Kuten tulikin väitettyä, maanantai Varastolla oli rauhaisa. Ehti jopa nettailla rauhassa, ei kuitenkaan vielä hyytyä. Järjestellä työpapereita ym. Syödä kerrankin eväät rauhassa ja yksin, lukea lehdet (HS ja HBL) ja keittää kaffet. Eli oikeastaan ihan sopiva kesäpäivä. Sen verran töitä naapuriosastoltakin, että tiesi töissä olevansa. Tänään on sitten toinen niistä päivistä, jolloin aina tapahtuu. Eli tiistaisin ja torstaisin on aina enemmän kuin sovitusti puuhaa. Toivon kovasti, että kaikki olisivat jo rauhoittuneet – että vain aivan pakolliset asiat käsiteltäisiin. Kuten sanottua, kyllä minä töitä teen, mutta nyt on ollut vähän kehnompi fiilis kaikista asioista jo parisen viikkoa. Ei ole oikein energiat kohdallansa.
Pitäisi tänään tuohon Pazilan kirjastoon pikaisesti, samalla voisi ehkä viedä työarvaukseen reseptejä taas uusittavaksi. Harmi, kun niitä ei ole ajoitettu optimaalisesti, vaikka kuinka yritän. Taas joutuu kohta menemään uudestaan. No, ei se kaukana ole eikä kauan vie. Kunhan taas känisen. Yhdelle päivälle minulle pitäisi olla vain yksi puuha. Se riittäisi oikein hyvin. Tuntisi ehkä olevansa elossa, hätäisesti.
Tänään olisi laitettava taas pariksi päiväksi evästäkin. Tofun loput ovat eväksenä ja huomiseksikin olisi taas jotakin oltava. Fisua? Saladoa? Mieluusti söisin töissä jotakin muuta kuin saladoa, salado on iltaruokaa ,D Jostakin kumman syystä, minun mielestä siis. Silloin kietaistaan iso kasa lehteviä heiniä ja jotakin muuta kätköistä ja lapataan suoraan isosta laakeasta savikiposta – mikä porsas minä olenkaan! No, täytyy miettiä, vihanneksia on tuoreena ja pakkasessa, fisua purkissa ja pakkasessa...öööö... vaikeaa, vaikeampaa kuin kirjojen valinta! No, joka päivä on evästä ollut enkä ole vielä nälkää nähnyt, en todellakaan *hekottaa puisevasti*!
Vielä ei ole tullut vastauksia ”palautteisiini” Stadin kyydistä. Eilen kyllä taksot olivat aivan ajoissa paikalla, toinen jopa tiesi minne ajaa... melkein, piti neuvoa vain vähän. Ei paha, siis käytännössä. Nyt on vain niin, että ei uskalla vielä luottaa ihan täpöllä kuitenkaan kun perjantaina kävi kuten kävi. Olisi postikeikkakin, mutta taidan odottaa vielä pari päivää. Minulle pitäisi olla muutakin tulossa ja hakisin ne mieluusti samalla kertaa. Yksi kirjakin pitäisi olla, mahtuukohan se luukusta *huolettaa eniten*. Tämä tietää siis taksopoikkeamaa, sen tilaamista ja selvittämistä, huokaus... eli mieluummin odotellaan pari päivää.
Ei, täällä ei edelleenkään tapahdu mitään. Ei, minä en ole terve ja reipas, minun koipiani särkee ja minua väsyttää, laiskottaa ja on vain yleinen saamaton olo. Mistään ei tule mitään. Yritin järjestää yhtä opintojuttua, ei – ei sekään sovi, taaskin kuljetus pistää hanttiin. Eikä sos.tsto myönnä omaehtoisiin yleisopintoihin ylimääräisiä matkoja. Ei siis toivoakaan mistään sen tyyppisistä aktiviteeteista syksyn alussa. Paashat siitäkin! Sehän nyt on tietysti ilman muuta selvää, että Varasto ei matkoja kustanna, vaikka vähän alaa liippaisikin. Kulut voisivat maksaa, mutta eivät matkoja (tosin ao. vastaava henkilö ei ole paikalla, mutta asiasta on keskusteltu toisessa yhteydessä aikaisemmin). Eli tuskin kannattaa edes yrittää, tarkistan vielä asian myöhemmin. Mutta turhan suap pyytämättäi!
Apua, täällä on pimeää ja kello on JO 3. Siis syksyhän tässä, talvi jo aivan ovella – kiva, kiva. Onkin niin apea olo. Piristäkää minua, oi toverit!?
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! En tajuu, mitä muanaa taas eile jätettii. Joo, oli sitä valikoituu pussimuanaa, mutt en syäny. Jotai rajaa, en tiijä mikä pisti vastaa. Mä haluun jotai muuta. Toi saa pestä kipon ja ettii toist ruakaa. Raksut on hyvei. Mullakii on joteskii repo olo ja mamikii valitti, ett sen massu on sekasi. Meill ei oo kaikki ihan sillee sitt hyvi. Vaiks me just vedettii aamupalaa, mult jäiki vähä kalkonii kerta. En kai mä oo tulossa kipeeks *pelästyy*? En varmaa, nyt o vaa ollu nii tylsää kaikki. Ekaks kauhee kuumaa ja sitt vähä viileet. Eilenkii lojusin partsill, nii ni piti siirtyy koko aika auringoo. Ja tiätteks, maata semmosill tualeill, ku ei oo pehmustettu! Iha karseet, joku taso pitäis sentää olla siinäki, miss kissi saa niinku lepuuttaa. Muute ei mitää ihmeellist, toi ei taas oo jaksunu ottaa fotoi. Nii, ett näette kissin, ko on kiärtees. Tääll Malmill se on nii, ett vähä niiku monet o välill vähä kiärtees, vissii jokune kissikii, jossai huusholleis. Ja jos ette sitt ikinä oo nähny kissii kiärtees, nii ni täsä o, kuva o täält ja se on myynnis kans!
Kliffaa päivää nyt kummiskii jokasell!
-------------------------------------------
Kiitos, Vincent, tämä päivä ei oikein voi olla huonompi kuin muutkaan...
Päivän slogan: Jos haluaisin tutustua johonkin henkilöön, en ainakaan valitsisi itseäni!
Päivän biisi: Ikävä
Luettua: Kinky Friedman – Vyötiäisiä ja vanhoja pitsejä (olipa hankalaa löytää linkkiä!), yhtä riemastuttavaa Kinkyä vaan edelleen. Kinky palaa kototilalleen Texasiin, parahiksi leirin alkajaiksi. Yllättäen vanhoja rouvia alkaa kupsahdella lähettyvillä aivan liian kanssa, ja kuin sattumalta täsmälleen samassa iässä. Kinky joutuukin selvittelemään asiaa tuomarin ja seriffin kanssa yhteistyössä *köh*. Mukana myös tietysti kissa, vyötiäisiä, kääpiöitä (siis lapsia leirillä), omalaatuisia hemmoja ja hillittömän hullua menoa. Suositan edelleen. Anna Jansson – Hopealantti. Gotlannin keskiaikaviikoilla tapahtuu monenmoista. Samoihin aikoihin eräs mies häviää ja löydetään myöhemmin murhattuna. Tutkinnassa paljastuu monenmoisia perhe- ja sukusotkuja, joita ei ole koskaan levitelty sen pidemmälle, ilkeitä ja jopa vaarallisia tapahtumia. Maria Wern on hankkiutunut Gotlantiin kesäpoliisiksi ja tutkimukset alkavat. Selkeää ja hyvää perus-Janssonia, sopivaa uusiokesälukemista tämäkin, suositan. Marcus Karppi – Murha meripäivillä. Onpas taas yllättävän tekonokkela dekkari ;D Niin tekonokkela, että oikein huvittaa. Ei kannattaisi, ei se oikein ole dekkarin tarkoitus, että joka sivulle on joku vitsi tai juttu väännettävä. Häiritsee. No, Supon osa-aikainen vähäpätöinen (!) tutkijanplanttu Kurt Kopra selvittelee erään miehen omituista katoamista, johon tuntuu liittyvän kahden nuoren miehen kuolema ja itsemurha sekä vähän muutakin. Sen verran tässä sählätään, että ei tämä oikein hirveästi maistu. No, joku voi pitääkin tästä. Meillä tämä käy ekan ja vikan kerran, tsorry vaan.
JA KISSIKENKISTÄ LÄHDETÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti