Siis semmoista lääkitystä, joka saisi arkiaamuisin hinkuamaan töihin ja kohottaisi eli kankeaisi työmotivaation (mikä se on :O) huippuunsa ihan himmerryksiin asti, kestäisi pitkään ja olisi toki harmiton, vaaraton ja miellyttävä käytössä? Äkkiä meikäläiselle sitten Tiagraa, kun eivät omat mömmöt enää riitä! Kaikkia yhdistelmiä on kokeiltu, taas. Mikään ei johda tuloksiin, ei siis minkäänlaisiin: kipu ei häviä, uni ei tule jne. Turha vaiva siis, mutta Tiagra ratkaisisi monta ongelmaa.
Josta pääsisikin pähkimään muutamaakin asiaa Varastolla, mm. eräiden eriarvoisuutta. En vaan jaksa taas aloittaa, alkaa ketuttaa entistä enemmän. Mutta kun ja jos tulee aika häipyä, kerron kaiken kaikille siitä, miten jotkut saavat tehdä ihan mitä huvittaa ja toisille taas huomautetaan pienestäkin asiasta. Semmoista se on, maailma ei ole tasa-arvoinen. Ei työelämäkään eivätkä varsinkaan työpaikat – luuleeko joku vielä niin? Sitten on taatusti itse se etuoikeutettu!
Eilen soi ovari pari kertaa, tai ainakin luulen niin. Olin parvekkeella ja toisen kerran suihkussa. Turha vaiva, en minä olisi kuitenkaan ehtinyt avamaan. Niin että turha kilistellä kellejä, edes sunnuntaisin. En minäkään tunge kenenkään luokse, joten mitä ne täällä tekisivät, täh?! Sen verran otti päähän, että lohduttauduin ihan muilla emmeillä. Toki ihan itsekseni ja yksikseni. Kissa sai kissanmaitoa. Vinskiä myös jurppi äärettömästi, koska torpassa ei ole syöty fisua tms. päiväkausiin. Toki kissi saa päivittäiset kana-maksasösselönsä, mutta semmoisia herkkupaloja suoraan toisen nenän edestä ei ole ollut tarjolla. Pitäisiköhän tänään paistaa puolikas fisufilettä, siitä menee kuitenkin suurin osa kissin lautaselle...
Pirskatti, päästäinen tulossa ja jotain perhanan pyhelöitä, jäks. Tylsiä, pitkiä päiviä. Jolloin ei voi tehdä muuta kuin yleensäkin sunnuntaisin eli nettailla, lukea ja kirjoitella. Fyi fan, minä olisin mieluummin melkein vaikka töissä. Minä en vietä mitään juhlia, minä en mene minnekään eikä minulla ole mitään tekemistä kenenkään kanssa. Miksi minun siis pitäisi jotenkin olla erilainen päästäisenä, perkele! Syön samaa vihannesmössöä kuin muutenkin, jonain päivänä Belga tulee lounaalle ja tarjolla on fisua. Siinä se, naurakaa pois. Tai pahastukaa. Minä veet välitän... Onneksi Toverin kautta tarjolla on lehvoja, vaikken ole ääri-ihastunut liikuvaan kuvaan, tarjolla on jokunen herkkuisa pala ;D
Optimi tapa pakata kissa! *winks*
Päivän biisi: No Milk Today
Päivän slogan: Selvänä olen symppis, kännissä kymppi! :D
Luettua: Simon Lelic - Laitos, outo sairaus vaanii lontoolaisia, mutta tähän onkin jo varauduttu oudosti ennakolta! Miksi ja miten tämä on mahdollista? Sairastuneita ja mahdollista sairautta kantavia viedään väkisin jonnekin... syrjäseudulle, paikalliseen Quantanamoon. Asiaa alkaa selvitellä liberaalin verkkolehden toimittaja Arthur Priestleyn vaimon pyynnöstä. Arthur kun oli lainkuuliainen, täpötavallinen kansalainen. Hallituksen totalitaarinen turvallisuuskoneisto säätelee arkea ja kansalaisten elämää monella tavalla – ehkä jo nyt. Hurja dystopia, lukekaa ihmeessä! Roope Lipasti – Rajanaapuri. Rauhallinen, selkeä ja siisti opettajamies tutustuu naapuriinsa, jonka toimet ja suunnitelmat tontilla ovat maailmaasyleileviä. Joskus jopa toteutettavissa, vaikka hieman virhearvioitakin sattuu. Olisiko aihetta epäillä, että naapuri on onnellisempi värkätessään omituisia juttujaan kuin paikalleen jämähtänyt naapuri, joka varovasti kyllä itsekin lopulta tarttuu mm. vasaraan, mutta tekee myös ilmiannon rakennustarkastajalle ;) Ei paha... Tiina Forsman – Annikki Nissinen selvittää murhan. Tuota ja jo vain, aineksia olisi, mutta jotenkin toteutus ontuu jossain. Päähenkilö on symppis omalla tavallaan, mutta jokin tässä tökkii eikä anna aihetta suositella. Tsori. Hynynen & Sinkkonen – Kotiteollisuus.com, vittuilua jo vuodesta 2001. Bändin fani- ja keskustelusivusto lievästi editoituna. Ei olisi ollut oikein aihetta, vain faneille. Muutama harva helmihkö on joukossa...ei aihetta tässäkään enempään. Hynysen omat tuotokset ovat oikeasti parempia! Petja Lähde – Poika, pienoisromaani siitä, miten isä kaappaa lapsensa eräänä hautovan helteisenä juhannuspäivänä saadakseen olla pienen kanssa edes hetken. Hänellä ei ole vaippoja, vaatteita eikä juotavaa ja koko juttu on jo alkuunsa tuhoon tuomittu, tavallansa. Kuitenkin hyvä pienoisromaani siitä, miten raavaskin mies pystyy rakastamaan vauvaansa, jolle haluaa vain kaikkea hyvää! Suositan. Raija-Sinikka Rantala – Miekkatanssi, taattua Rantalaa. Kun Asko ja Anna kohtaavat, se on menoa. Kaikki tai ei mitään, kunnes tilanteet alkavat purkautua. Tulee selittelyjä, velkoja, narsismia. Omanlaisena rakkaustarina, tämäkin. Jane Green – Vuosi maalla. Steffille tarjotaan kuin lautasella koiranhoitajan pestiä vuodeksi ja samalla asuntoa maalla lähellä siskoaan – eihän sellaiselle sanota ei. Varsinkin kun koira on ihana, paikka loistava ja ympäristö suosii hänen keittotaitojensa antimia. Rock-kundit, konsertit ja ravaaminen yössä saada jäädä... Kun Callie sairastuu, on siskosta toki huolehdittava. Hänestä huolehtivat kaikki ja kun tiedetään, että aikaa on vähän, tarina ei muutu nyyhkylässyksi vaan enempi positiiviseksi lopuksi, lopuksi, jossa on omat hyvät puolensa(kin). Hömppää, jossa pieni kantava ajatus. Kirjoittaja kertoo tämän olevan osin tositarina, jonka hän ystävänsä menehdyttyä lupasi kirjata muistiin. Uskottavaa. Kristiina Lähde – Joku on nukkunut vuoteessani. Rosa herää eräänä aamuna vieraan miehen vieressä. Ei, hän ei ole käynyt missään. Ja mies elää kuin kotonaan, lähtee töihinkin, tekee ruokaa. Samalla Laura on kadottanut oman miehensä ja hän tekee päätöksensä nopeasti. Rosa taas etsii apua lääkäriltä, poliisilta ja yksityisetsivältä... Kuinka kaukana ihminen voi toisestaan suhteessa elää? Sokerina pohjana SusuPetal – Goottiemon kauhujen lipas, jossa esikoiskirjailija julkaisee teoksensa Trooppisen Hillan kustantamana. Toki kirjaa on vähän editoitava ja Kuvittaja tekee nopeasti uuden kansikuvan. Editoinnin myötä Kirjoittaja editoi myös omaa elämäänsä. Hän miettii elämäänsä, etsii itseään sellaisena kuin nyt on. Ei tyydytä enää muiden tarpeita välttämättä ensin vaan haluaa myös itse jotakin. Perhe-elämä tulee muuttumaan, kun Kaksoset muuttavat omilleen ja mies lähtee soittokeikalle Espanjaan. Edessä on paljon muutoksia, se on selvä. Kirja on rajapyykki, loppuelämän alku. Suositellaan kaikille; kirja on toki hauska ja mukavan vinskahtanut sanankäyttö takaa hupikkuudenkin. Sopii kyllä myös ajatella lukemaansa, ihan muuten vaan..Ja lopuksi peliin kaikkien kevätunelmaa eli Hemmo Paskiainen ja Armaksen kukkakirja ;D Sopivaa keväthupia kaikille Hemmon kavereille eli Taattua Tavaraa. Esille tulevat mm. Armas-täti piirtää ja kertoo, Pieni kukkakauppa ja Suuri suomalainen suotutkimus, noin muutaman herkun heittääkseni, öööörps ;) Juu, muutama opus lienee jäänyt välistä valaisematta. Pahoittelen, en aina jaksa, muista tms. kaikkia laittaa täällä esille. Kurkatkaa sinne toisaalle, jos täällä tuntuu olevan turhan vähän luettavaa tarjolla!
POLKA – INHAA MENNÄ TÖIHIN, INHAA OLLA KOTONA... VIEKÄÄ PAARIIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti