ONNETTOMUUKSIA, KIPUA JA SÄRKYÄ - EI UUTTA SIIS...

Sunnuntai ei saa aikaan kuin pahaa oloa. Ensin ei saa nukuttua aamusta. Kun nukkuu päikkäreitä, näkee vain unia kuolleista ihmisistä. Ei oikein mukava – toisaalta, kaikkihan ovat kuolleet, siis tutut ja ystävät. Niin, että, mitä kummallista siinä, toisaalta. Jos joku nyt onkin lähdössä punainen hattu päässään Haminaan (en kyllä ymmärrä miksi, mutta silti)! Tällaisista unista jää vain ikävä maku suuhun sekä kirjaimellisesti että ketutus päähän, myös kirjaimellisesti. Miksi minunkaan pitää enää olla hengissä? En nyt ihan heti keksi mitään järkevää saati sitten pätevää syytä siihen.

Töihin lähtö on yhtä saatanan kivirekeä. Tiedän kestäväni tämän päivän, jopa huomisen. Keskiviikosta en enää mene takuuseen, silloin alkavat järjettömät säryt ja tietysti maailmoja vihaava ketutus. Jokainen askel sattuu, jokainen liike sattuu. Viime perjantaina törmäilin jo käytävän seiniin ja henkilöstöpäällikkö nauroi ääneen minulle! Sanoin olevani vähän väsynyt ja kipeä... eipä aiheuttanut mitään reaktiota. Kerroin nimittäin siitä naapuriosaston temppuilusta samalla. Kuulin, että asia on ollut näin jo vuosia. Siellä ei vain juttu toimi, eikä se johdu suinkaan päälliköstä vaan aivan muusta. No – mitä sekään minulle kuuluu. Minusta se on työnjohdollinen asia, hoitaisivat hommansa niin, että muutkin voisivat tehdä töitä ihan kiusimatta. Kohta nimittäin menen työarvaukseen valittamaan kipuja ja väitän, että se johtuu työpaikkakiusaamisesta. Ottaisivatkohan sen sitten edes vakavasti? Minä olen jo nyt hyvin, hyvin vittuuntunut kaikkeen – noin maailmaan yleensä siis!

Huvikseni tuossa mietin, milloin puhelimeni viimeksi soi ihan asiasta ja onhan siitä kyllä aikaa. Voisin oikeastaan luopua siitäkin! Ei minua ole tarvis kenenkään tavoittaa. Turha maksaa siitäkään se muutama juuro. Voisin alkaa juoda itseäni rauhassa hengiltä, kukaan ei kaipaisi. Eikä huomaisi, saati sitten välittäisi. Ehkä naapurit lopulta alkaisivat valittaa muustakin kuin tupakat hajusta! Perkele!

Ai, minäkö muka pahalla päällä? Kuulkaas, te ette ole minua vielä sellaisena edes tavanneet. Toivotte varmasti vielä, että ette tapaakkaan. Nauttikaa elämästänne, vasikat... minä en. Lueskelin taas muutamaa blogia ja voi miten minä alankaan vihata ihmisiä aina vain enemmän – niin kateellinen, niin perusteellisen kateellinen! Liikkukaa, naurakaa, pitäkää hauskaa, tavatkaa muita ihmisiä, juhlikaa... minä todellakaan EN, en enää ikinä.

No niin, eipäs se kaukana ole: äsken jalka petti, olin menossa parvekkeelle, nippa-nappa ohitin lasioven (olisikin ollut valmista kauraa!), kaaduin ja löin pääni pöydänkulmaan, kyynärpääni kovaa kivilattiaan, samalla revähti jokin iso selkälihas – on muuten harvinaisen kipeä olo. Jos minusta ei kuulu, tiedätte ainakin sitten, jos nyt ehdin tätäkään postata. Perkele!!! Ei edes viinaa, lääkkeitä eikä kaffetta veressä, voi tapiirin tankomainen sukupuolielin! Siposelvänä, saatana! Joo, siis oikeanpuoleinen iso ja pitkä selkälihas ilmeisesti revähti, arvatkaas tuliko nukuttua? No ei, särky on helvetillinen, jos liikahtaa millinkin verran, yskii tms. Vähän ilmeisesti retkahti niskakin, päätä särkee... Eli kivat vaan teillekin. Se on saikun paikka, tai muuten teen sen uudestaan.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kissit! Toi on ny pahall pääll, vaiks mä oon saanukki heekkuu. Eilenkii sain jauhist ja kaakkii ja kaikkee. Sitt mä sain viäl goisii sen kans päiväll iha liki ja semmost. Ei se mull oo vihane, mä tiän. Ei se oo ku vihane maailmall, mä tajuun – nii mäki olisin. Mutt mä pystyn loikkii ja vetää rundii ja semmost, mitä mami ei. Ett varmaa ottais päähä, mutt viätäis heti piikill. Ihmisii ei viädä, en tajuu miks eikä kyll mamikaa. Se ois vissii jo iha valmis, ku ei pääse mihkää ja sattuu vaa. Ei se eile vissii syänykkää mitää oikee, jotai eväst vaa duunas. Niit mömelöit vaa, eikä en auttanu, nii ni se heemostu sitt oikee kunnoll. Alko goisii ja näki vaa kaikkii omituisii judekoi. Ett oikeest niinku semmone juttu. Vissii mustkaa sen takii oo fotoo, tommose kuva se etti sitt kummiski.

Kliffaa viikon alkuu kaikill!

-----------------------------------------------------------

Vincent, pidä minua järjissäni edes tämä päivä!

Päivän slogan: Usko elämään on jo hiipunut – silti pitää vain jäädä henkiin...

Päivän biisi: Live Free Or Let Me Die

Luettua: Cassandra Clare – Luukaupunki,Varjojen kaupunki 1, nuorisofantasiaa, erotiikkaa ja niin edelleen. Aika kepoisaa luettavaa siis kunnon fantasian kavereille. Tosin tässä on muutamia mielenkiintoisia keksittyjä uutuuksia sekä vampyyreista että muista kavereista. Ihan senkin takia voipi lukaista tämän, jos tyylilaji muuten miellyttääpi. Jyrki Vainonen – Tornit, huh, tosi harhainen – vielä harhaisempi kuin minä ja elämäni, joten erittäin mukava tuttavuus. Suosittelen ja linkistä lisää. Juhani Laulajainen – Äärettömän Hyvä Nainen, mies muistelee äitiä ensin lapsena ja sitten vanhempana, isän pahoinpitelyä ja äidin käytöstä. Sekä muuttumista kuolema jälkeen ,D Tässäkin sen verran häröilyä, että uppoaa oikein metkasti! Murteella vielä, Ukista suoraan, suositan siis. Omituista, että nämä pari sattuivatkin näin peräkkäin...

  

KISSIKENKILLÄ JA VAIKEASTI... 

YHTÄ JA TOISTA ELI EI MITÄÄN KIINNOSTAVAA...

Hah – lauantai menee aivan liian nopeasti! Sitä ehti eilen vaikka mitä, yllättäen, vähän päikkäröidäkin. Eikä tehnyt pahaa ollenkaan, eivät uusiounetkaan aamulla. Tämä kostautui sitten viime yönä eli olin pariin otteeseen hereillä pidempään ja nousin 2.30 tienoolla. Ei auta, ei mikään. Parin-kolmen tunnin päästä voi taas yrittää uudelleen unen helmoihin. 

Kirjasto sitten tarjosi ihan mukavan pläjäyksen, 10 tuoretta opusta. Ei tuo nyt mihinkään viiikoksi riitä, mutta sovimme seuraavan roudauspäivän Belgarionin kanssa perjantai-illaksi. Saamme viikonlopun kokonaan vapaaksi tällä keinoin. Jos se nyt vaan aikataulujen puolesta muuten onnistuu, täytyy kuitenkin kokeilla. Soisin mieluusi pojallekin sitä vapaata enemmän, joka päivä näkyy olevan Lipastolla vähän sitä sun tätä ja kotitehtäviäkin riittää, tai miksi niitä nyt kutsuisi. Kuitenkin ylimääräistä tekemistä opiskelun tukemiseksi omalla ajallaan siis. Itse pitää sitten viikolla käydä hakemassa se toinen kirjapaketti ja ehkä myös asioimassa Itiksessä, kele.

Kun Belgarion kävi atteekissa hakemassa mömelökassini ja Kittarissa noutamassa kissinmuonaa ja tupakkaa, minä viihdytin itseäni vihannestsioskilla valiten Viikon Vihannekset. Olipas taas hyvä tarjonta! Päädyin kahteen jättimäiseen kukkakaaliin, pään kokoiseen salaattikerään, salotisipuleihin (n. 300 g, 1 rahaa/kg) sekä leikkopapuihin. Koko satsi maksoi vähän yli 3 rahaa, ei siis paha. Liiteristä sitten loput tuoretavaratkin (kesäkurmitsat, tomangit ym.) ja kaikki muu muona viikon ajaksi. Haa, Liiterissäkin on nyt kissoille puupellettejä. Ostin heti, vaikka ei välttis olisi tarvittukaan – niitä pitää kannattaa, että pysyvät valikoimassa! Mitään erityisempää sieltä ei tarttunut mukaan, eihän siellä erityisiä olekaan, mutta ne pakolliset tavarat kuitenkin vähän halvemmalla. Olen siis varustettu viikon ruualla, eväksillä ja ilmeisesti myös muulla =O

Ai että lounas, tiedän, tämähän teitä kiinnostaa! Vängersimme kevätrullia, riisiä ja tein aika omelaa sienikastiketta, johon tuli myös juustoa – Auraa vielä mausteeksikin, lisäksi oviileja ja sitruunaa. Juu, hyvää oli, kastike siis tietysti herkkareista, mistä muusta. Söimme ähkynä, ähky kesti vajaan tunnin. Sen jälkeen saimme vaffat kaffet kirsipiirakan ja jädelön kanssa, hyvää oli sekin. Belgarion sai lisäksi Serkkuin herkkuja pienen kassillisen mukaansa, noin niinkuin ensi viikkoa ajatellen. Eipä ollut pahoillaan hänkään. Hänellä oli soijarouheviikko männä viikolla... Silloin jo kaipaa jotakin piristystä välillä. Tuo tarkoittaa siis sitä, että poika on maanantaina tehnyt tomaatti-soijarouhekastikkeen, joka loppuviikkoa kohden on muuttunut appeita lisäillen keitoksi.

Ja asiasta kuudenteen, jos vielä näen kirjoituksia, joissa joku komentaa ihmisiä metsään ”keräämään ilmaisia sieniä ja marjoja, siellä ne miljoonat makaavat” alan huutaa ääneen! Perkele, minä sinne metsään pääse – uskokaa nyt jo. Arvatkaas, miten minä haluaisin sieneen ja vähemmän marjaan, mutta metsään kuitenkin. Kyllä vaan, mutta vetuttaa tuo komentelu ja hymistely. Eikö kellään tule mieleen, että se nyt vain ei ole mahdollista, monestakin syystä! Prle, etten paremmin sano. Ei, en edelleenkään osta sieniä, en edes pimeästi. Ostan kylmän rauhallisesti herkkareita Liiteristä purkissa (niitä viipsaleita, ovat muuten aika hyviä) tai sitten vihannestsioskista tuoreena. 

Ai niin, eilen pyykkikonetta ladatessa jäin ihmettelemään, miksi tavarat eivät todellakaan kestä mitään. Ostin eräät kylpypyihkeet n. 23 v. sitten, ulkomaiset juu ja jostain Kanttilasta muistaakseni halvalla. Ei olisi sitten kannattanut – jo nyt toinen pyyhe alkaa olla aivan jaksamisen rajoilla, on yhdestä paikkaa kaljuuntunut ja hieman revennytkin! Ajatelkaa nyt, noin vähän aikaa aktiivikäytössä... sen sijaan kotomainen Finnlaysonin käsipyyhe lähes samanlaisesta materiaalista sen kuin vain kestää. Ainoastaan alkuperäiset ripustimet ovat lahonneet jo vuosia sitten – pyyhkeiden väri on sama kuin ostaessa ja pesusta tullessa ne ovat kivan karheita! Että siinä teille taas kestoikää, sano =D

Josta pääsenkin mukavasti siihen, että voipi sitten kohta esitellä Matille itsellensä (hän sitä varmasti henk.koht. sitten vahtii!), miten vanhasta kännikästäni ei voi kuin soittaa ja vastata eikä muutenkaan TV:ta oikeasti voi katsella!  Mistä hemmetistä tuo mies näitä keksii? Siis oikeasti, monellako on muka sellainen kännikkä, josta seurata YLEn ohjelmia – täh? Omani on ainakin 11 v. vanha. Ei, eipä tässäkään nyt tunnu olevan yhtään mitään järkeä. Tai sitten tosityhmä Welhotar, joka sitä kuvalaatikkoa ei ole vuosiin katsellut, ei vaan enää ymmärrä mitään.

Taidan lähteä tupakalle, ei tässä nyt muu auta! Onneksi imureerasin jo eilen sekä toin chilit sisään. Taidan mennä nyt vähäksi aikaa maate ja odotella uusiounia hetken, jospa onnistuisi *toiveikas*. Ei, ei onnistu mitkään unet nyt taas...

------------------------------------------ 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai ei mami unet onnistu, mull ei kyll o mitää onkelmaa. Mä oon goisinu ja goisinu ja sitt välill ottanu iha snadei hepulei. Eilenkii yriti hirveest iltasell iskee mamin koipisii kii, mutt ei onnannu. Harmi, se on jostai opeinu, mite vältellä mun hyäkkimist. Sitt se hyppäs sänkyy – melkee ehin kii, en iha. Ai ett haamitti! Juu en eileskää saanu sitt heekkui, vihanneksei noi vaa söi. Sain kuiteskii makupaloi, niinku oviilii ja napikoit ja kalkonii. Ei menny iha turhaks. Ja ku Poika oli tääll kummiskii, mä sain sitt olla niinku sen kaa. Tai oikeestaa tsekkaa ja vahtii sen taravoit. Ja hirmust ne toi kissitavaroit, ruakapussei niinku ja purui iha uutta plaatuu ja semmost. Ja sitt mä näin, ett jääfisuu meni tonne kaappii, ett jotai toivoo on kummiskii. Jos toi nyt ottais sulaa jotai heekkuu, mä voisin safkaa sen päiväll jo – hei voisinks mää? Ai et katotaa, on se kumma juttu, ett aina vaa katotaa, vaiks mä oon varpist Malmi ainaskii melkein kiltein kissi, nih kerta. Tämmö side fotoki nyt on, miss mä vahdin Pojan pikkuläppärii ku se ite duunaa noil iltapäiväkaffet. Kattokaa ny, mä oon oikee vahtikissikii ja kaikkee. Heh, nyt toi möhkö menee kattelee pakkast, oisko mulle mitää, on siälä, on-on-on, mulle-mulle-mulle! Jee, jotai se otti sulaa, ei se varmaa itekkää tiädä mitä. Kliffa ylläri sitt, joo....

Kliffaa söndaagii hei kaikill ja vaiks ylläreit teillekkii!

------------------------------------------

Vincent, siinä on jauhelihaa, minä tiedän – toivottavasti se sopii?

Päivän slogan: Seksi on yhtä mielenkiintoista kuin kirjanpito...

Päivän biisi: Risainen elämä

Luettua: Jeff Lindsay – Dexter vailla varjoaan, miellyttävä sarjamurhaajamme Dexter on menossa naimisiin (!), saa samalla kaksi lasta mukana (joista tulee kouluttamaan seuraajat vakavasti ja harkiten, loistavaa), mutta jotakin on pielessä! Dexter menettää varjonsa ja elämä muuttuu täysin. Toisaalta, hänelle selviää, että joillakin on myös varjo tai jokin vastaava mukanaan. Ja vielä tulee sekin päivä, kun hänellä on uusi varjo. Sitä ennen kuitenkin ehtii tapahtua monta mielenkiintoista murhaa ja kirja onkin jälleen hulvattoman täynnä Dexterin – tällä kertaa hiukan pelokasta – pohdintaa ja etsintää. Dexterin kavereille aivan ehdoton lukuelämys jälleen kerran. Suosittelen!

KISSIKENKÄT LEPOVUOROSSA!

LAUVANTAIN KÄLÄTYSTÄ, ei siis mitään järkevää...

Minä possuhan vetelin taas iltasikeitä, öhhh! Kun tuli taas yö nukuttua huonosti, hyvinkin huonosti eli heräilin muutaman kerran, oli ns. työpäivä silkkaa väsyä aamusta lähtien. Ja niitä röitähän edelleen riitti, sieltä naapurista myös. Osan palautin, ei aikaa, ei tahtoa, enkä ollut niitä tehnytkään, ei kuulu minulle – tehköön joku ensi viikolla. Ei niillä kiire ollut. Lopulta pääsin kotoon, vähän saladoa nassuun ja vaffat kaffet sekä peiton alle kirjan kanssa. Jo vain hetken kuluttua alkoi luomet lurpsua ja kuola valua, ainakin 1.5 h tuntia kuolasin tyynyliinalle sikiunessa. Ketutti herätä, oli nälkä ja kaikkea. Eikä mitään kivaa syötävää =I Hetken harkitsin, otanko pakkasesta jääpizzaa ja alan järsiä sitä, sain kuitenkin itseni kuriin ja söin pari leipää, kärtsättynä kuitenkin. Adjikan ja raikun kanssa, mutta selkeästi elimistö vaati jotain muuta hurvittelua. En vieläkään tiedä, mitä se olisi ollut. Ilmiselvästi jokin muonapuutos nyt vaivaa! Eilen teki koko päivän mieli jotain muuta, mitä oli eväänä tahi muuten vain tarjolla. Johtui varmaan siitä, että kotona on jääkaapissa enempi vain tuota mauste- ja kastikepurkkipuolta tarjolla. Niin ja kissinmuonaa. Ihmistenruoka on vielä kaupassa, toistaiseksi.

Kunhan iskuryhmämme lähtee liikenteeseen, on pakko ostaa jotakin kivaa pakkaseen tai muuten vaan jömmaruuaksi. En vielä tiedä mitä, mutta täytyy keksiä jotakin. Ja rahkaa pitää hankkia kahta plaatua, nih kerta. Ja kaikkea muutakin, edes kauppalistaa en ole jaksanut tehdä. On kyllä ollut sen verta kaamea viikko, että nyt otetaan mahdollisimman rauhallisesti ja veltosti, niin kuin vain pystyy. Ja ruokaa pitää ostaa riittävästi, sitä kun ei aina tajua, miten pitkä aika viikko on. Ilman kaupassakäyntiä siis. Enkä nyt tarkoita Serkkuin herkkuja, en minä niitä ollut vailla, enkä myöskään syönyt – niitä ei tehnyt mieli. Jotakin muuta se oli, joku hinku... jotakin.... mmmm.... suolaista ja samalla hyvää. Otin sitten pari palaa tummaa sukulaatia päälle, jospa se auttaisi. Ei auttanut, ehh.

Kirjastovarauksia on sitten greippaasti, oikein kiva. Yksi saapunut kirja odottelee tuossa, on vähän kuivahkoa luettavaa. Sen tiesin jo ennestään, siksi sitä luetaankin muun luettavan välissä, asiaa nääs. Mutta ihan yleissivistyksen nimissä mennään, kyllä minä sen luen ja arvostelenkin, nih. Toinen paketti odottaa vielä noutajaansa ensi viikon alussa, tiedän suurinpiirtein mitä siellä on. Kivaa, muistaakseni ,D Tulo-osoite on semmoinen, näet, josta on pyydetty aika mukavia tai kantaaottavia opuksia. No, jahka huomenna teen taksolistaa, katsotaan käynkö jo ma postin vastineessa vaiko jonain muuna päivänä. Olen odotellut yhtä toistakin klappua, mutta voihan sitä taas sitten vaan kiroilla ja odotella. Asiasta voisi tietysti soittaakin, kun viitsisi ja ehtisi.

Ai tänään lounaalle? En tiedä, en keksi, josko kevätkääryleitä, herkkareita ja riisiä – siinä on täpövarma lasti Belgarionille ja kyllähän se täälläkin voisi maistua. Jälkkäriksi on kaffetta, kirsipirogasta ja jäätelöä valmiina. Liiterissä on jotkut itämaiset päivät, irtoaisikohan sieltä jotain kivaa. Täytyy katsastaa sillä silmällä, tosin Vii Voanissa olisi aina aitoa, mutta kun sinne nyt vain ei pääse kuin kerran kuussa. Taidan käydä vasta loppukuun puolella. Tai mistä sitä tietää, eli ans kattoo vaan. Tofut on loppu, nimittäin! Ja vähän maustekastikkeita olisi tarvis, samoin paria plaatua papua voisi noutaa mukaansa – nekin ovat halpiksia siellä ja valinnanvaraa on suorastaan hävyttömän paljon ;D Tuleepas nälkä, vaikka äsken söin aamupalan, tosin aika aneemisen, kärsättyä leipää, juustoa ja iso tomangi päälle viipsaloituna. Hyväähän se, ei siinä mitään. Ja kaffetta jättimukillinen. Toiset kaffet keittelen ennen lähtöä, että jaksaa. Samoin täytyy ottaa lääkitystä ennen lähtöä, prle. Yöllä taas heräsin koipi- ja käsisärkyyn sekä kramppeihin useampaan kertaan. Kushelvettiä edelleen, sano. Loman aikana oli parempi, ei kokonaan kivuton, mutta vähän parempi. Silloin sai nääs kuitenkin lepuuttaa päivän aikana, vaikka olisi ihan tehnytkin jotakin. Töissä sitä mahdollisuutta ei ole. Ja tunnin työrupeaman jälkeen meikä on jäykkis kuin... no se jöpö!

Ei, residenssissä ei ole mitään kerrottavaa. En ole jaksanut tehdä mitään mainittavaa, en todellakaan. Kotona olen siis vain maannut ja lukenut, laittanut eväkset. Muuten täällä on näemmä siivottava aivan näinä päivinä *phuuh, puhaltelee kissinkaavoja ja pölyjä*!

-----------------------------------------------

 
Purrrrrrrve, kaiffat! Ai tarttee taas siivot, arvasinha mä. Siivoo sitt huamenn vast, sais ees tän päivä olla rauhass ja leikkii Pojan kaa. Nii juu, ku Poika tulee. Tosin mä sain hei nyt aamull pikkase donarii, siält puuki pohjalt, soli jääny sinne, njammmmm. Aamuheekkuu, ku ei oo kalkonii, sano mami. Parempaaha toi on iha varpist, oli ylläri. Emmä muistanu, ett sill olikii jömma >o< Mokomakii mamiska! Nyt on hyvä, mä tsiigaa täss sen viakus ku se nakuttaa taas iha hirmust vauhtii, kui se osaaki. Emmä vaa. Oon kyll yrittäny. Sillo toi sai hepulit, mä vissii sain samall konee sekosi, mutt hei, soli vahinko. Emmä tiänny, ett siin voi tapahtuu jotai outoo, jos mä piänill tassuloill toss vähä steppailen, meinaa. No, sillo se sai sen iha itte kondiksee, ett ei mitää semmost niinku. Ai nii, nyt on hei kliffaa, kaikki kääpäset ja peehoset ja yäpeehoset tulee partsill, niit on siälä koko aika. Ja mä käyn mettästääs siäl, eilenkii sain kii oikee semmose jonku iso. En tiijä mikä soli, ei ainakaa peehone, hyvält se maistu *rouks, poks, njam*. Ett mä oon suur metsästäjä kans, nih. Tartten mä silti lisämuanaa, noi on vaa sattumoisii heekkupaloi. Mutt siin menee kliffast aikaa, ku vaanii niit ja semmost. Ai, ett must ei fotoi, löys sitt tommose, no olkoo, son täält . Nyt mä vaan sitt venaan, ett noi tulee kaupast – siihe on muute tajuttoma pitkä aika!

Kliffaa viikendii hei kaikill!

-----------------------------------------

Vincent, Suuri Salametsästäjä, parvekkeiden kauhu *tsihih*...

Päivän slogan: Tänään on käytävä apteekissa – kassin sisältö olisi Malmilla melko rahanarvoista tavaraa eli toivottavasti minua ei ryöstetä matkalla!

Päivän biisi: The Witch Doctor Live

Luettua: Pari opusta omasta hyllystä uusioluennassa, ei mitään merkittävää kuitenkaan. Ne on aika äskettäin arvotettu täälläkin, joten antaapi olla. Palataan astialle huomenna!

KISSIKENKILLÄ OSTOKSILLE!

TYÖ TEKEE VAP... EI KUN SAIRAAKSI, KISSAN TILATAIDETTA JA MUUTA EPÄMÄÄRÄISTÄ PERJANTAIJORINAA

Siis, työhän on tekemistä varten, mutta nyt alkaa jo ketuttaa! Naapuriosastolaiset raijjaavaat pöydälleni materiaalia, kun olen jo lähtenyt. Osa ei ole mitenkään kiireellisiä, yksi heistä jopa myönsi sen. Lisäksi heillä on kaksi tekijää, joista toinen sairaana ja tulee ma töihin. Ei tässä nyt ole mitään rotia... tai no, tiedän kyllä mistä on kyse. Minä en valikoi töitä ja olen nopeampi kuin muut! Juu, kehun tässä itseäni, mutta tämä nyt vaan on totta. Ja ne prleet tietävät sen. Eilen jätin kaikki heidän hommansa viimeiseksi, ikävä kyllä ehdin tehdä ne valmiiksi juuri ennen lähtöä. Jätin siis meiliin viestin, että voivat noutaa omansa. En palvele sen enempää. Kiitosta sieltä päin ei nimittäin kyllä ole herunut, ei sanallakaan. Yksi kehtasi vielä kysyä, että tuovatko kaikki nyt minulle – sanoin harvinaisen myrtyneesti, että niin näköjään =E Raivostuttavaa! Joku hyyppä, joka on ns. pakkotöissä eläkekertymän ja omien mokiensa takia, sabotoi koko hommaa. Minä ja eräs toinen leidi teemme kaikkien muiden osastojen ns. ylimääräiset hommat. Ei, tämä ei ole oikein. Tästä keskustellaan vielä Upon kanssa, kunhan ehditään. Ans kattoo, jos leidi ei ma ole paikalla, mitä tehdään. 

Ei tässä muu raivota kuin se, että olen aina vain kipeämpi mitä enemmän töitä teen. Eilen jo jaksu loppui tuossa klo 13 pintaan aika täpöllä. Mömelöt eivät enää silloin juurikaan vaikuta, hoippuilen ympäriinsä ja olen jo jäykkis kuin – no jäykkis, siis jöpö ,D Ei kovin fiksua teettää siis liikaa töitä meikäläisellä. Jos olisin ollut oikein ahi, olisin mennyt näyttämään itseäni omisarvikselle, että tällainen olen torstai-iltapäivänä, katso ja nauti näkemästäsi. En sitten kuitenkaan. Menin Serkkuihin ostamaan kaksareita, kun tajusin, että Belgarion on ollut myös ilman Serkkuin herkkuja kohta 4 vkoa, auts. Piti siis ihan vähän vaan ostaa jotain. Itselleni ostin vähän vaan kirsijuggaa ja mansikka-greippi –juggaa. Njam, ne ovat hyvejä... Hain myös kirjapaketin. Eikö prle ollut kotona toinen pakettikortti odottamassa, minun tuuriani taas! Eivätkä he muka näe, onko minulla siellä jotain vai ei, kun ei ole antaa tunnusta. Voi tapiirin tankomainen sukupuolielin sentään. Se on postikeikka tod.näk. vasta maanantaina, tänään ajattelin pitää vapaaillan?

Huomenna on jälleen ns. perinteinen roudauslauantai – onneksi kirjastossa on erittäin lupaava määrä uutuuksia. Heti kun saan ne, lisää tilataan, että 30 varausta on ja pysyy täynnä. Hyvä, erittäin lupaava kirjasyksy tulossa tai siis on alkanut jo. Kaikenmoista viihdyttävää, yllättävää ja raivostuttavaakin tarjolla – pysykää lokin tuntumassa ,D Ja sitten taas kauppoihin *huoh*. Tämä EI tykkää ostaa viikon appeita kerrallaan. Vihannekset nyt vaan eivät pysy tuoreina koko viikkoa, siis sellaisina oikein rapsakkoina, jos ne jo ostaessa ovat vähän nuupallaan. Suunnittele siinä sitten, kele. Ja vielä vaan jaksataan jaanata näistä hintalapuista. Welhottarella on paras idea: kauppa voisi myydä kaiken puoleen hintaan, siis nämä ale-tavarat. Puolet kai jokainen osaa suurinpiirtein laskea? Ettei tulisi kuluja sitten lisää, lapuissa olisi vaan 50 % tai puoleen hintaan, ihan miten vaan. Jos hinnat ovat hyllyjen reunoissa, onko uusavuttomilla jotenkin vaikeaa, täh? Minen nyt ymmärrä ollenkaan tätä kohkausta!  Mieluummin odottelen tuota halpaa tuontileipää, Saksasta ja Virosta ihan alkuunsa ruisleipää, ziitosta vaan minulle!

Kammokseni huomasin, että lomani aikana joku oli käyttänyt työraatiotani. Raatio Soomen vieressä pauhaa toinen asema, joka lähettää jotain veetun urheilua, vissiin lätkää tms. kuuleman mukaan sitten jatkuvasti, arrrrrgh. Meikäläinen eilen etsi huolella Sen Oikean kohdan, mistä varmasti kuulen vain tarpeellisen eli Merisään ja muut tärkeämmät asiat. Huomautetaan muuten musiikkifaneille, että ao. kanavalta tulee usein aamuyöstä ihan ilman ohjelmatietoja vanhaa kunnon tavaraa; eilenkin CCR, Zeppeliniä ym. Oikein piti suurentaa volyymiä... Urheilu alas, samoin terveet elämäntavat! Nih kerta. Juu, eilenkin tuli syötyä; thai-tai-kalaa ja evääksi samaa. Ei vieläkään kyllästytä – toisaalta, muuta ei ollut. Hyvää se oli, karvatakamus oli suorastaan rakastettavalla tuulella koko illan *huolehtiva emäntä* =D Ja jos joku vielä jaksaa vettuilla siitä, että en ole puhdasotsainen vegaani tms. kerrottakoon, että olen sanonut olevani lähes, periaatteessa kasvissyöjä, joka on eri asia. Toisinaan syön fisua, kerran viikossa suurinpiirtein. Enkä usko, että pistäisin hirveästi hanttiin, jos joku tarjoaisi jotain eksoottista ja hyvän näköistä kanamuonaakaan maistiaisiksi! Että minä elän ikäänkuin ei-niin-tiukkapipoisesti, ei sitä nyt kannata kaikesta luopua, vaikka elukanlihan enemmälti jättääkin väliin. Noin niinkuin selvennyksen vuoksi!

Jahas, käyn katsastamassa tilanteen Malmin yössä – hmph, vain jokunen yökulkija, ei siis erikoista. Kylmää,  vähän plunssainen olo *köh-köh*.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kattiskat! On toi mami kuiteskii iha kiva möhkö, hjuu. Eileskii se sitt laitto lopulta sitä oikeet fisumuanaa. Mä sain tiätteks te ison biitin ekaks ja sitt viäl lisää isolt lautaselt, ku se pilppo niit sinne vihanneksie sekaa. Nualin lautasenki puhtaaks, silti toi pesi sen – kauheet tuhluuttamist. Sitt mä melkee söin jo jukurttiiki, nualasin jo. En sitt oikeest kuitenkaa, oli se aika jänskää, mutt mä koklaan toiste uuvestaa. Vähä niinko sitä mössöö, ku jossai kerra oli mukan.... Nii ni söin itteni kyll ihan ähkyks ja sitt makoilin mamin pääll. Tai siis yritin, ei se antanu. Sen käsivarre pääll sai sitt maata ja se rapsu mua ja mä hurisin täpöll. Mä kyll tiijän, ett seuraavaan heekkuu on tooosi pitkä aika, mutt mä jaksan venaa. Poika ainaskii tulee huamenn ja mulle tuadaa kaikki kissitaravat viikoks. On seki iha kliffaa, mun omat muanat ja purut ja kaikki. Mä voin ainaskii tsiigailla ja sillee. Ja sitt leikkii ja vähä härnät Poikaa >o< Se ku ei oikee aina tiädä, mitä mä voin tekee ja mitä en. Ett hyäkinks mä sen kimppuu ja puretan-raavitan tai jotai, tsihih. No enkä varpist tee semmost. Mutt kummiski, viikendit on kivoi. Mä vaa toivon, ett mami ei tänää innostu imureeraa tai mitää. Voitais olla iha lunkist vaa. Tai no, tehköö sen sitt, muute se tekee sen huamenn kummiskii. Aina sen pitää siivot, ku sen miälest kaavoi on joka paikas. No oha niit, mutt ei ne munt haittaa. Mä teen semmosii erilaisii karvainstallaatioit ja tilataitet niinku, mutt toi ei vaa ymmärrä. Sen miälest ne pitää saada vegs! Aatelkaa ny, joku hiano taiteteos menee imurii! Joku vois vaiks ostaa semmose, ku oli kerra se karvasoffa-jutska ja me saatais hirveest rahaa ja ostettais koko rahall vaa fisuu, iha hirveest fisuu, nii ja vähä mjunuaisii kans. Täss on must taas mun-mun-mun foto. Enkä väiltä, vaiks tällasii on nyt peräkkäi monta.. Mä harvon viittin olla kuvattavan, ett koht toi saa taas ettii iha muit judekoi. Mä painun nyt goisii, olipa muute hyvää kalkonii, mmmmm *nuolee suupieliään*...

 

Kliffaa perstait kaikill ja viikendi alkuu kans!

-----------------------------------------

Vincent, karvainstallaatiot tuskin menestyisivät taidemaailmassa – vaikka mistä sitä tietää *alkaa harkita vakavasti*.

Päivän slogan: Minä voisin hyvinkin elää ilman työtä – tuo paikka varmaan ilahduttaisi jotakuta toista aivan hirmuisesti =O

Päivän biisi: Fortuneteller

Luettua: T. Jefferson Parker – Vaitelias Joe,  luennassa uudelleen, oli aikaisemmin pikalainana. Aika hyvä jännäriksi, erikoisempi ja ihan luettava. Mitä nyt vähän sekoitetaan pakkaa kaikella mahdollisella, joka paljastuu murhatusta ottoisästä ja muuta. Joe kuvaillaan varsin sympaattisena nuorena vanginvartijana, apulaisseriffinä, jonka päälle oikea isä heitti lapsena happoa. Kasvot tuhoutuivat osittain, josta riittääkin sitten puhetta ja säälin jos rakkaudenkin aihetta. Osittain pieni tekopyhyys sun muu tunkee läpi, mutta poikkeuksellisen luettavaa tavaraa kyllä. Melkein suositan, minä pidin, en ottaisi hyllyyni. Välipalana parhaasta päästä, jos ei muuta löydy ja linkistä lisää vinksua, mistä kirjassa oikeasti kerrotaan ,D Kesken tiiliskivi, josta myöhemmin!

KISSIKENKÄT LIIKKUVAT EDELLEEN!

WELHOTAR LEIKKII LAHNAA JA NUKKUU SEKÄ TEKEE RÖITÄ!

Sen siitä sitten saa eli voimme kaikki todeta, että jo keskiviikkona Welhotar on superlahnaväsypoikki röistä. Eilen kestin hätinään kokouksen ajan kaffen ja baakelsin (pienen!) voimin ja häippäsin sitten vähän liiankin ajoissa odottamaan taksoa. Oli pakko, olisin alkanut muutoin pilkkiä. Töitä jäi määrätön läjä. Se naapuriosasto raahaa nyt urakalla tekemistä minulle, samalla on tehtävänä kaikki parin viikon aikana muutoin tekemättä jääneet oman osaston duunit... kun sitä tekijää ei sitten koskaan löytynyt. Josta muutoin sain eilen taas kiitosta, siis että tulin takaisin. Sain jopa minikimpun kukkia, sellaisen tosi pienen ;D Hauska... Itse asiassa, porukka oli ostamassa eräälle leidille synttärikimppua ja tämä tuli kai siinä kylkiäisenä halavalla, luulen. No, ilahduttihan se kapista koiranmieltä.

Kotiin päästyä nopea salado ja petiin sekä kaksi tuntia sikeää päikkäröintiä. Tosi sikeää, koska herättyä en tiennyt, mikä päivä on, mitä pitäisi tehdä ja mihin lähteä =O Ilta meni haahuillessa sen ajan, että tiskasin ja pakkasin eväät sekä säädin taksomatkan täksi iltapäiväksi. Käyn nyt hakemassa sen kirjapaketin, kun muutakaan noudettavaa ei ole tullut. Auta armias, jos huomenna täällä makaa jotain muuta noudettavaa, siitä ei hyvää seuraa, prle! No, jätin yhdet särkylääkkeet väliin ja säädin sirkkoja sopivasti, unta kuutisen tuntia, mutta ei tarpeeksi. Ai niin, Sirkat on loppu – joku voisi käydä tipauttamassa postilaatikosta 4 kpl, saa takaisin lauantaina. Katsokaas, taksopysähdyksellä kun ei ehdi edes apteekkiin, prle! No ehkä tässä pärjää nämä pari päivää. On tämä yhtä kushemmettiä, kuten voitte vain kuvitella. Maanantaina ihan ok, keskiviikkona tuskin pääsee enää kävelemään käytävillä, sattuu ja vänisee =E Sellaista on Welhottaren normielo taas tästä eteenpäin, nih kerta.

Ei, en tiedä, mitä laittaisin tänään ruuaksi. Jotakin fisupitoista, toivoo karvatakamus. En jaksa nyt edes ajatella mitään. Ilta on vielä pitkällä ja kaukana, tuolla jossakin... Muutenkaan olo ei ole maailman parhain, jostain syystä. Ei vaan ole kivaa, ei töissä eikä kotona! Kotona ei jaksa mitään, töissä taas on pakko jaksaa jotain väkisin – ratkaisematon yhtälö, josta selviää vain mömelöiden voimin ja silloinkin huonosti. Tämä on sitä, mitä omisarvis ei ilmeisesti tajua, ei sitten selittämälläkään. Antaisikohan sille prleelle lokin osoitteen *muahahah*, saisi lukea vähän tarinaa elävästä elämästä. Ehkä sen jälkeen pääsisi jo osastollekin, siis sellaiseen kiva-sairaalaan, tiedättehän? Paljon mukavia valkotakkisia nuoria miehiä, kivoja sateenkaarilääkkeitä ja vastustellessa saa vielä piikityksenkin kaupanpäälliseksi. Olisihan se, vaihtelua *köh*!

Ei, täällä residenssissä ei siis erikoista. Kirjahyllyjen tilanne on edelleen tai oikeastaan aina vain pahempi kuin ikänä. Kirjoja tulee, yritän niitä poistaa, mutta ne vaan lisääntyvät. Saisikohan jostain e-pillereitä kirjoja varten? Vai pitääkö ujuttaa jokaisen päälle kondomi? Sitten vasta olisikin asiaa päälääkärille – kuvitelkaa sitä näkyä -> 5 kirjahyllyä, jokaisessa läjittäin kirjoja ja kaikki peitetty erilaisilla varmuusesineillä =O Performanssia ja käsitetaitetta kerrakseen, sano. Tommy T. voisi kirjoittaa siitä vaikka runon, minä sitten puolestani auttaisin häntä viinipullojen sisällön tuhoamisessa? Sopiihan tämä?
 
Täytyy tupakalle tästä, siellä on kylmempää kuin eilen. Olen huolissani chileistä....

----------------------------------------- 

Purrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, arvatkaas oliks orja eile noi niinku palvelijan huolimatoine. Ei kunno safkaa, vähä vaa kissikaakkii ja kalkonii. Ei kuulkaas se tommone käy, pitää tulla asioihi vähä muutost. Muute mäkii heemostu! Ja tiätteks, illallaki vaa murpelsi tual sänkyss, vaiks ois pitäny tekee mulle muanaa ja seurustella mun kans. Ett ihan selkee kissi hylkäämine, tommone, heitteillejättö, niinku. Ett jos siit vois vaiks syyttää? Ai, ett mä joudun sitt sijoitetuks HeSyyn – tota, en tullukkaa ajatelleeks. Jos vaa annetaa olla. Soli eile vaa hurrrrrrjan väsy, kyll mä lupaan tajuu. Oottelen täss nyt vaa safkaa sitte. Niinku ihan oikeet määkäruakaa vaihteeks. Hyvei raksui, mutt ei niitkää jaksa koko aika sentäs syädä, meinaa. Ja sitt on taas must-must-must foto, ku mä pummin napikoit mamilt? Oonks komee, täh? TÄH? >o< Mä meen nyt pummii vähä tarkemmi toho koipiste viakkuu *salamyhkäisesti liikkuu*... 

Kliffaa melkee viiko loppuu kaikill!

------------------------------------------

Vincent, kohta tulee kissinmuonaa, illalla ehkä donariakin – sorry huolimattomuuteni <3

Päivän slogan: Olen niin väsynyt ja kipeä, että uni tuntuu ihanalta vaihtoehdolta elämälle – mutta kun unikaan ei aina tule!

Päivän biisi: Up Around The Bend

Luettua: John Grisham – Firma, joo, ihan oikein, se eka ja kohkattu kirja kaverilta. Piti lukea se uudestaan, pitkän ajan perästä, koska eräs henkilö puhui siitä muiden asioiden ohessa. Ja kyllä, kyllä vaan, ei se kehno ole, ollenkas. Suorastaan hyvä paikoittain, aivan luettava joka osin. Tosin tuntuu kuin lopusta olisi saksittu isoja paloja pois kuvauksesta – näinköhän on käynyt, ettei tarina paisuisi enää? Suosittelen kuitenkin sellaiseen akuuttiin lukupuutokseen, Grisham osaa nämä juristikoukut ja melkomoinen tarinahan tämäkin lopulta on ,D

 

KISSIKENKILLÄ VAAN ETEENPÄIN.... 

RINSESSASTA TAKAISIN ORJAKSI – VAIN YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ!

Siihenhän se loppui – just joo! Eilen alkoi taas orjan elo ja olo. Iltapäivän alussa tuupattiin isoja pinoja materiaalia juuri sieltä, missä minua piti ensin lomittaa. Heti, kun siellä alkaa ilmestyä normaaleja määriä töitä, eräs leidi sairastuu. Hän jopa saattaa kertoa siitä etukäteen, eikö olekin vekkulia =E Kerroin, että aikaisemmin sovitun mukaisesti teen vain etokiireelliset (eli vain tietyt sovitut) jutut jne. Samaa sanoi Upo, kun kävimme keskustelun asiasta. No ja hah, tämän jälkeen hyyppä tuli ja latasi eteen monisivuiset pumaakat, erittäin kehnoa suomea. Voi vinde, kun voisi lainata sitä tähän, mutta kun ei millään voi – se oli siis niiiiiiiiiiiiiiin kamalaa tekstiä. Meidän osastollamme asiaan oikeasti on paneuduttu ja lähetettävät paperit ovat edes ymmärrettävää suomea, mutta tuolla ei, olen sen aikaisemminkin huomannut. Ja vanhoja lyhenteitä ja termejä, argggggggh. Osan kylmästi korjasin (ne lyhenteet jne.) omalla vastuullani, laitan selvityksen mukaan, että Kielitoimisto suositteli tätä jo viime vuosituhannella ,D Että vanhoja ratoja mennään... pthyi.

Kävin minä sitten Serkuissa, ihan vaan, tuota, tarpeeseen. Siis sieniliemi oli loppu? *meneeköhän tuo läpi* Ja juusto? Ja maito? Ja tulin ulos täyden kassin kanssa... Herkkuja, jep, ja kaikkea pientä tarpeellista, tattaria ja seesaminsiemeniä myöten. Kassillinen hyvää muonaa ja heekkuja kustansi n. 20 juuroa, siinä oli puoli kiloa juustoa myös. Ei siis paha, minusta. Ja kannatan tuota kauppaa ihan periaatteestakin. Edelleen mainostan sitä, että suurimmassa osassa tavaraa ei ole lisäaineita juuri lainkaan ja tavarat ovat virolaisia eli melkein kuin kotomaisia ,D Helkatin hyviä, siis meikäläisen makuun varsinkin. Lisäksi kun on tuo ihan pieni suklaa-addiktio, jonka olen ilmeisesti onnistunut levittämään jo laajemmallekin *virn*, oli pakko ostaa myös appelsiini-vihreä tee –suklaata, joka nyt vaan on parasta ikinä (tai no melkein, tumma kirsisuklaakaan ei pahaa ole). Suosittelen...

Tänään on sitten se osastokokous, jossa spekuleerataan työn- ja ihmistenjakelua osastoittain. Kai sinne on pakko mennä, ikävä kyllä. Meillä ei ole osuutta eikä arpaa asiaan, päätökset tehdään kuitenkin muualla. Mutta jos nyt kuitenkin, kuuntelemaan Upoa ensimmäistä kertaa – ja jospa hän ymmärtäisi myös tarjota jotakin *väliaika, kahvia ja pullaa*.

Kirjat lienee pakko hakea tänään, mitään muita kortteja tai kirjoja ei ole näkynyt. Vai jättäisikö vielä huomiseen? Hitsi, tämä on aina niin hankalaa. Taidan jättää vielä huomiseen. En oikein jaksa mitään, en ole nukkunut juurikaan pariin yöhön. En ymmärrä, Tradolanko minua valvottaa (siis senhän pitäisi olla äärimmäisen väsyttävä!) vai mikä? Nukkumiset ovat kuitenkin siis jääneet tosi kehnoiksi. Muutenkaan en ole saanut aikaan mitään. En löytänyt sopivaa OMT:tä, etsinnät edelleen käynnissä. Minusta tuossa vieressä pitäisi olla, mutta täytyy vielä kysäistä yhdeltä hyypältä, josko näin on. Siis sen pitäisi olla joko samassa rakennuksessa tai viereisessä ja hämärästi muistan itsekin jossain kyltin nähneeni... dementia, just.

Jahas, ilta-appeeksi vetelin saladoa, kissi donaria. Evääksi italialaista soijapataa (eli kesäkurmitsaa, tomangia ja muita vihanneksia rajulla kädellä sekä kourallinen soijarouhetta ja yrttejä roppakaupalla), maistoin ja olipas se tällä kertaa taas namia! Harmi, odotan jo evästystä ja mieli teki syödä se illalla pois. Hillitsin itseni, kerrankin, olkaa siis ylpeitä minusta!

Ai niin, osa chileistä tekee jo pullukoita alkuja. Osa on jäänyt niin varjoon, että taidan roudata ne Varastolle. Olen muutenkin joutunut viemään sinne osan triffideistä, koska niitä nyt vain alkaa olla liikaa. Ne eivät enää mahdu mihinkään! Apua?! Oikea triffidien kapina siis... Tämä kesä on kasvattanut taas viitakkoa aivan älyttömästi.

Jahas, en ole taaskaan nukkunut... ei jaksa. Zimbo  eilen kuitenkin ilahdutti tuolla kommenttiloorassa “Polgaran Unimaailma”-kirjoituksella. Siitä puuttuivat vain maininnat, että olen kaunis, laiha ja lyhythiuksinen ,D Eheheeh, käykääs lukemassa!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ihanta mami, mä sainkii donarii, lällislää. Oikeet eikä mitää höttöö, semmost heekkuu, ett menin iha sekosi. Söin ja sitt hepuloin, mamikii ihmetteli. Mutt mull oli nii kliffaa. Mami himass, masu täynnä, kaikki kondiksess. Päivät on tylsii, mä muistanukkaa kui tylsii. Mä vaan goisin. Goisinhan mä sillonkii ku orja on himass, mutt se on erilaist. Sillo mä tiän, ett möhkö on useen mun viakuss, se on sitt mmmmukavaa kans, lämmint ja pehmost. Yksin ei oo *möks*! No, tänää ei sitt taas tuu fisuliinii, mä tiän. Mutt kalkonii mä varpist saan iha koht ja hampulikaakkei. Ja sitt mä poseerasin jo eile valmiiks toisenkii foton, ett kaikk varpist huamaa kuin komee mä niinku oikeest oon! Hei – siis kukaa just eile oo mitää sanonu must? *pettynyt vapiseva mouruna* Mä oon hei viäl nuari ja kondikses, vähä jotai muut ku toi mami. Siit ei enää oo oikee mihinkää. Paitti on se aika kuuli eukko: sill oli varpulis eile joku vika, se leikkas sen ite pois, hrrrrrrr. Iha kauheet kattoo, se vaa irvisti ja sano, ettei mihkää lekurii mennä ku ite hoidetaa hommat. Ärtsy se on! Mutt täss oon siis hei mä-mä-mä pummiis kaakkei! 

Kliffaa keskell viikkoo olevaa päivää vissii?

--------------------------------------

Vincent, nyt on kyllä keskiviikko ja tuosta varvasjutusta ei olisi ollut tarvis kertoa...

Päivän slogan: Jos muistoissamme kaikki olisi oikein, ei olisi mitään muisteltavaa!

Päivän biisi: You Can’t Lose What You Never Had

Luettua: Tuomas Lius – Haka, vauhdikasta, humööripitoista, jenkeistä mallinsa ottanutta, mutta silti ihan luettavaa jännäriä. Mutta miksi ihmeessä tähän on pitänyt sotkettaa jotakin vanhaa natsien joukkotuhoasetta ja muuta vastaavaa, teknisiä vempaimia ja islamia ja norjalaisia uusnatseja? Alkoivatko juonet käydä vähiin, täh?! Idea ja muu on kohtuullisen hyvää, mutta tuo tematiikka vähän häiritsee. Lupaavaa kuitenkin, juonekkaampaa kehittelyä tämä vain toivoisi. Kotomaista luettavaa jännäriä, välipalaksi vain... ei ihan paashaa kuitenkaan. Kohtuullisen hiottua ja ammattitaitoista, pari pikkufibaa ja klisheetä, mutta ne eivät häiritse aivan tuhottomasti. Kuluu taatusti tietyntyyppisten miespoikien käsissä ,D Yksi kirja on niin kesken, että siitä toisen kerran.

KISSIKENKÄT KULKEVAT, VAIKKA VARPULI ON KIPPEE!

PÄIVÄ RINSESSANA – VARASTOLLA =b

No voi nyt se kuuluisa äimän käki! Ette kyllä usko, miten ilahtunutta väki oli, kun palasin takaisin eli olin täpöllä hommissa klo 6.40 alkaen. Siinä kuulkaas käytiin ihastelemassa ja ihmettelemässä, hymyämässä ja naureskelemassa. Työkaveri suorastaan kiljui, miten IHANAA on, kun olen takaisin töissä =O Tunsin itseni lähes kuningattareksi, vähintään nyt Rinsessaksi. Tarkastelin tilannetta, kävin tupakalla ja kuulin siellä osan tilannekatsausta. Pärsheelleenhän kaikki oli mennyt! Henkilö, jonka piti lomittaa, oli ensin ollut sairaana, sitten kieltäytynyt osasta töistä. Yksi oli ollut viikon ylimääräisellä lomalla... ihan noin vaan. Kaveri toiselta osastolta oli sitten vähän yrittänyt avittaa, sen minkä omiltaan pystyi. Muuten hommat olivat kiertäneet sitten yhdellä ja toisella – sen kyllä huomasi! Hrr – lähtevissä läystäkkeissä oli niin karmeaa jälkeä, että hävetti. Onneksi nimmareista näkyy, että se EN ole ollut minä. Isot niput viime viikolta oli suoraan jätetty minun tehtäväkseni ja ilmeisestä syystä kyllä, siis. On se mukavaa olla suosittu. Edes yhtenä päivänä vuodesta ,D

Eli täpöllä tuli tehtyä töitä eilen, melkein ilman kunnon taukoja jopa. Jotakin pientä jäi vielä, mutta sain pahimmat pois ja edelleen käsiteltäväksi. Se on jo iso asia, että muutkin saavat jotakin tekemistä... Juu, olin ja olen edelleen väsy, ei voi mitään. Tällaista se taas on ja tulee olemaan. Tylsää ja ankeaa, eikä tuo olkapää todellakaan pidä tietyistä hommista. Kirjoittaminen sinänsä on ihan ok, mutta kaikki muu koskee, sattuu ja tekee kipeää! Lisäksi mukista läikkyy kaffet pitkin käytäviä ja heittelin taas lusikoita ja kaffenpuruja ympäriinsä – se on se sama käsi, kun pito tietyissä asennoissa lakkaa. Arvatkaas, montako mukia, lasia ja lautasta on kotona hajonnut? Aika monta.

Lisäksi uusi päällikkömme, kutsutaan häntä tästä lähtien Upoksi, kävi esittäytymässä heti aamusta. Olisin mennyt kyllä itsekin juttusille, mutta oli jätetty kyllä harvinaisen isot pinot hommia. Tein siis rauhassa niitä ja ajattelin, että ehtiihän tuon. Ihan jees, olen kuullut fifti-siksti –juttuja hyvistä ja huonoista puolista, en ota kantaa. Minä muodostan ihan itse oman käsitykseni. Sen verran vain, että hän oli oikein hyvillään työajoistani, vaikka niitä ihmettelikin. Lyhyesti kerroin ne vanhat perusteluni, että kun olen pirtsakka ja tuottelias aamulla, saavat muut iltatyönsä heti tullessaan eteensä. Sitten ilmoitin en-olevani-kännissä, jos horjuilen käytävillä ja kerroin koipitarinan. Häntä vain huoletti, jaksanko. Kerroin senkin, että aina en, mutta yrittelen vähän säännöstellä näitäkin hommia, jos vain pystyn... *valehtelin taas kirkkain silmin*. Mainitsin kyllä myös siitä, että käden takia nuita sairiksia on ollut, pääasiassa lyhyitä. En minä paljoa ole oikeasti ollutkaan poissa, enhän?! Kissaihminen hän ei ole, sen hän tunnusti, mutta muuten ihan pystyvä leidi. Kyllähän minä hänet tiedän, toiselta osastolta siirtynyt vain meille. Että ei outo sinänsä, kyllä hänkin minut tietää ja on teettänyt töitäkin joskus. Joten odotamma vain – otsastokokous ottaakin paikkansa heti keskiviikkona. Tiedänkin jo osan, mitä sieltä tulee. Eli töiden ja ihmisten siirtoja osastojen välillä – väittävät, että se ei koskisi toimistoväkeä. Toivottavasti ei, olen juuri ehtinyt kotiutua tuonne jotenkin (eli raahata osan viitakkoa ja välttämätöntä rekvisiittaa mukaani).

Omisarvis kirjoitti lisää mömelöitä, ohjeisti ottamaan lisälääkitystä illalla (sen Tradolanin iltasalaatin tienoolla) ja kirjoitti lähetteen OMT:n. Varasto maksaa x 5 käyntiä, jos Pazilasta löytyy, täytyy katsastaa. Hei – jos joku tietää, voisi inhvota minua!!! Pyysin nyt, että kävisi läpi ne tutkimusjutut. Että koipia ei ole ultrattu vuosiin, selkä ja lonkka on kuvattu, katsoisi nyt ensin ne ja sitten tekisi jotain tuolle kädelle. Hän nimittäin luki sieltä aivan alusta, jossa on maininta, että jaloissa kulumia – sehän oli se aivan ensimmäinen epäily, kun se yksi idioot väänteli koipiani ja katsoi kaksi minuuttia; läski, ei liiku, kulumaahan se! Lisäksi hän ihmetteli myös, eikö lonkkaakin (ja selkää) varten olisi jotakin glukosamiini-tyyppistä lääkitystä tarjottu – no kun ei ole. Että nyt sitten odottelen, löydänkö ensin sen OMT:n huomenna vaikka. Tänään en ehtinyt. Käyn ne kerrat, jotka luvattu on. Jos ja kun ei auta, valitan lisää. Lisäksi sanoin, että merkkaisi papereihini, että en tod. ole lääkkeiden väärinkäyttäjä, kuten ed. työarvis luuli, siis puheista päätellen. Kiihdyinkin siinä jo eli sanoin, että meillä Malmilla on tapana ostaa paremmat huimeet ihan itse eikä syödä nappeja turhaan ;D Hän sitten rauhoitteli ja sanoi vain, että ei tuo varmaan sitä tarkoittanut. Pyysin kuitenkin merkintää, koska varmaan joudun uusimaan lääkkeitä muiden luona useinkin... Että sellaista! Tutki ja väänteli kättäni, piti sitä pahana ja tulehtuneena (kuten en olisi tuota tiennyt!). Ei edes tarjonnut sairista, pyytämällä olisin varmaan saanut. Toisaalta, olin sen verran tohkeissani, että annoin olla. Voihan sitä taas sitten hakea, jos oikein siltä tuntuu. Oikeastaan parempi näin eli välillä kokeilla ns. normityöviikkoa... että kuinkas kipeä sitä taas perjantaina oikein onkaan! No – nyt on repsuja vaikka muille jakaa – en kuitenkaan jaa *muahahaah*. Sitä fibroa hän nyt painotteli taas lähetteessä, vaikka nyt todella selkeästi sanoin, mikä ei ole fibroa ja mikä on. Kyllä sen itse tietää ja tuntee, viiden vuoden jälkeen.

Muutoin ei juuri nyt sen kummoisempaa. Ei jaksa kehittää mitään, ei kirjoittaa mitään, ei tule edes mieleen mitään... Annetaan siis olla, jospa huomenna lisää! Ai niin, täytyy varmaan tänään tehdä viikon ensimmäinen täsmäisku Serkkuihin – tarttee appeita, sluprs...

Eipäs kun sittenkin: Jotta pienituloisten (?) elämä saataisiin vielä vaikeammaksi, niin ruokakauppojen ale-tarroista  aletaan kohkata. Voi perkele, en paremmin sano. Vaikka niitä nyt harvemmin vastaan tulee, kun en syö lihaa, leipää ja juustoa sun muuta joskus tulee ostettua alella, jos vaan löytyy – harvemmin löytyy. Mutta että tästäkin saadaan aikaan oikein byrokratian kukkainen paashaisimmasta pääästä!  ARGH, sanoo Welhotar.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, mä luulin, ett toi menee kauppaa. Sehä meniki töihi, hurrrrrrjan kauan joutusin oleen taas iha yksi. Onneks toi jätti partsin oven auki, ett mä pääsin ees sinne ja siäl voi sentää olla, ku oli lämmint ja kliffaa. Sitt vähä mä olin oksunu, ku raksut oli nii hyvei. Mutt muute olin iha siisti poika, ja kilti, hjuu. En mitää muut ollu tehny, ei toi ainakaa oo hihvannu. Sitt mä kyll olin iha sitä miältä, ett piti saada fisuu – ei tullu. Täh, siis eka duunipäivä eikä ees fisuu? No, se lupas, ett jos vaiks huamenn. Söin sitt tavismuanaa ja raksui, iltakaakit se sentäs muisti. Jotai ruahoi se pupels itte, niit tippuki, mutt en mä semmosii sentäs syä, jäks. Nii et anti olla vaa. Tänää vois jo jotai fisuruakaa olla, hei jooko? Ai ett taas katotaa. Mä en tajuu, aina vaa katotaa ja katotaa! Hmphmh, täss vois jo alkaa vaiks uhkailee, en nyt viäl viitti. Tarvii kattoo, aamupalaks ainakii tuli kalkonii. Nyt se taas maistuu, outoo. Olikoha siin aikasemmas jotai feeluu >o< No, mä meen nyt kuiteski goisii, mä jaksa täss tsiigaa tota ihme nakutteluu... Oonha mä hei komee kollipoika, oonha?

Kliffaa daagii kuiteskii kaikill!

---------------------------------------------

Vincent, ei joka päivä jokainen voi saada fisua, eihän?!

Päivän slogan: Kolme asiaa, joita voi katsella kyllästymättä: Meri. Tuli. Toisten ihmisten epäonnistuminen. (Ja tämä ei ole oma hajatelma, se on ihan lainatavaraa!)

Päivän biisi: King Of Dreams

Luettua: Katharina Hagena – Omenansiementen maku , tästä minä pidin, tosiaan. Iiris perii isoäitinsä omituisen talon, jossa vietti aikaa ja kesiä lapsuudessaan. Varsinkin puutarha oli tärkeä hänelle ja ystäville. Kirjassa Iiris muistaa kesiä, erästä varsinkin, jonka aikana tapahtui paljon dramaattista ja tunnepitoista. Murrosikäisten tyttöjen heräävää seksuaalisuutta ja muuta mielenkiintoista. Samalla hän viettää nykyhetkeä, kesää talossa ja ränsistyneessä puutarhassa ja tapaa samalla erään kiinnostavan vanhan tuttavuuden. Tästä lisää myöhemmin toisaalla – joten ei nyt herkkua enempää ;D Suositan! Anders C. Krogh – Jaguaarin voima, vuosi Amazonian sademetsässä. Norjalainen nuori kaveri haluaa tavata intiaaniheimon, joka elää täysin eristyksissä ja melkein onnistuu. Jotenkin tässä etsitään nyt sitä, minkä jo tiedään olevan tuhoutunut ja tuhoutumassa. Pidin osasta, osa vähän tökkii, en tiedä miksi. Suhtautuminen on ok, mutta sitten taas tulee vähän outo olo kaverin ajatuksista. Ekologiasta, sademetsien tuhosta jne. kiinnostuneille varma pala, luettavaa tavaraa, helppoa välipalaa siis. Miksei, siis herättäähän tämä myös ajatuksia, jos ei ole ollut tietoinen siitä, että siellä tuhotaan mielettömiä määriä metsää jne. Jotenkin ei nyt ole minua hirveästi innoittava opus, valitan. Jack Higgins – Kovalla kädellä, no just, tältä kaverilta ns. jännäriperushuttua, väkivaltaa ja murhia sekä krash-pum-räksiä kaihtamatta. Ei paljon kiinnosta, meni yölukemisena hiinä-ja-hiinä. Tumppuosastoa eli luetaan tumput kädessä ja palautetaan pikaisesti kirjastoon. Ahhh, niin, postin italiaanovastine toi pakettikortin. Minua odottaa 1 kg kirjoja ;D Haen ne varmaan huomenna, koska tänään pitää katsastaa posti yhden toisen lähetyksen varalta, joka ei ehkä mahdu luukusta. Ziitosta jo etukäteen, en tiedä mitä on tulossa.

KISSIKENKÄT TAAS KULUTUKSEEN!

PS: Onko nyt täysikuu, vai miksi unetoinen Malmilla nukkui taas jotain 2 h 40 min? Kele, se mihkään riitä, nih =I