Just, just just! Se on jo / taas / vasta keskiviikko ja väsy alkaa tuntua. Väsy ja kyllästyminen. Joku taatusti ihmettelee, kun on väsy, mutta ei nukuta. Katsokaas, kun minun aikamääreeni ja unentarpeeni ovat erilaiset kuin normi-ihmisellä – minähän olenkin Welhotar.
Voisin mainiosti nukkua päiväunet ja alkuiltaunet, jos se olisi mahdollista. Mutta työviikolla se ei oikein käy. Epäilen aina, että sitten ei saa nukuttua yöllä ollenkaan. Silloin olisi vielä väsyneempi töissä. Eli mennään sitten vanhalla tavalla: nukkumaan klo 21 – 22, nukkumista 1 – 2 tuntia, ei vars. nukahtamisvaikeutta. Sitten herään aivan tikkana! Käyn kylppärissä, tupakalla ja luenkin pari sivua ja nukahdan taas aivan ok. Ja herään klo 02.30 – 3.00 välillä supihereille. Eikä sen jälkeen ole unesta tietoakaan... paitsi juuri silloin, kun pitäisi lähteä töihin. Silloin voisi ottaa uusioaamu-unet. Muutoin klo 3 herätys ei ole paha, koska minulla menee niin hemmetisti aikaa aamupuuhasteluun, olen kipeä, jäykkä ja hidas. Eli tarvitsen vähintään pari tuntia töihinlähtöön, mieluusti jopa kolme. Että ehtisi lukeakin vähän ,D Että tässä selvitystä, miksi kaikki tokkurazombiemömmöt eivät nyt vaan pure tai purevat (suorastaan haukkaavat) liikaa... En minä muuta kaipaisi kuin vapaata olla ja elää siten kuin haluan. Etätyö olisi tietysti ihanteellinen ratkaisu, mutta Varastolla ja näissä hommissa täysin mahdotonta toteuttaa, kelelauta! Joten tällä mennään.
Laitoin nimittäin eilen jo sangen veemäisen viestin omisarvikselle, joka ei ymmärrä lainkaan asiaa. Ei kyllä varmaan kukaan muukaan. Mutta annetaan nyt tämän asian olla – minä elän tällä tavalla ja vänisen ja valitan, kun oikein väsyttää. Ja otan joskus salaa alkuiltaunetkin, eilenkin, ainakin 20 min.
Varastolla puuhaa jälleen riittää. Tosin harjoittelija on hyväksi avuksi, mutta silti. Olemme siirtymässä kokonaan toisiin ohjelmiin ja olen tässä tehnyt asiakirjapohjia ym. uudelle versiolle. Ei muuten mitään, mutta tästä syntyy vielä iso riemu porukan kesken. Osa vanhemmista työntekijöistä ei halua enää opetellakaan mitään uutta, tämä onkin kuultu jo moneen kertaan. Kun samalla asiakirjojen ulkoasu laitetaan ajan tasalle eli uusien standardien mukaiseksi, tiedän, että siitä nousee hemmetinmoinen haloo. Osa menee taas taatusti minun viakseni, että olen tehnyt väärin. Onneksi eilen tuli jo ylhäältä päin pätevät ohjeistukset ja esimerkit siitä, millaisilta uusien asiakirjojen PITÄÄ näyttää. Siihen voi aina vedota, että kukaan ei mene tekelehtimään omia virityksiään, kuten tähän asti on ollut tapana (ja joita salavihkaa olen sitten korjaillut). Kauhulla vaan odottelen kuukauden vaihdetta, jolloin hommien pitäisi sujua täpöllä uusilla pohjilla ja ohjelmalla. Ziis!
Muuten ei edelleenkään mitään erityistä, normieloa, tylsää ja tavanomaista. Hyvä niin! Tänään onkin noudettava pari pakettia kotimatkalla. Huomenna käytävä Serkuissa (no, kävin jo eilen, mutta hain vain ale-leipää ja mehua) hakemassa herkkuja. Perjantai taas on perinteinen roudauspäivä. Kas näin se viikko suunnitellaan etukäteen – minulla on minuuttiaikataulu. Itse asiassa tämä johtuu myös siitä, että en jaksa yhtenä päivänä kaikkea, joten jyvitän hommia eli joka päivälle jotakin. On ainakin vähän liikettä ja tekemistä, ei kuitenkaan niin, että tulisi ihan äärikipeäksi.
Illat menevät edelleen kotipuuhissa, ylläri-ylläri sekä lukien ja nettaillen. Joskus joku sentään ilahduttaa puhelinsoitolla ,D Eilen tosin jumiuduin kuuntelemaan vanhoja biisejä Juutuupista, eikä yhtään hävetä edes!
Jotta ei siis tulisi hävettäisi tänäänkään, menenkin riipimään sateenkaarimömelöni ja saavillisen kaffetta sekä jotakin siihen kylkeen, jep.
Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, mä ookkaa skrivannu mitää pitkää aikaa. No ku mullakaa ei oo mitää kertomist oikeestaa. Mä oon vaa goisinu partsill ja sitt välill tääll sänkyss. Meinaa ku möhkö ei eilenkää jättäny dörtsii auki, väitti, ett tulee galsa. No joo, oliha siäll vähä galsa viäl illalkii... goisin sitt lisää sänkyss. Enkä muute oo viäläkää ruskettunu, hei. Mä en siis tajuu, masukaavat on vaa tommoset valkoset, möhkö sanoo, ett kerman väriset. Ne on vissii viälkii vähä kulahtanu, ku toi kaavanlähtö on pikkase pääll viäläkii. Mutt hei, sitt toi ja Poika murhass mun puun tuala partsill *snif*. Mä en enää voi mennä kiäpill sen puun alle, niinku enne aina. Hyi ku ne on tuhmii, tosi ilkeit. Vaiks toi sanokii, ett se on jo kualeentunu. Mä tahon uuden puun, ihan oman puun sinne itelleni, nih! Täsä on kuva, miss mä oon mun puun kaa – ai ett mä diggasin siit >o<
Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill!
Päivän slogan: Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä – ruokaa, siivottava ja pyykättävä!
Päivän biisi: Jotkut päivät on kultaa
Luettua: Enrique Moriel – Ajattoman kaupungin varjot. Aika vinkeä juttu; fantasiaa, dekkaria ja historiaa samassa paketissa. Iättömän pahan olemus sun muuta, linksusta lisää. Tämä ei ole mitään Tavinskikooria, vaan ihan lukemisen arvoinen merkillisenkin oloinen opus, tapahtumat vaihtelevat nykypäivästä kauas historiaan. Ei paha, jos pitää Barcelonasta ja historiasta! Erkki Tuormaa – Sadonkorjaaja, kotomainen dekkari eikä ihan kamala tämäkään. Kekseliäs juoni eli miksi ihmeessä kännikkämyyjiä murhataan =O Sopii kesä- tai iltalukemiseksi. Julia Kelly – Toisella silmällä, tästä tykkäsin. Irlantilaisen tytön kasvukertomus siitä, millaista on olla älykkään isän luuseritytär. Suorituspaineita riittää ja näkökin on kehno. Työpaikatkin vähän sitä ja tätä jne. Välillä huvittava, mutta noin yleensä ottaen vakavaakin asiaa. Suositan!
MENOKSI – KISSIKENKÄT MATKAAN, KISSIVÄSKY OLALLE VIE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti