Eli ilmeisen levottomasti, huonounisesti ja vähän väliä heräillen. Juilii, tekee kipeää, särkee. Saan nukuttua korkeintaan 1.5 h pätkiä. Sitten pitää ihan kokonansa nousta. Välillä keitin jo kaffetkin, sain sen jälkeen tunnin unta. Ei ole laitaa tällä kuulkaas, kohta menen / tulen ja sekoan (siis vielä pahemmin). Päivällä taas, no, eilenkin päikkärit iskivät päälle kuin nuijanukutuksena. Hyvä, että jaksoi hoiperrella edes sänkyyn ja sitten unta melkein pari tuntia. Omituista, mutta kummallista!
Tänään siis vuorossa normiroudaus toivottavasti Toverittaren avituksella, luvattu ainakin on. Ei silti, saattaisi noista selvitä yksinkin. Toisaalta, nyt voisi taas ostaa jömmaan jotakin, jos on tarjolla. Pakkaseen jotakin laputettua; leipää, fisua tms. Met katsomma ja tarkasti, toki. Postiin on paljon vietävää, tiedän sieltä myös olevan tulossa tavaraa. Ei ole näköjään vielä ehtinyt meille asti. Tarkoittaa sitä, että ensi viikolla on mentävä ihan asiakseen sinnekin noutamaan yhtä ja toista. Ai niin, jos muistatte sen paketin, jonka olivat palauttaneet – Kirjavälitys löysi sen heti ja lupasi laittaa uudestaan tulemaan meikäläiselle. Voitto!
Eipä silti, kirjapinoja nyt vaan on aivan hirmuinen määrä edelleen eikä se juuri ehdi alentua jostakin syystä, vaikka luen koko ajan. Luen välillä kirjaston kirjan, välillä oman kirjan jne. Sitten pitäisi välillä ehtiä kirjoittaakin vielä. Äh, turhaan minä valitan vähistä unista, kun tekemistäkin on. Toisaalta en ole kyllä penaalin terävin kynä, jos olen äärimmäisen väsyksissä; teen typeriä kirjoitusvirheitä, vääriä viittaussuhteita sun muuta pashaa. Omassa blögissä sillä niin väliä, mutta muilla saiteilla ja framilla onkin vähän toinen juttu. Kieli saisi olla edes kunnollista, vaikka asia ei aina olisikaan (wirn).
Mitäs muuta minä kertoisin... ruokapolitiikka on ollut lähinnä vihanneskeittopitoista. Ihan siksi, että on ollut niin karmean kylmä. Kuuma keitto lämmittää, tuoksuu hyvälle ja lämmittää!!! Ainakin hetken ajan ;D Onnistuin löytämään myös muutaman erinomaisen piärynän, jotka jo ehdin syödä pois. Niitä pitääkin ostaa lisää, olivat kohtuuhintaisia ja oikeaa plaatua. Jotakin muuta pitäisi välillä keksiä syötäväksi, ainakin huomiseksi. Belga tulee lopettelemaan asennuksia ja lupasin sen tavanomaisen lounaan opiskelijalle.
Ei, ei minulla todellakaan ole mitään kerrottavaa eikä rapottavaa. Elämme kissin kanssa mahdollisimman hiljaista eloa, ihan tarkoituksella – ettei kukaan vaan huomaisi meitä!
Päivän slogan: Turha toivoa sellaista, mitä ei taatusti saa!
Päivän biisi: Mercedes Benz
Luettua: Petri Karra – Kohtalonohjaaja. Monitasoinen, omalaatuinen tarina miehestä ja hänen minuudestaan, pariskunnasta ja pojasta. Suosittelen, jos kestää hiukan daideellista kikkailua. Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart – Vaara vaanii kattilassa. Miksi pelkäämme aitoa ruokaa. No, tämä lienee vähänkään valistuneelle kuluttajalle kohtuullisen tuttua asiaa. Eli miten sikoja, kanoja ym. kasvatetaan nykyään. Antibiooteista ja lannoitteista, paskasta (!) ja paljon muusta. Sekä täysin käsittämättömistä määräyksistä taas toisaalla. Kaikille, jotka haluavat tietää lisää siitä, mitä syövät! A. J. Kazinski – Viimeinen hyvä ihminen. Tunnettuja hyväntekijöitä löytyy surmattuina, onko asialla sarjamurhaaja ja jos, niin millainen. Vai vielä pahempaa? Ei pashempi idea tässä trillerissä. Christopher Ciccone – Siskoni on Madonna . Millaista on oikeasti olla Madonnan broidi? Salaisuudet julki -tyyliin, mutta ei nyt niin hirmuisen rumasti kuitenkaan. Elämäkertojen ja Madonnan kavereille. Kari Honkanen – Kasvun vuodet – isyyspäiväkirja. Down-lapsen isä jatkaa tarinaa. Muuten ok, mutta tuo jesseily on jo liikaa. Siihen kuluu yli puolet kirjasta! Tunput käteen. Heti. Hal Duncan – Pako Helvetistä. Todellinen pako Helvetistä ja aika kammottava sellainen. Rumien tarinoiden ja jännäreiden kavereille! Tom Rachman – Keskeneräiset. Kertomus eräästä sanomalehdestä, sen toimittajista, jutuista ja lehden lopullisesta tilanteesta. Ei pashempi tarina, tykkäsin tavallansa. Raija Oranen – Nimeltään Kekkonen, no joo... eipä ollut ihmeellistä faktiota. Ei mitään kiinnostavaa, ei edes kirjoitustavassa. Tylsä! Miika Nousiainen – Metsäjätti. Oman kylän poika pääkallonpaikalta laitetaan ensin YT-neuvotteluihin ja saneeraamaan hommia (siis työntekijöitä). Rinnalla kulkee vaimon raskaus sekä parhaan ystävän muistot nuoruudesta. Tykkäsin, tämä jaksoi kantaa kuitenkin, vaikka sivujuoniakin riitti. Claes Andersson – Oton elämä. Otto, ilm. Anderssonin alter ego, muistelee elettyä elämää ja lapsuutta sekä nuoruutta 1960-luvulla. Yrittää kirjoittaa työhuoneella, saa pari sydäriä ja selviää. Selviää myös, mikä on tärkeää. Tästä pidin kovasti, tosin olenkin aina pitänyt Anderssonin tekstistä – suosittelen muillekin. Johanna Sinisalo – Enkelten verta. Tämä voi olla tulevaisuutta jo huomenna, maapallo on sinulla vain lainassa lapsiltasi! Suositan kaikille! Gianrico Carofiglio – Todennäköinen syyllinen. Vähän erilainen dekkari, tai oikeastaan asianajajan tarina elämästä sekä hänen yrityksestään puolustaa erästä syytettyä. Suosittelen. Ja loputhan löydättekin sieltä toisaalta...
LISÄÄ KIRJOJA, MÄ NÄEN VIELÄ SENTÄÄN LUKEA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti