VANHOILLA MÄRINÖILLÄ JATKETAAN!

 

 

Lievästi se vaan jaksaa Varastollakin nyppiä – töitä oli odottamassa pinosotalla ja lisää tuotiin päivän mittaan. Onneksi oli lomitettukin, kollega kävi vielä tarjoamassa lisäapua päivän mittaan. Hah, minähän jopa kiittelin ja hän otti hoitaakseen pari helppoa pinoa lisää, koska oli puutetta hommista :O Olinpas minä kilti, kerrankin *muahhaah*!

 

Lisäksi sama kilti-Polka varasi ajan omisarvikselle, sen 1 h ajan, tasan viikon päästä olisi tarjolla. Listoja olisi siis syytä alkaa laatia ja hyvissä ajoin, tarkkoja ja yksityiskohtaisia... Onneksi on mistä luntata eli omat vanhat paperiset potilaskertomukset. Jep, jep-jep *kiero wirn*! Saas nähdä, mitä mielipidelääkettä leidi tarjoaa, sillä se on aivan varma, että siihen ollaan menossa. Minä vaistoan sen jo etukäteen. Perkele!

 

Hiukkasen olin tympääntynyt, kun Hörhö halusi illalla ”poiketa lämmittelemään”. Piti ruokkia ja juottaa kaffet, antaa nukkua jne. Mies ei viihdy kämpillään ja senkin ymmärrän. Toisaalta, jos tänne majoittuisi, olisi syytä myös tehdä jotakin ja käydä vaikka kaupassa minun puolestani tms. Mutta kun, ei voi luottaa – ei vaan voi! Hörhö voi kadota jopa 1.5 viikoksi, kun olisi tarkoitus hakea kaupasta litra maitoa. Niin että se siittä. Oikeastaan velkojaan hän olisi tullut maksamaan, mutta rahoja ei ollut tullut. Siispä hän tuli vain itse. Odotettavissa lienee siis visiitti joko tänään tai huomenna vielä ainakin. En minä sillä... minä en vain saa aikaiseksi mitään järkevää, jos täällä on muita läsnä. En minä osaa kirjoittaa, jos joku haluaa jutella puolihönössä jotakin tai katsella kuvalaatikkoa ja kommenteerata sitä samalla. Ei vaan onnistu – olen keskittymisrajoitteinen!

 

Pitäisi ja pitäisi, taas pitäisi niin kovasti paljon. Eikä millään jaksa. Olen yliväsy rankasta työpäivästä. Koivet huutavat jälleen omiaan, särkee ja juilii. Eli se siitä sairaslomasta ja sen hyödyllisyydestä. No, katsotaan sitten ensi viikolla, mitä vekkulia uusi omisarvis kehittelee pienessä kierossa mielessään. Huomaattehan, että en todellakaan luota lääkäreihin. En enää keneenkään. En kyllä muihinkaan ihmisiin, ei sen puoleen.

 

Muuta vekkulia – no ei sitten mitään. Edelleen olisi posti-, kirjasto- ja kauppa-asioita, mutta kun ei millään jaksaisi tänäänkään. Selviäisiköhän sitä perjantaihin asti sinnittelemällä Serkkuin antimilla ja omilla opuksilla? Ehkä... nyt kaffetta ja mömelöitä. Varastolla minua kuitenkin odotetaan taatusti antaumuksella ja kiitollisina ;D Ah onnea... hmph.

 

 

 

 

POLKA – VARASTON ONNENKANTAMOINEN!

 

 

 

MAANANTAIN MAHTIPOSTAUSPLÄJÄYS

 

Taas pitäisi aloittaa Varastopäivät, ähhh. Tympii. Ei vähiten sen vuoksi, että en taaskaan tiedä, onko minua lomitettu vaiko eikö. Joka tapauksessa siellä on töitä odottamassa aivan älytön määrä. Koipeni eivät ole vieläkään vakioituneet normitasolle, joten pitäisi hillitä seisomista / kävelemistä / venkoilua yleensäkin eli kävellä ja astella vain pakolliset ja nekin varo-varo-vasti. Hmph.

 

Joka tapauksessa aion tänään soittaa ihan itse Arvaustaloon ja kysyä aikaa, koska netin kautta ei kuuleman mukaan kaikkia aikoja olekaan tarjolla :O Omituista salailua ja minä pidin tuota palvelua helkkarin hyvänä. Siellä voi varata vain 20 min. normiaikoja (eli tavallansa pika-aikoja) kenelle tahansa, ei muuta. No, soitan, soitan, minä lupaan. Tosin en tiedä, mitä tehdä ja miten käyttäytyä. Ehkä laadin jokusen listan: oirelistan, kokeillut lääkitykset –listan jne. Tulen rapoamaan asiasta kyllä, kun asia on ajankohtaisempi.

 

Lievästi tässä tympii myös se, että olen elänyt kuni Polka pellossa viime viikon. Nukkunut ja syönyt milloin huvittaa, ainakin suurinpiirtein. Hörhö on viihtynyt täällä potien olkapäätään ja riitelyttänyt minua huvikseen (!). Se perhana kun tietää, mistä meikäläinen hermostuu välittömästi (niitä on todellakin jokunen tietty asia...). Muuten elo on ollut rauhallista, mitä nyt vähän kipulääkitysongelmia kummallakin. Tosin nekin sitten ratkesivat ainakin jkv ,D

 

Uhh, tänään tahi huomenna pitäisi jälleen kerran postille ja kirjastoon, ehkä kaupoillekin. Hörhö ja Belga söivät omat osansa meikäläisen muonista ja jääkaappi on uhkaavan tyhjä, vain Vinskillä on asiallista muonaa riittävästi >o<

 

Mitään muuta kerrottavaa minulla ei todella olekaan – ei siis tänäänkään. Niin mieluusti jäisin tänne lueskelemaan ja menisin sitten uusiounille. Ei auta, mömelöt ja vaffat kaffet sekä taksoon. Hörhö lähtee samalla kyydillä saattajana omille reissuillensa. Hänelläkin kun on asioita hoidettavana ja rahapäiväkin pitäisi olla tänään tahi huomenna. Joten ei kun menoksi, oi Hopea!

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: En ole tehnyt rikoksia – en ole vain noudattanut aina lakeja...

 

Päivän biisi: Take The Money & Run

  

Luettua: Ricky Martin – Minun tarinani. Kökköä enkä tiedä, miksi tämä on edes pitänyt julkaista, jäks. Vain erityisfanittajille, muille tunput käsiin! Michelle Harrison – 13 lahjaa, ihan kohtuullisen keijukaisia ja noitia sekä vaihdokkaita käsittelevä nuortenkirja. Melkoisen mukavakin osittain, sopinee hyvin erittäin nuorelle leidille ,D Heikki Kaaranen – Syöksykierre, aikamoisen totuudenoloinen tarina miehestä, joka jää työttömäksi ja etsii uutta hommaa. Tekee välillä karaokeisännän keikkaa ja sitten – uusi työpaikka, jossa alkaa tapahtua välittömästi outoja. Näinhän se käy, firmojen alasajo, sumpliminen sun muut. Suositeltavaa kyllä, tavallansa. Heikki Juutilainen – Tulkin tulkki, Suveniireja työmatkoilta Neuvostoliitosta. Venäjän kielen tulkin (tai oikeastaan jo pariskunnan) muistikuvia Neuvostomaan aikaisilta tulkkauskeikoilta. Aika tuttua tavaraa eli ei ainakaan minulle oikein uutta. Mukavaa kuitenkin, että joku on nämäkin asiat kirjannut ylös. Ihan kelpoisaa muistelusta! Vesa Kontiainen – Popeda - Ilikeesti kiitää, vuoden 1977 – 2008. Suositeltavaa kaikille Popeda-faneille ja muillekin. Hyviä juttuja ja tarinoita vuosien varrelta, myös tunnustuksia ja roudarien juttuja, fanien kertomaa ja muuta kivaa. Ei paha ollenkanas... Kazuo Ishiguro – Ole luonani aina, oli pakko ottaa luentaan uudelleen. Tämä on niiin hienoa tekstiä, ovelaa ja merkillistä, että suosittelen kaikille ,D Vince Neil & Mike Sager – Tatuointeja ja tequilaa, no jos kaverin omakehu haisee ja narkkaus / juopottelu / naiset / bändärit ja bändit kiinnostavat, tästä vaan. Ei ihmeemmin ihastuttanut meikäläistä! Gudrun Eva Minervudottir – Nukentekijä, Toveritar mainitsee aina toisinaan tästä opuksesta ja oli pakko lukea tämä uudelleen. Kestää useammankin lukemisen ja on erinomaisen omela, täynnä erilaisia ja outoja käänteitä, lukeakin tämän voi monella eri tasolla. Hyvä valinta, tämä suosittaa! Melissa Hill – Kirjeitä San Fransiscosta, ööö, tuota, oikein lempeää hömppää sellaisen ystäville. Meni meikäläisellekin kun oli oikein alamaissa kovien särkyjen kourissa (-> lue: puolihoureissa) eli hömpän kavereille! Leo Engström – m/s Aurora, Kokkina maailman merillä. Tarina nuoresta kaverista, joka saa ensimmäisen pestinsä laivalle Myllyn kautta kolmoskokiksi vanhaan paattiin. Tykkäsin täpöllä, oikeasti ihan todella paljon ja suosittelen kaikille, joilla on kavereita, jotka ovat olleet paatin päällä tai parhaillaan seilaavat. Tämä on selkeästi puolidokumentaarinen kertomus, slangi ja termistöt kohdallaan, tyypit samoin. Hirmuisen hyvä kertomus merimieselämästä 1960-luvulla. Erityisen suositeltava, lukeaa ihmeessä, jos aihe   vähänkin kiinnostaa - erinomainen! Lisäksi luettu pino rhomandiikkaa ,D Vielä isompi pino kirjoja, joita en vielä piruuttaankaan listaa tässä *vanha tapa*, muahhaahaaaaaaah!

 

 

 

POLKA – JALATON LEIKKII KOHTA MYÖS AIVOTONTA!

 

LAISKIAINEN ILMAN PULLIA!

 

Painukaas ulos sieltä. Nauttikaa ”urheilusta ja raikkaasta ulkoilmasta”, prle, nih kerta! Täällä edelleen kärsitään ja kipuillaan – ihan vaan huvikseen, tietysti. Ahittaakin. Pitäisi huomenna Varastolle, tai ei siis pitäisi vaan pitää! Jos ei kestä, sitten Arvaustalolle... mutta kun ne omisarviksen ajat ovat kortilla. Nettiajanvarauksessa ei ainakaan ole aikoja kuukauteen. Argh!

 

Muuten vietetty luppoaikaa eli luettu. Ei mitään muuta. No, syöty. Vähän pyykätty ja ne pari vaatetta sentään viikattu kaappiin. Tänään pitäisi saada vielä jotakin muonaa ja evästäkin aikaiseksi, imureerattua kursorisesti huusholli katinkarvoista ja käytävä pakkoruiskussa. Inho. Eipä huvittaisi yhtään mikään. Tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan. En olekaan vielä nukkunut kuin parit uusiounet. Viimeisin uni oli niin veemäinen, että katselisin sen mieluusti katkeroon loppuun asti.

 

Yhden jutun sain valmiiksi, muut edelleen odottavat. Ei jaksa, ei huvita. Ähhh. Kaikkea pitäisi, mutta kuten sanottu, ei vaan viitsi ottaa tehdäkseen. Edelleen siis laiska ja saamaton.

 

Siksi tämä postauskin on yhtä laiska ja saamaton. Koipien lisäksi myös kättä särkee eikä kirjoittaminen siksikään oikein kovasti huvita. Taidan lähteä katsastamaan lääkitystilannetta, josko löytyisi jotain kivahupia...

 

 

 

POLKA ”TÄÄLLÄ VIETETÄÄN LAISKIAISTA ILMAN PULLIA”...

LAISKA, TYHMÄ JA SAAMATON

 

Kas, alkaa ahdistaa JO lauvantaina :o Siis töihinmeno ja kaikki ensi viikkoa koskevat asiat. Njäääh! Olen sentään saanut nukuttua eilen päivällä sekä yöllä ja aamulla sellaisia hukkapaloja. Lisäksi näytettiin outoja kotivideoita... ei paha siltä osin. Kivutkaan eivät juuri nyt pahasti kiusaa, kun en ole tehnyt yhtään mitään. En siis todellakaan mitään!

 

Toveritar poikkesi eilen tuomassa hiukan kipulääkettä sekä herkkuja, ziitosta vaan. Kyllä niistä kaikista on varmasti apua, kun isompi tarvis iskee. Juuri nyt ei siis ole tarvis. Ei olo nyt hyväkään ole, siis sitä normisärkyä, jota hoidetaan normikapallisella normimömelöitä ja saavillisella kaffetta. Ne on jo nautittu, toki.

 

Hörhönkin käsi vaikuttaa jo paremmalta, hänkin saa nukuttua pätkissä ja Panacodin voimalla myös. Sen verran pahaksi luksaatio oli jo päässyt, kun ei suostunut heti päivystykseen. Tänään on sitten Hörhön synttärit. Hah. En luvannut lahjoja, mutta koska Belgalle on tarjolla parempi kalalounas, satsasin määrään ja ostin sen verran, että Hörhöllekin riittää. Ehkä hän voisi saada viinipullon... ehkä...  Jääköön vielä harkintaan.

 

Harmittaa tämä oma saamattomuuteni. En ole nyt sairiksella todellakaan tehnyt mitään, vaikka varmasti olisin pystynyt. Edelleen mietin, viekö kipu todellakin myös tahdon ja voimat muutoin? Ilmeisesti, koska en ole saanut edes viikattua paria vaatetta kaappiin enkä korjattua jokusta hametta kuosiinsa. No, nehän ehtii. En minä sillä, eniten ketuttaa se, että olen saanut aikaan vain yhden kirjoituksen ja tässä olisi ollut hyvin aikaa ja tilaisuus tehdä vaikka mitä! Hmph, minä olen hukattu mahdollisuus.

 

Ja sitten ”pakko kertoa”-tarina: äsken ovikello soi. Ihmettelin, mutta menin avaamaan, jos vaikka joku naapuri tarvitsee apua näin aikaisin tahi jotakin hätää on jossakin meneillänsä. No, rapussa seisoo nuori tyttö nätin nuoren sussarin kanssa ja kyselee, tiedänkö minä, kenen koiran kanssa hän on liikkeellä? :O Selvisi, että hänellä on avain, joka käy vain meidän rappuumme. Hän on kaverinsa kanssa kylässä siis talossa, mutta ei muista kyläpaikan sukunimeä eikä edes kerrosta... anteeksi, alkoi jo vähän naurattaa. Eli klassinen tapaus; selvin ja ehkä lievästi humalassa oleva huolehtii kivakoirulista ja vie aamupissille, mutta unohtaa kyläpaikan nimen :D No, valitettavasti en osannut auttaa kuin sen verran, että ei ole meidän kerroksesta, sen tiedän. Jäi siis vain kaksi kerrosta käytäväksi läpi. Ikävä kyllä en tuntenut koirulia eli en osannut auttaa enempää.

 

Eli mainittakoon uudestaan, että en ole tehnyt mitään. Todennäköisesti en tule tänäänkään tekemään edes sen vertaa. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Ei hyvä.

 

 

 

POLKA – OMAN ELÄMÄNSÄ SAAMATOINEN!

KAKSI RAMPAA, SATTUU JA SATTUU

Welhottarelassahan sitä aina sattuu, sattuu ja tapahtuu. Kuten jo kerroinkin aikaisemmin, Hörhöä oli riepoteltu aika lahjakkaasti ja olkapääkipu ei kun paheni vaan. Eilen sitten kavereiden avituksella hänet saatiin jo hakeutumaan päivystykseen ja kas – olkanivel oli ilmeisesti pois paikaltaan (ei tarkempaa tietoa, kuulopuhetta). Humauksessa sitten nykäisivät käden oikealle kohdalleen, puuduketta ja kantoside. Että näin, tunteja oli mies matkassa, päästivät yöllä pois eikä kukaan tstohenkilökunnasta ”muistanut” antaa mukaan tarvittavia papereita esim. taksia varten saati sitten reseptiä tms.

 

No, nyt hän sairastaa sitten täällä, ainakin jonkun aikaa. Lunastin hänet yöllä taksosta, kohta pitää soittaa saiskuun ja pyytää KELA-korvauslappu. Eihän tuossa kunnossa keskellä yötä mihinkään kävellä – bussit ja junat olivat jo lopettaneet kulkemisen nimittäin. Aika vastuutonta... toisaalta kuulin, että ao. päivystyksessä on ollut hiukan hankaluuksia henkilökunnan kanssakin. No, hällä väliä, tässä ketään syytellä. Paitsi että tulen samalla pyytämään kopion sairauskertomuksesta. Vartijoiden retuutus on ollut jo lievää törkeämpää väkivaltaista voimainkäyttöä. Todistajia on, paljon. Lisäksi silmälasit särkyivät (taas...), tuli tämä saiskukeikka jne. Josko siis tekisi ehkä ja mahdollisesti rikosilmoituksen? Toisaalta, onhan se ehkä hiukkasen huvittavaa, että Hörhö tekee rikosilmoituksen. Mutta minusta se olisi oikein! Malmin vartijoista suurin osa on joviaaleja ja puhumalla asiat hoitavia henkilöitä. Sitten on näitä pikkuhitlereitä, nuoria kavereita, jotka käyttävät huoletta väkivaltaa aina kun siihen on pieninkään mahdollisuus.

 

Nyt sitten kaksi rampaa täällä tukee toisiaan *muahahaah*. Ei ole edes kunnon lääkitystä. Lisää mm. yrttilääkityksestä kipuihin... ,D  Hörhöllä on huomenna synttäritkin... kaikkea sitä näköjään meille aina tapahtuu!

 

Muuten ei mainittavampaa. Eilen kävimme roudausretkellä, joka sujui yllättävän kepoisasti. Hamstrasin muonaa jälleen ainakin viikoksi. Kirjoja sain vain jokusen, mutta niitä on vielä pieni varajömma pöydällä. Kaikin puolin sopisi siis olla ainakin siihen tyytyväinen. Taksokin kulki, mutta etupiha ja parkkipaikka ovat jäistä perunapeltoa. Käks! Koipiset eivät reissusta tykänneet, sehän on selvä. Eli koipitilanne on ennallaan, ei parempi ainakaan. Arvaustalo saanee minut siis taas ensi viikolla asiakkaakseen.

 

Luettu on, tiukasti. Listaakin jo alustavasti tuossa laadin. Sitten en enää jaksanut sitäkään. Olen mielettömän väsynyt ja lievästi tympääntynyt – lähinnä itseeni ja koipiini!

 

Muille toivotan epärattoisaa perjantaita, jota vietän varmaan itsekin...

 

 

 

 

POLKA – EPÄKIVA MUKA-IHMINEN....

JOUTILAS VÄLINPITÄMÄTTÖMÄLLÄ SAIRASLOMALLA

 

Joutessansa Welhotar käväisi tekemässä Maya-horoskoopin, jota ei olekaan aikaisemmin tehnyt. Se löytyi täältä  ja tulkinta tässä:

Punainen Lunaarinen Käärme

Punainen Käärme

Oletko joskus, varsinkin nuorempana, ihmetellyt, miksi mikään ei tunnu pysyvän paikallaan elämässäsi? Olethan Punainen Käärme, Elämänvoiman mahti. Käärmeelle muutos on elämän luonnollisin olotila. Olet voimakastahtoinen ja karismaattinen ja sinulla on kyky vaikuttaa muihin voimakkailla tunteilla. Yksi tärkeimpiä ominaisuuksiasi on poikkeuksellisen herkkä vaistonvaraisuutesi.

Lunaarinen

Sinua ohjaava numero on kaksi, haasteen lunaarinen sointu. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Voit tarkastella asioita, muita ihmisiä ja elämääsi mustavalkoisesti kulkemalla ääripäästä toiseen. Tai sitten toinen vaihtoehto: Näet asiat monipuolisemmin. Voit murtaa vanhoja, jäykkiä käsityksiäsi. Ymmärrät, että kaikkiin asioihin on ainakin kaksi erilaista näkökulmaa. Kun tiedostat päämääräsi, lunaarinen sointu auttaa sinua näkemään, mitkä ovat esteet päämäärän saavuttamiseksi.

Siinäpä se taisikin olla eilinen tekemisen saavutus. En ole saanut edes tekstejä aikaan, vaikka pari pohjaa tuolla muhiikin. Saamaton minä, mutta eihän sitä nyt sairiksella. Eli olen vain lueskellut lujasti sekä välillä höpöttänyt Hörhön kanssa ja teeskennellyt tosi pieniä kotihommeleita varo-varo-vasti.

Koivet eivät ole juurikaan parantuneet. Eilen iski taas kammoittavia kipukohtauksia, ähhh. Onneksi oli yrttilääkettä, joka auttoi ja sain myös nukuttua erittäin hyvin eli heräsin vain x 3, joka on harvinaista! Nyt tässä sitten miettimään retkuetta Malmille. Hörhö lupautui mukaan avittamaan; yrttejä sai hänkin olkakipuunsa eli toinen käsi ei edelleenkään toimi kunnolla, mutta kipuja on jo vähemmän.

Tarkoitus on siis tavan mukaan hakea hirmuinen määrä muonaa, kirjoja sekä käydä apteekissa ja hoitaa pari asiaa. Itselle muistilistalle, että Hörhöllä on synttärit lauvantaina; pitäisiköhän muistaa jollakin tavalla ;) Mikähän mahtaisi olla hänelle sopiva tapa *muahahhahaah*?

Eli eipä tässä mitään kerrottavaa. Vasen koipi on edelleen kurpitsana, oikea on muuttunut enempi kesäkurmitsaksi... vihannespuolella kuitenkin mennään. Edessä lienee siis uusi Arvaustaloreissu ensi viikolla. Epäilen.

 

POLKA – HÄN JOKA MARISEE MYÖS NUKKUESSAAN!

 

 

 

LÄÄKITYS, JOKA EI TEHOA OLEMATTOMAAN VAIVAAN? =b

 

Ipu-Polka tässä, huomentapäivää! Svinduillessani söin jokusen ibunkin pois, yäks. Eipä auta. Eivät auta coditkaan kuin 1 – 2 tuntia kerrallansa, muu aika on helvetinmoista särkyä ja todella perkeleenmoista kipua joka askeleella. Että siitä voipi sitten repiä hauskuutta; meikäläinen lähtee kylppäriin pitäen kiinni huonekaluista, seinistä ja muusta sekä kiljuu ääneen joka askelen myötä. Kylppärissä valuu pissin lisäksi sitten myös kylmä tuskanhiki. Siellä viihtyykin jo mielellään vähän pidempään, ihan vaan siksi, että istuminen ei satu ihan niin kovasti... On tämäkin taas kushemmettiä! Voiko kellään muulla olla näin vekkuleita tautivammasairauksia, kuin minulla?

 

Sitäpaitsi, omadiagnoosin mukaan, tässä alkaa olla ainakin oikeassa koipisessa melko vahvana jo PF:n klassiset tuntomerkit. Voihan vee, sano. Mutta eihän se varmaan Arvaustalossa tule olemaan mikään ongelma – töitä voi tehdä istuen. Juu, toki voi. Ainut ongelma onkin se, kuka olisi vapaa ja valmis juoksuttamaan meikäläiselle niitä valmiita ulosteita aina huutaessani:”Nyt se tulee!” *heheheeh* Ei siis pahemmin naurata, tänäänkään.

 

Eilinen meni lähinnä lukien ja välillä ankarasti päikkäröiden. Hillitön väsy iski vähän väliä; liekö syynä nämä säryt, jotka pitävät hereillä osittain taas öisinkin vai ihan silkka aivojen väsymys kipujen käsittelyyn? Ruokaa sain sentään laitettua, ihan hyvää vieläpä; riisiä ja erilaisista vihanneksista tehtyä sosekastiketta. Alkoi kyllästyttää se normikoostumus, joten sössäsin vihannekset ja maustoin vähäsen erilaisilla yrteillä ja klöntillä rahkalevitettä – namia oli, kaikki meni.

 

Tänään tahi huomenna olisi pakko saada itsensä kaupoille, postiin ja kirjastoon. Muonat ovat kohta taas loppu. Postissa on kirjoja haettavana. Kirjastokin tarjoaa jotakin noudettavaa. Argh. Nyt pelottaakin sitten oikein tosissaan, olisi pakko saada vaikkapa Hörhö kaveriksi. Se jopa saattaa olla mahdollista.

 

Hörhö on viihtynyt taas täällä parisen päivää hoideltavana eli oli telonut itsensä paristakin kohtaa ja minnepä mies muualle, kun Malmin päivystyskin toimii nykyään Mariassa. No, Welhottaren kotopäivystykseen tietysti! Hoidettu on siis. Varvas on pahasti potkaistu johonkin, nyt jo parempi eli kylvetelty ja laiteltu rasvalappua ja antilooppivoidetta. Toiselle jutulle en paljoa voi: vartijat olivat riepotelleet kaveruksia torilla pois alueelta ja tapojensa mukaan tarttuneet melkoiset rätväkästi kiinni. Hörhön toinen olkapää lienee ainakin lievästi venähtänyt. Toisaalta, eipä lekurikaan sille mitään tekisi. Eli annettu kylmää ja kylmägeeliä, hierottu varovasti, etsitty hyvä lepuutusasento sille ja käsketty käyttämään myös varovasti pikkuhommiin. Jos ei suostu tai jaksa oikealle lekurille, minä sitten toimin tässä Welhottarena vaikka näissä puuhissa.

 

Ei, minulla ei ole edelleenkään rapottavaa. En jaksa pahemmin ajatella – minä vain luen ja pissaan, muut saa silittää! Nyt silitän itseni ja Vinskin toisille aamukaffeille sekä viimeisille ibuille *yääääks*. Ai prle, josta tulikin mieleen, että apteekkiinkin olisi asiaa ja paljon! *muistilistalle*

 

Reipasta ja tervettä päivää kaikille lukijoille *muahhahaah*!

 

 

 

 

POLKA – HÄN, JOKA EI KOHTA ENÄÄ HUUTAMATTA KÄVELE!