Loistavaa; viileää, on ripsinyt vähän vettä. Myrskyä tässä vielä kaipailen. Eli kelit ovat kohdallansa. Mikään muu ei sitten olekaan. Taas. Siis minähän saan valittaa, saanhan, koska minulla on oikeasti aihetta.
No, ihan ensiksi on kuitenkin kerrottava, että minulla, hörhöillä ym. vakiasukeilla ei ollut tämän kanssa yhtään mitään tekemistä! Elokuvaa tekivätten ja joku ei-malmilainen taas hepuloi, hmph. Raukkis! Kauppa on muuten ryöstetty niin monta kertaa, että kukaan ei edes muista ,D
Ensiksikin – nukuin läpi viikonlopun. Tästä voisi päätellä, että viikko oli rankka työn puolesta(kin). Jos tämä viikko on samanlainen, haen sairaslomaa. Aivan varmasti. En aio jäädä telomaan itseäni tuonne, hakkaamaan päätäni ja muiden päätä seiniin. Jos eivät ymmärrä, että en ehdi kaikkea – eivät sitten ymmärrä! Omaa osastoa palvelen, kuten pitääkin. Muut tulevat toisena ja heiltäkin vain erittäin kiireelliset, pakko tehdä juuri nyt –asiat. Joku raja tuohon hyväksikäyttöön on pakko vetää. Olen jo kieltäytynyt viime viikolla eräistä osioista, vahvistin vielä henkilöstöpuolelta, että olen oikeassa – ne eivät kuulu minun sijaistettaviini. Joten ans kattoo taas, missä mennään. Tyypillisesti maanantai on kyllä kohtuullisen hiljainen päivä, hmph!
Toiseksi – onkohan ihan järkevää tuo Stadin kyydin sähköpostien käsittelykään. Kuulin jo aikaisemmin, että ne eivät ole kiireellisiä. Tätä kirjoittaessa ei ole tullut vielä mitään vahvistusta ja viestin lähettämisestä on vasta 5.5 h. Että ei hätiä mitiä. Olisi vaan kiva tietää, pääsenkö töihin vai ilmoitanko olevani kotona. Olisin kyllä mieluummin kotona! Hah – soittivat 7 h päästä, kun lähetin kyselyn viipymisestä. Eivät ole saaneet tilausta, ei löydy?! Ai että. nyt Stadin kyyti saa miinusta ja pahasti. Jo on jumalauta, jos Iisalami ei hukannut kertaakaan sentään tilausta – tämä on totta! Siis Stadin kyyti, pitäkää huolta niistä tilauksista. Teen ne samalla koneella, samalla ohjelmalla ja –pohjalla, joten kyse EI VOI olla tästä päästä!!! Nyt Welhotarta nyppii ja pahasti, ei jumalauta tämä ole ihmisen elämää viettää sunnuntai kytäten vahvistusta, prle! Nyt odotan meili auki sitä stanan vahvistusta! Ai että riipoo, tulin tuostakin niin kirotun pahalle tuulelle. Ei muuta kuin vastoinkäymisiä tarjolla – ei missään... Alkoi jo itkettää ja vetuttaa, lähetin uuden viestin. No, 12 h päästä ensimmäisestä tilauksesta tuli tekstari, että työmatkatilaukseni on ok – vahvistamme vielä sähköpostilla. Ei, mitään sähköpostia ei vieläkään ollut. Nyt meni hermot lopullisesti tämän saatanan systeemin kanssa. Stadin kyytikin voi painua sinne, minne Iisalami jo lähti! Nuku tässä nyt sitten enää, kele... Jep, ei kovin hyvin nukuttanut, kun itketti ja vetutti niin rankasti. Vahvistus kyytimisistä tuli melkein 12 h ensimmäisen tilaukseni jälkeen. Ja vielä, eka tilaus oli luettu, minulla on tuossa lukuvahvistus päällänsä. Että oudosti se on sitten jonnekin hautautunut, deletoitu tms. Vai onko nimeni jo sielläkin tuttu – pelkäänpä hyvinkin, että kohta ainakin on!
Miksi – oi miksi – aina pitää lyödä Welhotarta jotenkin turpaan. Jo pienestä pitäen, ei tämä näy miksikään muuttuvan. Parasta olisi lyödä hanskat naulaan...
Kolmanneksi – nyt saatte nauraa! Lupasin paljastaa, mitä ostin eBaysta. Juu, Welhottaren kaikki nilkkasukat alkoivat olla finito-kunnossa, eri pareja, eri värejä jne. Ja minä kun pidän puuvillaisia nilkkasukkia ympäri vuoden, koipipoliittisista syistä. No, mikäs muu pelastamaan kuin iibein sukkakauppa, ehheeheh! 12 paria sukkia tuli ostettua *kikattelee*. Kolmet kirkkaan punaiset, kolmet antiikin siniset ja kuudet sekoväriset, joissa oli varressa sieniä *tsihih* ja jotain muita räpellyksiä, kaikissa erilaisia, perusväreinä musta, sininen ja punainen. Jutun idea on kuitenkin ja taas tuo hinta. Ne nimittäin mahtuivat postikuoriin kahteen erikseen ja tipahtivat suoraan laatikosta. Hinta postikuluineen yhdelle parille oli vähän alle 2 juuroa. Materiaali on siis puuvillaa, vähän jotakin muuta seassa eikä niitä kammottavia resoreita, joita en myöskään voi pitää. Nappikauppaa – naurakaa pois – mutta minun mukavuuden kannaltani taas yksi erinomaisen hyvä ostos! *kikattelee ihan rauhassa itsekin* Nyt minä en taaskaan tunne tarvitsevani mitään – yksi ostos on tulossa, jonka tulen myös esittelemään ,D Sekin liittyy *köh* tällaiseen käyttöliittymämukavuuteen eli minuun itseeni! Juu, naureskelkaa nyt tällekin sitten, on lupa.
Ilma on oikein mukavan raikas nyt aamulla, tuon tilausosion kirjoitin eilen, kun odottelin vahvistusta. Muuten ei tänä aamuna olekaan enää muuta sanottavaa. Se vaan, että ketuttaa lahjakkaasti nämä maailmankin asiat.
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrvinka, kissinkat joka pualell. No nyt o sitt viikoloppu lojuttu mamin kaa. Ei se eile sitt enää nii goisinukkaa. Oli jo iltapäivä iha normaalist melkee hereill, lukitti ja nakutti ja manas. Siit tiätää, ett kaikki on taas niinku enneskii... Juu, mä en tehny muut ko goisin vaa, sitt vähä manasin ku ei tullu mitää heekkui, ku toi duunas sitä omaa safkaasa, höh, lapsporganoit se söi. Kamalaa! Ja sitä valkost höttöö ku ei maistu miltää mulle. Ku ei käy, nii ni ei käy. Sillo pitäs ottaa jotai heekkui, eikä toi vaa ottanu *möks*. Sano, ett joskus sitt ku oikee itekki heekuttelee nii ni sitte. Näkis vaa täälki torpas jotai oikeet heekkui joskus! No sen se onnistu tekee, ett mä goisin toss aika vinkeest, se ehti ottaa foton ku mä just olin heräämäs. Nii ett saatte nyt sitt sen mitä halusitteki – mutt! Kaikki gilsit, hei, mä oon täällä – tulkaa hakee mut vegs? Jooko – ai ett ei... no ei sitt. Mä kelpaa kummiskii mamill, vaiks en muill oo kelvannukkaa, nih kerta. Ja vaiks se o jonku miälest ollu urpo ja torpso, nii ni ei se oo, jos se kert o näin fiksu kissinki kert osannu valkaa. Tajuutteks te, mitä mä meinaa? Ett mä kerranki pualustan ny sitäkii. Ja kävin mä vähä viärihoitaaski sitä eile, se oli vähä sen tarpees taas. Voliski, vissii.
Kliffaa nastan viikon alkuu – ai ett ei muka – mun miälest kyll!
----------------------------------------
Päivän slogan: Jos kaiken tämän ketutuksen voisi muuttaa puhtaaksi energiaksi, sillä voisi pitää varmaan keskikokoisen kaupungin voimalan pitkään toiminnassa!
Päivän biisi: Ankkalinnassa
Luettua: Kinky Friedman – Herra varjele John Waynea, pieni Kinky-sessiokin tässä menossa. Riemastuttava kaveri, joka on jättänyt joko lääkityksen väliin tahi popsii sitä vähän liiankin kanssa. Menoa ja meininkiä, kaikin tavoin. Tässä opuksessa kun etsitään Rottiksen äitiä... Sopii kaikille, jotka eivät ota dekkareitakaan yltiövakavasti ja kestävät viinanjuontia, tupakointia ja rumia sanoja. Ai niin, sekä rakastavat kissoja! Antero Jyränki – Punainen hattu, 1950- ja 1960-luku mielessäni. Jyränki kertoo aloittamisestaan yliopistossa, ylioppilaan elämästä ja huveista, osakunnasta sekä muutoin omasta elämästään sen muuttuessa työelämään siirtymisen myötä. Paljon asiaa myös oikeustieteestä ja poliitikasta. Pidin ja suosittelen, ensiksikin asiasta kiinnostuneille ja toiseksi vaikka vain ajankuvana. Jyränki on mainiosti tavoittanut muutamia oleellisia asioita ylioppilaselämästä ja sen hankaluuksista. Pientä omakehua, mutta niin toki saa muistelmissa ollakin. Toisaalta, tenttiminen tuntui usein vaativan enemmän isoja ja kestäviä perslihaksia kuin mitään muuta ;D Myös politiikka vie mennessään ja varsin kiinnostavia hahmoja vilahelee sielläkin. Suosittelen! Ja sitten tämä kohkattu Sofi Oksanen – Imbi Paju – Kaiken takana oli pelko eli Kuinka Viro menetti itsenäisyytensä ja miten se saadaan takaisin . Just, tämä vaatisi ihan oman postauksensa. Ensiksikin, leidit ovat vain toimittaneet – huom. – tämän kirjan! Eivät siis itse kirjoittaneet kuin muutaman lauseen. En yhdy kovinkaan moneen asiaan. Toki Gulag ja kyyditykset ovat totta, samoin Stalinin terrori jne. Mutta kun mennään henkilökohtaisuuksiin, esim. väite, että vanhukset näkevät nuoruuden kommunismin ajan kultaisena, koska he olivat nuoria, on mutu-pohjalta väärä. Vanhukset, joiden kanssa olen jutellut, kaipaavat aikaa takaisin, koska silloin heillä oli syötävää, leipää ja lämmintä. Nyt pienellä eläkkeellä olevalla on Virossa todella vaikeaa. Kas kun Sohvi tai Impi ei maininnut sikäläisistä leipäjonoista ja ruuanjakelusta, jota myös on! Muutakin pientä sanottavaa olisi. Ai että millä kokemuksella minä puhun. Sillä, että itse seikkailin sekä Neuvosto-Virossa että vasta vapautuneessa Virossa vuosiviisumilla (työasiat, lähialueyhteistyö), pääsin näkemään paikkoja joihin ulkopuolisen ei ollut hyvä mennä, tapasin ihmisiä, liikuin tuolloin kielletyillä alueilla jne. Näin Viron vapautumisen ja minulla oli siellä paljon tuttavia joihin pidin yhteyttä. Että on minullakin asioista näkemykseni heidän kokemustensa pohjalta, hiukan erilainen kuin näillä leideillä. Myös Nyky-Virosta olisi sanottavaa. Huolestuneisuuteni on paljon vahvempaa kuin kirjan lopussa. Viro marssii kohti sellaista kapitalismia, joka ei kestä ja se on jo nyt nähtävissä. Koskaan ei Viron talouselämä ole ollut näin heikoissa kantimissa ja vielä kehnompaan päin mennään.Ai mistä tiedän, no, sitä tulee luettua myös Virossa ilmestyvää lehdistöä, tosin ikävän satunnaisesti. Suosittelen kyllä kirjaa, mutta kritisoikaa, muitakin lähteitä on. Osa tästäkin materiaalista on varsin ikävästi värittynyttä, toki heidän mielestään tietysti ainoa totuus. Ikävä kyllä, sitä ainoaa totuutta ei ole olemassa, se on jokaisen ihmisen mielessä!
NYT TÄÄ OTTAIS TAAS KISSIKENKÄNSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti