tiistai 25. toukokuuta 2010

TIRJANTAI - MIKÄÄN EI OLE MITÄÄN!



Ei, ei tule mistään mitään. Vasenta koipea juilii edelleen oikein tömäkästi. Selkä otti pahakseen eilisen työpäivän. Töitä nimittäin oli, ihan riittävästi, ziitosta vaan. Lisäksi työkoneessa on jotakin häikkää, jota en itse pystynyt selvittämään.  Pönkkä lupasi selvitellä lähtöni jälkeen, missä on vika. Yhteys pätkii, jotkut jutut eivät näy tallentuvan jne. Jouduin, piru vieköön, kirjoittamaan yhden jutun kokonaan uusiksi – ei löytynyt mistään edes välitallennusta =o Vähänkö otti päähän – ja kävi selkään. Että semmoista, ei ole yhtään kivaa! 



Kävin Itiksessä ja sain, mitä tarvitsin. Katsastin vaatetustarjonnan ja joka paikassa oli aivan samannäköisiä rättejä melkein samaan hintaan, hmph. Eivät kelvanneet kuitenkaan minulle, jostakin syystä. Ei silti, en minä mitään kyllä tarvitsekaan. Enempi kai tottumus välillä vilkaista jossain ostarilla käydessä noitakin puoteja ja Itiksessähän niitä riittää. Matkat olivat kimppakyytejä, hitaita ja tylsiä, argh. Lisäksi kuski haki minua väärästä osoitteesta, tuttu kuski... No, sain kulumaan peräti 10 juuroa tarpeellisiin tavaroihin, joita ei Malmilta saa ,D Hölmö minä, tietysti, mutta kun ne nyt ovat ainoa suht sopivat tuotteet. Niin että älkää mollatko, ettehän!? 



Taas olisi paketin nouto, mutta taidan hakea sen vasta huomenna. Ei sitä joka päivä jaksa rellestää. Tänään on kuitenkin rankka ruiskuilta ja pitää kuivatella hiuksia yötä myöten. Tein eilen italialaista vihannespataa (no kun siihen tuli laitettua kesäkurmitsaa, tomaattia, oviileja jne.) ja ihan hyväähän tuo on, taas pariksi päiväksi lounasapetta. Iltaisin olen viihdyttänyt itseäni saavillisella salaattia. Malmin vihannestsioski on tarjonnut kaksi kerää salaattia juurolla ja minä olen ostanut ja vetänyt nassuun. Hyvää, siihen tulee hirmuinen hinku muuten... kun sen aateloi vielä fenkolilla ja purjolla, ehkä jopa kurkulla tai etikkatomaattisalaatilla jo vain käypi iltaruuaksi. *kuolaa*



Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään kerrottavaa. Elämäni on onneksi tapahtumaköyhää, en minä taida mitään osata enää edes kaivata. Hörhö taas soitteli, mutta siinä kunnossa, että pyysin soittamaan jonain toisena viikkona uudelleen. Ei hyvä, ei sitten yhtään. Olihan hänellä jo tasaisempi vaihekin tuossa välillä, mutta nyt taas mennään ja lujaa. Liekö kauniin välikesän syytä – niin hän ainakin itse väitti. 



Ja koska minä olen niin tylsä ja blogi vielä tylsempi eikä ole Vinskissäkään hurraamista, ehdotan, että menette vaivaamaan aivosolujanne tietokilpailuun eli JukeQuiz, tällä kertaa laatijana ystävämme Tipu. Tipuhan on ansiokkaasti vieraillut täälläkin kommenttilootassa, joten hush, sinne! 



Kuten sanoin, Vinskikin vain nukkuu. Joko ulkona  tai sisällä. Ei mitään uutta siis hänellekään. Eilen mikrotin biitin fisua taas ihan kissiä varten, tosi pienen biitin. Mutta täytyyhän sitä välillä lapsenkin saada jotakin herkkua. Eikö? 



Herkuista tulikin mieleen, että tahtoo äkkiä saavillisen vaffaa kaffetta ja kaksi kärtsättyä ruisleipää, nyt! 



Päivän slogan: Minä läikytän lasistani niin paljon kuin muut juovat! 



Päivän biisi: Kipee (vie sitten Juutuupiin, suosittelen lämpimästi!) 



Luettua: John Irving – Viimeinen yö Twisted Riverillä, ei voi mitään, kyllä Irving osaa. Tuotanto on hiukka epätasaista, mutta tämä ainakin oli minusta hyvä. Juonta en paljasta ja linksusta lisää, myöhemmin myös muualla. Lyhyesti nuoren pojan kasvu kirjailijaksi tukkilaiskämpästä kaupunkiin jne. Painia ja karhuja unohtamatta ,D Pari äärimmäisen mielenkiintoista sivuhenkilöäkin löytyy. Tämä suosittaa! Tom Rob Smith – Salainen puhe, tämä jatkuu lähes siitä, mihin edellinen Lapsi 44 jäi, mutta ei ole missään nimessä jatkoa... Siis itsenäinen opus, vaikka Lev on tässäkin pääosassa ja tällä kertaa hiukka kehnoissa hommissa. Lisää linksusta ja muualta. Kiero ja kavalakin jännäri Stalinin kuoleman jälkeisestä Neuvostoliitosta, vankileireistä, Unkarista ja muusta. Hyvin venäläisen oloinen kirja, sopii kyllä luettavaksi, vaikka ei ihan hirveästi innostakaan. Liika osoittelu kun on aina pahasta, saati sitten alleviivaukset, jotka melkein näki. 



 



TAAS TÄÄ MENIS LEIKKIMÄÄN VIRKANAISTA...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti