Lievästi se vaan jaksaa Varastollakin nyppiä – töitä oli odottamassa pinosotalla ja lisää tuotiin päivän mittaan. Onneksi oli lomitettukin, kollega kävi vielä tarjoamassa lisäapua päivän mittaan. Hah, minähän jopa kiittelin ja hän otti hoitaakseen pari helppoa pinoa lisää, koska oli puutetta hommista :O Olinpas minä kilti, kerrankin *muahhaah*!
Lisäksi sama kilti-Polka varasi ajan omisarvikselle, sen 1 h ajan, tasan viikon päästä olisi tarjolla. Listoja olisi siis syytä alkaa laatia ja hyvissä ajoin, tarkkoja ja yksityiskohtaisia... Onneksi on mistä luntata eli omat vanhat paperiset potilaskertomukset. Jep, jep-jep *kiero wirn*! Saas nähdä, mitä mielipidelääkettä leidi tarjoaa, sillä se on aivan varma, että siihen ollaan menossa. Minä vaistoan sen jo etukäteen. Perkele!
Hiukkasen olin tympääntynyt, kun Hörhö halusi illalla ”poiketa lämmittelemään”. Piti ruokkia ja juottaa kaffet, antaa nukkua jne. Mies ei viihdy kämpillään ja senkin ymmärrän. Toisaalta, jos tänne majoittuisi, olisi syytä myös tehdä jotakin ja käydä vaikka kaupassa minun puolestani tms. Mutta kun, ei voi luottaa – ei vaan voi! Hörhö voi kadota jopa 1.5 viikoksi, kun olisi tarkoitus hakea kaupasta litra maitoa. Niin että se siittä. Oikeastaan velkojaan hän olisi tullut maksamaan, mutta rahoja ei ollut tullut. Siispä hän tuli vain itse. Odotettavissa lienee siis visiitti joko tänään tai huomenna vielä ainakin. En minä sillä... minä en vain saa aikaiseksi mitään järkevää, jos täällä on muita läsnä. En minä osaa kirjoittaa, jos joku haluaa jutella puolihönössä jotakin tai katsella kuvalaatikkoa ja kommenteerata sitä samalla. Ei vaan onnistu – olen keskittymisrajoitteinen!
Pitäisi ja pitäisi, taas pitäisi niin kovasti paljon. Eikä millään jaksa. Olen yliväsy rankasta työpäivästä. Koivet huutavat jälleen omiaan, särkee ja juilii. Eli se siitä sairaslomasta ja sen hyödyllisyydestä. No, katsotaan sitten ensi viikolla, mitä vekkulia uusi omisarvis kehittelee pienessä kierossa mielessään. Huomaattehan, että en todellakaan luota lääkäreihin. En enää keneenkään. En kyllä muihinkaan ihmisiin, ei sen puoleen.
Muuta vekkulia – no ei sitten mitään. Edelleen olisi posti-, kirjasto- ja kauppa-asioita, mutta kun ei millään jaksaisi tänäänkään. Selviäisiköhän sitä perjantaihin asti sinnittelemällä Serkkuin antimilla ja omilla opuksilla? Ehkä... nyt kaffetta ja mömelöitä. Varastolla minua kuitenkin odotetaan taatusti antaumuksella ja kiitollisina ;D Ah onnea... hmph.
POLKA – VARASTON ONNENKANTAMOINEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti