ÄHH – NUKUTTAA, TYLSISTYTTÄÄ...

pitäisi tästä alkaa piristyä! Vinskin perhana taas jolisi pitkin aamuyötä, kunnes häntä oli palveltu riittävästi ja sitten eivät enää minun unenlahjani riittäneet. Hmph, ei kiva. Hetken sain uusiounta kaffen jälkeen, mutta eihän se riittänyt. Mupelsin sitten piruuttaani pari päärynää ja taas tekisi mieli :O

Täytynee odottaa säädylliseen ruoka-aikaan. Belga on tulossa lounaalle ja lupailin taas jotakin vähän parempaa; feikki-grecusaladoa, fisusia kera katkisten ja herkkareiden sekä uuden sadon pottuja jostakin päin maailmaa. Halvennuksessa kun sattuivat olemaan kaikki ainekset ;)

Muuten ei oikein mistään saa aikaiseksi mitään. Eilinenkin meni taas pyykätessä lisää ja haahuillessa jotakin pientä kotihommaa, noin kursorisesti ikäänkuin. Mitään isompaa en ole viitsinyt edes ajatella. Tai ajatella sen verran, että mielessä on tietysti käynyt vaikka mitä. Kohta pitäisi – ainakin kalenterin mukaan – olla kevät. Pitäisi saada parvekeklasit ja ikkunat pestyä, josko Belga tekisi sen palkkiota vastaan. Pari mattoa on pestävä ja verhoja vaihdettava. Semmoista ehostusta ikäänkuin, vanhan plakin päälle. En minä mitään muuta aio enkä jaksa.

Enkä minä jaksa tänä aamuna kirjoittaakaan. Väsy punkeaa silmiin, koska valvoin kohtuumyöhään ja lueskelin. Lisäksi tuli kirjoiteltuakin. Ähh, taidan keittää myös uusiokaffet ja riipiä yhden mömelön.

POLKA – KYLMÄÄ, HARMAATA JA TYLSÄÄ...

 

HIRVEÄSTI TEKISI MIELI...

lähteä jonnekin, siis reissulle. Eikä välttämättä kotomaassa. On vain yksi mutta eli minä tarvitsisin seuralaisen! Pitäisiköhän yrittää värvätä Belga mukaan maksamalla hänen matkansa. Kehtaisikohan poika vielä lähteä äiteensä kanssa reissulle. En minä muuten mitään apuja, mutta jos koivet ja selkä sanovat sopimuksen irti äkillisesti ja kunto huononee, olisi parasta olla joku, joka hoitaisi eteenpäin. Muuten mitään väliä...

Jahas se on taas harvinaisen pitkä perjantai, joka näkyy myös kelissä. Jo pentuna muistan, että aina oli tällaista. Ei saanut mennä edes naapuriin, ettei olisi häiriköinyt kenenkään mielipiteitä. Silloin oltiin vielä niin "ajattelevaisia", vaikka meillä ei vietetty mitään sen kummemmin eikä uskonnollisuudesta ollut tietoakaan. Myöhemmin sitten tulikin riehuttua usein kaveriporukoiden kanssa jonkun kotona, jos vanhemmat olivat poissa. Mutta aina oli tällainen keli – harmaa, räntäinen ja inha. Yäks! Pitäisiköhän tehdä lämmittävä jallutoti?

Josta päästäänkin itse teemaan eli totista muniin, totisiin muniin. Munista kun on uutisoitu kaikenlaista pitkin viikkoa. Tämän kyllä ihan reilusti varkastin Toverilta. On se varmaan kivaa saada paavilta munaa, kaksimetristä munaa!  Siinä ikäänkuin katolisuus antaa täsmälleen oikean kuvan itsestään *ärtsy irw* ja tiivistyy äärimmilleen.

Ja että jotakin asiaakin olisi siteeksi mukana (edes joskus) tovereilleni vanhalla Herjaamolla sekä Hyyssissä tiedoksi tämä juttu sähköisistä terveydenhoitojärjestelmistä, jos ette ole sitä jo nähneet. Olen itsekin kirjoittanut asiasta jutun, mutta nyt siihen ei löydy linksua. Siis asia-asiajutun lehteen... palaan, jos löydän jostain linkin, se on nimittäin jo suht vanha!

Eilen sain kuitenkin lääkityksen hieman tehottua tehtyä yhtä ja toista eli ruokaa edes itselle, vaikka se vanuikin iltapäivään asti. Pestyä kissin läikittämän petaripäällisen – muutenhan koko sänky tuli taannoin pestyä kappale kerrallansa. Lisäksi kävin itse pakkoruiskussa iltapäivällä auringon hiukan pilkistäessä. Sain myös kirjoitettua pari juttua ja vietyä ne eteenpäin, jota ei suinkaan sovi halveerata, tämä on vain siis itselleni tarkoitettua... Ja loppuaika meni puolittain lueskellessa ja välillä lueskellen Erittäin Tärkeitä Bloggauksia sekä muuta netti-(dis)informaatiota hanakasti.

Tänään olisi sitten samaa taas edessä eli pieniä kotihommia, lukemista, kirjoittamista sekä erilaisen vihannesmätön laadintaa. Lisäksi pitänee tarkistaa, milloin Belga ehtii lounaalle ja uskaltaisiko hänelle esittää jotakin reissua kimpassa, edes Tallinnaan, jossa kuitenkin ollaan oltu niin usein.

Hörhö muisti toivottaa päästäistä ja sai hyvin kylmän vastaanoton, jota kovasti ihmetteli. Sanoin vain, että hoitaisi ensin muutamankin mokansa kuntoon. Saattaisin sen jälkeen jopa suostua keskustelemaan puhelimessa hänen kanssaan. Sitten puhelin kiinni, minen jaksa. Kuspiä.

Tämä taitaa lähteä katsastamaan Päivän Päärynän kypsyysasteen – minä olen todellakin nyt addiktoitunut erittäin pahasti niihin! Voisiko joku ehdottaa hyvää päärynäkatkoa tai jotakin vieroituslääkitystä? :O Sillä pakkohan niiden on olla ihmiselle pahasta jollakin tavoin, jos minä olen niihin koukussa!

POLKA – KILO PÄÄRYNÖITÄ JA HETI!

 

NUKKUU, MAKSAA LASKUJA, NUKKUU...

eikö siinä ole aivan riittävästi tekemistä tälle päivälle? Kun vielä yritän tropata itseäni kuntoon eilisen jäljiltä. Tuli nimittäin yöllä herättyä jokunenkin kerta mielettömiin särkyihin. Eilinen megalomaaninen reissu tuli tehtyä, hyvin selvisin. Joo, paitsi eräs frouva, joka minun piti tavata, veti välistä! Että ketutti, turhaan istuin kylmässä viimassa (mikä ei siis parantanut ainakaan särkyjä ja selän kuntoa) Risman edustalla ja odotin. Hän on niitä viimetipan naisia, oli katsastanut "sopivan aikataulun" ja hemmetin hölmö luottanut siihen. Ei olisi pitänyt! Bussi oli ollut Malmilla vasta rutosti sen jälkeen, kun minut jo noudettiin – treffit olivat olleet n. 25 min sitä ennen. Että se siitä, ei kannata luottaa aikatauluihin ja toki hänkin laittoi sen bussikuskin syyksi. Minä taas olen sen verran omituinen, että olen mieluummin vartin etuajassa kuin vähänkään myöhässä. Ähh, eksyin asiasta, vaihteeksi. Siis oli kasseja, kolme täpöisen täyttä kassia. Kirjoja, pari pakettia, lisää kirjoja, vihanneksia ja herkkareita, tavismuonaa, kissanmuonaa. Vähänkö oli raahaamista siis.

Kotoon päästyä pikaisesti kaffetta kehiin ja lotkottamaan pitkällensä, ei jaksanut yhtään mitään. Piti valvoa, ei jaksanut. Otin uniavitteet ja päätin nukkua. Eikö Vinski ala jolisemaan taas keskellä yötä, pariinkin otteeseen. Ja sitten kun laitoin valot päälle, sain vielä nukkua vähäsen. Nyt olen sentään edennyt jo aamukaffien ja -mömelöiden jälkeiseen tilaan sekä selaamaan osaa viesteistä. Pitäisi käydä maksamassa pino laskuja, tai siis ainakin laittaa osa niistä ennakoivasti maksuun. Muuten joku niistä taas häviää jonnekin tai muuta kivaa. Eli laskuja, laskuja ja sen jälkeen voisikin hetkeksi mennä lämmittelemään peiton alle.

Argh, josta tuli mieleen, että olisi kiva käydä ruiskussa ja laittaa petivaatteetkin pesuun. Hrrr, ehkä odottelen iltapäivään. Josko aurinko jossain vaiheessa vähän lämmittäisi residenssiä, ei tuolta voi tulla ruiskun jälkeen ulos muuten. Tänään ei siis tiedossa mitään sen järkevämpää. Lukemista ja ehkä kirjoittamista jossain vaiheessa. Olisi ainakin syytä, alkaa ahittaa.

Työkin ahittaa, vaikka nyt olen vapaalla. Ensi viikolla kaksi työpäivää ja toinen leidi on lomalla, josta en ollut tietoinenkaan. Joo ja ihan kiva! Olisi tosi mukavaa, jos minulle olisi edes kerrottu. Eli tein osan hänenkin hommistaan jo eilen. Prle, siinä kunnossa ei voisi pahemmin kiinnostaa. Rinttaaminenkin on niin jännää... joku on voinut laittaa syöttöön keltaista tai viheriää paperia erinäisistä syistä ja meikäläinen vaan on laittanut rinttinsä jonoon. Se ei näy omalta koneelta mitenkään. Jos vahtii rintterin vieressä, se näyttäisi jonoa, mutta arvatkaas, katsooko sitä kukaan?! No eipä tietenkään, kun pitää omat kopieeraukset saada justhetinyt ja oikean väriselle paprulle. Argh, ei kehityskelpoisia yksilöitä! Ja minähän en mene sinne joka välissä, asun kauimpana ao. vempeleestä! Pirulauta, sano... onko ihan pakko valittaa sellaiselle taholle, joka tekisi asialle jotakin? Voisin kyllä, mutta en millään haluaisi. Siitä tulisi taas sanomista muiden kanssa eli nyt tarkoitan Tosi Isoa Johtoa, joka jostain kumman syystä välillä kuuntelee meikäläistäkin.

No, nyt on vapaata, mitä välii... eli hush, maksamaan laskut!

KIVAA VAPAATA VAAN MUILLEKIN – MEILLÄ EI PÄÄSTÄISTÄ VIETETÄ!

 

EN MINÄ MITÄÄN PÄÄSTÄISTÄ TÄSSÄ,

kunhan totean, että lyhyempi päivä ja normihommat. Hemmetinmoiset hommat, itse asiassa. Ensiksikin Varastolla jäädään lomalle; osa jäi jo, osa on jäämässä ja arvatkaas huviksenne, onko trafiikkia riittänyt eli kaikki haluavat kaiken ja vähän päälle mieluusti äsken tai heti. Lisäksi ei ole tiettyjä papereita saatavissa uudella osoitteella, on ehdoton ohjeistus eli kielto laittaa mitään wanhalla :O Ratkaiskaahan tämmöinenkin ongelma? Minä kylmän rauhallisesti olen kirjoitellut vain uuden osoitteen tiettyihin paikkoihin ja sillä on menty. Lisäksi ei vanhoja (eikä uusia) mappeja löydy mistään tai oikeastaan ketään ei kiinnosta niitä hakea edes. Postiakin on varmaan jossakin, koska niin vähän asioita on ollut esillä.

Suoraan sanoen, pelottaa oikeasti se, kun asiat alkavat toimia edes jotenkuten. Sitten vasta kunnon härdelli alkaakin... nimittäin kun posti raahaa isoja häkkejä vanhaan osoitteeseen mennyttä tai tänne jonnekin jemmattua postia. Itsellä on iso pino arkistoitavaa, olen toki niputtanut kaiken (haa, fiksu minä) muovitaskuihin, joita oli itsellä jömmassa iso pino ;) *kierokavala*. Kaikenmoista omalaatuista on ilmennyt, todella. Yksi välikön palo-ovi repi hameeni eli käytännössä tässä duunissa on siis oikeasti revitty peliverkkaritkin. Tarkistelin asiaa ja se johtunee siitä, että tiivisteet on kiinnitetty jotenkin oudosti ja juuri tuossa polven korkeudella pistää esiin fittimäinen 0.3 cm:n piikki, joka näppärästi tarkertuu Welhottaren liehuviin helmoihin. Jos näin vielä käy ja palkeenkieli tulee, esitän korvausvaatimusehdotuksen vastaavalle taholle. Kerta se olisi ensimmäinenkin. Perustelut olisivat taattua kauraa...

Talo on muuten suunniteltu aivan älyttömästi, rappuja todella hankalissa paikoissa sekä erittäin jyrkkiä sellaisia ja omalaatuisia muutaman portaan laskuja tai nousuja tasolta toiselle :O Vain pari käyttökelpoista hissiä ja nekin tietysti kehnoissa paikoissa työtä ajatellen. Eipä olisi pahemmin vammakolla täällä kovin mukavaa. Käytävät ovat kapeat, niissä tuskin rollaattoreilla voisi toisen ohittaa, saati sitten pyörätuolilla – että se esteettömyydestä. Pari luiskaakin on, mutta tavan mukaan kaltevuuskulma on posketon! Voi hyväinen aika, jos olisi siis oikeasti pahemmin vammakko ja pitäisi käydä täällä töissä, olisi paljosti korjattavaa. On toki pari hyvääkin asiaa, esim. nais-mies-invavessat eli isot pissendaalit, joihin mahtuu millä tahansa välineellä, merkattu kaikille sukupuolille ja toisissa lisäksi suihku ja tilaakin on riittävästi. Melkein luksusta! Muuten ei paljon ole lapsille kertomista – itse pitää kaikki hoitaa eli posti hakea ja viedä, samoin rinttaukset edelleen sinne hemmetin kauas. Mikropönkällä ei ole kai ole lukuisten viestien jälkeenkään tietoa siitä, että rintterini ei toimi ja että sen pitäisi toimia. Eräs henkilö arveli, että eiköhän jo vuoden sisällä saada kaikki jotakuinkin kuntoon ja toimimaan. Eikä suorittavan tahon työvälineillä ole niin väliä, eikä niillä puutteilla. Eihän toki, paitsi että selkä ja lonkat huutavat jälleen jo aamusta! Lupaan ottaa viikon-parin sisällä kaameran mukaan ja valkata muutaman jalon otoksen :D

Kun röistä pääsee siis vastaavasti aikaisemmin, onkin sännättävä pitkän kaavan mukaiselle keikalle kylille. Rutosti postiasioita, kirjastoasiaa, apteekkiasiaakin olisi, halpiskauppa-asiaa, vihannestsioskiasiaa sekä normikauppa-asiaa. Seuraavan kerran kaupoille pääsee taas viikon päästä, joten on taatusti kolme kassia tavaraa, jos kirjatkin lasketaan mukaan. Menenkin pakkimaan palautettavat samantien mukaan... Illalla tulen olemaan kyllä aivan reporäähkä, olen sitä jo nyt. Joka ilta olen horrostanut melkein tunnin ja lämmitellyt itseäni, koska täällä on niin saatanan kylmä. Aamuisin vähän väliä käyn peiton alla 10 – 15 min. lämmittelemässä välillä, yritän olla vajoamatta liian syvälle lämpöön.... Mikään ei ole niin inhottavaa kuin hyvän aamukaffen jälkeen alkaa hytistä kylmästä ja joutua kaivautumaan takaisin vain hetkeksi sänkyyn tietäen, että siitä on aivan kohta taas lähdettävä!

Päivän linksuna leidin julkilausumaa – täyttänyt jo 50 vuotta, ai kauheeta! Jos on ruma ja vanha, on sairas. Ja minähän olen. Kiitos nuppuseni, sinuun voi todella aina luottaa ;(

Jos minä vain jaksan, tänään valvon ja ehkä otan pari lasillista viiniäkin. Sitten huomenna nukun täsmälleen niin pitkään kuin huvittaa. Menen nukkumaankin niin monta kertaa, ettei kukaan enää jaksa edes laskea. Minä olen nimittäin Lopen Uupunut :(

POLKA, JONKA MIELTÄ EI EDES MUNAT PIRISTÄ!

PS: Munat siksi, että malmilaisia munia oli halpiskauppatarjouksessa 24 kpl vain 16.90 eli munittamaan sieltä! :D

HYPÄTKÄÄ TÄMÄN YLI, JOS ETTE JAKSA MÄRINÄÄ JA VALITUSTA!

Kaksi yötä on mennyt nimittäin melkein nukkumatta, eilen sentään iltahorrostin hetken. Särkee niin, että tekisi mieli syödä kaikki mömmöt kerralla. Toisaalta, mitä se auttaa – ei yhtään mitään, jos sattuisi vielä heräämään. Perkele! Sattuu niin, että silmissä asti vihloo.

Olen lisäksi raivoissani hlöstö-muka-piällikölle, joka tasan taas on valehdellut meikäläiselle. Kohta on täysi kädellinen puhuttua paskaa käsissä, tällä kertaa kyse näistä pyhien ajan työnteosta osa-aikaisten kohdalla. Eli meikäläinen tekee keskimäärin kuitenkin sen 16 h viikossa, oli mitä pyhiä muilla tahansa. Näin minulle informeerattiin, kun taas naapuritrapun kermaperse, pitsiniska naureskeli ja tsikitteli tyytyväisenä, ettei asia koskisi häntä ollenkaan :O Merkillistä, miten tämä sitten onkin tapauskohtaista. Jos näin todellakin on, minä en jaksa. Minähän tässä häviän joka tapauksessa ja aina. Epäreilua erittäin. Kuulin myös aikaisemmin, että eräs henkilö oli ollut jokusenkin päivän (lasketaan viikoissa) kuulumattomissa, kerran oli ilmonnut itsestään. Kerran vastannut puhelimeen kännissä, huoritellut ja huutanut. Ei mitään, no reaction! Että niin se todellakin on tuo kohtelu toisenlaista kuin meikäläisellä, jolla ei sitä yhtä saatanan lääkärintodistustakaan hyväksytty! Grrrrrrrrr, purrrren kurrkrrkusta ja imen verrrrrrren.

Kun vielä muistetaan, että ulostin on puolivälissä tiellä Helvettiin ja joudun ravaamaan siellä vähän väliä ulostamassa nippusen jos toisenkin (parhaimmilani kulutan päivässä 1.5 – 2 riisiä paperia), voitte kuvitella askelluksen määrän, käänteiden tuottamat vihlonnat, pelkän nousemisen aiheuttamat selkäkivut ja kaikki muut vekkulit oireet. Olin eilen jo niin supipoikki, että olin kaatua Varaston pääovelle kotio mennessä. Hankeen. Se olisi ollut kevyt loppu... ja dharmaattinen.

Kun tuolla vielä on koneellinen ja rätväkkä tuuletus jatkuvasti päällänsä ja kaikkea roinaa ilmassa, ovat silmäni muutenkin punaiset ja turvonneet eikä ääni tahdo kulkea runsaasta allegrialääkityksestä huolimatta. Taatusti sekin pistetään krapulan piikkiin. Voi herttainen sentään, en edes muista, milloin meikäläisellä olisi ollut krapula, perkele. Ketuttaa kuin pien.. ei kun siis oikein saakelin suurta eläintä, melkein niinkuin ronsua. Ei ole poissulettu, että katson omisarviksen vastaanottoajat. Tosin hänet tietäen, leidi on jossakin taas lomailemassa. Sekin ihminen voisi joskus olla kustannuspaikalla silloin, kun hän tarvittaisiin. Muille en jaksaisi alkaa selittämään näitä samoja asioita eikä Arvaustalossa yksikään lekuri ole vielä "ehtinyt" paneutua edes viimeisimpään käyntiin saati sitten aikaisempiin papereihin, jos sinne menee noin vain äkkiä vastaanotille ja vieraalle lekurille. Eijjumankauta ole totta, ao. hyypälle ei tod. löydy aikoja, mutta sen sijaan entinen on palannut – varasin ajan klo 9.20. Josko hän jotakin saisi aikaan. En kyllä usko... peukuttakaa!!!!

Voi huokaus sentään! Kun vain jaksaisi tämän päivän ja huomenna 4 h 30 minuuttia, ihan piruuttaan teen sen 30 minuuttia vaikkei olisi ihan pakko. Minä sen saatana lusmuile, mutta minulle ei myöskään rankaisematta vittuilla....

Tässä em henkilö levittää pelkoa ja kauhua, vaikkei kuulu edes Suuriin Muinaisiin! (Cthulhu)

Olen järjettömän kipeä sekä sietämättömän huonolla tuulella unettomuuden, kipujen, säryn ja kusetuksen takia. En ole todellakaan varma, mitä teen?!

POLKA, JOKA ALKAA SAADA TARPEEKSEEN SILMÄÄN PISSIMISESTÄ!

 

SAAKO JOSTAIN TIAGRAA?

Siis semmoista lääkitystä, joka saisi arkiaamuisin hinkuamaan töihin ja kohottaisi eli kankeaisi työmotivaation (mikä se on :O) huippuunsa ihan himmerryksiin asti, kestäisi pitkään ja olisi toki harmiton, vaaraton ja miellyttävä käytössä? Äkkiä meikäläiselle sitten Tiagraa, kun eivät omat mömmöt enää riitä! Kaikkia yhdistelmiä on kokeiltu, taas. Mikään ei johda tuloksiin, ei siis minkäänlaisiin: kipu ei häviä, uni ei tule jne. Turha vaiva siis, mutta Tiagra ratkaisisi monta ongelmaa.

Josta pääsisikin pähkimään muutamaakin asiaa Varastolla, mm. eräiden eriarvoisuutta. En vaan jaksa taas aloittaa, alkaa ketuttaa entistä enemmän. Mutta kun ja jos tulee aika häipyä, kerron kaiken kaikille siitä, miten jotkut saavat tehdä ihan mitä huvittaa ja toisille taas huomautetaan pienestäkin asiasta. Semmoista se on, maailma ei ole tasa-arvoinen. Ei työelämäkään eivätkä varsinkaan työpaikat – luuleeko joku vielä niin? Sitten on taatusti itse se etuoikeutettu!

Eilen soi ovari pari kertaa, tai ainakin luulen niin. Olin parvekkeella ja toisen kerran suihkussa. Turha vaiva, en minä olisi kuitenkaan ehtinyt avamaan. Niin että turha kilistellä kellejä, edes sunnuntaisin. En minäkään tunge kenenkään luokse, joten mitä ne täällä tekisivät, täh?! Sen verran otti päähän, että lohduttauduin ihan muilla emmeillä. Toki ihan itsekseni ja yksikseni. Kissa sai kissanmaitoa. Vinskiä myös jurppi äärettömästi, koska torpassa ei ole syöty fisua tms. päiväkausiin. Toki kissi saa päivittäiset kana-maksasösselönsä, mutta semmoisia herkkupaloja suoraan toisen nenän edestä ei ole ollut tarjolla. Pitäisiköhän tänään paistaa puolikas fisufilettä, siitä menee kuitenkin suurin osa kissin lautaselle...

Pirskatti, päästäinen tulossa ja jotain perhanan pyhelöitä, jäks. Tylsiä, pitkiä päiviä. Jolloin ei voi tehdä muuta kuin yleensäkin sunnuntaisin eli nettailla, lukea ja kirjoitella. Fyi fan, minä olisin mieluummin melkein vaikka töissä. Minä en vietä mitään juhlia, minä en mene minnekään eikä minulla ole mitään tekemistä kenenkään kanssa. Miksi minun siis pitäisi jotenkin olla erilainen päästäisenä, perkele! Syön samaa vihannesmössöä kuin muutenkin, jonain päivänä Belga tulee lounaalle ja tarjolla on fisua. Siinä se, naurakaa pois. Tai pahastukaa. Minä veet välitän... Onneksi Toverin kautta tarjolla on lehvoja, vaikken ole ääri-ihastunut liikuvaan kuvaan, tarjolla on jokunen herkkuisa pala ;D

Optimi tapa pakata kissa! *winks*

Päivän biisi: No Milk Today 

Päivän slogan: Selvänä olen symppis, kännissä kymppi! :D

Luettua: Simon Lelic - Laitos, outo sairaus vaanii lontoolaisia, mutta tähän onkin jo varauduttu oudosti ennakolta! Miksi ja miten tämä on mahdollista? Sairastuneita ja mahdollista sairautta kantavia viedään väkisin jonnekin... syrjäseudulle, paikalliseen Quantanamoon. Asiaa alkaa selvitellä liberaalin verkkolehden toimittaja Arthur Priestleyn vaimon pyynnöstä. Arthur kun oli lainkuuliainen, täpötavallinen kansalainen. Hallituksen totalitaarinen turvallisuuskoneisto säätelee arkea ja kansalaisten elämää monella tavalla – ehkä jo nyt. Hurja dystopia, lukekaa ihmeessä! Roope Lipasti – Rajanaapuri. Rauhallinen, selkeä ja siisti opettajamies tutustuu naapuriinsa, jonka toimet ja suunnitelmat tontilla ovat maailmaasyleileviä. Joskus jopa toteutettavissa, vaikka hieman virhearvioitakin sattuu. Olisiko aihetta epäillä, että naapuri on onnellisempi värkätessään omituisia juttujaan kuin paikalleen jämähtänyt naapuri, joka varovasti kyllä itsekin lopulta tarttuu mm. vasaraan, mutta tekee myös ilmiannon rakennustarkastajalle ;) Ei paha... Tiina Forsman – Annikki Nissinen selvittää murhan. Tuota ja jo vain, aineksia olisi, mutta jotenkin toteutus ontuu jossain. Päähenkilö on symppis omalla tavallaan, mutta jokin tässä tökkii eikä anna aihetta suositella. Tsori. Hynynen & Sinkkonen – Kotiteollisuus.com, vittuilua jo vuodesta 2001. Bändin fani- ja keskustelusivusto lievästi editoituna. Ei olisi ollut oikein aihetta, vain faneille. Muutama harva helmihkö on joukossa...ei aihetta tässäkään enempään. Hynysen omat tuotokset ovat oikeasti parempia! Petja Lähde – Poika, pienoisromaani siitä, miten isä kaappaa lapsensa eräänä hautovan helteisenä juhannuspäivänä saadakseen olla pienen kanssa edes hetken. Hänellä ei ole vaippoja, vaatteita eikä juotavaa ja koko juttu on jo alkuunsa tuhoon tuomittu, tavallansa. Kuitenkin hyvä pienoisromaani siitä, miten raavaskin mies pystyy rakastamaan vauvaansa, jolle haluaa vain kaikkea hyvää! Suositan. Raija-Sinikka Rantala – Miekkatanssi, taattua Rantalaa. Kun Asko ja Anna kohtaavat, se on menoa. Kaikki tai ei mitään, kunnes tilanteet alkavat purkautua. Tulee selittelyjä, velkoja, narsismia. Omanlaisena rakkaustarina, tämäkin. Jane Green – Vuosi maalla. Steffille tarjotaan kuin lautasella koiranhoitajan pestiä vuodeksi ja samalla asuntoa maalla lähellä siskoaan – eihän sellaiselle sanota ei. Varsinkin kun koira on ihana, paikka loistava ja ympäristö suosii hänen keittotaitojensa antimia. Rock-kundit, konsertit ja ravaaminen yössä saada jäädä... Kun Callie sairastuu, on siskosta toki huolehdittava. Hänestä huolehtivat kaikki ja kun tiedetään, että aikaa on vähän, tarina ei muutu nyyhkylässyksi vaan enempi positiiviseksi lopuksi, lopuksi, jossa on omat hyvät puolensa(kin). Hömppää, jossa pieni kantava ajatus. Kirjoittaja kertoo tämän olevan osin tositarina, jonka hän ystävänsä menehdyttyä lupasi kirjata muistiin. Uskottavaa. Kristiina Lähde – Joku on nukkunut vuoteessani. Rosa herää eräänä aamuna vieraan miehen vieressä. Ei, hän ei ole käynyt missään. Ja mies elää kuin kotonaan, lähtee töihinkin, tekee ruokaa. Samalla Laura on kadottanut oman miehensä ja hän tekee päätöksensä nopeasti. Rosa taas etsii apua lääkäriltä, poliisilta ja yksityisetsivältä... Kuinka kaukana ihminen voi toisestaan suhteessa elää? Sokerina pohjana SusuPetal – Goottiemon kauhujen lipas, jossa esikoiskirjailija julkaisee teoksensa Trooppisen Hillan kustantamana. Toki kirjaa on vähän editoitava ja Kuvittaja tekee nopeasti uuden kansikuvan. Editoinnin myötä Kirjoittaja editoi myös omaa elämäänsä. Hän miettii elämäänsä, etsii itseään sellaisena kuin nyt on. Ei tyydytä enää muiden tarpeita välttämättä ensin vaan haluaa myös itse jotakin. Perhe-elämä tulee muuttumaan, kun Kaksoset muuttavat omilleen ja mies lähtee soittokeikalle Espanjaan. Edessä on paljon muutoksia, se on selvä. Kirja on rajapyykki, loppuelämän alku. Suositellaan kaikille; kirja on toki hauska ja mukavan vinskahtanut sanankäyttö takaa hupikkuudenkin. Sopii kyllä myös ajatella lukemaansa, ihan muuten vaan..Ja lopuksi peliin kaikkien kevätunelmaa eli Hemmo Paskiainen ja Armaksen kukkakirja ;D Sopivaa keväthupia kaikille Hemmon kavereille eli Taattua Tavaraa. Esille tulevat mm. Armas-täti piirtää ja kertoo, Pieni kukkakauppa ja Suuri suomalainen suotutkimus, noin muutaman herkun heittääkseni, öööörps ;) Juu, muutama opus lienee jäänyt välistä valaisematta. Pahoittelen, en aina jaksa, muista tms. kaikkia laittaa täällä esille. Kurkatkaa sinne toisaalle, jos täällä tuntuu olevan turhan vähän luettavaa tarjolla!

POLKA – INHAA MENNÄ TÖIHIN, INHAA OLLA KOTONA... VIEKÄÄ PAARIIN!

 

AVAAMATTOMIEN OVIEN PÄIVÄ!

Tänään ei avata ovea. Ei kenellekään, jollei tarkasta ajasta sekä soittokoodista ole sovittu hyvissä ajoin etukäteen. Minä en noille pikkupenteleille enää ikinä tarjoa mitään, kai muistatte miksi? Voin minä sen uudelleenkin kertoa, ihan vaan tiedoksi. Kun asuin vielä X:n kanssa, tapana oli varautua tähän invaasioon eli olin ostanut pariakin plaatua hetelmiä sekä ainakin kilon karkkia, pähkinöitä yms. Kun ensimmäisen kääpiöt ilmestyivät ovelle, ne tempaisivat karkkikipon lähes tyhjäksi ja seuraavat jäivät odottamaan. Kun sanoin, ettei ole enempää, vanhin ilmoitti kylmän rauhallisesti, että he kyllä ottaisivat mieluummin rahaa! Sarjassa ei tipu, ei todellakaan! En ymmärrä, en jaksa, enkä halua. Siispä en avaa ovea...

Ketuttaa, väsyttää armottomasti ja särkee. Siispä edessä normipäivän puuhat eikä taatusti yhtään sen enempää. Hyvä, jos selviäisi edes näistä rikkomatta itseään tahi mitään muuta. Lisäksi täällä on taas niin kylmä, ettei mitään rajaa, hrrrh. Eikä muuten mikään innosta, kaikkein vähiten paluu Varastolle huomisaamuna. Tuo muutto ja kaikki siihen liittyvä sai meikäläisen ainakin inhoamaan tavallista enemmän muutamia asioita. Mm. eräänlaista yksinvaltiutta, jota siellä selkeästi harrastetaan. No, ehkä minä sitten vaan näytän tyhmältä ja teen vain tasan sen, mitä vaaditaan. En sano mitään kysymättä, en tee mitään käskemättä, olen tahdoton vaikka näkymättömäksi minua ei – ikävä kyllä – saa. Annan toisten pitää minua tyhmänä, pitäkööt. Mitä välii.

Minä menen nyt riipimään pyykkejä alas narulta. Potkaisen kissaa takamukseen siinä mennessäni =E

 

POLKA, JOKA EI TÄNÄÄN MENE EDES ETEISEEN...