TÄYSIKUU JOLLOTTAA, WELHOTAR KOLLOTTAA

No, en nyt ihan kollota, mutta melkein. Särkee, sattuu ja kaikkea &!!”%&¤#¤½!, oikein kovasti. Heräsin ja riivin mömelöt, odottelen jotain vaikutusta. En saanut nukuttua juuri yhtään, heräsin kipuihin vähän väliä. Prle, että raivostuttaa. Ihan vaan sen takia, että eilen tuli tehtyä roudausretki ja kuten tuli myös arveltua, taksothan ne jälleen pettivät. Kun joutuu vielä seisoskelemaan ylimääräisiä aikoja, koivet ovat melko muussina. Olivat jo illalla, hädin tuskin pääsin liikkeelle. Pakkohan se oli kuitenkin sen verran, että lämmittelin Belgarionille ruokaa, tiskasin, pyykkäsin jne. Vain pakolliset, mutta seiniä pitkinhän sitä joutui kävelemään, kele. 

Jospa ensin taksoista eli aamutakso oli myöhässä, kuulin auton kiertelevän jossain lähistöllä, mutta mitään ei näkynyt. Sitten tuli normitakso, jossa nuori mies erittäin huolestuneena. Selitti etsineensä osoitetta joka puolelta, ei ollut löytänyt. No ei kai, oli saanut taas omituisesti väärän (tai siis puutteellisen osoitteen ja ajo-ohjeet). Yritin rauhoitella, ei hän ollut niiin paljon myöhässä, että olisin hermostunut. Lisäksi hän osoitti kunnioitettavaa selittelytarvetta, sitä selitystä nimittäin tuli puolenmatkaa varmasti. Kerroin useampaan kertaan, että ei nyt tällä kertaa haittaa. Että olen joutunut odottamaan tunninkin ja muuta semmoista. Lopulta herrahenkilö rauhoittui, kun korttikin suvaitsi pelata ihan ok. Mutta sitten iltapäivän nouto retkemme jälkeen ei onnistunutkaan – odotimme Belgarionin kanssa torillla, taksoja meni ja tuli, monta monta taksoa, mutta ei meille yhtäkään. Lopulta soitin Palmiaan; ylläri, ylläri, leidi sanoi, että kumma juttu, taksi on kuitannut, mutta ei siis olekaan tullut? Vahvistin, että ei – en kai minä muuten soittaisi. Hän siis tilasi toisen taksin, joka tulikin hyvin pikaiseen! Nolompaa vain, että joku tässä taas kuvitteli olevansa fiksu eli takso jätti keikan väliin, koska sai jostain tilalle pidemmän, paremman ajon. Tämä johtaisi taatusti toimenpiteisiin, jos ilmoan tästä. Mietin asiaa! Jotkut näistä normitakson kuskeista kun eivät haluaisi ajaa tuota lyhyttä keikkaa. Toisaalta, moni taas on sanonut, että usein se nimenomaan avaa keikkaputken – kun ottaa yhden ajon, saakin ajaa sitten putkeen muita kyytejä. En tiedä, onko niillä mitään vastaavuutta, mutta kai siinä näkyy sitten se, että kaveri on ainakin ajossa eikä vain luppoile jossakin huvikseen. Kotoon siis päästiin puolisen tuntia tavallista myöhemmin. 

Retki tuotti oikein muhkean saaliin kirjoja, tämä on kovasti ilokas – ziitosta vaan kaikille asiaan vaikuttaneille tahoille! Malmin kirjasto on ihana enkä nyt ihan hirveästi nuita isompia kustantamojakaan tällä kertaa ala haukkua *virn*. Joten kassillinen luettavaa löytyi viikoksi, kiva. Vihannestsioski oli vähän kehnolla mallilla... outoa! Tarpeet olivat huonoa B-luokkaa, kaikki paitsi kaalit – ja niitä riitti, erilaisia, mm. kartiokaalia (näytti kyllä vinkeältä). No, en minä sieltä sitten voinut ostaa kuin purjoa ja sipulia. Ostin lopulta kaikki vihannekset Liiteristä, yllättäen. Siellä oli myös kivoja pieniä punajuuria ,D En tiedä, mitä niistä sotkotan, ehkä uunikasviksia muiden seurana tai jotakin ylläriä. Voisi myös raastaa tofua ja sotkea sitä johonkin – no, sen näkee kun ehtii. En minä jaksa nyt suunnitella. Lisäksi hain Rismasta kissinruuat ja jotakin pientä, mitä ei Liiteristä saa. Edelleen öklöttää se kauppa, jäks. No, kuitenkin sain kaiken tarpeellisen, jopa niitä ihanoita päirinöitä sain kilollisen *njam*. Ei siis normaalia kummallisempi retki, ei mitään uutta eikä erikoista. 

On se muuten hassua, miten jotkut jutut tarttuvat ihan huomaamatta. Siis en tarkoita tauteja tms ;D Lähinnä sitä, että Belgarion on siirtynyt ihan huomaamatta myös melkein-kasvissyöjäksi. Kumpikin meistä varmaan (no, se on kyllä aikalailla ehkä kuitenkin) voisi syödä kanaa tai jotain, jos joku tarjoaa eikä vaihtoehtoja ole. Muutenkin syömme välillä fisua, että emme ole tiukkapipoisia. Tämähän lähti siis siitä, että itseä halutti kokeilla, avittaisiko se kipuihin ja muuhun olotilaan. No, eipä juuri, ehkä kaikkein pahin jalkaturvotus on vähäsen lieventynyt. Muuta en ainakaan ole huomannut. Tosiaan kun itse siirryin tälle linjalle, samalla tietysti syötin myös Belgarionille tofua ja soijarouhetta jne. eli samaa muonaa mitä itsekin syön. Ja kas, nythän ne kuuluvat opiskelijan jokaviikkoiseen ruokavalioon *virn*. Mikä on minusta kiva, Belgarion tekee kaiken ruokansa sekä lähes kaiken leipänsä itse, erilaisia viritelmiä. Nytkin hän oli tehnyt taatelileipää – oli kuulema hyvää ja mehevää. Sain kerran maistaa hänen tekemäänsä roskaleipää (siis sellaista, joka on täynnä erilaisia siemeniä ja leseitä jne), oli tosi hyvää. Harmi, syön lähes vain hapanta ruisleipää  ja vähän ruis-seesam –näkkäriä, erittäin harvoin mitään muuta. Siemenet menevät salaattiin tai muuhun appeeseen. Niin sitä vaan pitää muorinakin vielä toimia lapselle esimerkkinä *muahahahaah*. Ei vaiskaan, itsehän hän on valintansa tehnyt ja omin ajatuksin ja aattehin. Minä vaan joskus avitan raahaamalla tofua ja jotakin kivaa kaupungilta, koska hän ei ehdi ja budjetti on kuitenkin aika pieni. Mukava kuitenkin, että hän ei vaadi kotona tehtyjä lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja muussia, ihan Polgaran soijapiffit kelpaavat oikein hyvin. Samoin eilinen tofuwokki tattarin kanssa upposi uskomattoman nopeasti. Kukaan ei marissut, ai anteeksi, paitsi kissa! Wokki oli sellaista kirpsakkaa (sitruunaa ja inkivääriä sopivasti) ja sopi hyvin tattarin kanssa. Belgarion otti tattaria ensin vain vähän ja totesi sitten sen olevankin oikein sopivaa – näin se menee... Ja edelleen siis Serkkujen tattaripussit löytävät ostajansa täältä. Jälkkäriksi söimme mustikkakohuked, se oli muuten hyvää, oikean mustikan makua todella riittävästi. Ostan toistekin, jos tarjolla on. Tämä lienee taas sellainen kokeilu, mitä kaupaksi menee. Mutta minä ainakin pidin siitä, samoin Belga. Lähtiessä hän sai evääksi pussillisen kotomaisia omenoita (työkaveri toi omasta puutarhasta), kilon tofua sekä kaikkea muuta pientä syötävää viikon varrelle. Lisäksi pienen rahallisen stipendin, että jaksaisi jatkaa. Tämä opintojakso tuntuu teettävän pojalla töitä aika paljon, myönsi sen itsekin. On kuulostanut puhelimessa vähän kettuuntuneelta ja kysyinkin, häiritseekö tämä minun avittamiseni häntä. Ei, on vain Lipastohommia vähän turhankin paljon. Päivät ja alkuillat Lipastolla, illat, osa öistä ja aamut sitten harjoitustöiden tekemistä... huh. Yritin kannustaa sen minä pystyin ja lupasin apuja sekä tukea tarvittaessa. 

Varastolla ei kummempaa. Talvilomat on laskettu ja tuotiin julki, minulla on 20 päivää jäljellä sekä sen lisäksi tähän mennessä ansaittu uusi loma, jos joutuisi vaikka lähtemään tuolta – ei siis paha ollenkanas. Kyllä tuosta saa kivasti 3.5 viikkoa vapaata tarvittaessa. Lisäksi tuotiin julki yksi ns. seminaaripäivä, voihan paashat. Ei talossa, ajoitus äärikehno, grrr. Pitäisikö pyytää lupaa olla pois sieltä tai osuttaa lomaa juuri sille päivälle. Tärkeää asiaa siellä ei ole, vain tavisjorinaa. Se on vain semmoinen juttu, että se ei mene työmatkaksi, periaatteessa työnantajan pitäisi se maksaa tai järjestää minulle kuljetus. En kyllä ala tuohon, en myöskään käytä omia vapaa-ajan matkojani moiseen asiaan. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Tänään vuorossa, jaa, tuota, jotakin apetta itselle. Ehkä siivousta, iso ehkä. Hörhö on tulossa maksamaan osan vipistä ja ehkä nautimme drinkinkin. Ans kattoo, mikään ei ole siis varmaa!

-----------------------------------------

 

Puuuurmenta, kavrut! Hei, mä olinkii koko aika eile sitt hereill, ku kert Poika tuli. Se kävikii tääll enne ku meni mamin kaa ja tuli sitt takasi, tsihih. Oli kiva, juu! Mä sain olla ekaks sen kaa kaksistee ja semmost. Sitt se tuli mamin kaa ja toi mulle-mulle-mulle uusii kissanmuanii ja kissipurui ja kaikkee. Ja sitt mä tsiigasin, ett mitä safkaa me saadaa. Siis hei, ne söi sitä valkost höttöö, hmph. Mä sain semmost kanajudekaa, ku oli iha hyvää. Ja sitt hampulikaakkii viälä jälkkäriks. Ja mami paijatti mua ja mä goisin sen viakus, vaiks se taas oli ylhääl kamalan paljo. Rauhottus jo, ai nii, sen koivet. Ne oli nii kipeet, ett mä en saanu mennä sinne koipipualell makoilee. Kyll ne sitt onkii tosi kipeet. Mä menin sitt omelast mamin ison takamuksen viäree, siäll on turvallist piäne kissin makoill, ja lämmint kans. Ei se mitää fotoi ehtiny ottaa. Apuva, nyt se vänkää ton kaameran kans. Just, täss mä makoilen tänä aamun mein sänkyss... ei ehtiny ottaa venyttelykuvaa kummiskaa, höh, Siin mä oisin ollu mageest tarjoll >o<

Hei, kavruill älden kliffaa viikendii!

----------------------------------------- 

Vincent Karvatakamus, parhaimmillaan nukkuessaan ;D 

Päivän slogan: Jos kaikki olisi niin kuin on tarkoitettu, kisseilläkin olisi kumisaappaat! 

Päivän biisi: Full Moon 

Luettua: Eiliset lehdet ja aloitin upouuden opuksen. Ei siinä muuta ehtinyt, oli kotikiireitä, hmph. Täällä on näemmä käyty paljonkin viime aikoina etsimässä kirja-arvosteluja. Sanon sen vielä kertaalleen; nämä omat arvosteluni kirjoista ovat erittäin lyhyitä ja subjektiivisia. Jos niissä lukee, että lisää toisaalla, sieltä löytyy sitten täydellisempi ja parempi versio. Mutta tervetuloa kuitenkin kaikille uusille lukijoille, joita täällä näyttää aina silloin tällöin jokunen käyvän!

 

KISSIKENKÄT TODELLA LEVOSSA!

PERJANTAIN PAASAUSTA, MÄRINÄÄ JA KITINÄÄ

Ettei totuus unohtuisi, kerrottakoon taas jotakin Palmian kuljetuspalvelun nykytilasta. Taksot ovat kulkeneet ihan siedettävästi, kuljettajatkin ovat saaneet ilmeisesti jotakin kohteliaisuuskoulutusta *tsihih* ja siinä ei nyt olekaan kummemmin moittimista. No, nyt kun kirjoitan näin, varmasti ihan kohta on - uhmailu toteuttaa nähkääs itseään ainakin minun kohdallani. Alkuviikosta ajettiin sitten näille sopimustaksoille uuden ohjelman päivitys, lisäksi käytössä ovat uudet kortinlukijat. Arvaatte varmaan, mikään ei toimi! Varsinkin normitaksien kuljettajat, jotka ajavat invakyytejä, ovat aivan hukassa. Palmia vastaa, että HEISSÄ ei ole mitään vikaa, kuskit vaan eivät osaa. No, kuskit näyttävät minusta kyllä osaavan, eli kyllä se laitteistosta ja yhteyksistä johtuu. Esim. tiistaina korttini hyväksyttiin vasta kolmannella yrittämällä. Eilen ei ollenkaan ja kuski joutui itse sen kärsimään eli kuittia vastaan anomaan jälkikäteen summan Tsadilta. Että voi olla hankaavaa! Ostetaan sieltä Kais-tiedätte-mistä-toimittajalta halvin mahdollinen ohjelma eikä tajuta, että se on keskeneräinen simppeli versio. Päivitykset maksavat maltaita ja niitä tulee taajaan. Sehän se on Tsadilla ollut aina; sama toimittaja, samat ongelmat. Ehdotankin vaihteeksi syyksi salaliittoteoriaa ja / tai pientä rahallista avustusta päättäjille... Jotakin tässä on pakko olla takana, ei se IT-talo muuten edes pysyisi pystyssä.

Lisäksi mummot varsinkin (no kyllä muutkin) valittavat soittamisesta eli puheluihin vastataan 20 – 40 min sisällä! Uskomatonta, siis 40 min roikut langalla – hei, maksullisella langalla tilataksesi auton, palvelun, joka sinulle kuuluu. Lisäksi pyydetään välttämään soittoja tiettyinä ruuhka-aikoina. Kuulin, että eräs vanhempi frouva oli soittanut tuossa klo 5 pintaan aamulla, kun oli ollut jo pitkään hereille (hei, ihan kuin minä!). Silloin oli ihmetelty, miksi hän soittaa tilauksensa niin aikaisin. Koskaan ei näy olevan hyvä heille, ei sitten millään. Kas kun ei jyvitetä soittoaikoja sukunimen mukaan, kele. Onneksi teen aina nettitilaukset. Hankaluuksia on ollut myös ns. pikatilauksissa, joita saa 2 kpl/kk, paras tai siis pahin oli se, että pikatilauksena auto tulee 50 min kuluttua – tosi pikaisesti, eikö? Tuo puhelinhomma siis tökkii koko ajan. Myös valitusnumero on aina varattu. Muistakaa, että palvelusta voi valittaa henk.koht. täällä. Ottakaa kantaa!

Päätin sitten kiusata pahasti omisarvista, koska sitä puhelinaikasoittoa ei koskaan kuulunut. Kirjoitin väninäni hyvin lyhyesti, korostaen sitä, että en oikeasti jaksa. En kyllä usko sen tilannetta parantavan, mutta pääsin ainakin sanomaan. Minä kun en mitenkään vastaanotilla ehdi selittää kaikkea, varsinkin kun hän ei näytä lukeneen vanhimpia (no, ei ilmeisesti kaikkia uudempiakaan) papereitani. Että kirjoittaminen parpi, nih. Vastausta ei ole näkynyt. Luultavasti sieltä tulee taas joku lähete johonkin fysio....ties mihin. Kun ei sekään nyt vaan käy! Voi kun joku uskoisi ja tajuaisi, että kun joka paikkaa särkee enemmän ja vähemmän, on useampaakin vaivaa kuin fibro, ei elämä ole oikein kiva paikka! Ei yhtään. Säryn ja jomotuksenkin vielä kestäisi, mutta nämä erilaiset vihlonnat, jäytämiset ja puikotukset ovat itsestään perkeleestä, sano. Ilmeisesti olen kuitenkin hyvä näyttelijä, kun pääsen töihin ja takaisin. Sitten märisen salaa vessassa, siellä brenkun löyhkässä. Eilen jo huomasin näyttävänikin kärsähtäneeltä, rypyt otsalla ovat syviä, silmäluomet lurpattavat, silmät ovat punaiset... Iltapäivällä olen kyllä jo pahan näköinenkin, oikeasti. Useampi taksokin on kysynyt, onko ollut huono päivä =E

Supiväsy olin eilenkin, kun karkasin vähän etuajassa Serkkuihin noutamaan parit kohuked – vau, uutuutena oli tullut mustikkakohuked. Lisäksi Herkkukin oli palannut taas töihin. En ostellut sen ihmeellisempää, itselle adjikaa, Belgarionille kuivahetelmiä, keksejä ja hilloa. Ja ne kohuked ,D Eväksenä toimii se tofuvokki, keitin vähän tattaria pitkästä aikaa kylkeen. Teki mieli, nääs. Hyvää tuli, örps! Jäi vielä Belgarionillekin illaksi, kun palajamme retkeltä. Varauksia näyttää olevan jokunen, ainakin pari opusta postissa ja muuten lukematta ..... kolme opusta, joten sillä sitä on sitten pärjättävä. Kun vaan taas jaksaisi ensi viikonkin. Nyt jo ahdistaa, kun ei ikinä saa lepuuttaa tarpeeksi!

Minulla ei siis ole todellakaan mitään kerrottavaa, vaan tätä samaa vanhaa jaanausta. Ei ole näköjään paljon ollut lukijoitakaan eikä kommentteja – no, mitä välii =I Mutta sen huomasin, että voi se nainenkin kyllä olla erotilanteessa aika julma – minun  melkein käy miestä sääliksi!

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mä en tajuu, ekaks tulee monen päivän kaikkii heekkui ja sitt ei ykskaks mitää – vaan tavismuanaa. Epist hei! Pitäs tajuu, ett mä tarviin vaihteluu ja kavrui ja virikkeit ja kaikkee semmost. Ja vähintäs pitäs ottaa must fotoi ja paijattaa ja kaikkee. Tota, joo, paijatus loppu, ku mä purasin mamii handuu, iha vähä vaa. Ku se yritti ottaa mun kynnet irti sen kylpyrätist... en ois antanu, ku roikkusin siin just sopivast. Nii ni purasin sitte! Ja menin basee möksöttää ja toi meinas ottaa foto. Nii ni sitt sen patterit, siis sen kaameran, sammahti taas. Ihme matolaatikko se on, nii sano Poikaki ja se on ainaskii oikees. Kyll manas mamikii vähä. Juu. No, nyt mä vaan jään venaa, ku Poika tulee ja tua mulle kissitaravoit ja safkaa ja kaikkee kliffaa. Ku muut ei oo nii ni tommone kuva sitt täält .

 

Kliffaa viikendi alkuu vaa kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, en minäkään saa joka päivä herkkuja!

Päivän slogan: Jos on saanut kantaakseen huonon tuurin joka asiassa, ei siitä pääse irti – ei sitten millään!

Päivän biisi: Wishing Well 

Luettua: Sakari Issakainen – Mitä pilvet puhuvat, insinöörin omituinen olotila kesällä, kummat ajatukset sekä lapsuuden ja nuoruuden muistelot heräävät eloon. Samalla hän kärsii ja kärsii jostakin oudosta, kirouksesta? Issakainen ei ole suosikkejani, joten luettu melko kursorisesti, ei ihmeempää sanottavaa eli sopiva matka- ja odotteluopuksena. Sopinee kultiveeratummille kotimaisen kirjallisuuden kavereille. Reginald Hill – Beulahin kukkulalla, jännäri ja tiiliskivi minun makuuni! Tosin muistuttaa erästä toista (en kerro ketä enkä mitä) jonkin verran, mutta silti aika kelpoisa. Tekojärven täyttämisen aikaisena kesänä katoaa lapsia, kuuma kesä, vieraita ei mailla halmeilla – jotakin pienessä kylässä siis tapahtuu. Myöhemmin, paljon myöhemmin, sama alkaa uudestaan. Erästä hyyppää epäiltiin ja epäillään nytkin jo etukäteen omituisesta syystä. Henkilökuvat melko vinkeitä. Tämä tykkäsi ja suosittelee...

 

EDELLEEN KISSIKENKILLÄ VAAN!

 

VARASTOLLA HAISEE WANHA WIINA =O

Varastolla siis haisee todellakin koko ajan vanhalle viinalle, jäks! Minäpäs kerron... siis tämä helkkarin käsidesi, jota en ainakaan itse käytä, on silkkaa viinaa. Sitä on nyt sitten jokaisessa Varaston tosi pienessä WC:ssä. Ne kopit ovat muutoinkin aika lämpöisiä ja käyttö melkoista. Siihen aikaan, kun Varastoa suunniteltiin, ei varmaan ajateltu, että joku käy työpäivänä kuusella tahi muutakin tarvista voipi naisilla ainakin olla *virn*. Nooh – jo puolivälissä iltapäivää siellä todellakin haisee! Ei sille itselleen vaan todellakin hirmuinen vanhan viinan löyhähdys tunkee sieraimiin jo ovea avatessa. Nyt olisi mahdollisuus tintata päiväsaikaan eikä kukaan huomaisi mitään *eheheheeh*. Belgarion muuten kertoi nauraneensa samaa asiaa Lipastolla; kun hän menee laitokselle yleensä iltapäivällä tai alkuillasta (outoja nuo assarit, laskuharjoitukset ovat aina myöhään... zori, friends!), sielläkin leijuu sama löyhkä. Ja heti oven vieressä on jättipullo käsidesiä, jota Belgarionkaan ei käytä. Siis kaverit, oikeasti, sitä EI kannata käyttää, plunssa-aika tahi ei. Se ei muuta tee kuin kuivattaa käsiä ja saa varsinaiset basiliskot leviämään ja hyvät kuolemaan. Niin että annetaan sen vaan muhia ja haista, kädet pestään kuumalla vedellä, aivan hätätilassa tippa saippuaa mukaan! Nih kerta, kun ei lasaretissa olla töissä kumminkaan. Mutta kieltämättä, on siinä huvittavatkin puolensa, että koko Varasto löyhkää brenkulle – melkein kuni meidän Malmintorilla toisinaan ;D

Varastolta oli pakko poistua eilen kesken työn, jättää homma aamuksi. Olin niin väsy, umpiväsy, että en enää pystynyt seuraamaan kaverin evästystä eräästä hommasta. Toisaalta, hänkin kävi ylikierrroksilla ja oli yhtä väsy. Päätimme molemmat palata asiaan tänään paremmalla onnella. Yritin alkuviikosta olla vähän enemmän liikkeellä ja nyt se kostautuu heti. Prle! Väsyttää aivan sietämättömästi, ei nukuta. Jalkoja särkee niin, että itkettää. Oli pakko ottaa lisälääkitystä, jota tosi harvoin teen. Muuten en saisi edes näitä pieniä päivittäisiä kotihommia tehtyä. Ikävä kyllä, mutta totta. Toivottavasti saan viikonloppuna unta, ajattelin ottaa pienet.

Minä laitoin illalla tofun marinoitumaan ja tänään on arvatkaas mitä ruokaa? Tofuwokkia, just. Ja hyvää sellaista, kävin äsken kääntelemässä pussia, että mausteet leviävät tasaisesti. Tosin siis ruokaa on vasta illalla, eväksenä edellistä italiaanovihannespataa. Oli sekin muuten taas ihan hyvää eri vihanneksilla ja yrteillä sekoiteltuna. Mitään herkkujakaan ei tällä viikolla ole töissä ollut, onneksi. Ei kyllä kotonakaan, jollei yhtä hillonäkkäriä laskea – eihän?! Se oli kuitenkin Serkkuin hilloa, joten se on melkein-kuin-ilman, eikö? Josta  tulikin mieleen, että tänään pitää käydä viikottainen Serkku-käynti. Kyllä sieltä jotakin haettavaa on, en vaan muista mitä. Ainakin voin käydä hakemassa pari kohuked ja käydä jutustamassa.

Argh, kauppalistakin pitäisi taas laatia huomiseksi. Minä en taaskaan keksi mitään uutta – ruokalista on samaa vanhaa eri kuosissa vaan. Riippuu aina siitä, mitä vihannestsioskit ja Liiteri tarjoavat halvennuksella, sitä sitten syödään. Tämä toivoo kovasti, että niitä päirinöitä vielä olisi myynnissä, tuossa on vielä yksi odottamassa iltaa *njam*. On se kirottua olla vielä kestovammakon lisäksi jonkinlainen ruokavammakkokin. Siis voisin varmaan syödä kaikkea, mutta vatsakipujen ja kaiken uhalla en viitsi. Muissakin kivuissa on jo ihan riittävästi kestämistä, kiitosta vaan. Mutta silti jotakin uusia vinksuja voisin ottaa vastaan, jos joku katsoo asiakseen ehdottaa – ei kaalia, ei papuja, ei omenaa... Eikä sitten mitään hintavaakaan!

Ja tiedoksi, kahdella pussillisella sitruunahappoa tuo pesukone puhdistui kiiltäväksi ja kuin uudeksi. Kun vielä putsaan muoviosat joskus -> lue: viikonloppuna, iso ehkä, on kaikki hienosti. Helppoa ja halpaa, sano. Muuten ilta meni vähän apeuden merkeissä, lähinnä yritin lueskella ja hätinään jotain raapustella (siis nakutella), mutta missään ei oikein ollut mitään makua. Ilmakin kummitteli, hirveitä sade- ja tuulimyräköitä, joiden jälkeen aurinkoa, kirkas taivas ja tyyni ilta. Sitten taas mustia pilviä ja täysi pimeys. Tätä jatkui muutamaan otteeseen, W. kummittelee O___O

Vielä tiedoksi, että jos kirjoitukseni ja viestini joskus näyttävät oudoilta, kun ne tulevat kotikoneelta, syyttäkää vain Operan uutta versiota – se tuntuu toimivan tosi oudosti joissakin yhteyksissä! Ei minun vikani, en ainakaan tunnusta.

----------------------------------------

 

Purve, kaiffat! Mä taijankii olla tän torpan suasikkikissi nykysin, hei. Tiätteks, mä sain eilen fisuu, siis niinku donarii. Toi avas puuki iha mua varte, semmose, mist mä enite diggaa ja kyll mä taas söin. Ja sitt mä goisin tosi pitkään ja piiiiiiiiitkänä toss sänkyll. Ihan plöts. Mami yritti herätellä, mutt mä mitää jaksunu, goisin vaa ja välill tsiigasin, ett mitä se duunaa. Ihan kahjo. Käyttää murinakonett, vaiks siin ei oo mitää sisäll?! Hei, eiks sillo oo niinku jotakii vial? Mun miälest on, mutt en kehannu sanoo. Ku se kummiski anto sitä donarii ja paijatti mua. Ja siivos mun laatikon ja kaikki taravatkii... Ett mä lupasin olla hiljaa, mutt eihä se tätä lokii koske tiäteskää! Muute mä vaa odotan huamist, ku Poika taas tulee. Ja sitt mä päätin tosi kovast, ett mä en tod. mee goisii, ku se kert tulee. Viimeks mä vähä missasi ton jutskan. Mä haluuuuuuun näkee Poja, sen Repun ja sen Minikonettamon, nih kerta. Täss on muute toinenkii foto, ku toi möhkö otti must tual bases. Se ei kyll oo mun miälest yht hyvä. Eile se jaksunu mitää. Mutt katotaas tänää tai mialuummi huamenn. Meill alkaa sillo taas ne kaks vapaat päivää, jeee.

Kliffaa torsjantait kaikill kissinkoill Lokistaanian kissivaltioss!

------------------------------------ 

Vincent, minä käytän murinakonetta juuri niin kuin minä haluan, senkin suosikkikissa! Murrrrrrrrrrrr. 

Päivän slogan: Toivo, Usko – missä te olette? Nyt on torstai! Torstai on Toivoa täynnä, Usko siirtää vuoria (on se vaffa kaveri). Miksi Aamu saa, mutta minä en? Miksi Ilta koittaa, mutta minä en saa koittaa? Welhottarella on paaaljon ratkaisemattomia kysymyksiä!

Päivän biisi: I Who Have Nothing  

Luettua: Kjell Askildsen – Saari, majakavartijan vaimo ja tytär joutuvat suhteisiin saman miehen kanssa... Lyhyt opus, jaksaa lukea. Mutta, minä en oikein välittänyt, ei minun tyyliini sopivaa jaanausta. Joidenkin mielestä varmaan erittäin ekslusiivista ja fiksua kerrontaa. Suosittelen siis sellaisen ystäville. Annamari Marttinen – Kuu huoneessa, hömppää, joka ehkä voi yrittää olla vähän ironisoivaa tai jopa kriittistä, mutta ei onnistu – äkkiä takaisin hyllyyn. Katja ei löydä ”tarkoitusta elämälleen” ja etsii sitä vaihtoehtohoidoista, luonnonlääkinnästä, kasvissyönnistä (!?), reikistä yms. terapioista, jotka lopulta ”paljastuvat turhiksi”. Kyseessä onkin paniikkihäiriö ja mielipidelääkkeet kehiin – elämä tulee auvoisaksi. Omituista on se, että työtön kahden lapsen äiti saa tililleen jostain rahaa, vaikka ei saa työttömyyskorvausta kuin hetken =O Mies on ymmärtämätön torpso metwurstinsyöjä jne. Ärsyttävä ja erittäin epäuskottava opus kaikkinensa! Jan Guillou – Tyttäresi tähden, kehiin jälleen Hamilton, Ponti  sekä vähän ylläreinä Ewa miehineen sekä Anne Holt. Ewan tytär kidnapataan. Terrorismista kohkataan jne. Ei oikein toimi, samanlaista Guillou on kirjoittanut aikaisemminkin.... Eli sen tyylilajin kavereille. Hiukan jaanaavaa ja sotkuista, mutta hätinään lukukelpoista taksoa odotellessa.

Minä varmaan voinkin kertoa tässä samalla, että oli tosi hauska huomata Blogistanian mahtava nousu HelMetin uutuusluettelossa : siellä on mukana sekä Susun Valkoiset talot että Uunan Siltarumpu – siitä vaan ostamaan tai lainaamaan. Oli mukava ylläri – onnea molemmille muutenkin, olette te ihania ja lahjakkaita! =D

KISSIKENKÄT KOIPIIIN – VASTEN TUULTA JA TULIKIVEÄ!

SE POLGARA KILAHTAA, JOKA KUNNOLLA ÄRÄHTÄÄ!

Ai että, minä olen sitten menossa nykyään aina. Ei, en baareissa enkä missään semmoisissa paikoissa. Pois se minusta, fyi! Minä kävin eilen päivällä vapaalla, Hakiksessa, juu, Vii Voanissa ja hallissa. Vii Voanista tofua ja muuta emmettä, hallista vain mjunuaisia Vinskille. Halvaksi tuli, aikaa meni taksoineen vähän yli tunti, ei paha. Sain tofua 2.5 kg, mausteita, paria kastiketta, soijaa ja sitruunahappoa. Ja sitten – tämä on pakko kertoa – en millään kehdannut kertoa mammalle, mihin tarkoitukseen muut ehkä (juu, iso ehkä) ostavat sitruunahappoa. Kerroin oikeasti, miten sitä kotitaloudessa voi käyttää mm. pesukoneessa jne. En mitenkään voinut kertoa sitä yhtä muuta käyttötarkoitusta... Mutta hyvät olivat taas tarjoomukset ja asiallisen hintaiset. Vinskikin oli oikein tyytyväinen päästyäni lopulta kotoon. Ai niin, jos joku ihmettelee ostamiani ruokamääriä, muistakaa, että osa on ihan aina Belgarionille! 

Niin, siis tuon verran luppoilin ja silti ehdin tehdä hommani. Tosin vähän huitaisten pari isompaa juttua, tiedän, että ne palaavat kuitenkin takaisin runsaasti korjailtuina, joten tämä oli vain alustava vaihe muutenkin. Olen minä tehokas *nousee maton päälle ja taputtaa itseään päähän*. Varastolla ei erityistä, omituisen pitkää lievää syysflunssaa yhdellä jos toisellakin, possua vain se yksi toistaiseksi. Itsellä oik. koipi alkaa vetää nyt tosi kireäksi, kohta se on kuulkaas iskiasvaiheessa ja silloin on pakko mennä lekurille hakemaan sairista. Se jo muistuttelee itseään siihen malliin välillä, varsinkin liikkeelle lähtiessä, että ei se kovin kaukana ole. Hei, minä laitoin jo pitkät kalsarit ja maiharin! Minulla on ihan lämmin. Mikä hitto siinä nyt sitten ärsyttää? Tai tiedänhän minä, se kaatumisen aiheuttama revähdys varmaan sai aikaan myös muuta lihasjäykkyyttä ja piriformiskireyttä, epäilee tämä.... No, katsotaan. En vain pysty edelleenkään nukkumaan öitä kokonaan heräämättä, aina sattuu, kun vaihdan asentoa. Lisäksi toinen nilkka on äärikipeä ja särkee sekä juilii hemmetisti, yäh! Unet ovat olleet tosi hakusessa jo pidemmän aikaa, ovat pari päivää muustakin syystä  =( 

W:n kuolemasta on aikaa tänään kuusi vuotta ja yritän taas olla aktiivisesti muistelematta, tavallaan. Kuitenkin, tämä on asia, joka ei noin vain mene ohi. Ei se mene. Pahinta oli itse asiassa eilen, kun mielessä käväisi ajatus ihan äkkiseltään soittaa Kummisedälle ja kysyä, mitä tehtäisiin... Sitten tulikin itku, en juuri sillä hetkellä tajunnut, että siellähän ne, molemmat veljekset. Ikävä on, molempia omalla tavallaan. Tuli sitten muisteltua muutakin ja muitakin ja purettua osa asiaa ihan kirjoittamiseen ja puuhasteluun kotona, että ei menisi ihan märisemiseksi koko ilta. Ei sekään ole hyvä, eihän? Ehkä viikonloppuna, kun on rauhallisempaa, sytytän ensimmäistä kertaa tänä syksynä ulkolyhtyyn kynttelin ja otan pienen drinkinkin poikain muistolle. 

Nyt eilen illalla sain elämäni varmaan ensimmäisen täysimittaisen blogiraivarin... en edes kehtaa kertoa, missä ja mitä kirjoitin. Ne jotka tietävät, tietävät – muut voivat vaikka etsiä. Eikä hävetä prle soikoon yhtään – saatanan terveysfasistit, painukoot suoraan sinne helvettiin dementikkoina, mutta hoikkina ja hyväkuntoisina, ilman sydän- ja verisuonitauteja jne. Voihan vettu ja vaakuna – ARGGGGGGGGGGGGGH!!!! Tietääkseni kukaan ei ole vielä henkiin tänne jäänyt eikä kirstussa ole vieläkään taskuja eikä painorajoitusta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! 

Kirjoja pukkaa, ei voi mitään. Kaksi pakettia odottaa noutajaansa ja roudaustreffit on alustavasti sovittu perjantaiksi Belgarionin kanssa, vanhaan tapaan. Minä saan taas lukemista, hän kantamista ja iltaruuan. Ehkä nyt olisi jo stipendinkin aika? Tekemistäkin riittäisi kotona viikonlopuksi, saa nähdä, jaksanko / viitsinkö / huvittaako / pystynkö edes mihinkään järkevään.

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! On mull ihan ihana mami. Se toi mulle-mulle-mulle ja vaan mulle ihan omii mjunuaisii ja pilppo ja anto ne ihan heti mulle ku se tuli. Ai ett ne olikii heekkuu, en oo syäny mitää nii hyvää pitkää aikaa. Mä meninki sitt sen viakkuu, ku se lopultas vähä rauhottu ja kiipesin sen olkapäill ja naksutin sen turpavärkkii ja kaikkee ja pidin murinaa ja semmost, ku mä oli niiiiii tyytyväine. Ett se kummiski muisti, vaiks mä välill teenki kaikkee piänt typerää. Nyt se kyll vahtii mua välill ku mikäkii, ett mä en mee väärii paikkoihi tekee mun tiätte-kai-mitä asioit. Ei ois tarvis, mutt mä kyll välill unohdan, jos on oikee kliffa olla eikä jaksu mennä mihkää. Etteks te ihmiset muka tee nii? Kyll mä oon kuullu, ett joku on pissiny housuusa tai lattiall ja semmost, nih kerta. Tunnustakaa vaa reilust, se on helpompaa sitt tajuu meit kisseikii! Joo, sitt otinki kunnon unkot, oikee hirmu-unet. Melkee säälitti mami, ku mä välill tajusi, ett taas se hyppää ylhääll keskell yätä monta kertaa. Siis oikeest hereill, ett on valot ja kaikki. Ei kiva varpist, mutt jos mä saisin sen nukkuu kohtpia, ainaskii mä lupaan yrittää, semmost viärihoitoo niinku. Hei, hei-hei kavrut, se ehti ottaa must fotonkii, ku mä painuin baseen goisii. Täss mä nualen viäl huulii ja meinaan just alkaa goisii, eiks ookki magee? >o< 

 

Kliffaa daagii hei ihan jokasell – ja niit heekkui teilkii!

----------------------------------------- 

Vincent, pöppöliini Karvatakamus, ruttana, mupeli... 

Päivän slogan: Himot ne on hiirelläkin ja tunteet diakonissalla – Polkalla on vaan tämä pervous plokeihin nykyään jäljellä... 

Päivän biisi: Kuumaa tuhkaa 

Luettua: Eipä paljon ehtinyt, meni aamu-iltakirjoitteluksi enempi. Outoa, mutta kummallista. Oli kyllä aihettakin. Eli luettua MK Einiö – Prinsessa, erilainen sarjakuva, josta lisää myöhemmin toisaalla ,D Etsikää käsiinne, jos löydätte... Lisäksi Esa Viitanen – Soipi laulu meidän joukkojen, raskas metalli rankkoina vuosina, tosikertomuksen oloinen romaani Rautaruukin tapaisesta työpaikasta. Työpaikasta, jonne lähdettiin maalta, metsänkaadosta, torppa myyntiin, elukat lahtiin ja kaupunkioloihin. Suuren kasvun vuosikymmenet, suurten taistojen ja lakkojen vuosikymmenet. Teille, jotka ette edes tiedä, mitä raskas metalli tarkoittaa, mitä on työpaikkapolitikointi ja mitä oikeat työläiset – silloin kun niitä vielä oli *virn*. Revarit jne, junttakokoukset ja muut tulevat tutuksi, jos olet vielä nuorempi.... Minä pidin tästä, tässä on sitä henkeä, mitä työläisillä vielä aikanaan oli. Ikävä kyllä, ei enää. Sanokaa sana työläinen, kukaan ei myönnä sellainen olevansa. Kuiskatkaa edes peiton alla sana SOLIDAARISUUS! Sanoisin että pitkästä aikaa luokkakantainen työläiskirja, jota suosittelen ihan jokaiselle avartamaan omaa maailmankatsomusta. Ja ei, tämä ei ole mikään poliittinen käännytyskirja vaan lähinnä raportinomainen romaani miehistä, jotka tekivät raskasta työtä – aikansa... Kiitokset tekijälle, kirja on julkaisemisensa ansainnut! 

Suru-uutisilta ei voi välttyä, vaikka eivät ne niin henkilökohtaisesti kosketakaan. Eilen viimeisenä uutisena luin, että Anu Kaipainen on menehtynyt – kepoisaa oloa sinne, minne menetkin!

KISSIKENKILLÄ JATKOON – NE OVAT PUNAISET!

WELHOTAR OSTOSHELVETISSÄ - JA MITÄ SIITÄ SEURASI =b

Heti pitää tässä illalla rapota ensimmäisestä aiheesta eli Welhottaren kierroksesta Itiksen ostoshelvetissä – se on nimittäin naurun arvoinen! Ihan totta. Siis tarkoitus oli mennä käymään Yrjöllä ja hakea sieltä shampoota ja dödöä, Yrjöltä siksi, että ne tuotteet nyt vaan sopivat (eli en ole allegriainen ja hinta on kohtuullinen). Nooh, meikä ontuu kansanjoukkojen läpi Yrjölle ja hyllyssä on TAAS vain ja ainoastaan 1 kpl sitä oikeaa shampoota kuten viimeksikin. Ja sama selitys: tuote on poistumassa valikoimista, mutta huomenna tulee lisää. Niin sanottiin viimeksikin. Minä muuten tiedän, ne tekivät tuon kerran ennenkin ja kesti melkein vuoden ennenkuin tilalle tuli jotenkuten sopiva tuote. Että epäilen tuota käyttävien hamstraavan sitä pari-kolme pänikkää kotoonsa. No, sain sitten myös dödöni – en ainakaan haise pahalle (toivottavasti?). Yrjöllä on, tehän tiedätte, tapana myös lahjoa ostajia. Nyt ei kanttini kestänyt. *pärks, käks, kääääääk, hähähäähh*. Sain semmoisen lääketuubin kokoisen putkilon mahaselluliittivoidetta!!! =O Melkein sanoin leidille, että hei, tämä ei riitä edes yhteen kertaan tälle tynnyrille. Koska leidi oli kuitenkin vierasmaalainen ja muutenkin katseli minua, loukkaannunko, naureskelin ja kiittelin – jonkun kummallisen pussukan sain myös. No, niitä voi aina lahjoa eteenpäin, minä niillä mitään tee. Pääasia että sain nuo taravat. Sitten kävin vieraissa, siellä ei ollut sitä, mitä olisin ehkä tarvinnut.

Mutta, taddadaa, ilouutinen meikäläiselle. Ruohonjuuri avaa entisen Itiksen Oklan tiloihin kaupan lokakuussa, tarkempaa päivämäärää ei vielä ollut näytillä ja tilatkin vasta alkutekijöissä. Nyt tämä on kovasti ilokas. Niin lähellä Yrjöä, että pystyn hyvin kävelemään sinne! Oikein mukava ylläri. Nyt kehtaan jopa silloin tällöin lähteä tuonne ostoshelvettiin ihan vaan ostamaan sieltä(kin) jotakin. Tykkää!!! *pus sinne, ootte kyllä viksuja*

Toisaalta, taksoa odotellessa tuli taas itku silmään. Hitsi, nämä syyskuun lopun päivät ovat vieläkin vaan vähän ankeita. Muistin niin elävästi miten monta kertaa W:n kanssa kävimme asioilla Itiksessä, miten W. ja Belgarion minulta muka salaa lähtivät sinne seikkailemaan omillaan (eli kävivät karkkikaupassa, pelikaupassa, vuokraamassa viiteoita ja humputtamassa ”miesten kesken”) ,D Haikea ja vähän surkea fiilis, ei voi mitään. Eivät ne muistot mihinkään hautaudu, eivät vaikka miten yrittäisi!

Töissä sain pultit. Siellä piti ajaa jotakin lisäpäivitystä Varaston äärikäsittämättömiin ohjelmiin (ette kyllä usko, mitä meillä on käytössä – en kehtaa edes kertoa!). Lopulta ei selvinnyt lainkaan ajetaanko vai ajettiinko sitä lainkaan =O Mikropönkkä seisoi Ö:nä, kukaan ei vastannut pääkallon paikalta asiaa koskien. Lähtiessä tuli sitten tieto, että päivitys onkin siirretty. Kuitenkin sen verran vaikutusta oli ja jotakin oli yritetty, että kone hituroi ja teki sellaista, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä! Ai että jurppi, kesken töiden tietysti. Ja olisi sitä ollut omaakin asiaa – toivottavasti kukaan ei nyt närkästynyt lyhyistä viesteistä siinä hemmetin sähläämisen välissä, prle. Luulisi, että noin isossa organisaatiossa osattaisiin hoitaa nämä hommat, ei tod. ei! Lisäksi omat pikku päivitykset on ehdottomasti kielletty *huoh*. Tosin ajattelin huomenna kokeilla kuitenkin, minulla on mikropönkkäoikeudet, nääs.... Ans kattoo! En uskaltanut eilen, mutta nyt aamulla heti voisi yrittää. Illan mittaan selvisi, että nettionkelmia näyttää olleen muuallakin, näemmä.

Muuten ei muuta, jollei muusta muuta johdu. Työsopparia kyselin, 90 % varma jatko. Noh, mitäs minä silläkään tiedolla teen. Prle. En kysele toiste enää. Eväksenä jonkinlaista italiaanovihannespataa (koska siinä on tomaatteja ja yrttejä) sekä kukkakaalimuhennosta. Samaa on syöty jo pari päivää, oudon riittoisaa ,D Ja jos joku vielä yrittää mainostaa keräkaalia, turpaan tulee. Minä EN voi syödä sitä, tai voin, kyllä, jos saan viikon kotiloman. Silloin ei vatsaongelmilla ole niin väliä... Kukka- ja parsakaalia voin syödä vähäisiä määriä, keitettynä kypsäksi ja muhennettuna. Että unohtakaa koko juttu, sama omenoiden, lantun, papujen jne. kanssa! Onneksi niitä ihania päirinöitä on – söin eilen kaksi (2 kpl), njam. Vain tikku jäi, tosin imeskelin senkin vielä putipuhtaaksi, njamskis, herkkuva =D

Ai niin, pari kirjaa saapui, toinen oikeinkin mielenkiintoinen ja sen lisäksi vielä pakettilappu, kirjoja sielläkin! Ei paha, tämä käy parvekkeella – kylmää, hrrr!

----------------------------------- 

 

Puuuuuuuurmenta, kavrut! Hei, toi kävi kaupois eikä mulle mitää. Jotai kauheit päniköit vaa, ku laitetaa sen omii tuukkeihi ja semmost, haisuu pahall. Juu ei, siis ei mitää. Mä luulin, ett mä saan jotai, nii ni ei mitää. Ei ees uutta muanaa. Se vaa sano, ettei ehtiny. Ei siis vaiks ravas joka paikas. hei epist toi tommone. Mutt sitt mä kuulin, ett se mumis jotai tofust – hei, son menos sinne tofukauppaa ja hallii! En tiijä mikä päivä, mutt joku päivä täll viikoll. Mä tiän, ja jos se ei sitt tua mjunuaisii tai jotai nii ni alkaa tapahtuu täss huushollis, meinate. En kyll jää vaa venaa ja oleen kilti. Mä oon mun miälest ollu jo ihan kamalan kilti ainaski mont päivää. Nih kerta! Eikä ees fotoo must, tää on epist. Illanki se vaa duunas jotai omiisa ja lukitti, ois voinu fotaa mua. Ai, ett mä en halunnu. Nii no tota, jos ois vaiks pyytäny kiltist jonku heeku kans? *viatoine ilme* Toi kuva on sitt täält. Hei, toiha o iha mainost, heihhhhhhhhhhhhhhhhhh...

Kliffempaa päivää teill muill *möks*!

-----------------------------------

Vincent, en tod. käynyt kaupassa, jossa olisi ollut kissalle edes jotakin!

Päivän slogan: Jos on pakko, sitten on vaan pakko ja minulla näköjään aina on!

Päivän biisi: Veri vetää itään 

Luettua: Ann Cleeves – Punaista tomua, Shetlandinsaarilla tapahtuu jälleen. Arkeologisilta kaivauksilta löytyy jotakin, kaikkien pitämä muori ammutaan ilmeisesti vahingossa ja nuori arkeologiopiskelija tekee itsemurhan. Perezillä on kädet täynnä ja Stanley pääsee Lontooseen. Ratkaisu on jälleen ylläri, erilainen ja ennalta arvaamaton. Minä pidän tästä, pidän Cleevesin tavasta kuvata saaria ja niiden luontoa, ihmisiä ja erilaista elämää. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa! Lois mcMaster Bujold – Kunnian sirpaleita, melko perinteistä scifiä – vieraita planeettoja, asukkeja, olioita, taisteluja ja se pakollinen romanssi. Kuitenkin tavallista paremmin kirjoitettu, joten kelpaa kepoisaksi matkakirjaksi. Ei aiheuta sen kummoisempia toimenpiteitä kuitenkaan... Suomennettua scifiä kaipaaville ihan ok välipala.

 

KISSIKENKILLÄ VIELÄKIN VAAN – MENOSSA MUKANA PITKÄT KALSARIT JA MAIHARI!

MAANANTAIN MARINAA - EDESSÄ KOKO VIIKKO

 

Tämä on väsynyt, kyllästynyt ja kipeä. Tämä voisi ottaa lomaa ja lähteä puumaksi Jenkkilään ;D Olisi lomaakin jäljellä. Voihan vettu, viikon töissäolo saa ihmisen närkiksi, kipeäksi ja harkitsemaan kaikenlaisia järjellisiä ja järjettömiä tapoja saada itsensä pois tuollaisesta työelämästä. Toisaalta, näen ainakin eläviä ihmisiä – kotona on vain siis se Karvatakamus. Ja toisaalta, ne viikon ainoat sanatkin tulee lausuttua töissä. Ei kyllä kovin monta, mutta sen verran, että puhekyky ei aivan kokonaan ruostu. Prle!

Tänään on pakko käydä Itiksessä. Ai että, jos minä jotain inhoan, niin noita ostoshelvettejä. Mutta kun siis on pakko. Varasin aikaakin asiointiin ihan kokonaista puoli tuntia, yäks. Hyvällä tuurilla saan asiani hoidettua kaappaamalla vain tavarat ja kassan kautta ulos sekä sitten käymään vieraissa eli sikäläiseen ruokakauppaan etsimään erästä tuotetta. Siinähän on taas iloa täksi päiväksi! Hei, Welhotar matkailee ympäri-ämpäri Tsadia, koska matkoja on tälle kuukaudelle vielä jäljellä.

En ole tehnyt mitään viikonloppuna, en ainakaan mitään järkevää tai hyödyllistä. Olen vain makoillut ja lukenut sekä houkutellut unta. Unen kanssa ei ole onnistunut, olen nukkunut vähän ja äärihuonosti. Herään aina kääntyessäni tai muuten vaan liikahtaessani. Tiesittekö, että se on yön aikana aika monta kertaa? Tosi monta, oikeastaan. 

Jotkut tässä lähistöllä ja talossakin ovat viritelleet ne helvetin värilliset valoletkut parvekkeilleen! Jos jotakin voi inhota oikein täpöllä, niin niitä. Juu, on minullakin valot joskus myöhemmin talvella. Semmoiset pienimmät mahdolliset tiplukat, kirkkaat ja tavalliset. Enkä minä pidä niitä päällä koko ajan. Enkä varsinkaan niinä helvetillisinä pyhäpäivinä, joita inhoan maailman eniten.

Nyt muuten voin kertoa, että inhoan vaihteeksi taas kaikkea. Siksi minä menenkin parvekkeelle rauhoittumaan.

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Joohei, tääll ei sitt yhtää mitää. Mami on maannu ja mä oon goisinu. Mitää uut kunno safkaa ei oo tullu, tavallist kissinmuanaa vaa. Mutt oon ollu kilti, mun miälest ainaki. Ja toiki anto just kaakkei ja uutta määkäruakaa, ett ei täss mitää. Se mikä haamitti, ett Poika oli nii vähä aikaa. Tosi tylsä... eikä kukaa käy juttelees mun kaa, siis kukaa muu ko mami vaa. Mäki tahon oman viaraan tai jotai?! Kissiviaraan >o< Ai, toi sano, ett ei käy. Ett mä en osaa olla. Mist se sen muka tiätäis.... nii no joo, jos mä en kert ennenkää oo tullu toimee muitte kans. Meijät on sitt tuamittu, ku me ei kert kumpikaa tulla toimee kenenkää kans. Meijä on pakko asuu vaa kaksistee... aika tylyy, hei! Oli tääll vähä taas kapelii yks päivä, ku mä en suastunu syämää kaakkei jostai syyst ja mami suuttu siit. Heekkuja eikä kelpaa! Just, sitt vähä juastii peräkkäi ja semmost. Tai mami ei siis juassu, mutt mä jolisin ja juaksin. Ja sitt vast menin ja söin ne kaakit. Kiusallaa, meinaa. Kyll toi sen tiäsi, kuha anto taas mennä. On meill välill kliffaaki! Ei oo ketää muut ja me makoillaa toss viärekkäi ja mami paijattaa munt ja mä saan laittaa tassut sen vaiks päähä, jos mä haluun! Se ei pelkää eikä välitä, vaiks vähä tassut ja kynnet lispahtais. On ne lispahtanukki, sill o naarmu kaulas. Eikä se ees suuttunu siit, ko se kert hihvas, ett vahinkoha se. Ja must o fotokii, tsiigatkaa, hei on!!! >o<

 

Kliffaa alkuviikkoo, tuliaisii toivoo mä!

---------------------------------------

Vincent, siis sinulle tuliaisia =O

Päivän slogan: Minä menen. Sitten minä ehkä tulen. Mutta pitäisikö tämän olla sitä, jota muut kutsuvat elämäksi?

Päivän biisi: With a Little Help From My Friends  

Luettua: Robin Cook – Äkkikuolema, argh, olipahan taas Cookia kerrakseen. Jätkähän vain huononee ajan kanssa. Hätäisesti vetäisty kehnohko juoni, jossa paha saa palkkansa. Ei totuudenomaisuuden häivääkään, joitakin fiboja jopa. Eikä pysy oikein koossa, joko editoitu rankalla kädellä tai kaverille annettu sanamäärärajoitus. Tumpputavaraa, hyllyyn takaisin ja äkkiä! Jens Lapidus – Siisti kosto, odotin tältä Stockholm noir 2:lta hyvää jatkoa 1. osaan, ja katit. Muuten ihan ok, mutta tietysti tämäkin kaveri sortuu juoneista tavallisempaan eli sähläämään hyvään tarinaan mukaan Palmen murhan ja suuren salaliiton. Voi mähnä, ei lähestään 1. osan veroinen siitä syystä! Fyi!  Minette Walters – Kameleontin varjo, tästä minä pidin, ei kehno ollenkanas. Juoni toimii hyvin ja syyllinenkin paljastuu vasta lopussa, kuten pitääkin ja on ylläri ainakin osalle... Suositellaan dekkareiden kavereille! Ulla Konttila – Nousevan ahdingon talo, tekstin mukaan pitäisi olla vieroituksessa olevan narkkarin tarina. No joo, hv, enkä tarkoita hyvä veli. Tässä kaveri on syönyt pampuloita ja juonut bisseä parin vuoden ajan vähän liikaa. Ja 4 viikkoa vieroituksessa parantaa kaiken. Arrrrrrrrrrrrgh  - leidi ei ole oikein todellisuushakuinen, tsori vaan. Kannattaisi käydä täällä Malmilla ensin. En suosittele siis.... Jonathan Tropper – Kuinka lähestyä leskimiestä, hömpän tapaista dharmaa. Ei ihan kamala, tässä on hetkensä, mutta niitä on tosi vähän. Muutama aika hyvä juttu sekoiluista ja poikapuolen räimeistä, mutta ei, ei tämäkään toimi. Ei tätäkään voi ottaa vakavasti, ei edes hömppänä, vaikka sinnepäin enempi kaatuukin, suorastaan rämähtää. Kesken hyvä dekkari...

 

JA KISSIKENKILLÄ VAAN EDELLEEN!

MUKA-PÄIVITYS JA SEN ÄKKINÄINEN LOPPU!

Pistin eilen piruuttaan koneen kiinni heti aamupäivällä – ihan piruuttaan. Kas, eipä ole sen kummemmin kommentoitu eikä kaivattu... Mitä tästä voi siis päätellä? No, itse asiassa ei yhtään mitään. Ketutti ja särki niin, että yritin nukkua. Ei onnistunut. Siivosin kursorisesti ja tekelehdin sitä sun tätä. Lueskelin. Alkoi särkeä vielä vaan pahemmin, selkä on tosi pahana. Siis se lihas, joka venähti tuossa pari viikkoa sitten. En saanut nukuttua edes yöllä kunnolla, heräsin vähän väliä asentoa vaihtaessa. Ei hyvä, eikä varsin kivakaan. Mutta sinne prleen Varastolle vaan huomenna pitää! Josko tänään laatisi pienen preivin omisarvikselle, hmph.

Eilen alkoi vetuttaa myös yläkerran naapuri, joka jostain syystä irrottelee kiviseinäporakoneella mieluusti iltapäivisin tai illalla. Tällä kertaa hän aloi irrottelun juuri silloin, kun olin saamassa kiinni Nukkumatin takinliepeestä. Harvemmin olen ollut niin pahalla päällä, kele. Vähällä, etten avannut konetta ja etsinyt ”ääniä”, joita olisi voinut vetää täällä täpöllä. Joku vekkuli ääni olisi varmasti saanut ihmeitä aikaan. Juu, ei naurata. Alkoi melkein itkettää – ajatelkaa itse, pitkän kehnosti nukutun viikon jälkeen olet saamassa ensimmäiset päikkärit; eikö prle ala porakone jurnuttaa ja sitten kiihdyttää! Ja se jatkui ja jatkui ja jatkui. Ihmettelen, mitä hlvettiä siellä oikein aina tehdään =O Argh, olin valmis kiljumaan. Menin toki heti tupakalle vastineeksi moisesta käytöksestä. Toinen naapuri alkoi oksennella kovaan ääneen (ilm. seinän takana), joko kännissä tai rapulassa -> saa kyllä myötätuntoni, mutta silti alkoi varsin vetuttaa tuokin. Mietin, pitäisikö itsekin alkaa juoda täpöllä ja tajusin, että olen ollut kunnon sihneessä viimeksi joskus alkuvuodesta. Olisikin siis jo aika, eikö? Taidan vetää kunnon kännit.  Viinan puutetta kaikki nämä minun särkyni, prle. Sitten voitte taas ojentaa ja jaanata asiasta, jos/kun huvittaa, paheksua ja muuta mukavaa. Tosin voisin kaivella nuita laillisia huimeitakin tuolta esille siinä tarkoituksessa, jolloin kellään ei tietenkään olisi pahaa sanaa sanottavana. Viina on hyvää – sitä kannattaa juoda! Suosittelen lämpimästi.

Ai niin, koneen yksi näppäinkin hirtti kiinni. Teknisesti lahjakas Welhotar (eikä taaskaan naureskella siellä!) korjasi senkin ihan itse pitkillä kynsillään ja räpeltämällä. Hyvä minä! Kaikenlaista minä saankin aikaiseksi... sekä hyvässä että pahassa, vahingossa tai oikein yrittämällä. Siitäkin sai kyllä kunnon ketutuksen aikaiseksi, kun alkoi miettiä, mitä kaikkea pitäisi hankkia. En minä halua hankkia mitään, jollei ole pakko!

Josta tulikin mieleen, että tosiaan on etsittävä pitkät kalsarit käyttöön. Kylmä yllättää takson odottelijan varmaan jo huomisaamuna, selkäkään ei pidä kylmästä. Ai niin, mutta eihän sillä ole väliä. Jokainen lekuri nimittäin on huomautellut, että ”tuo fibro, niiiiiin, kipukynnyshän siinä laskee”. Ihan kuin se jokaisella laskisi. Ei muuten ole laskenut. Viimeksi kun kylkiluu murtui, en ollut päivääkään sairiksella. Ihan piruuttaan sekin. Kun sille ei voi tehdä mitään, miksi edes mennä lekurille kuulemaan sama asia, jonka jo tietää. Pahempi juttu, että edes hankin tuon fibro-diagnoosin! Luulin, että se auttaisi eräiden asioiden perillemenoon. Ei, siitä ei ole ollut mitään muuta kuin haittaa kaikissa asioinneissa terveydenhuoltoon päin. Perkele! Joku olisi voinut varoittaa etukäteen...

Minä menen kohta sänkyyn lukemaan lisää. Enkä tee tänään mitään, mitä ei ole pakko tehdä, kele. Kiroilen vaan näitä särkyjäni ja yritän olla mahdollisimman hiljaa *manailee*.

--------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrmenta, kissikavrut! Hei joo, me ollaa nyt jo iha väleiss ton mamin kaa, vaiks niit heekkui ei niinku iha hirveest oo näkyny. Tavismuanii vaa, mutt semmosii hyvei niitä. Näin mä, ett se oli ostanu kuiteski donarii tonne jömmaa. Ett jos joku päivä ees jotai. Muute mä goisin ton viäress ihan sänkyss koko eilise päivä. Vaiks ei se taaskaa pysyny paikallaa. Sill oli jotai duunaamist koko aika. Imureeraskii, mä meninkii sitt basee. Siält oli pakko taas tulla vegs, ku se pisti sen murinakonee päälle. Tiätteks, se on aikas pelottava kone! Yks kerta siäl oli paljo jotai pyykkii *nolo virn* ja se hyppi! Iha tosi, tuli pois paikaltaa niinku ja piti hirmust mekkalaa ja mami huus mulle, ihan niinku sois ollu mun vika. Tylsää mull on vähä ollu, siks mä herätin tonki mun kaa oleen. Sain sitt hampulikaakkei, en mitää muut. Se ei oo ostanu mull ees kalkonii, ku mä kert jätin sen pari kertaa syämättä. Epist tommone! Eiks sitä ois voinu joteski säilöö tai jotai niinku? Eilekii se söi vaa jotai vihanneksei, mull ei mitää oikeet muanaa... Mutt on niinku jätetty heitteill – ainaski melkee.

Kliffaa söndaagii vaa taas kaikill, toivottavast teill on kivempaa.

Vincent, älä valita!

 

NYT EI HUVITA ENÄÄ – NUKAHDIN JA NÄIN UNTA. Olin luistelemassa W:n ja Belgarionin kanssa, meillä oli mukavaa. Minä menen takaisin kolmen täkkini alle, otan lisäunta vaikka väkisin, perkele!