on tämä tämmöinen taas. Kävin eilen hyvin pienellä roudausreissulla. Tai, tuota, kyllähän siitä kuitenkin melkein täysimittainen sitten tuli. Oli vaan pakko käydä postissa. Eikös tuo penteleen itaalovastine ollut palauttanut erään kirjapaketin :o Siis hei ja ihan oikeasti, sain lapun viime viikolla! Joku on ilmeisesti hukannut sen ensin, sitten löytänyt ja kiikuttanut minulle. Ja minä hyväuskoisena hakemaan. Hiippana piti minua takuulla tosi tyhmänä, kun ikivanhaa pakettia kävin hakemassa. Hmph, no laitoin lähettäjälle viestiä asiasta, josko saisin sen uudelleen itselleni. Paha kyllä, ei edes lähettäjästä ollut tietoa tarkemmin. Laitoin vain seurantakoodin ja muut tiedot sitten Kirjavälitykseen. Eiköhän se niilläkin tiedoilla löydy. Lisäksi hain toisen paketin, isomman, mutta tosi kepoisan. Sen sisältö puolestaan oli erittäin miellyttävä! Minähän täälläkin olen mainostanut tätä sivustoa . No, eräässä tavaravaihdossa sain nyt oikein nätit Verna-viinilasit, kauniin vihreät ja tukevat. Tykkää oikein kovasti. Minun viinilasini kun ovat kärsineet pahasti; sain kerran lahjaksi nättejä, kierrätyslasista käsin tehtyjä laseja, joista jokainen oli pikkuisen erilainen. Mutta ne menivät tosi helposti särki ja jäljellä on enää yksi. Tarvistakin siis oli ja jälleen kerran tavarat kohtasivat toisensa kaikessa tarpeessa ja rakkaudessa, jos nyt niin voi sanoa. Eli kyllä tuo on minusta tosi hyödykästä!
Sen verran pitää vielä sivustoa mainostaa, että olen päässyt eroon osasta tavaraa. En tietenkään läheskään kaikesta, mutta paljon sellaisesta, jota en tod käytä (pienet pitsiliinat, lasinaluset, joidenkin kirjojen kaksoiskappaleet, viherkasvien alut). Tilalle olen taas saanut joko kivaa tahi tarpeellista – se on aina mukava, ettei tavaroita vain heitetä pois vaan pistetään reilusti kiertämään tarpeessa oleville! Ja maailma pelastuu... no ainakin ihan pikkuisen, jos siltä kantilta katsoo :D
Eilisestä vielä, kirjastosta pari kirjaa, no problems. Ja nyt oli kerrankin aikaa laahustaa Rismassa etsimässä paria pikkutavaraa – löysin molemmat. Niinkin simppelit asiat kuin hyvin pieni säleikkö kukkapurkkiin posliinikukkaa varten löytyi. Samoin löytyi se maailman simppelein aterimien kuivatuspönttö (vai mikä se on nimeltänsä), jota olen myös etsinyt. Entinen kun on halkeillut, sisältä naarmuinen, peruslikainen ja kulahtanut. Haa eli sain molemmat ja tilipäivän kunniaksi ostinkin ne sitten! Lisäksi toisten kahjojen kavereiden yllytyksestä ostin Ainon lakujäätelöä, joka oli ihan nami tuttavuus. Tosin itse melkein tykkään enempi tavisvaniljasta, jonka päälle holvataan rutkalla kädellä lakukastiketta. Mutta Aino-jädet ovat kyllä herkkuja koostumuksensa puolesta, ei voi muuta sanoa. Juu, ja kalliimpia kuin muut. Mutta kerrankos sitä voi kokeilla jotain tuollaistakin!
Muutakin ruokapuolta ostelin nyt jemmaan, ettei tarvitse täällä nälkäänsä valitella. Sen verran oli laputettua tavaraa ja halpistarjouksia, että katsoin ne ansainneeni ja pakastinkin sai töitä. Eli kohtuullisen hyvä reissu muuten, mutta oli järjettömän kylmä. Minua siis ainakin palelsi, viima viilsi joka paikassa ja koipia sekä selkää juili mielettömästi. Kotona oli pakko tropata melkein heti jo vahvemmalla kipulääkityksellä. Juilii niitä kyllä vieläkin, ähh. Kukas käski lähteä? No ei kukaan, mutta teki mieli jotakin muuta muonaa kuin mitä olisi enää ollut tarjolla ja etenkin kissa oli vailla raksuja; tämä on tärkeä pointti, muuten joku syyttäisi eläinkääkkäyksestä!
Ilta menikin nettaillessa ja lukiessa, ei siinä enää muuta jaksanut. Välillä tässä koneen vieressä ja sitten taas hetkeksi pitkällensä sänkyyn lepuuttamaan. Tropata piti vielä illallakin lisää, ei siinä mikään auttanut. Hemmetti, kun olisi edes jotakin kunnon troppeja, mutta kun ei ole edes niitä! Mrhmh.
Eli ei mitään kerrottavaa eilisestä, normirapoa. Tälle päivälle ei suunnitelmissa myöskään muuta kuin roskien vienti, joka sekin muodostuu joskus melkoiseksi seikkailuksi. Lähdenkin suunnittelemaan ao. toimenpidettä kaffen ääreen.
POLKA – TUO ITSEPÄINEN KUTJAKE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti