Jos aloittaisin eilisen Huonon Päivän kertaamisen, se tapahtuisi heti aamusta. Jo kotona oli jotakin pientä, ulos lähtiessä kerroksemme valolamput olivat sammuneet, just. Varoittava alku siis. No, takso oli vähän myöhässä, Varastolle kuitenkin päästiin. Varastolla taas kiirusta riitti ja kesken kaiken kaikki hissit menivät jumiin, sillä tavalla vekkulisti, että toimivat vain alaspäin, ei ylöspäin. Satuin olemaan menossa ylöspäin, kun joku tilasi alhaalta hissin. Just! Siinä sitten pungersin itseni 6. krs:ta jaloin, käsillä vetäen. Ei, ei hengästyttänyt, koipia sattui vain aivan stnasti. Muut nauroivat, että saan varmaan nyt sitten liikuntaa. Eikö olekin ystävällistä? *itku kurkussa* Jonka jälkeen vetutti vielä enemmän. Kävin Itiksessä, jonne mennessä kuski oli jo myöhässä ja jätti minut jonnekin taksoaseman luokse – lähemmäs ei hänen mielestään pääse. Sain asiani hoidettua ja ei kun odottamaan uutta noutoa viimaan ja kylmään. Takso tuli oikein reippaasti myöhässä, kimppakuljetus eli haettiin toinen leidi mukaan. Siinä ei ollut aikaa edes turpavöitä kiinnitellä, kun kaveri kaasutteli menemään. Kas kummaa, selvisin hengissä kotoon. Jossa tuo prleen karvatakamus oli tehnyt tepposensa, koska olin tunnin myöhässä – tai muuten vaan. Iso kasa kissanpaskaa on oikein mukava ylläri päiväpeitolla, varsinkin kun se on sotkettu peittoon kunnolla! Silloin meni hermo totaalisesti. Itkua, palelua, särkyä – lääkkeeksi vähän ruokaa, rauhoittavia, juotavaa – paljon lämmintä juotavaa! Näin siis saadaan ihmisen päivä todellakin pilattua varsin perusteellisesti.
Minä sitten eilen ajelin toisen työmatkan vapaa-ajan matkana. Koko päivän juttelin ensin puhelimessa sosiaalitoimiston kanssa, jossa asia tiedettiin ja oltiin heidän mielestään jo korjattu. Sitten meilivaihtoa Iisalamen kanssa tässä seuraavaksi. Ihan vaan tiedoksi, että näemmä Iisalami aina ensimmäiseksi olettaa, että palvelun käyttäjä on joko tyhmä ja itse sössinyt asiansa tai yrittää guzettaa jollakin tavallaa. Kas tässä suoria lainauksia eilisistä viesteistä suoraan Iisalamen älypäiltä:
- Sosiaalivirasto on myöntänyt teille työmatkoja 42kpl:tta tälle kuukaudelle. Jos
niitä pitäisi olla enemmän, niin sosiaaliviraston pitää päivittää ne HMPK:n
järjestelmään.
- Jos sosiaalivirasto on onnistuneesti päivittänyt ne meille ne näkyisi meillä.
- Meillä on kuletuspalveluyksikön ohjeistus, että jos asiakkaan matkaoikeudet
eivät näy meidän järjestelmässä niin asiakas tilaa itse taksin ja maksaa sen ja
sosiaalivirasto maksaa kuittia vastaan asiakkaalle.
-Tilaukset on voimassa. Vapaa-aikana menee myös huomenna, ellei yöllä päivity
työmatkat.
Ja sitten viimeisin saapunut viesti Matkapalvelut/Sosvi:lta, ei siis sosiaalitoimistosta – aiemminhan jo selitin tämän järjestelmän hienoudet!
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta työmatkojen tilauksesta etukäteen ja teille oli kerrottu matkapalvelukeskuksesta, että työmatkoja on myönnetty sosiaalivirastosta maaliskuulle liian vähän. Vammaisten sosiaalityön toimipisteessä on vahingossa kirjattu maaliskuulle työmatkoja ainoastaan 42 vaikka tarvitsette niitä 44. Kuljetuspalveluyksikössä on tehty teille matkaoikeuksien korjaus työmatkoihin 30.3.2009.
Pahoittelemme virhettä.
Terveisin
Että näin, minulla ei ole minkäänlaista oikeussuojaa! Jos minulla ei olisi vapaa-ajan matkoja jäljellä, maksaisin itse, n. 45 juuroa päivässä. Entä jos sitä rahaa ei olisi, näin loppukuusta? Sos.toimistosta muuten kerrottiin, että kesäkuun siirtymävaihetta ajatellen käyttäjille on kohtapian tulossa kysely toimintatavoista yms. Aion tavata sen hartaasti ja pitkään sekä vastata vielä pidemmälti! Ei tämä teistä varmaan tunnu miltään, mutta kun minä en oikeasti pääse liikkumaan bussipysäkille asti... minulla on silti normaali työ ja tarve liikkua muuallakin tiettyjen aikataulujen mukaan. Ei, en minä jaksa! Lisäksi eilinen koko päivän kestänyt kurmuutus sai aikaan sen, että pystyn tuskin kävelemään tänään. Sattuu ja särkee niin vietävästi, että tekisi mieli huutaa ääneen!
Minusta olisi mukava joskus kertoa joitakin kivoja tai edes hauskoja uutisia. Valitettavasti sellaisia ei vain ole kohdalleni osunut. Lupaan, että postaan heti, jos niin tapahtuu – siihen asti saatte kärsiä näistä samojen asioiden vatkaamisesta.
Alan taas hermostua, käyn tempaisemassa kourallisen mömelöitä ja nikotiinia, ziitos, tauon paikka!
--------------------------------------------
Purrrrve! Nyt toi mami on vihane, mä tiän. Mutt miks tuli myähää himaa. Ja miks mä taas en muistanu niit judekoi. Ei oo mun vika, ei oo! Mä oon vaa piän kissi, nih. Mutt myännetää, ett kakin peitoll ja sitt vähä pyärittelin peittoo viälä siinä, piilotin sen jutskan. Enkä ollu tiätävinää, ku toi tuli himaa. Siithä tuli taas iha miäletöine huutosotamekkala. Nukuin sitt bases ihan itte, uskaltanu ton viakkuu. Oon saanu ruuat ja kaikki, enkä mitää arestii edes. Mutt nyt se taas suihkuttelee sitä haisuu joka paikkaan, mä tiän. Ja kälättää mulle, en tykkää (oma vika, toim.huom.). Mä meen goisiin, toi voi ettii jonku typerän foton!
Juu, toivottavast teill menee paremmi tänää!
--------------------------------------
Vincent, jos sinun pieni pääsi muistaisi edes pari asiaa!
Päivän slogan: Jos jokin menee huonosti, se sitten vain menee huonosti – aina.
Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain?
Luettua: Marianne Peltomaa – Pimeä portaikko. Vera Gröhn ratkaisee jälleen. Gröhnin kotitalossa, aivan naapurissa pahoinpidellään, tapetaan tai murhataan nainen. Mikä on motiivi ja kuka syyllinen? Vera on emotionaalisesti sotkeutunut juttuun, koska naisen 3-v. tytär on jo tutustunut häneen aikaisemmin. Toki asia ratkeaa ja silleensä. Aivan luettavaa käyttödekkaria eikä ollenkaan pahimmasta päästä. Dekkarien kavereille, jotka arvostavat myös inhimillisiä piirteitä jutussa ja sen selvittäjissä.
EPÄKILTTI JA PAHA SEKÄ VIELÄ RUMAKIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti