Ipu-Polka tässä, huomentapäivää! Svinduillessani söin jokusen ibunkin pois, yäks. Eipä auta. Eivät auta coditkaan kuin 1 – 2 tuntia kerrallansa, muu aika on helvetinmoista särkyä ja todella perkeleenmoista kipua joka askeleella. Että siitä voipi sitten repiä hauskuutta; meikäläinen lähtee kylppäriin pitäen kiinni huonekaluista, seinistä ja muusta sekä kiljuu ääneen joka askelen myötä. Kylppärissä valuu pissin lisäksi sitten myös kylmä tuskanhiki. Siellä viihtyykin jo mielellään vähän pidempään, ihan vaan siksi, että istuminen ei satu ihan niin kovasti... On tämäkin taas kushemmettiä! Voiko kellään muulla olla näin vekkuleita tautivammasairauksia, kuin minulla?
Sitäpaitsi, omadiagnoosin mukaan, tässä alkaa olla ainakin oikeassa koipisessa melko vahvana jo PF:n klassiset tuntomerkit. Voihan vee, sano. Mutta eihän se varmaan Arvaustalossa tule olemaan mikään ongelma – töitä voi tehdä istuen. Juu, toki voi. Ainut ongelma onkin se, kuka olisi vapaa ja valmis juoksuttamaan meikäläiselle niitä valmiita ulosteita aina huutaessani:”Nyt se tulee!” *heheheeh* Ei siis pahemmin naurata, tänäänkään.
Eilinen meni lähinnä lukien ja välillä ankarasti päikkäröiden. Hillitön väsy iski vähän väliä; liekö syynä nämä säryt, jotka pitävät hereillä osittain taas öisinkin vai ihan silkka aivojen väsymys kipujen käsittelyyn? Ruokaa sain sentään laitettua, ihan hyvää vieläpä; riisiä ja erilaisista vihanneksista tehtyä sosekastiketta. Alkoi kyllästyttää se normikoostumus, joten sössäsin vihannekset ja maustoin vähäsen erilaisilla yrteillä ja klöntillä rahkalevitettä – namia oli, kaikki meni.
Tänään tahi huomenna olisi pakko saada itsensä kaupoille, postiin ja kirjastoon. Muonat ovat kohta taas loppu. Postissa on kirjoja haettavana. Kirjastokin tarjoaa jotakin noudettavaa. Argh. Nyt pelottaakin sitten oikein tosissaan, olisi pakko saada vaikkapa Hörhö kaveriksi. Se jopa saattaa olla mahdollista.
Hörhö on viihtynyt taas täällä parisen päivää hoideltavana eli oli telonut itsensä paristakin kohtaa ja minnepä mies muualle, kun Malmin päivystyskin toimii nykyään Mariassa. No, Welhottaren kotopäivystykseen tietysti! Hoidettu on siis. Varvas on pahasti potkaistu johonkin, nyt jo parempi eli kylvetelty ja laiteltu rasvalappua ja antilooppivoidetta. Toiselle jutulle en paljoa voi: vartijat olivat riepotelleet kaveruksia torilla pois alueelta ja tapojensa mukaan tarttuneet melkoiset rätväkästi kiinni. Hörhön toinen olkapää lienee ainakin lievästi venähtänyt. Toisaalta, eipä lekurikaan sille mitään tekisi. Eli annettu kylmää ja kylmägeeliä, hierottu varovasti, etsitty hyvä lepuutusasento sille ja käsketty käyttämään myös varovasti pikkuhommiin. Jos ei suostu tai jaksa oikealle lekurille, minä sitten toimin tässä Welhottarena vaikka näissä puuhissa.
Ei, minulla ei ole edelleenkään rapottavaa. En jaksa pahemmin ajatella – minä vain luen ja pissaan, muut saa silittää! Nyt silitän itseni ja Vinskin toisille aamukaffeille sekä viimeisille ibuille *yääääks*. Ai prle, josta tulikin mieleen, että apteekkiinkin olisi asiaa ja paljon! *muistilistalle*
Reipasta ja tervettä päivää kaikille lukijoille *muahhahaah*!
POLKA – HÄN, JOKA EI KOHTA ENÄÄ HUUTAMATTA KÄVELE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti