Jahas, melkein 5 h unet – ei ole totta! Toisaalta heräsin välillä siihen, että karvatakamus huusi ja volisi ykävolinaa. Piti siis siivota keskellä yötä, juu nou. Tuore okse parempi kuin kuivunut okse. Niin että se siitä sitten taas. On vaan niin hemmetin kuumaa ja painostavaa iltaisin, ettei saa nukuttua kuin vasta joskus klo 22 jälkeen. Ja heräsin ensimmäisen kerran tietysti klo 3, menin kyllä takaisin urvahtamaan vielä. Ketutti. Liian kuuma, eikä sille voi tehdä edes täällä huushollissa mitään! Maata vain repona pahin aika ja yrittää olla hermoilematta. Vahvinta särkymömelöäkään ei voi ottaa, kas kun sillä on sellainen vekkuli ominaisuus, että veri alkaa jotenkin kiertää nopeammin, lämmittää, erityisesti koipeja, hmph. Talvella se tuntuu äärimmäisen mukavalta, mutta täällä saunaa muistuttavassa residenssissä tällä kelillä ei tod. Minä mielestäni olen tilannut sen ukkosen jo useampaan kertaan? Missä se viipyy? Tulisi nyt jo, koipiakin särkee edelleen.
Samalla voisi vain mainita, että eilinen meni todellakin makoillessa. Ei ollut eikä tullut mitään rapulaa. Hah – tuollaisesta määrästä, älkää naurattako. Vatsa ei vaan tykännyt, sitä jouduin vähän hellimään sitten erilaisilla tuotteilla pieniä määriä päivän mittaan. Tänään voisi ja pitääkin laittaa isompi satsi apetta eli evästä taas Varastollekin. Sain sentään eilen esiteltyä imurille keskilattiaa sekä pyykättyä koneellisen työvaatetta. Viitakon hoidettua, kukat kasteltua ja ihmeteltyä istutuksiani. Ulkokasvusto tarvitsisi ilmiselvästi jotakin lannoitetta! Epäilen, että kasvu pysähtyi siksi... yleensä otan mitä multaa sattuu olemaan, nytkään en katsonut, kunhan riipaisin vain mukaani. Voi olla, että se on jotakin kylvömultaa, joka tarvitseekin oikeasti lannoitusta peräänsä. Prletto, unohdin koko asian. On sitten huomiseksi muutakin puuhaa ja haeskeltavaa.
Pitää tietysti Varastolle huomenna. Osa aikaisemmin lomalle jääneistä palajaa maanantaina ja pitää myöhemmin syyslomaa. Tietää siis töitä Welhottarelle. Varsinkin eräs leidi palaa, loistava säheltäjä ja sohlaaja, grrr. No, on siellä ainakin sitten tekemistä, tiedän sen. Lisäksi käyn huomenna Itiksessä. Ei mitenkään haluttaisi tai huvittaisi, mutta on pakko. Yrjö lopetti myymälänsä Hakiksessa ja shampoot ym. ovat aivan lopussa. Äh, sekin vielä. Se on pakko tuupata maanantaille, että jaksaa kävellä. Taksit kun ajavat siellä vain siihen Vanhan puolen pääovelle eli kävelysillan alkuun! Siitä onkin mukava lähteä talsimaan, sanonko minä mikä järki tuossakin on – ei yhtään mitään. Minä inhoan Itistä, mutta nyt se vaan on pakko. Toinen Yrjö on keskustassa ja vielä pahemmassa paikassa, taksolla siellä olisi ihan kuusessa nimittäin liikenteen takia. Eikä minulla ole mitään mielenkiintoa lähteä kumpaankaan suuntaan missään mielessä. Minulla ei ole mitään ostettavaa näistä ostoshelveteistä, paitsi ne Yrjön tavarat ja mahdollinen lannoite kasvustolle! En minä todellakaan halua käydä jättimarketeissa, en myöskään ekslusiivisissa pikkumyymälöissä. Jos minä suoraan sanon, minä inhoan näitä katettuja markkinakatuja yli kaiken! Ja jotkut viitsivät vapaaehtoisesti, jopa halukkaasti, viettää niissä aikaansa jopa koko päivän – tämä ei ymmärrä...
Toivottavasti Tsadin muilutus toimii tänään. He saavat nyt nimittäin ensimmäisen poikkeavan tilauksen! Wau – toivokaa nyt, että huominen matka edes jotenkin toteutuu. On tämä niin väärin. Jos on pakko kulkea nuilla hvin takseilla, voisiko ne saada kulkemaan edes siten kuin itse haluaisi? Eihän se ole paljoa pyydetty, eihän? Joku jo sanoi minua ammattivalittajaksi, katkeraksi sellaiseksi. Ei, en minä valita koskaan kuin aiheesta ja mielestäni asiallisesti. Se, joka ne ottaa vastaan ja on itse töpännyt, voi tietysti kokea asian eri tavalla. Tulen edelleenkin valittamaan aina kun aihetta on. Kiittelen kyllä nyt sitä, että Muilutuksen kuskit ovat olleet oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin (ja jopa etuajassa) koko viime viikon! Hieno suoritus *taputtaa* =D
Auts, jalka puutuu taas – menen vähäksi aikaa pitkälleni. Ehkä torkahdan, jos vain pystyn. Pitäisi varmaan tänään kirjoittaa vähän muutakin. No, päivä on pitkä ja tapahtumaköyhä, kuten aina ennenkin. Eiköhän tässä ehdi, jos vain saan aivot jotenkin toimimaan. Mmmm, nukuin yli 2 h ja näin oikein mukavia unia, erittäin harvinaista ja viihdyttävää. Ja lisäksi raatiossa soi äsken juuri se biisi – ehheheh!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä kans en enää tykkää täst kuumast. Ei tykätä kumpikaa. Ei oo hei kissilkää tääll helppoo, ku ei pääse pakoo mihkää. Eilenkii makoilin tuala paljaall lattiall melkee koko illa, kävin välill partsill, mut siäl oli iha kauheet. Ja sitt mä vähä ykättelin jo päiväll. Taatust johtuu siit ku on nii kuuma. Muute mä nytki melkee goisin. Ei täst tuu mitää, ko mamiki vaa steppaa pystys pitki öitä. Se ei saa goisittuu ku päivisi taas. Ja se koivet on klesat viäläkii. Hei, sain muute eile sitt ihan minipiäne fisubiiti, semmosen kökkären, ett just näki. Höh, sai siit kerra maistaa. Mami vaa sano, ett ei oo sill itelkää paljoo isompi. No ei kyll ollukkaa. Jos me tänää voitais avata mulle vaiks donaripuukki tai jotai, hei, se melkee lupas. Vaiks se meinaaki syädä vissii taas niit heiniisä. Syäköö, jos mulle irtoo sitt vaiks donarii tai jotai. Kerra viikos, pliis, söndaagi kunniaks. Kyll mä saan sen ylipuhuttuu. On se kilti, ei se yälläkää yhtää mollannu, vaiks mä ykätin. Sano vaa, ett jos yrittäis ees paljaslaattial. Mutt ku mä en millä ehtiny >o< Ett semmottos. Mä jatkan goisimist, mami divas äske lisää kaffet, se nauroki jotai. Ihan outoo, se o hyväll tuulell, vaiks se heräs vast =O Toi kuvakii o aika hyvä, mä tarttisi tommose viilentime, mami ei tykkää niist, mä tiän!
Kliffaa söndaagii, vapaat, viilei piiloi ja heekkui kaikill!
--------------------------------------------
Kiitos Vincent, sisällytän itseni viileisiin piiloihin!
Päivän slogan: Jos enää ikimaailmassa haluan jonkinlaisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen, aion etsiä Heilaa Helvetistä!
Päivän biisi: Hard Times
Luettua: Karin Slaughter – Piinattu ja Kadotettu. Uusioluennassa ja kestävät toisenkin kerran. Suht. korutonta kertomaa, jälleen tapahtuu samassa pikkukaupungissa yhtä sun toista sekä samat henkilöt pääosissa. Nämä eivät ole varsinaisesti sarja, joten voi lukea hyvin erikseenkin. En jaksa selitellä enempää, ovat sellaista vähän bulkkitavaraa. Parempi tsekata linkit, jos kiinnostaa. Kesälukemiseksi ihan kelpoisia. Ari Väntänen – Hanoi Rocks – All those wasted years. Kääks, vain intohimoiselle Hanoi-fanille tai sitten keräilijälle. Tällä ei ole kirjallisia ansioita juuri lainkaan. Hätinään jaksoin edes lukea kursorisesti loppuun asti. Ei mitään uutta, ei todellakaan. Että en suosittele kuin em. ihmisryhmälle, muuten voi jättää rauhassa hyllyyn ja ottaa jonkun oikean luettavan kirjan – ikävä kyllä. Tästäkin olisi ehkä saanut luettavamman version, mutta jokin tässä mättää...
KISSIKENKÄT PUUNATAAN TOIMINTAVALMIIKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti