PEIKOT JA WELHOTTARET PÄIVYTTÄ VIHAAVAT!

Kuten tulikin väitettyä, maanantai Varastolla oli rauhaisa. Ehti jopa nettailla rauhassa, ei kuitenkaan vielä hyytyä. Järjestellä työpapereita ym. Syödä kerrankin eväät rauhassa ja yksin, lukea lehdet (HS ja HBL) ja keittää kaffet. Eli oikeastaan ihan sopiva kesäpäivä. Sen verran töitä naapuriosastoltakin, että tiesi töissä olevansa. Tänään on sitten toinen niistä päivistä, jolloin aina tapahtuu. Eli tiistaisin ja torstaisin on aina enemmän kuin sovitusti puuhaa. Toivon kovasti, että kaikki olisivat jo rauhoittuneet – että vain aivan pakolliset asiat käsiteltäisiin. Kuten sanottua, kyllä minä töitä teen, mutta nyt on ollut vähän kehnompi fiilis kaikista asioista jo parisen viikkoa. Ei ole oikein energiat kohdallansa.

Pitäisi tänään tuohon Pazilan kirjastoon pikaisesti, samalla voisi ehkä viedä työarvaukseen reseptejä taas uusittavaksi. Harmi, kun niitä ei ole ajoitettu optimaalisesti, vaikka kuinka yritän. Taas joutuu kohta menemään uudestaan. No, ei se kaukana ole eikä kauan vie. Kunhan taas känisen. Yhdelle päivälle minulle pitäisi  olla vain yksi puuha. Se riittäisi oikein hyvin. Tuntisi ehkä olevansa elossa, hätäisesti.

Tänään olisi laitettava taas pariksi päiväksi evästäkin. Tofun loput ovat eväksenä ja huomiseksikin olisi taas jotakin oltava. Fisua? Saladoa? Mieluusti söisin töissä jotakin muuta kuin saladoa, salado on iltaruokaa ,D Jostakin kumman syystä, minun mielestä siis. Silloin kietaistaan iso kasa lehteviä heiniä ja jotakin muuta kätköistä ja lapataan suoraan isosta laakeasta savikiposta – mikä porsas minä olenkaan! No, täytyy miettiä, vihanneksia on tuoreena ja pakkasessa, fisua purkissa ja pakkasessa...öööö... vaikeaa, vaikeampaa kuin kirjojen valinta! No, joka päivä on evästä ollut enkä ole vielä nälkää nähnyt, en todellakaan *hekottaa puisevasti*!

Vielä ei ole tullut vastauksia ”palautteisiini” Stadin kyydistä. Eilen kyllä taksot olivat aivan ajoissa paikalla, toinen jopa tiesi minne ajaa... melkein, piti neuvoa vain vähän. Ei paha, siis käytännössä. Nyt on vain niin, että ei uskalla vielä luottaa ihan täpöllä kuitenkaan kun perjantaina kävi kuten kävi. Olisi postikeikkakin, mutta taidan odottaa vielä pari päivää. Minulle pitäisi olla muutakin tulossa ja hakisin ne mieluusti samalla kertaa. Yksi kirjakin pitäisi olla, mahtuukohan se luukusta *huolettaa eniten*. Tämä tietää siis taksopoikkeamaa, sen tilaamista ja selvittämistä, huokaus... eli mieluummin odotellaan pari päivää.

Ei, täällä ei edelleenkään tapahdu mitään. Ei, minä en ole terve ja reipas, minun koipiani särkee ja minua väsyttää, laiskottaa ja on vain yleinen saamaton olo. Mistään ei tule mitään. Yritin järjestää yhtä opintojuttua, ei – ei sekään sovi, taaskin kuljetus pistää hanttiin. Eikä sos.tsto myönnä omaehtoisiin yleisopintoihin ylimääräisiä matkoja. Ei siis toivoakaan mistään sen tyyppisistä aktiviteeteista syksyn alussa. Paashat siitäkin! Sehän nyt on tietysti ilman muuta selvää, että Varasto ei matkoja kustanna, vaikka vähän alaa liippaisikin. Kulut voisivat maksaa, mutta eivät matkoja (tosin ao. vastaava henkilö ei ole paikalla, mutta asiasta on keskusteltu toisessa yhteydessä aikaisemmin). Eli tuskin kannattaa edes yrittää, tarkistan vielä asian myöhemmin. Mutta turhan suap pyytämättäi!

Apua, täällä on pimeää ja kello on JO 3. Siis syksyhän tässä, talvi jo aivan ovella – kiva, kiva. Onkin niin apea olo. Piristäkää minua, oi toverit!?

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! En tajuu, mitä muanaa taas eile jätettii. Joo, oli sitä valikoituu pussimuanaa, mutt en syäny. Jotai rajaa, en tiijä mikä pisti vastaa. Mä haluun jotai muuta. Toi saa pestä kipon ja ettii toist ruakaa. Raksut on hyvei. Mullakii on joteskii repo olo ja mamikii valitti, ett sen massu on sekasi. Meill ei oo kaikki ihan sillee sitt hyvi. Vaiks me just vedettii aamupalaa, mult jäiki vähä kalkonii kerta. En kai mä oo tulossa kipeeks *pelästyy*? En varmaa, nyt o vaa ollu nii tylsää kaikki. Ekaks kauhee kuumaa ja sitt vähä viileet. Eilenkii lojusin partsill, nii ni piti siirtyy koko aika auringoo. Ja tiätteks, maata semmosill tualeill, ku ei oo pehmustettu! Iha karseet, joku taso pitäis sentää olla siinäki, miss kissi saa niinku lepuuttaa. Muute ei mitää ihmeellist, toi ei taas oo jaksunu ottaa fotoi. Nii, ett näette kissin, ko on kiärtees. Tääll Malmill se on nii, ett vähä niiku monet o välill vähä kiärtees, vissii jokune kissikii, jossai huusholleis. Ja jos ette sitt ikinä oo nähny kissii kiärtees, nii ni täsä o, kuva o täält ja se on myynnis kans!

Kliffaa päivää nyt kummiskii jokasell!

-------------------------------------------

Kiitos, Vincent, tämä päivä ei oikein voi olla huonompi kuin muutkaan...

Päivän slogan: Jos haluaisin tutustua johonkin henkilöön, en ainakaan valitsisi itseäni!

Päivän biisi: Ikävä

Luettua: Kinky Friedman – Vyötiäisiä ja vanhoja pitsejä (olipa hankalaa löytää linkkiä!), yhtä riemastuttavaa Kinkyä vaan edelleen. Kinky palaa kototilalleen Texasiin, parahiksi leirin alkajaiksi. Yllättäen vanhoja rouvia alkaa kupsahdella lähettyvillä aivan liian kanssa, ja kuin sattumalta täsmälleen samassa iässä. Kinky joutuukin selvittelemään asiaa tuomarin ja seriffin kanssa yhteistyössä *köh*. Mukana myös tietysti kissa, vyötiäisiä, kääpiöitä (siis lapsia leirillä), omalaatuisia hemmoja ja hillittömän hullua menoa. Suositan edelleen. Anna Jansson – Hopealantti. Gotlannin keskiaikaviikoilla tapahtuu monenmoista. Samoihin aikoihin eräs mies häviää ja löydetään myöhemmin murhattuna. Tutkinnassa paljastuu monenmoisia perhe- ja sukusotkuja, joita ei ole koskaan levitelty sen pidemmälle, ilkeitä ja jopa vaarallisia tapahtumia. Maria Wern on hankkiutunut Gotlantiin kesäpoliisiksi ja tutkimukset alkavat. Selkeää ja hyvää perus-Janssonia, sopivaa uusiokesälukemista tämäkin, suositan. Marcus Karppi – Murha meripäivillä. Onpas taas yllättävän tekonokkela dekkari ;D Niin tekonokkela, että oikein huvittaa. Ei kannattaisi, ei se oikein ole dekkarin tarkoitus, että joka sivulle on joku vitsi tai juttu väännettävä. Häiritsee. No, Supon osa-aikainen vähäpätöinen (!) tutkijanplanttu Kurt Kopra selvittelee erään miehen omituista katoamista, johon tuntuu liittyvän kahden nuoren miehen kuolema ja itsemurha sekä vähän muutakin. Sen verran tässä sählätään, että ei tämä oikein hirveästi maistu. No, joku voi pitääkin tästä. Meillä tämä käy ekan ja vikan kerran, tsorry vaan. 

 

JA KISSIKENKISTÄ LÄHDETÄÄN! 

 

MIKSI AINA MINÄ???

Loistavaa; viileää, on ripsinyt vähän vettä. Myrskyä tässä vielä kaipailen. Eli kelit ovat kohdallansa. Mikään muu ei sitten olekaan. Taas. Siis minähän saan valittaa, saanhan, koska minulla on oikeasti aihetta.

No, ihan ensiksi on kuitenkin kerrottava, että minulla, hörhöillä ym. vakiasukeilla ei ollut tämän kanssa yhtään mitään tekemistä! Elokuvaa tekivätten ja joku ei-malmilainen taas hepuloi, hmph. Raukkis!  Kauppa on muuten ryöstetty niin monta kertaa, että kukaan ei edes muista ,D

Ensiksikin – nukuin läpi viikonlopun. Tästä voisi päätellä, että viikko oli rankka työn puolesta(kin). Jos tämä viikko on samanlainen, haen sairaslomaa. Aivan varmasti. En aio jäädä telomaan itseäni tuonne, hakkaamaan päätäni ja muiden päätä seiniin. Jos eivät ymmärrä, että en ehdi kaikkea – eivät sitten ymmärrä! Omaa osastoa palvelen, kuten pitääkin. Muut tulevat toisena ja heiltäkin vain erittäin kiireelliset, pakko tehdä juuri nyt –asiat. Joku raja tuohon hyväksikäyttöön on pakko vetää. Olen jo kieltäytynyt viime viikolla eräistä osioista, vahvistin vielä henkilöstöpuolelta, että olen oikeassa – ne eivät kuulu minun sijaistettaviini. Joten ans kattoo taas, missä mennään. Tyypillisesti maanantai on kyllä kohtuullisen hiljainen päivä, hmph!

Toiseksi – onkohan ihan järkevää tuo Stadin kyydin sähköpostien käsittelykään. Kuulin jo aikaisemmin, että ne eivät ole kiireellisiä. Tätä kirjoittaessa ei ole tullut vielä mitään vahvistusta ja viestin lähettämisestä on vasta 5.5 h. Että ei hätiä mitiä. Olisi vaan kiva tietää, pääsenkö töihin vai ilmoitanko olevani kotona. Olisin kyllä mieluummin kotona! Hah – soittivat 7 h päästä, kun lähetin kyselyn viipymisestä. Eivät ole saaneet tilausta, ei löydy?! Ai että. nyt Stadin kyyti saa miinusta ja pahasti. Jo on jumalauta, jos Iisalami ei hukannut kertaakaan sentään tilausta – tämä on totta! Siis Stadin kyyti, pitäkää huolta niistä tilauksista. Teen ne samalla koneella, samalla ohjelmalla ja –pohjalla, joten kyse EI VOI olla tästä päästä!!! Nyt Welhotarta nyppii ja pahasti, ei jumalauta tämä ole ihmisen elämää viettää sunnuntai kytäten vahvistusta, prle! Nyt odotan meili auki sitä stanan vahvistusta! Ai että riipoo, tulin tuostakin niin kirotun pahalle tuulelle. Ei muuta kuin vastoinkäymisiä tarjolla – ei missään... Alkoi jo itkettää ja vetuttaa, lähetin uuden viestin. No, 12 h päästä ensimmäisestä tilauksesta tuli tekstari, että työmatkatilaukseni on ok – vahvistamme vielä sähköpostilla. Ei, mitään sähköpostia ei vieläkään ollut. Nyt meni hermot lopullisesti tämän saatanan systeemin kanssa. Stadin kyytikin voi painua sinne, minne Iisalami jo lähti! Nuku tässä nyt sitten enää, kele... Jep, ei kovin hyvin nukuttanut, kun itketti ja vetutti niin rankasti. Vahvistus kyytimisistä tuli melkein 12 h ensimmäisen tilaukseni jälkeen. Ja vielä, eka tilaus oli luettu, minulla on tuossa lukuvahvistus päällänsä. Että oudosti se on sitten jonnekin hautautunut, deletoitu tms. Vai onko nimeni jo sielläkin tuttu – pelkäänpä hyvinkin, että kohta ainakin on!

Miksi – oi miksi – aina pitää lyödä Welhotarta jotenkin turpaan. Jo pienestä pitäen, ei tämä näy miksikään muuttuvan. Parasta olisi lyödä hanskat naulaan...

Kolmanneksi – nyt saatte nauraa! Lupasin paljastaa, mitä ostin eBaysta. Juu, Welhottaren kaikki nilkkasukat alkoivat olla finito-kunnossa, eri pareja, eri värejä jne. Ja minä kun pidän puuvillaisia nilkkasukkia ympäri vuoden, koipipoliittisista syistä. No, mikäs muu pelastamaan kuin iibein sukkakauppa, ehheeheh! 12 paria sukkia tuli ostettua *kikattelee*. Kolmet kirkkaan punaiset, kolmet antiikin siniset ja kuudet sekoväriset, joissa oli varressa sieniä *tsihih* ja jotain muita räpellyksiä, kaikissa erilaisia, perusväreinä musta, sininen ja punainen. Jutun idea on kuitenkin ja taas tuo hinta. Ne nimittäin mahtuivat postikuoriin kahteen erikseen ja tipahtivat suoraan laatikosta. Hinta postikuluineen yhdelle parille oli vähän alle 2 juuroa. Materiaali on siis puuvillaa, vähän jotakin muuta seassa eikä niitä kammottavia resoreita, joita en myöskään voi pitää. Nappikauppaa – naurakaa pois – mutta minun mukavuuden kannaltani taas yksi erinomaisen hyvä ostos! *kikattelee ihan rauhassa itsekin* Nyt minä en taaskaan tunne tarvitsevani mitään – yksi ostos on tulossa, jonka tulen myös esittelemään ,D Sekin liittyy *köh* tällaiseen käyttöliittymämukavuuteen eli minuun itseeni! Juu, naureskelkaa nyt tällekin sitten, on lupa. 

Ilma on oikein mukavan raikas nyt aamulla, tuon tilausosion kirjoitin eilen, kun odottelin vahvistusta. Muuten ei tänä aamuna olekaan enää muuta sanottavaa. Se vaan, että ketuttaa lahjakkaasti nämä maailmankin asiat.

---------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrvinka, kissinkat joka pualell. No nyt o sitt viikoloppu lojuttu mamin kaa. Ei se eile sitt enää nii goisinukkaa. Oli jo iltapäivä iha normaalist melkee hereill, lukitti ja nakutti ja manas. Siit tiätää, ett kaikki on taas niinku enneskii... Juu, mä en tehny muut ko goisin vaa, sitt vähä manasin ku ei tullu mitää heekkui, ku toi duunas sitä omaa safkaasa, höh, lapsporganoit se söi. Kamalaa! Ja sitä valkost höttöö ku ei maistu miltää mulle. Ku ei käy, nii ni ei käy. Sillo pitäs ottaa jotai heekkui, eikä toi vaa ottanu *möks*. Sano, ett joskus sitt ku oikee itekki heekuttelee nii ni sitte. Näkis vaa täälki torpas jotai oikeet heekkui joskus! No sen se onnistu tekee, ett mä goisin toss aika vinkeest, se ehti ottaa foton ku mä just olin heräämäs. Nii ett saatte nyt sitt sen mitä halusitteki – mutt! Kaikki gilsit, hei, mä oon täällä – tulkaa hakee mut vegs? Jooko – ai ett ei... no ei sitt. Mä kelpaa kummiskii mamill, vaiks en muill oo kelvannukkaa, nih kerta. Ja vaiks se o jonku miälest ollu urpo ja torpso, nii ni ei se oo, jos se kert o näin fiksu kissinki kert osannu valkaa. Tajuutteks te, mitä mä meinaa? Ett mä kerranki pualustan ny sitäkii. Ja kävin mä vähä viärihoitaaski sitä eile, se oli vähä sen tarpees taas. Voliski, vissii.

Kliffaa nastan viikon alkuu – ai ett ei muka – mun miälest kyll!

----------------------------------------

Päivän slogan: Jos kaiken tämän ketutuksen voisi muuttaa puhtaaksi energiaksi, sillä voisi pitää varmaan keskikokoisen kaupungin voimalan pitkään toiminnassa!

Päivän biisi: Ankkalinnassa

Luettua: Kinky Friedman – Herra varjele John Waynea, pieni Kinky-sessiokin tässä menossa. Riemastuttava kaveri, joka on jättänyt joko lääkityksen väliin tahi popsii sitä vähän liiankin kanssa. Menoa ja meininkiä, kaikin tavoin. Tässä opuksessa kun etsitään Rottiksen äitiä... Sopii kaikille, jotka eivät ota dekkareitakaan yltiövakavasti ja kestävät viinanjuontia, tupakointia ja rumia sanoja. Ai niin, sekä rakastavat kissoja! Antero Jyränki – Punainen hattu, 1950- ja 1960-luku mielessäni. Jyränki kertoo aloittamisestaan yliopistossa, ylioppilaan elämästä ja huveista, osakunnasta sekä muutoin omasta elämästään sen muuttuessa työelämään siirtymisen myötä. Paljon asiaa myös oikeustieteestä ja poliitikasta. Pidin ja suosittelen, ensiksikin asiasta kiinnostuneille ja toiseksi vaikka vain ajankuvana. Jyränki on mainiosti tavoittanut muutamia oleellisia asioita ylioppilaselämästä ja sen hankaluuksista. Pientä omakehua, mutta niin toki saa muistelmissa ollakin. Toisaalta, tenttiminen tuntui usein vaativan enemmän isoja ja kestäviä perslihaksia kuin mitään muuta ;D Myös politiikka vie mennessään ja varsin kiinnostavia hahmoja vilahelee sielläkin. Suosittelen! Ja sitten tämä kohkattu Sofi Oksanen – Imbi Paju – Kaiken takana oli pelko eli Kuinka Viro menetti itsenäisyytensä ja miten se saadaan takaisin . Just, tämä vaatisi ihan oman postauksensa. Ensiksikin, leidit ovat vain toimittaneet – huom. – tämän kirjan! Eivät siis itse kirjoittaneet kuin muutaman lauseen. En yhdy kovinkaan moneen asiaan. Toki Gulag ja kyyditykset ovat totta, samoin Stalinin terrori jne. Mutta kun mennään henkilökohtaisuuksiin, esim. väite, että vanhukset näkevät nuoruuden kommunismin ajan kultaisena, koska he olivat nuoria, on mutu-pohjalta väärä. Vanhukset, joiden kanssa olen jutellut, kaipaavat aikaa takaisin, koska silloin heillä oli syötävää, leipää ja lämmintä. Nyt pienellä eläkkeellä olevalla on Virossa todella vaikeaa. Kas kun Sohvi tai Impi ei maininnut sikäläisistä leipäjonoista ja ruuanjakelusta, jota myös on! Muutakin pientä sanottavaa olisi. Ai että millä kokemuksella minä puhun. Sillä, että itse seikkailin sekä Neuvosto-Virossa että vasta vapautuneessa Virossa vuosiviisumilla (työasiat, lähialueyhteistyö), pääsin näkemään paikkoja joihin ulkopuolisen ei ollut hyvä mennä, tapasin ihmisiä, liikuin tuolloin kielletyillä alueilla jne. Näin Viron vapautumisen ja minulla oli siellä paljon tuttavia joihin pidin yhteyttä. Että on minullakin asioista näkemykseni heidän kokemustensa pohjalta, hiukan erilainen kuin näillä leideillä. Myös Nyky-Virosta olisi sanottavaa. Huolestuneisuuteni on paljon vahvempaa kuin kirjan lopussa. Viro marssii kohti sellaista kapitalismia, joka ei kestä ja se on jo nyt nähtävissä. Koskaan ei Viron talouselämä ole ollut näin heikoissa kantimissa ja vielä kehnompaan päin mennään.Ai mistä tiedän, no, sitä tulee luettua myös Virossa ilmestyvää lehdistöä, tosin ikävän satunnaisesti. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta kritisoikaa, muitakin lähteitä on. Osa tästäkin materiaalista on varsin ikävästi värittynyttä, toki heidän mielestään tietysti ainoa totuus. Ikävä kyllä, sitä ainoaa totuutta ei ole olemassa, se on jokaisen ihmisen mielessä!

NYT TÄÄ OTTAIS TAAS KISSIKENKÄNSÄ!

MYÖNTÄÄ NUKKUNEENSA

Arvatkaas huviksenne mitä olen tehnyt koko eilisen päivän? Olen nukkunut niin paljon, että en enää osaa edes laskea. Nousin vain laittamaan pikaisesti ruokaa, sitten kun mömelö vaikutti vähän rivakammin suostuin myös esittelemään hyvin koulutetulle imurilleni keskilattioita ja pinnoille vähän rättiä. Luin ja nukuin – jesh miten kivaa! Ainoastaan Hörhö häiritsi rauhaani ja hänkin viipyi 5 min. Maksoi velkansa, on aina kovin tarkka siitä. Hieno piirre, eikö? Ja etsi papereitaan isosta laukustaan, joka on säilössä täällä siihen asti, jos joku asunto edes löytyisi. Toistaiseksi on saanut makoilla teltassa kaverin kanssa ja välillä muutaman päivän ex-tyttöystävän luona. Niin, no eihän minun siitä kun itsestäni, tietysti. Siis olen tyytyväinen, kovasti tyytyväinen. Saan nukkua vielä tämänkin päivän – ja minähän jo nukuin. Karvatakamus märisi hereille klo 2, keitin kaffet, heitin mömelöt nassuun jätin valot ja radion kissin huviksi ja nukuin vielä kolmisen tuntia. Hah – huijatuksi tuli tuo eläinparka. Kunnes älysi taas alkaa märinän, nyt ruuasta. Ok, aloitimme uuden raksupussin, joka alkoi kuluakin vauhdilla ja jotakin märkäruokaakin pistin eteen. Nyt on hiljainen kissi! Ulkonakin on just sopiva keli, mukavan viileä ainakin näin aamusta. Tänään pitäisi sen sateen alkaa. Eilen jo lupaavasti vyöryi tummia pilviä etuvasemmalla, jossakin taatusti satoi – ei täällä asti kuitenkaan. Äh ja pöh!

Just eli sen verran pitää tänään pysytellä hereillä, että laadin appelsiinitofua, hoitelen viitakon ja katsastan kaikki työperäiset tavarat huomiseksi mukaan (mitä ikinä ne ovatkaan?) ja katsastan jotkut vaatteet esille. Lopun aikaa voikin sitten vetää päikkäreitä tai mitä tahansa unia. Pääasia, että saa nukkua. Minä alan olla hyvä nukkumaan päivällä. Voi kun osaisi vielä nukkua öisin?

Ai perhana, matkat pitää tilata. Ne kannattaa tilata tuossa klo 9 jälkeen, kun vuoro on taatusti vaihtunut. Ettei tulisi taas jotakin omituista sählinkiä. Ja vain toivoa, että jälleen ensi viikolla pääsee töihin ja takaisin. On tämä omituista, mutta kummallista. En jaksa enää uskoa, että ao. palvelua saadaan koskaan toimimaan. Olisi varmaan paras hakea sitä yksityistilausoikeutta eli lupaa soittaa suoraan normitakso. Ikävä kyllä, ne puhelut maksavat. Sitten pitäisi hakea tukea ja sitä KELA ei varmaan myönnä.... Tämä on sellainen omituinen oravanpyörä tällä kertaa. En millään viitsisi turhaan maksaa B-lausunnosta, jos siitä ei ole mitään apua. Lähes 70 eeroa on rahaa kuitenkin sekin. No, annetaan Stadin kyydin vielä yrittää. Mutta jokaisesta mokasta lähtee taatusti valitus, asiallinen sellainen. En minä turhista valittele, mutta ei tuo kaappauskaan kuskilta mitään korrektia käytöstä ollut. Ei sitä varmaan kaikissa työpaikoissa olisi kovin hyvällä katsottu.

Toivottavasti alkava viikko on Varastolla jo rauhallisempi. Ikävä kyllä, meitä on tätä tekevää luokkaa paikalla kovin vähän! Että saattaa joutua muiden osastojen hommiin, kele. Toivoin niin, että voisi vähän järjestellä klemmareita tai muuta mukavaa edes kesällä. Mutta kun henkilöstöpuoli ei näköjään ole välittänyt tuosta sijaistusjärjestelmästä lainkaan, ei missään mielessä. Viime vuonna tänne sentään oli osaksi aikaa palkattuna ihan ulkopuolinen lomittaja – nyt ei. Okei, kyllähän minä teen, ei se siitä ole kiinni. Sen verran tämä keljuttaa, että jos homma menee tällaiseksi ja olen ensi vuonnakin vielä tuolla töissä, pidän koko heinäkuun lomaa – ihan vaan välttyäkseni itse tekemästä muiden töitä! Hemmetin hyvä perustelu, eikö?

Jahas, taidan keitellä kohta toiset aamukaffet ja painua ottamaan pienet toisiotirsat ;D

--------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Siis mä en tajuu, ny toi mami on alkanu viättää iha kissaelämää. Se goisi eilenkii samall tavall ku mäki. Se kyll häiri välill sill pölkkärill, mitä mä inhoon! Kehtas viäl imureerata täst sänkylt mun paikalt kaike pehmukkeen, ku mä oon tähä ehtiny kerää. Karvainstallaation, juu nou. Sitä ei enää oo, pitää heti alkaa uudestaa tekee sitä. Mutt hirmuse hyvää uutta raksuu se oli ostanu, semmose jättipussi. Siin o lihoi ja vihanneksii eikä yhtää fisuu. Se haisuuki hyväll, mamikiii sano samaa. Ihan semmone melkee mun koko pussi *tsihih*. Kelpaa sitä syädä, jos ei kyllästy... emmä kyllästy, toi katto jo vähä pahast. Meill ku ei heitetä mitää ruakaa ikinä pois, meinaa. Kais te sen tiäsitte? Ei toi sentää mun jämäruakii syä, mutt omasa se vetää kyll aina iha loppuu. Mikää ei mee pilall, ei se ehdi. Toi mussuttaa ne vegs. Ihme otus, meinaa! No nyt se laittaa sitä valkost mähnää taas, en syä! Ett mulle sitt jotai herkumpaa tai tavismuanaa. Sain mä äske kissikaakkei sentäs, ja kalkonii, mmm. Niihi mä en oo kyllästyny viäl kolmee vuatee, joka aamu samat heekut ja aina uppoo. Oon kilti, joo. Nytki menin ihan yksi partsill, ku toi anto luvan... hei siis oonha mä siäl aina muuteski, mutt kuha nyt kysäsin, ett sopiiks mennä vaiks sä ootki siin skrivaas. Pitää välill vähä flöittaa, ett mami luulis, ett se joteski määräilee tääll. Kai te tiijätte, ett se ei oo totta? Kissihuushollis on kissi se, joka määrää. Ihmiset luulee kaikkee muut, mutt kyll se tiätteks semmottis o. Mä alan nyt goisii, mamiiiiiiih – joo, se tulee kaffe jälkee viakkuu. Kuva on täält!

Kliffaa söndaagii hei kaikill – goisitaa oikee kunnoll!

----------------------------------------

Jep, Vincent, goisitaan ja toivotaan muillekin sitä samaa.

Päivän slogan: Minä nukun silloin kun nukuttaa ja syön silloin kun on nälkä. Vielä en ole päässyt siihen, että tekisin töitä silloin kun huvittaa – tämä on vakaa tarkoitukseni tulevaisuudessa!

Päivän biisi: Tihkumme seksiä

Luettua: Tess Gerritsen – Painoton tila, sitä kehnompaa Gerritseniä. Ei oikein vakuuttavaa millään tavalla. Eliömuoto, joka elää syvällä merenpohjassa joutuu avaruuteen koeputkien mukana. Selviää, että ao. eliö tappaa, just ja joo. Salaliittoja ja omituisuuksia, lopputulemana se, että eliöt ovat alunperin kotoisin ulkoavaruudesta ja tarkoitettu valloittamaan maailma kopioimalla kaiken elävän DNA:n pätkiä. Niin paljon sekoa yhdessä kirjassa, ei hyvä, ei kannata lukea. Viekää pois! Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu, oli pakko ottaa tämä uudelleen luentaan Murakamin uutuuden (Kafka rannalla) jälkeen. Luin tämän joskus uutuutena, eikä ollut mielestäni kummoinenkaan. Nyt jotenkin tämä kolahti paaaljon enemmän, suorastaan tykästyin. Riittävän kaahoa, omituista, täynnä outoja yhteensattumia, takautumia, japanilaista mytologiaa ja kaikkea muuta. Suosittelen, ehdottomasti – lukekaa pois! Tuossa linkkejä lukiessa huomasin, että aika moni oli huomannut saman eli toinen lukukerta toi kirjaan aivan erilaisen näkökulman. En siis ollutkaan ainoa *syvä helpotuksen huokaus*!

 

...PUTSAA KISSIKENKIÄÄN... 

MINUT SIEPATTIIN JA JÄTETTIIN HEITTEILLE...

Arvasinhan minä, ettei tämä ”kuljetuspalvelu” minunkaan osaltani kitkattomasti tule sujumaan. Eilen (3. Palmian käyttöpäivä) lähti ensimmäinen valitus, öh, siis palaute! Eilen tehtiin töitä nimittäin tosi täpöllä Varastolla, että loputkin pääsisivät lomille ilman jääneitä roippeitaan. Eli Welhotar väänsi ja käänsi, kunnes kännikkä soi klo 14.25. Takso kyselee, voinko lähteä TÖISTÄ AIKAISEMMIN!? Auto oli tilattu klo 14.50 (hiukan tavallista aikaisemmaksi jo muutenkin) eli melkein puoli tuntia etuajassa olisi pitänyt karata töistä. Ei – ei siinä tilanteessa, ei tod. Pidin puhelimen auki, huutelin sijaispomolle ja koko porukalle, että nyt se prleen takson stna haluaisi minut vtun äkkiä sinne. Kauanko tässä vielä menisi – no, antoivat 10 min aikaa, he tekisivät itse lopputyöt. Reilua, kyllä. Ei olisi tarvinnut, tein vain tietyt hommat, herrat isotherrat ja –rouvat saivat itse rintata, kopieerata, alleviivailla yms. parit läystäkkeet. No, kerroin taksolle, että olen alhaalla 10 min päästä. Siellä auto odotti... Kuski ei vastannut mitään, kun kysyin miksi tämmöinen hoppu. Useampaan kertaan kyllä huomautti, että korttia ei tarvita =O Mietin, onkiiko hän ns. ylijääviä kyytejä, niitä, joita tarjotaan jollekin joka ei ehdi ajaa ja joutuu kieltäytymään. Mitään muuta syytä en keksi. Aika hurjaa oli menokin vielä, nimittäin. No, kirjastoon pääsin ja Belgarion olikin jo vastassa.

Siinä kerroin pojalle koko tarinan tästä siirtymisfarssista, aapailimme jo naureskellen, että vastaavasti varmasti paluukuljetus on sitten myöhässä. Ei olisi pitänyt. Odottelin paluuta klo 16.30 – ei autoja. Taksoja tuli ja meni, mutta kukaan ei huomannut pientä Welhotarta joka melkein pökertyi nestehukasta, nälästä ja väsymyksestä. Kun 10 min puhelinjonotuksen jälkeen pääsin Stadin kyydin numeroon, kerroin koko jutun. Myös tuon noudon töistä ja ettei autoa nyt ole. Anteeksi herrahenkilö sentään osasi pyytää ja lupasi tehdä asiasta huomautuksen. Lupasi myös auton, klo 17.02... se sitten lopulta tuli, olin odottanut jo 45 min kaikkinensa. Arvatkaas ketuttiko, väsyttikö ja olinko vähän poikki? Että tämä taksokokemuksista! Ensi viikon tilaukset täytyy tehdä taas huomenna! Onneksi älysin viimeksikin pyytää vahvistuksen meilillä, nyt sain sen valituksen liitteeksi. Tämä muuten on yksi asia, miksi haluan tehdä tilaukset sähköpostilla – minulle jää aina todiste siitä, kuka on mokannut. Ihan yhtä hyvin se voin olla minä, silloin sen ehtii vielä huomatessaan myös korjata... 

Muutoin eilinen kirjastoreissu ei tarjonnut kuin muutaman varauksen ja hyllyt olivat kovasti kalutun oloisia. Siirryn taas siihen, että alkuviikosta käyn Pazilassa ja haen uudelleen luettavia dekkareita ym. ja perjantaina käyn Malmilla noutamassa varaukset. Ei tässä muu auta, näin kesällä. Muutoin kaupat tarjosivat samaa vanhaa eli normitavarat kasseihin. Onneksi on se vihannestsioski, joka aina jaksaa tarjota jotakin kivaa. Tällä kertaa 1 kg miniporganoita eurolla, samoin 1 kg paprikoita euron pussi sekä herkkareita semmoinen normivihannespussillinen myös eurolla. Purjo 1.50 kg, salottisipuli 50 senttiä kilo. Njam! Sitten Risman puolelle ala-aulaan on ilmestynyt Perheleipurien pieni, kokoonkasattava tsioskimyymälä – kiva. Leipiä ja pullia kohtuuhintaan. Erikoisuutena perjantain ale – jos tavara ei ole oikein mennyt kaupaksi,tuossa klo 16 aikoihin kaikki leivät maksavat 80 c. Arvatkaas ostinko pakkaseen sämpylöitä (auringonkukan siemeniä ja muita roskia runsaasti, ruissellaisia muuten) sekä sekoroskapeltileipää (pellillä olleita sämpylöitä, jotka nätisti kiinni toisissaan, sekajauhoja ja paljon erilaisia siemeniä). Tuo määrä leipää kestää ainakin 3 vkoa ,D Pullatkin menevät aleen, jos myynti on ollut kehnoa – eilen ei ollut. Ei kyllä tehnyt mielikään, kotona oli yhtä sun toista. Tuo leipomojuttu on oikein hyvä idea! Lisäksi tavara on tuoretta, vaihtelevampaa kuin kaupassa ja hinnat kohdallansa. No joo, lisäksi myyjänä on vihannestsioskissa ennen töissä ollut leidi, joten kannatan aina tällaista kauppaa, jossa on tuttu myyjä(kin). Ale on käytössä muuten sen takia, että myymälä ei ole paikalla viikonloppuisin, vain arkipäivinä. Tiedoksi Malmin kävijöille tämäkin, jos satutte poikkeamaan.

Belgarion oli ehtinyt kotoon jo melkein tunti ennen minua, rouskutellut kourallisen keksejä ja laittanut muutaman lohipasteijan uuniin. Mmm... olikin nälkä ja jano. Vetäisin aluksi litran vettä – ihan vain aluksi ,D Pasteijoiden natustelun jälkeen kälättelimme ja lueskelimme. Poika keitteli myös kunnon iltakaffet, joiden kylkeen oli tarjota kohuked, Serkkujen Lotte-keksejä molempia plaatuja (suklaa ja tavis), taviksen päälle kirsikkahilloa! Njam – se hillo nimittäin, Belgarion haluaakin sitä seuraavaksi kerraksi tuliaisiksi Serkuista. Oli mukava ilta taas. Lopuksi teimme pientä suklaavertailuakin. Herkkuja siis, no, kerran viikossa =D Belgarion pitää nyt vapaata, vain pari viikkoa. Yllättäen seuraavat kaksi kesäkurssia alkavatkin jo tuossa heinäkuun loppupuolella. Ei tässä jää kuin normiloma oikeastaan. Loma, köh, siellä tuo on koodaillut ym. kun olen soitellut. Että näin.

Sen verran vielä ruoka-asiaa, että edelleen olen kovin kiintynyt Eestin Herkkujen tuotteisiin niiden lisäaineettomuuden (tai ainakin vähäisen sellaisen) takia. Kirsikkahillossa pääosa on oikeasti kirsikoilla! Ei sokerilla tms. Tuoteseloste on lyhyt ja selkeä: kirsikoita, sokeria, vettä, pektiiniä, sitruunahappoa. Kaikkea sitä, mitä kotihilloonkin laittaisi, ehkä... ei välttämättä. Pektiiniä nyt on marjoissa, mutta hillon koostumus onkin tankeaa – niin pitääkin. Onneksi eivät vielä ole oppineet sitä voiton maksimointia, eli että hillossa olisi marjoja n. 12 prosenttia (kuten jossakin laadussa eräässä kaupassa oli), loput mehua, makuaineita jne. Tämä lisäaineettomuus pätee muuten aika moniin Serkkujen tuotteisiin. Tämä tykkää! Löysin sieltä taas sitä kantarellisulatejuustoa, mmm. Siinäkin kun on oikeita kantarelleja niin, että ne näkyvät ja maistuvat! 

Tänään tarjolla vähän uusia perunoita, miniporganaa, kesäkurmitsaa ja ties mitä, vihanneshässäkän kuitenkin aion laatia. No nyt on ilma muuten jo viileämpi! Jee – vielä odotellaan sadetta ja myrskyä. Antaa tulla vaan, minä olen sisätiloissa, kirjoja ja ruokaa riittää. Tekemistäkin löytyy pariksi päiväksi. Nyt taidan käydä vähän sängyn puolella, josko irtoaisi aamu-unoset. Kas, kaksi tuntia seikkailu-unta. Ei paha ja vielä peiton alla, täällä o n viileää =D

----------------------------------

Purrrrrrrrve, kissinkat. Mä tajuu, toi herää ja goisii ja herää. Mä vaan menin goisiin ku herätin sen eka kertaa. Nyt mä meinaanki goisii siiiheks asti,ett orja alkaa väsää muanaa. Jos vaiks meinaa irtois jotai. Vaiks mä taas näin, ett soli ostanu kekosii vihanneksei, mutt oli kissimuanaaki ja muutaki mulle. Ei se munta ilma jätä, ei. Parempi onki, mä voisin heemostuu. Eilenki melkee heemostuin, ku mami ei tuu vaa. Ja sitt Poika tuli ja sen Reppu. Mutt mami vast paaaaljo myähemmi. Meinasi, ett se on jääny johkii tai jotai. Yritin pummii pojaltkii safkaa, ei se antanu, käski vaa odottaa. Ja kyll se tuli sitt orjakii ja anto heti ekaks melkee mulle muanaa. Hyvää oli, joo, se on sitä sen jemmapussimuanaa. Melkee ne kaikki sekotukset on hyvei. Hei, nyt on muute klifaa: eikä oo liika kuuma, voi lötköttää ulkon tai sisäll. Pääasia, ett saadaa lötköttä. Eikä tollakaa oo mitää tekemist, muut ku duuna safka (niihän sinä luulet, toim. huom.). Ett saadaa ottaa iha relaa kerranki kaks päivää. Mä tykkään, mmm. Toi vois ottaa uusii fotoikii. Nyt se saa ettii tähä jotai sopivaa >o< Joo, se sano, ett oikee Welhottare kissi, öhh, tota... joo.... kuva o kummiski täält.

 

Kliffaa viikendii kaikill!

-----------------------------------

Kiitos Vincent, voimme nukkua kohta uudelleen lisää...

Päivän slogan: Minä en saa nukkumisesta koskaan tarpeekseni – olen aina sen lisätarpeessa!

Päivän biisi: Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään

Luettua: Max Manner – Revanssi, Mannerin ensimmäinen Anna Mäki-kirja, josta tuolloin pidin suht paljon eikä kirja ole kehno vieläkään eli kestää jopa uudelleenluennan. Turussa tapahtuu, sarja murhia vai sarjamurhia. Itse asiassa, syyllinenhän on selvillä jo melko aikaisessa vaiheessa, jos asiaan vähäsen paneutuu *virn*. Kelpo kesälukemista dekkareiden kavereille tämäkin.

 

PYYHIN KOHTA PÖLYT KISSIKENKISTÄ! 

KAIKKI ON VINKSIN VONKSIN ELI PÄIN P:TÄ

En viitsisi sanoa, että ”Mitä minä sanoin!?”, mutta on pakko. Olette varmaan lukeneet jo koko kuljetuspalveluhässäkästä mm. täältä. Selitykset ovat tietysti hyviä... Takana on kyllä muutakin, mitä ei tuoda julki. Eilisen asioista perillä olevan kuljettajan mukaan Iisalami olisi toimittanut lievästi virheellisiä tietoja heinäkuun liikenteestä viime vuodelta, joten hommat olisi mitoitettu sen mukaan. En tiedä, en ole ollut paikalla. Ilmeisesti Iisalami on tehnyt muutakin haitatakseen Palmian aloittamista. Kuskin kävivät kuitenkin eilen jo kuumana – osalla oli töitä valittavaksi asti, osalla vain yksi kyyti puolessa päivässä. Järjestelmät siis eivät toimineet, kuten piti. Eihän niitä prle päässyt kukaan kokeilemaan oikeissa tilanteissa, vaan aloitettiin suoraan toimimalla. Väärin! No, itse olen päässyt *ristii sormiaan* normaalisti töihin ja takaisin. Johtuen vain ja ainoastaan siitä, että otin tarpeeksi aikaisin asiasta selvää ja tein tilaukseni netin kautta. Sääliksi käy niitä, jotka spontaanisti pyrkivät jonnekin! Tätä minä juuri olen tarkoittanut, kun suunnittelen viikon menoni – on parasta, että sinne ei ymppää sekaan mitään muutoksia tms. jälkikäteen, mikäli mahdollista. Sekaisinhan net menevät. No, toivottavasti saavat homman pyörimään! Ennemmin minä asioin kuitenkin Palmian kuin Iisalamen viäntäjien kanssa...

Ja sitten tuplajättipotti! Voihan prle. Eilen juuri ennen kotiinlähtöä naapuriosasto toi taas pinon, jota aloin väsäillä siinä vielä lopputöikseni. Auts, sellaista paashaa, että eihän siitä saanut selvää Erkkikään, saati sitten hänen veljensä Pekka. Asiakirjoja oli korjannut ainakin 6 eri henkilöä, kukin omalla tavallaan, ilman mitään tietoa esim. oikoluku- ja korjausmerkinnöistä. Oli lisätty ja poistettu tavaraa, siirretty kappaleita, mutta ei mitään merkintää minne. Soitin leidille, joka asiasta vastasi ja sanoin, että eihän tästä tule mitään. Tämä nippu on täysin tajutonta mössöä. Hän ei taas suostunut ymmärtämään, miksi en jää odottamaan klo 16 jälkeen, jolloin hän voisi tulla käymään. Sanoin lähteväni 14.40. Piste. No, hän tulee nyt aamulla, lisänivaskan kanssa. Kaikilla on kiire, pakko olla tänään valmiina. Samoin oman osastomme rva M. haluaa minulta jotakin valmista tänään, en vain tiedä mistä, hän kirjotti sitä vasta eilen. Joten olen aika hvtin kusessa. Kyllä minä töitä teen, mutta hei, kohtuuden rajoissa sentään. Jos tällaista on vielä maanantaina, menen oikeasti hakemaan saikkua. Eilen olin koko illan jo niin pahalla päällä ja kipeä (-> lihakset jännittyneet, niskoja särki, päätä juili), että taatusti irtoaa. Tehkää sitten hommanne, kele. Hankkikaa ulkopuolisia sijaisia, niinhän sitä tehtiin viime vuonnakin? Miksei nyt? Tämä ei ymmärrä.

Sitten ihan vaan tiedoksi, jollei tämä keli tästä muutu ja kohtapian, minä taidan suuttua. Ilma on kuin housuun paskittua kaurapuuroa, jäks. Tahtoo sadetta, viileää ja pimeää! Tahtoo nukkua yhdenkin yön ilman heräilyä tunnin välein tähän kuumuuteen. Tahtoo olla rauhassa kans.

Tänään siis Belgarionin kanssa kirjasto- ja kauppareissu, jos vain työpäivän jälkeen enää pysyn pystyssä. Rapoa päivästä ja asiasta sitten huomenna. Nyt ei jaksa-pysty keskittymään muuhun kuin siihen, että saisi otettua vielä tunnin aamu-unet!

------------------------------------- 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile semmost tosi kurmeemuanaa. Sitä hianoo, mitä se Minnin äitee mulle toi. Kiitti hei vaa teill kummalkii!!! Siis mami meinas syädä sen, ku senkii miälest se haisu nii heekult. Se oli jotai kurmeekanaa. Oli se hyvän näköst ja hirmu hyvän makust, njam. Oiskii tommosee varaa joka päivä. Muute mä oon ollu päivisin vaa partsill, ku siäll o sillo viileet ja yät sitt sisäll. Nyt näin muute jo ensmäise yäpeehose, semmose tosi snadin. Ei ollu joo hääppöne. Mami sanokii, ett myähemmi tulee niit isompii, nii ni sillo se voi laittaa kyntteli toho lyhtyy, ett mä pääsen metsästää niit – rousk, njamsk! Kilti mami, vaiks aika väsy. Joo, se jo kerra kävi hereill ja laitto valot, mutt meni uudestaa goisii. Ei se jaksa vissii enää mitää. Ihan on repo mami. mutt mull on täss hei foto siit Minnist <3 No joo, hei onha se siis vähä mua vanhempi, mutt mitä välii... Eihä? (grrrr) Söde flikka *pus* >o<

 

Kliffaa viikendi alkuu iha jokasell, toivottavast tulee viileempää...

--------------------------------------------------

Vincent, toivottavasti – olen aivan samaa mieltä kerrankin kanssasi!

Päivän slogan: En minä töitä pelkää, mutta sen aiheuttamaa ketutusta ei kestä kukaan!

Päivän biisi: Laivauutisia

Luettua: Philippe Claudel – Varjojen raportti. Mitä tapahtuukaan syrjäisessä vuoristokylässä saksalaismiehityksen aikaan? Hienotunteisesti ilmaistaan, että ”vieraiden” on syytä poistua, vierasperäisten. Ja niin heistä poistuu kaksi. Brodeck tuli muualta ja hän joutuu leirille, mutta palaa kuin palaakin takaisin joutuakseen kirjoittamaan raportin kylän tapahtumista. Tässä se on. Mielenkiintoinen ja vähän outokin opus. Oletteko muuten huomanneet, miten II maailmansodan tapahtumat ja keskitysleirikirjallisuus ovat taas olleet vuoden-pari kovin pinnalla? En tiedä, mikä on syy – toinen sukupolvi? No, en minä tätä hirveästi kehu, luettava kirja kuitenkin vaikkei minuun tehnyt mitään suurempaa vaikutusta. Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä. Maria Kallio on SM:n tutkijana, mutta saakin siirron takaisin Espooseen. Väärä on juoksija, josta piti tulla jotakin ennen onnettomuutta – ehkä tulee vieläkin, kun hän on toipunut. Kummasti alkaa kuitenkin väkeä ympärillä kuolla eli joutuu murhatuksi melko kekseliäin keinoin. Urheilupiireissä liikutaan ja doupataan murhailun lisäksi. Kallio paljastaa syyllisen – tietysti – odottamattomalta, mutta loogiselta taholta. Lievä Lehtolais-sessio siis jatkuu vielä. Tämä on sitä hiukka urautunutta Lehtolaista, tunnemme jo Maria Kallion ja hänen elämäänsä tässä ruoditaan varmasti yhtä paljon kuin murhiakin. Ei paha, silti, Lehtolaiselta ihan kelpoisaa ulosantia jälleen kerran.

 

ENSI VIIKOLLA KISSIKENKIEN VUORO! 

KAIKKI MENEE AIVAN VÄÄRIN...

Ei, eihän sen näin pitänyt olla. Ei alkuunkaan! Minun piti päästä rähisemään Tsadin kyytimisestä ja päästä lopultakin järjestelemään klemmareita töissä... Toisin sitten kävi, todellakin. Ehh, aamutakso oli vain pari minuuttia myöhässä, tuttu kuski, joka ajoi taas kuni pullopärshesika. Oltiin kuitenkin ajoissa Varastolla. Samoin nouto oli jopa etuajassa, puolituttu kuski hänkin. Ei tarvinnut paljon neuvoja ja kotoonkin pääsin siis varsin siististi. Oi jospa tämä tosiaan toimisi? Toisaalta – nyt on heinäkuu ja vähän matkoja, ainakin työmatkoja. Eli en jaksa vielä uskoa mihinkään ennen loka-marraskuun paashakelejä. Silloin punnitaan sekä välittäjien että kuskien ammattitaito!

Ja Varastolla, sitten, prle! Kukaan ei ole kontrolloinut tietyn työntekijäryhmän lomia. Minäkään tarkemmin katsonut, kunhan vain sen, että en itse pitäisi samaan aikaan kun muut. Just ja jihaa. Tässä käy näemmä niin, että meillä on jossain vaiheessa (ensi- ja seuraavalla viikolla) stanallinen kiire, kun ei ole väkeä. Joudumme tekemään kahden tai kolmen osaston työt kaikkinensa. Kiireelliset aivan pakosti, muut voivat vähän odottaa. Josta jo eilen poikikin jonkunlainen ohjeistus ja pino papereita tehtäväksi heti aamusta. Keljutti sen verran, että jätin ohjeistuksenkin lukemisen aamuksi. Pinon tuojalle lupasin hommat klo 9 mennessä tänään, kun hän suvaitsee tulla töihin. Voi ystävät – met olemme suorastaan kusessa!

Joku kyseli tuulettimista – ei ole töissä (ei tarvitse, pärjää kyllä) eikä kotona (ei pärjää). Täällä kotona en uskoisi tavallisen häkkyräpöytätuulettimen edes riittävän. Se vain levittelisi sitä kuumaa ilmaa. Sitäpaitsi, se on muutenkin epämiellyttävä vehjes. Yritän vain kestää. Ei tätä hemmetin hellettä nyt voi ikuisuuksia jatkua... tai minun tapauksessani tietysti voi. Eli en mene ostamaan tuuletinta, en. Heti kun ostaisin sen, tarve varmasti loppuisi. Sellaista on minun tuurini. Että antaa olla vaan. Kyllä tämä tästä. Otamme relaa Vinskin kanssa koko illan. Pirkistymme yöksi ja nukahtelemme tunnin unosia tuolloin tällöin. Eiköhän siitä jonkunlaiset yöunet saa. Viikonloppuna voi sitten tasoittaa ja nukkua aamulla ja aamupäivällä, kun on viileää. Tästä syystä en myöskään avaa yleensä konetta iltaisin, jos minulla ei ole tärkeää tekemistä. En siis vastaile kommentteihin klo 15 jälkeen, yleensä. Jos kone on auki, se on sitten auki myöhään iltaan. Riipuu tilanteesta. Nyt ei ole tosiaan jaksanut edes tässä istua eikä nettailla.

Tänään pitäisi laatia jo viikon ostoslistaa. Poikkeavasti siirrymme Belgarionin kanssa perjantain kirjasto- ja kauppakäynteihin, ainakin kokeilemme, toimiiko se. Saisi ikäänkuin oikeasti vapaata lauantain ja sunnuntain. Tässä on vaan vähän ongelmia keksiä sopivaa syötävää, lähinnä siis sellaista, mikä myös säilyy. No, toki joitakin vihanneksia ja patoja voi laittaa pakkaseenkin... täytyy nyt katsastaa, miten tämän saisi pyörimään. Säästäisin siinä yhden vapaa-ajan matkan. Ajelen ensin työmatkana kirjastoon, joka siis on työmatkan varrella. Jään sinne ja sieltä sitten valun hiljalleen ruokakauppojen kautta torille, josta minut – toivottavasti – poimitaan. Sitten olisi varaa käyttää pari vapaa-ajan matkaa ensiksikin Itikseen (pakko, shampoo on kohta lopuillaan ym) sekä Hakikseen (tofuakin taas tarvitaan). Näin ennakoimme siis tulevaa tilannetta. On tämä aika pirullista, ajatelkaa itse. Että ei noin vain voisi poiketa lähikaupassa, Itiksessä tai Hakiksessa – sitä pitää suunnitella monta viikkoa etukäteen, ainakin viikkoa ennen asian on oltava selvä, kyydit varattu ja asia muutenkin hoidettu sekä aikataulutettu. Ei ole paljon varaa olla spontaani ja lähteä kapakkakierrokselle tai shoppailemaan (jäks!). Tai voihan sitä lähteä, tosin takson tulo kestää silloin esim. 40 min helpostikin....

Eli ei tässä jaksa enää kotona muuta kuin tehdä pakolliset hommat ja lukea. Näin olen omaa ohjettani noudattanutkin ,D Käynkin tässä vaihteeksi hengittämässä parvekkeen raitista ilmaa ja kuuntelemaan Vincentin jutustelua (jota olen kuunnellut jo monta tuntia, klo on nyt 3!). Ai niin – varokaa iltapäikkäreitä! Eilen syötyäni alkuillasta pesofatillisen saladoa, sammahdin sänkyyn puoli sivua luettuani ja nukuin sikiunta yli tunnin. Heräsin suht pirtsakkana ja kammottavan nälkäisenä. Onneksi oli hätävara: Serkkujen ns. lasten keksit, sellaiset pienet, kovat keksit, oikein vanhanaikaisen herkulliset.. Niiden päälle sipaisu kirsikkahilloa. Jo meni pahin hinku ohitse. Mutta tällaista siis täällä aiheuttavat iltapäikkärit – herätessä on aina nälkä, outo juttu. Tämä on muuten huomattu aikaisemminkin.

Hitsi, ulkona on taas tukahduttavan nihkeän kuuma. Josko tänään olisi toiveita edes pienestä sadekuurosta ja ihan vain vähäisestä ukkosesta *tekee huolimattomasti muutaman taian*!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, on kuuma kissilkii. Emmäkää jaksa mitää. Mä goisin päivisin ja sitt mä pidän orjaa hereill öisin. On se kyll muuteskii hereill tunni välein, tajuu miks. Se vaan nousee ja valittelee ja käy ulkon. Sitt se taas sammahtaa ja alkaa hornottaa. Mitäs menee ja goisii sitt illall, höh. Eilenkää saanu mitää heekkuu, pussimuanaa vaa. Ois kyll tarvis saada taas jotai muutakii – mamiiiiiiiih! Ai ett donarii vois harkita illall. Joo, jos se vaa taas muistais. Tai jos se käy siälä toisess kaupass, se vois tuada siält jotai mulle. Mä nimittäi oon syäny jotai semmost rahkahöttöö ainaskii kerra, soli hyvää ja maistu iha jädell >o< Mutt muute tääll ei siis tapahdu mitää, ku me ei jakseta kumpikaa mitää. Lötkötetää ja mami lukee, välill mä pummin kaakkei ja semmost. Me ei jakseta ees tapella hirveest. Ett siit tiätää, mite voi olla lötkö olo, meinaa... Mäkää jaksa vedellä kunno hepuleit ees. Epist joteski, mami, tees pari uutta taikaa viälä, ett kelit vähä muuttuu. Hei, se lupas. Sitt se ettii jonku kuvan kans tähä. Ehh, se löys oikee siistin kissin >o< Juu, kuva on täält!  

Kliffaa viiko toiseks viimest tyäpäivää kaikill orjill!

-----------------------------------------

Kiitos Vincent, ajattelit siis vain orjien parasta... jonkinlainen taka-ajatus tuossa kyllä on!

Päivän slogan: Jos kaikki olisi, kuten minä sen olen suunnitellut, maailma olisi paljon mukavampi paikka elää – ainakin minulle!

Päivän biisi: Helga-neidin ei pidä mennä enää kylpyyn

Luettua: Leena Lehtolainen – Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Muistinkin tästä osan. Jep, se joka haluaa tietää lisää Maria Kalliosta ja toisesta ehkä myöhemmin esiintyvästä poliisileidistä, pitää tästä varmasti. Suosittelen, sopivan lyhyitä, hyviä kertomuksia. Riittävästi mielenkiintoista asiaa, jännitys säilyy jne. Ei paha, Lehtolaisen kavereille sekä hyvää kesälukemista kaikille. Johanna Sinisalo – Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Suurin osa novelleista on julkaistu joko eri lehdissä tai antologioissa, itsekin olen osan lukenut mm. Portista ja Tähtivaeltajasta aikanaan. Kirja on kyllä hyvä, siis Welhotar pitää kovasti. Sinisalo osaa asiansa, tarinat ovat kummallisia ja hiukan häiritseviä kaikessa tavallisuudessaankin ,D Osa sijoittuu aivan muuhun aikaan ja paikkaan, osa aivan arkipäiväiseen elämään. Tämä pitäisi saada itsellensä! Suosittelen kaikille outojen ja yllättävien asioiden ystäville – ja tietysti vielä – ei kirjaa ilman Chtulhua, IÄ! Lukekaa ihmeessä, erinomaisen hyviä tarinoita vaikka matkalle mukaan.

 

 KISSIKENKÄT VAAN KOTONA...

ENSIMMÄINEN PÄIVÄ - MONESSA ASIASSA!

Raivoni on melkoinen, juuri nyt vielä hieman piilevää muotoa. Eilen se oli vielä pahempi. Ikävä kyllä, eksyin erääseen kamalan positiiviseen blogiin ja menin tietty, hullu, kommentoimaan. No joo, yhä enemmän alkoi ketuttaa, oikein täpöllä. Tehän jo tiedätte, että olen perusnegatiivinen. Jos liian paljon pahaa tapahtuu yhdelle ihmiselle – se on vain liikaa, ei enää voi muuta. Nooh, minä siitä kirjastoon sitten. Oli Varastollakin hiljaista, rauhallista, lähes viileää ja mukavaa. No eikö prle kirjastosta tultaessa sieltä naapuriosastolta aleta kantaa selkä vääränä työpinoja. Ja kohta oma osasto perässä. Piruuttaan laskin mitä tein. Siis klo 9.30 – 14.30 välisenä aikana. Ruokista vietin 15 minuuttia eli söin soijarouhepadan jämät ja otin kaffemukin matkaani huoneeseen. Niin kiirus kuin yksijalkaisella perseellepotkijalla perseellepotkimiskilpailussa. Eikä kiitoksen sanaa – keneltäkään!

Nooh, sitten tapaus Palmia. Auts ja voi – toivottavasti tuo on vain (siis vain) alkukankeutta, kun kysytään, missä kaupungissa osoitteeni ovat. Oletusarvo mielestäni on Helsinki, jos palvelutuottajana on Tsadin pulju. No, sitten mähläsin itse päivämäärän ja kaikkea muuta. Tämä johti pitkään ja monipolviseen kirjeenvaihtoon, josta lopulta ilmeni,että he aikovat kyllä ilmineerata minua myös oikeista aikatauluista. Tosin sain sen käsityksen, että työmatkoista ei mitään aikavahvistusta tulisi, koska niitä ei yhdistetä muihin kyyteihin, että ne tulisivat aina tilattuun aikaan 0______0 Tämä ei usko, ennenkuin on tänään Varastolla. Laitan heti tuonne kommenttiosioon asiasta viestiä kaikille. Ensimmäinen viesti sieltä tilaukseni jälkeen oli kuitenkin tällainen: Hei, kiitos tilauksestanne. Tilauksenne on nyt käsitelty ja valmis. Terveisin, Stadin Kyyti/Palmia. Ei siis mitään kellonaikoja, josko auto tulisi milloin. Myöhemmin sitten tosiaan selvisi, että tilausajat = tuloajat *muahahahaaaaaaaaah*! Tämä tahtoo nähdä, hetikohta!

Näkyvät jotkin ns. kirjailijat taas olevan herkkänahkaista sorttia. Arvosteluni ao. opuksesta oli huono, samoin taitosta ja kirotusvihreistä. Nyt hän epäilee, että en ole ns. kirjaansa edes lukenut vaan lehteillyt. Voi voi, ei voi muuta sanoa. Ketuttaa, minä todellakin luen kaiken, minkä täälläkin arvostelen ja tuon julki. Joskus jokin saattaa jopa unohtua välistä. Miksi minä sellaisella kerskailisin tai valehtelisin? Ei ole syytä. Nuo muutaman sanan arvostelut aloitin aikanaan siksi, että ensin vain linkitin lukemani kirjat johonkin. Sitten joku kyseli, voinko kertoa, mitä mieltä itse olin. Eli siitä lähtien joka ikinen lukemani kirja on saanut muutaman sanan peräänsä – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuen myös siitä, meneekö kirjasta arvostelu muuallekin eli lehteen tai saitille. Tämä vain tiedoksi, jos joku muukin on epäluuloinen. Tutut kyllä tietävät lukutapani ja –vauhtini...

Taidan olla vieläkin vähän vaarallisella tuulella. Eilen kerroin työkaverille, että olen tulossa hulluksi. Sanoin sen vain töiden kulkiessa ohitse hirveää vauhtia. Kohta leidi tuli takaisin ja vakavalla äänellä alkoi selostaa jotakin, että ei ehkä kannattaisi vielä.... Ottikohan se raukka tosissaan – ei kai? Toisaalta, jos tämä päivä on samanlainen, menen hakemaan saikkua! Minen kestä tuollaista veemäistä käytöstä. Tai sitten pihtailen kaikkien hommia ja palauttelen ne vasta vähän ennen kotiinlähtöä! Jesh, tuossa on ideaa. Laitetaan ajatus muhimaan. Oikea koipi otti eilisen työsession pahakseen – se ei oikein ota päällensä. Käytännössä se siis pettää alta. Sepäs onkin veikeä näky Varaston käytävillä: Welhottaren koivet pettävät ja tämä kaatuu selälleen, josta yrittää pönkiä pystyyn ilman apuja. Auts, johan sille nauravat lähikapakan portsaritkin! Juu, ei naurata, oikeasti. Kuten sanottua, istumis- ja kirjoittamishommissakin jaloilla on yllättävän tärkeä osuus, kun väännät tekstiä yli 8 h päivässä.

Minen muuten kohta kestä tätä hellettä. Kotona ei pysty nukkumaan. Tai siis pystyy, tunnin pätkiä. Sitten pitää taas käydä huihtelemassa itseään viileällä. Täällä on tosiaan klo 17 jälkeen ja tuonne klo 22 asti niin älyttömän kuuma, aurinko räköttää suoraan residenssiin, että kissakin on repona. Partsin oven voi avata täpöllä vasta myöhemmin, että saisi vähän viileämpää ilmaa sisälle auringon jo laskettua. Minä yritän vain makoilla ja välillä tehdä jotain pientä. Haaa – eilen sain naapurit raivostumaan thai-tai-kalakeiton alkujärjestelyillä, kun freesailin currya ja muita mausteita. Jo alkoivat ovet paukkua ja joku mielenosoituksellisesti köhiä. Tuoksut olivat oikein muhevat ja tosi hyväähän siitä tuli, njam. Kahdeksi päiväksi taas kunnon evästä. Salaattia syön mieluusti iltasella, kun on niin kuumakin.

Älkää tulko sanomaan, että älä sitten tuiskussa jne valita! Kyllä minä silloinkin voin valittaa, jos takso ei tule ajoissa. Muuten minua sää ei kiinnosta tuon hitsin vertaa – suoraan sanoen. Kun kökkii kotona, on ihan sama, millaista ulkona on. Jos se on siis jotenkin siedettävää. Nyt ei enää ole! Mutta aivan kuin ilmassa olisi pieni raikkauden häivähdys? Vai onko se vain tuota ihanaa yöilmaa? 

No näköjään taas täyttä tajunnanvirtaa, ei mitään johdonmukaista tekstiä. Mutta tämä on minun lokini ja minähän kirjoitan mitä ja miten lystää, nih kerta!

----------------------------------------

Purrrrrrve, kissinkat! Hei, heihei, mä sainkii eile oikeet fisuu – sitä hirmu heekkuu, parast mitä mä melkee tiijän. Toi teki sitä taimössöö taas, pilas hyvät appeet. Mutt ett se fisu oli taas omela jutska: se otti semmoset ihan tönköt fisut pakkaskaapist, duunas ne tonne toisee snadii kaappii ja siält tuli sulaa fisuu ulos =O Ja mä sain ainaski pualikkaan semmosest fisust. Kyll sen jälkee kelpaskii makoilla partsill – mutt hei, ei koritualis. Oli nii kuuma, ett partsilkii piti mennä sinne viileell lattiall ottaa relaa. Emmä jaksa kans tämmöst, ei mamikaa. Me ei oikee nukuta kumpikaa. Tai mä nukun päivisin, ku tääll sisäll on sopivaa. Sitt ku mami tulee, alkaa tulla kuumakii. Sitt me vaa möllötetää ja ollaa tekemättä mitää. Paijattaa se sentäs jaksaa, vaiks siinäki tulee molemmill kuuma. Mull oli korvatkii eile iha kuumat, sano mami. Se vähä jo pelästyki, mutt tosi on. Ei oo kunnon kissin ilmatkaa oikee, joo. Ett ei mull oo mitää kertomistkaa. Vähä kävin toss tarkistaas istutuksii, enkä tehny mitää tuhmei... Mamii vaa nauratti, ku pöyräll oli mun multaset tassujälet, pitki pöytää niinku vähä steppasin >o< Ei oo fotoi, ei toi laiskimus taaskaa jaksunu. No, se ettii taas jotai sopivaa! Just, ai tommone, hmph, no kuva on täält kummiski.

 

Kliffaa sitä keskimmäist viiko päivää taas kaikill – tulee se sadekki vissii joskus!

--------------------------------------

Vincent, salamyhkäinen puutarhurimme *tsihih*!

Päivän slogan: Jos tällaista elämää on elettävä, olisi se jotenkin saatava edes vähän miellyttävämmäksi jollakin tavoin!

Päivän biisi: Life Is Strange

Luettua: Heimo Pihlajamaa – Esmeralda, olihan tämä taas pakko ottaa mukaan. Syynä se, että Äiteellä ja ao. herrahenkilöllä on joskus nuoruudessa ollut jotakin pientä säpinää ;D Kyllä Pihlajamaata kelpaa lukea, ei siinä mitään. Tämä viimeisin tuntuu jotenkin vanhenevan miehen muisteloilta, olen huomaavinani pientä periksiantoa ja luopumista, luovuttamista. Toisaalta, pidän muisteloista ja ajan kulumisen sujuttamisesta tekstiin. Ei paha, ei kyllä Pihlajamaan parhaitakaan. Suosittelen herran tunteville, en kyllä ihan ensimmäiseksi tutustuttavaksi – sen verran tässä on ainesta entisestä elämästä ja kirjoista, maratoneista (!) ja kauniista naisista. James Lasdun – Sarvipää, miten minä olen tämän missannut?! Aivan mieletön tarina siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua. Asiat tuntuvat ensin vain unohtuvan ja joku esine on hävinnyt tai vaihtanut paikkaa. Toisaalta, ympäristön ihmiset käyttäytyvät oudosti – ikäänkuin hän olisi aikaisemmin tehnyt ja sanonut jotakin muuta. Loppu jää hämmentävän avoimeksi, jokainen tekee omat päätelmänsä. Tämä on ehdottoman luettavaa tavaraa! Suosittelen kaikille outojen tapahtumien, kirjojen ja tarinoiden ystäville – eikä ole kovin paksukaan ,D Lukekaa pois, pidätte taatusti, jos olette vähänkään omalaatuisten ja trillerinomaisten kirjojen kavereita... Welhottarelle tämä oli löytö!

 

EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ...