SUNNUNTAI-POLKA TÄSSÄ TAAS, HEI =E

Jahas, melkein 5 h unet – ei ole totta! Toisaalta heräsin välillä siihen, että karvatakamus huusi ja volisi ykävolinaa. Piti siis siivota keskellä yötä, juu nou. Tuore okse parempi kuin kuivunut okse. Niin että se siitä sitten taas. On vaan niin hemmetin kuumaa ja painostavaa iltaisin, ettei saa nukuttua kuin vasta joskus klo 22 jälkeen. Ja heräsin ensimmäisen kerran tietysti klo 3, menin kyllä takaisin urvahtamaan vielä. Ketutti. Liian kuuma, eikä sille voi tehdä edes täällä huushollissa mitään! Maata vain repona pahin aika ja yrittää olla hermoilematta. Vahvinta särkymömelöäkään ei voi ottaa, kas kun sillä on sellainen vekkuli ominaisuus, että veri alkaa jotenkin kiertää nopeammin, lämmittää, erityisesti koipeja, hmph. Talvella se tuntuu äärimmäisen mukavalta, mutta täällä saunaa muistuttavassa residenssissä tällä kelillä ei tod. Minä mielestäni olen tilannut sen ukkosen jo useampaan kertaan? Missä se viipyy? Tulisi nyt jo, koipiakin särkee edelleen. 

Samalla voisi vain mainita, että eilinen meni todellakin makoillessa. Ei ollut eikä tullut mitään rapulaa. Hah – tuollaisesta määrästä, älkää naurattako. Vatsa ei vaan tykännyt, sitä jouduin vähän hellimään sitten erilaisilla tuotteilla pieniä määriä päivän mittaan. Tänään voisi ja pitääkin laittaa isompi satsi apetta eli evästä taas Varastollekin. Sain sentään eilen esiteltyä imurille keskilattiaa sekä pyykättyä koneellisen työvaatetta. Viitakon hoidettua, kukat kasteltua ja ihmeteltyä istutuksiani. Ulkokasvusto tarvitsisi ilmiselvästi jotakin lannoitetta! Epäilen, että kasvu pysähtyi siksi... yleensä otan mitä multaa sattuu olemaan, nytkään en katsonut, kunhan riipaisin vain mukaani. Voi olla, että se on jotakin kylvömultaa, joka tarvitseekin oikeasti lannoitusta peräänsä. Prletto, unohdin koko asian. On sitten huomiseksi muutakin puuhaa ja haeskeltavaa.

Pitää tietysti Varastolle huomenna. Osa aikaisemmin lomalle jääneistä palajaa maanantaina ja pitää myöhemmin syyslomaa. Tietää siis töitä Welhottarelle. Varsinkin eräs leidi palaa, loistava säheltäjä ja sohlaaja, grrr. No, on siellä ainakin sitten tekemistä, tiedän sen. Lisäksi käyn huomenna Itiksessä. Ei mitenkään haluttaisi tai huvittaisi, mutta on pakko. Yrjö lopetti myymälänsä Hakiksessa ja shampoot ym. ovat aivan lopussa. Äh, sekin vielä. Se on pakko tuupata maanantaille, että jaksaa kävellä. Taksit kun ajavat siellä vain siihen Vanhan puolen pääovelle eli kävelysillan alkuun! Siitä onkin mukava lähteä talsimaan, sanonko minä mikä järki tuossakin on – ei yhtään mitään. Minä inhoan Itistä, mutta nyt se vaan on pakko. Toinen Yrjö on keskustassa ja vielä pahemmassa paikassa, taksolla siellä olisi ihan kuusessa nimittäin liikenteen takia. Eikä minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä kumpaankaan suuntaan missään mielessä. Minulla ei ole mitään ostettavaa näistä ostoshelveteistä, paitsi ne Yrjön tavarat ja mahdollinen lannoite kasvustolle! En minä todellakaan halua käydä jättimarketeissa, en myöskään ekslusiivisissa pikkumyymälöissä. Jos minä suoraan sanon, minä inhoan näitä katettuja markkinakatuja yli kaiken! Ja jotkut viitsivät vapaaehtoisesti, jopa halukkaasti, viettää niissä aikaansa jopa koko päivän – tämä ei ymmärrä...

Toivottavasti Tsadin muilutus toimii tänään. He saavat nyt nimittäin ensimmäisen poikkeavan tilauksen! Wau – toivokaa nyt, että huominen matka edes jotenkin toteutuu. On tämä niin väärin. Jos on pakko kulkea nuilla hvin takseilla, voisiko ne saada kulkemaan edes siten kuin itse haluaisi? Eihän se ole paljoa pyydetty, eihän? Joku jo sanoi minua ammattivalittajaksi, katkeraksi sellaiseksi. Ei, en minä valita koskaan kuin aiheesta ja mielestäni asiallisesti. Se, joka ne ottaa vastaan ja on itse töpännyt, voi tietysti kokea asian eri tavalla. Tulen edelleenkin valittamaan aina kun aihetta on. Kiittelen kyllä nyt sitä, että Muilutuksen kuskit ovat olleet oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin (ja jopa etuajassa) koko viime viikon! Hieno suoritus *taputtaa* =D

Auts, jalka puutuu taas – menen vähäksi aikaa pitkälleni. Ehkä torkahdan, jos vain pystyn. Pitäisi varmaan tänään kirjoittaa vähän muutakin. No, päivä on pitkä ja tapahtumaköyhä, kuten aina ennenkin. Eiköhän tässä ehdi, jos vain saan aivot jotenkin toimimaan. Mmmm, nukuin yli 2 h ja näin oikein mukavia unia, erittäin harvinaista ja viihdyttävää. Ja lisäksi raatiossa soi äsken juuri se biisi – ehheheh!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä kans en enää tykkää täst kuumast. Ei tykätä kumpikaa. Ei oo hei kissilkää tääll helppoo, ku ei pääse pakoo mihkää. Eilenkii makoilin tuala paljaall lattiall melkee koko illa, kävin välill partsill, mut siäl oli iha kauheet. Ja sitt mä vähä ykättelin jo päiväll. Taatust johtuu siit ku on nii kuuma. Muute mä nytki melkee goisin. Ei täst tuu mitää, ko mamiki vaa steppaa pystys pitki öitä. Se ei saa goisittuu ku päivisi taas. Ja se koivet on klesat viäläkii. Hei, sain muute eile sitt ihan minipiäne fisubiiti, semmosen kökkären, ett just näki. Höh, sai siit kerra maistaa. Mami vaa sano, ett ei oo sill itelkää paljoo isompi. No ei kyll ollukkaa. Jos me tänää voitais avata mulle vaiks donaripuukki tai jotai, hei, se melkee lupas. Vaiks se meinaaki syädä vissii taas niit heiniisä. Syäköö, jos mulle irtoo sitt vaiks donarii tai jotai. Kerra viikos, pliis, söndaagi kunniaks. Kyll mä saan sen ylipuhuttuu. On se kilti, ei se yälläkää yhtää mollannu, vaiks mä ykätin. Sano vaa, ett jos yrittäis ees paljaslaattial. Mutt ku mä en millä ehtiny >o< Ett semmottos. Mä jatkan goisimist, mami divas äske lisää kaffet, se nauroki jotai. Ihan outoo, se o hyväll tuulell, vaiks se heräs vast =O Toi kuvakii o aika hyvä, mä tarttisi tommose viilentime, mami ei tykkää niist, mä tiän!

 

Kliffaa söndaagii, vapaat, viilei piiloi ja heekkui kaikill!

--------------------------------------------

Kiitos Vincent, sisällytän itseni viileisiin piiloihin!

Päivän slogan: Jos enää ikimaailmassa haluan jonkinlaisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen, aion etsiä Heilaa Helvetistä!

Päivän biisi: Hard Times

Luettua: Karin Slaughter – Piinattu  ja Kadotettu. Uusioluennassa ja kestävät toisenkin kerran. Suht. korutonta kertomaa, jälleen tapahtuu samassa pikkukaupungissa yhtä sun toista sekä samat henkilöt pääosissa. Nämä eivät ole varsinaisesti sarja, joten voi lukea hyvin erikseenkin. En jaksa selitellä enempää, ovat sellaista vähän bulkkitavaraa. Parempi tsekata linkit, jos kiinnostaa. Kesälukemiseksi ihan kelpoisia. Ari Väntänen – Hanoi Rocks – All those wasted years. Kääks, vain intohimoiselle Hanoi-fanille tai sitten keräilijälle. Tällä ei ole kirjallisia ansioita juuri lainkaan. Hätinään jaksoin edes lukea kursorisesti loppuun asti. Ei mitään uutta, ei todellakaan. Että en suosittele kuin em. ihmisryhmälle, muuten voi jättää rauhassa hyllyyn ja ottaa jonkun oikean luettavan kirjan – ikävä kyllä. Tästäkin olisi ehkä saanut luettavamman version, mutta jokin tässä mättää...

KISSIKENKÄT PUUNATAAN TOIMINTAVALMIIKSI!

TYTTÖ PALAA PLAKALTA SALAMALLE...

Jatkoa tarinoihin täällä. Muori muistelee 1970-lukua ja kirjoittaakin sen mukaisesti.

********************************************************************************************

Lehmuksen lehdet olivat vielä vihreät. Kesä Salamalla oli parhaimmillaan, väki liikkui – Janne vain kaipasi tyttöä. Tyttö oli kertonut jo talvella lähtevänsä. Mihin, sitä se ei ollut sanonut. Tiesimme vain, että sillä oli tarkoitus käydä ainakin Pariisissa. Naureskelin, tottakai Janis käy katsomassa Jimboa... Nyt ei naurattanut. Tyttöä ei ollut näkynyt moneen kuukauteen. Jannekin oli huolissaan ja ylipuhui minut hakemaan Omppua Puolalankadulta. Tiesin saavani, vaikka en ollutkaan vielä sen ikäinen. Minullakin oli hennatut hiukset ja näytin vanhemmalta kuin olin. Puhuttiin kesästä. Kerroin työstäni Tukholmassa, liftaamisesta Köpikseen, ajasta siellä. Janne oli kateellinen, vanhemmat olivat pakottaneet hänet jollekin kesäkurssille.

Äkkiä jotakin tuttua vilahti torin väkijoukossa ja Janne alkoi hihkua. Tyttö oli tullut takaisin. Se käveli hitaasti pitkässä hameessaan, odotti valoissa ja tuli istumaan. Olin kateellinen. Iho oli sulaa kultaa, hiukset kauniit, hymy yhtä leveä kuin aina. Sille sopivat ne pisamatkin. Kuuntelin puolella korvalla soinnukasta ääntä, joka kertoi Jannelle Euroopasta. Se oli jotenkin juuttunut Kreikkaan, puhui vain Ateenasta ja jostain Plakasta. Viimeisen yön se kehui ajelleensa jonkun upean kundin kanssa punaisella Corvetella. Tulin vielä kateellisemmaksi. Oma, ihana kesäni kutistui latteaksi.

Ehdotin, että siirtyisimme Taikkarille. Työssäkäyvä väki alkoi tungeksia hetkeentarttujien tiellä. Tyttö sanoi, että sillä oli vielä joku juttu, tulisi sitten myöhemmin. Menimme kaupan kautta Taikkarille. Asetuimme igluun, että näkisimme kaiken. Upea näköala yli kaupungin. Tyttö viipyi. 

Lopulta Janne huikkasi, se näki tytön jo kaukaa. Minua nauratti taas. Näytti kuin tytöllä olisi ollut valkoiset nilkkasukat jalassa. Kun se tuli lähemmäksi, huomasin, että se olikin sideharsoa. Jalassa sillä oli jotkut sairaalan läpyskät. Se kertoi käyneensä päivystyksessä. Kreikassa se oli kävellyt monta viikkoa ilman kenkiä. Kuumat kivet ja asfaltti olivat tehneet tekosensa – jalat täynnä tulehtuneita rakkoja. Silti se hymyili. Kengät olivat ainakin kokoa 45, mutta silti se oli kaunis. Katsahdin sitä silmiin; kuin Omppua Jaloviinassa. Se vain hymyili leveästi ja ehdotti, että siirtyisimme kallioille. Kai se muisteli edelleen Kreikkaa ja niitä kallioita.

*********************************************************************************************

POLGA GOES 1970'S

KUPERKEIKKALIMPPAA JA SÄRKYJÄ

Uaah, pieni iltajuoma tekee hyvää! Nukuin 6 h, erittäin harvinaista. Heräsin välillä vain hemmetinmoisiin koipikramppeihin, joka oli odotettavissakin. Kuumaa, kun juo tarpeeksi, pitäisi lisätä silloin magnesiumia, mutta ei huvituttanut. Oli muutakin juotavaa. Eli kellistin jokusen kuperkeikkalimpan, luin, vetelehdin ympäriinsä ja katselin kerrankin auringolaskun Saiskun skutsin taakse. Hei – ollaan kohta jo niin syksyssä, että aurinko ei enää paahda yöhön asti täpöllä makkariin. Voi nukkua jo tuossa klo 22 tienoolla, jos huvittaa. Mmmm, mukavaa. Ja lompero oli hyvää ja tuotti myös hyvän olon, ei siinä mitään. Sitä nimittäin jäikin vielä! Enkä nyt tätäkään olotilaa miellä kankkusmaiseksi, vähän väsyttäväksi ehkä vielä.

Eilisestä ei mitään erikoista. Varastolla oli äärihiljaista, tekelehdin jotakin ja leikin koneella sekä karkasin hyvissä ajoin. Roudausreissukin osui nappiin; kaikkea saimme, mitä halusimme. Tosin oudosti missään ei ollut kunnollista keräsalaattia eikä hyviä kesäkurmitsoja – ja minusta ne nimenomaan ovat kauden vihanneksia. Jäin oikein etsimään, ei ollut. Tosin Rismaa taas uusitaan, joten voipi olla, että olivat jömmassa jossakin. Liiteristä taas osa taravoista oli loppu. Helkkari, perstai, joo. Ihmiset lähtevät mökeille tms. ja ostavat sinapit ym. tavarat sekä vihannekset pois. Argh, ja minä sentään olin liikkeellä hyvissä ajoin. Ai niin, mutta kun jotkut ovat lomalla. Ehkä se selittää tämän asian. Niin, eikä Malmin torilla myydä kuin marjoja ja herneitä sekä kukkia – ei siis kaikkia vihanneksia, kuten minusta olisi tarpeen. No, korvasin nuo sitten muilla appeilla eli on taas ruokaa ainakin viikoksi, pakkaseenkin jömmasin jotakin. Kirjoja ei juuri ollut, vain yksi varaus, pari hyllystä ja tuota, niin, yksi siitä ota tai jätä –laatikosta mukaan ilmaiseksi, en voinut vastustaa kiusausta. Saanko anteeksi tuotuani taas yhden orvon kirjan omaan kotoon?! Se voi mennä majailemaan vaikka piirongin laatikkoon, jos muualla ei enää ole tilaa. Ei sitä voinut sinnekään jättää...

Eipä sitä eilen sitten kukaan liittynyt seuraan – hengessä ilmeisesti, mutta hiljaista oli. Kukaan ei edes soittanut. En edes minä, tai no ihan vähän melkein, mutta ei sitten kuitenkaan ;D Kuperkeikkalimpassa on se huono puoli, että se saa vatsan sekaisin. Ja kun alle vedimme Belgarionin kanssa pari mukia kaffetta sekä kirsikkapiirakkaa capuccino-jäätelön kanssa, voin vain syyttää itseäni. Kyllä sen pitäisi tästä rauhoittua, kun mömelöt alkavat vaikuttaa. Nyt on taas vähän pesukonefiilis. Pyörii, pyörii, kurisee, vähän linkoaakin. No, tänään aion muutenkin vain lepuuttaa. Koivet ovat äärikipeät. En osaa sanoa miksi. Tosin joka päivä on ollut jotakin ylimääräistä käveltävää tai sitten ilmasto on muuttumassa radikaalisti. No, särky on kuitenkin sellainen, ettei huvittaisi edes nousta ylös. Särkee, vaikka vain makoilee. Kokonaisvaltaisesti vielä, koska krampit saavat pohkeet kipeiksi. Vali-vali-vali ja auts. Täytyy käydä välillä pitkällänsä ja kirjoittaa sitten taas lisää.

Heh – olipa vilkasta mielipiteiden *tsihih* vaihtoa kerrankin kommenteissa eilen. Kaikki näyttävät olleen liikkeellä ,D Mukavaa, minä tykkään siitä, että täällä käydään myös jättämässä viestejä! Ja niin, se arvatuskilapilu biisistä on vieläkin voimassa! Kukaan ei ole arvannut tai tiennyt. Kertaan vielä jo jätetyt ja ymmärretyt vihjeet: Leidi, uudehko levy, biisi jota tietyssä mielessä ei unohda. Oliko vielä jotakin, no minä voin itse lisätä sellaisen vihjeen, että hän myös osaa soittaa... ,D Ähh, ei se biisi kummoinenkaan ole, se vain on soinut jokusen viikon joka aamu. Ei muuten nyt parina aamuna, jostakin syystä. Mutta aivan varmasti olette sen kuulleet, mutta ette ole noteeranneet (jota en mitenkään ihmettele).

No niin, ei kun lepäämään ja lukemaan, ehkä pienet tirsat. Sitten taas lisää...

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Mä tajuu, me valvottii mamin kaa eile toooooooosi myähää. Me oltii partsilkii melkiistäs yälä. Oli muute nastaa, mä olin iha ihmeessää. Nyt mä kuarsin jo, sanoin mamill vaa, ett skrivaa jotai ylös. Joo, mulle noi toi purui tiätty ja sitt erilaisii kissiheekkui. Mamii haamitti hirveest, ku siälä kaupas oli joku remppa-ale ja kissimuaniiki hirmusell alell, mutt ei enää mitää pehmoruakii. Ett mä sain sitt noit tavallisii ruakii. Ne kalliit muanat ei ollu sitt halvennuksell meinaa. Tänää mä toivon, ett se ottais jotai heekkuu mulle. Jos ottasit, jookosta.... joo, se sano, ett se ottaa, jos se vaa muistaa. Se on vissii vähä kipee. Se divas illall sitä sihijuamaa ja pärski sitt melkee mun nassuu. Hyh! En tykänny, mutt iha kiva ilta meill oli kaksisteenki. Mitää fotoi se ei eile muistanu ottaa eikä se nyt jaksu ja mäki goisin, nii ett se ettii jotai muuta toho sitt. Ei tääll mitää erikoist, luvattii kuumaa päivää. Emmä tykkää siitäkää, eilenkii joutusin makaan taas pöydän alla, ku alko olla tosi lämpöst. Mutt tämmöse toi löysi, son täält. Vähä häijy niinku, mutt voin mäki olla >o<

 

Hei, kliffaa vapaapäivää kaikill muillekii!

---------------------------------------

Vincent kuorsaa kuin ainakin aikamiespoika ,D

Päivän slogan: Viina on viisasten juoma, otetaan me muut vaan kuperkeikkalimpparia!

Päivän biisi: Me & Bobby McGee

Luettua: Henrik Jansson – Otteita kumouksellisista kokouksista. Miten suomenruotsalainen opiskelijapolitiikka vaikutti Turussa 1970-luvulla ja mitä tapahtuu 2000-luvulla samoille henkilöille? Miten maailma ja maailmankatsomus on muuttunut? Onko nähtävissä moraalista krapulaa? Mainio aikalaisromaani vasemmistoaktivistiryhmän sisäisistä suhteista, toimintaperiaatteista ja –tavoista. Minä pidin kovasti! Suosittelen kaikille, ah niin tuttua ,D Istumiset kokouksissa, lehtisten jakaminen, marssit. Nostalgiaa ja fiktiivistä totuutta. Ikävä, että Janssonia ei ole paljoa suomennettu. Kaverilla on paljon annettavaa kotomaiseen kirjallisuuteen. Itse olen lukenut jotakin aikaisemmin på svenska, ei ole nyt listaa esillä valitettavasti. Ilahduttavaa suomenruotsalaista proosaa, Welhotar pitää ja luulee jopa tunnistavansa erinäisiä hahmotyyppejä Kårenilta ja Portista *vilkuttaa terveisiä*.

 

KISSIKENKÄT ANSAITULLA LEVOLLA... 

LEIKKII SIHTEERIKKÖ-MEKAANIKKO-ÄLYKKÖÄ ja melkein onnistuu kaikessa...

Jouduin eilen sihteerikön hommien lisäksi vaihteeksi myös mekaanikoksi. Prleen monitoimivehjes, iso sellainen, juu nou; skannaa, faxaa, ja tulostaa, melkein tekee uusia ihmisiä sekä kopieeraakin. Eikö se tiltannut justiinsa, kun piti ottaa isompi satsi värikopioita ja vähän tärkeämpää fiksun näköistä materiaalia. Vietin 20 min tuijotellen sen seksikkäitä sisälmyksiä, sorkkien, törkkien jne ja uskokaa tai älkää – sain sen vehjeksen täysin toimintakuntoon *nostaa nokkaansa*. Muut kulkivat ohi ja käskivät soittaa ao. vehkeen henk.koht. korjaajalle, juu, sillä on nimetty Oma Korjaaja. Kiroilin ja manailin, minuahan eivät edes koneet käske. Korjaajaa olisi joutunut näin kesällä odottamaan viikkoja. Hyvä minä, itte tein, itte hoidin! *taputtaa itseään päähän* Hmph, tappioihin merkittäköön vasemman koiven särky sekä yksi pitkä, katkennut kynsi, argh!

Alan olla taas melkoisen väsynyt. Sekä Varastolla että muutoin. Taidan siis todellakin kietaista ne pikkarikännit, teretulemas. Soita pihalta, annan ovikoodin ;D Ai niin, vasta siinä klo 17.00 jälkeen mieluummin... Ja juomatarjoilua ei ole, omat eväkset. Oletusarvona on ainakin saada nukuttua ensi yö paremmin, siis heräilemättä. Särytkin häipyvät kummasti pienen alkon vaikutuksesta, tämänhän jo siskokin aikanaan täällä kävi todistamassa. Eli fibrokivut tosiaan häipyvät alkolla. Ei, en suosittele jatkuvaa käyttöä. Toisaalta, mistä hemmetistä senkin tietää, mitä tämä koko mömelösatsi tekee maksalle? Vaikka kokeet nyt näyttävät ok, mitä ne ilmineeraavat jonkun vuoden päästä - siis jos aion elää edes tuolloin?! Ei hyvältä näytä, missään mielessä. 

No, tänään kuitenkin taas ja vaihteeksi roudauspäivä. Pakko käydä postissa, kirjastossa, apteekissa, kaupassa eli koko repertuaari. Aikaa 1.5 h öbaut. Onneksi Belgarion apustaa, toistaiseksi. Kertokaa minulle, mitä minä aion syödä ensi viikolla? Tarvitsisin tänään viikon ruokalistan, ziitosta vaan! Niin ja kaikki muut tarpeet kans ,D Voisiko joku yst. meilata pelkän listan, jonka perusteella noukkisin (-> lue Belgarion hakee) tavarat kärreihin? Ai että ei vai, mikä ihmeen interaktiivinen media tämä sitten muka on, täh? Pitäisihän teidän jo tietää mieltymykseni ja rahavarani! Ai että ei, siksihän tämä loki on tällainen – minä kerron teille ihan kaiken tapahtumaköyhästä elämästäni ja te tiedätte ainakin melkein kaiken...
 
Tuli sentään aktivoiduttua eilen Eestin Herkkuihin, Herkku itse oli paikalla =D Mukava kaveri, ei voi muuta sanoa, iloksi vanhan muorin silmälle ja myös korvalle. Hän osaa jopa keskustella aasiakkaiden kanssa. Ostokset vanhaan malliin, 50 % alella täisteräleib (herkkua paahdettuna), kestää minulla taas pari viikkoa. Lisäksi kirsikkahilloa, kohuked itselle, Belgarionille ja työkaverille (sille, joka tuo joskus kakkua ja syöttää minulle ylimääräiset soijajugurttinsa). Ööö, niin adjikaa ja keksejä molemmille eli tuplat niitä. Kokeeksi ostin sieniliemikuutioita, vaikuttivat lupaavilta - tuoksu tunkee ulos paketista eikä ole kammottavasti lisäaineita kumminkas. Kun ei sieneen pääse, jos noista irtoaisi se maku kuitenkin erinäisiin keitoksiin - pakko kokeilla, halpojakin olivat, 90 senttiimiä paketti. Ja kuvassa oli herkkutatti! Lisäksi tietty kirsijuggaa iso purkki, njam, hyvää suulle ja masulle. Ja kun tuoreet leipomuksetkin olivat tulleet, ostin pari kapsapirugast, isot ovat parempia, ne ovat sellaisia aidompia pirogeja. Koko kassillinen tuli tavaraa, hinta 13 eeroa. Lähes lisäaineetonta tavaraa. Ei edelleenkään kehno vaihtoehto ketjukaupoille eli suosittelen lämpimästi! Herkku kertoi, että aina silloin tällöin heille tulee jonkinmoisia esittelyuutuuksia eli heidän tavarantoimittajansa laittavat jotain koemyyntiin. Kannattaa aina katsastaa puotia vähän sillä silmällä, että mitäs uutta tällä kertaa. Juu, nuita sieniliemijuttuja esim. ei ennen ollut. Samoin maitotuotepuolella on näitä erilaisia juomajuttuja, joista minä en piittaa - joku ehkä pitäisi?
 
Kaamerakin tuossa tilttailee, toivottavasti se ei vetele viimoisiaan. Hitsi... vai pitäisiköhän vaan suosiolla hankkia uudet ladattavat patterit. Oikuttelee oudosti eikä aina huomauta patterien loppumisesta, vaikka pitäisi. No, ei se ole niin tärkeää.
 
Ai että on väsy! Otin eilen vahvimman ylimääräisen mömelön jo iltapäivästä, josko se vähän toisi helpotusta. Ei – tuli vain hölmö olo. Sain nukuttua n. 3 h, ei kiva. Periaatteessa depotin kesto on 12 h, töihin lähtiessä sitä ei voi ottaa. Pitää pärjätä kodeiinipohjaisilla ja rauhokkeilla. Tästä iltapäivästä ja kävelystä tulee taas rankka, tiedän. Nyt jo särkee täpöllä. Illalla en meinaa saada itseäni liikkeelle, on niin jäykkis. Lisäksi tiedän, että sattuu. Kun sattuu, siksi känni. Hemmetin hyvin perusteltu, vaikka itse sanonkin. Sitäpaitsi, olen raitistellut aivan liian kauan, siis tod. kauan! Eräät asiat vaativat myös päänsisäistä käsittelyä...

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Nonnih, tänää on se maaliman pars päivä ko Poika tulee taas ja tua mulle-mulle-mulle kaikkee kliffaa. Joo, varpist tua. Se sanoo ain, ett mami ne on ostanu. Mutt ku Poika ne tua, se on iha eri asia. Mä meen aina vastaa, mä hurisen, mä pyärin, mä pakastan sitä Poikaa! Tiätteks, ikinä ei oo kiusinu mua. Ikinä ei oo haukkunu, mollannu, ei mitää. On tiätteks väistyny pois, ku mä oon tunkenu sen viakkuu. Se on tosi mun itoli-ihmine. Vaiks ei se varmaa kissei osaa hoitaa ja sillee tajuu judekoit, mutt se vaa on erilaine ku mami. Mamin kans ku me ollaa vaa kaksistee nii ni elämä on kattokaas erilaist. Mä aina innostu, ku tulee muit ihmisii. Ei niit kyll enää oo tullu... hirrrrrmu harvo. Toi kyll vois taas sitt tuada heekkui, niit mä ootan. Sain joo äskenki kalkonii ja normit aamuheekut. Mutt jotai muut kans, niinku vaa viikolopuks vaiks. Joo, kyll se Poika vaiks käskee (ei, vaan minä – toim.huom.). Mä meenki samantiän goisii, mäki nukuin huanost ku mamikaa ei kert nukkunu. Pyäri vaa taas ja vinku noit koipiisa. Onneks saadaa olla viikonloppu himas, senkää ei tarvii lähtee mihkää!

Kliffaa viikendi alkuu hei kaikill, varsinkii näteill kissiflikoill <3

--------------------------------------------

Vincent, lasketaanko orjat mukaan tuohon toivotukseen? Ilmeisestikään ei... 

Päivän slogan: Älä luota siihen, että olisin aina kiltti ja kiva – minusta voi paljastua äärimmäisen ikäviä ja inhottavia piirteitä!

Päivän biisi: Päivät kuin unta

Luettua: Matti Remes – Sukellus. Siis se toinen Remes, ei-Brysselissä-asuva kaippari, jonka sankarina puuhastaa Ruben Waara. Näitä olen lueskellut puolihuolimattomasti, mutta kas, kaveri petraa kirjoitustaan urakalla. Tämä viimoinen on jo aivan kelpo dekkari, edellinenkin menetteli. Ne ensimmäiset nyt eivät oikein olleet makuuni. En nyt tätäkään ihan hirveästi kehu, mutta aihe on kiinnostava (myrkkyjen upottaminen, Stasi-listat jne.), vaikka vähän liikaa tähän on taas upotettu tavaraa sivumäärään nähden. Eli kelpo kesälukemista, varsinkin Hankoon ja merielämään tykästyneille! Denise Acconco – Elossa kuoleman kentillä. Punaisten khmerien hallitessa Kambodzhaa Denise, ranskan-vietnamilainen, hyvästä perheestä oleva perheenäiti itsekin joutuu uudelleenkoulutukseen leirille. Hän näkee perheensä hajoavan, lapsensa ja läheistensä kuolevan nälkään. Kokee nälän ja henkisen kidutuksen, manipulaation, painostuksen, urkinnan ja raa’at rangaistukset esim. ruokavarkauksista. Tämä on erään henkiinjääneen todistus siitä, mitä neljän vuoden aikana tapahtui puhakhmerien hallitessa maata terrorilla ja pelolla. Melkoisen todistusvoimaista luettavaa, suosittelen ihmisoikeuksista kiinnostuneille. Ei herkkähermoisille!

 

TÄÄ OTTAIS TAAS KISSIKENKÄNSÄ! 

 

AAMU ALKAA A:LLA JA SEN PÄÄTTÄÄ UUUUUUUUUUUUUUUUUU

Se, joka luulee, että en tee töitä Varastolla nyt kesällä, erehtyy. Luulin, että tämä viikko olisi jo hiljaisempi. Minäkin erehdyin. Aina kun yritän päästä varaamaan kirjoja, etsimään jotakin netistä tai muuta äärettömän tärkeää (muiden lokit, soittolistat!), ovi käy ja pöydälle läjähtää iiiiiso nivaska papereita. Papereita, joilla on aina kiire, jostakin syystä. Takaan, että lähtiessäni itse lomalle evästän osastoa, että käyttäisivät hyväksi lomittajaani (heitä on muuten kaksi!). Näin olivat tehneet tuolla naapuriosastollakin; että sinne voi viedä, Polgaralle... Prle! Minä mitään kivaa ehdi työaikana tehdä. Pelkkää työtä vaan, vaikka muuta luulin. Ihan aamusta toisinaan jotakin pientä omaa (HelMetin uutuudet), mutta ei muuta. Ei todellakaan, hmph. Olen pettynyt - viime kesänä oli hiljaisempaa. Lisäksi olen avittanut työkaveria, joka tekee vain osapäivää ja osaviikkoa. Hänellä on oikeasti kiire - aina. Eli teen ne ihan ylimääräisenä, eikä siitä sitten olla edes puhuttu kellekään. Hän saa mielenrauhan vapaapäivikseen, minä taas ihan mieluusti väännän jotakin hommaa siinä sivussa, kun muutenkin kerran on puuhaa. Joten säälikää minua, vähän edes?
 
Eilinen oli varsinainen argh-postaus. Sovitaan, että tänään ei ole niin argh-aamu, ainakaan vielä. Kaikki noin vaan yleensä ottaen joko on tahi menee tai on menemässä pärsheelleen, turha siitä on näemmä ottaa itseensä. Antaa mennä sitten vaan. Ihan rauhassa. Se kuuluisa Joku Muu saa selvittää, minä en jaksa, en halua enkä myöskään viitsi. Mikään ei tunnu onnistuvan, oli kyse sitten mistä tahansa - kaikki lirii allensa. Yksi pieni argh!
 
Muutenkaan mikään huvittaisi. Kotona pitäisi tehdä sitä ja tätä - lupaan, ettei tule tapahtumaan. Osa ikkunoista on edelleenkin pesemättä; olkoon. Jos kukaan ei pidä lupauksiaan, olkoot pitämättä. Minä asun täällä ja jos Vinskiä häiritsee jokin, tehkööt itse. Kukaan ei tätä kämppää näe, joten saan asua ihan miten huvittaa. Pääasia kai, että roskikset joskus viedään. Ne muuten viedään nykyään turhankin usein. Minusta on tullut vähän yliherkkä haisuille, erinäisestä syystä. Vieläkin välillä lemahtaa kalmo sieraimiin - uskokaa pois. Tämä on muuten todistettu juttu, se on haju, joka ei helposti unohdu. Sen muistaa ja tietää, saattaisi olla jopa ihan geeniperäistä =I En ole tarkistanut, mutta ent. työssä joskus törmäsin asian tähänkin puoleen. Josta tuli mieleen asia, jota ette taatusti halua kuulla. Siksi minä sen kerronkin. Monena iltana olen nukkumaan mennessä, puolihorteessa nähnyt Kummisedän silmät. Silloin, kun löysin hänet. Ei muu häiritse, ne silmät vain. Ei aina niin mukava. Toisaalta, en minä kuitenkaan sen enempää tai vähempää nukkuisi. Taidankin tänään taas lääkitä vähän reilummin, tarvitsisin unta ja vähän rauhaa edes tuolta kivulta vaikka vaan yhtenä yönä viikossa. Viime yö meni nimittäin täysin ketuille. Ensin oli liian kuumaa ja tukahduttavaa, heräilin ja kävin ylhäällä, sitten alkoivat yösäryt täpöllä. On kuin ei olisi nukkunutkaan. Koipia särkee niin, että vedet nousevat silmiin.
 
Josta taas ihan muuhun asiaan, ohoh, kylläpä toistan vekkulisti itseäni. Jotkut ovat haeskelleet täältä biisien sanoja. Juu, löytyy joka päivä joku biisi ja sanatkin joskus jopa kirjoitettuna. Mutta ystävät hyvät, kirjoittakaa kuukkelin hakukenttään biisin nimi esim. Tiskarin polkka lyrics ja klikatkaa - suuri osa suomen kielisiäkin löytyy ulkomaisilta sivuilta! Eikö olekin hassunkurista, hih *tyttömäinen hih*. Tämä kuului osioon slow gun ja PC:n ihmeellisyydet kuukkeloinnista lähtien ,D
 
Kirjoista ja kirjailijoista toistan vain edelleen saman vanhan totuuden: arvioni ovat vain minun omia hyvin subjektiivisia mielipiteitäni. Tämän ei ole tarkoitus olla kirja-arvosteluloki, ne sijaitsevat muualla. EN myöskään kirjoita kirjan takakansista suoraan!!! *kettuilee* Minulla nimittäin on mielipiteeni ja minä aion ne myös tuoda julki, nih kerta. Viestejä asiasta voi jättää kommenttilootaan ja jos ei kantti kestä, Polgaran meiliin, se on tuossa sivupalkissa se osoite. On niitä tullutkin, kiitosta vaan ja kaikkiin olen myös vastannut ihan reilusti ja perustellut mielipiteeni sekä hyvässä että pahassa.

Nämä pari juttua vain siksi, mitä kaikkea onkaan taas ilmaantunut meiliin ja mitä on etsitty sivuiltani – olkaa niin hyvät, arvoisat lukijani \__/

Tänään vuorossa työarvauksesta reseptien haku ja josko ehtisi käväistä Serkuissa. En minä muuten, mutta jos Belgarionille jotakin *ristii terhakasti sormiaan*... Apua, outo luonnonilmiö: tasan klo 5.00 koko Malmi peittyi sankkaan valkoiseen sumuun!

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kaverit! No niin, nyt alko talouspuali taas pelaa huushollis. Toi kaivo eile lopultakii fisuu esii pakastimettimest. Mä sain koko ison pualikkaa fisuu ja sen lisäks viäl kissimuanaa. En mäkää kyll kunnoll goisinu, se oli orja oma vika. Se vaa pönki ja vinku, kävi hereill nii ett herätti mutkii ja kaikkee. Ei oo reiluu tommone. Piänet kissit tarvii paljo unta ja hyvää muanaa. Hei, mä oon piäni kissi, ainaskii mun miälest! Nih kerta. Ett ottais nyt tänää niit mömmöi ja goisis välill kunnoll. En mäkää jaksa tätä, ett mä goisin sitt koko päivän. Mä tiätteks herään siihen, ku toi tulee siält sen röist. Menen sitt sitä vastaa ovell ja alan pummii safkaa. Nyt mä sain taas äske kalkonii ja kaakkii, osan kaakeist mä säästin. Käyn koht syämäss. Ku mun tarttee ensin täss vähä tsiigaa kuin ton sormet käyki noi nopsaa... omituist, tommoset nakit ku silläki o. Ai nii, voiks sanoo nakit, jos se syä noin niinku periaattees vaa heinii? Mä en osaa olla oikee korrekti sillee viherpoliittisest, ku mä inhoon sitä valkost höttööki enkä syä niit murui enkä mitää. Enkä syä! Turha yrittää, kissit syä mjunuaisii, jauhist ja fisuu, orja – varpist syä – eks sä muka tiänny? Ähh – sill o mull kaikkee tual jömmas ja mä saan sitt ain välill siält semmosii heekkui, pari kertaa viikos vissii ainaskii. Joo, kyll se tajuu! Se innostu eile jostai sen kirjast tosi äldest, mä tajunnu ollenkaa. Se melkee hihku, nauro ja käkätti, haahuili ja hosu. Omituine mami. Se yritti ottaa kakkisfotonkii, onneks kaamera ei pelannu *kissahuoh*... Ettii jotai muuta sitt, jooko, pliis, tää kissi pyytää!!! Juu, on toikii paha, son täält kummiskii.

Kliffaa tätäkii päivää, mä painun goisii *hävettää mamin pualest*! Ja tota, sill Tipall semmosii teekkui, ett se lukee kissien ajatuksii. Mitäs skrivas semmost, mä jätin heti kakkisteekut ja ykät kaa mamin löydettäväks!

------------------------------------------

Vincent, jos sinä häpeät minua, minä en silti häpeä sinua ,D

Päivän slogan: Olen kokeillut erilaisia päihteitä sekä kaikkea muuta kivaa ja kiellettyä, mutta en ole vielä uskaltanut testata kokoomusta!

Päivän biisi: Kekkonen-Rock

Luettua: Karin Slaughter – Riistetyt, julma, pelottava ja vähän ahdistavakin kirja insestistä ja pedofiliasta pienessä jusalaisessa kaupungissa. Tutkijat itsekin ovat väärillä jäljillä ja omien ahdistustensa paineissa. Luin tämän aikanaan pikalainana, nyt tämä kyllä tuntui vielä karmeammalta. Jos ei aihe jotenkin pahastuta, suosittelen. Sen verran hyvää ja karmivaa tekstiä, että käy hyvin lähes kauhusta (ja ainakin inhosta sekä ihmisten pahuudesta). Ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole, mutta käypäistä luettavaa ja ehkä vähäsen mietittävääkin. Matti Komulainen & Petri Leppänen – U:n aurinko nousi lännestä – Turun undergroundin historia. Jessus, sain eilen tuon kirjan ja olen ihan täpinöissäni lukenut sitä puoli yötä. Vähän on vielä jäljellä, pohjat – oli pakko jättää, että voi nauttia (eikä jaksanut enää lukea, silmiin sattui). Voi, voi-voi-voi, mä muista osa, tierä osa. Auuuuuuuuuuuuuuuh, takasi ja äkki ja jotta aikaseks. Tai sitt ei ,D Hankkikaa kirja, lainatkaa, varastakaa, mutta lukekaa se. Ei se voinut olla sattumaa, eihän? Hyvä esitys ensin undergroundista yleensä, sen merkityksestä ja synnystä. Itse Turun U:n paneudutaan kirjan keskivaiheilla. Lopussa esitellään Turun U:sta ideoita ja esimerkkejä saaneita nykyisiä muusikoita, taiteilijoita jne. Lisää tästä ehdottomasti myöhemmin, ainakin siellä toisaalla. Mahdottoman hyvä esitys, kuitenkin kaikkinensa! Tämä on ilokas....

Arvatuskilapilu ei ole vieläkään ratkennut. Lukekaa eilinen kysymys ja kommenteissa annetut lisävinksut – pitäisi jo onnistua. Edelleenkin voipi saada palkinnon, jos tietää oikeasti... kysehän oli siis vain yksinkertaisesta biisistä!

KISSIKENKÄT EIVÄT AUTA SÄRKYIHIN – VALITETTAVASTI!

KULJETUSPALVELU ON RUMA SANA!

Ettei joku nyt vain kuvittelisi, että kaikki on taksojen osalta hienosti, minäpä kerron jotakin. Ei todellakaan, Stadin kyyti (siis Tsadin muilutus) vaihtaa nimeään, Just ja ihan kiva! Tämä oli sitten pikkupikku-uutisena sunnuntain (!!!) Hesarissa. Eli Stadin kyyti ei jatka toimintaa enää samalla nimellä, koska se muistuttaa läheisesti erään kuljetusfirman (no ei kai...) toiminimeä. Eikä entinen osoite toimi, sieltä PITÄISI olla uudelleenohjaus, mutta äsken se ei toiminut. Uudet sivut ovat tässä (mutta eivät vielä eilen iltapäivällä näkyneet). Tilaukset sitten heitin uusien ohjeittensa mukaan (suhtautukaa kaikkeen varauksella!) osoitteella palmiankuljetuspalvelut@palmia.fi.

Voi jöstas! Eivätkö ne torpsot nyt tajunneet ensin katsoa toiminimiä? Siis eivät... Mutta tämä tiedotuspuoli taas hankaa niin maan prleesti. Jos ei aamukuski, joka on lievästi nörtähtävä, olisi kertonut asiasta, olisin itsekin yrittänyt vanhaa osoitetta ensi sunnuntaina. Ei helvattu - asiakkaille ei yllättäen tietystikään ole tiedotettu asiasta mitään! Onko Palmiassa kuultu, että voisi lähettää vaikka joukkojakeluna sen pikkuviestin, meilinä siis, koska iso osa käyttäjistä sitä tietoa tarvitsisi ja käyttää kuitenkin konetta. Meiliosoitteet on pyydetty ja annettu heille tiedoksi aikoja sitten eli toukokuussa - kai joku osoitteisto on olemassa? TÄH? Missä siis viipyy se tieto? Vai tuleeko taas kuukauden päästä hemmetin huonolla suomella kirjoitettu virastojargonia sisältävä virallinen kirje asiasta? Tämä on nyt vähän hermostunut, raivoissaan ja suorastaan vihainen! Prle! Ja ihan oikeasti, antakaa sille "palvelulle" nimeksi Tsadin muilutus. Taatusti ei ole saman nimistä lafkaa ja se antaa aivan oikean kuvan toimista, nih kerta. Eilinen noutokuski oli muuten samaa mieltä... OK, jos jotenkin saat tilauksesi läpi ja vahvistettua, homma toimii. Mutta miten sen tilauksen saisi tehtyä, se alkaa saada jo todella absurdistanialaisia piirteitä.
 
Kävin sitten kirjastossakin, ei mitään uutta tai kummempaa. Lainasin jokusen vanhemman dekkarin taas. Katsastin 1 eerolla myytävät poistokirjat ja kävin sisäistä keskustelua itseni kanssa. "Tuo on hyvä, tuonkin vois ottaa! Onkohan Sillä tuo klassikko? (Tässä vaiheessa jo alkaa kerätä kirjoja....) Ei, mutta en minä voi näitä kuitenkaan ottaa. Tuo on jo kotona, mutta jos Joku...." Ääähhhhhhhhhh, hirveä sisäinen taistelu. Ja reipas poistuminen maksutta, lainausmaatin kautta ILMAN yhtään ostettua kirjaa. Voitto! *odottaa silityksiä ja taputuksia, saa tod.näk. potkuja ja haukkuja*

Muuten olen sitä mieltä, että taidan vetäistä pikkarikännit (-> kalsarikänniä lievempi vaihtoehto) perstaina! Olen selkeästi ollut liian kauan ottamatta, alkavat ajatukset kulkea sellaisia latuja. Lisäksi pari asiaa ketuttaa niin maan prleesti, että en voi pahemmin sanoa. Joten jo näin hyvissä ajoin ilmoittelen ja varoitan Drink And Dial -mahdollisuudesta, joka saattaa rävähtää päälle. Ei, ei se usein, mutta joskus. Kunhan selkeästi nyt vain tarvitsen kerrankin juotavaa. Viikolla en voi ottaa tällä kertaa mitään, joten lauvantai muodostukoon vaikka krapulapäiväksi. Suunnittelee juovansakin ennakolta, voi hvtti, miten minä tämmöiseksi olen tullut. Tana, kele, ttu. Ketuttaa! Milloinkahan minä ohjelmoin itseni joka hvtin asiaan, ottaen huomioon taksot, Varaston, kaiken mahdollisen erinäisiin asioihin liittyvän problematiikan? Ei siihen varmaan kauaa mene tätä menoa, argh. Ole tässä sitten spontaani, ystävällinen, sosiaalinen jne. ARRRRRRRRGH! Sorry, kuten varmaan huomaatte, olen raivoissani, pettynyt, kettuuntunut, väsynyt, kipeä, levon ja hemmottelun tarpeessa ja vaikka mitä muuta. 
 
Näin eilen jossain kirjoitettuna sanat "minä unelmoin". Se näytti ja tuntui täysin käsittämättömältä. Unelmoivatko ihmiset todella? Voihan vee, unelmoikaa vaan. Minä en edes enää toivo mitään, en odota, en. Ties-kuinka-mones arrrrrggggggggggghhhhh. Argh.

Ulkona näyttää ja tuntuu taas siltä, että olisi myrskyä ja ukkosta ilmasta. Miksi se ei jo tule? Minä odotan, saisi edes nukuttua sitten.

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Juu hei, sain eile sitt kurmeemuanaa semmose puuki, ku oikee mekasti. Ei tullu fisuu tai mitää. Tänää vissii tulee, ku mä tiän, ett orja tekee taas eväksii >o< Sais tekee jotai fisueväst, ett mäki saisi jotai. Eile se koohotti taas omiaa, en tajuu. Tulee himaa, syä saavillise heinii ja alkaa muka lotkottaa ja lukee. Sitt se alkaa välill nakuttelee täss, koohottaa omiisa, ettii jotai ja selittää mulle. Niinku mä ny tajuisin sen systeemei, hei vähä rajaa sais olla. Orja hei, mä oon siis kissa! Ei mun tarvii tiätää... vaiks ois se tiätty vinkeet, mutt toi kone ei oo tassuyhteesopiva. Mä oon koklannu, kerra sain koko hela hoidon sekasi, ku sen piti olla kiines, mutt se oliki auki. Vähäks toi orja sitt heemostu... vaiks tiätty se toivois, ett mä itte skrivaisin mut judekat, ettei sen tarviis. No joo! Nii hei, muistatteks, ku mami kerto, ett tääll joikaa joku toinenki kissi. Mä oli eile partsill - sehä on se yläkerra donna, mist mä oon puhunukki. Sen mami on viäl aika snadi ihmispentu, vissii jättäny sen partsill jolisee tai jotai. Se kyll käyttää sitä ulkonkii semmose kamala naru pääss – jäks, en tykkää. Ett se kissidonnakii on hirmuse nuari, ähh, annetaa semmoste olla eikä joikast takasi. Mä sentää osaan käyttäytyy, nih kerta. Mä jolisen vaa joskus ja sillo mull on painavaa asiaa pualell Malmii, se kuuluu kyll. No nyt ei oo. Hei, joku o sammuttanu valot ulkon. Miten siäl voi olla noin pimeet =O Ai nii, täss o viäl yks foto munst, enempi ei viittiny ottaa. Mutt eiks täss nyt malliks ollu taas, toi voi ettii välill jotai muutaki sitt.

Kliffaa keskimäist viikon päivää kaikill mun frendeill!

--------------------------------------------

Vincent, kuulunko minä tuohon kastiin?
 
Päivän slow gun: Hmm, jos kaikki toimisi (tai ei) kuten meikäläisen läppäri:
- Welhotar käynnistyisi aamulla kehnosti vikasietotilassa
- Del olisi ahkerasti käytössä
- Ctrl + Alt + Del olisi myös ahkerasti käytössä
- Blue screeniä näkyisi vähän väliä
- pelkkä hipaisu saattaisi aiheuttaa odottamattomia tapahtumia
- vääntely ja kääntely saattaisi saada tilanteen korjaantumaan, ainakin hetkeksi
- kovo jumittaisi ja narskuttaisi vähän väliä
- kone kuumenisi vähän väliä...

Päivän biisi: Krapula tulee (minä määrään päivän) 
 
Luettua: Karin Slaughter – Riistetyt , uusioluennassa ja vielä kesken. Aloinkin leikkiä biiseillä ja biisilistoilla iltani hupiksi. Joten kirjasta lisää huomenna. Kateutenne aion ansaita sillä, että minulle luvattiin tämä uutuus: U:n aurinko nousi lännestä - Turkulaisen undergroundin historia kohtapian kolahtavaksi postilaatikkoon ;D Kiittelin ja niiailin kovasti, mitäs siinä muutakaan voi...*odottelee kadereaktioita*

Arvatuskilapilu: Kertokaapas minulle, mitä biisiä Welhotar kuuntelee päivittäin ja vähän haikaelee ,D Vinksuna, että ainakin Raatio Suomesta sen kuulee vähintään kerran-pari aamun aikana. Onnellinen/onnelliset oikein vastaajat saatetaan jopa palkita jollain oudolla, mutta kummallisella tavalla. Jos oikeaa vastausta ei näy ennen klo 16.00, annetaan mahdollisesti lisävinksuja.

KISSIKENKÄT KOHOTTAVAT OLEMATONTA ITSETUNTOA! 

WELHOTAR ONKI HAUKI - EI AFFENA!

Juu, tein ikäväpäissäni (siis ei ollut mitään tekemistä) Hesarin eläintestin täältä. Ja tässä on tulos ;D Olen hauki! Ei paha, hauki ON kala.... on-on-on. Onko Welhotar sitten tuollainen? Sen saa jokainen itse päättää, kertokaa minullekin!

Eilen odottelin sitä Suurta Vesisadetta, jota lupailtiin koko aamu varoitusten kanssa. Höh, katin paashat! Sen kummempi sade kuin muutenkaan. Vähän ripsoi vettä Varastolla, ei Malmillakaan sen ihmeemmin. Ilmeisesti ennuste oli taas harvinaisen väärässä tai jälleen olin itse väärässä paikassa väärään aikaan.

Varastolla ainakin oli eilen tosi hiljaista - omalla osastolla siis. Riitti aikaa nettailla, syödä rauhassa eväksensä sekä lukea viikonlopun lehdet. Aika mukavaa välillä, ei ainakaan heti rasita toimettomuus. Siis ihan oikeasti oli töitäkin, mutta suht vähän. Eli katson sen vain riittäväksi korvaukseksi kaikesta hässäkästä ennen lomia ,D Sen verran kuitenkin näin työkavereita, että kuulin ensimmäisten sienten (haperot, orakkaat, kantarellit) jo nostavan pieniä päitään! Vielä viikko, jo kelpaa liikuntakykyisten kömpiä metsään. Onnea vaan, tätä ketuttaa niin, että tekisi mieli raapia seiniä tai jotakin muuta yhtä typerää. Kele!
 
Minä vain satsaan erilaisiin omituisiin saladosekoituksiin, siitä kaikesta mitä on ollut tsioskilla halvalla myynnissä. Eilen salado koostui onemarämpylästä, saladosta tietty, paprikasta, kourallisesta paahdettuja auringonkukan siemeniä (namia!), pikku palasta saladojuustoa, parista lusikallisesta raejuustoa sekä fenkolin ohuen ohuista viipsaleista ja sekavista yrteistä. Örps, oli muuten hyvä sekoitus - onnistunut koostumus jne. koska laadin sen joskus aamusella päivitystä odotellessani. Kun ei työtä tee, ei sitten sen kummempaa ruokaakaan kaipaa (huom. väristys äänessä!). Samaa saladoa illalla, kun vääntelin evästä tälle päivälle – yllättäen soijapataa, vihannekset vain vaihtelevat ,D Hyvää se on, maistoin lusikallisen. Tuolla pärjää pari päivää hyvinkin. Kun ei taas jaksanut perjantaina miettiä, mitkä kaikki ainekset kestäisivät viikon, hittolainen... Kohta ollaan taas thai-tai-kalakeitossa jne. Ei mitään hätää niin kauan, kun ei kyllästy!
 
Tänään kuitenkin jossain välissä poikkean työn tiimellyksestä Pazilan lähikirjastoon. Sen verran olisi taas lukemisen puutetta, kun uutuudet eivät vielä ole päivittyneet HelMetiin eikä varauksia muutenkaan ole pahemmin listalla, grrrr. No, siellä on hyvä valikoima ja poistomyynti parhaillaan taas menossa. Nyt voisi olla aikaa katsastaa niitäkin. Auts, just, mihinkäs minä ne laittaisinkaan? Jossain värkkäyksessä oli kyllä hyvä idea, jossa kirjahylly oli käännetty laatikoksi sängyn alle eli pyörät vaan alle ja silleensä. Ei paha, ei ollenkas. Paitsi se pöly, hmph. Meillä pölisee muutenkin ihan riittävästi. Mutta jos vaan ihan pikkasen katsoisi. Ja jos vaikka joskus pääsisi eroon muutamasta kirjasta. *halaa kaikkia kirjojaan*. 

Nukkuminen meni taas ketuillensa, heräilin särkyihin läpi yön. Käsi ja toinen koipi vuorotellen muistuttelivat olemassaolostaan. Ei auta mikään, ei... eikä edelleenkään kiva, ei.

Jospa taas tämäkin päivä tästä lähtisi käyntiin. Kissi mourusi, oli pakko antaa aamuherkut ja nyt joku taas tyytyväisenä katselee tätä nakutustani. Minä olen sitten kade tuolle tyyneydelle, jolla kissa voi katsella toisen tekevän (raatavan) ihan mitä tahansa – mikä luontainen välinpitämättömyys ;D

--------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffat! Jaaha, toi mollaa taas mua, kyll mä tajuun. Mutt hei, mitäs taas ite vinku ja oli hereill. Jos mä hiffaan, ett toi onkii hereill yälä, nii ni tottakai mä herätä sen. Pitäähä mun saada seuraa, siis me kissit nyt vaa ollaa yäelukoit. Ja iha selväst toi oli hereill, ku se puheli iteksee rumei, nih! Ett turha vänkyttää mulle. Ja ois se muuteski noussu iha kohta. Tajuu tommost *kissamöks*. No mä sain mun kalkonit ja napikat. Viäl se tsiigaa toss enne röihi lähtöö päivämuanat, vodan ja laatiko, joo, kts vaa! Mitää kunno heekkui taaskaa. Eile jo ooti, ett illall, eikä ku huijas niill muruill. Ja ite söi taas heinii. Nii ett mua on vaa huijittu ja syätetty tavismuanaa. Epist ku mä en kert oo tavis – kyll mä oon ihan erityistapaus kerta. Tää erityistapaus menee iha koht toisill aamutirsoill. Heti ku sitä muanaa tulee! Hirveen huano palvelu tänää taas, pitäs valittaa – tai tehrä semmone oikasupyyntö. Jos ne vois joteski oikasta tota orjaa.... Täss on muute taas foto munst, mä oon täss semmone vähä etäsempi ja harkittevampi, niinku, enempi tosissaa ja sillee. Giltsit hei... tulkaa hakee mut vegs!?

Kliffaa päivää hei kaikill giltseill!

------------------------------------

Vincent, kuulunko minä luokkaan giltsit?

Päivän slogan: Kaikki älykkäät ihmiset ovat kanssani samaa mieltä.

Päivän biisi: Rainy Day Women #12 & 35

Luettua: Julie Parsons – Kalvava syyllisyys, Mielin kielin ja Tiimalasi. Kaikki tähän mennessä suomennetut siis peräkkäin. Ei paha, psykologista trilleriä ja sujuvaa sellaista. Kaikki eri teemoilla, kannattaa vilkaista mieluummin tuo linkki suoraan. Opukset sijoittuvat pääosin Irlantiin, jota myös kuvataan kauniisti ja luontevasti. Eli erinomaisen sopivaa luettavaa Irlantiin tykästyneille, kierosta psykologiasta ja kohtuuhyvin kantavista juonista pitäville. Kirjoissa törmää myös yllättäen samoihin henkilöihin, mutta eri tilanteissa... Suosittelen ainakin kesäluettavaksi, löytyvät tod.näk. hyllystäkin helposti ,D  

 

TÄÄ OTTAA TAAS KISSIKENKÄNSÄ!