lähteä jonnekin, siis reissulle. Eikä välttämättä kotomaassa. On vain yksi mutta eli minä tarvitsisin seuralaisen! Pitäisiköhän yrittää värvätä Belga mukaan maksamalla hänen matkansa. Kehtaisikohan poika vielä lähteä äiteensä kanssa reissulle. En minä muuten mitään apuja, mutta jos koivet ja selkä sanovat sopimuksen irti äkillisesti ja kunto huononee, olisi parasta olla joku, joka hoitaisi eteenpäin. Muuten mitään väliä...
Jahas se on taas harvinaisen pitkä perjantai, joka näkyy myös kelissä. Jo pentuna muistan, että aina oli tällaista. Ei saanut mennä edes naapuriin, ettei olisi häiriköinyt kenenkään mielipiteitä. Silloin oltiin vielä niin "ajattelevaisia", vaikka meillä ei vietetty mitään sen kummemmin eikä uskonnollisuudesta ollut tietoakaan. Myöhemmin sitten tulikin riehuttua usein kaveriporukoiden kanssa jonkun kotona, jos vanhemmat olivat poissa. Mutta aina oli tällainen keli – harmaa, räntäinen ja inha. Yäks! Pitäisiköhän tehdä lämmittävä jallutoti?
Josta päästäänkin itse teemaan eli totista muniin, totisiin muniin. Munista kun on uutisoitu kaikenlaista pitkin viikkoa. Tämän kyllä ihan reilusti varkastin Toverilta. On se varmaan kivaa saada paavilta munaa, kaksimetristä munaa! Siinä ikäänkuin katolisuus antaa täsmälleen oikean kuvan itsestään *ärtsy irw* ja tiivistyy äärimmilleen.
Ja että jotakin asiaakin olisi siteeksi mukana (edes joskus) tovereilleni vanhalla Herjaamolla sekä Hyyssissä tiedoksi tämä juttu sähköisistä terveydenhoitojärjestelmistä, jos ette ole sitä jo nähneet. Olen itsekin kirjoittanut asiasta jutun, mutta nyt siihen ei löydy linksua. Siis asia-asiajutun lehteen... palaan, jos löydän jostain linkin, se on nimittäin jo suht vanha!
Eilen sain kuitenkin lääkityksen hieman tehottua tehtyä yhtä ja toista eli ruokaa edes itselle, vaikka se vanuikin iltapäivään asti. Pestyä kissin läikittämän petaripäällisen – muutenhan koko sänky tuli taannoin pestyä kappale kerrallansa. Lisäksi kävin itse pakkoruiskussa iltapäivällä auringon hiukan pilkistäessä. Sain myös kirjoitettua pari juttua ja vietyä ne eteenpäin, jota ei suinkaan sovi halveerata, tämä on vain siis itselleni tarkoitettua... Ja loppuaika meni puolittain lueskellessa ja välillä lueskellen Erittäin Tärkeitä Bloggauksia sekä muuta netti-(dis)informaatiota hanakasti.
Tänään olisi sitten samaa taas edessä eli pieniä kotihommia, lukemista, kirjoittamista sekä erilaisen vihannesmätön laadintaa. Lisäksi pitänee tarkistaa, milloin Belga ehtii lounaalle ja uskaltaisiko hänelle esittää jotakin reissua kimpassa, edes Tallinnaan, jossa kuitenkin ollaan oltu niin usein.
Hörhö muisti toivottaa päästäistä ja sai hyvin kylmän vastaanoton, jota kovasti ihmetteli. Sanoin vain, että hoitaisi ensin muutamankin mokansa kuntoon. Saattaisin sen jälkeen jopa suostua keskustelemaan puhelimessa hänen kanssaan. Sitten puhelin kiinni, minen jaksa. Kuspiä.
Tämä taitaa lähteä katsastamaan Päivän Päärynän kypsyysasteen – minä olen todellakin nyt addiktoitunut erittäin pahasti niihin! Voisiko joku ehdottaa hyvää päärynäkatkoa tai jotakin vieroituslääkitystä? :O Sillä pakkohan niiden on olla ihmiselle pahasta jollakin tavoin, jos minä olen niihin koukussa!
POLKA – KILO PÄÄRYNÖITÄ JA HETI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti