Olipa taas kehno ja levotoinen yö, niin se on aina maanantaita vasten. Ei auta, Varastolle pitää kuitenkin. Tietäisipä vaan miksi? P-P on poissa eli lomalla, se tuskin kuitenkaan tällä kertaa vähentää töiden määrää. Ei huvita, ei kiinnosta, ei.
No niin, piristyinhän minä sitten eilen kuitenkin. Joskus aamulla siis. Aloin istuttaa chilejä, mutta huomasin kolmen muun kukankin olevan juurtumassa ja pakkohan nekin oli saada multaan. Ja chilit. Sitten jäikin enää kudzut ja muut muhimaan ja odottelemaan. Ei ollut enempää multaa. Ei ollut ketään, joka hakisi. En minä kertakaikkiaan kehtaa joka päivä soittaa Belgarionille, että tulisi ja tekisi sitä ja tätä, en jumankauta. En minä ainakaan tuon ikäisenä olisi viitsinyt, tai siis tuskin. Että vältän viimeiseen asti kiusaamasta ketään ainakaan liikaa, jos nyt joudun pyytelemään apuja. Voi veddu, että sekin taas kismittää. Juu, siis istutin, siivosin jäljet, imureerasin, kastelin ja hoidin muun viidakon. Lueskelin ja kirjoittelin ja vetelehdin iiBeissä (huusin tosi mageet kissicorwikset, hei!) ja muuta mainittavaa. Lisäksi raahasin itseni ruiskuun palelemaan, tein ruokaa eli sitä tofuseesamiappelsiinia, ragunaporganoita ja sillivoileipiä. Siis tofut yms. evääksi, pari seesaminäkkäriä lounaaksi. Ja jättekuppi hyvää kaffetta. Olin niin tehokas, että oikein ihmettelin. Tosin se tehokkuus lopahtikin hyvin äkkiä sitten, kun oli aika mömelöiden lakata vaikuttamasta.
Tilasin taas matkat HMPK:sta, ja tulikin mukava viesti, perkele! Suora lainaus ”Kiitoksia tilauksesta. Sosiaalivirasto oli myöntänyt Teille jostain syystä liian vähän työmatkoja tälle kuukaudelle (42kpl). Jouduin tekemään Teidän maanantain ja tiistain töistä paluut vapaa-ajan matkoina.” Laitoin heti noottia, että olenko ilman syytä poissa työstä? Vai mitä tämä tarkoittaa? En minä haluaisi käydä töissä, mutta minun on pakko. Luvaton poissaolo on ainakin irtisanomisperuste, jollei peräti työsuhteen purkuperuste! Arvatkaas onko kivaa, jos olisin käyttänyt kaikki matkani? Ei – en piruuttanikaan menisi töihin, en taatusti. Jos joku on virheitä tehnyt, en se tälläkään kertaa ole minä. Siitä olen satavarma! Pitäkää taksonne, minä jäisin paljon mieluummin kotiin lukemaan... Katsotaan, mitä tähän vastataan, minä pidän teidät toki ajan tasalla =E
Että voidaankin vajaatehoista ihmistä kohdella kuin koiraa!!!
No, tarjolla on siis kaksi menoa töihin – en halua vapaa-ajan matkojani käytettävän työmatkoihin paluukyyteinä. Se on eettisesti väärin. Minä jään tiistaiksi kotiin ja ilmoitan syyn esimiehelleni, katsotaan mitä mieltä hän on. Tässä kuussa kun yllättäen on 22 työpäivää eli matkoja tarvitaan 44 kpl, laskin juuri uudestaan! Joku jossakin ei siis osaa edes laskea. Argggggggggh *kirkuu*!
Taidan tarvita tänään rauhoikkeita enemmän tai vähemmän, parasta kuitenkin varautua hyvissä ajoin ja tarkistaa matkamömelörasia. Nyt täytyy käydä vähän ulkona rauhoittumassa, alan taas kiihtyä, kun kirjoitan asiasta. Ai että, miksi nämä asiat juuri minun kohdallani näyttävät aina tökkivän...
------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu orja eile taas hermosteli, ei mulle niinku ku muute. Sitt se goisi taas kehnosti, ponppi ylös ja kiäri ynpäri ja silleensä. Ei kiva, mä voinu taaskaa goisii sen viakus, piti mennä jalkopäähä. En saanu eilenkää sitt kunno muanaa, mutt onneks nyt on taas semmost kissimuanaa, ku mä voin sentäs syädä, ja kaakkei ja kalkonii aamuks. Nyt mä just vetelen aamupalaa, oliki jo karmee nälkä. Heräsin toho, ku mami nous keittelee kaffet ja kärtsään sen leipii. Hyi, pahalt haisu sen ruuat, jälks. Se yritti väittää, ett jotai sen vihreit on menny kualeen, ku mä oon rämpiny niit. Tota, nii, oonha mä tiätty käyny siäl tsekkaas kaikkii. Voi olla, ett oon menny vähä tassull koittaanki. Mutt ei ne nyt nii herkkii voi olla, hei, eihä?! Ei oo mun syy, mä syänki vaa melkeestäs kuivii lehtii niinku. Ett ei kissiikää voi mist vaa syyttää. Mä oon kilti, mä. Oon varpist, ainaki yritän, ihan joka päivä vaiks oonki yksi. Nih kerta. Täss mä taas otan relaa, vaihteeks. Ei must oo muunlaisii fotoi, ku mä en kerta suastu niihi!
Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill – pidetää me kivaa ku orjat menee röihi!
------------------------------------
Vincent, aina yhtä jalomielinen ja ymmärtäväinen karvatakamus.
Päivän slogan: Ei minun tarvitse töihin päästä, mieluummin haluaisin päästä nukkumaan.
Päivän biisi: Money
Luettua: Mark Haddon – Harmin paikka, sekoilua perheessä puolin ja toisin. Isä on eläkkeelle jäätyään alkanut nyt lievästi sekoilla, pelätä ja epäillä sekä menettää järkensä hallittavalla tavalla Tyttären toinen avioliiitto perutaan, mutta jotakin tapahtuu silti. Samoin homopojan parisuhde rakoilee oudosti ja vaimolla on rakastaja. Lopussa kuitenkin asiat tuntuvat järjestyvän, kummallisilla tavoin yhteisymmäryksessä. Ihan luettavaa tavaraa, ei suurta kirjallisuutta. Kelpaa matkalukemiseksi, mutta en nyt mitenkään suuresti suosittele, kepoista on tavara kuitenkin. Jera Hänninen – Jyrki Hänninen – Kallis köyhyys eli kuinka hyvinvointivaltio purettiin ja köyhyydestä tehtiin bisnestä. Tätä suosittelen jokaikiselle luettavaksi. Leipäjonoja, perintätoimistoja jne. Kattavat katsaus köyhyyteen ja sen ilmenemismuotoihin sekä siihen, mistä köyhyys nykyisin johtuu. Hiukka poleeminen, kuten pitääkin. Lopussa Sata-komitean pähkäilyä sekä pääministerin haastattelu sekä tekijöiden omat parannusehdotuket. Varsin mainio opus, kirjastosta voipi lainata toistaiseksi ilmaiseksi ja lisää siellä muualla asiasta! Erittäin luettava opus – suosittelen jokaiselle suomalaiselle! Pauliina Susi – Pyramidi, kirja verkostohuijauksesta ja siihen lankeavasta Sinistä. Sini kuitenkin pelastuu tilanteesta, koska saman tyyppiseen huijaukseen aikaisemmin kaikki rahasta (ja muiden lainatut rahat) sijoittanut nuori mies avustaa häntä paljastamaan huijauksen ja tekemään ilmoituksen poliisille. Rahat ehtivät mennä, huijarit ovat liian nopeita... Aika hyvä esitys verkostomarkkinoinnista ja pyramidihuijauksesta, sen voittajista ja häviäjistä – suosittelen! Mikko Reitala – Tähtihetki, rockbändin uudelleen tuleminen rikoksen kautta, tai ainakin yritys. Päähenkilönä Pablo, joka vain haluaa soittaa ja muistelee bändin kultahetkiä vuosia sitten. Nyt erästä heistä väitetään poliisin ampujaksi ja syytetään muustakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin riittää, mutta pääosassa on musiikki ja bändi, sekä nainen Tilda. Ja lopussa asiat selviävät, tietty. Varsin luettava kotomainen jännäri vähän erilaisissa puitteissa kuin normaalisti. Suosittelen, juoni ei selviä aivan heti ja kerrontakin kantaa kivasti eli ei paha ollenkanas!
KETTUUNTUNUT JA ÄRTYISÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti