MAANANTAI ON MAANANTAISTA PAHIN!

Doddih – nyt on viikonloppu maattu ja nukuttu oikein hyvin. Garmea viikko edessä, arvelen. Kaikki haluavat työnsä tehdyiksi, koska suurin osa jää lomille. Ei, en minä. Minä mitään lomaa ota, vaikka sitä tarvitsisinkin. Jonkinlaiset periaatteet sentään on jäljellä. Ja toisaalta, jonkun on oltava Varastolla käytettävissä, se käytettävä olkoon minä. Erittäin omituinen käyttöliittymä, joka saattaa joskus kaatua ,D 

Ei olekaan pitkään ollut kovin paljoa postattavaa Helsingin matkapalvelusta. No nyt taas voisi ihan kevyesti mainita, että tein viikkotilaukseni normaaliin tapaan klo 9.17. Siinä 7 h jälkeen eli alkuillasta kyselin perään. Minulle kerrottiin, että tilaus on ”ehkä vastaanotettu, varmaan jätetty yövuoron tehtäväksi ja vahvistettavaksi...” Voihan kilin sukuelimet sentään! Ei siellä nyt niin jumalaton kiire voi olla – ja minä haluan vahvistuksen. Jos vaikka olisin sopinut tälle päivälle jotakin jonkun kanssa (no en ole, mutta jos...). Vastauksia ja kyselyitä lenteli – lopulta tein uusintatilauksen ja pyysin vahvistusta samaksi illaksi. Eihän se kestänyt kuin vajaat 10 min koko homma ja vahvistus sekä poikkeukset oli kirjattu ylös! Mikä siellä oikein mättää ja on niin hemmetin vaikeaa? Eli eipä ole kiirettä, ei tosiaankaan. Muuten täysin normitilaus, mutta tälle päivälle keskipäiväpoikkeaminen Hakiksessa eli käyn pakolliset hankinnat noutamassa; tofua, mausteita ja fisua hallista. Pistän fisun pakkaseen... nautitaan sitten Belgarionin kanssa myöhemmin. En minä ensi viikolla mihinkään pääse enkä jaksa. Roudauskin siirtyi lauvantaille, kun Belgalla on tenttejä sekä torstaina että perjantaina. Toivottavasti poika pärjää – täytyykin lähettää tsemppiviesti! Neljä tenttiä melkein peräjälkeen ja taas täysin erilaisista kokonaisuuksista, ei ole hyvin suunniteltu, sano... 

Odottelen tässä nyt sitten, milloin leidi saapuu kertomaan lisää The Virasta. Sen perusteella sitten päätän, haenko vaiko enkö. Lisää asiasta siis ehdottomasti heti, kun itse tiedän enemmän. Juu, olette varmaan ihan hirmuisen udekkaita? Ai että ei – no, mutta minä olen edelleen ainakin omasta mielestäni erittäin kiinnostava.... Ai että en! No tuota, kissani ja minun mielestäni kuitenkin! 

Mitään järkevää en taaskaan saanut aikaan, ei kyllä ollut tarviskaan. Etsin lämpimämmät vaatteet sen verran helpoille paikoille, että löydän ne aamukähmeessä tässä kohtapian. Hrrr, siellä on kylmä ja lumikin pelottaa. Ei muuten, mutta se liukkaus ja ainainen varominen. Varmuuden vuoksi vein vajaat roskapussit jo eilen. Varmistan vain viikon haisupolitiikan keittiössä nimittäin, jos ei vaikka pääsisi edes roskiksille asti myöhemmin. 

En kyllä jaksa ymmärtää, miten minä olen ollut niin väsynyt. Lääkityskin osin väsyttää, pahin on kuitenkin varmasti kunnollisen unen puute. Jos saisi joka yö kunnon unta edes 4 – 5 h, jaksaisi paljon paremmin. Nyt se on jäänyt vajaaksi tai katkonaiseksi lähes joka yö. Viikonloppuna nukuin aina kun vähänkään siltä tuntui – tai jos en edes nukkunut, vedin kuitenkin peittoa korville ja valuin mukavan lämpöiseen horrokseen. Mmmm.... no, ensi viikonloppuna taas. Mutta voi, miten pitkä aika sinne onkaan täältä katsoen. 

No, ei tässä nyt sen kummempaa. Vitamiinit kehiin ja ulos, hrrrrrrrr....

------------------------------------

 

Purrrrrrrmenta, kaiffat! Ei toi mami sitt kuiteskaa avannu mull donarii, ku se ei kert ite sitä syäny. Söi jämii ja otti samoi viäl eväkseks. Ettäs kehtaa, semmosii raahaa viäl mukanaa. Me kissit ei kyll suastuta syämää mitää vanhaa ruakaa, fyi. En tajuu ihmisii, iha oikeest ne syä vanhoi ruakei iha tyytyväisin. Mä tahdon ainaskii just nyt mun kanahötskän ja puhtaasee kuppii – mamiiiiih! No nii, liikkuuha toi möhkö. Se ei meinaa voi siätää sitä, ett mä alan jolisee aamusin. Sillo on hyvä pummii kaikkee, aina tulee. Ei niinku heekkui, mutt meinaan tavallisii safkoi kyll. Ei se kestä mun äänt ja sitt se luulee, ett kaikki naapuritki kuulee sen. Vähänks se on skitso! Juu siis vähä (se kattelee mua vähä julmast nyt), ihan vähä vaan! Mäki oon vaan goisinu. En mä ymmärrä, mikä ongelma siin muka on. Sen kun goisii vaa, ku tekee miäli. Ai nii, ton tarttee sinne röihi, just. Eikä se sitt voi goisii, en kyll tajuu miks. Ne on just niit ihmisjutskii, mitä kissi ei jaksa tajuu, ei sitt millää. Jost tuliki miälee, ett käväsin safkaas ja jatkan nyt vaihteeks tätä goisimist. Saatan mä päiväll käydä vähä luistelees matoill, ett toll on jotain tekemist, ku se tulee takasi. Kuviikaa ei oo, ku se goisi ja mä goisin. Nii ett tämmöne sitt vaa...

 

Oikee tosi kliffaa viiko alkuu, mamill ei, ku se ei diggaa!

-------------------------------------------- 

Vincent, ajattelet sentään tunteitani edes vähäsen... 

Päivän slogan: Kylmä jähmettää nivelten, koipien ja kaiken muun lisäksi myös aivot! 

Päivän biisi: Working Man 

Luettua: Juha Numminen – Lähikuvassa Lenita Airisto, ei kehnompi elämänkerta ollenkas. Selvittää käsittääkseni melkoisen tasapuolisesti asioiden ja ilmöiden taustoja sekä Lenitan elämää ja työtä. Suosittelen niille, joiden käsitys ao. leidistä on erinomaisen negatiivinen tai jotka haluavat nopea- ja helppolukuisen tietopaketin hänen elämästään ja työstään. Minä pidin, mutta en minä tätä hyllyyni hankkisi (no, jos 50 sentillä annettaisiin). Piritta Anias – Suorittaja, psykopatiaa psykolta, muka-romaani, jossa ei romaanin kirjoittamisesta tietoakaan. Eli ylisuorittaja saa uuden työpaikan, vähän ylisuorittaa myös ylisyrjähypyn, juo liikaa eli jopa 3 -  4 lasillista viiniä (iiiiiiik!). Heti huomattuaan upean elämän menevän pärsheelleen, eukko laukkaa psykopaatille ja kaikki on kohta taas hyvin, jaapan-daapan-jei! Älkää lainatko tätä, tämä on pärsheestä. Paitsi jos kuulut tuollaiseen ihmislajiin... lukijani eivät kuulu! Sokerina pohjalla sarjakuva-albumi Mari Ahokoivu – Löydä minut tästä kaupungista, erilainen, vähän pelottava, lopulta minusta erittäin hellyttävä tarina tytöstä, joka muuttaa kaupunkiin ja etsii jotakuta. Tai joku etsii häntä. Hän on kadottanut kasvonsa, nekin löytyvät, se täytyy paljastaa. Mielenkiintoinen ja erilainen piirrosjälki – tämä piti kovasti ja lisää eli kunnollinen arvostelu vähän myöhemmin siellä toisaalla! Niin ja vinksuksi vielä, että kissaihmisetkin ehkä pitäisivät tästä ;DTykkäsi ja omistaa jo =D Suositellaan kaikille kotomaisen sarjakuvan kavereille vaikka jouluksi ja hei, erikoisuutena sivun alalaidassa käännös englanniksi eli sopii vaikka lahjaksi monenlaisille ystäville!

 

PALJON LÄMMINTÄ VAATETTA JA PUNAISET MAIHARIT!

PIENI, RUMA PÄÄ - SE ON SUNNUNTAI-AHI!

 

Uaaaaaaaaah ja huomenta! Jesh, sain nukuttua. Sain nukuttua todella moneen kertaan sekä eilen päivällä että yöllä. En pysty enää laskemaan montako kertaa olen herännyt ja mennyt uudestaan nukkumaan... Argh, hiukan ressaavaa tämä kyllä on. Pääasia kuitenkin, että saa unta, eikö? Ja näin minä taas yhden mukavan unenkin jossakin välissä – kyllä siis kannatti. Harmi vaan, että unta ei voi säilöä pidempään. Sunnuntai-ahi nostaa jälleen vähäsen pientä ja helkkarin rumaa päätään! 

Sain sentään eilen nukkumisten välissä pyykättyä ja imureerattua sekä laitettua apetta pariksi päiväksi, voipi olla, että riittää vielä huomiseksikin evääksi. Päivä oli nimittäin pitkä – jostakin syystä, tai ainakin se tuntui siltä. 

Niin ja kiitos kaikille virkakommentaareista – minä palajan asiaan ensi viikolla ja infoan heti, kun tiedän itsekin enemmän ,D Tässä on nimittäin vain yksi mutta: sijoituspaikka. Eli leidi selvittää, voiko sijoituspaikkana olla oma paikkani vai onko tarkoitus, että tämän viran paikka olisi faktisesti muualla. Se nimittäin ratkaisee koko asian osaltansa... Mutta minä kerron teille, kaiken, tottakai! 

Eilen soitti pitkästä aikaa vanha tuttava, ihan ilman asiaa... tosin olihan hänellä kysyttävää, kun kiertän-kaartaen siihen päästiin. Oli joutunut sairaalaan muissa asioissa ja siellä sitten tutkimusten yhteydessä oli löytynyt kasvain haimasta... Eikä millään kiireellisellä lähetteellä edes koepalan ottoon Meikkuun. Eli nyt hän tiedusti, mikähän se on, kun ei kiirettäkään tunnu olevan – yli kuukauden oli odottanut aikaa ja nyt ensi viikolla on sitten menossa. Hrrr, no, tehän tiedätte, että hyvältä se ei kuulosta. Toisaalta, voihan se olla hyvänlaatuinenkin rakkulakasvain. En minä ole ennustaja, kuten sanoinkin. Huomasin, että hän soittaa vain saadakseen jonkinlaista vahvistusta siihen, että se ei välttämättä ole Iso S. Sanoinkin, että ei välttämättä ja kerroin pari esimerkkiä. Toisaalta sanoin myös, että vastaukset saadaan onneksi nykyään aika pian, ettei niiden kanssa tarvitse kauan kärvistellä. Yritin sitten rauhoitella asiassa, mitään ei voi kuitenkaan etukäteen ainakaan tehdä. Odottelemma ja hän lupasi soittaa, kun itsekin tietää enemmän. Kurjempi juttu, taas kuitenkin. 

Josta tulikin mieleen, että Hörhöstä ei ole kuulunut mitään. Hammaslääkärissä hän kyllä kävi ja sen jälkeen soitti kertaalleen. Puudutus oli päällä sekä suussa että päässä ;D Ei paljon saanut puheesta selvää, sen vain, että oli sinne lekurille asti päässyt. Tod.näk. hän vetää jossain kokovartalopuudutusta kipuja lievittääkseen, aikamoista repimistä se oli taas ollut. No, hyvä vain, että ei ole häiriköimässä. Ja että on hoitanut hampihommatkin nyt kuntoon.... 

Mitään täällä ei ole tapahtunut. Mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, en muuten aio saada tänäänkään. Kunhan nukun ja lueskelen, ehkä kirjoitan. Käyn taas pakkoruiskussa ja valmistaudun niihin prleen pakkasiin, argh. Taidankin mennä vähäksi aikaa peiton alle lohduttautumaan siellä lämpimässä! 

Tuota, käväisin nukkumassa lisää 2.5 h. Ihan kiva ;D

-------------------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mami on tylsä, on se. Siis mä luulin, ett mä saan kans jotai kliffaa safkaa viikonloppun. No ei, ku tavismuanaa vaa eilenkii. Tänää se syä sitä samaa ja vissii huamennakii. Mä nyt vakavast ehdotan, ett avattais donaripuukki illall tai jotai. Sain mä äsken sitä kanamuanaa, se on kyll hyvää, mutt mä haluun välill ihmisheekkui. Semmosii, ku toiki syä. Fisuu! Mä tahon kunno fisuu, tai jotai. Sitä jotai ei kyll tuu, ku meill ei sitä raakaa lihaa näy. Mjunuaisii on pakastimettimess, eiks niit? Jahah, ei sitt. Ai ett sitt ko on ne pyhät.... voi ett pitää taas oottaa jotai kälysii mjunuaisii. Huano palvelu silleesti meinaan. Sänkyss oon kyll saanu goisii sen kaas ja kaikkee. Mutt ne paprut se kyll muistaa laittaa joka päivä, ko se lähtee röihi. Paitti ett nykysi mä kyll ryämin jo päiväpeiton alle, vaiks ne paprut oiskii siinä – muaha ei mikää haisut estele, nih. Toi voi ollakki vähä ihmeissää kohta *uhkailee*! Jonku kuva saa ettii, ku mun kuvii ei oo eikä tuu, aina samoi meinate. Ettii sitte, mä alan goisii. Aha, just, toi kuva on niinku täält...

 

Kliffaa söndaagii kuiteskii muille.

------------------------------------------ 

Vincent, sinä olet varsin pirullinen pieni karvatakamus! 

Päivän slogan: Sunnuntait ovat pitkiä ja tylsiä päiviä, jotka voisi vaihtaa lauantaiksi! 

Päivän biisi: Brand New Cadillac 

Luettua: Cecelia Ahern -  Lahja, pitäisi jo uskoa. Mutta kun ei, kirjapuutos sai aikaan sen, että iskin käteni tähänkin paashaan. Karmeaa tuubaa, jättäkää väliin. Ei kannata kantaa kotiin turhaan. Anne Tyler – Oikukas planeetta, olen lukenut tämän pikalainana joskus kauan sitten. Kannatti lainata uudelleen, minä pidän Tylerin tyylistä eikä tämä ole poikkeus. Mika Kähkönen – Testinuket, hyvä idea, kohtuuhyvä asiantuntemus lääketieteen puolelta, mutta jokin silti ihan vähän mättää. Muuten juttuhan menee niin, että salamyhkäinen yritys käyttää ihmisiä, vapaaehtoisia narkkareita ja luusereita, testaamassa kolaritilanteita – ja joku aina menehtyykin. Kunnes erään kaveri katoaa, takana onkin suurempia ja ikävämpiä voimia. Jännäriksihän tämän kai luokittelisi, kohtuuhyväksikin. Aivan täydellinen tämä ei ole, eli kuten sanoin, en osaa määritellä sitä, mitä tästä puuttuu, mutta erilaisten jännäreiden kavereille ihan luettavaa tavaraa!

 

LÄHTEE ETSIMÄÄN LÄMPIMÄMPIÄ VAATTEITA...

NE HALUAVAT MINUT - KOKONAAN...

Ette kyllä usko, juu, ette! Eilen eräs leidi hallinnon puolelta tuli erinomaisen salakähmäisesti Welhotarta vastaan käytävällä ja halusi jutella. Minähän sanoin, että juttele pois. No ei, kun, siis, hän halusi jutella huoneessani. Ihmettelin, mitä minä taas olen tehnyt.... No, hän sitten lähes puoliväkisin alkoi selittää, että eräät tahot haluavat, että minä haen The Virkaa, joka on avoinna. Jesh... olin minä sen huomannut, mutta vähät välitin. Juttelin siinä aikani ja suostuin harkitsemaan asiaan, kunhan leidi ensin tarkistaa esihenkilöltä pari käytännön asiaa. Eihän se tarkoittaisi kuin pientä palkankorotusta, nippasen lisää hommia ja se sitten olisi tosiaan se The Virka, oikeasti. Harkintaan meni, mutta hiukka alkoi myös huvittaa. Että laitetaan tosiaan tämä ihminen puhumaan minulle asiasta ,D Eli Varasto tahtoo Welhottaren – kokonansa, kaikkine kremppoineen ja sairauksineen, sairaslomineen, kiroiluineen, haisevine eväineen jne. Ajatuksena kyllä aika outo, eikö? Vai pelkäävätköhän ne, että eräs henkilö (joka on joskus ollut Varastolla, ei oikein pärjännyt ja on sen jälkeen hakenut kaikkia The Virkoja) hakee tätäkin paikkaa ja jos hän on ainut hakija, niin.... No, annetaan asian olla siiheksi asti, että saan lisäselvitystä. *hehheeheeh*                                                   

Muutoin Varastolla edelleen lievää matalalentoa ja karmeaa väsytystä iltapäivällä. Onneksi oli vieläkin jäljellä vähän jämiä keksiviikolta, että sai edes pientä herkkua maistaa. Ei paha saada päiväkaffella homispipareita ja kookospalluroita ,D Tämä ainakin tykkää! Muutenkin sain vähän järjesteltyä klemmareita, kopieerattua erinäisiä jatkuvaluontoisia asiakirjoja jne eli ei päivä mitenkään turha ollut. 

Tosin täällä Blogistaniassa on oudon hiljaista! Ovatko kaikki lokittajat todella valmistelemassa sitä juhlaa – käks? Siltä se vähän näyttää; kävijämäärä laskee, kommentteja on vähemmän ja kaikkea. Tämähän ei siis missään nimessä voi johtua Minun Hengentuotoksieni kutistumisesta tai muuttumisesta jotenkin samanlaisiksi kikkaroiksi toistensa jälkeen eli lisääntyvän keskenänsä suvuttomasti. Jatkuvaa väninää ja valitusta...*vali-vali* 

Josta pääsenkin suvereenisti valittamaan, miten minua särkee, juilii ja jomottaa! Eilisen roudausretken jälkeen olin täysin repopoikki, huh. Vieläkin koipia juilii, ei pääse kunnolla kävelemään – pitelen taas seinistä ja huonekaluista kiinni. Argh! Onneksi on Belgarion – haimme hirmuisen kassillisen kirjoja  (osa säästetään pitkälle vapaalle) sekä pari pienempää kassillista muonaa. Ei mitään erikoista, ei todellakaan. Ensi viikon kauppapolitiikka on suunniteltava uudelleen, Belgarionilla on tenttiviikko eikä hän ole käytettävissä kuin vasta lauantaina. Eli – lauantaina lienee sitten hankittava parin viikon ruuat =O Öks, ei kyllä huvita eikä kiinnosta, mutta näin se kai on nähtävä. Tai sitten käytävä toisen kerran kaupassa vaikka aattona aamupäivällä. Minä inhoan tungosta ja jonotusta maailman eniten, joten pyrin välttämään sitä viimoiseen asti. Joskus ennenkin olen jättänyt ruokaostokset aattoon ja se on toiminut ihan hyvin, jospa se nytkin olisi eräs vaihtoehto... Asia menköön vielä harkintaan! Kun minä en kuitenkaan kummoistakaan ole ostamassa, mutta silti on ruokaa kotona oltava. 

Ja lopuksi Welhottaren on tunnustettava jotakin; minä olen todella vanha. Tuossa pari päivää sitten ihmettelin, miksi yksi pokkari on painettu niin kehnosti – tekstistä ei saa selvää.... Sitten hain nuo lukulasit – Tiimariklasit – jotka ovat olleet jömmassa mm. tuoteselosteiden tarkistamista varten. Nostin ne silmilleni ja kas: maailma kirkastui oudosti! Eli minulla on selkeä tarvis lukulaseihin, auts... No, onneksi nuo halpalasit käyvät. Pitäisi kyllä käydä ihan oikeastikin jossain vaiheessa silmälääkärillä. Mutta kun, minä nyt en jaksaisi yhtään mitään lääkäreitä, en oikeasti. Asia saa odottaa, ainakin jonkun aikaa. Mutta nyt se siis olkoon virallista, minä olen wanha :( 

Mutta jotakin Tsadissakin kuitenkin yritetään. Erinomaisen hieno on tämä rojekti, joka alkoi torstaina ja tänään on lopuillansa – toivottavasti kirjasto todella tyhjätään kokonaan! Tämä olisi kovin ilokas, jos näin tapahtuisi ,D 

Sen kunniaksi saavillinen oikein vaffaa kaffetta, mömelöt, leipä sekä pieni viimeinen kookospallo – sitten tupakalle palelemaan vällyt niskassa. Josta tuli taas mieleen, että tuo pakkasten tulo oikeasti pelottaa!

------------------------------------------------ 

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, ne kävi juu eilittäi kaupas, ei tullu Poika tänne ensi, ei. Mutt mä sain sitä mun heekkumuanaa, sitt mä näin ainaskii kaht eri fisuliinii taas ja kaikkee muutaki. Nii ett kyll mull ainaskii on sitt kaikkee viikoks. Nii ja mami laitto mull piäne biiti fisuu, ku mä söin mun safkat nii nopeest. Nii ni sitt mä sain viäl fisuliiniiki heekuks. Ja mä sain nuuskutella, ku Poika söi jotai heekkutorttuu ja semmosii. Mä niit syädä haluu, mä haluun vaa haistella. Ja poika antaa mun nuuskii, kunha mä en tyännä nassuu siihe safkaa. On se kilti, mmmm. Mä sain olla sen viakus ja lotkotettii viärekkäi vaiks kuin. Ja mamikii oli ihan kilti, nyt se on mun kans taas pari päivää. Eikä me tehdä mitää, syädää ja lotkotetaa, hjuu (toim.huom. valitettavasti niinhän sinä kuvittelet!). Must ei nyt sitt oo ees fotoo, ku kert kukaa ei käy tääll ees ihailee. Toi ettii jonku kuva tohon, ettiköö sitt. Ku kert mä en kelpaa kellee >o< Mutt hei, toi löyskii aika magee kuvan, mä ite diggaan!

 

Kliffaa löördaagii kuiteskii muillekki!

----------------------------------------------- 

Vincent, kaikkihan kuvistasi pitävät – ainakin minä ;D 

Päivän slogan: Minä haluan olla kissa; kaikki kissat nukkuvat ja laiskottelevat paljon! 

Päivän biisi: In The Library 

Luettua: Mati Karandt – Valopeli, golfia, murhia, salainen veljeskunta ja rikostutkintaa, tuota, hmph. Ei juuri kummoinenkaan opus, kelpaa matkalukemiseksi... ei anna oikein mitään, ainakaan meikäläiselle. Omalaatuisen sekava opus, joka yrittää olla EU-laajuinen, mutta ei onnistu edes siinä. En siis suosittele. Hilkka Ravilo – Muovikassimies, ylläri, tässä oli kyllä sen verran kahjoja ideoita, vinkeää juonen kuljetusta ja rajuja sekä hölmöjä tapahtumia, että minä nautin kaikessa kieroudessaan. Uskallan jopa suositella, lievän epätavanomainen dekkari – jos tätä nyt dekkariksi edes sanoisi. Suosittelen omalaatuisten juonenkehittelyjen kavereille. Raviloa kerrankin parhaimmillaan, sai hekotellakin...

 

KAIKKI LEPUUTTAVAT TÄNÄÄN - ONNEKSI!

TÖITÄ JA HERKKUJA...

Siis lukekaa tuo otsikko nyt sitten oikein eli työ EI ole herkkua. Tarkoitan ilmineerata vain, että oli hyvät tarjoomukset eilen Varastolla, nimittäin pikujolujen jämät. Minähän käytin tilaisuutta hyväkseni ja nautin brunssin klo 7 tienoolla. Juu, maistuihan se, kun aamukaffet ja leipä oli syöty klo 3. Toisaalta, kun nappasin vielä päiväruuaksi oman kasvispadan, olikin täpöähkyväsy iltapäivä. Eli herkkuja tuli tosiaan apehdittua tarpeeksi asti, oikein hyviä, kaikki itse tehtyjä. Njam ja kiitosta vaan niille, jotka vaivautuivat – minähän pääsin taas kivasti siivestämään *onnekas Polka*. 

Jotta kuitenkin jotakin tietoa vierisi myös eteenpäin, tässä erinomaisen helppo ja herkukas resepti niille, jotka pitävät pipareista ja homejuustosta. Nytpä tehdäänkin jotakin eri tavalla eli 

Homejuusto-piparinökköset 

1 pkt piparitaikinaa, mikä nyt kullekin mieleistä on

1 pussi sinihomejuustoa muruina (tai pala murusteltuna)

ripaus vehnäjauhoja siihen kaulimisvaiheeseen 

Otetaan puolet taikinasta ja kaulitaan se ohueksi. Levitetään puolet juustosta koko levyn päälle. Käännetään levy kahtia niin, että se juusto jää sisään. Kaulitaan varovasti päältä jonkun kerran kiinni koko hässäkkä. Ajellaan taikinapyörällä ensin poikittain kertaalleen ja sitten ohuelti pitkittäin – saadaan sellaisia sormen näköisiä pötkylöitä. Tungetaan ne uuniin ja paistetaan ohjeen mukaan. Tehdään sama toiselle satsille. Aivan älyttömän helppoa ja hyvää! Njam, tämä tekee näitä kanssa kotiin ja aikoo kokeilla Serkkujen taikinaa – siellä oli sitäkin myynnissä ;D 

Muuten Varastolla riittää sellaista lievää matalalentoa, ei luppoaikaa jää. Hätinään ehtii lukaista jokusen blogin ja viestin, ei juuri muuta. Muuten tehdään röitä ankarasti. Tehdään vielä välipäivinäkin, kuulin. Ainakin yksi isompi juttu menee juuri vuoden vaihteen tienoille. No, sitten vaan tehdään, ei siinä mitään. Kyllähän minä, jos saan muuten olla rauhassa. 

Yhtä tässä taas kaipaisi, nimittäin kunnon unta. Pääsen uneen, mutta herään 15 min – 2 h kuluttua ihan kokonaan ja sen jälkeen on äärivaikea nukahtaa. Sitten herään uudestaan klo 1 – 2 aikaan.... voi kun saisi venytettyä edes klo 3:een asti! Olisi vähän levänneempi olo. Nyt alkaa iltapäivällä väsyttää ihan kammosti ja kotona on pakko ottaa pienet iltatirsat, tai ei pakko, minä vain tipahdan kirja kädessä. Ei sitäkään voi estää, ei sitten millään. 

No, onneksi huomenna saa goisia uudelleen ja lisää ja päikkäreitä ja kaikkea. Tänään on taas armoton roudauspäivä Belgarionin kanssa. Kirjasto-apteekki-ruokakaupat, ihan kaikki. Eikä vielä aavistustakaan, mitä pitäisi ostaa. Paitsi piparitaikinaa ja homejuustoa. Niin ja vihanneksia. Jos noihin pakollisiin pyhiinkin varautuisi ja ostaisi toisenkin kilon porganoita ;D Muuta ei voi sillekään asialle vielä tehdä. Aikomus kun on syödä vihannespöytää tavalla jos toisellakin sekä fisuja plaatua monta. Ei voi ostaa eikä tehdä oikein mitään etukäteen. Minä haluan itse graavata fisuni ja tuoreena eli se on vielä Hakiksen keikkakin edessä, argh. Ja Vii Voanissakin on samalla käytävä. *vali-vali* No, selvitetään ensin tämä päivä, kyllä se loppu siittä sitten jotenkin, ehkä... 

Olikohan tässä vielä jotakin – ähh, nyt tule mieleen mitään. Lapaluiden välikin on niin kirotun kipeä, että on pakko pitää kirjoitus-, vitamiini- ja tupakkatauko.

------------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! On mami kilti, on se. Ei tullu heekkui, ko se oli itte syäny kaikki eikä ollu sitt mitää kissill kelpaava siälä, ett ois voinu tuada mulle. Nii ni sitt se oli ostanu semmost iha uut muanaa, taas. Mutt nyt kyll osu ja uppos, iha hirmuse heekkuu, kana-maksaa, semmone pussi. Mä söin pualet ja heti tuli täytee ja eiku goisii. Nii ett vähäks mä taas oon goisinu, mami vissii koht heemostuu. Se jo eile sano, ett kissiikää nää koskaa hereill. Ett iha sama, vaiks ois pehmolelu koton. Ett vaa syä ja paskii, meinaa. Aika rankkaa tekstii, mutt tosiha se on. Mä oon päiväll kyll välill hereill, eilenkii vetäsin oikee kunno juaksut ja luisteli matoill. Mutt eihä toi voi sitä tiätää, ku se taas oli töis. Mutt tänää tuleeki Poika, Reppu ja Pojan Miniläppäri, mmmmmmmm. Meill tulee kliffaa, mä tiän, voi ku se ehtis käydä tääll ennen jo, ennenku se menee kaupoill. Me ollaa tääll välill kaksistee ja Poika on tosi kilti mulle. Ja sitt noi tua taas heekkui, joooooko? Tua ne, mami sano, lupas tota samaa safkaa. Meinaa jos se kert maistuu, nii ni sitä sitte. Kaakkei ja purui on, fisuliinii saa aina tuada. Ett ei muut, mä alanki vaihteeks goisii. Täss mä oon eile aamull soffall aamutirsoill, kattokaa, mä osaan nukkuu näinkii >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill!

-------------------------------------------------- 

Vincent, mahdottoman nukkuvainen kissinka =O 

Päivän slogan: En minä nytkään paljoa pyytäisi, jos nyt unta vaikka ensiksi – katsottaisiin sitten lisää... 

Päivän biisi: Lensin matalalla 

Luettua: Martina Haag – Radan väärällä puolella, tämä on taas tätä, rhomandiikka-dharmaa, muka-hauskaa, väärinkäsityksiä ja mustasukkaisuutta sekä sitä sun tätä. Jotenkin ei oikein osunut taas tämäkään, matkalukemisena menetteli. En voi suositela, tsori vaan. Miika Nousiainen – Maaninkavaara, tältäkin odotin enemmän. Tarina sinänsä on aika iljettävä, jäks. Yhden asian miehiä olen aina inhonnut ja urheilua vielä enemmän. Jutun pelastaa tyttären ja äidin näkökulmat. En voi suositella tätäkään, käks. Edellinen opus eli Vadelmavenepakolainen oli huisin hyvä ja pidin, mutta tämä, nou vei!  Yllättäen eilisen pelasti lätyskä Airikki Jokela – Viimeinen tahto, rikosko vai mitä? Hajonneen perheen tarina vai muuten vain perheen sisäisiä juttuja? Kuitenkin herkullinen murteen käyttö välillä sekä suht sujuva teksti pelasti eilisen illan suurien nimien keskeltä – eli ei paha ollenkanas. Kunhan tämäkin leidi jättäisi sen lähes joka sivulla olleen mietelauseen latinaksi pois (!!!), argh, erinomaisen ärsyttävää ja väärin käännettyjä vielä. Unikirjana oikein miellyttävä!

 

TEKOTIIKERI JA MAIHARIT RIITTÄVÄT VIELÄ VAAN... 

TAHTOO NÄHDÄ KIPEITÄ TONTTUJA =b

Saas nähdä, millainen on tilanne Varastolla nyt aamulla. Lojuuko väkeä pitkin ja poikin uinumassa vai jo tiskaamassa ja siivoamassa ,D Sellainenkin ihme on joskus tapahtunut. Eli minä lähdin kotiin, muut laittelivat erilaisia muonia ja leipoivat sekä lämmittelivät appeita. Glögiä ja viiniä yms. unohtamatta. Uskokaa pois – ei harmittanut niin pätkääkään. Olin taas uppoväsy, en olisi jaksanut siellä puoltakaan tuntia. Karkasin vähän etuajassa ja käväisin Serkuissa hakemassa viikonlopun herkut, ne tavalliset. Ja pari pakettia hetelmäleipää, se kun oli puoleen hintaan myynnissä ,D Njam, edelleen ja pistin pakkaseen. Sieltä sitä on hyvä napata pari viipsaletta kerrallansa tarpeeseen. 

Miitti Upon kanssa oli vain vuositilastojen esittelyä -> juu, tulos on hiinä-ja-hiinä saavutettu. Lisäksi keskustelua ensi vuodesta ja eri asiaryhmistä sekä niiden jaosta -> ei vaikuta meihin. Minulta nyt virallisesti tiedusteltiin, ryhdynkö lähimikrotueksi ja lupasin -> asiasta on jo sovittu erikseen, Upo vain ei tiennyt. Kaikki muu jäi sikseen -> olemme muutoin tyytyväisiä. Eli varsinaiset työnjaolliset ym. asiat jäävät sitten henk.koht. keskusteluihin tammi-helmikuussa. Eipä tuo vienyt aikaa kuin puoli tuntia ja palkaksi siitä, ettei avannut turpaansa, sai vielä karkkia ,D Juu, ihan hyvä kauppa. Ei minulla noihin ilmoitusasioihin olekaan mitään sanomista. Että se siittä miitistä. Hoidettu. 

Muutoin päivä meni normaalia matalalentoa ja osa jäi jälleen purkamatta, siellä sievä pino odottaa tekijäänsä heti aamusta. Pääsin vähän alkuun, sitten loppui jaksu. Kun kukaan muukaan ei enää tehnyt mitään, minäkin häippäsin torpasta. 

Tässäpä muuten luettavaksi Tsadin kaupunginjohtaja Pajusen laatima ns. lahtauslista, jota kauniisti kutsutaan Palveluverkot-raportiksi. Se on sitten veikeää tuo, että keksitään hieno nimi ja sisältö onkin karmeaa luettavaa... Jos joku välittää lukea, katsokaas mitä kaikkea tuo oikein sisältää. Tsadilaisia luulisi ainakin mietityttävän! Tämä on nimittäin todellakin naamioitu raportiksi, mutta kun pääsee itse asiaan, alkaa meikäläistä pelottaa. Pajunen, tuo Alepan varhainen perustaja, iskee nyt köyhät todella kyykkyyn ja rutiköyhät rähmälleen. 

Kaiken kurjuuden maksimoimiseksi nuo prleen sääennusteet lupasivat alkuviikoksi (ainakin) sikakylmää - tämä ei ala, ei yhtään mitään! Saisikohan pakkasen ja viiman perusteella saikkua *miettii oikeasti*. Minä en nimittäin varmasti pysty sellaisina päivinä enää töihin, jos työpaikalle hätinään pääsisinkin. Sormet turpoavat HK-blööksi, koipia juilii stanasti, niveliä särkee niin, että itkettää – kyllä minä tiedän ja muistan. Argh. No, hyvää oli se, että pieni kirjapaketti odotti kotona, ziitosta vaan, asiasta myöhemmin lisää täällä ja siellä! 

Muuten, kannatan lämpimästi silloin tällöin sitä kursorista imureeraamista, ettei käy näin... Aika paha, jos poliisikin sen virallisesti toteaa ,D Näin vain vinkiksi eräille tahoille, jotka kertovat mm. välttelevänsä siivoamista. Juu, ei oikeasti naurata. Ei kyllä naurata muutenkaan. Karmea väsy vallitsee ja odotan vain lauvantaita, että saisi nukkua. Siis mennä uusiounille ja päikkäreille silloin kun tekee mieli ja vähänkään nukuttaa. Ei ole oikein tehokas olo nyt, sano, ei sitten yhtään. 

Eikäs kun vitamiineja ja tupakkaa, kyllä se siittä lähtee... argh!

 -----------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Tsihih, möhkö meni taas  halpaa. Se laitto semmose toise fisuliinibiiti mikrottimee ja mä onnistuin taas näyttää nii nälkäselt, ett sain lisäsafkaa. Nimittäi tuli sitt viälä kissinmuanaa ja kaakkeikii >o< Kyll mä sitt oon omela. Ja sitt mä oon hiffannu kans, ett kyll tonne sänkyyki voi mennä, ku pistää vaa nenän kii ja tunkee sinne päiväpeiton alle ihan kokonaa. Siälä nyt nii hirveest ei haisu ja siäl voi goisii. Olin kyll kohtelias ja silleesti, ett kävin tekees kaikki judekat lodjuu – mami tykkää eikä sano mitää mun sänkysotkottamisest. Muute mitää taas tehnykkää, sen fisun jälkee aloin iltaunnill, ku oli taas masu täynnä. Heräsin sitt, ku toi meni goisii. Jotai siin vähä sanosinkii, ettei yhtää piäne kissin kaa leikit, nii ni toi sano vaa, ett nukkumaa pitää mennä. Höh, mä jo ehdin goisii melkee koko päivän. Maminkii tekis miäli goisii, mä tiän. Mutt ku se herää ain aamull liia aikasii ja sitä sattuu eikä se pysty. Siks se on välill nii vihaskana. Mä en tiijä mikä foto tää oikee on =O

 

Kliffaa torjantait kummiskii!

------------------------------------------------ 

Vincent, silmänpalvoja pahimmillaan... 

Päivän slogan: Kaikki yhden – oman itsensä – puolesta! 

Päivän biisi: Olen kaunis 

Luettua: Hitomi Kanehara – Käärmeitä ja lävistyksiä, vähän friikki tarina, jossa Lui haluaa lisää lävistyksiä ja vielä isompia, halkaista kielensä sekä kunnon tatuoinnin. Hän seurustelee Aman kanssa, joka on vaarallisen näköinen punkkari, lähinnä, käyttäytyy oudosti ja näyttää vielä oudommalta, viehkoksi hänen seuransa tekee hänen halkaistu kielensä. Kirjasta ei puutu seksiä eikä outoja leikkejä, merkillistä vanhempaa miesystävää, väkivaltaa ja poliisejakaan. Suosittelen, jos joku haluaa tutustua jaappanilaiseen kulttiklassikkoon. Ei yhtään kehno, minusta. Erikoinen ja erilainen, poikkeava aihe ja kerrontatapa, lyhyt ja timmi opus! Jari Tervo – Koljatti , just joo, poliittinen satiiri, fyi fan. En sanoisi noin – itse asiassa en sano yhtään mitään, jäks. Minä en pidä Tervosta, en pidä hänestä ihmisenä enkä pidä hänen kirjoistaan eikä tämä mitään muuta. Pikemminkin on siitä kehnommasta päästä! Mistä hemmetistä näitä ihmisiä oikein aletaan lopulta arvostaa? Yrittämisestä aina vaan? Täh? En suosittele kenellekään.

 

VIELÄ PÄRJÄÄ TEKOTIIKERILLÄ JA MAIHAREILLA, HRRR!

YLIVÄSYNYT WELHOTAR OTTAA KIERROKSIA...

Että voi ihmisenpoikasta, tarkoittaa tässä yhteydessä siis oikeasti tietysti minua, väsyttää! Eilen kotoon tultua menin suoraan lepäämään. Nousin ja tein aivan pakolliset kotityöt ja menin reilusti nukkumaan tunniksi. Aivan kamalaa – koko iltapäivä Varastolla oli yhtä hvttiä! Mutta pääasia; hommat tulivat tehtyä, ihan kaikki. Tyhjät kaukalot sinne jäivät, ei edes mapitettavaa, ei kopieerattavaa. Mutta kyllä ne jo on ehditty täyttää aamua varten, ei huolta. Joten kyllä tässä on jotakin odotettavaa, aivan varmasti! Ja yhtä väsynyt minä tässä taaskin olen, uaaaah! 

Tänään on sitten tunnin miitti Upon kanssa, henkilöstöryhmittäin. Ns. tärkeät asiat. Saas nähdä, mitkä asiat hän näkee tärkeäksi vai kysytäänkö meiltäkin jopa jotakin. Mielelläni puhuisin työn jakautumisesta... tiedättehän ja sijaistamisesta! Se on täällä kyllä muuallakin hieman ikuisuuskysymys, ei taida kunnolla toimia missään. Paitsi että minä olen kiltisti kyllä sijaistanut, jos vain on ollut aikaa. Liika kiltteys ei näemmä pue ihmistä, jos ei sitten Welhotartakaan. Mutta ehkä siellä jotakin tulee sitten esille. Minä tulen huolekkaasti rapoamaan siitäkin asiasta! 

Sitten virka-ajan jälkeen olisi ns. pikujoulu omalle väelle, nyyttäriperiaatteella. Ei, minä heti ilmoitin, että en osallistu. Minä en yksinkertaisesti jaksa. Ja jos vielä aikoisi ottaa vähänkään alkoa, pitäisi lääkkeet ajaa alas. Ei kiva eikä mukava. Eli mieluummin olen kotona, syökööt ja juokoot muut ja pitäkööt hauskaa ja puhukoot pahaa minusta. Minä mieluusti sanon sitten asiani selvin päin, suoraan päin nenää, verhoamatta sitä minkään juhlan kutveisiin. Toivottavasti *kiero virn* jättävät sentään jotakin jämiä meille, jotka emme ole mukana. Meitä on nimittäin muitakin! 

Muistattehan, kun kerroin, että työkaveri sai sairaslomaa, mielipidelääkityksen jne. omalla osastollaan vallitsevan tilanteen takia. Omisarviksellakin oli käynyt ja saanut sitten kunnolla lisälomaa. Hyvä! Paras juttu oli kuitenkin se, että kun hän kävi tuomassa lääkärintodistuksen, hän otti samalla puhutteluun henkilöstöpäällikön ja vuodatti kaiken, aivan kaiken, mitä siellä on tehty ja paasattu vuosien varrella, paapottu tätä erästä leidiä jne. Nyt sitten on luvattu, että alkaa tapahtua. Met kaikki odotamme suurella mielenkiinnolla pitääkö lupaus paikkansa. Kyseessähän oli tämä ns. meriittiä kerännyt ns. erinomainen rouvashenkilö toiselta osastolta. 

Kiva, sain eilen kaksi tilaamaani kirjaa *köh*, ai niin, tästä ei pitänyt puhua. Mutta voin kuitenkin kertoa, että kirjojen uudelleen järjestelyn jälkeen ne mahtuivat juuri siihen, mihin pitikin! Jep – hienoa. Bookplus ei ole mikään kehnompi kauppa ollenkanas, ainakin jos on vakiasiakas – saa kaikenmoista etua ja alennusta, ilmaistoimitusta jne. Että kiitoksia vaan sinne – yksi niistä parhaista nettikirjapuodeista. Ja ei, minä EN todellakaan saa mitään tästä eikä tämä ole mainos, mutta linkki vaan tiedoksi, jos jotakuta kiinnostaa. On niitä toki muitakin, kuka haluaa sitten käyttää mitäkin. Minä olen tuosta pitänyt, kaikki on aina toiminut ihan hyvin ja tavara ollut sitä mitä pitikin, maksu äärihelppoa jne. 

Ei, nyt en jaksa enää kuulkaas yhtään mitään. Se on aloitettava jatkoaamutoimet eli lisää vitamiineja ja tupakkaa ja sitten vaatteissa Varastolle!

--------------------------------------- 

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mami sitt oli eilittäi röis ja mä goisin himass. Juu, olin mä ihan kilti, söin kaikki kissinmuanatkii ja tein asiat lodjuun ja sillee (no ku oli sitä kamala haisujutskaa ja papruu taas joka paikass). Ja sitt tulikii ylläri, toll ei ollu itellee mitää safkaa, nii ni se laitto piäne biiti fisuu mikrottimee, tsihih, ja mä sain siit melkee pualet. Mä kuulemma kattosin nii viattomana ja nälkäsen näkösenä >o< Kiaro pitää olla, ett tääll heekkui meinaa saa! Sen verra toi on kranttu, itekkii se kyll söi keksei, mä näin (toim.huom. pelkäsin niiden pilaantuvan!!!!). Nii ett kaikill sitt jotai heekkui eilenkii illall. Sen jälkee goisittii molemmat, viärekkäi. Mitäkähä se tänää laittais ja kuin mä saisin ittelleni taas jonku osan ees, tarttee alkaa hioo sitä tr...sr... stratekiaa jo hyviss ajoi päiväll, ku mull kert on aikaa. Möhkö on joskus vähä tiukkis, meinaa. Täss fotos mä vaihteeks otan relaa mein sänkyss koipiset niputettun, must ei muunlaisii kuvii talvisi saa!

 

Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill!

----------------------------------------------- 

Vincent, kiero ja kavala herkkutakamus sinäkin... 

Päivän slogan: Miksi minun pitäisi olla pirteä ja vauhdikas vain töissä sekä antaa kaikkeni – eikö se päde myös vapaa-aikaan? 

Päivän biisi: Bad-Eyed And Loveless 

Luettua: Kari Hotakainen – Ihmisen osa, osin pidin, osin en, pääosin en. Hotakaisesta en ole koskaan hirveästi pitänyt, liikaa kohkattu tästä kaverista. Ihmisenä epämiellyttävä, en pidä. Vaikuttaa varmaan mielipiteisiin. No, Ritva oli hyvä, mutta muu tuotanto on enempi ja vähempi jotenkin samanoloista vakuuttelua omista kyvyistä, osittain aina jotenkin todellisuutta hivenen hipaistenkin. Suosittelen, jos pitää jaanauksesta ja jahkutuksesta. Tämä ei oikein niitä jaksa eikä siksi hehkuta ao. opusta. Erkki Luumi – Kasvukausi, erään maatilan ja sen omistavan perheen tarina. Kuvat maaseudulta ja luonnosta kauniita, erinomaisia melkein. Mutta tarina ei oikein kanna. Lienee omakohtaista kokemaa... Työhulluutta, uskoa, viinaa, salakähmäilyä, tragedioita, kaupunkilaisuuden ihannointia jne. Ei oikein sopinut meikäläiselle, suositellaan takaisin maalle kaipaaville!

 

JA TEKOTIIKERI SEKÄ MAIHARIT SAAVAT TAAS KYYTIÄ!

EI KAIKKI MUUMIT LAAKSOSSA,

Polgaralla meinaan. Sitä ollaan taas hereillä ja klo on 1.30, että päivitystä tässä, kerrankin ajoissa *virn*. Taas pitäisi Varastolle, hmph. Olisin aivan hyvin voinut ns. lomailla lisää. Minä mitään lomaillut, ihan normipäiväksi tuo jotenkin valahti. Siivoamista, pyykkäämistä, ruuanlaittoa, lukemista, kirjoittelua, pakkoruisku, hameen korjausta... Siis tavallista puuhaa, mitään lomaa ole, höh! Lomalla MINUN pitäisi olla palveltavana! Joku kantaisi tekemänsä herkkuruuat eteeni, tiskaisi ja laittaisi kotoa kuntoon, tottelisi kaikkia pyyntöjä jne. (taitaa olla turha toivo, edes) 

Juu, nyt tosiaan pelottaa mennä töihin, kaikki ne työt odottamassa. Kaikilla niillä myös kiire. Kaikki ärtsyinä kysymässä, milloin on valmista. Muut rotat ärsyämässä siitä, että teen ne työt ja heille tulee myös kiirehommia. Yhtään en nyt tykkää tästä ajatuksesta, en. Mutta tuntuu siltä, että en koskaan saa / voi / pysty pitämään lomaani rauhassa! Meillä on muuten huomenna miitti Upon kanssa, ajattelin vähän ottaa asiaa siellä esille. Kun minä en voi vaikuttaa oman työni jakautumiseen oikeastaan mitenkään, turha siitä muiden on silloin jupista. Lomatkin olen yrittänyt katsastaa niin, että ne vähiten häiritsevät muiden normitoimintoja. Ehkä minä sitten olen liian kiltti ja opettanut nuo muut liian hyvälle! Täytyy alkaa veemäiseksi kuhnuriksi ja jaanaajaksi, riidellä kaikesta sekä kieltäytyä töistä, jos vain jollakin verukkeella voi. Sitten armollisesti hyväksyä jotakin tehtäväksi ja sen parissa sitten pitäytyä pitkään ja hartaasti – tehden senkin väärin... Tämä nähkääs on täällä hyväksyttyä toimintaa, ainakin joidenkin henkilöiden osalta! Kele! 

No muusta, toivon vaan, että Hörhö muistaa mennä sinne hammaslääkäriin. Hah – onneksi tiedän ajan ja paikan, taidankin soittaa tuntia ennen, että varmasti lähtee sinne! Pakkohan se asia on hoitaa, vaikka kuinka pelottaisi. Minä sain kaikki reseptit, lääkkeet haen perjantaina. Näkyvät hiinä-ja-hiinä riittävän siihen asti. Mitään muuta pakollista ei pitäisi olla, siis pitäisi... 

Pientä närää ja taistoa edelleen siellä toisaalla. Voihan äimälän pässit sentään sitäkin! Tämä ei ole kauhean kiinnostunut tappelemaan verissäpäin siitä, mikä on hyvä kirja ja mikä ei. Makuja kun on tasan niin monia kuin lukijoitakin! Ainakin minun mielestäni. Joku on toista mieltä, kyldyrelli pitää olla, hieno pitää olla, mielellään vieraskielinen pitää olla... prletto nuo pitsiniskat ja kermaperseet sielläkin! Nöpelitasoa mielellään tarjoaisi, minä kun taas hyvää viihdettä ja erilaista luettavaa, johon ei helposti törmää. Ole siinä sitten. Ans kattoo vaan, minä kyllä rapoan vielä asiasta, nih. Ja tämä kaikki vain siksi, että minä luen kaikkea, laidasta laitaan, runot ja näytelmät jäävät tosi vähälle, muuten melkein kaikki käy, osuu ja uppoaakin usein ,D 

Muuten siis hyvinkin rauhallisissa tunnelmissa vietetty eilinen päivä. Puhelinkaan ei soinut, no eipä tietenkään. Kukapa nyt Polkalle soittelisi? Mutta että ei edes paljon meilejäkään =o No, sovitaan, että j-kiireet ihmisillä. Minähän nyt olen niin kiinnostava kuin olla ja voi – ai että ei. No tuota, ei sitten. Minä menenkin nyt tupakalle ja rauhoittumaan vaihteeksi!

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Nonnih, nyt mami on sitt ainaskii sanonu, ett se on lähettäny mun fotot kissikalenterii varte, jeeeeeeee. Ja sitt se anto mull eile donarii, jeeee sillekkii. Sain mä sitt tavallist muanaaki. Ja sitt mä sain olla ihan päiväll partsill, ett mä sain kunnoll tsiigaa kaikkee. Tuala pimeell nää kunnoll eikä ne fogelitkaa sillo paljoo lentele. Nii ett enempi niinku päiväll näkee kaikkee ja voi vahtii ja vaklailla. Nyt mä goisin vaan ja oon aikastas tyytyväine. Ainuu harmi, ett mami lähtee taas röihi hakee raksurahoi. Mutt toisaalt, koht on jo taas viikendi, nii et sill on lyhkäsempi viikko. Mä voin keksii jotai kliffaa, ku on noi uudet matot *kiero kissivirn*. Enne ainaskii mä useen luistelin toll toisell pikkumatoll, tsihih, soli kliffaa. Ett semmost tarttee sitt taas harrastaa päivisi. Toivottavast toi laittaa kummiskii kunno muanaa, mamiiiiiiiiiih! Möhkö liikkuu, hei, se liikkuu... Ton foton se otti eilittäin, ku mä vaihteeks goisin >o< Ai nii, tarttee viäl sanoo tost, ett toi häntyli niinku ei oo mun lisähäntyli kun son Krokson häntyli – mä vaa goisin sen viakus, ku mull kert on useempi petikaveri ja se häntyli jäi toho ja mä halusin sen megee, nih! Ett se on siin niinku tarkotuksell, meinaa.

 

Kliffaa tiistantait koko lukijaporukall, vaiks teit onkii tavallist vähempi =O

-------------------------------------- 

Vincent, kohta on taas perjantai – vain kolme päivää... 

Päivän slogan: Minä olen yrittänyt kaikkeni ja mitä minä olen saanut – pelkkää harmia kaikesta! 

Päivän biisi: Disappointed 

Luettua: Sirpa Kähkönen – Neidonkenkä. Jotkut pitävät tästä leidistä kovasti, mutta minä en vaan jotenkin saa otetta. Kyllä näitä romaaneja lukee, mutta ei minulla ole niistä kovin kummallista sanottavaa, ei hyvää eikä pahaa. Ehkä joku viihdepuutoksen vaivaama pitäisi näistä, ajankuva on varmasti hyvää jne. Mutta siis, suosittelen, että katsotte vaikka linkin – minuun ei tässä asiassa kannata nyt luottaa!

 

TEKOTIIKERILLÄ JA MAIHAREILLA ON TAAS KÄYTTÖÄ!