihen, mistä köyhyys nykyisin johtuu. Hiukka poleeminen, kuten pitääkin. Lopussa Sata-komitean pähkäilyä sekä pääministerin haastattelu sekä tekijöiden omat parannusehdotuket. Varsin mainio opus, kirjastosta voipi lainata toistaiseksi ilmaiseksi ja lisää siellä muualla asiasta! Erittäin luettava opus – suosittelen jokaiselle suomalaiselle! Pauliina Susi – Pyramidi, kirja verkostohuijauksesta ja siihen lankeavasta Sinistä. Sini kuitenkin pelastuu tilanteesta, koska saman tyyppiseen huijaukseen aikaisemmin kaikki rahasta (ja muiden lainatut rahat) sijoittanut nuori mies avustaa häntä paljastamaan huijauksen ja tekemään ilmoituksen poliisille. Rahat ehtivät mennä, huijarit ovat liian nopeita... Aika hyvä esitys verkostomarkkinoinnista ja pyramidihuijauksesta, sen voittajista ja häviäjistä – suosittelen! Mikko Reitala – Tähtihetki, rockbändin uudelleen tuleminen rikoksen kautta, tai ainakin yritys. Päähenkilönä Pablo, joka vain haluaa soittaa ja muistelee bändin kultahetkiä vuosia sitten. Nyt erästä heistä väitetään poliisin ampujaksi ja syytetään muustakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin riittää, mutta pääosassa on musiikki ja bändi, sekä nainen Tilda. Ja lopussa asiat selviävät, tietty. Varsin luettava kotomainen jännäri vähän erilaisissa puitteissa kuin normaalisti. Suosittelen, juoni ei selviä aivan heti ja kerrontakin kantaa kivasti eli ei paha ollenkanas!

 

 

KETTUUNTUNUT JA ÄRTYISÄ! 

MINÄ INHOAN TÄLLAISIA PÄIVIÄ SUURESTI

Eipä paljon taas huvita mikään! Olen horrostellut vain koko yön. Heräsin tuossa keskellä yötä muutamaksi tunniksi ja taas horrostin lisää. Ei siis kunnon unta juuri lainkaan. Että minä vihaan tällaista. Tästä tulee äärimmäisen veltoksi, ei jaksaisi mitään, ketuttaa vain reippaanlaisesti. Tämän päivityksenkin teen vähän pakonomaisesti. Sen jälkeen taas sänkyyn, siihenkin olen jo kyllästynyt.

Ei, ei mitään erikoista täälläpäin edelleenkään. Kirjastosta sain metrin uusia opuksia *jihhaa* ja ilmaisvarauslappuja, ziitosta taas sinnekin. Muuten kaupoissa ei mitään erityistä. Normiruuat, vihannekset edelleen kehnoja. Belgarion sai kuitenkin itämaista tipua ja riisiä, hyvää oli ja riittävästi mausteita. Kaffetta ja rahkamötikät sekä voffeleita. Annoin uusimman Pratchettin hänelle mukaan, oli taas sen verran vinkeä opus, että Poika kikatteli ääneensä sitä tuossa lukiessaan. Hänen kai piti tehdä jotakin muuta, mutta.. Pratchett nyt vie voiton mitä tahansa.

Minä siis aion löhöillä, ilmeisestikin, koska en jaksa mitään. Pitäisi edes vähän siivota ja laittaa multiin pari vihreää otusta. En tiedä, miten käy. Tarvitsisin jotakin piristävää ja paljon! Toin eilen kuitenkin mullat sisälle sulamaan, pussukka oli umpijäässä. Kai sitä sitten jotakin pitäisi.

Miksi minun pitää yleensä käydä töissä ja tehdä yhtään mitään? Minä olen taas todella kipeä – kaikkia, jopa mahdottomia paikkoja särkee, juilii ja koskee. Onko ainut ratkaisu perinteinen?

Enkä minä muuten jaksa tätäkään tämän pidemmälle tässä vaiheessa. Menen takaisin sänkyyn!

Taas horrostin tunnin verran, keitin uudet kaffet eikä sen paremmalta näytä. Lisäksi tuo uusi talvi on epämukavan näköistä, yököttävää suorastaan. Tämä ei tykkää, siksi varmaan särkeekin. Ähh, pakko kai tässä on jotakin tehdä, ainakin evästä huomiseksi. Se on sitten seesamitofua appelsinokastikkeessa, tofu menee muuten kohta vanhaksi. Sitäpaitsi, tuo eväs riittää ainakin kolmeksi päiväksi, hah. Ruiskuunkin on pakko lykätä itsensä, siitäkään säryt eivät pidä. Ihan oikeasti – elämä on aika veemäinen juttu!

-----------------------------------

Purrrrve, kissinkat! Mull oli kliffaa eile, Poikakii tuli ja mä sain ollakkii Poja ja Repun väliss koko päivän >o< Vähänks mä olin tyytyväine. Sitt mä sain taas uutta muanaa ja hampulikkaakkii. Piäne biiti roipenteliiki, sitä oli kyll tosi vähä noillekkii. Mami sano, että 300 g:n paketiss on melkee pualet jotai liäntä ja loput tipuu. On se kummallist, ett semmost sitt pitää ostaa. Mutt se oli jota halvennustaravaa, ett mami sen takii oli ostanu ja muka tulist. Eikä ollu, ku mäkii kerta voin syädä sitä ihan hyvi. Sitt mä vähä näytin kuin mä kiärin, Poika nauro hirveest. Sitt mä varkastin mamin rotsin, sen mikä roikkuu ain toss tualin karmill. Mikä pääll se käy partsill röökill. Nii ni mä varkastin sen, tempasin kynsill sen alas ja se tipahti mun pääll. Se oliki jänskää, siäl alla oli tosi jännää, mä pyärin ja sillee enkä halunnu pois. Mutt sitt mami tuli ja otti sen vegs, höh, mä saanu enempää sitt enää leikkii. Se vissii pelkäs, ett mä merkkuutan sen rotsin tai jotai. Ai jaa, ett tänää ei sitt tuu oikeet muanaa, ku se alkaa leikkii sill valkosell judekall. Olkoo, mull on sitä hyvää puukkimuanaa kyll. Nyt mä meen vähä goisii, toi yks on taas ponppinu ylhääll vissii pualet yätä. Täss mä meditoin vaa...

Kliffaa söndaagii hei kaikill!

-------------------------------------------

Vincent, aivan varmasti olisit jossain vaiheessa merkannut sen takin!

Päivän slogan: Jos elämä potkii jatkuvasti perseelle, ei sitä jaksa enää potkia takaisin.

Päivän biisi: Little Red Riding Hood

Luettua: Jan Jalutsi – Ammattina vankikarkuri, tositarina siitä, miten vilkkaasta ja villistä pojasta tuli Pohjoismaiden takaa-ajetuin rikollinen, ryöstäjä ja vankikarkuri. Alunperin hänen nimensä oli toki toinen ja se on kirjassakin, mutta nimensä hän muutti viimeksi vapautuessaan, ilmeisesti. Kirjassa Jalutsi kertoo rikoksistaan ja lusimisestaan, lähinnä kuitenkin karkaamisistaan. Lisäksi hän kritisoi voimakkaasti suomalaista vankeinhoitoa, jota jotkut luulevat vankien hyysäämiseksi, vaikka todellisuus on toinen. Lisää asiasta toisaalla, suosittelen tätä niille, jotka luulevat rikollisten, paenneiden vankien ja vapautuvien vankien elämän olevan hienoa ja helppoa – se ei nimittäin todellakaan ole sitä. Tämän tietävät toki myös Malmin hörhöt, joilta myös olen kuullut samansuuntaisia tarinoita.

 

 

ANKEAA JA RYHDITÖNTÄ! 

 

LAUVANTAIN IHMETTELYÄ JA TAVISJORINAA

Ei tämä ole reilua – kun saisi nukkua, ei nukuta! Äh, kohta painun uudestaan petiin, kele. Edes kissa ei tällä kertaa herättänyt, nukkui vielä hyvinkin sikeästi. En tiedä, missä vika. Tai, no, juu, arvelen ,D Tulin eilen nimittäin äärinälkäisenä kotoon, kun eväkset olivat niin kevyet. Tuli sitten lapattua loppukin jääkaapin sisältö kitusiin eli porganaa ja perunaa sekä donaria. Jälkiruuaksi keittelin vaffat kaffet, pari keksiä ja, tuota, Kalevin erittäin minin suklaalevyn. Serkkujen kiitos, se levy oli todellakin maailman pienin – söin sen nimittäin kokonaan. Sen jälkeen olikin kiva kerätä itsensä sänkyyn lukemaan. Enpäs olekaan pitkään aikaan ollut niin ähkynä, huh.

Nyt onkin siis tosiaan syytä tuoda kaupasta riittävästi muonaa, pari viikkoa onkin mennyt vähän vähemmillä appeilla eli vihannekset ovat olleet niin kehnoja, etten ole viitsinyt kaikkia ostaa. Lienee sitten pakko, ei tuollaista eilistä ähkyä jaksa joka päivä, örps. Mutta on tämä maailma oikeasti kummallinen, kun uutisoidaan siitä, että Siiva ottaa uudelleen myyntiin vanhentuneet tuotteet. Juu, asia on hyvä, että eivät mene roskiin. Mutta silti! Tuntuu vähän oudolta rakentaa asiasta uutinen. Lisäksi olen katkero siitä, että entiset 50 %:n alet ovat kadonneet ja tilalla on säännönmukaisesti 30 tai vain 20 %:n ale vanhenevista kamoista. Höh – sanon minä. Serkut muuten ovat linjassaan, heillä ale on 50 % ja tuotteet siellä rahkakaapin ylähyllyllä, aleleivät äärimmäisenä vasemmalla leipähyllykössä. Eilenkin mukaani lähti iso täisteräleib 50 sentillä, hah, minä syön sitä pari viikkoa, kun laitan pakkaseen! Täytyykin tästä lähteä vääntämään kauppalistaa... armoton tehtävä, kun en millään keksi mitään uutta ja nopeaa muonaa. Belgarionillekin pitäisi keksiä täksi päiväksi jotakin kivaa lounaalle. Ja Vincentille vielä maistuvaa kissanmuonaa. Minulla on ongelma!

Varasto on myös ongelma. Kiirus jatkuu, P-P on lomalla ja muutkin kohta lähdössä lomille eli sen mukaisesti taas elellään. Upea henkilöstölehtemme *tsih, anteeks* tarjosi uutuutena kolme kirjavinkkiä, huoh. Oli ihan pakko postata vähän asiaa toimittajalle... ei millään pahalla siis, mutta kun, ne nyt vaan olivat suht kehnosti laadittuja ja kirjoitettuja. En minä sitä sanonut, mutta tarjosin itseäni ,D En malttanut pitää siis suutani taaskaan kiinni, en voinut, en! Ans kattoo, mitä tästäkin seuraa. Lupasin nimittäin n. 8 v. sitten, että en enää koskaan sekaannu mihinkään työhön liittyviin oheistoimintoihin, hupien järjestelyihin, lehtien tekemiseen tms. erinäisistä syistä. Kirottu minä! Lomalistakin ehti lopulta kohdalleni ja sain merkittyä lomani, viikko toukokuulle, pari viikkoa elo-syyskuun vaihteeseen. Ja kaikki loput korotettuna talveksi. Lomien sijoittelu on kuulkaas taitolaji =D

Kirjoja on tullut nippu, ziitosta taas ,D Lisäksi kirjastossa odottaa toistakymmentä uutuutta varattuna! Ai että, ensi viikko voipi olla ihan mukava siltä osin. On ainakin lukemista, jopa parempaa matkalukemista kuin tällä viikolla. Taksojen odottelu ja ääritylsät matkat menevät tosi nopsaan, kun on kirja mukana. Ei sitä muuten oikein jaksaisi, suuri osa kuskeista on hiljaisia tai ärtsyjä. Eipä tarvitse ainakaan tavan vuoksi jorista mitään, jos ei halua. Eri asia sitten, jos on joku kivamukava tuttu kuski, jonka kanssa voi juoruta ja haukkua muita!

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Kunhan tässä jorisen joutessani. Enklannissa odotan pakettia, pitäisi tulla ensi viikolla. Ei, ne eivät ole kissikengät, eivätkä edes punaiset. Mutta rapoa seuraa ja muutenkin iiBeissä on asioita kesken – Welhotar valmistautuu kesäkauteen *muahahah*!

Mutta tavan mukaan, vitamiinit ja nikotiinit ja laatimaan edes jotakuinkin järkevää kauppalistaa, ähh.

----------------------------------------

Purrrrrrviska, kavrut! No nii, on mun mami kilti, on, on se kilti. Mä sain sitt eile niit mjunuaisii, se oli ottanu ne sulaa ja ne oli just hyvii ku se tuli himaa. Enkä mä ees muistanu niit. Olin partsill joikaas, ku se kaivo ne esii ja laitto ruakakuppii. Ai että, mitkä haisut. Mami nauro iha hulluna, ku se kuunteli mun äänii. Se sano, ett ei kissast voi tulla tommost mekkalaa. No tuli nyt vaa, ku hirvee hyvä haisu ja karmee nälkä ja teki niiiiiiiiiii miäli niittä. No mä sitt söin ihan kaikki, tosi noppaa viälä. Ja tiättteks, en mäkää jaksanu illall tehdä yhtää mitää enää. Nii oli mun piän ja söde massu täynä, kävin sitt mami viäree vähä pötköllee, mutt siinäkää ei ollu oikee hyvä. Menin sitt jalkopäähä, ett oli masulkii tilaa kunnoll, etei mami vahinkoss puristele mua nimittäi! Tollasii safkoi ku olis joka päivä, juu, mä tajuun etei voi olla, mutt silti. Oli hyvää! Mitäkähä se meinaa keksii tänää, ku Poikakii on tuloss? Yleesä meill on sillo jotai kliffaa muanaa. Ois nyt taas jotai, mitä mäki vähä ees saisin. Ai, ett mä muka puhun taas ruuast. No joo, hei, mull ei oo paljo muut puhumist, ku mä goisin päivät ku mami on duuniss ja sitt me vaa duunataa mein omii judekoi. Ei meill oo kavrui eikä me tehä mitää ihmeellisii. Me vaa ollaa ja lötkötetää, joskus rapsutus-paijatust ja välill leikitää vähä. Eikä me kumpikaa ees jaksetaa mitää ihmeellisii. Me ollaa vaa taviksii, nih kerta! Mami otti just foton, ku mä vähä venyttelen täsä sänkyss, vassokuu vaa giltsit >o<

Nii ja kliffaa päivää kaikill, ku orjat käy kaupoill, tehkää tekii oma lista!

----------------------------------

Vincent, auttamaton herkkutakamus edelleen.

Päivän slogan: Hei, kelloja ei käännetä eikä siirretä, ne vain laitetaan osoittamaan kesäaikaa!

Päivän biisi: Time Is On My Side

Luettua: Siri Kolu – Metsänpimeä, esikoiskirjailijan erityisen mainio aloitus! Myyttinen, mystinen romaani, joka omalla tasollaan kertoo koululaisista ja myöhemmin opiskelijoista. Koulussa joukko on erityiskoulutuksessa, luovan kirjallisuuden kurssia ohjaa maisteri, jonka pääaiheena on aina metsä jossakin muodossaan. Metsä on tärkeä myös porukalle, joka asuu radan varressa, kaukana ns. oikeasta metsästä. Pääroolin ja ideat keksii Maki, karismaattinen ja outo kaveri. Samoihin aikoihin oikeassa metsässä alkaa tapahtua outoja, joku luulee nähneensä alastoman naisen ruumiin. Laura alkaa myös käydä metsässä, hän haluaa sulautua metsään, olla yhtä metsän kanssa. Luovan kirjallisuuden luokka hajoaa myöhemmin ja Laura tapaa Makin taas ollessaan pyrkimässä yliopistoon. Makilla on edelleen vahva vaikutus ja tilanteet ovat edelleen outoja. Ei tästä sen enempää, lukekaa ihmeessä. Suosittelen kaikille – tässä vahva seuraaja esim. Sinisalolle ja Verroselle, joita tyyli ehkä hivenen muistuttaa. Kolun kerronta on erityisen vahvaa ja taidokasta, pelottavan uskottavaa ja omanlaatuistansa. Torgny Lindgren – Akvaviitti, niin, ja nyt sitten paljastan, että en todellakaan ole mikään intellektuelli. Minä en nähnyt tässä mitään ihmeellistä, niin paljon kuin tätä on kehuttu ja tästä on kohkattukin. Tarina vanhasta saarnaajasta, joka palaa vanhoille maisemille tarkoituksenaan perua saarnansa sanomat. Muutamia vinkeitä juttuja, mutta jotenkin asiat vain leviävät. Rinnalla kulkee myös pari muuta tarinaa, lukekaa, kun luette kuitenkin. Eli ei paljastuksia. Minä en tätä kenellekään sen kummemmin suosittele, kyllä tämän lukea voi, mutta en minä tästä mitään saanut. Sujata Massey – Rei Shimura Havaijilla , sarjan viimeinen kirja. Ei paljastuksia sen enempää kuin että Rei löytää uusia sukulaisia, tai oikeastaan isänsä sukua. Perhe matkaa Havaijille ja siellä sitten tapahtuu yhtä jos toistakin. Näissä Rei Shimura –opuksissa viehättää suhteellinen väkivallattomuus ja kohtuullinen älykkyys. Sekä mitä ilmeisimmin jusalaisille tarjottavat tiedot Japanista ja japanilaisista tavoista, historiasta ym. Eikä se meikäläisellekään pahaa tee. Minä kyllä pidän näitä enemmän kevyenä kesälukemisena, ihan kelpoisaa siihen tarkoitukseen. Eli suosittelen.

VÄHÄN KÖYHÄ, TOSI KIPEÄ!

VARASTOKIIRUSTA JA UNIEN TULKUTUSTA

Unet menivät taas hänekseen, kele. Nukahdin susiväsynä, heräsin siihen kaameaan alakerran pianonkilkutukseen... voi kun soittaja oppisi jo sen harjoittelemansa kappaleen! Tosin näin melkomoista untakin. Kun sain uudestaan itseni tajuttomaksi, alkoikin Vinski puolestaan jolista. Hmph. No, huomenna voi nukkua uudelleen monta kertaa, jos on tarpeen.

Pakko kertoa tuo uni, joka herätti. Eli olin Toverittaren ja Belgarionin kanssa kauppahallissa, joka sijaitsi jossakin Aleksin tienoilla, sellainen tosi vanha halli. Siellä jaettiin ilmaiseksi erilaisia suklaajuttuja, sen kun kahmi vaan mukaansa. Mehän kahmimme. Toveritar otti vain muutaman, niin, Toveritar, joka oli pukeutunut kukkahameeseen, paitapuseroon ja huiviin sekä tulossa jonkin lahkon kokouksessa *apua, ei SAA lyödä*. Hän kovasti intosi asiasta ja jonkun asianosaisen mekin tapasimme, miehen, joka muistutti P-P:tä. Mies taas intoutui kertomaan jostakin naisesta, joka asui minun entisessä osoitteessani, siis exän osoitteessa. Ööö, tietääkseni siellä ei asu ketään naista. Tästä käytiinkin sitten kamala riita. Jonka jälkeen Toveritar lähti kanssamme bussille. Bussiasema oli huippumoderni, sijoitettu Rautatientorille erilaisten hedelmänmyyjien sekaan ,D Onnistuin tökkäämään yhtä hedelmäkekoa niin, että se sortui ja hypin kuni gaselli siinä hedelmien keskellä. Belgarion ei kehdannut enää olla seurassani, koska näki pari kaveriaan ja menin itsekseni odottelemaan oikeaa bussia. Odotuskatos oli kaksikerroksinen, jykevää kakkosnelosta – yllä digikello, josta näki seuraavaksi tulevan bussin numeron ja ajan. Lisäksi alkoi sataa lunta ja minulla oli vain varvassandaalit. Näin käy aika usein unissani. Jotta tästä vaan tulkitsemaan reippahasti, annan luvan! Tulkuttakaa, tulkuttakaa...

Varastolla on jatkuva kiirus, eilen taas tavallista pahempi. Siellä on isot läjät papereita odottamassa Welhottaren pienten pulleiden kätösten taianomaista kosketusta heti aamusta. Ai että, riipoo. Ja kaikilla sama juttu, kaikilla olisi kiire. En minä ehdi kuin yhden asian kerrallaan, vaikka kaksi kättä onkin. Koivista en suostu keskustelemaan. Lomistahan nuo edelleen puhuvat, hitsi. Minäkin menetin toukokuun alun, toinen osasto pitää silloin lomiaan ja minä lomitan. Mutta toukokuun puolivälissä sitten, eikö silloin ole jo kesä, täh? Ja mitä välii... kunhan otan kunnolliset antifasistiset päiväsuojakännit ja mietin maailmanmenoa. Siinä minun lomani, hah.

Jotain pientä kivaa kuitenkin eli kustantajilta tuli pari uutta opusta, ziitosta vaan. Oikein mukavaa ja rapoa seuraa varmasti jo viikonlopun aikana. Tämä kiittelee! 

Jahah, tänään pitäisi käväistä Serkuissa noutamassa jotakin apetta. Jääkaappi on melkoisen tyhjä, tonnikalaa ja porganoita on, eipä paljon muuta. Niin no, tuota, mausteita ja maustekastikkeita. Eilen riivin irti kaikki vihannekset, mitkä löysin ja tein taas saladovirityksen täksi päiväksi. Siihen tungen nyt aamulla vielä raikkua mukaan ja ehkä jotakin muutakin. Juu, puolikas purkki raikkua löytyy vielä ja vähän sekosalaattia Serkuista, heitän ne siihen mukaan. Saa luvan riittää eväkseksi. Pakko taas raahata huomenna täydennystä varastoihin. Hitsi, viikon aikana menee iso kasa vihanneksia ja muuta, jos ei syö missään ulkona tahi työmaakuppilassa – anteeksi, siis henkilöstöravintolassa. Pitäisi ehkä vähän myös suunnitella, mitä syö. Minä vain suunnittelen, mitä ostan ja se on aivan eri asia ,D Ja kun nyt joinakin päivinä (-> siis viitenä iltana vkossa) ei vain jaksaisi tehdä mitään kovin monimutkaista tai pitkään vievää apetta. Kyllä se on kuulkaas vaikeaa! Jos heittäytyisi Kummisedän tyyliin: ostaisi vain valmisruokia, makkaraa ja voileipäaineksia – söisi sitten nappeja diabetekseen, verenpaineeseen ja kolesteroliin? Hänen mielestään kun on helpompi syödä niitä nappeja kuin ostaa ja laittaa oikeaa ruokaa, ehh. Minun nappikiintiöni kun on muutenkin jo melkoinen, en välittäisi enää lisätä sitä.

Josta tulikin taas mieleen; vitamiinit, magnesiumit ja sitten nikotiinit sekä sään tarkistusoperaatio!

----------------------------------

Purrrrrrrmenta, kaiffarit! On se nyt joo kumma, kun toi orja ei saa niit tumppujaa tonne pakkasee. Eilenkää tullu viäl kunno safkaa. Taas se söi jotai semmost ku kissit ei syä. No sain mä kaht erilaist kaakkii ja sitt se ihan vähä leikki mun kaa. Mutt siis hei, toi safkapolitiikka on ihan kidutust. Ai ett menis nyt ottaa – hei menee se. Hei, hei-hei, se meni ottaa mulle ehtooks mjunuaisii sulaan, kilti mami. Nii sitä pitää! En oo vasta ku viiko asiast huamautellukkaa. Ett jos se on tollane siälä duuniskii, en mä yhtää ihmettele, jos se valittaa kiirusta. Niinku ett ei ehdi, viikos hei pitäs ehtii ottaa omall kissill sentää muanat sulaa. Vaiks se puhu jostai, ett kaikkee ei voi antaa koko aika. Ehän mä koko aika niit syä, enkä fisuukaa. No nii, no joo, tarttee myäntää, ett oon melkeestäs joka päivä saanu vähä jotai biittei maistiaisii ainakii. Olkoo, kuhan nyt sitt illall on heekkui. Kuin mä jaksan oikee odottaa? Enkä mä osaa avata tota ovee, se on nii hankala. Mami kerto muute, ett sen jonku frendin tytön kissi on tosi fiksu, höh. Se kuulemma käy asioill ihmiste vessass ja sitt se vetää sen viälä, ku siin on semmone mitä painetaa alas. Mami kerto. Se oli ehottanu, ett ottais sen viiteoll. Ku se kissi oli ollu kiinnostunu painelee niit napikoit alas, semmoset meilkii on tuala kylppäriss. Mutt emmä. Mull on oma laatikko ja oonki muute tehny sinne kaikki ihan kiltis, mitä nyt tais tänä aamun vähä lirahtaa toho orjan pyyhkeesee, ku se tippu lattiall. No mitäs ei heränny hakee pois mun kakkist! Oma vika, ei se ees suuttunu, ihmetteli vaa ku mä menin heti basee. Sitt vast hiffas. Aika huano välill hiffaa muute, toi orja. Nyt se lupas ettii must kesäfoton tähä. Sen miälest pitäs jo olla lämpösempää. Se sanoo, ett sattuu ku on galsa >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill!

-------------------------------------

Vincent, harvinaisen monipuolinen karvatakamus.

Päivän slogan: Talous, josta puuttuu kirjoja ja kissa, ei ole asumismukavuudeltaan optimaalinen!

Päivän biisi: Crystal Ship

Luettua: Jarmo Sinisalo – Tornadoyö, tuota, mitäs tästäkin sanoisi... huh. Sekalaista muka-jännäriä, jossa italiaano-mafiaa, huimeita, suomalainen seikkailija ja salainen agentti todistajansuojeluohjelmassa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, uskontoa ja muuta. Kaikki omituisessa sekasotkussa keskenään. Alussa junnaa, sitten jopa saa vähän liitoa siipiensä alle kunnes latistuu jaanaukseksi. En kehtaa edes suositella kenellekään, itsellä kävi matkalukemisena ja siinäkin vaivalloisesti. Eli ei kannata... Olkaa iloisia, että luen nämäkin puolestanne, jooko?

 

 

KIIRUISA JA MALTTAMATON! 

JOSKO TAAS URPUTUSTA - NIIN JA PIENI KILAPILU!

Eipä taas ole tälläkään kertaa mitään iloisaa kerrottavaa. No, olen kyllä nukkunut – edes, jos se jotakuta ilahduttaa. Tainnuttanut itseni hyvin aikaisin illalla uniavitteilla, että pystyy edes jotenkin pungertamaan itsensä Varastolle.

Niin, Varastolle. Eilen oli osastokokous ja P-P väänsi taulukkoa ja tavoitteita. Uskokaa tai älkää, meillä on nyt jo alimiehitys osastolla ja lisää tulee. Tod.näk. ketään ei tule tilalle. Silti P-P huomautteli, että ne tavoitteet (ne prleen laskennalliset) tulee saavuttaa. Toki, toki, ihmettelen vaan. Tässä on väännetty hommia heikkopäisenä jo pidemmän aikaa. Ei paljon naurata, ei naurattanut muitakaan. Poistuimme sitten suoraan töihin. Itselleni on langennut se pieni osa muiden tehtävistä, eipä juuri kummoinen, mutta sellainen osio, mikä ilmeisesti ei muita kiinnosta ja on simppeliä perushommaa. Miellellänihän minä sellaisia väsäilen, jos aikaa on. Ei vaadi juurikaan ajattelua, kunhan vain tarkistaa tietyt perusasiat. Toisaalta eilen kiireessä mokasin, no, sen korjaan tässä heti aamulla, ei siinä sen kummempaa. Nolottaa vain, joku ehti jo nähdä sen... *nolo virn*.

Töistä lisää jos vielä puhuisi, ei kohta taida olla kavereillakaan töitä. Mm. Helsingin kaupunki aikoo irtisanoa väkeä – ja kas kummaa, aika moni tuttu ja kavereitakin Malmilta, on siellä töissä. Ei hyvältä näytä. Saati sitten niiden kohdalla, jotka ovat pikkufirmoissa töissä. Huolettaa tuon erään perheystävän pojan firmankin kohtalo, vielä on mennyt jotenkuten, mutta entä jatkossa? Eiväthän nämä asiat suoraan minua koske, mutta silti. Jossakin on jotain vikaa ja pahasti!

En ole kertonutkaan, että tilasin Belgarionille erään lehden, kun sain kinuttua opiskelija-alennuksen siihen, vaikka lehti tulee minun osoitteeseeni, minä maksan laskun ja molemmat luemme sitten lehden. Ja tässä nyt lukijoille arvuuttelun paikka: Minkä lehden Welhotar tilasi? Ihan taustaksi vain, että me molemmat pidämme HS:n nettisivuja lähinnä hupisivuina nykyisin. Asiaa on, asenteellista, mutta myös paljon paashaa seassa. Ei HS nyt muutenkaan ole kunnostautunut puolueettoman tiedon välittäjänä. Eli HS se siis EI ole. Mutta oikein arvaajalle Welhotar lupaa lähettää jotakin, esim. kirjan (tai jotakin muuta, jos arvaaja tunnustautuu oikealla nimellään)! Kilapilu, ikäänkuin, tunnetteko minut vai ettekö?!

Muuten olen taas kipeä, väsy ja kettuuntunut – liekö tämä sitten perusluonteeni. Siksi en jatkakaan jorinaa tänään sen enempää. Sen verran raskas pläjäys tuossa jo tulikin.

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kavrut! En tajuu, tois skrivas hirmu vähä, vaiks ei sill koskaa muuteskaa oo asiaa. Eile mä vedin taas sen kaas semmoset juaksuhepulipiilojudekat, oli kliffaa. Ja sitt sain taas maistaa fisubiiti, muute tuli vaa tavismuanaa. Hei haloo, mulle luvattii mjunuaisii melkee viikko sitte jo. Eiks ne muka oo sulanu? Hei orja, ei ne itestää osaa kävellä tualt pakkasest tiskipöydäll! Pitäis tekee jotai, jos vaiks orja tunkis noi tumppusa sinne ja ottais ne vegs. Mua haamittaa, mä haluun kunno safkaa. Mun tarvii kans jaksaa olla virkeen ja timmis kondiksess, noin niinku kevät aatelle. Ja ainaski kesää, ett kaikki gimmat näkis mun sikspäkin ja komeet kaavat. Nii ett ois tää orjanki eduks, ett mä oisin kliffan näköne. Oon mä tiätty muutenki, mutt kunno safka niinku... edesauttais siinä (eiks ollu hianost sanottu, mä lunttasin tualt muualt)! Ei oo must kuvei, orja ettii – samall vois ettii sen safkan!

Kliffaa päivää kaikill!

--------------------------------------

Vincent, voiko joku olla noin itserakas – ai niin, Vincenthän ON kissa ,D

Päivän slogan: Jos ihminen on sitä mitä hän syö, alkaako kasvissyöjä muistuttaa vihannesta?

Päivän biisi: Pätkätyöläinen

Luettua: Pentti Kirstilä – Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa, uudelleen luennassa eikä paha ollenkanas. Kyllä Hanhivaara pitää pintansa edelleen, Welhotar jaksaa siis lukea nämä ainakin kahteen kertaan. Suosittelen kotimaisen dekkarin kavereille, toimii. Raimo Pesonen – Erityisosaajia, hiukan sekava, mutta hyvä pienoisromaani. Kaikkien henkilöiden tiet risteävät jossain vaiheessa, miten kulloinkin. Melkoisen tosi ja kaunistelematon kuvaus nyky-Suomesta, sen häviäjistä, pahoinvoinnista, rikoksistakin jne. Welhotar suosittaa, minä pidin. Tosin hiukan tuo sekavuus häiritsi, mutta kun itsekin on välillä sekaisin, niin turha tässä on urputtaa!

 

 

EI TÄMÄ TÄSTÄ AINAKAAN PARANE!