LAISKA, TYHMÄ JA SAAMATON

 

Kas, alkaa ahdistaa JO lauvantaina :o Siis töihinmeno ja kaikki ensi viikkoa koskevat asiat. Njäääh! Olen sentään saanut nukuttua eilen päivällä sekä yöllä ja aamulla sellaisia hukkapaloja. Lisäksi näytettiin outoja kotivideoita... ei paha siltä osin. Kivutkaan eivät juuri nyt pahasti kiusaa, kun en ole tehnyt yhtään mitään. En siis todellakaan mitään!

 

Toveritar poikkesi eilen tuomassa hiukan kipulääkettä sekä herkkuja, ziitosta vaan. Kyllä niistä kaikista on varmasti apua, kun isompi tarvis iskee. Juuri nyt ei siis ole tarvis. Ei olo nyt hyväkään ole, siis sitä normisärkyä, jota hoidetaan normikapallisella normimömelöitä ja saavillisella kaffetta. Ne on jo nautittu, toki.

 

Hörhönkin käsi vaikuttaa jo paremmalta, hänkin saa nukuttua pätkissä ja Panacodin voimalla myös. Sen verran pahaksi luksaatio oli jo päässyt, kun ei suostunut heti päivystykseen. Tänään on sitten Hörhön synttärit. Hah. En luvannut lahjoja, mutta koska Belgalle on tarjolla parempi kalalounas, satsasin määrään ja ostin sen verran, että Hörhöllekin riittää. Ehkä hän voisi saada viinipullon... ehkä...  Jääköön vielä harkintaan.

 

Harmittaa tämä oma saamattomuuteni. En ole nyt sairiksella todellakaan tehnyt mitään, vaikka varmasti olisin pystynyt. Edelleen mietin, viekö kipu todellakin myös tahdon ja voimat muutoin? Ilmeisesti, koska en ole saanut edes viikattua paria vaatetta kaappiin enkä korjattua jokusta hametta kuosiinsa. No, nehän ehtii. En minä sillä, eniten ketuttaa se, että olen saanut aikaan vain yhden kirjoituksen ja tässä olisi ollut hyvin aikaa ja tilaisuus tehdä vaikka mitä! Hmph, minä olen hukattu mahdollisuus.

 

Ja sitten ”pakko kertoa”-tarina: äsken ovikello soi. Ihmettelin, mutta menin avaamaan, jos vaikka joku naapuri tarvitsee apua näin aikaisin tahi jotakin hätää on jossakin meneillänsä. No, rapussa seisoo nuori tyttö nätin nuoren sussarin kanssa ja kyselee, tiedänkö minä, kenen koiran kanssa hän on liikkeellä? :O Selvisi, että hänellä on avain, joka käy vain meidän rappuumme. Hän on kaverinsa kanssa kylässä siis talossa, mutta ei muista kyläpaikan sukunimeä eikä edes kerrosta... anteeksi, alkoi jo vähän naurattaa. Eli klassinen tapaus; selvin ja ehkä lievästi humalassa oleva huolehtii kivakoirulista ja vie aamupissille, mutta unohtaa kyläpaikan nimen :D No, valitettavasti en osannut auttaa kuin sen verran, että ei ole meidän kerroksesta, sen tiedän. Jäi siis vain kaksi kerrosta käytäväksi läpi. Ikävä kyllä en tuntenut koirulia eli en osannut auttaa enempää.

 

Eli mainittakoon uudestaan, että en ole tehnyt mitään. Todennäköisesti en tule tänäänkään tekemään edes sen vertaa. Olen laiska, tyhmä ja saamaton. Ei hyvä.

 

 

 

POLKA – OMAN ELÄMÄNSÄ SAAMATOINEN!