MITEN MAA MAKAA, SITEN MYÖS POLKA!

 

Eli ilmeisen levottomasti, huonounisesti ja vähän väliä heräillen. Juilii, tekee kipeää, särkee. Saan nukuttua korkeintaan 1.5 h pätkiä. Sitten pitää ihan kokonansa nousta. Välillä keitin jo kaffetkin, sain sen jälkeen tunnin unta. Ei ole laitaa tällä kuulkaas, kohta menen / tulen ja sekoan (siis vielä pahemmin). Päivällä taas, no, eilenkin päikkärit iskivät päälle kuin nuijanukutuksena. Hyvä, että jaksoi hoiperrella edes sänkyyn ja sitten unta melkein pari tuntia. Omituista, mutta kummallista!

Tänään siis vuorossa normiroudaus toivottavasti Toverittaren avituksella, luvattu ainakin on. Ei silti, saattaisi noista selvitä yksinkin. Toisaalta, nyt voisi taas ostaa jömmaan jotakin, jos on tarjolla. Pakkaseen jotakin laputettua; leipää, fisua tms. Met katsomma ja tarkasti, toki. Postiin on paljon vietävää, tiedän sieltä myös olevan tulossa tavaraa. Ei ole näköjään vielä ehtinyt meille asti. Tarkoittaa sitä, että ensi viikolla on mentävä ihan asiakseen sinnekin noutamaan yhtä ja toista. Ai niin, jos muistatte sen paketin, jonka olivat palauttaneet – Kirjavälitys löysi sen heti ja lupasi laittaa uudestaan tulemaan meikäläiselle. Voitto!

Eipä silti, kirjapinoja nyt vaan on aivan hirmuinen määrä edelleen eikä se juuri ehdi alentua jostakin syystä, vaikka luen koko ajan. Luen välillä kirjaston kirjan, välillä oman kirjan jne. Sitten pitäisi välillä ehtiä kirjoittaakin vielä. Äh, turhaan minä valitan vähistä unista, kun tekemistäkin on. Toisaalta en ole kyllä penaalin terävin kynä, jos olen äärimmäisen väsyksissä; teen typeriä kirjoitusvirheitä, vääriä viittaussuhteita sun muuta pashaa. Omassa blögissä sillä niin väliä, mutta muilla saiteilla ja framilla onkin vähän toinen juttu. Kieli saisi olla edes kunnollista, vaikka asia ei aina olisikaan (wirn).

Mitäs muuta minä kertoisin... ruokapolitiikka on ollut lähinnä vihanneskeittopitoista. Ihan siksi, että on ollut niin karmean kylmä. Kuuma keitto lämmittää, tuoksuu hyvälle ja lämmittää!!! Ainakin hetken ajan ;D Onnistuin löytämään myös muutaman erinomaisen piärynän, jotka jo ehdin syödä pois. Niitä pitääkin ostaa lisää, olivat kohtuuhintaisia ja oikeaa plaatua. Jotakin muuta pitäisi välillä keksiä syötäväksi, ainakin huomiseksi. Belga tulee lopettelemaan asennuksia ja lupasin sen tavanomaisen lounaan opiskelijalle.

Ei, ei minulla todellakaan ole mitään kerrottavaa eikä rapottavaa. Elämme kissin kanssa mahdollisimman hiljaista eloa, ihan tarkoituksella – ettei kukaan vaan huomaisi meitä!

Päivän slogan: Turha toivoa sellaista, mitä ei taatusti saa!

Päivän biisi: Mercedes Benz

Luettua: Petri Karra – Kohtalonohjaaja.  Monitasoinen, omalaatuinen tarina miehestä ja hänen minuudestaan, pariskunnasta ja pojasta. Suosittelen, jos kestää hiukan daideellista kikkailua. Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart – Vaara vaanii kattilassa. Miksi pelkäämme aitoa ruokaa. No, tämä lienee vähänkään valistuneelle kuluttajalle kohtuullisen tuttua asiaa. Eli miten sikoja, kanoja ym. kasvatetaan nykyään. Antibiooteista ja lannoitteista, paskasta (!) ja paljon muusta. Sekä täysin käsittämättömistä määräyksistä taas toisaalla. Kaikille, jotka haluavat tietää lisää siitä, mitä syövät! A. J. Kazinski – Viimeinen hyvä ihminen. Tunnettuja hyväntekijöitä löytyy surmattuina, onko asialla sarjamurhaaja ja jos, niin millainen. Vai vielä pahempaa? Ei pashempi idea tässä trillerissä. Christopher Ciccone – Siskoni on Madonna . Millaista on oikeasti olla Madonnan broidi? Salaisuudet julki -tyyliin, mutta ei nyt niin hirmuisen rumasti kuitenkaan. Elämäkertojen ja Madonnan kavereille. Kari Honkanen – Kasvun vuodet – isyyspäiväkirja. Down-lapsen isä jatkaa tarinaa. Muuten ok, mutta tuo jesseily on jo liikaa. Siihen kuluu yli puolet kirjasta! Tunput käteen. Heti. Hal Duncan – Pako Helvetistä. Todellinen pako Helvetistä ja aika kammottava sellainen. Rumien tarinoiden ja jännäreiden kavereille! Tom Rachman – Keskeneräiset. Kertomus eräästä sanomalehdestä, sen toimittajista, jutuista ja lehden lopullisesta tilanteesta. Ei pashempi tarina, tykkäsin tavallansa. Raija Oranen – Nimeltään Kekkonen, no joo... eipä ollut ihmeellistä faktiota. Ei mitään kiinnostavaa, ei edes kirjoitustavassa. Tylsä! Miika Nousiainen – Metsäjätti. Oman kylän poika pääkallonpaikalta laitetaan ensin YT-neuvotteluihin ja saneeraamaan hommia (siis työntekijöitä). Rinnalla kulkee vaimon raskaus sekä parhaan ystävän muistot nuoruudesta. Tykkäsin, tämä jaksoi kantaa kuitenkin, vaikka sivujuoniakin riitti. Claes Andersson – Oton elämä. Otto, ilm. Anderssonin alter ego, muistelee elettyä elämää ja lapsuutta sekä nuoruutta 1960-luvulla. Yrittää kirjoittaa työhuoneella, saa pari sydäriä ja selviää. Selviää myös, mikä on tärkeää. Tästä pidin kovasti, tosin olenkin aina pitänyt Anderssonin tekstistä – suosittelen muillekin. Johanna Sinisalo – Enkelten verta. Tämä voi olla tulevaisuutta jo huomenna, maapallo on sinulla vain lainassa lapsiltasi! Suositan kaikille! Gianrico Carofiglio – Todennäköinen syyllinen. Vähän erilainen dekkari, tai oikeastaan asianajajan tarina elämästä sekä hänen yrityksestään puolustaa erästä syytettyä. Suosittelen. Ja loputhan löydättekin sieltä toisaalta...

LISÄÄ KIRJOJA, MÄ NÄEN VIELÄ SENTÄÄN LUKEA!

 

SE MAKAA, SE LUKEE, SE MUSSUTTAA; SEHÄN ON POLKA!

Eipähän ole tullut siis tehtyä yhtään mitään mainittavaa. Kunhan olen vetelehtinyt, väittäisinkö vaikka suunnitelleeni erilaisia toimintoja. Valehtelisin, minä mitään suunnittele. Olen tosiaan vain nukkunut aina kun vähänkään siltä on tuntunut, välillä lueskellut ja nettaillut sekä kerran päivässä laittanut oikeaa apetta. Lisäksi sitten mussutellut jotakin vielä pitkin päivää, hmph.

Tänään kuitenkin lievästi aktiviteetteja, että pääsisi jotenkin normieloon taas kiinni. Paljon on pakattavaa ja postitettavaa huomiseksi. Ovat, pahus vieköön, jotenkin kasaantuneet tähän loppuviikolle. No, saan ne suoraan huomenna postiin, joten nou ongelmaa siinäkään. Lisäksi sain äsken laadittua taas yhden minua rassanneen kirjoituksen framille, ei paha sekään. Harmittavat nuo typerät jutut, jotka vaan jäävät roikkumaan. Roikkumaan lähinnä siksi, ettei niistä oikein keksi mitään hyvää joskaan ei myöskään huonoa sanottavaa – vaikeaa vakavasti suhtautua sitten objektiivisesti semmoiseen. No, se on nyt tehty ja yksi samanlainen enää jäljellä. Sitten tarjolla olisikin melkein pelkkiä herkkuja ,D Minä odotan!

Huomenna normiroudauspäivä kaikkinensa. Lutuisa, arvokas Toveritar on luvannut tulla avittamaan, ziitosta jo etukäteen. Selkä ei tunnu nimittäin kestävän enää oikein mitään. En tiedä, johtuuko se tuosta viimeisestä kaatumisesta. Olisiko vain (miten niin vain?) lihakset jumissa vai paheneeko tilanne suht reipasta vauhtia? Kuitenkin jo pelkkä käveleminen saa selän särkyilemään, nostelu sun muut aktiviteetit sitten jo kiljumaan ääneen. Olen nyt joutunut joka päivä troppailemaan normilääkityksen lisäksi myös vahvemmilla kipulääkkeillä, onneksi tosin vielä alemmalla annostuksella.

Muuten täällä ei ole mitään rapottavaa. Residenssissä on edelleen hemmetin kylmä, josko tänään kehtaisi jo soittaa huoltoyhtiöönkin asiasta. Tämä ei tod. ole mitään normaalia viileyttä enää. Viime yön nukuin 2.5 peiton alla eli kaksi täkkiä ja päiväpeitto. Hätinään tarkeni! Tässä kirjoittaessa näpit alkavat kohmettua puolen tunnin sisällä. Hitsi, täällä on kylmempi kuin ikinä Varastolla (haikailee!). Eilen pidin talvitakkia sisällä, siis tavallisten vaatteiden päällä, ainakin puoli päivää. Ei vaan tarkene ilman sitä. Pakko kaivella jömmaa, jos sieltä löytyisi jotakin järkevämpää lämmikettä päiväksi. Ja kuten jo kerrottukin, kylmä ja viima sekä säiden vaihtelu tuovat veikeän lisänsä erinäisiin särkyihin, juilimiseen ja kolotuksiin.

Tästä kirjoittaessa tulikin jo sen verran kylmä ja ensimmäisestä aamukaffestakin on jo aikaa, että taidankin mennä keittämään ison kupillisen kuumaa kaffetta!

POLKA, JOKA KÄRSII MYÖS KYLMÄHORKASTA!

 

TYHMÄÄ-PYHMÄÄ

on tämä tämmöinen taas. Kävin eilen hyvin pienellä roudausreissulla. Tai, tuota, kyllähän siitä kuitenkin melkein täysimittainen sitten tuli. Oli vaan pakko käydä postissa. Eikös tuo penteleen itaalovastine ollut palauttanut erään kirjapaketin :o Siis hei ja ihan oikeasti, sain lapun viime viikolla! Joku on ilmeisesti hukannut sen ensin, sitten löytänyt ja kiikuttanut minulle. Ja minä hyväuskoisena hakemaan. Hiippana piti minua takuulla tosi tyhmänä, kun ikivanhaa pakettia kävin hakemassa. Hmph, no laitoin lähettäjälle viestiä asiasta, josko saisin sen uudelleen itselleni. Paha kyllä, ei edes lähettäjästä ollut tietoa tarkemmin. Laitoin vain seurantakoodin ja muut tiedot sitten Kirjavälitykseen. Eiköhän se niilläkin tiedoilla löydy. Lisäksi hain toisen paketin, isomman, mutta tosi kepoisan. Sen sisältö puolestaan oli erittäin miellyttävä! Minähän täälläkin olen mainostanut tätä sivustoa . No, eräässä tavaravaihdossa sain nyt oikein nätit Verna-viinilasit, kauniin vihreät ja tukevat. Tykkää oikein kovasti. Minun viinilasini kun ovat kärsineet pahasti; sain kerran lahjaksi nättejä, kierrätyslasista käsin tehtyjä laseja, joista jokainen oli pikkuisen erilainen. Mutta ne menivät tosi helposti särki ja jäljellä on enää yksi. Tarvistakin siis oli ja jälleen kerran tavarat kohtasivat toisensa kaikessa tarpeessa ja rakkaudessa, jos nyt niin voi sanoa. Eli kyllä tuo on minusta tosi hyödykästä!

Sen verran pitää vielä sivustoa mainostaa, että olen päässyt eroon osasta tavaraa. En tietenkään läheskään kaikesta, mutta paljon sellaisesta, jota en tod käytä (pienet pitsiliinat, lasinaluset, joidenkin kirjojen kaksoiskappaleet, viherkasvien alut). Tilalle olen taas saanut joko kivaa tahi tarpeellista – se on aina mukava, ettei tavaroita vain heitetä pois vaan pistetään reilusti kiertämään tarpeessa oleville! Ja maailma pelastuu... no ainakin ihan pikkuisen, jos siltä kantilta katsoo :D

Eilisestä vielä, kirjastosta pari kirjaa, no problems. Ja nyt oli kerrankin aikaa laahustaa Rismassa etsimässä paria pikkutavaraa – löysin molemmat. Niinkin simppelit asiat kuin hyvin pieni säleikkö kukkapurkkiin posliinikukkaa varten löytyi. Samoin löytyi se maailman simppelein aterimien kuivatuspönttö (vai mikä se on nimeltänsä), jota olen myös etsinyt. Entinen kun on halkeillut, sisältä naarmuinen, peruslikainen ja kulahtanut. Haa eli sain molemmat ja tilipäivän kunniaksi ostinkin ne sitten! Lisäksi toisten kahjojen kavereiden yllytyksestä ostin Ainon lakujäätelöä, joka oli ihan nami tuttavuus. Tosin itse melkein tykkään enempi tavisvaniljasta, jonka päälle holvataan rutkalla kädellä lakukastiketta. Mutta Aino-jädet ovat kyllä herkkuja koostumuksensa puolesta, ei voi muuta sanoa. Juu, ja kalliimpia kuin muut. Mutta kerrankos sitä voi kokeilla jotain tuollaistakin!

Muutakin ruokapuolta ostelin nyt jemmaan, ettei tarvitse täällä nälkäänsä valitella. Sen verran oli laputettua tavaraa ja halpistarjouksia, että katsoin ne ansainneeni ja pakastinkin sai töitä. Eli kohtuullisen hyvä reissu muuten, mutta oli järjettömän kylmä. Minua siis ainakin palelsi, viima viilsi joka paikassa ja koipia sekä selkää juili mielettömästi. Kotona oli pakko tropata melkein heti jo vahvemmalla kipulääkityksellä. Juilii niitä kyllä vieläkin, ähh. Kukas käski lähteä? No ei kukaan, mutta teki mieli jotakin muuta muonaa kuin mitä olisi enää ollut tarjolla ja etenkin kissa oli vailla raksuja; tämä on tärkeä pointti, muuten joku syyttäisi eläinkääkkäyksestä!

Ilta menikin nettaillessa ja lukiessa, ei siinä enää muuta jaksanut. Välillä tässä koneen vieressä ja sitten taas hetkeksi pitkällensä sänkyyn lepuuttamaan. Tropata piti vielä illallakin lisää, ei siinä mikään auttanut. Hemmetti, kun olisi edes jotakin kunnon troppeja, mutta kun ei ole edes niitä! Mrhmh.

Eli ei mitään kerrottavaa eilisestä, normirapoa. Tälle päivälle ei suunnitelmissa myöskään muuta kuin roskien vienti, joka sekin muodostuu joskus melkoiseksi seikkailuksi. Lähdenkin suunnittelemaan ao. toimenpidettä kaffen ääreen.

POLKA – TUO ITSEPÄINEN KUTJAKE!

 

POLKAN LIIKAHDUSPÄIVÄ

 

Juu, ihan totta! Minä aion taas liikahtaa täältä residenssistä, on melkein pakko. On vaihteeksi taas postiasioita, kirjastoasioita ja – kas vain – ruokakauppa-asioita. Olin mitoittanut muonatarpeet hiukka liian vähäisiksi ja varsinkin vihanneksista alkaa tulla uupelo. Lisäksi kissanraksutilanne oli tarkistamatta. Jöstas muuten, että Vinski jaksaa vedellä nuita raksuja! Tämä kaikki siis tarkoittaa keikkaa, lyhyttä sellaista, toivoo tämä. Ja vain pakollisten asioiden hoitamista. Tosin olisi muistettava pari pientä juttua, jotka aina unohtuvat.

Olen ollut äärettömän laiskalla ja saamattomalla tuulella. Mikään ei huvita. Väsyttää ja särkee niin kirotusti. Unet ovat luokkaa 1.5 – 2 h, heräilytauko ja taas unta1.5 – 2 h. Sitten päikkäröidään, jos vaan pystytään. Tämä ei kuulkaas ole yhtään kiva tapa viettää ns. lomaa. Ei sitten ollenkaan. En minä tällaista odottanut, en tod. Mutta ei voi mitään, näin se vaan nyt menee.

Sain sentään tuossa aamunkähmeessä kirjoitettua ja editeerattua edes yhden jutun, joka on seissyt tuossa odottamassa jo pidempään. En ole oikein saanut siitä mitään irti, enkä tiedä sainko nytkään. Mutta tehty se on ainakin eikä ole enää painamassa mieltä. Toiset odottavat kuitenkin jo kiljuen vuoroaan sekä lukemista, mikä ei suinkaan ole huono asia :D

Pakko muuten vielä kertoa siitä sängystä tipahtamisesta sen verran, että se sai todellakin entiset vammat yltymään uuteen, melkoiseen särkyyn ja toi lisäsärkyjäkin oikein vekkulisti. Pirulauta! Olen notkea kuin rautakanki, en taida taaskaan taipua kunnolla taksoon. Siitäkin on tullut muuten jo sanomista. Että pitäisi mainita ongelmista.... siis yksi kuski känätti asiasta. Missään ohjeissa ei mainita kuin avun tarpeesta ja apuvälineistä! Jos minä en taivu nopeasti, en taivu enkä muuten taivu muutenkaan. Nih kerta! Se on kuskilla oltava aikaa odottaa sen verran, että pääsen paikalleni – oli sitten normitakso eli koppitakso.

Josta tulikin mieleen, että pitäisi ottaa yhteyttä meitin arvauskeskuksen apuvälinepuoleen. Sain sinne jopa lähetteenomaisen paperin. Taidan jättää sen kuitenkin siiheksi asti, että olen taas töissä. En aio soitella omaan laskuuni Tsadin jonotusnumeroihin... kuitenkin taatusti ensin yhdistävät fyssaterpalle, joka haluaa tulla kotikäynnille tms. Eli laitan sinne postia Varastolta, parempi ja hyödykkäämpi niin. Soitelkoot sitten minulle! Olisi tarvetta muutamallekin pikkuiselle jutulle nimittäin.

No, näillä nyt kuitenkin mennään, mitä on! Ainakin tänään kauppaan ja liksapäivän kunniaksi ostetaan eräänkinlaista jädelöä (vinks, vinks!) :)

POLKA – LAISKA JA SAAMATOINEN!

 

PELKKÄÄ VÄNKYTTELYÄ...

eli en saa aikaiseksi mitään järkevää. Nukuskelen lyhyitä tai vähän pidempiä unia pitkin vuorokautta. Yöunet ovat taas lähes täysin kateissa eli kissoissa. Lisäksi onnistuin tosiaan eilen tipahtamaan sängystä noustessa lattialle ja nyt särkee taas erittäin mielenkiintoisella tavalla nuita aikaisempia vammoja, jotka olivat juuri paranemassa. Lisäksi toinen nilkka nuljahti jotenkin veikeästi, samoin polvi, joten vammoja lisää. Ei perkele, on meikäläisellä tosiaan tuota tuuria!

Sain sentään vietyä eilen edes roskat, jotta pääsen taas kertomaan tarjonnasta. Olisi ollut kirjahylly (Ikean, muistaakseni), sellainen musta, jossa on rautalankapitimet hyllyille. Ei näyttänyt vammautuneelta sekään. Lisäksi oli ilmanpuhdistin – siitä ei voinut tietää, toimisiko se. Ja iso säkki, jota en kehdannut jäädä inventoimaan, kun muutakin porukkaa rynnisti juuri sisään. Se hyvä puoli siinä on, että pitää nuo katin tuotokset kiikuttaa päivittäin pois, että näkee tuon tarjonnan aina tuoreeltaan ;D

Tänään tarjolla kapistusten eli vaatteiden ja kenkien uusiosijoittelua kylmempiä kelejä ajatellen. En minä muuta taida jaksaa tai edes halutakaan jaksaa. Jotakin muonaa eli kasviskeittoa pitänee laatia. Kirjoittaakin pitäisi, ei vaan siinäkään ajatus laukkaa. Jospa saisi taas lääkityksen ajoitettua niin, että myös ajatusten puuhakkuus lisääntyisi sopivaan aikaan... Ei, ei minulla ole tylsää. Minulla on edelleen paljon lukemattomia kirjoja sekä paljon nettailtavaa. Pari asiallista asiaakin sopisi hoitaa, mutta kun ne jaksut eivät oikein riitä siihenkään asti. Eli vaihteeksi riitelemään residenssin lämpötilasta sekä niistä muutamasta puutoksesta, joita ei ole vuoden (!) aika ehditty korjata.

Mietin juuri, olenko enemmän laiska vaiko väsynyt? Taidan olla molempia. Ryömin vähän väliä sänkyyn lämmittelemään ja lukemaan kesken kiihkeimmän (köh) toimintasession. Tämä kylmyys ja kosteus kuulkaas syö naista eli aiheuttaa kivoja lisäsärkyjäkin ja varmaan myös sitä kautta väsymystä. Etsin katsokaas epätoivoisesti syytä olla tekemättä mitään.

Ai niin, ne taksomatkat olisi tosiaan syytä laskea tänään. Olisi kaksi ylimääräistä pakkomenoa tälle kuulle. Lisäksi normiostosreissut ja minusta tuntuu, että tällä viikolla pitäisi käydä kaupassa pariinkin kertaan. Tod.näk. huomenna (ja samalla Itelliaanossa) viimeistään. En minä tiedä, mitä oikein ajattelin torstaina – kuvittelin ostavani muonaa viikoksi. No, nyt ei enää ole hirveän paljoa, mistä riipiä! Tosin olen mussuttanut vähän väliä jotakin, mättöfiilis oikein päällänsä. Mutta kun on nälkä, en taatusti jätä syömättä! Lisäksi Belgan mukaan lähti jotakin pientä ja kyllä saimme lauantainakin aika vuoren muonaa kulutettua.

Eli tämmöistä taviseloa ja maanantaita taas vaihteeksi, tapahtumaköyhää ja hiljaista kuten aina. Onneksi, en minä suuria draamoja kaipaakaan. Ihan riittää naapurin koiran ulkoiluongelmat; nuori haukku on tajunnut, että pääsee ulos riittävän kauan huomauttelemalla ja vinkumalla isäntäväelle. Ja kukas muu häntäkään ulkona käyttäisi kuin talon emäntä. Naapurin leidi siis ulkoilee todella monta kertaa päivässä pienen lenkin karvakasan kanssa, välillä jo vähän työlästyneenäkin ,D

Welhotar taitaa mennä vaihteeksi pitkällensä kirjan kanssa, jospa siinä taas saisi tempaistua pienet uusiounet. Ihan vaan vaihteeksi, kun yö on ollut harvinaisen lyhyt tähän asti; olen noussut ylös kolme kertaa – ainakin – ja mennyt uudestaan unille. Hmph.

UNETOINEN WELHOTAR ON FLEGMAATTISTA SEURATTAVAA!

 

SE PYÖRII SITTENKIN, SUORASTAAN HURISEE!

 

Ja nyt minä kuulkaas puhun tuosta keskusyksiköstä sekä koko tästä pläjäyksestä, jota myös työpisteeksi jopa voisi kutsua (hei, sepä kuulostaa tosi hienolta tässä residenssissä..). On niin mukava kuulla tuota hurinaa ja kirjoitella kaikessa rauhassa, vaikka vähän nopeammin, melkein työvauhtia eikä mitään kammoittavaa tapahdu. Tässä vaiheessa tietysti pitää koputtaa puuta. Eilen aamulla sain toisen koneen kaatumaan kertaa monta siinä vaiheessa kun ensin kirjoitin tuon surkean päivityksen sekä hieman pidemmän jutun sinne toisaalle. Ja sitä ähräämistä! Nyt tämä kuulkaas käynnistyykin niin että HUPS vaan (on äimänä käkenä). Lisäksi olivatten jo ehtineet nostaa laajakaistanopeuttakin eiliseen mennessä, joten kyllä sekin tuntuu mukavalta. Tähän voisi jopa tottua :D

Oli tässä kieltämättä pieniä hankaavuuksia eli käyttis jouduttiin käymään pihimässä Keitsin poijan takahuoneesta. Sen jälkeen pieniä ajuriongelmia. Mutta ns. loistokas loppu eli pääsin maksamaan laskuja jo eilisiltana! Lähettelen edelleen kiitoksia sinne syntymäkotikaupunkiini, ziitosta siis. Belgalle kiitokset menevät asennusstipendin muodossa tilipäivänä ensi viikolla. Kyllä se poika on ammattilainen, täytyy myöntää. En minä olisi kaikkea osannut hakea niin nopsasti ja nakutella asioita kohdallensa.

Tosiaan pientä hienosäätöä vielä vaaditaan, toki. Tämän viikon pärjään näillä tavishommilla vallankin mainiosti. Ei tule hätä käteen, toivon ja Belga lupasi tarvittaessa myös puhelintukea ;D On se kuitenkin aika ylellinen olo, kun on kohtuullisen ison oloinen plittana näyttö edessä, kepoisa ja nätti näppyimistö ja silleensä. Monitoimikonetta ei asennettu vielä, sille ei niin paljon olekaan tarvetta ja sekin vaatii omat kikkailunsa. Mutta kyllä – minä olen tyytyväinen tähän. Varsinkin suhteutettuna siihen, että käytin koko hommaan 65,69 + 7,90 monikansallista. Olkoot se ennakkoa veronpalautuksista :)

Eli sepä näistä konettamisasioista tähän mennessä. Asiaan varmasti palataan vielä viikon-parin aikana jonkin kerran. Pääasia, että Minä Itte pääsen päivittelemään ja hoitelemaan asioita (tai siis pääsisin, mutta Vuotatus takkuaa vaihteeksi). Siihenhän tässä oikeastaan vain eilen tähdättiinkin.

Muuten eilinen meni erittäin kivuliaissa ja väsyneissä merkeissä. Kuvittelin sitten, että normilääkepläjäyksen illalla otettuani ja vähän myöhemmin sänkyyn kiivettyäni saan goisia koko yön. Hmph! Heräsin täsmälleen 1.5 h päästä täysin pirtsakkana. Ei voinut mitään; keittelemään kaffet, vähän leipää sekä pikkuisen nettailua. Lisäksi yksi ylimääräinen särkylääke. Kun se alkoi tehota ja vähän väsyttää, taas toiveikkaana sänkyyn. Just, 1 h lisää unta ja sama piristys uudelleen. Tässä sitä sitten taas nakutellaan. On tämä aikamoista kushemmettiä. Siis minä kestän sen kyllä näin lomalla ollessa, mutta mitenkähän mahtaa käydä töiden taas alkaessa?! Vai väsyisikö silloin rankasta työpäivästä niin, että nukkuisi paremmin, edes vähän? Se jää nähtäväksi, nyt on pakko mennä tällä mitä on. Ilmoitin kyllä omisarvikselle, että aion käydä vastaanotilla vielä ennen vuoden vaihdetta. Ainakin tsekkaamassa repsut ja valittamassa lisää. Lisävalitus ei koskaan ole pahitteeksi, eihän?

Ei, en minä tässä nyt aio sen kummemmin valitella. Täksi päiväksi on puuhaa vaikka minkälaista. Normisöndaagista lähtien eli jonkunasteista siivoamista ja hynttyiden sijoittelua paikoillensa sekä paksumpien lainapeitteiden etsintää itselle. Pakkoruisku, yäks! Josta tuli mieleen, että ensi viikolla on pakko olla yhteydessä talohuoltoon; jopa Belgan mielestä täällä on oikesti kylmä! Samalla saa taas mainita ihan paristakin asiasta, jotka eivät ole vähän yli vuodessa liikahtaneetkaan eteenpäin. Mutta siis tänään... jospa yhden kirjoituksen yrittäisi saattaa taas kohdallensa tänäänkin. Laatia jotakin jämäapetta, vaikkei meiltä kyllä paljoa jäänyt (ahneet äitee ja poika). Kuukauden matkakiintiö pitäisi laskea ja tarkistaa huolella, olisi kaksikin pakkomenoa normikeikkojen lisäksi. Riittääkö vaiko eikö – voi miten jännittävää tämä elämä onkaan.

Josko lähtisi jännittelemään itsellensä vaikka toiset aamukaffet. Vedin äsken aamumömelöt ja jotakin tuntuu selkeästi puuttuvan elimistöstä, se ylimääräinen kofeiini. Se saattaisi jopa nukuttaa vielä hetkiseksi, jos hyvä tuuri kävisi. Onneksi on – edelleen – paljon lukemattomia opuksia!

Jahas, ei tästä päivityksestä näytäkään tulevan mitään. Vuotatuksen Veka on jättänyt serverihamsterit ruokkimatta koko päiväksi – internal error. Ja minä kun olisin niin halunnut kertoa tämän kaiken turhan tiedon. Toisaalta, nyt voin kertoa myös miten olen viettänyt tämän typerän kaupallisen päivän; lähes kokonaan päikkäröimällä! Välillä tein muonaa, imureerasin ja kävin ruiskussa. Välillä otin tunnin tirsat kertaa monta. Ei siis paha, mutta näkynee taas yöunissa. Lisäksi voin peljästyttää teitä kertomalla, että taas täällä rojahti! Siis minä. Puoliunessa kankesin itseäni alas sängystä tietyllä tekniikalla, ettei kylkiluihin ja selkään sattuisi ja CRASCH → siellä sitä oltiin plaattialla sängyn vieressä. Kiroilujen ja sadattelun jälkeen kankesin itseni vaikeasti pystyyn ja tarkastelin vammoja; aivan, samat vammat saivat nyt sitten päivityksen. Voihan vee sanon minä. Sattuu, särkee ja juilii taas oikein kunnolla.

POLKA UUSINE KONEINEEN – JA HUOMAAHAN SEN, EIKÖ?

 

PAKKOPÄIVITYS – JOS VAIKKA JOTAKIN TAPAHTUISI

 

 

Ihmettelette tietysti otsikkoa, ei pitäisi! Tänään Sen pitäisi tapahtua eli Belga on tulossa asentamaan uuden pöytäkoneen käyttökuntoon. Tietäen kuitenkin tuurini, mikä tahansa voi mennä vikaan. Siksi en itse siihen käynytkään tällä kertaa käsiksi, vaikka aikaisemmat asennukset ovat menneet ihan ok. Tästä syystä on päivitettävä nyt heti aamusta...

 

Belgahan on ammattimies, mutta kun. Todellakaan, koskaan ei tiedä! Saatan jopa joutua nettipimentoon *voi kauhistus*. Jos kaikki menee, kuten suunniteltu on, parin tunnin sisällä on kaikki kunnossa ja paikallansa. Tähän kuitenkin liittyy kaikenlaista kivaa näppäröintiä sijainnin ja erilaisten yhdistelmien kanssa. Tila on edelleen rajoitettu ja käyttömukavuudesta ei tulla karsimaan ;) Siinäpä siis haastetta viittä-vaille-valmiille Miehellemme Lipastolla.

 

Olen kuitenkin tehnyt omia taikojani täysikuun aikana. Lisäksi maanittelen Kohtalottaria myös ruuan voimin eli Belgalle on tarjolla lounaaksi kalapöytä (tuo opiskelijan unelma); häkään tapettua fisua, fisua pinadin kanssa, silliä ja maustefisua. Lisäksi keitettyjä kanan hävyttömiä, joita opiskelija ei koskaan malta syödä kahta vähempää. Tyrkylle tuodaan toki hyviä jauhoisia pottuja jokunen kappale. Lisukkeena vielä rapsakaksi kiehautettuja vihreitä papuja, rakuunaporganoita, tsatsikia sekä tavissaladoa. Jo on kumma, jos ei näillä pärjää. Ai että jälkkäri unohtui; kahdenlaista piirasta, suklaakeksejä, mangokeksejä sekä kaffetta riittävästi.

 

Pidetään sitten kaikki peukut, varpaat sekä muutkin ulokkeet *tsihih* pystyssä tuossa puoliltapäivin ja siitä eteenpäin. Eikö vaan?

 

Muuten elo on aika tylsää. Edelleen säryt ovat kohtalaisen mittavia, vaikka titrailen lisälääkityksellä aika hyvin. Unet ovat kadoksissa ja vaativat myös troppaamista. Kuitenkin eilen sain päikkäröityä kertaa monta ja yölläkin ensin pari tuntia unta, nettailusessio sekä tunti lisää goisimista. Eiköhän tällä jo tänään pärjää. En halua sentään laps raukalle menettää olemattomia hermojani.

 

Koska en ole saanut nukuttua, en myöskään ole saanut tehtyä mitään järkevää. En kirjoitettua juuri mitään, en tehtyä asioita. Suunnittelin ainakin yhden ompeluspäivän pitämistä, mutta kehnolta se ainakin tässä vaiheessa näyttää. Pitäisi korjailla vaatteita ja muutakin pientä. Kun vaan viitsisi, jaksaisi ja haluaisi. Lupasin myös eräälle tuttavalle tehdä pari pikkujuttua, tosi pientä siis. Lisäksi huushollia piti vähän puunata ja vängertää talvisempaan kuosiin. Motiivi, usko ja toivo ovat kuitenkin hukassa, vaikka en ole edes töissä! *ihmettelee itsekin*

 

Toivottavasti kaikki siis menee hyvin ja huomisaamun hirmutärkeän päivityksen saan tehtyä vaivattomasti. Pitäkää nyt, jumaliste, niitä peukkuja! Tämä ei ollut toivomus, tämä oli uhkaus... Muuten ei tule sitä Suurta Kirja-arvontaa, jonka olen luvannut järjestää vielä tämän vuoden puolella. Kyllä – arvonta on todellakin tulossa. Ajankohta ilmoitetaan jopa melko pian. Palkinnotkin ovat mittavia, kirjoja – mittavia kirjoja siis ;D

 

Minä tästä poistunkin sitten lukemaan. Ehkä ensin ihan pikkuisen siistin papereita ja muuta härpäkettä pois The Asennuspaikan ympäristöstä.

 

 

 

POLKA, JOKA KUUMEISESTI, MUTTA KAUHUISSAAN ODOTTELEE TULOKSIA!