Auts, pirullista särkyä jälleen. Menin nukkumaan, heräsin pariksi tunniksi ja taas nukuin pari tuntia. Vähän pätkittäistä, sano. Eikä olo tällaisten unien jälkeen ole mitenkään pirteä – täytyy yrittää myöhemmin vielä uusiounia tai päikkäreitä. Edelleen kättä jomottaa messevästi ja koivet pistivät eilisen roudusretken pahakseen. Uusi sänky on edelleen uusi ja hyvä eli ei lasketa sen viaksi. Hyvä on nukkua, ei paina eikä upota ,D
Niin, eilinen roudaus toteutui sitten Hörhön avustuksella oikeinkin mallikkaasti. Tapasimme paaaljon tuttua hörhöjä ja hörhöttäriä, maksupäivät nähkääs. Minä kävin kaupat ja Hörhö hoiteli omia asioitaan, kaikki natsasi suht kunnolla. Sain jopa merkittävän ruokaylijäämän, jota sitten verotettiinkin jo eilisen aikana aika kreppavasti. Olimme molemmat vähän ruokatuulella, joten tarjolle tuli meksikolaista vihannespataa, keitettyjä leikkopapuja, tattaria sekä vähän jämiä. Hyvää oli, örps. Ja jälkkäriksi kaffetta ja brownieseja, joista Hörhökin pitää ,D Kissi puolestaan sai maistaa kalapuikkelia ihan itsekseen sekä palan kanaa. Kirottua, sitä tiettyä kissinmuonaa ei ollut Rismassa eikä etenkään Liiterissä. Toivottavasti tuo korvike nyt kelpaa – parasta olisi. Mietinkin, onkohan koko ao. ruokasatsi vedetty pois markkinoilta valitukseni jälkeen? Siitä ei ole kyllä kuulunut tänne vielä yhtään mitään.
Belgarion on tänään tulossa kerrankin vain syömään – ei tarvitse tehdä mitään! Kuulosti kovasti ilahtuneelta asiasta *ihmettelee*. Löysin hänelle aivan pitämättömät lenkkarit, jotka eivät edes näytä pahalta, toivottavasti ne ovat sopivat. Oli ollut kertoman mukaan mukavaa jo toisilla uusvanhoilla kengillä, kun ei tarvinnut jokaista sohjokasaa kiertää... Ruuaksi suunnittelin jotakin piirasta, tod.näk. kalaa ja sieniä, purjoa ym. Paljon juustoraastetta ja kaveriksi pieni salaattisatsi. Sen pitäisi kelvata kaikillle. Kai sitä jokin pieni hommakin pitää keksiä, ihan muistutuksen vuoksi *virn*.
Tuli tehtyä muuten pieni moka eli näytettyä Hörhölle, miten netti-TV toimii. Sitten yritin opettaa häntä käyttämään tätä konetta, ettei itse tarvitsisi aina olla vieressä neuvomassa. No just ja joo, henkilö alkoi esittää minulle huomautuksia siitä, miten tätä pitäisi käsitellä! Siis Hörhöhän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta eikä tiedä aiheesta tuon taivaallista, lisäksi hän on aikaisemmin myös kieltäytynyt opettelemasta. No nyt saatiin jo yksi kunnon riita asiasta aikaiseksi. Sovittiin sitten, että minä hiljalleen alan opettaa ihan normikäyttöä ja opetan ensin tuon kuvalaatikkopuolen kuitenkin *huokaus*. Eli aika vähän olen itse sitten päässyt mm. eilen koneelle! Prle, taidan tosiaan kohta virittää tuon toisen matolaatikon nettikoneeksi.
Mitään uutta kerrottavaa täällä ei olekaan. Viikon loma on aivan liian lyhyt – ehdin tehdä vain pakolliset kotihommat, jotka oli jätetty tekemättä tai jömmattu loman ajaksi. Lisäksi ehdin toivuutella koipisia, jotka kuitenkin rasittuivat eilisestä lengottelusta tuolla pehmeässä lumessa. Malmin tiet ja raitit ovat kuin perunapeltoa; hankalat sekä ajaa että kävellä. Ei kiva. Ahittaa taas töiden alkaminen, lähinnä jälleen se, minkälaisen pinon papereita ”työ””toverit” ovat saaneet sinne ahdettua ja onko minua sijaistanut kukaan. Ei, en aktiivisesti sentään ajattele asiaa, mutta kyllä se käy mielessä välillä. Samoin kuin mielessä käy taas taksot tällä kelillä, niiden ajoitus ja muut mukavat asiat. Seuraava ns. loma on maaliskuussa, pari päivää. Sitä voikin sitten alkaa odottaa ihan rauhassa, mikäli ei sitä ennen muuta ole. No juu, on hammaslääkäriä *käks* ja miittiä sekä muuta mukavaa, jotka katkaisee normipäivät suht kivasti kuitenkin ,D Varsinkin hammaslääkäri, jolle on aika keskellä päivää – en minä sen jälkeen ainakaan töihin takaisin aio pungertaa. (Kirjoitan nyt kovastipaljon hammaslääkäristä, että ei vain tulisi peruttua aikaa ”vahingossa ja työesteen vuoksi”!)
Eli normielo jatkuu ainakin vielä tänään – huomenna valmistaudutaan jo työviikon kohtaamiseen!
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, hei kaikki, mull onkii kissinpäivät taas vaihteeks. Eilenkii sain kaht heekkuu, fisuliinii ja kotkotint saman päivän. Ihan upeet! Mami vaa parantaa tarjoomuksii, kissinruaka ei ollu oikeet kyll. Mutt kai sitäki sitt on pakko syädä, kert yks kanto sitä tänne. Ja sitt Poikakii on tuloss tänää ja kaikkee kliffaa. Ja uus sänky, sitä mä oon kuulkaas käyttäny ihan urakall. Ku toi oli kaupoill, nii ni goisin sillonkii siinä. Ei muute laittanu ees paprui, sano, ett luattaa munhu. Ja mä sitt tosiaan vaan goisin ja otin nätist relaa siin. Nii, joo, tota Poikaa mä oikee ootan ja sitt safkaa kans. Ku kert on luvattu jotai fisuliinipiirast. Mä oon kyll ain luullu, ett piirakset on makeit. Tota, mä oon vissi ollu vääräss, nii mami ainakii väitti. Kyll mä kummiskii siis jotai heekkuu saan, pääsen ainaskii Pojan viakkuu ja semmost. Ainuu pahempi judeka on se, ett vaihteeks varmaa taas murinakone pistetää pyärii, se pahus on pyäriny jo monen päivän. Ja sitt toi varmaa imureeraa tänää tai huamenn. Mutt son vast sitte, ekaks kaikkee kliffaa... Eikä toi taaskaa mitä fotoi munst oo ottanu. Tämmöse kuva se jostai löys.
Kliffaa viikendii kaikill!
Vincent, edelleen mielessä vain ruoka ja mukavuudet?
Päivän slogan: On pakko yrittää opetella luottamaan – ensin harjoituskappaleena kissa!
Päivän biisi: Nähdään lauantaina
Luettua: Virginia Ironside – Oon voimissain, päiväkirjaromaani, jonka päähenkilö aloittaa 59-vuotiaana. Aika pätevää tavaraa, josta jo tunnistaa omia kremppojaan ;D Eli ei pahaa brittihupia ollenkanas, ihan sopivaa iltaluettavaa. Toinen opus, josta eilen mainitsin, on vieläkin kesken – se pahus kun vaatii jopa vähän keskittymistä. Lisää siis huomenna...
VIELÄ LEPUUTELLAAN KUNNOLLA TÄMÄ PÄIVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti