Voinhan ahi sentään! Sen minä muuten sanon, että nuilla Ketipinoreilla voisi pommittaa sitä omisarvista kalloon. Vetivät eilen aivan naatiksi puoleksi päiväksi – siis täysi pöpperö, ei unta. Ei myöskään voinut oikein lukea. Erittäin epäreilua sekä lisäksi helvetillisen epämukavaa! Perkele, minä tuollaista lääkettä aio syödä. Sitäpaitsi, ei se mitään auttanutkaan. Samalla tavoin heräsin parin tunnin unien jälkeen. Olin vain tosi tokkurassa, hätinään pääsin ylös ja kylppäriin. Aamulla heräsin aivan normiaikaan, mutta puolet päivästä meni kyllä toipumiseen. Huit hemmettiin nuo mömmöt täältä torpasta! Hush!
Mieluummin sinnittelen ärtyisänä ja ilman unta kuin sekoitan kaalini tuollaisella paskalla, zorry vaan. Jos jollekin toiselle sopii, hyvä niin – minulle ei. Melkein sen arvasinkin. Meikäläisellä kun on tod. outo tapa reagoida erinäisiin lääkkeisiin. Eli olipa epämiellyttävää ja se siittä!
Varasto kutsuu ja töitä riittää, ahi-ahi-ahi. Koipia särkee, ne ovat edelleen turvoksissa. En saanut levättyä tarpeeksi viikonloppuna, kun lauantai meni puuhastellessa. Tämä vaatisi taas sellaiset jokusen päivän kunnollisen lojumisen sängyssä jalat tyynyllä... Ja mitä minä olen tehnyt; just, varannut täksikin iltapäiväksi reissun Itikseen. Tosi järkevää. Mutta se nyt vain sattuu sopimaan tilanteisiin eli matkoja on ja ne olisi syytä käyttää. Samaten tietyt tarvikkeet ovat lopuillansa, joten pääsen täydentämään useampia varastoja samalla reissulla. Jotakin sentään osaan suunnitella minäkin. Ja maanantai siksi, että silloin vielä ehkä jaksaa vähän kävellä ja seisoskella. Loppuviikosta sitä onkin taas niin repopoikki, että haluttaa vain makoilla.
Onneksi kelit ovat mitä parhaimmat, noin meikäläisen mielestä! Jos sataa, on katto pään päällä eikä kylmäkään taatusti tule. Meikä kun ei helteestä ja auringosta muutenkaan pidä. Joten oikein sopiva työviikko, siis ilmojen puolesta. Ehheheheh, kesä oli ja meni ;D
En sitten saanut eilen aikaiseksi sitäkään vähää, mitä olisi pitänyt. En muuten välitä pätkääkään. Kukaan ei tule nurkkiani nuuskimaan sen kummemmin. Pölyjä ehtii pyihkiä muulloinkin, samoin pyykätä jonain iltana. Jos nyt sattuisi huvittamaan ja jaksuttamaan. Kunhan sain käytyä pakkoruiskussa ja etsittyä puhtaat vaatteet. Riitti, kiitti. Luin ja lokostelin, keittelin uusia perunoita ja söin silakkapiffiä sekä saladoa. Njam. Tavisruokaa, mutta hyvää. Tänään eväksenä loput saladosta lisättynä jämäperunoilla ja oviileilla – leikkii olevansa peruna-vihannes-saladoa... *hmph* Kai sillä nälkä lähtee, ei se ainakaan pahalle haiskahtanut.
Vinski vietti eilisenkin päivän lähes kokonaan parvekkeella, sitten illankähmeessä siirtyi sisälle sängyn jalkopäähän. Eikä ressukka saanut silakkapiffiä, en viitsinyt antaa, kun viimeksi tuli isot ykät välittömästi. Eli vain taviskissinmuonaa ja raksuja, toki pari kissikarkkia illalla... >o< Ei Vinskikään jaksa päivittää, meni katselemaan tirppalintuja.
Ei, en minäkään jaksa enkä keksi tällaisena inhana maanantaki-aamuna tämän enempää. Se on kaffetta, mömelöt ja vitamiinit sekä odottamaan taksoa!
TAAS MENNÄÄN – KISSIKENKÄT KULKEVAT...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti