Mitäs minä aikaisemmin olenkaan sanonut Welhottaren tuurista? Se vaan jaksaa jatkua, vettu, mitään sänkyä tullut, ei tod. Odottelin toimitusta ja sitten kyselin perään. Kohtapian joku kottarainen soitti, että ostamaani ja maksamaani sänkyä ei olekaan olemassa =O Juu, ostaessani sen, se tarkistettiin ja merkittiin varastossa olevaksi ja siis saapuvaksi sieltä eilen. Mutta leidi kertoi sellaisesta pienen pienestä inhimillisestä virheestä, että varastokirjanpito ei pitänytkään paikkansa eikä yhtään ainutta Welhottaren sänkyä ollut koko hallissa! Arvatkaas kuka sai kilarit, arvatkaas huviksenne. Raivo oli melkoinen, minä siis todella keskityin odottamaan uutta petiä, prle. Vaadin tietysti myös hyvitystä, koska kyseessä on selkeä sopimusrikkomus. Tarjottiin lahjakorttia samaan lafkaan, jolloin sain vielä pahemmat raivarit. Mitä vettua minä enää tekisin lahjakortilla ja varsinkin ao. liikkeen siihen toimipisteeseen? En minä tarvitse enkä halua mitään. Eikä minulla ole edes seuraavat kerran vapaa-ajan matkojakaan käydä siellä kuin ehkä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Grrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Lopulta leidi lupasi, että Joku Muu (se kuuluisa!) soittaisi minulle asiasta. Hermoni nääs pettivät jo totaalisesti. Sitten sain meiliä, että koko juttu olikin laitettu ulkopuolisen kuljetusliikkeen syyksi ja heiltä joku tulee ottamaan yhteyttä ja sopimaan kanssani – sopimaan mistä? Prle, että ketuttaa vieläkin. Siis oikeasti, voiko kellään muulla olla tällaista tuuria? Tämä vain kyselee, ihan huviksensa, prletto....
Toisekseen se koiven rtg-asia. Juu, ei, ei tarvita toisen koiven rtg:tä. Ei, en myöskään saa sieltä kortisonipiikkiä. Syynä nyt se, että omisarvis onkin vaihtunut eli entinen lähti jonnekin muualle ja vanha palasi takaisin omalle tontillensa. Hänen mukaansa aikaisempi lekurini ei ollut merkinnyt potilasasiakirjoihin mitään bursiitista eikä kortisonipiikeistä! Voi äimälän pässit, laamasen lehmät ja muut elukat. Siis leidi ei ole ilmeisesti merkinnyt läheskään kaikkea muutakaan sitten ylös. Täytyy taas pyytää omat asiakirjat nähtäväksi *huoh*. Asiat vain pitkittyvät ja mutkistuvat ja Welhottaren lonkat huutavat hoosiannaa melkoisen reippaasti. Kokeilin, jo eilisellä roskiskeikalla ja tuossa kelissä ei käveleminen kuulkaas ole mitenkään hupaa tavaraa. Se sattuu! Niin että tämäkin siis pitkittyy ja mutkistuu. Täytyy käydäkin varaamassa hetikohta aika uusvanhalle omisarvikselle asioita varten. Sekin ketuttaa, joudun taas käyttämään asioiden selittämiseen tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Tehän tiedättekin jo, että tilanteeni ja lääkitykseni ei ole kovin tavanomainen. Aivan varmasti siitäkin asiasta tulee sanomista ja kälätystä.
Puoli eilistä iltaa menikin taas raivotessa, itkeskellessä ja vihatessa maailmaa!
Toisaalta, on niitä ihania ja mukavia ihmisiäkin vielä olemassa. Ystävä kaikilta omilta kiireiltään ehti käväistä pikaiseen leikkaamassa hiukseni (juu, lähti reilu peukalonhangallinen harsuuntuneita latvoja). Lisäksi sain tuliaisina silakkarullia, njammm, jotka onkin jo melkein syöty kokonaan. Kälättelimme hetken, hänellä oli menoa, joten pitkään ei sitäkään iloa kestänyt. Kiva kun kävit ja kiitos! Tämä on ilokas hiuksista kuin myös ruuasta ,D
Tänään ohjelmassa puhelun odottelua sängyn kohtalosta, prle! Onko liian paljon pyydetty, jos haluan vain ostamani ja maksamani sängyn, sen kuljetuksen ja asennuksen, täh? Ilmeisestikin sen saisi sitten lauvantaina. Just ja joo – sillä pilataan lauvantaipäivä silleensä, koska roudausta ei voi siirtää perjantaiksi ainakaan Belgaan nojautuen... No, ans kattoo! Lisäksi pitänee käydä läpi klitsun tavarat ja etsiä Belgalle sopivia kenkiä, yhdet jo löysin ja ne ovatkin jo hänellä käytössä. Lisää pitäisi olla, koko jätesäkillinen, kunhan vain käyn ne läpi. Eipä hirveästi huvittaisi sekään, mutta opiskelijan rahavarannot kuluvat paremmin vaikka tofuun kuin kenkiin – Belga on kulkenut nimittäin viimeiset puoli vuotta kengissä, joiden pohjassa on reikä ja paikattu sisäpuolelta kontaktimuovilla. Pakkasilla aika vinkeä vaihtoehto, eikö? No, nyt siis viikon on ollut ainakin yhdet kunnon kengät, mutta lisäkään ei liene pahitteeksi. Ei kun penkomaan!
Ei siis mitään mukavaa tiedossa, yksi kirja tuli eilen – aika pätevä jännäri, jonka lukaisin illalla pois kuleksimasta. Muuten taidan tänään pitäytyä murehtimaan itseäni ja maailman menoa... Lisää vitamiinia ja nikotiinia kehiin, olen sen tarpeessa.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Epist, hei taas tosi epist. Toi söi silakoi ja mä en taaskaa saanu yhtää. Niiku mä kert oksun, mutt kummiskii. Haisut oli siis toooosi heekkui ja mä sain vaa tavismuanaa. Hmph. Partsilkii on galsa ja sitt mä kävin kummiskii vähä steppailees siälä. Jäi muute nököttimee tosi södet kissitassun jäljet >o< Mutt sitt mä tahoin äkkii sisäll, ku mä muistin sen, ku mä olin kadoksiss siälä sillo talvell, ku mutt löydettii. Hrr, tuli paha olo ja tahtosinkii sitt äkkii sisää ja sänkyy mamin viakkuu. Kyll oma hima on kummiskii kissill ihan kaikist tärkein judeka. Mä voin olla ilma sitä silakoi, mutt en kyll enää ala olee ilma himaa, nih kerta! Eikä toi mua mihkää päästäkkää, vaiks me eilenkii vähä riideltii. Mä meinasin taas syädä sen kukkeleit (no joo, salaa söinkii). Ja sitt mä vedin yhet oikee rajut hepulit, pitki seinii meinaa ja kaikkee. Mutt ei mull mitää asiaa oo, fotoi toi ei oo ottanu, tämmöse kuva se löysi.
Kliffaa keskintait kaikill – tänää ei nökötä, vissii...
------------------------------------------------------
Vincent, keskimääräistä kummallisempi kissa!
Päivän slogan: Pitää olla toleranssia; pitää sietää oma vihansa ja toisten.
Päivän biisi: Let’s Go To Bed
Luettua: Liza Marklund & James Patterson – Postikorttimurhat. Melkoiset kirjailijat kimpassa, tuloksena sujuva ja melkoisen kammokin dekkari, ei ollenkas paha. Sarjamurhaajat iskevät ennalta ilmoittaen, hyvin daideellisella tavalla. Ei enempää paljastuksia, lisää linksusta ja arvostelu myöhemmin siellä toisaalla. Juu, ei ihan lempparikirjallisuuttani, mutta iltalukemiseksi kelpaavaa ja hyvin kehiteltyä dekkaria kuitenkin. Kesken opus, joka vasta aloitettu, siitä myöhemmin...
LEPUUTUSTA JA KETUTUSTA – ON TÄMÄKIN LOMA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti