TAKKI TYHJÄ - PUHTI POISSA!

Uskokaa tai älkää, ei näy Uskoa eikä Toivoa. Ei ole myöskään näkynyt minkäänlaista unihiekkatoimitusta, vaikka sitä on tilattu kasoittain – ettenkö sanoisi suorastaan autokuormittain. Se tästä päivästä siis. 

Väsy iski eilen jo aamusta, pakollinen yllärimitti. Miitti, jolla ei ollut meille mitään merkitystä, pakko oli vaan osallistua. Sen jälkeen ei sitten enää mikään oikein maistunutkaan. Ei edes työ. Eikä varsinkaan se. Laiskotti, väsytti, nälätti, ketutti. Normaalia menoa siis. 

Kotomatkalla hain kuitenkin postin itaalovastineesta kiloittain pesuainetta, juu, siitä ehkä myöhemmin. Lisäksi pinon kirjoja ja yksi opus odotteli jo kotona valmiina. Ihan kiva! Koska minä vain ehdin ne arvostella, lukea ehdin kyllä? Ehkä osan viikonloppuna, mutta kun tuossa makoilee vielä osa vailla toimia, ähhh. No, ei kiirusta. En ainakaan siitä ota stressiä, se on varma. 

Enkä ota tästä päivityksestäkään stressiä. Olen umpiväsynyt eikä edelleenkään nukuta. Että sellaista tänne. Väkisin pysyy päivän jotakuinkin kuosissa mömelöiden voimalla, mutta kunhan iltapäivä ehtii ja takso noutaa, jo alkaa Welhotarta pilkityttämään. Kun vielä survon saavillisen salaattia kitaani ja heitän tulpaksi palan ruisleipää, olisin valmis nukkumaan. Kello on silloin yleensä 17.00... Unohtakaa siis koko juttu. Minä en sovi näihin normivuorokausiin, en ainakaan näin kesän valkeina iltoina ja öinä. 

Pakko se on tänäänkin vaan yrittää, ei tässä muu auta. Huomenna edessä aamupäivällä ns. koulutussessio, iltapäivä mennee railakkaasti kiirustöiden kanssa. Sen jälkeen taas kirjasto-apteekki-ruokakaupat. Malmin Bermudan kolmio, unohdetaan Okla tällä kertaa. Ei huvita edes käydä siellä. 

Nytkin huvittaa vain keitellä helkkarin vaffat kaffet. Jospa tästä vähän pirtsaantuisi ja saisi itsensä kuosiin *kuvittelee olemattomia*. 

Vinskiltäkin on puhti pois, vaikka sai eilen jopa donaria. Ei kiinnostanut parveke, ei mikään. Vain sänky ja goisiminen vieressä. Niinpä sitten itse horrostelin kirjan kanssa ja kissi takertui takamukseen kiinni – mukava selänlämmitin kuitenkin. Kylmäkin oli, hrrr. Outoa. Lisäksi kurkku on edelleen vähän kipeä eikä olo ole oikein normaali, jos se nyt joskus on sellainen ollutkaan. Hmph. 

Kävisikön Serkuissa hakemassa lisää vitamiinimehua ja jotakin muuta mukavaa, jospa se piristäisi edes vähän. Just, sen minä teenkin. On siis jotakin odotettavaa tältäkin tyhjältä päivältä: Serkkujen herkut! 

Mutta huomenna ehkä jotakin järkevää – nyt ei irtoa, ei sitten yhtään mitään!

 

MENNÄÄN, MENNÄÄN, VAIKKA VÄKISIN!

KESKIVIIKKONA VÄSY ISKEE

Just, just just! Se on jo / taas / vasta keskiviikko ja väsy alkaa tuntua. Väsy ja kyllästyminen. Joku taatusti ihmettelee, kun on väsy, mutta ei nukuta. Katsokaas, kun minun aikamääreeni ja unentarpeeni ovat erilaiset kuin normi-ihmisellä – minähän olenkin Welhotar. 

Voisin mainiosti nukkua päiväunet ja alkuiltaunet, jos se olisi mahdollista. Mutta työviikolla se ei oikein käy. Epäilen aina, että sitten ei saa nukuttua yöllä ollenkaan. Silloin olisi vielä väsyneempi töissä. Eli mennään sitten vanhalla tavalla: nukkumaan klo 21 – 22, nukkumista 1 – 2 tuntia, ei vars. nukahtamisvaikeutta. Sitten herään aivan tikkana! Käyn kylppärissä, tupakalla ja luenkin pari sivua ja nukahdan taas aivan ok. Ja herään klo 02.30 – 3.00 välillä supihereille. Eikä sen jälkeen ole unesta tietoakaan... paitsi juuri silloin, kun pitäisi lähteä töihin. Silloin voisi ottaa uusioaamu-unet. Muutoin klo 3 herätys ei ole paha, koska minulla menee niin hemmetisti aikaa aamupuuhasteluun, olen kipeä, jäykkä ja hidas. Eli tarvitsen vähintään pari tuntia töihinlähtöön, mieluusti jopa kolme. Että ehtisi lukeakin vähän ,D Että tässä selvitystä, miksi kaikki tokkurazombiemömmöt eivät nyt vaan pure tai purevat (suorastaan haukkaavat) liikaa... En minä muuta kaipaisi kuin vapaata olla ja elää siten kuin haluan. Etätyö olisi tietysti ihanteellinen ratkaisu, mutta Varastolla ja näissä hommissa täysin mahdotonta toteuttaa, kelelauta! Joten tällä mennään. 

Laitoin nimittäin eilen jo sangen veemäisen viestin omisarvikselle, joka ei ymmärrä lainkaan asiaa. Ei kyllä varmaan kukaan muukaan. Mutta annetaan nyt tämän asian olla – minä elän tällä tavalla ja vänisen ja valitan, kun oikein väsyttää. Ja otan joskus salaa alkuiltaunetkin, eilenkin, ainakin 20 min. 

Varastolla puuhaa jälleen riittää. Tosin harjoittelija on hyväksi avuksi, mutta silti. Olemme siirtymässä kokonaan toisiin ohjelmiin ja olen tässä tehnyt asiakirjapohjia ym. uudelle versiolle. Ei muuten mitään, mutta tästä syntyy vielä iso riemu porukan kesken. Osa vanhemmista työntekijöistä ei halua enää opetellakaan mitään uutta, tämä onkin kuultu jo moneen kertaan. Kun samalla asiakirjojen ulkoasu laitetaan ajan tasalle eli uusien standardien mukaiseksi, tiedän, että siitä nousee hemmetinmoinen haloo. Osa menee taas taatusti minun viakseni, että olen tehnyt väärin. Onneksi eilen tuli jo ylhäältä päin pätevät ohjeistukset ja esimerkit siitä, millaisilta uusien asiakirjojen PITÄÄ näyttää. Siihen voi aina vedota, että kukaan ei mene tekelehtimään omia virityksiään, kuten tähän asti on ollut tapana (ja joita salavihkaa olen sitten korjaillut). Kauhulla vaan odottelen kuukauden vaihdetta, jolloin hommien pitäisi sujua täpöllä uusilla pohjilla ja ohjelmalla. Ziis! 

Muuten ei edelleenkään mitään erityistä, normieloa, tylsää ja tavanomaista. Hyvä niin! Tänään onkin noudettava pari pakettia kotimatkalla. Huomenna käytävä Serkuissa (no, kävin jo eilen, mutta hain vain ale-leipää ja mehua) hakemassa herkkuja. Perjantai taas on perinteinen roudauspäivä. Kas näin se viikko suunnitellaan etukäteen – minulla on minuuttiaikataulu. Itse asiassa tämä johtuu myös siitä, että en jaksa yhtenä päivänä kaikkea, joten jyvitän hommia eli joka päivälle jotakin. On ainakin vähän liikettä ja tekemistä, ei kuitenkaan niin, että tulisi ihan äärikipeäksi. 

Illat menevät edelleen kotipuuhissa, ylläri-ylläri sekä lukien ja nettaillen. Joskus joku sentään ilahduttaa puhelinsoitolla ,D Eilen tosin jumiuduin kuuntelemaan vanhoja biisejä Juutuupista, eikä yhtään hävetä edes! 

Jotta ei siis tulisi hävettäisi tänäänkään, menenkin riipimään sateenkaarimömelöni ja saavillisen kaffetta sekä jotakin siihen kylkeen, jep.

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, mä ookkaa skrivannu mitää pitkää aikaa. No ku mullakaa ei oo mitää kertomist oikeestaa. Mä oon vaa goisinu partsill ja sitt välill tääll sänkyss. Meinaa ku möhkö ei eilenkää jättäny dörtsii auki, väitti, ett tulee galsa. No joo, oliha siäll vähä galsa viäl illalkii... goisin sitt lisää sänkyss. Enkä muute oo viäläkää ruskettunu, hei. Mä en siis tajuu, masukaavat on vaa tommoset valkoset, möhkö sanoo, ett kerman väriset. Ne on vissii viälkii vähä kulahtanu, ku toi kaavanlähtö on pikkase pääll viäläkii. Mutt hei, sitt toi ja Poika murhass mun puun tuala partsill *snif*. Mä en enää voi mennä kiäpill sen puun alle, niinku enne aina. Hyi ku ne on tuhmii, tosi ilkeit. Vaiks toi sanokii, ett se on jo kualeentunu. Mä tahon uuden puun, ihan oman puun sinne itelleni, nih! Täsä on kuva, miss mä oon mun puun kaa – ai ett mä diggasin siit >o<

 

Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill!

------------------------------------------ 

Päivän slogan: Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä – ruokaa, siivottava ja pyykättävä! 

Päivän biisi: Jotkut päivät on kultaa 

Luettua: Enrique Moriel – Ajattoman kaupungin varjot. Aika vinkeä juttu; fantasiaa, dekkaria ja historiaa samassa paketissa. Iättömän pahan olemus sun muuta, linksusta lisää. Tämä ei ole mitään Tavinskikooria, vaan ihan lukemisen arvoinen merkillisenkin oloinen opus, tapahtumat vaihtelevat nykypäivästä kauas historiaan. Ei paha, jos pitää Barcelonasta ja historiasta! Erkki Tuormaa – Sadonkorjaaja, kotomainen dekkari eikä ihan kamala tämäkään. Kekseliäs juoni eli miksi ihmeessä kännikkämyyjiä murhataan =O Sopii kesä- tai iltalukemiseksi. Julia Kelly – Toisella silmällä, tästä tykkäsin. Irlantilaisen tytön kasvukertomus siitä, millaista on olla älykkään isän luuseritytär. Suorituspaineita riittää ja näkökin on kehno. Työpaikatkin vähän sitä ja tätä jne. Välillä huvittava, mutta noin yleensä ottaen vakavaakin asiaa. Suositan!

 

MENOKSI – KISSIKENKÄT MATKAAN, KISSIVÄSKY OLALLE VIE!

TIRJANTAI - MIKÄÄN EI OLE MITÄÄN!

Ei, ei tule mistään mitään. Vasenta koipea juilii edelleen oikein tömäkästi. Selkä otti pahakseen eilisen työpäivän. Töitä nimittäin oli, ihan riittävästi, ziitosta vaan. Lisäksi työkoneessa on jotakin häikkää, jota en itse pystynyt selvittämään.  Pönkkä lupasi selvitellä lähtöni jälkeen, missä on vika. Yhteys pätkii, jotkut jutut eivät näy tallentuvan jne. Jouduin, piru vieköön, kirjoittamaan yhden jutun kokonaan uusiksi – ei löytynyt mistään edes välitallennusta =o Vähänkö otti päähän – ja kävi selkään. Että semmoista, ei ole yhtään kivaa! 

Kävin Itiksessä ja sain, mitä tarvitsin. Katsastin vaatetustarjonnan ja joka paikassa oli aivan samannäköisiä rättejä melkein samaan hintaan, hmph. Eivät kelvanneet kuitenkaan minulle, jostakin syystä. Ei silti, en minä mitään kyllä tarvitsekaan. Enempi kai tottumus välillä vilkaista jossain ostarilla käydessä noitakin puoteja ja Itiksessähän niitä riittää. Matkat olivat kimppakyytejä, hitaita ja tylsiä, argh. Lisäksi kuski haki minua väärästä osoitteesta, tuttu kuski... No, sain kulumaan peräti 10 juuroa tarpeellisiin tavaroihin, joita ei Malmilta saa ,D Hölmö minä, tietysti, mutta kun ne nyt ovat ainoa suht sopivat tuotteet. Niin että älkää mollatko, ettehän!? 

Taas olisi paketin nouto, mutta taidan hakea sen vasta huomenna. Ei sitä joka päivä jaksa rellestää. Tänään on kuitenkin rankka ruiskuilta ja pitää kuivatella hiuksia yötä myöten. Tein eilen italialaista vihannespataa (no kun siihen tuli laitettua kesäkurmitsaa, tomaattia, oviileja jne.) ja ihan hyväähän tuo on, taas pariksi päiväksi lounasapetta. Iltaisin olen viihdyttänyt itseäni saavillisella salaattia. Malmin vihannestsioski on tarjonnut kaksi kerää salaattia juurolla ja minä olen ostanut ja vetänyt nassuun. Hyvää, siihen tulee hirmuinen hinku muuten... kun sen aateloi vielä fenkolilla ja purjolla, ehkä jopa kurkulla tai etikkatomaattisalaatilla jo vain käypi iltaruuaksi. *kuolaa*

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Elämäni on onneksi tapahtumaköyhää, en minä taida mitään osata enää edes kaivata. Hörhö taas soitteli, mutta siinä kunnossa, että pyysin soittamaan jonain toisena viikkona uudelleen. Ei hyvä, ei sitten yhtään. Olihan hänellä jo tasaisempi vaihekin tuossa välillä, mutta nyt taas mennään ja lujaa. Liekö kauniin välikesän syytä – niin hän ainakin itse väitti. 

Ja koska minä olen niin tylsä ja blogi vielä tylsempi eikä ole Vinskissäkään hurraamista, ehdotan, että menette vaivaamaan aivosolujanne tietokilpailuun eli JukeQuiz, tällä kertaa laatijana ystävämme Tipu. Tipuhan on ansiokkaasti vieraillut täälläkin kommenttilootassa, joten hush, sinne! 

Kuten sanoin, Vinskikin vain nukkuu. Joko ulkona  tai sisällä. Ei mitään uutta siis hänellekään. Eilen mikrotin biitin fisua taas ihan kissiä varten, tosi pienen biitin. Mutta täytyyhän sitä välillä lapsenkin saada jotakin herkkua. Eikö? 

Herkuista tulikin mieleen, että tahtoo äkkiä saavillisen vaffaa kaffetta ja kaksi kärtsättyä ruisleipää, nyt! 

Päivän slogan: Minä läikytän lasistani niin paljon kuin muut juovat! 

Päivän biisi: Kipee (vie sitten Juutuupiin, suosittelen lämpimästi!) 

Luettua: John Irving – Viimeinen yö Twisted Riverillä, ei voi mitään, kyllä Irving osaa. Tuotanto on hiukka epätasaista, mutta tämä ainakin oli minusta hyvä. Juonta en paljasta ja linksusta lisää, myöhemmin myös muualla. Lyhyesti nuoren pojan kasvu kirjailijaksi tukkilaiskämpästä kaupunkiin jne. Painia ja karhuja unohtamatta ,D Pari äärimmäisen mielenkiintoista sivuhenkilöäkin löytyy. Tämä suosittaa! Tom Rob Smith – Salainen puhe, tämä jatkuu lähes siitä, mihin edellinen Lapsi 44 jäi, mutta ei ole missään nimessä jatkoa... Siis itsenäinen opus, vaikka Lev on tässäkin pääosassa ja tällä kertaa hiukka kehnoissa hommissa. Lisää linksusta ja muualta. Kiero ja kavalakin jännäri Stalinin kuoleman jälkeisestä Neuvostoliitosta, vankileireistä, Unkarista ja muusta. Hyvin venäläisen oloinen kirja, sopii kyllä luettavaksi, vaikka ei ihan hirveästi innostakaan. Liika osoittelu kun on aina pahasta, saati sitten alleviivaukset, jotka melkein näki. 

 

TAAS TÄÄ MENIS LEIKKIMÄÄN VIRKANAISTA...

MASENTAVA MAANANTAI

Voinhan ahi sentään! Sen minä muuten sanon, että nuilla Ketipinoreilla voisi pommittaa sitä omisarvista kalloon. Vetivät eilen aivan naatiksi puoleksi päiväksi – siis täysi pöpperö, ei unta. Ei myöskään voinut oikein lukea. Erittäin epäreilua sekä lisäksi helvetillisen epämukavaa! Perkele, minä tuollaista lääkettä aio syödä. Sitäpaitsi, ei se mitään auttanutkaan. Samalla tavoin heräsin parin tunnin unien jälkeen. Olin vain tosi tokkurassa, hätinään pääsin ylös ja kylppäriin. Aamulla heräsin aivan normiaikaan, mutta puolet päivästä meni kyllä toipumiseen. Huit hemmettiin nuo mömmöt täältä torpasta! Hush! 

Mieluummin sinnittelen ärtyisänä ja ilman unta kuin sekoitan kaalini tuollaisella paskalla, zorry vaan. Jos jollekin toiselle sopii, hyvä niin – minulle ei. Melkein sen arvasinkin. Meikäläisellä kun on tod. outo tapa reagoida erinäisiin lääkkeisiin. Eli olipa epämiellyttävää ja se siittä! 

Varasto kutsuu ja töitä riittää, ahi-ahi-ahi. Koipia särkee, ne ovat edelleen turvoksissa. En saanut levättyä tarpeeksi viikonloppuna, kun lauantai meni puuhastellessa. Tämä vaatisi taas sellaiset jokusen päivän kunnollisen lojumisen sängyssä jalat tyynyllä... Ja mitä minä olen tehnyt; just, varannut täksikin iltapäiväksi reissun Itikseen. Tosi järkevää. Mutta se nyt vain sattuu sopimaan tilanteisiin eli matkoja on ja ne olisi syytä käyttää. Samaten tietyt tarvikkeet ovat lopuillansa, joten pääsen täydentämään useampia varastoja samalla reissulla. Jotakin sentään osaan suunnitella minäkin. Ja maanantai siksi, että silloin vielä ehkä jaksaa vähän kävellä ja seisoskella. Loppuviikosta sitä onkin taas niin repopoikki, että haluttaa vain makoilla. 

Onneksi kelit ovat mitä parhaimmat, noin meikäläisen mielestä! Jos sataa, on katto pään päällä eikä kylmäkään taatusti tule. Meikä kun ei helteestä ja auringosta muutenkaan pidä.  Joten oikein sopiva työviikko, siis ilmojen puolesta. Ehheheheh, kesä oli ja meni ;D 

En sitten saanut eilen aikaiseksi sitäkään vähää, mitä olisi pitänyt. En muuten välitä pätkääkään. Kukaan ei tule nurkkiani nuuskimaan sen kummemmin. Pölyjä ehtii pyihkiä muulloinkin, samoin pyykätä jonain iltana. Jos nyt sattuisi huvittamaan ja jaksuttamaan. Kunhan sain käytyä pakkoruiskussa ja etsittyä puhtaat vaatteet. Riitti, kiitti. Luin ja lokostelin, keittelin uusia perunoita ja söin silakkapiffiä sekä saladoa. Njam. Tavisruokaa,  mutta hyvää. Tänään eväksenä loput saladosta lisättynä jämäperunoilla ja oviileilla – leikkii olevansa peruna-vihannes-saladoa... *hmph* Kai sillä nälkä lähtee, ei se ainakaan pahalle haiskahtanut. 

Vinski vietti eilisenkin päivän lähes kokonaan parvekkeella, sitten illankähmeessä siirtyi sisälle sängyn jalkopäähän. Eikä ressukka saanut silakkapiffiä, en viitsinyt antaa, kun viimeksi tuli isot ykät välittömästi. Eli vain taviskissinmuonaa ja raksuja, toki pari kissikarkkia illalla... >o< Ei Vinskikään jaksa päivittää, meni katselemaan tirppalintuja. 

Ei, en minäkään jaksa enkä keksi tällaisena inhana maanantaki-aamuna tämän enempää. Se on kaffetta, mömelöt ja vitamiinit sekä odottamaan taksoa!

 

TAAS MENNÄÄN – KISSIKENKÄT KULKEVAT...

RESIDENSSI KESÄKUNTOON JA MUUTA TURHAA

Olipas eilinen rankempi kuin normityöpäivä Varastolla *phuuuuuuuuuh*. Sain koipeni kipeiksi, selkäni särkeväksi ja olkapääni kunnolla jumitukseen. Toisaalta – nyt on kaikki tehty. Welhottaren residenssissä on kesä! 

Belgarion tuli avittamaan klo 11 tienoilla, oli fillaroinut tänne puolessa tunnissa eli rauhaisaa vauhtia. Tykkää ajella nyt, kun sai pyöränsäkin haettua ja ympäristö Kumpulassa on kohtuullisen pyöräily-ystävällinen kuitenkin. Hän sai viedä mattoja pesuun pari koneellista, siis matonpesukoneeseen. Nyt kaikki ovat kuivumassa ja lattialla on torpan ainoa iso puhdas matto. Lisäksi yhdessä murhasimme Tuijan, se oli paleltunut talven pakkasilla *nyyyyh*. Eli uuden yrttilön osto on edessä, kunhan keksisin jonkin kestävämmän ison parvekekasvin; vinksuja otetaan vastaan. Lisäksi hän pesi parvekkeen. Minä puolestani imureerasin huushollin ja luuttusin plaattiat. Raikas Tolun tuoksu tuntuu vieläkin. Eli puhdasta tuli, ziitosta vaan! Vaihdoimme vielä verhot (jouduin silittämään, inho!) ja vaihdoimme uuden päällisen pikkusoffaan. Nyt on siis virallisesti kesä. 

Tein Belgarionin toivomaa apetta eli hän halusikin tonnikalapiirasta ja salaattia, jota saikin. Jälkkäriksi parin tunnin päästä kaffetta ja kupsiskookia, jumaleissönin hyvää keksi-mähnä-hillo-kakkua Serkuista! Melkein-muttei-ihan liian makeaa, juuri sopivaa vaffan kaffen kanssa. Njam. Kiitoksia tuli, vaikka ape olikin tavallista. Hän ei itse viitsi piirakoita laatia yksiksensä vaan tyytyy edelleen laittamaan ruokaa pari kertaa viikossa ja leipomaan kerran viikossa. Hyvä näin – olimme tyytyväisiä. Pakkasin toki mukaan suklaata ja kuivahedelmiä, suitsejuustua kunslaugakaa ja ilman, ison purkin sekonektaria ja kohukkeida. Kyllä sillä pari päivää herkuttelee kesäopiskelijakin ,D Voi, mihin minä joutuisin ilman Belgarionin apua... Sai hän pienen stipendinkin, toki, isotöinen hommahan tämä kaikkinensa kuitenkin. 

Hörhökin käväisi, just. Olisi saanut olla käymättä. En jaksanut kuunnella sitä jaanausta ja osoittelin ovea jo useampaan kertaan. Herrahenkilö vain jorisi eikä ottanut ymmärtääkseen häipyä, ei sitten millään. Lopulta oikein hermostuin ja lekotin hänet väkisin ulos! Ilmoitin kyllä, että on tervetullut enempi selvänä ja muutenkin paremmassa kuosissa. Pakkasin hänelle puolestaan mukaan mustikkakeittoa, pehmeää leipää sekä shampoota, että mies pääsee edes saunaan pesulle ja saa jotakin suuhunsa. On se kumma, että pitää puolesta Malmista huolehtia, vaikka omassakin elossa olisi ihan riittävästi. Mutta kun ei kestä katsoa ja jättää toisia heitteille, ei riitä luonto siihen sitten millään. 

Raskaan työpäivän palkitsi sitten mehevä ukkonen, joka räiskyi päällä pitkään. Kissikin tuli sisään parvekkeelta, kun alkoi räimiä ihan kohdalla ja sataa rätväkästi. Vinski vain siirtyi loikomaan sänkylleni jalkopäähän – tyytyväisenä, koska hänkin sai donaria piirakanteon melskeessä. 

Tänään olisi tarkoitus vielä vähän tarkkoa jälkiä ei pyihkiä pölyjä sun muuta. Pyykkäsin eilen ja lisääkin pyykkiä olisi. Vielä jos jotakin kunnon apetta saisi tehtyä, olisi tämä päivä siinä. Aion nimittäin muuten lepuuttaa niin paljon kuin mahdollista. Onneksi on luvattu vähän viileämpiä kelejä, oikein hyvä! Huomenna olisi tarkoitus heittää ylläriroudaus Itikseen, tarve olisi taas käydä sielläkin ja matkoja on jäljellä. Kun vaan jaksaisi, mutta pakko sekin on tehdä. Ei auta, ei sitten mikään eikä kukaan. Minä Itte vaan. No, samalla saan hoidettua taas monta asiaa, ihan kivahan se siinä mielessä on. 

Mutta nyt tahtoo lisäkaffet ja mömelöitä, särky on aika lannistavaa tänäänkin.

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Joohei, mä mitää oo ehtiny skrivaa, ku mä oon ottanu suulist vaa ja aamusi tsiigannu tirppalintui. Iltasi sitt oonki ollu ihan väsypoikki, just niinku möhkökii. Oon sitt siirtyny vaan goisiin sänkyy sen viakkuu, vaiks ei se kyll taaskaa paljo goisi. Hyppii ylhääl ja herättää mut kans keskel yätäkii, ei se tahaltee. Mä vaa herään, ku se pönkii ylös ku sitä sattuu. Sitt se itkee ja puhuu huisin rumei ja menee partsill ja semmost. Kyll se tulee ain melkee takasi tai alkaa pluggaa tai skrivaa jotai. Mmmm, Poika oli tääll eile, tosi nastaa. Ja mä sain donarii, ku mä pistin Pojan toivoo semmost safkaa, ei se sitä itte hiffannu *wirn*. Mä sillee hytponisoin sen, meinate. Mami sano, ett ei heti tuu taas suulist, ai kui nii?! Mä oon tilannu lisää, ett mä saan rusketettuu mut biitsikondiksee. Emmä mikää veltto oo, mutt vähä niinku kalpee >o< Kattokaa vaiks! Ja tässä fotos oon sänkys kerrankii...

 

Kliffaa söndaagii ja kaikkee semmost, ainaskii teill upeill kissigiltseill...

--------------------------------------- 

Vincent, turha haaveilla – leikattu kolli! 

Päivän slogan: Älä edes yritä korjata mitään, mikä ei ole rikki! 

Päivän biisi: Snowblind 

Luettua: Anneli Kivelä – Salaisuuksia Katajamäellä *tsihih*, oikeaa perushömppää. Sopii luettavaksi rankan siivouksen välissä tai muuten ällöissä tilanteissa. Hömppäfanien peruskirja. P.C. Cast & Kristin Cast, Merkitty, Yön talo 1. Jahas, tämä kohkattu vampyyrisarja alkaa... Jep, nuoremmille sopivaa karismaattista vampyyritarinaa. Lukihan tämän muorikin eikä yhtään ihmettele suosiota, hyvin kirjoitettua peruskrääsää. Kuten sanottua, sopii enemmän nuoremmille, mutta suosittelen tutustumaan. Tiedät, mistä puhutaan. J. R. Ward – Ikuinen rakastaja, sitä aikuisten vampyyritarinaa eli seksiä ja väkivaltaa lessereiden ja vampyyrien kanssa. Enempi sitä seksiä. Ei tätä oikein jaksa koko opuksen ajan. Vampyyritarinoista parhaana pidän edelleenkin Anne Ricen  opuksia, tsori nyt vaan. Kesken tiiliskivi, josta lisää myöhemmin täällä ja siellä.

 

TÄNÄÄN LEPUUTETAAN!

PUUHAPÄIVÄ TÄNÄÄN, OTAKSUN...

Kipeää lauvantaita vaan kaikille muillekin! Hitsi, että särkee, juilii ja jomottaa. Tuli nähkääs eilen tosiaan yksin käytyä kirjastot, apteekit, kaupat – kaikki tämä hemmetin rankan työpäivän päälle. Illalla joku oli salaa tunkenut HK-blööt nilkkoihini, ainakin se siltä näytti. Aika karmeat lisukkeet, en ottanut kuvaa. Ensin kyllä suunnittelin, mutta päätin säästää vähäiset lukijani edes siltä kammotukselta. Luulen, että  lokin kävijämäärä olisi suorastaan romahtanut. Eivät koipiset vieläkään normaalit ole, kuten en tietysti minä muutenkaan! 

Eli eilinen työpäivä Varastolla oli hikinen, mutta vastaavasti rätväkän työntäyteinen. Pääsin laatimaan niitä pohjahommia muiden töiden välissä. Hyvä niin, äkkiähän niitä tekee. Ongelma on vain se, että pitäisi olla niin huolellinen, ettei tarvitsisi enää korjailla... hmph. Muutoin väki oli enempi hiljaista, torstain pippaloiden jälkiseurausta ilmeisesti. Ja ei, eivät siellä kaikki olleet mukana, tietenkään. Minä en siis mitään tod. menettänyt; korkeintaan katkarapusalaatin ja pari lasia kuoharia. Jos olisin pippaloihin jäänyt, sitten minä vasta kipeä olisinkin ollut ,D 

Omisarvis yritti olla omela, voihan villu! Se mulkqvist oli kirjoittanut unta avittamaan Ketipinoria eli pibo-lääkettä... hah. Luulee, että minä en tiedä. Tosin tietysti pienellä annoksella, muutenhan tuo on samaa kuin Seroquel eli piboon ja psykooseihin... Milloinkahan minulla on ollut maanisia vaiheita, täh? Ja muuten, melkoisen kammottavat sivuvaikutusoletukset, hrr. Kiitti vaan, kokeiltu on eikä auta. Ihan sama kuin ilman eli herään joka tapauksessa. Totta hemmetissä herään, kun koskee niin, että itkettää. Minusta olisi pitänyt saada jotakin aivan muusta perheestä peräisin olevaa. Sitäpaitsi, jos leidi olisi tutkinut asiaa, olisi hän varmasti myös huomannut sen, että ao. mömmöihin voi addiktoitua *kylmää hekotusta*. Minä vielä kokeilen jonkun päivän, jos ei nukuta, meilaan hyypälle. Onneksi olin fiksu *krhm* ja otin atteekista vain 10 kpl:n kokeilupakkauksen enkä 100 kpl, kuten kirjoitettu oli. Nimittäin kun meikäläisellä on vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia näistä kaikista tämän luokan lääkkeistä. Joko ne eivät tehoa tai sitten tehoavat liikaa ja väärällä tavalla. Tämä ei siis vaikuttaisi tehoavan ja tod.näk. annosnoston jälkeen tulee taas tilanne, jossa päivällä pilkityttää aivan hemmetisti, mutta illalla vastaavasti ei nukuta lainkaan. Niin että, suo siellä, typerämömmöt täällä! 

Eilisestä sen verran, että sain mukavasti kirjoja, riittävästi vihanneksia ja siinähän sitä olikin jo. Neljä pussukkaa tuli tavaraa. Tosin siinä on siis mukana kissinpurut ja muuta tilaa vievää tavaraa eli yksi kassillinen oli jo pelkästään kirjoja. Tällä taas pitäisi viikko elellä, kaipa se siitä. Valikoima tosin oli melko outo, kun kotona katsastin ,D Mitä välii, minähän ne syön, ihan itse ja laadin vielä muonanikin alusta loppuun... 

Tänään Belgarion lupasi tulla tuossa aamunkähmeessä, joka tarkoittanee siis ennen puolta päivää. Tarkoitus olisi lopultakin siivota parveke sekä laittaa matot pesuun, tuoda puhtaat tilalle, vaihtaa verhot ja soffanpäällinen. Sillä minä aion saada kesän alkamaan tässä huushollissa. Juu, jaanaan tästäkin asiasta niin kauan, että se on saatu toteutettua – ruoskin itseäni edes täällä lokissa. Tosin koipeni ovat nyt niin kipeät, että hirveästi tekijäksi minusta ei ole. Pakko kuitenkin yrittää eli parempi kaikki kerralla kuin kestää jatkuvasti viikonloppuja, jolloin on jotakin ns. pakkosuorittamista. Onneksi on Belgarion, en muuta sano. Lupasin hänelle kunnon lounaan (se on muuten uusia perunoita, fisua ja sienikastiketta, lisukkeena krekusalaatti). Jälkkäriksi kävin ostamassa ihan pienen, tooosi pienen siis, keksikakun Serkuista. Lisäksi osteskelin vähän lisämuonaa hänelle ihan vaan herkuiksi ,D Ehkäpä pieni stipendikin ilman kesätyötä olevalle opiskelijalle kävisi päinsä. Tällä lahjonnalla odotan siis saavani apua ja palveluksia, olen minä kyllä kiero ja kavala! 

Mrrr, kävin keittelemässä aamukaffet. Ihan kiva, se pikku tilkka maitoa, jonka käytän aamukahtiin olikin pilalla. Sitä ei huomannut mistään, vasta kun kaffen kaatoi mukiin, sisältö jähmettyi. Kylmän rauhallinen Welhotar tietenkin odotti hetken, jotta koko herkku klönttääntyi mukin pohjalle ja joi sitten vain päällimmäiset. Eihän sitä nyt hyvää kahvia pois heitetä. Tosin edessä on kohta uuden mukillisen keittäminen, hirveä kaffenhinku nimittäin. Riivin myös kourallisen erilaisia mömelöitä – toivottavasti oikeita, täällä on melko hämärää... ja hei, hyyppä oli muistanut sentään allegrialääkityksen! 

Hämärästä tulikin mieleen, että Vinski jaksaa viettää päiviään parvekkeella ja nauttii. Onhan se varmaan mukava pitkän talven jälkeen antaa turkille aurinkohoitoa >o< Siksi hänellä ei olekaan muuta kerrottavaa. Tosin eilen leikin kilttiä emoa ja ihan kisuliinia varten sulatin mikrossa pienen palan kalaa, hyvin pienen. Täytyyhän lapsenkin saada joskus herkkuja. 

Päätän tämän lauvantairaponi nyt tähän. Laajempaa rapoa ehkä huomenna, jos vain pystyn kykenemään.

 

SE ON KODON PUUHAPÄIVÄ TÄNÄÄN  =b

KOSTO ON RUOKALAJI, JOSTA OLISI NAUTITTAVA KYLMÄLLÄ!

Kyllähän se nyt on todistettu: jos minulle kerrankin tapahtuu vähänkin jotakin kivaa tai mukavaa edes muistuttavaa, se kyllä kostetaan seuraavina päivinä, mieluusti vielä vähän tuplaten. Ette usko vai? Totta on, mikä seuraavassa todistetaa! 

Eilinen alkoi jo huonosti eli tietenkin nukkumiset olivat kehnoja, särki ja vetutti. No, aamutakso oli uusi, etelästä saapunut leidi... ihan mukava, eihän siinä mitään. Mutta missä perkeleessä näitä koulutetaan? Leidi ei osannut ajaa, vaikka navi hörisi viroa narisevalla äänellä. Itä-Pasila muuttui Itä-Pakilaksi. Hänen mielestään siinä ei ollut mitään ongelmaa, kun käytiin heittämässä pitkä kieppi siellä. Eihän se minulle lisää maksa! Juuei, mutta sanoin olevani menossa töihin. Tavalliseen työhön, piru vie. Jouduin neuvomaan ao. takson sitten Tuusulantieltä Itä-Pasilaan, ei siitä muuten olisi mitään tullut. Olin melkein puoli tuntia myöhässä aikataulusta, kelelauta, nih kerta! Toki välittömästi laitoin palautetta – juuri siitä, että kouluttaisivat ihmiset ensin ja laittaisivat sitten vasta kyytimään, mrrrr. 

Jotta päivä olisi alkanut vielä valoisammin, pöydän nurkalla oli puolimetrinen pino naapuriosaston kiireellisiä hommia. Leidi siis on sairastunut – liekö peräti lämpöhalvaus =E No ei kun tekelehtimään näitä ja omia hommia. Lisäksi oli niitä pohjahommia, joita nyt pitäisi aika pikaiseen saada säädettyä tämän kuun aikana. Just joo, milloin? Minä vaan kysyn... Nimittäin koko päivän tuo naapuriosaston väki juoksi tuomassa lisää ja lisää ja lisää töitä. Hermo meni, aloin puhua ilkeitä itsekseni ja raivota hillitysti. Sehän tunnetusti auttaa kaikkeen! 

Kotomatkalla takso puolestaan löysi kyllä hyvin postiin (outoa), mutta sieltä meille kotoon olikin sitten taas erinomaisen hankaava matka. Kaveri kaasutteli päinvastaiseen suuntaan radan väärällä puolella ja närkästyi, kun kysyin, minne hän kuvittelee olevansa menossa. Ei kun neuvomaan taas oikein kädestä pitäen... prle! 

Ja että päivä olisi ollut todella täydellinen, sen kruunasi jo ovelta hajahtava kirpeä dunkkis. Se eläin, joka vielä toistaiseksi näyttää kissalta, oli mennyt ja kusta sojottanut peitolle niin, että päiväpeitto, lakanat ja täkkikin olivat litimärät. Murinakone sai asiakkaan ja ei kun vittuilemaan Vinskille urakalla. En minä kurmuuttanut, haukuin vaan... 

Lisäksi vasen koipeni on kipeä ja turvoksissa, astuin taksista jotenkin väärin alas ja niin se käy! Ei kiva eikä varsinkaan mukava. Mikään ei auta. Lepo, juu, mutta milloin? 

Että tällaista tapahtuu heti, jos minulla olisi kerrankin mukavampi ja / tai helpompi päivä. Ei siis kannata. Elän mieluummin synkkyydessä kuin katselen jatkuvasti tällaisia päiviä. Ymmärrättekö vai tulenko selittämään perskohtaisesti? Täh? 

Josta kaikesta seurasi, että alkuillasta uni oli tulla väkisin ja sitten nukkumaan mennessä taas ei. Voihan villu! Omisarvis meilasi laittaneensa repsulle jotakin... käyn hakemassa tänään. Jos kyseessä on taas joku SSRI-viritys, hermostun ja laitan vastinetta välittömästi. Kyllä sekin mänttipää jotakin on taatusti keksinyt. Ei minun tuurillani muuta tapahdu, todella. 

Tänään siis muutoin ohjelmassa kirjasto- ja kauppa-asiat sekä tietty atteekki kaikkinensa. Ketuttaa sekin. En millään jaksaisi, ei ole apuja ja olen supiväsynyt ja repopoikki. Kirjoja on tulossa aika paljon eli kaksinumeroinen luku. Ruokaakin todella pitäisi... En edes keksi, mitä herkkua laatisi lounaaksi huomiseksi. Jotakin sitä pitäisi, että Belgarion suostuu töihin *kiero, kavala wirn*. Onneksi hain Serkuista vähän herkkuja häntä varten jo eilen. Juu, en itselleni oikein mitään. Siis ihan vähän vaan jotakin pientä *ristii sormiaan*. 

No, jotta tänäänkin jotakin tapahtuisi, on ensin keitettävä älyttömän vaffat kaffet! 

Vinskille ei tipu mitään palstaa tänään. Kissi on vain mourunnut ja maannut parvekkeella auringossa – niin ja tietysti kussut sänkyyn. Mutta se on varmasti jotenkin minun vikani, ainahan se on. Hölmö, kun meninkin antamaan kunnollisen biitin fisua edellispäivänä. Ei olisi pitänyt! 

Päivän slogan: Kaikkea on jo ajateltu – ongelmana on ajatella asiat uudestaan! 

Päivän biisi: Hyvää päivää 

Luettua: Clifford Thurlow – Dalin enkeli, Carlos Lozanon eroottiset muistelmat. No ei tässä opuksessa nyt erotiikka mitenkään hirveästi juhli. Enemmälti Dalin elämäntapaa kuvaava opus, toki siellä vilahtelee kaikkea vekkulia sitten myös ,D Dalin seksuaalisuus kun oli melko erikoista plaatua. Ei paha ollenkanas, harmiton ja helppolukuinen kesäkirja. Ei siis mitään uutta tai suurta kirjallisuutta. Axel Gabriel Ingelius – Harmaa linna, ensimmäinen suomalainen kauhuromaani, ilmestyi ruotsin kielisenä 1851. Ja kuulkaas, tämähän kestää lukemisen. Kauhuromantiikkaa ihan kelpoisana versiona! Tyyli on sellaista kivan vanhahtavaa, mutta ei yllättäen liikaa. Tällaistahan kirjoitetaan nytkin, tyylilaji sinänsä – kotomaista goottikauhua sanan oikeassa merkityksessä. Kirjassa on toki kauhun lisäksi erilaista dharmaa, rhomantiikkaa ja muuta makoisaa. Suosittelen erikoisuuksista pitäville kesälukemiseksi – ei paha tämäkään ;D

 

PAKKO SE ON MENNÄ, VAIKKEI TAHO!