Ette kyllä usko, juu, ette! Eilen eräs leidi hallinnon puolelta tuli erinomaisen salakähmäisesti Welhotarta vastaan käytävällä ja halusi jutella. Minähän sanoin, että juttele pois. No ei, kun, siis, hän halusi jutella huoneessani. Ihmettelin, mitä minä taas olen tehnyt.... No, hän sitten lähes puoliväkisin alkoi selittää, että eräät tahot haluavat, että minä haen The Virkaa, joka on avoinna. Jesh... olin minä sen huomannut, mutta vähät välitin. Juttelin siinä aikani ja suostuin harkitsemaan asiaan, kunhan leidi ensin tarkistaa esihenkilöltä pari käytännön asiaa. Eihän se tarkoittaisi kuin pientä palkankorotusta, nippasen lisää hommia ja se sitten olisi tosiaan se The Virka, oikeasti. Harkintaan meni, mutta hiukka alkoi myös huvittaa. Että laitetaan tosiaan tämä ihminen puhumaan minulle asiasta ,D Eli Varasto tahtoo Welhottaren – kokonansa, kaikkine kremppoineen ja sairauksineen, sairaslomineen, kiroiluineen, haisevine eväineen jne. Ajatuksena kyllä aika outo, eikö? Vai pelkäävätköhän ne, että eräs henkilö (joka on joskus ollut Varastolla, ei oikein pärjännyt ja on sen jälkeen hakenut kaikkia The Virkoja) hakee tätäkin paikkaa ja jos hän on ainut hakija, niin.... No, annetaan asian olla siiheksi asti, että saan lisäselvitystä. *hehheeheeh*
Muutoin Varastolla edelleen lievää matalalentoa ja karmeaa väsytystä iltapäivällä. Onneksi oli vieläkin jäljellä vähän jämiä keksiviikolta, että sai edes pientä herkkua maistaa. Ei paha saada päiväkaffella homispipareita ja kookospalluroita ,D Tämä ainakin tykkää! Muutenkin sain vähän järjesteltyä klemmareita, kopieerattua erinäisiä jatkuvaluontoisia asiakirjoja jne eli ei päivä mitenkään turha ollut.
Tosin täällä Blogistaniassa on oudon hiljaista! Ovatko kaikki lokittajat todella valmistelemassa sitä juhlaa – käks? Siltä se vähän näyttää; kävijämäärä laskee, kommentteja on vähemmän ja kaikkea. Tämähän ei siis missään nimessä voi johtua Minun Hengentuotoksieni kutistumisesta tai muuttumisesta jotenkin samanlaisiksi kikkaroiksi toistensa jälkeen eli lisääntyvän keskenänsä suvuttomasti. Jatkuvaa väninää ja valitusta...*vali-vali*
Josta pääsenkin suvereenisti valittamaan, miten minua särkee, juilii ja jomottaa! Eilisen roudausretken jälkeen olin täysin repopoikki, huh. Vieläkin koipia juilii, ei pääse kunnolla kävelemään – pitelen taas seinistä ja huonekaluista kiinni. Argh! Onneksi on Belgarion – haimme hirmuisen kassillisen kirjoja (osa säästetään pitkälle vapaalle) sekä pari pienempää kassillista muonaa. Ei mitään erikoista, ei todellakaan. Ensi viikon kauppapolitiikka on suunniteltava uudelleen, Belgarionilla on tenttiviikko eikä hän ole käytettävissä kuin vasta lauantaina. Eli – lauantaina lienee sitten hankittava parin viikon ruuat =O Öks, ei kyllä huvita eikä kiinnosta, mutta näin se kai on nähtävä. Tai sitten käytävä toisen kerran kaupassa vaikka aattona aamupäivällä. Minä inhoan tungosta ja jonotusta maailman eniten, joten pyrin välttämään sitä viimoiseen asti. Joskus ennenkin olen jättänyt ruokaostokset aattoon ja se on toiminut ihan hyvin, jospa se nytkin olisi eräs vaihtoehto... Asia menköön vielä harkintaan! Kun minä en kuitenkaan kummoistakaan ole ostamassa, mutta silti on ruokaa kotona oltava.
Ja lopuksi Welhottaren on tunnustettava jotakin; minä olen todella vanha. Tuossa pari päivää sitten ihmettelin, miksi yksi pokkari on painettu niin kehnosti – tekstistä ei saa selvää.... Sitten hain nuo lukulasit – Tiimariklasit – jotka ovat olleet jömmassa mm. tuoteselosteiden tarkistamista varten. Nostin ne silmilleni ja kas: maailma kirkastui oudosti! Eli minulla on selkeä tarvis lukulaseihin, auts... No, onneksi nuo halpalasit käyvät. Pitäisi kyllä käydä ihan oikeastikin jossain vaiheessa silmälääkärillä. Mutta kun, minä nyt en jaksaisi yhtään mitään lääkäreitä, en oikeasti. Asia saa odottaa, ainakin jonkun aikaa. Mutta nyt se siis olkoon virallista, minä olen wanha :(
Mutta jotakin Tsadissakin kuitenkin yritetään. Erinomaisen hieno on tämä rojekti, joka alkoi torstaina ja tänään on lopuillansa – toivottavasti kirjasto todella tyhjätään kokonaan! Tämä olisi kovin ilokas, jos näin tapahtuisi ,D
Sen kunniaksi saavillinen oikein vaffaa kaffetta, mömelöt, leipä sekä pieni viimeinen kookospallo – sitten tupakalle palelemaan vällyt niskassa. Josta tuli taas mieleen, että tuo pakkasten tulo oikeasti pelottaa!
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, ne kävi juu eilittäi kaupas, ei tullu Poika tänne ensi, ei. Mutt mä sain sitä mun heekkumuanaa, sitt mä näin ainaskii kaht eri fisuliinii taas ja kaikkee muutaki. Nii ett kyll mull ainaskii on sitt kaikkee viikoks. Nii ja mami laitto mull piäne biiti fisuu, ku mä söin mun safkat nii nopeest. Nii ni sitt mä sain viäl fisuliiniiki heekuks. Ja mä sain nuuskutella, ku Poika söi jotai heekkutorttuu ja semmosii. Mä niit syädä haluu, mä haluun vaa haistella. Ja poika antaa mun nuuskii, kunha mä en tyännä nassuu siihe safkaa. On se kilti, mmmm. Mä sain olla sen viakus ja lotkotettii viärekkäi vaiks kuin. Ja mamikii oli ihan kilti, nyt se on mun kans taas pari päivää. Eikä me tehdä mitää, syädää ja lotkotetaa, hjuu (toim.huom. valitettavasti niinhän sinä kuvittelet!). Must ei nyt sitt oo ees fotoo, ku kert kukaa ei käy tääll ees ihailee. Toi ettii jonku kuva tohon, ettiköö sitt. Ku kert mä en kelpaa kellee >o< Mutt hei, toi löyskii aika magee kuvan, mä ite diggaan!
Kliffaa löördaagii kuiteskii muillekki!
Vincent, kaikkihan kuvistasi pitävät – ainakin minä ;D
Päivän slogan: Minä haluan olla kissa; kaikki kissat nukkuvat ja laiskottelevat paljon!
Päivän biisi: In The Library
Luettua: Mati Karandt – Valopeli, golfia, murhia, salainen veljeskunta ja rikostutkintaa, tuota, hmph. Ei juuri kummoinenkaan opus, kelpaa matkalukemiseksi... ei anna oikein mitään, ainakaan meikäläiselle. Omalaatuisen sekava opus, joka yrittää olla EU-laajuinen, mutta ei onnistu edes siinä. En siis suosittele. Hilkka Ravilo – Muovikassimies, ylläri, tässä oli kyllä sen verran kahjoja ideoita, vinkeää juonen kuljetusta ja rajuja sekä hölmöjä tapahtumia, että minä nautin kaikessa kieroudessaan. Uskallan jopa suositella, lievän epätavanomainen dekkari – jos tätä nyt dekkariksi edes sanoisi. Suosittelen omalaatuisten juonenkehittelyjen kavereille. Raviloa kerrankin parhaimmillaan, sai hekotellakin...
KAIKKI LEPUUTTAVAT TÄNÄÄN - ONNEKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti