Taas pitäisi aloittaa Varastopäivät, ähhh. Tympii. Ei vähiten sen vuoksi, että en taaskaan tiedä, onko minua lomitettu vaiko eikö. Joka tapauksessa siellä on töitä odottamassa aivan älytön määrä. Koipeni eivät ole vieläkään vakioituneet normitasolle, joten pitäisi hillitä seisomista / kävelemistä / venkoilua yleensäkin eli kävellä ja astella vain pakolliset ja nekin varo-varo-vasti. Hmph.
Joka tapauksessa aion tänään soittaa ihan itse Arvaustaloon ja kysyä aikaa, koska netin kautta ei kuuleman mukaan kaikkia aikoja olekaan tarjolla :O Omituista salailua ja minä pidin tuota palvelua helkkarin hyvänä. Siellä voi varata vain 20 min. normiaikoja (eli tavallansa pika-aikoja) kenelle tahansa, ei muuta. No, soitan, soitan, minä lupaan. Tosin en tiedä, mitä tehdä ja miten käyttäytyä. Ehkä laadin jokusen listan: oirelistan, kokeillut lääkitykset –listan jne. Tulen rapoamaan asiasta kyllä, kun asia on ajankohtaisempi.
Lievästi tässä tympii myös se, että olen elänyt kuni Polka pellossa viime viikon. Nukkunut ja syönyt milloin huvittaa, ainakin suurinpiirtein. Hörhö on viihtynyt täällä potien olkapäätään ja riitelyttänyt minua huvikseen (!). Se perhana kun tietää, mistä meikäläinen hermostuu välittömästi (niitä on todellakin jokunen tietty asia...). Muuten elo on ollut rauhallista, mitä nyt vähän kipulääkitysongelmia kummallakin. Tosin nekin sitten ratkesivat ainakin jkv ,D
Uhh, tänään tahi huomenna pitäisi jälleen kerran postille ja kirjastoon, ehkä kaupoillekin. Hörhö ja Belga söivät omat osansa meikäläisen muonista ja jääkaappi on uhkaavan tyhjä, vain Vinskillä on asiallista muonaa riittävästi >o<
Mitään muuta kerrottavaa minulla ei todella olekaan – ei siis tänäänkään. Niin mieluusti jäisin tänne lueskelemaan ja menisin sitten uusiounille. Ei auta, mömelöt ja vaffat kaffet sekä taksoon. Hörhö lähtee samalla kyydillä saattajana omille reissuillensa. Hänelläkin kun on asioita hoidettavana ja rahapäiväkin pitäisi olla tänään tahi huomenna. Joten ei kun menoksi, oi Hopea!
Päivän slogan: En ole tehnyt rikoksia – en ole vain noudattanut aina lakeja...
Päivän biisi: Take The Money & Run
Luettua: Ricky Martin – Minun tarinani. Kökköä enkä tiedä, miksi tämä on edes pitänyt julkaista, jäks. Vain erityisfanittajille, muille tunput käsiin! Michelle Harrison – 13 lahjaa, ihan kohtuullisen keijukaisia ja noitia sekä vaihdokkaita käsittelevä nuortenkirja. Melkoisen mukavakin osittain, sopinee hyvin erittäin nuorelle leidille ,D Heikki Kaaranen – Syöksykierre, aikamoisen totuudenoloinen tarina miehestä, joka jää työttömäksi ja etsii uutta hommaa. Tekee välillä karaokeisännän keikkaa ja sitten – uusi työpaikka, jossa alkaa tapahtua välittömästi outoja. Näinhän se käy, firmojen alasajo, sumpliminen sun muut. Suositeltavaa kyllä, tavallansa. Heikki Juutilainen – Tulkin tulkki, Suveniireja työmatkoilta Neuvostoliitosta. Venäjän kielen tulkin (tai oikeastaan jo pariskunnan) muistikuvia Neuvostomaan aikaisilta tulkkauskeikoilta. Aika tuttua tavaraa eli ei ainakaan minulle oikein uutta. Mukavaa kuitenkin, että joku on nämäkin asiat kirjannut ylös. Ihan kelpoisaa muistelusta! Vesa Kontiainen – Popeda - Ilikeesti kiitää, vuoden 1977 – 2008. Suositeltavaa kaikille Popeda-faneille ja muillekin. Hyviä juttuja ja tarinoita vuosien varrelta, myös tunnustuksia ja roudarien juttuja, fanien kertomaa ja muuta kivaa. Ei paha ollenkanas... Kazuo Ishiguro – Ole luonani aina, oli pakko ottaa luentaan uudelleen. Tämä on niiin hienoa tekstiä, ovelaa ja merkillistä, että suosittelen kaikille ,D Vince Neil & Mike Sager – Tatuointeja ja tequilaa, no jos kaverin omakehu haisee ja narkkaus / juopottelu / naiset / bändärit ja bändit kiinnostavat, tästä vaan. Ei ihmeemmin ihastuttanut meikäläistä! Gudrun Eva Minervudottir – Nukentekijä, Toveritar mainitsee aina toisinaan tästä opuksesta ja oli pakko lukea tämä uudelleen. Kestää useammankin lukemisen ja on erinomaisen omela, täynnä erilaisia ja outoja käänteitä, lukeakin tämän voi monella eri tasolla. Hyvä valinta, tämä suosittaa! Melissa Hill – Kirjeitä San Fransiscosta, ööö, tuota, oikein lempeää hömppää sellaisen ystäville. Meni meikäläisellekin kun oli oikein alamaissa kovien särkyjen kourissa (-> lue: puolihoureissa) eli hömpän kavereille! Leo Engström – m/s Aurora, Kokkina maailman merillä. Tarina nuoresta kaverista, joka saa ensimmäisen pestinsä laivalle Myllyn kautta kolmoskokiksi vanhaan paattiin. Tykkäsin täpöllä, oikeasti ihan todella paljon ja suosittelen kaikille, joilla on kavereita, jotka ovat olleet paatin päällä tai parhaillaan seilaavat. Tämä on selkeästi puolidokumentaarinen kertomus, slangi ja termistöt kohdallaan, tyypit samoin. Hirmuisen hyvä kertomus merimieselämästä 1960-luvulla. Erityisen suositeltava, lukeaa ihmeessä, jos aihe vähänkin kiinnostaa - erinomainen! Lisäksi luettu pino rhomandiikkaa ,D Vielä isompi pino kirjoja, joita en vielä piruuttaankaan listaa tässä *vanha tapa*, muahhaahaaaaaaah!
POLKA – JALATON LEIKKII KOHTA MYÖS AIVOTONTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti