Pistin eilen piruuttaan koneen kiinni heti aamupäivällä – ihan piruuttaan. Kas, eipä ole sen kummemmin kommentoitu eikä kaivattu... Mitä tästä voi siis päätellä? No, itse asiassa ei yhtään mitään. Ketutti ja särki niin, että yritin nukkua. Ei onnistunut. Siivosin kursorisesti ja tekelehdin sitä sun tätä. Lueskelin. Alkoi särkeä vielä vaan pahemmin, selkä on tosi pahana. Siis se lihas, joka venähti tuossa pari viikkoa sitten. En saanut nukuttua edes yöllä kunnolla, heräsin vähän väliä asentoa vaihtaessa. Ei hyvä, eikä varsin kivakaan. Mutta sinne prleen Varastolle vaan huomenna pitää! Josko tänään laatisi pienen preivin omisarvikselle, hmph.
Eilen alkoi vetuttaa myös yläkerran naapuri, joka jostain syystä irrottelee kiviseinäporakoneella mieluusti iltapäivisin tai illalla. Tällä kertaa hän aloi irrottelun juuri silloin, kun olin saamassa kiinni Nukkumatin takinliepeestä. Harvemmin olen ollut niin pahalla päällä, kele. Vähällä, etten avannut konetta ja etsinyt ”ääniä”, joita olisi voinut vetää täällä täpöllä. Joku vekkuli ääni olisi varmasti saanut ihmeitä aikaan. Juu, ei naurata. Alkoi melkein itkettää – ajatelkaa itse, pitkän kehnosti nukutun viikon jälkeen olet saamassa ensimmäiset päikkärit; eikö prle ala porakone jurnuttaa ja sitten kiihdyttää! Ja se jatkui ja jatkui ja jatkui. Ihmettelen, mitä hlvettiä siellä oikein aina tehdään =O Argh, olin valmis kiljumaan. Menin toki heti tupakalle vastineeksi moisesta käytöksestä. Toinen naapuri alkoi oksennella kovaan ääneen (ilm. seinän takana), joko kännissä tai rapulassa -> saa kyllä myötätuntoni, mutta silti alkoi varsin vetuttaa tuokin. Mietin, pitäisikö itsekin alkaa juoda täpöllä ja tajusin, että olen ollut kunnon sihneessä viimeksi joskus alkuvuodesta. Olisikin siis jo aika, eikö? Taidan vetää kunnon kännit. Viinan puutetta kaikki nämä minun särkyni, prle. Sitten voitte taas ojentaa ja jaanata asiasta, jos/kun huvittaa, paheksua ja muuta mukavaa. Tosin voisin kaivella nuita laillisia huimeitakin tuolta esille siinä tarkoituksessa, jolloin kellään ei tietenkään olisi pahaa sanaa sanottavana. Viina on hyvää – sitä kannattaa juoda! Suosittelen lämpimästi.
Ai niin, koneen yksi näppäinkin hirtti kiinni. Teknisesti lahjakas Welhotar (eikä taaskaan naureskella siellä!) korjasi senkin ihan itse pitkillä kynsillään ja räpeltämällä. Hyvä minä! Kaikenlaista minä saankin aikaiseksi... sekä hyvässä että pahassa, vahingossa tai oikein yrittämällä. Siitäkin sai kyllä kunnon ketutuksen aikaiseksi, kun alkoi miettiä, mitä kaikkea pitäisi hankkia. En minä halua hankkia mitään, jollei ole pakko!
Josta tulikin mieleen, että tosiaan on etsittävä pitkät kalsarit käyttöön. Kylmä yllättää takson odottelijan varmaan jo huomisaamuna, selkäkään ei pidä kylmästä. Ai niin, mutta eihän sillä ole väliä. Jokainen lekuri nimittäin on huomautellut, että ”tuo fibro, niiiiiin, kipukynnyshän siinä laskee”. Ihan kuin se jokaisella laskisi. Ei muuten ole laskenut. Viimeksi kun kylkiluu murtui, en ollut päivääkään sairiksella. Ihan piruuttaan sekin. Kun sille ei voi tehdä mitään, miksi edes mennä lekurille kuulemaan sama asia, jonka jo tietää. Pahempi juttu, että edes hankin tuon fibro-diagnoosin! Luulin, että se auttaisi eräiden asioiden perillemenoon. Ei, siitä ei ole ollut mitään muuta kuin haittaa kaikissa asioinneissa terveydenhuoltoon päin. Perkele! Joku olisi voinut varoittaa etukäteen...
Minä menen kohta sänkyyn lukemaan lisää. Enkä tee tänään mitään, mitä ei ole pakko tehdä, kele. Kiroilen vaan näitä särkyjäni ja yritän olla mahdollisimman hiljaa *manailee*.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kissikavrut! Hei joo, me ollaa nyt jo iha väleiss ton mamin kaa, vaiks niit heekkui ei niinku iha hirveest oo näkyny. Tavismuanii vaa, mutt semmosii hyvei niitä. Näin mä, ett se oli ostanu kuiteski donarii tonne jömmaa. Ett jos joku päivä ees jotai. Muute mä goisin ton viäress ihan sänkyss koko eilise päivä. Vaiks ei se taaskaa pysyny paikallaa. Sill oli jotai duunaamist koko aika. Imureeraskii, mä meninkii sitt basee. Siält oli pakko taas tulla vegs, ku se pisti sen murinakonee päälle. Tiätteks, se on aikas pelottava kone! Yks kerta siäl oli paljo jotai pyykkii *nolo virn* ja se hyppi! Iha tosi, tuli pois paikaltaa niinku ja piti hirmust mekkalaa ja mami huus mulle, ihan niinku sois ollu mun vika. Tylsää mull on vähä ollu, siks mä herätin tonki mun kaa oleen. Sain sitt hampulikaakkei, en mitää muut. Se ei oo ostanu mull ees kalkonii, ku mä kert jätin sen pari kertaa syämättä. Epist tommone! Eiks sitä ois voinu joteski säilöö tai jotai niinku? Eilekii se söi vaa jotai vihanneksei, mull ei mitää oikeet muanaa... Mutt on niinku jätetty heitteill – ainaski melkee.
Kliffaa söndaagii vaa taas kaikill, toivottavast teill on kivempaa.
Vincent, älä valita!
NYT EI HUVITA ENÄÄ – NUKAHDIN JA NÄIN UNTA. Olin luistelemassa W:n ja Belgarionin kanssa, meillä oli mukavaa. Minä menen takaisin kolmen täkkini alle, otan lisäunta vaikka väkisin, perkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti