Hah – lauantai menee aivan liian nopeasti! Sitä ehti eilen vaikka mitä, yllättäen, vähän päikkäröidäkin. Eikä tehnyt pahaa ollenkaan, eivät uusiounetkaan aamulla. Tämä kostautui sitten viime yönä eli olin pariin otteeseen hereillä pidempään ja nousin 2.30 tienoolla. Ei auta, ei mikään. Parin-kolmen tunnin päästä voi taas yrittää uudelleen unen helmoihin.
Kirjasto sitten tarjosi ihan mukavan pläjäyksen, 10 tuoretta opusta. Ei tuo nyt mihinkään viiikoksi riitä, mutta sovimme seuraavan roudauspäivän Belgarionin kanssa perjantai-illaksi. Saamme viikonlopun kokonaan vapaaksi tällä keinoin. Jos se nyt vaan aikataulujen puolesta muuten onnistuu, täytyy kuitenkin kokeilla. Soisin mieluusi pojallekin sitä vapaata enemmän, joka päivä näkyy olevan Lipastolla vähän sitä sun tätä ja kotitehtäviäkin riittää, tai miksi niitä nyt kutsuisi. Kuitenkin ylimääräistä tekemistä opiskelun tukemiseksi omalla ajallaan siis. Itse pitää sitten viikolla käydä hakemassa se toinen kirjapaketti ja ehkä myös asioimassa Itiksessä, kele.
Kun Belgarion kävi atteekissa hakemassa mömelökassini ja Kittarissa noutamassa kissinmuonaa ja tupakkaa, minä viihdytin itseäni vihannestsioskilla valiten Viikon Vihannekset. Olipas taas hyvä tarjonta! Päädyin kahteen jättimäiseen kukkakaaliin, pään kokoiseen salaattikerään, salotisipuleihin (n. 300 g, 1 rahaa/kg) sekä leikkopapuihin. Koko satsi maksoi vähän yli 3 rahaa, ei siis paha. Liiteristä sitten loput tuoretavaratkin (kesäkurmitsat, tomangit ym.) ja kaikki muu muona viikon ajaksi. Haa, Liiterissäkin on nyt kissoille puupellettejä. Ostin heti, vaikka ei välttis olisi tarvittukaan – niitä pitää kannattaa, että pysyvät valikoimassa! Mitään erityisempää sieltä ei tarttunut mukaan, eihän siellä erityisiä olekaan, mutta ne pakolliset tavarat kuitenkin vähän halvemmalla. Olen siis varustettu viikon ruualla, eväksillä ja ilmeisesti myös muulla =O
Ai että lounas, tiedän, tämähän teitä kiinnostaa! Vängersimme kevätrullia, riisiä ja tein aika omelaa sienikastiketta, johon tuli myös juustoa – Auraa vielä mausteeksikin, lisäksi oviileja ja sitruunaa. Juu, hyvää oli, kastike siis tietysti herkkareista, mistä muusta. Söimme ähkynä, ähky kesti vajaan tunnin. Sen jälkeen saimme vaffat kaffet kirsipiirakan ja jädelön kanssa, hyvää oli sekin. Belgarion sai lisäksi Serkkuin herkkuja pienen kassillisen mukaansa, noin niinkuin ensi viikkoa ajatellen. Eipä ollut pahoillaan hänkään. Hänellä oli soijarouheviikko männä viikolla... Silloin jo kaipaa jotakin piristystä välillä. Tuo tarkoittaa siis sitä, että poika on maanantaina tehnyt tomaatti-soijarouhekastikkeen, joka loppuviikkoa kohden on muuttunut appeita lisäillen keitoksi.
Ja asiasta kuudenteen, jos vielä näen kirjoituksia, joissa joku komentaa ihmisiä metsään ”keräämään ilmaisia sieniä ja marjoja, siellä ne miljoonat makaavat” alan huutaa ääneen! Perkele, minä sinne metsään pääse – uskokaa nyt jo. Arvatkaas, miten minä haluaisin sieneen ja vähemmän marjaan, mutta metsään kuitenkin. Kyllä vaan, mutta vetuttaa tuo komentelu ja hymistely. Eikö kellään tule mieleen, että se nyt vain ei ole mahdollista, monestakin syystä! Prle, etten paremmin sano. Ei, en edelleenkään osta sieniä, en edes pimeästi. Ostan kylmän rauhallisesti herkkareita Liiteristä purkissa (niitä viipsaleita, ovat muuten aika hyviä) tai sitten vihannestsioskista tuoreena.
Ai niin, eilen pyykkikonetta ladatessa jäin ihmettelemään, miksi tavarat eivät todellakaan kestä mitään. Ostin eräät kylpypyihkeet n. 23 v. sitten, ulkomaiset juu ja jostain Kanttilasta muistaakseni halvalla. Ei olisi sitten kannattanut – jo nyt toinen pyyhe alkaa olla aivan jaksamisen rajoilla, on yhdestä paikkaa kaljuuntunut ja hieman revennytkin! Ajatelkaa nyt, noin vähän aikaa aktiivikäytössä... sen sijaan kotomainen Finnlaysonin käsipyyhe lähes samanlaisesta materiaalista sen kuin vain kestää. Ainoastaan alkuperäiset ripustimet ovat lahonneet jo vuosia sitten – pyyhkeiden väri on sama kuin ostaessa ja pesusta tullessa ne ovat kivan karheita! Että siinä teille taas kestoikää, sano =D
Josta pääsenkin mukavasti siihen, että voipi sitten kohta esitellä Matille itsellensä (hän sitä varmasti henk.koht. sitten vahtii!), miten vanhasta kännikästäni ei voi kuin soittaa ja vastata eikä muutenkaan TV:ta oikeasti voi katsella! Mistä hemmetistä tuo mies näitä keksii? Siis oikeasti, monellako on muka sellainen kännikkä, josta seurata YLEn ohjelmia – täh? Omani on ainakin 11 v. vanha. Ei, eipä tässäkään nyt tunnu olevan yhtään mitään järkeä. Tai sitten tosityhmä Welhotar, joka sitä kuvalaatikkoa ei ole vuosiin katsellut, ei vaan enää ymmärrä mitään.
Taidan lähteä tupakalle, ei tässä nyt muu auta! Onneksi imureerasin jo eilen sekä toin chilit sisään. Taidan mennä nyt vähäksi aikaa maate ja odotella uusiounia hetken, jospa onnistuisi *toiveikas*. Ei, ei onnistu mitkään unet nyt taas...
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai ei mami unet onnistu, mull ei kyll o mitää onkelmaa. Mä oon goisinu ja goisinu ja sitt välill ottanu iha snadei hepulei. Eilenkii yriti hirveest iltasell iskee mamin koipisii kii, mutt ei onnannu. Harmi, se on jostai opeinu, mite vältellä mun hyäkkimist. Sitt se hyppäs sänkyy – melkee ehin kii, en iha. Ai ett haamitti! Juu en eileskää saanu sitt heekkui, vihanneksei noi vaa söi. Sain kuiteskii makupaloi, niinku oviilii ja napikoit ja kalkonii. Ei menny iha turhaks. Ja ku Poika oli tääll kummiskii, mä sain sitt olla niinku sen kaa. Tai oikeestaa tsekkaa ja vahtii sen taravoit. Ja hirmust ne toi kissitavaroit, ruakapussei niinku ja purui iha uutta plaatuu ja semmost. Ja sitt mä näin, ett jääfisuu meni tonne kaappii, ett jotai toivoo on kummiskii. Jos toi nyt ottais sulaa jotai heekkuu, mä voisin safkaa sen päiväll jo – hei voisinks mää? Ai et katotaa, on se kumma juttu, ett aina vaa katotaa, vaiks mä oon varpist Malmi ainaskii melkein kiltein kissi, nih kerta. Tämmö side fotoki nyt on, miss mä vahdin Pojan pikkuläppärii ku se ite duunaa noil iltapäiväkaffet. Kattokaa ny, mä oon oikee vahtikissikii ja kaikkee. Heh, nyt toi möhkö menee kattelee pakkast, oisko mulle mitää, on siälä, on-on-on, mulle-mulle-mulle! Jee, jotai se otti sulaa, ei se varmaa itekkää tiädä mitä. Kliffa ylläri sitt, joo....
Kliffaa söndaagii hei kaikill ja vaiks ylläreit teillekkii!
------------------------------------------
Vincent, siinä on jauhelihaa, minä tiedän – toivottavasti se sopii?
Päivän slogan: Seksi on yhtä mielenkiintoista kuin kirjanpito...
Päivän biisi: Risainen elämä
Luettua: Jeff Lindsay – Dexter vailla varjoaan, miellyttävä sarjamurhaajamme Dexter on menossa naimisiin (!), saa samalla kaksi lasta mukana (joista tulee kouluttamaan seuraajat vakavasti ja harkiten, loistavaa), mutta jotakin on pielessä! Dexter menettää varjonsa ja elämä muuttuu täysin. Toisaalta, hänelle selviää, että joillakin on myös varjo tai jokin vastaava mukanaan. Ja vielä tulee sekin päivä, kun hänellä on uusi varjo. Sitä ennen kuitenkin ehtii tapahtua monta mielenkiintoista murhaa ja kirja onkin jälleen hulvattoman täynnä Dexterin – tällä kertaa hiukan pelokasta – pohdintaa ja etsintää. Dexterin kavereille aivan ehdoton lukuelämys jälleen kerran. Suosittelen!
KISSIKENKÄT LEPOVUOROSSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti