Näin lumihuitaleiden leijuessa vaihteeksi taas ulkona, on sentään onni huomata, että kärsitään sitä muuallakin. Ei, en toivo mitään pahaa siis kenellekään enkä minnekään. Suomessakin on selkeästi lumen käsittelyn tieto-taito unohdettu jo muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Nimittäin edelleen katujen auraus on kesken tai pihan hoidettu äärikehnosti. Meillekään eivät kaikki autot pääse pihaan asti, joten on varauduttava lengottamaan tuonne tien päähän – sinne hiinä-ja-hiinä pääsee, jos lunta ei ole kovin paljon tai se ei ole aivan pehmeää.
Tämän päivityksen aloitus siis selkeästi jo viittaa siihen, että paluu Varastolle on edessä heti huomisaamuna ja varhain! Grrr. Toisaalta, en tunne lomailleeni – olen vain ollut poissa töistä. Joka päivä (ainakin melkein) on ollut jotakin järjellistä ja tärkeääkin tekemistä. Tänäänkin pitäisi vielä kertaalleen siivota kursorisesti eli imureerata sekä vielä vaan pyykätä yksi korillinen tavaraa. En minä kyllä ymmärrä, miten sitä pyykkiä on kertynyt – näin vaan on! Lisäksi viitakon hoitoa, pakkoruisku ja vaatteiden etsintää Varasto-olosuhteisiin. Se onkin vaikeampaa, kun on kulkenut mukavissa ja karvaisissa kotivaatteissa koko viikon. No, eiköhän sieltä jotakin löydy. Täytyy kääntää taas pari pinoa, löytää erilaisia näyttöliittymiä aivan uudella tavalla ,D
Eilinen meni oikein viihdykkäästi! Belgarion tuli hyvin täsmällisesti puolilta päivin ja oli suorastaan hämmentynyt, kun ei tarvinnutkaan tehdä mitään. Oikeasti hän epäili minun huijaavan jotenkin, joten pakkohan se oli lähtiessä tyhjennyttää täysi lehtiroskis sekä sekajäteroskis – että tekisi jotain lounaansa eteen, nimittäin ,D Lenkkarit olivat ikävä kyllä numeroa liian isot! Harmi, ne ovat täysin käyttämättömät ja siistit; jos joltakin puuttuu saapi hakea kokoa 43 olevat musta-harmaat, hopeisella raidalla koristetut lenkkarit Welhottarelasta suoraan käyttöönsä! Lounaaksi tein tonnikala-sieni-purjopiirasta, joka onnistui ihan äärihyvin (aina pohjasta ei tule niin hyvää, nyt tein sen maustamattomaan jugurttiin ja toimii) eli tuli syötyä kaikkinensa! Kaffetta, vähään karkkia sekä brownieseja – jo jaksoi taas jututtaa. Ei hänelläkään mitään ihmeitä ollut kerrottavana, vain opiskelijan arkea ja melko yksinäistä sellaista kaikkiaan. Mukaansa hän sai paremman puutteessa omelaa kookos-mango-ananas –tuoremehua, tofua sekä Lotte-keksejä ,D Sellainen itämais-virolainen yhdistelmä, kun en missään ole viikolla käynyt.
Tein sitten myös lasitilauksen Favopticiin. Nyt kun sieltä voi lainata kuudet kokeilukehykset kerrallansa, jotkin aina sopivat! Löysin heti kahdet mahdolliset käyttölasit sekä yhdet lukulasit, jotka oli pakko saada. Belga katsasti myös vaihtoehdot ja oli vähän eri mieltä käyttölaseista, hänen mielestään muistutan niissä P. Wäyrystä, vaikka minusta ennemminkin Urkkia ,D Lukulaseista hänkin oli oitis samaa mieltä; nuo karkkilasit oli ihan pakko saada – varsinkin kun hinta kaikkinensa oli 19 juuroa. Joten tilaus lähti ja rapotusta seuraa. Tässä siis kuvat: monitehot vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön, karkkilasit oikealla (kyllä, ne ovat pinkkiä ja oranssia, kuvassa värit ovat liian haaleat!).
Kirjoittaakin taas pitäisi, jätin tähän aamuun. Hörhö halusi eilenkin katsella kuvalaatikkoasioita ja minä puolestani lukea tuon yhden opuksen kokonaisuutena loppuun. Lisäksi opetin Hörhöä maltillisemmin (minä?) käyttämään tuota kuvalaatikkopuolta, nyt se jo alkaa sujua. Kun vielä saan opetettua hänet sulkemaan sen sekä koneen, voi hänet jättääkin katsomaan myöhäisleffoja *huokaus*. Nyt kone on suljettu miten sattuu tai ei suljettu lainkaan. No, minä yritän! Tiedän, että en ole hyvä opettamaan, minulta menee hermo aika nopeasti, jos mikään ei näytä menevän perille. Ja varsinkin, kun mitään peruskäsitteitäkään ei ole hallussa, tuntuu välillä kovin turhauttavalta selittää asioita. Mutta eiköhän se siitä – Hörhö ei ole lainkaan tyhmä, hän ei ole vain tutustunut tähän puoleen elämässä – vielä *uhkailee*.
No niin, mutta normiviikot siis alkavat ja uuden viran velvoitteet *eheheeh*. Sen kunniaksi menenkin kietaisemaan pari mukillista vitamiinijuomaa!
Purrrrrrrmenta, kavrut! Kyll siis hei mull on oikeest kissinpäivät. Taas tuli kaikkee kliffaa. Poika oli käymäss ja mä sain olla sen kans soffall. Sitt se mamin kavruukii oli taas täälä ja se ain sanoo, ettei mami saa kiusant munt ja kysyy oonks mä saanu safkaa. Nii ja eilenkii sitt mami teki donaripiirast, mä sain ihan tosipaljo donarii. Tuli tosi pullukka olo, ku Poika lähti, mä goisinkii melkiist koko illa meinaan. Ja kaikki noi on ollu mulle oikee tosi kilttei! Nyt muakii taas haamittaa, ku mami sano nyt jo, ett sen pitää taas lähtee tianaa raksurahoi. Ei oo reiluu tommone! Mutt toisaalt, sitt on taas kliffempi venaa sitä himaa ja ootella, jos jotai kivaa safkaa joskus viikolkii sattuis sitt olee eväksen tai jotai. Nii mun tarttee viäläkii sanoo, ett mä oon ollu tosi kilti, ku mä oon saanu goisii täsä mein uudes sänkyss. En oo mitää tehny, goisinu vaa – on nii mukavaa >o< Fotoo ei tänää tuu eikä mitää muutakaa, mä annan mun kuvatilan noill mamin varasilmill. Ku must kert ei oo omii kuvei nii ni ei sitt täll kertaa muutakaa. Möhkö vois reipastuu ja ottaaa kuvei, nih kerta!
Kliffaa söndaagii ja heekkui kans kaikill!
Vincent, oikein kiltisti tehty – lupaan yrittää ottaa kuvia tänään...
Päivän slogan: Minä yritän virittää sekä nostaa kestokykyäni – harjoittelen Hörhöllä...
Päivän biisi: Sunnuntaina
Luettua: John Simon – Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Tässä siis se kovasti kohkattu opus. Enkä minä taaskaan ymmärrä miksi... selkeää tekstiähän tämä. Selviää myös, miksi kirjoittaja on se joka on. Selviää kovin paljon muutakin, Herlinin perheestä, Pekka Herlinin persoonasta jne. Kaikki vielä joko kirjallisin faktoin tai haastatteluin perusteltuna. Hyvä elämänkerta, tämä piti – ja hyvä, että asiat sanotaan niinkuin ne ovat. Suosittelen kaikille elämänkerroista pitäville, perhekriiseistä ja -yrityksistä kiinnostuneille sekä muuten vain udekkaille lukijoille... Ei paha ollenkanas, vaikka välillä aika rankkaa ja paljastuksenomaista tekstiä onkin!
SIIRTYMÄVAIHEESSA LEPUUTUKSESTA LÄHTÖKUOPPIIN...
