Heti pitää tässä illalla rapota ensimmäisestä aiheesta eli Welhottaren kierroksesta Itiksen ostoshelvetissä – se on nimittäin naurun arvoinen! Ihan totta. Siis tarkoitus oli mennä käymään Yrjöllä ja hakea sieltä shampoota ja dödöä, Yrjöltä siksi, että ne tuotteet nyt vaan sopivat (eli en ole allegriainen ja hinta on kohtuullinen). Nooh, meikä ontuu kansanjoukkojen läpi Yrjölle ja hyllyssä on TAAS vain ja ainoastaan 1 kpl sitä oikeaa shampoota kuten viimeksikin. Ja sama selitys: tuote on poistumassa valikoimista, mutta huomenna tulee lisää. Niin sanottiin viimeksikin. Minä muuten tiedän, ne tekivät tuon kerran ennenkin ja kesti melkein vuoden ennenkuin tilalle tuli jotenkuten sopiva tuote. Että epäilen tuota käyttävien hamstraavan sitä pari-kolme pänikkää kotoonsa. No, sain sitten myös dödöni – en ainakaan haise pahalle (toivottavasti?). Yrjöllä on, tehän tiedätte, tapana myös lahjoa ostajia. Nyt ei kanttini kestänyt. *pärks, käks, kääääääk, hähähäähh*. Sain semmoisen lääketuubin kokoisen putkilon mahaselluliittivoidetta!!! =O Melkein sanoin leidille, että hei, tämä ei riitä edes yhteen kertaan tälle tynnyrille. Koska leidi oli kuitenkin vierasmaalainen ja muutenkin katseli minua, loukkaannunko, naureskelin ja kiittelin – jonkun kummallisen pussukan sain myös. No, niitä voi aina lahjoa eteenpäin, minä niillä mitään tee. Pääasia että sain nuo taravat. Sitten kävin vieraissa, siellä ei ollut sitä, mitä olisin ehkä tarvinnut.
Mutta, taddadaa, ilouutinen meikäläiselle. Ruohonjuuri avaa entisen Itiksen Oklan tiloihin kaupan lokakuussa, tarkempaa päivämäärää ei vielä ollut näytillä ja tilatkin vasta alkutekijöissä. Nyt tämä on kovasti ilokas. Niin lähellä Yrjöä, että pystyn hyvin kävelemään sinne! Oikein mukava ylläri. Nyt kehtaan jopa silloin tällöin lähteä tuonne ostoshelvettiin ihan vaan ostamaan sieltä(kin) jotakin. Tykkää!!! *pus sinne, ootte kyllä viksuja*
Toisaalta, taksoa odotellessa tuli taas itku silmään. Hitsi, nämä syyskuun lopun päivät ovat vieläkin vaan vähän ankeita. Muistin niin elävästi miten monta kertaa W:n kanssa kävimme asioilla Itiksessä, miten W. ja Belgarion minulta muka salaa lähtivät sinne seikkailemaan omillaan (eli kävivät karkkikaupassa, pelikaupassa, vuokraamassa viiteoita ja humputtamassa ”miesten kesken”) ,D Haikea ja vähän surkea fiilis, ei voi mitään. Eivät ne muistot mihinkään hautaudu, eivät vaikka miten yrittäisi!
Töissä sain pultit. Siellä piti ajaa jotakin lisäpäivitystä Varaston äärikäsittämättömiin ohjelmiin (ette kyllä usko, mitä meillä on käytössä – en kehtaa edes kertoa!). Lopulta ei selvinnyt lainkaan ajetaanko vai ajettiinko sitä lainkaan =O Mikropönkkä seisoi Ö:nä, kukaan ei vastannut pääkallon paikalta asiaa koskien. Lähtiessä tuli sitten tieto, että päivitys onkin siirretty. Kuitenkin sen verran vaikutusta oli ja jotakin oli yritetty, että kone hituroi ja teki sellaista, mitä sen ei olisi pitänyt tehdä! Ai että jurppi, kesken töiden tietysti. Ja olisi sitä ollut omaakin asiaa – toivottavasti kukaan ei nyt närkästynyt lyhyistä viesteistä siinä hemmetin sähläämisen välissä, prle. Luulisi, että noin isossa organisaatiossa osattaisiin hoitaa nämä hommat, ei tod. ei! Lisäksi omat pikku päivitykset on ehdottomasti kielletty *huoh*. Tosin ajattelin huomenna kokeilla kuitenkin, minulla on mikropönkkäoikeudet, nääs.... Ans kattoo! En uskaltanut eilen, mutta nyt aamulla heti voisi yrittää. Illan mittaan selvisi, että nettionkelmia näyttää olleen muuallakin, näemmä.
Muuten ei muuta, jollei muusta muuta johdu. Työsopparia kyselin, 90 % varma jatko. Noh, mitäs minä silläkään tiedolla teen. Prle. En kysele toiste enää. Eväksenä jonkinlaista italiaanovihannespataa (koska siinä on tomaatteja ja yrttejä) sekä kukkakaalimuhennosta. Samaa on syöty jo pari päivää, oudon riittoisaa ,D Ja jos joku vielä yrittää mainostaa keräkaalia, turpaan tulee. Minä EN voi syödä sitä, tai voin, kyllä, jos saan viikon kotiloman. Silloin ei vatsaongelmilla ole niin väliä... Kukka- ja parsakaalia voin syödä vähäisiä määriä, keitettynä kypsäksi ja muhennettuna. Että unohtakaa koko juttu, sama omenoiden, lantun, papujen jne. kanssa! Onneksi niitä ihania päirinöitä on – söin eilen kaksi (2 kpl), njam. Vain tikku jäi, tosin imeskelin senkin vielä putipuhtaaksi, njamskis, herkkuva =D
Ai niin, pari kirjaa saapui, toinen oikeinkin mielenkiintoinen ja sen lisäksi vielä pakettilappu, kirjoja sielläkin! Ei paha, tämä käy parvekkeella – kylmää, hrrr!
Puuuuuuuurmenta, kavrut! Hei, toi kävi kaupois eikä mulle mitää. Jotai kauheit päniköit vaa, ku laitetaa sen omii tuukkeihi ja semmost, haisuu pahall. Juu ei, siis ei mitää. Mä luulin, ett mä saan jotai, nii ni ei mitää. Ei ees uutta muanaa. Se vaa sano, ettei ehtiny. Ei siis vaiks ravas joka paikas. hei epist toi tommone. Mutt sitt mä kuulin, ett se mumis jotai tofust – hei, son menos sinne tofukauppaa ja hallii! En tiijä mikä päivä, mutt joku päivä täll viikoll. Mä tiän, ja jos se ei sitt tua mjunuaisii tai jotai nii ni alkaa tapahtuu täss huushollis, meinate. En kyll jää vaa venaa ja oleen kilti. Mä oon mun miälest ollu jo ihan kamalan kilti ainaski mont päivää. Nih kerta! Eikä ees fotoo must, tää on epist. Illanki se vaa duunas jotai omiisa ja lukitti, ois voinu fotaa mua. Ai, ett mä en halunnu. Nii no tota, jos ois vaiks pyytäny kiltist jonku heeku kans? *viatoine ilme* Toi kuva on sitt täält. Hei, toiha o iha mainost, heihhhhhhhhhhhhhhhhhh...
Kliffempaa päivää teill muill *möks*!
Vincent, en tod. käynyt kaupassa, jossa olisi ollut kissalle edes jotakin!
Päivän slogan: Jos on pakko, sitten on vaan pakko ja minulla näköjään aina on!
Päivän biisi: Veri vetää itään
Luettua: Ann Cleeves – Punaista tomua, Shetlandinsaarilla tapahtuu jälleen. Arkeologisilta kaivauksilta löytyy jotakin, kaikkien pitämä muori ammutaan ilmeisesti vahingossa ja nuori arkeologiopiskelija tekee itsemurhan. Perezillä on kädet täynnä ja Stanley pääsee Lontooseen. Ratkaisu on jälleen ylläri, erilainen ja ennalta arvaamaton. Minä pidän tästä, pidän Cleevesin tavasta kuvata saaria ja niiden luontoa, ihmisiä ja erilaista elämää. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa! Lois mcMaster Bujold – Kunnian sirpaleita, melko perinteistä scifiä – vieraita planeettoja, asukkeja, olioita, taisteluja ja se pakollinen romanssi. Kuitenkin tavallista paremmin kirjoitettu, joten kelpaa kepoisaksi matkakirjaksi. Ei aiheuta sen kummoisempia toimenpiteitä kuitenkaan... Suomennettua scifiä kaipaaville ihan ok välipala.
KISSIKENKILLÄ VIELÄKIN VAAN – MENOSSA MUKANA PITKÄT KALSARIT JA MAIHARI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti