TYÖ? TYÖ! KYLLÄ VAAN...

Varastolla onkin yllättäen melko hiljaista. Osa väestä on siirtynyt jo piiitkille lomille. Sijainen oli hoitanut vain osan hommista, joten puljattavaa jäi koko eiliselle päivälle. Kaikkea pientä semmoista, mapittamista ym. Osan olivat muut pakosta tehneet. Jännää, että sijainenkin oli tehnyt sopimuksen, että hänen ei tarvitse tehdä kaikkea. Hmph. Tästä vielä elo hiljenee parin viikon päästä, jolloin suurin osa lähtee lomalle. Meitä ei monta jää, hyvä niin. Ehtii vähän siivoilla huoneessa, siis papereita ja muuta. Heinäkuun lopussa Welhotar pitää oman mahtavan 6 pvän lomansa. Mukavaa oli, että pari ihmistä tuntui oikein ilahtuneelta minut nähdessään, heh. Ja kyllä, uteliaita riitti, että tulinko nyt ihan oikeasti töihin takaisin, että en heti jää uudestaan lomalle jne. Lupasin, että en. Kyllä kai tämä tästä taas. Oikeasti, aamulla oli ihan mukava mennä työhön (huh, kirjoitinko minä tuon tosissani)!

Ai niin, nyt taisi käydä selväksi, miksi joidenkin (mm. minun ja monien muiden älykkäiden ihmisten) on niin vaikea löytää uusi työpaikka, lukekaapa tästä, ei saa olla liian älykäs!

Kummisetäkin aloitti työt, aluksi kuukauden harjoitteluna. Jäädä saa, jos huvittaa. Köh, melkoinen paikka kuulemma. Oli saanut haalaritkin ja turvakengät, ihan uudet vielä ja oli oikein ylpeä ,D Tosin homma on ilmeisesti ennen hoidettu päin p:tä, joten hän joutuu järjestämään kaiken uudelleen. No, on ainakin jotakin tekemistä, todella erilaisia ihmisiä ja säännöllinen työaika. Juhlan kunniaksi lahjoin Setää purkilla salaattia sekä marinoituja sieniä – oli tyytyväinen.

Ehdin nimittäin eilen käydä töiden jälkeen Eestin Herkuissa. Tiedoksi, että Pasilan myymälä on kesä-elokuun sunnuntaisin suljettuna. Muuten valikoima vaan näyttää koko ajan lisääntyvän ja monipuolistuvan. Tällä kertaa ostin salaatteja, marinoituja sieniä, rahkaa ja tattaria – ihan siis tärkeimmät vaan. Kassaleidi oli kyllä aitoa mallia, asiakaspalvelu – no jaa *tsihih*, tuntuipa niin kotoisalta ,D Mökille menijöille vielä vinksuksi, että tuolta löytyy iso määrä kaikenmoisia säilykkeitä lihasta erilaisiin keittoihin, salaatteihin, hapankaaliin ja soijaan saakka, kestosäilykkeitä siis. On se hyvä, että hovikauppa on noinkin lähellä, Welhotar on tyytyväinen. Kun vain Vii Voankin olisi yhtä lähellä, mutta eiköhän sinnekin päin löydy asiaa ainakin kerran kuukaudessa.

Räpelsin eilen, huh ja vaihteeksi, tofua ja wokkia sekä tattaria, jättiannoksen. Riittänee 2 - 3 päiväksi eväkseksi. Hyvää tuli, taas. Jeeraa livahti vähän liikaa vahingossa, on se silti hyvää. Pitäisi ehkä käyttää lusikkaa, eikä kaataa suoraan purkista *nolona*. Kiire yllätti pilppoessa ja kahta pannua käyttäessä nääs, tuli heiteltyä mausteita hiukka liika huolettomasti. Saavat kaverit taas ihmetellä, mitä minä oikein evästän. Tuoksut ovat ainakin erilaiset kuin kellään muulla omissa appeissaan! Kivaa leikkiä erilaista muoria Varastolla. Niin ja lisäksi pukeuduin eilen punaiseen – sekin hiukka ihmetytti ilmeisesti joitakin. Punainen kuitenkin sävyttyi omalaatuisen öklövihreällä (hameessa) sekä keltaisilla ankoilla (jalkimet)... Juu, saatte kuvitella mitä haluatte, minusta se näytti ihan hyvältä päällä *tsihih, ei tissejä*.

Rankan työpäivän jälkeen sammahdin tosi aikaisin kirjan viereen, josta kissa herätti iltapalalle – siis kissan iltapalalle. Nukuin kohta uudestaan ja Vincent herätti jälleen, nyt aamuheekuille. Olisi vieläkin ollut unta tarjolla, mutta nousin kuitenkin. Väsy on edelleen siis läsnä, koipia särkee lievästi. Onhan vasta alkuviikko ja onneksi tämä viikko on muutenkin lyhyt.

--------------------------------------



Purrrrrrrrinat vaa taas kaikill kissinkoill ympäri Lokistanian kissivaltioo! Mä nyt vaan oon sitä miältä, ett ihmiste pitäis pysyy himass. Arvatkaas, oliks eile tylsää olla yksi himass, vaiks mamiska jätti mulle kaikkee ja sillee. Mä melkee vaa goisin. Ja ku mami tuli, mä otin hepulit ja juaksin ja pyärin ja kaikkee. Sitt se onneks tajus heti mennä vähä pitkäksee ja rapsuun mua ja lepuuttaan koipisiaa. Nii ett mä sain mun osuude heti, paijatust, puhalteluu, jutteluu. Joo! Sitt se taas teki niit omii ruokii, onneks mä sain kunnon pussimuanaa! Hyi ku sen ruuat taas haisu omituiselt, ei sopinu kissin nenää. Ja sitä ingiväärii ja kaikkee, nenu ei kestä, ei. Mä ihan luulin, ett se ottais jotai pakkasest, mutt ei täll kertaa. Lupas se jonai päivän sulattaa mulle jauhist tai broiskuu, mmm, kilti mami. Muistais nyt kans. Ei tänää, mutt joku päivä, se sano. Oli se vähä väsy. Goisi iha yhtäkkii, mä ees huamannu ku oli ulkon. Tuli sitt sisää, toi hornotti jo sänkyss, ei peittoo ees, kirja viäress =O Piti sitt joikast se hereill ja sama aamull. Mä oon tärkee, mä oon mamiskan herätyskelli! Ei se muuton nouse, jollen mä pidä semmost tiättyy märinää. Se tiätää ihan tarkkaa, mitä mä suunnittelen, jos se ei nouse heti. Mä nimittäin alan tehdä jotai, mist se ei tykkää; syädä kukkelei, raapii mattoi, suunnitella kakkimist jonnekki tai jotai. No ei vaiskaa, nyt mä oon ihan nätist hoitanu kaikki hykieeniajustkat just niinku pitääki! Ei oo valittamist kellää. Silti toi laittaa sitä kammohaisuu sänkyy. Sinne ei voi mennä ku illall vast, ku päiväpeitto otetaa pois. Kaikkee noi ihmiset keksiiki >o< Täss mä oon tänä aamun, oottaas tuleeks viäl mitää. Kalkonit ja napikat on saatu ja mami on laittanut tavismuanaa, vettä ja siistiny laatiko. Mutt jos jotai kummiski...

Kliffaa päivää hei kaikill, tänää vissii pitäs olla suulist taas – muistakaa rusketuttaa itteenne! Huamisee.

----------------------------------

Vincent, kyllä huomaa, että jouduit olemaan pitkän päivän yksin. Pieni kissaressu oli vastassa iltapäivällä, kaltoinkohdellun näköisenä, yksinäisenä ja unenpöpperössä ,D

Päivän slogan: Mitä ennustaa tuo upea auringonnousu? Rankka ja tapotylsä päivä töissä edessä...

Päivän biisi: Scarborough Fair

Luettua: Karin Fossum –teema jatkuu. Eilen luettua tuli Mustat sekunnit ja Marraskuun neljännen vastainen yö. Molemmissa hiukka sama teema, toisessa katoaa pieni tyttö, toisessa teinari. Ratkaisu on erilainen, mutta yhtä järkyttävä, tavallaan. Fossum osaa kuvata hienosti erilaisia tyyppejä, ajatuksia ja motiiveja. Psykologinen ote on huomattavan hyvä ja paljon esillä. Suosittelen edelleen!

                                           

                                           TIIVISTÄ TIISTAITA!

VARASTOLLE TAKSO VIE, JOLODADIDUU....

Se on sitten normaali Varasto-aamu, kele. No juu, on täällä ollutkin tylsää, näkeepähän ihmisiä ihan livenä. Mahdollisesti voi harjoittaa jopa kevyttä ns. keskustelua, jos siihen pystyy. Jos siis vielä osaa puhua jostakin. Heräsin klo 2 painijaiseen, että ovessa ei enää ollut nimeäni ja minut oli siirretty johonkin arkiston takahuoneeseen. Nukahdin vielä hetkeksi, toinen painijainen, jossa pöydälläni oli pari metrin nippua papereita. Hmph – toivottavasti ei kumpikaan pidä paikkaansa.

Onhan se typerä Juhannusaatto vapaapäivä, onhan? Pähkäilen joka vuosi samaa asiaa. Pakko se on olla, minusta ainakin... On nimittäin taas äärivaikeaa Iisalamen kanssa; tilaukset eivät ole kohdallansa, eivät mitenkään. En jaksanut enää huomauttaa, että viimeistään klo 6.45 ei tarkoita klo 6.55, jolloin seisomme kuskin kanssa ruuhkassa 20 min. molemmat jumittaen omiaan. Kun ei mene perille, niin ei sitten. En jaksanut loman aikana soitella asiasta, jospa nyt työpaikalla ja työaikana sitten selvittelisi sitä valitusprosessia tarkemmin. Nyt tiedän, minne valittaa, mutta pitäisi tarkistaa, onko asiasta jo tehty ennakkopäätöksiä ja jos niin minkälaisia. Siinäpä puuhasteltavaa rattoisasti töiden lomassa.

Lisäksi oli siirrettävä roudauspäivä torstai-illalle eli töistä kirjastoon ja kaupoille, kirjastonprle näyttää olevan auki vain klo 16 asti. Ei hyvä. Silloin kaupat ovat tietysti tupaten täynnä hamstraavia ihmisiä – no, minä voin käyttäytyä huonosti ja töniä kaikkia kärreillä ja märistä. Ei oikein kivalta kuulosta, en kestä ruuhkaa enkä jonotusta kovin hyvin. En myöskään oikein kestä enää tiettyjä ihmisiä kovin pitkään, tämän olen kyllä huomannut jo aikaisemminkin. Jotkut harvinaisemmat vieraat (nyt en puhu ystävistä enkä hyvistä kavereista) saavat aikaan sen, että toivoisi heidän poistuvan mieluusti aika pian. Onneksi mm. Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista & ystävänsä käyvät harvoin, heitäkään en enää siedä kuin tunnin-parin annoksena. Tahdon vain, että häipyisivät nopeasti. No, ei pelkoa, kovin isoa ainakaan. Tänne harvemmin eksyy sellaisia ihmisiä. Tämä EI siis tarkoita ketään lukijoistani, huom!

Eilinenkin meni hänekseen. Ensin nukuin uusiounia niin pitkään kuin mahdollista. Sitten nousin väkisin ylös, siivosin kosmeettisesti, laitoin kesäkurmitsa-tomaatti –kastiketta ja tagliatella (njam!). Lopulta pääsin jopa suihkuun asti. Parvekekukat näyttivät huolestuttavilta, mutta vaativatkin vain vettä ja vanhojen kukintojen poistoa. Illalla ne olivat jo pirtsakoina pystyssä. Olin taas unohtanut, miten kuumaa parvekkeella iltapäivän tunteina onkaan eli vettä tarvitaan useammin kuin kerran viikossa. Muukin viidakko sai vähän hoitoa osakseen, ovat nekin jo virkeytyneet mullanvaihdon jälkeen. Taas tuo yksi irstailija alkaa työntää kukkia esiin kohtapian. Taidan kesän aikana, jos kaikki työssä näyttää pyörivän hyvin, viedä muutaman vihreän työpaikalle kasvamaan – sieltä talosta ne ihan alunperin ovatkin kotoisin, tosin toisesta varastosta ,D

Ai niin, kaivelin esiin punaiset Welhotar-asusteet. Aion hämmästyttää kaikkia, mm. punaiset Cro....sit! Niistä on hyvä lähteä, toivottavasti se ei ärsytä P-P:n esteettistä silmää.

-------------------------------------



Purrrrrrmenta, kissinkat! Vähäks taas oli mälsää, yks vaa syä vihanneksei. Nii epist! Mä sain sitt lehmähärkää pussist kuiteski, se on kyll aika heekkuu. Ja sitt mami paijatti ja rapsutti monee kertaa, ku mä menin viakkuu. Menin mä kyll peiton allekki, mutt se meinas tulla mun päälle. Tuli vähä kiirus pois, must ois jääny ku semmone pannukaku näköne kissa, jos toi ois romahtanu niskaa. Ett pitää varoo näköjää. Mutt sain goisii siin ihan nassu viäress ja mamiska puhalteli nassuu ja koovie välii ja puhu kaikkee höpöjä, mmmm. Ja mä tökin sen nassuu mun märäll kuanoll, ja tiätteks, se kikatteli =O Mein mamiska osaa kikatella, mä en tiännykkää. Ja sitt mä sain loput yhest napikkapussist, nii ni siäll oliki enemmä ku toi luuli. Loput se laitto siihe triittipalloo, äkkiiks mä sen sain tyhjäks. Mä vetelin vähä pitki tsögen seinii, joha alko kaakit tippuu *tsihih*. Mitenkähä mä nyt jaksan taas koko tän piiiitkän päivän? Tarttee varmaa vaa goisii paljo ja ottaa suulist, jos tulee semmone päivä. Mull tulee kyll ikävä sitä, ett mami on jatkuvast himass. Kyll se ois kissan kasvun kannalt niinku parast, ett mami ois koton. Ett niinku kissan ps.. tsyk.. pyskologiset tarpeet tulis otettuu huamioo! Nih kerta. Täss on must nyt tän aamu foto, mä oon just saanu sänky sopivast sekasi ja voin goisii siihe asti, ett toi taas haluu kaike siistiks, höh!

Eiks oo iha siistii muuteski? Viiko alkuu vaa ja huamisee.

---------------------------------------

Vincent, meillä ei koskaan ole täysin siistiä – kuten tiedetään!

Päivän slogan: Työ on juovan luokan kirous.

Päivän biisi: Ei mitään koskaan ollutkaan

Luettua: Marja Orkoma – Pörröinen pelastaja, hömppää, täysveristä sellaista. Kilttiä ja södeä, eläinlääkärihommia ja rhomantiikkaa, vähän dhraamaa seassa. Kesälukemiseksi hömpän ystäville ja elukkaihmisille, harmitonta ja sujuvaa lajinsa edustajaa. Ai niin, salanimen takanahan on Pirkko Arhippa itse ,D Karin Fossum – Evan katse, nyt siis luetaan Fossumia vaihteeksi. Tämäkin siis uusioluennassa, mutta Fossum on sen verran taidokas kirjoittaja, että nämä kirjat kestävät sen. Rikoskirjallisuutta – vai onko kuitenkaan? Terävä kirjoittaja, hyvä psykologinen ote. Suosittelen, jos ette ole vielä tutustuneet!

NO SITÄ VIIKON ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!

SADEKASTA SUNNUNTAITA!

Jaksaapas ulkona sataa, onneksi ei sisällä. Kukaan ei ole kastellut edes sänkyä – tietääkseni *kokeilee helmuksiaan*, joo ei! Tämä sopii oikein hyvin tunnelmiin eli huomenna Varastolle, normiaikataulutus alkaa taas. Voi että, miten olen kyllästynyt tuohon takso-odotukseen ja sähläämiseen. Siihen, että minun pitäisi täsmälleen tietää, missä olen milloinkin. Eikä takso silti tule oikeaan aikaan. Ei oikein voi tehdä mitään spontaanisti, no tai voi, mutta se aina edellyttää pitkiä puheluita ja järjestelyjä kaikkien osalta. Esim. kaverin tapaaminen Hakiksessa olisi viisasta sopia jo viikkoa ennen, että se spontaaniudesta. Tai käynti terassilla, oikeasti parilla siiderillä jonakin perjantaina. No, ehkä minä vielä totun tähänkin. Olen kohta jo tottunut särkyyn, jatkuvaan unipulaan, väsytykseen, pilkun seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja muuhunkin, mitä eteen on tullut.

Eilinen meni tosi luppoillen, kun ei tarvinnut lähteä yhtään mihinkään. Belgarionkin ilmestyi jo aamupäivällä. Ei ollut exällä ihmeellisiä eväitä taaskaan, joten kaffen voimalla oli lähtenyt liikkeelle. Hetihän siinä oli laadittava ruokaa. Eli sitä pizzaa lisämausteilla ja –juustolla. Oli kuulkaas oikein hyvää pitkästä aikaa. Minä söin sen kanssa loput purkkisalaatit, Belgarion tuhosi puolestaan marinoidut sienet. Jälkkäriksi erinomaiset kaffet (Belgarion osaa keittää kaffet minun makuuni), vähän jätskiä ja tsinuskikastiketta. Minä huijaan itseäni hyvin pienellä jätskikulholla – siihen mahtuu vain lusikallinen ;D Belgarionille vähän keksejä kylkeen vielä. Ruoka oli siis hyvää. Kälättelimme joutavia intin loppumisesta ja opinnoista, ensimmäiset tiedot pääsykokeista tulevat jo ensi viikolla! Jänskättää, siis minua. Belgarion on hyvin rauhallinen, no panic. Sitten lueskeltiin ja annoin Belgarionille sen Pratchettin omaksi, Tolppa-apinan lainaksi. Hänellä näytti olevan kesken myös yksi miekka & kilpi -tarina englanniksi. Lukemista viikon ajaksi iltoja ajatellen. Päivät ovat intissäkin vähissä, alle 20, kai =D

Belgarionin lähdettyä otin alle tunnin päikkärit, olinkin valvonut aamuyöstä alkaen. Päikkäreiltäkin kissa jaksoi herätellä minut – seuraksi. Ei siis tarvinnut ruokaa eikä mitään, vain seuraa. Siinä sen näkee taas, minä olen ollut liian kilti tai olen siis edelleen. Ei mitään kuria kenellekään eikä missään. Nousin sitten viihdyttämään ja paijattamaan kissiä sekä lukemaan, paahdoin pari iltaleipääkin vielä. Unta oli taas äärivaikea saada. Kun lopulta nukahdin, heräsin tunnin päästä ja sitten se unensaanti vasta vaikeaa olikin! Ja kissiherätys kolmelta, ziitosta taas vaan. Taidan mennä päivityksen jälkeen vielä urvahtamaan pariksi tunniksi, jos onnistuu. Tänään pitää kuitenkin siivoilla, etsiä vaatteita ja laittaa itseäänkin kuntoon *muahhahaah* työviikkoa ajatellen. Jotakin evästäkin pitäisi laatia pariksi päiväksi; tofua tai kesäkurmitsaa, on ihan itse lupa valita!

Kummisetäkin aloittaa työt huomenna – lopultakin! Onnea vaan sinnekin, toivottavasti on mukava paikka.

----------------------------------


Purrrrve, kaiffarit! Hei Poika oli taas eile käymäss, mmmm. Heti ku se tuli, mä väijysin itteni siihe soffall ja olinki siin sitt koko ajan. Heh, se meinas taas putoo, ku mä oikee levittäydyn. Sitt mä en taaskaa saanu oikeet ruakaa, puukkimuanaa vaa. Mami lupas tänää pussiheekkuu, ku se tekee jotai, mikä ei mulle käy. Just joo! Syäköö iteksee vaa kaikki vihannekse ja sen valkosen ja purvelit ja kaikki, nih! Kissimuanaa se onneks toi erilaisii juttui taas. Vähä vaihteluu niinku mulle, se sano. Samoi puukkei, mutt sisäll on eri makui =O Joo, joo, siis ne näyttää ulkoo ihan samanlaisilt. En tajuu, miks niiss ei voi olla kuvei, mitä sisäll on. Ett mäki tiätäsin, epist taas. Yhtää ajatella kissei tuall niinku tuatanto- ja mainospualell. Täss ois hyvä vinksu – laittakaa hei sen safkan kuva puukkeihi: niinku kana, kala, lehmä ja silleesti. Ett meki tiädettäis, mitä syädää. Mami jo muka valitti, ett mä heräti sen tirsoilt, mutt hyväks se vaa sill on. Ei inimiset saa liikaa nukkuu päiväll, kissit vaa. Ja mä en just sillo nukkunu, nii tottakai mä heräti sen. Ei toi tajuu, mä herätin sen aamull kans. Ihan sitäki varte, ett kun sen tarttee taas mennä sinne tyä-nimisee paikkaa, nii ni sen tarttee herätä aikasi, ett se ehtii kaikki aamull. Niinku skrivaa tänne ja olla mun kanssa ja laittaa mun päiväjutskat ja siivoo laatikko ja vaihtaa vedet ja hirveesti tehdä kaikkee. Ett eihä se ehdi mitää, jos mä en kerta herätä sitä, nih! Uskois ny jo, kyll mä tiädän. Kummisetäki lähtee omaan tyähö, hmph. Kukaa ei sitt enää käy tääll päivisi... mä haluisin jonku kissihoitaja tai leikittäjä tänne. Voiskoha mami saada jotai kissinhoitotukee tai semmost? Ett se tai joku vois olla mun kaa koko ajan himass. Se ois aikastas hianoo, vaiks Poika ois mun kaa, ois melkee muute parast. Täss on muute foto Pojast ja mustki... äh, mä en näykkää siinä, ku mä oon toss pojan takan! Höh!

Mutt hei, pitäkää viäl tänää kivaa, huamenn noill on semmone tyäpäivä. Tai viikko. Tai jotai. Huamisee!

-----------------------------------

Vincent, kissanhoitotukea ei valitettavasti myönnetä KELAsta. Minä jäisin heti kissanhoitovapaalle, jos mahdollisuus olisi ,D

Päivän slogan: Ankealta näyttää, sekä ulkona että sisällä, myös pään sisällä.

Päivän biisi: Sunday Bloody Sunday

Luettua: Dean Koontz – Taivaan porteilla. Koontz paranee vanhetessaan eli viimoiset kirjat ovat aina vaan parempia. Tosin kirjailija onnistuu aina sotkemaan samaan opukseen paljon erilaisia teemoja, joten vähän harhailevaa tarinaa syntyy. Kuitenkin kauhun puolella Kingin jälkeen seuraava mestari. Tässä tiiliskivessä mm. avaruuden ulkopuoleista elämää, sarjamurhaaja, erikoisia ja erilaisia ihmisiä omituisissa tilanteissa, jonkinmoista yhteiskuntakritiikkiäkin jne. Kirja kantaa kuitenkin yllättävän hyvin, ihan luettavaa perustavaraa. Suosittelen Koontzin kavereille ja kauhusta sekä yliluonnollisesta pitäville.

                                         

          
SE ON TAAS SUNNUNTAI!

LAUANTAIN LOKAKAIVOLTA

Heh – hauskaa herätä tässä klo 2 – 3 aikaan kesällä ja viikonloppuina(kin). Täällähän on meno kukkeimmillaan; porukka palailee kapakoista, mesoaa ja pitää kivaa, tänä aamuna ei edes riitoja eikä tappeluita. Kahdessakin naapurissa (onneksi ei seinän takana) biletetään kunnolla. Musiikki kuuluu selkeästi, välillä jorina parvekkeeltakin. Tämä ei siis tod. haittaa minua, koska ei ole siihen herännyt. Enempikin on mukavaa, että joku on hereillä samaan aikaan. Toisaalta, kohta hiljenee ja joillakin on takuulla hiukset kipeänä myöhemmin päivällä ,D Toisaalta, en tajua miten selviän taas työssä näin vähillä unilla. Tai ehkä sitten saa vähän paremmin nukuttua, kun vääntää 8 h putkeen töitä ja kotihommat päälle. Särky ei ole hävinnyt yhtään mihinkään. Eilen kävely ei juurikaan koskenut (käveltiin niin vähän), mutta tänään en taas aamulla päässyt kunnolla jaloilleni. Prle, että oli kiire vessaan ja siinä sitten huonekaluja pitkin hoiperrellen vaan. Onneksi on näin pieni residenssi, aina saa jostakin kiinni.

Eilinen roudausreissu onnistui Kummisedän kanssakin oikein mukavasti. Sain lisää kirjoja viikoksi, toivottavasti siis. Lisäksi Rismassa oli rutosti keltaisia lappuja; hamstrasin mukaan tipua (huokaus, tietty), kalkonin jauhelihaa ja metripizzaa. Tuo Riitan metripizza on oikeasti hyvää, kotitekoisen makuista ja kun hinta on 50 % normaalista, ei itse kannata enää alkaa vängertää sitä. Kunhan lisää vähän mausteita ja tuoretta sekä juustoa, avot, se kelpaa meille kyllä. Saa sitä joskus kai jotakin vähän epäterveellisempääkin vedellä? Ajattelin myös Belgarionia, ettei hän kyllästy minun tarjoomuksiini eli ainaisiin kokeiluihin mitä oudoimmilla emmeillä *virn*, vaikka onkin pitänyt kaikesta. Tänään siis pizzaa ja Liiterin kokista. Liiteristä tarttui alella mukaan vähän sitä ja tätä, kreikkalaisia marinoituja anjoviksia, myslipuikuloita (ihan suosikkileipä!) ja vähän tuoretta. Putken kioskista ostin kesäkurpitsaa ja purjoa, molemmat kustansivat 1 euro/kg! Ei paha, luvassa on taas näemmä viikolla kesäkurmitsaeväksiä ja tofua jossakin muodossa, sen päiväys vanhenee kohtapian ,D Kauppareissu vähän paisui eli meillä oli kolme kassia ja Sedän reppu, onneksi tuli kiva koppitakso. Ostin sen verran taas varastoon, että pakkasessa on leipää ja tipua sekä vähän muutakin ylimääräistä. No joo, kotona huomasin, että se melkein tärkein unohtui, eli isolla lappuun kirjoitettu astianpesuaine. Täytyy soittaa Belgarionille heti aamusta, että toisi tullessaan. Hitsi, ostaa kaikkea mitä lapussa on ja ylimääräistä ja sen isoimmalla kirjoitetun jättää pois... outoa, mutta tyypillistä.

Muuten eilinen meni tekemättä mitään. Reissun jälkeen istuttiin Kummisedän kanssa vähän aikaa jorisemassa yleviä, henkeviä asioita *virn* ja minä tein pikaisesti itselleni vähän ruokaa. Sen jälkeen olisi väsyttänyt ihan hervottomasti, mutta uni ei vaan tullut käymään. Lueskelin sitten koko illan, istuin koneellakin. En vaan jaksanut mitään. Lukeminen väsytti vain lisää, uni ei edelleenkään suostunut tulemaan, ei sitten millään. Oli pakko hakea taas yksi lisämömelö, jotta saisi edes tämän 4 h unta, vähemmällä ei oikein enää jaksa. Nukuinhan minä sitten lopulta, kissikin oli loukkaantuneena siirtynyt jossain välissä soffalle, kun pungersin jatkuvasti ylös sängystä ja taas takaisin.

Muuten tässä pitää alkaa orientoitua palaamiseen Varastolle. Varata taksot, tarkistaa työromppeet jne. Varautua uteluihin ja kyselyihin – että ihmiset ovatkin uteliaita, kele. No, kaipa se tästä taas, kun pääsee normaaliin rytmiin eli jatkuvaan särkyyn ja väsytykseen sekä normaaliin perusketutukseen.

------------------------------------



Puuuuurrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hah, mä en siis ala, en. Mami taas söi eile semmost, ku mä en saanu tai siis voinu syädä. Onneks sill oli jotai uutta kissimuanaa, hyvää seki oli. Ja sitt mä sain ihan piäne jätskibiitin taas, semmose tosi snadin. En mä paljo söiskää, mutt semmone nokare on kiva >o< Ja sitt eile mami jo tajus, ku mä aloin päiväll joikuu sille, ett sillo mennää sänkyy yhes ja mua pitää paijattaa. Sitt mentii ja se paijatti – yhtäkkii mä nukahdi sitt siihe käärölle mami käsii välii. Ei se oikee uskaltanu sitt siirtyy, se vaa luki siin ja mä olin goisinu. Heräsin mä vähä siihe, ku se rapsu mun masuu, hih. Mä annoi sitt sen vaa rapsuu, ku se oli oikee varovaine. Mmmm, Poika on tänää tuloss käymää, jeee, kiva! Mä saan taas makoilla sen kaas pikkusoffall koko päivä! Ihan melkeen parasta. Ja mami lupas, ett mä saan semmost heekkupussiruakaa, ku mä en kerta syä pitsaa. Noi laittaa siihen valkost sipulii ja muuta, en mä sitä sillo voi syädä. Ja sitt mä kai taas voin saada piäne biiti sitä kylmää jätskii, se tuntuu muute hassult kuanoss. Tiätteks te, mami luki jotai semmost kirjaa toss, ett ihmiset syä koirii, joo mä tiädä, mutt ett jossai ne syä kissei kans! Voitteks te hei kuvitella, kissinkoi siis pistellää poskee =O Kamalaa, melkee alko pelottaa. Mutt mami luki, ett ei oo ihan lähell. Ett ei tarvii pelkää. Ois se hirveet, jos mami ei pääsiskää kauppaa ja alkais tekee must ruakaa... No ei se kyll tekis, mutt hei siis kummiski! Hrrr, mäki näin vähä pahoi unei sitt. Heräsin kamala aikasi, herätin sitt maminki varmuude vuaks, oli se kyll kai hereill jo valmiiks. Mä tarttin seuraa nääs. Nyt mä odotan, ett se lopettais ton nakutukse ja mentäis viäl vähä goisii, tai siis ainaski rapsuttelee. Meill ei nyt oo omei kuvei, mutt Zimbo lähetti tämmöse! Heti sen jälkee, ku mä kuulin tost kissinkojen syämisest. Ei kai se vaa haluu paistaa mua? Eihä????

Kliffaa päivää hei kaikill, toivottavast tänää voi ottaa taas suulist partsill. Huamisee.

---------------------------------

Vincent, ei kukaan sinua voisi syödä, mussukka!

Päivän slogan: Jos menen myöhäään nukkumaan, herään aikaisin. Jos menen aikaisin nukkumaan, herään vielä aikaisemmin. Entä, jos en menisi nukkumaan ollenkaan, minähän en heräisikään?

Päivän biisi: N.S.U

Luettua: Eilinen meno jatkuu eli Sujata Massey – Rei Shimura ja tappava manga sekä Rei Shimura ja morsiuskimono, arvostelu eilisessä postauksessa. Loput luetaan ensi viikolla. Kaarina de Wolff – Punaiset viinimarjat, viikonloppu keski-ikäisen naisen elämästä vanhan isänsä mökillä. Epätoivoa aviomiehen takia, aikuisen pojan takia, iäkkäiden vanhempien ja oman itsensä takia. Kateutta ja katkeruutta, itkua ja parkua. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, tämä ei jotenkin ole vakuuttavaa tekstiä. Kaikki on liian korostettua, liian kasautunutta. Vähempikin riittäisi. Eli asioiden käsittely on tärkeää, mutta ei näin. Kirjoittaja olisi voinut vähän kasailla ensin omia ajatuksiaan ja tuntojaan.... Eli en hirveästi suosittele, mutta käyhän tämä lukemisesta. Aiheet ovat kyllä tärkeitä, mutta tämä liiallisuus ja päällekäyvyys haittaa. Riina Katajavuori – Lahjat, kahden lapsen kotiäiti miettii tuntojaan ja pyörittää päivittäistä showta. Ei paha, olisin varmaan nuorempana pitänyt tästä. Suoraan sanoen, nyt ei pienten lasten äidin tunnot ole aivan läheisimpänä itsellä mielessä. Silti – hyvää, selkeää tekstiä, kriittistäkin. Suosittelen juuri äideille, varsinkin epävarmoille, oman itsensä ja työnsä tai opiskelunsa jättäneille. Tästä voisi olla apua.

LOKOSAA LAUVANTAITA!

SAIRAUS LOPPUU =O Vol 13

En tiedä, onko aurinko laskemassa vai nousemassa, jompikumpi =O Tai sekä molempia! On sentään tullut riivottua unta melkein 5 h, hyvä siis. Eikä päikkäreitäkään kuin vajaa tunti eilen. En olisi niitäkään muuten, mutta kertakaikkiaan sammahdin. Raskas työ, nääs, sairaslomalaisella. Päätellä, mitä voisi tehdä, mitä tekee ja huolehtia mielessään kaikesta muusta. Niin ja vielä miettiä rankasti kaikkia maailman asioita.

Eilen sain kuitenkin kylppärin ja itseni sekä koneellisen pyykkiä pestyä jo ennen klo 9 *taputuksia, hurraa-huutoja*. Olin taas valveilla niin varhain. Sitten vain odotin, milloin Kummisetä vastaisi puhelimeen. Hän kun ei herää normisoittoihin, sikeäuninen (katea minä!) kun on. Lopulta aamupäivän aikaan hän kiipesi kerroksiin ja lupasi käydä apteekissa ja kirjastossa. Jeeh – sain varauksista 8 kirjaa, omat ja kissin matolääkkeet (siis ei Welhottarelle matolääkkeitä vaan muita mömelöitä) sekä tunnin verran jorinaseuraa. Kilti Kummisetä, lupasin ensi viikolla tuoda hänelle jotakin kivaa Eestin Herkuista. Varmaan sitä kaalisalaattia ja marineerattuja sieniä, ne tuntuivat maistuvan. Hän kuitenkin avittaa aina kun mahdollista, kunhan vain kehtaan pyytää. Tänäänkin lupasi lähteä aamusta jo roudausreissulle kauppoihin ja hakemaan lisäluettavaa kirjastosta.

Prle, melkein unohdin, että taas ensi viikolla on pakollinen amatöörien juhla eli Juhannus, jäks. En tykkää. Ei, minä EN juhli tuolloinkaan! Siihenkin pitää jo osittain jotenkin varautua. Ainakin aikatauluttaa itsensä, työ, takso ja kauppa sekä kirjasto kohtaamaan jossakin vaiheessa toisensa. On tämä aika puljaamista. Sain uuden kuljetustukipäätöksen: vapaa-ajanmatkoja se 2 x 9/kk v. 2011 asti, työmatkat 31.12.2008 asti. Edellytyksenä lääkärinlausunnon toimittaminen n. vuoden päästä sekä työn osalta uusi anomus ja työsoppari vuoden vaihteessa. No, se meni kuten pitikin. Nuo lausunnot vaan häiritsevät; niissä on maininta, että tilanne jatkuu samana tai pahenee eli ei ainakaan parane. Eikö riittäisi, jos toimittaisi lausunnon vain, jos tilanne oleellisesti muuttuu? Hitsi, jokainen lausunto nimittäin maksaa pkl-käynnin lisäksi erikseen lausunnon hinnan. Eikä lekuri tee muuta kuin sanelee (tai itse kruksaa) lomakkeeseen muutaman rivin tekstiä (siihen mahtuu korkeintaan 3 – 4 riviä) ja siis ne kruksit – tulee krukseille hintaa. *tsihih, krukseille, Crocseille...tissit....*

Onko kukaan muu huomannut taloutensa kiristyneen – siis ihan ilman mitään erityistä kulutustottumusten muutosta? Tuossa puhuimme juuri, että joskus 70 – 80-lukujen vaihteessa erittäin kehnosti palkattuna valtion virkanaisena ja –miehenä ansaitsimme kuitenkin sen verran, että joka päivä oli varaa syödä kunnon lounas VARK:issa tai ihan ulkonakin ravintolassa sekä käydä kaffella Ekbergillä, käydä kaljalla 2 – 3 kertaa viikossa, ostaa vaatteita laskeskelematta ihan hirveästi, käydä Turussa, Tampereella jne. vähintään kerran kuussa sekä ostaa vielä kotiin kunnollista ruokaa. Nyt tuollainen ei tulisi kysymykseenkään, rahat eivät taatusti riittäisi kaikkeen. Palkka ei kuitenkaan esim. minulla ole aivan alin mahdollinen, kaikki ikälisät ja vähän pärstäkerroinlisääkin tulee jne. Rahat siis menevät käytännössä ruokaan ja aivan pakollisiin menoihin. Uusia vaatteita en ole ostanut vuosiin, no kirpparilta kyllä, mutta siis kaupasta. Ulkonakaan en ole syönyt vuosiin, jollei lähipizzeriaa lasketa. Jos vielä suhteuttaa tilannetta silloiseen – silloinkin elin yksin, maksoin vuokrani (asuin jopa keskustasssa!) ja laskuni ajallaan. Että eipä hyvältä näytä, tulevaisuus siis!

Maanantaina taas Varastolle siis, ansaitsemaan sitä vähääkin toimeentuloansa. Toivottavasti sijainen ei ole ollut liian hyvä!

---------------------------------


Purrrrrve, kavrut taas! Heh, mami ihmettelee mikä muhu on oikee menny. Mä ku märisen päivälki kuulemma iha ilma syytä. No lopulta se hiffas, mä haluun, ett se menee pötköllee ja mä pääsen sen viakkuu – kyll se kestiki tajuta. Sitt mä hiivin sen ja kirja väliin nii, ett sen on ihan pakko paijattaa mua ja mä tökin sitä mun päällä, ett se tajuu rapsuu ja sillee jännäst puhallella mua korviin väliin, ja höpöttää jotai ihan hölmöi juttui, mmmm. Nyt mä oon jo nukkunukki siin sen käsiin päälä, vähäks se sano, ett käsi on jäykkis. Nyt se sitt tajuu, ett kui varte mä tarviin sitä koton! Mä tarviin hellyytt kans iha päivittäi, vaiks mä oonki ronski kolli. Ett ei tarvii ihmetellä, jos mun päiväll on tylsää, ku se ei oo himass. Ett vois sitt muistaa, ku taas käy tyä-nimisess paikass, ett ku tulee himaa ni heti lepään mun kans! Nih! Kummisetäki kävi eile, hih, se leikki mun kaa – tai yritti ainaki. Ei se osaa. Sen kissit on ollu ulkokissei eikä ne oo leikkiny. Osas se sitt heittää mull hiirulo oikeesee paikkaa, ett mä näytin kuin hiiruloo kurmuutetaa kunnoll. Nii tost paijatuksest ja semmosest, tää on vähä uus juttu meill. Ku mä oon vähitelle tottunu tähä himaa. Ku mä en muista mun vanhast elämäst mitää ja semmost. Ett mami sano, ett nyt mä vast alan luattaa siihenki melkee täpöll. Ei, sylii mä en mee, mutt muute. Mä kyll tykkää mamiskast ja Pojast ja Kummisedäst ja Gummititist ja parist muustki ihmisest iha paljo. Mutt mä luatan mamii ja Poikaa oikeestaa enite, muit mä viäl vähä varon, ainaski vähä. Täss fotoss mä jo ootan mamii sen paikall, kyll se viäl tulee tähä!

Hei, kliffaa viikendii kaikill, jos ootte lähös jonneskii ja muillekkii, tiätty. Huamisee.

----------------------------------

Vincent, pyllykuva ei ole paras mahdollinen esitys odottamisesta minun paikallani!

Päivän slogan: En tietenkään kirjoita otsikosta vaan asioista!

Päivän biisi: Money

Luettua: Sujata Massey, Rei Shimura ja zen-temppelin arvoitus, Rei Shimura ja ikebana-mestari. Kuten aina kesäisin, luen jonkin kirjoittajan dekkarit läpi kaikkinensa. Tänä kesänä mm. Sujata Masseyn. Minä olen alusta asti pitänyt näistä, ihan japanilaisen kulttuurin osalta, vaikka leidihän ei suinkaan ole japanilaista alkuperää itse! Hyviä kuvauksia kulttuurien yhteentörmäyksistä jne. Hmph, näitä kutsuttiin jossakin etno-dekkareiksi =o Kas, en tiennytkään. Outo ilmaus, en pidä. Kirjoista pidän ja suosittelen – ei mitään hirmuisen veristä menoa, sellaista kevyttä kesään sopivaa luettavaa ja mukana aina ripaus rhomantiikkaa ja suhteita sekä sitä japanilaisen elämänmenon melko suht aitoa kuvausta, josta minä pidän. Suosittelen, jos ette vielä ole tutustuneet!

                                         

                                      PERSTAITA SITTEN VAAN!

TORSTAI EI OLE VIIKONPÄIVÄ - SE ON EREHDYS! Vol 12

Todellakin – jos päivä alkaa näin, ei voi kovin paljoa odottaa. Nukuin taas vajaat 4 h enkä edes ottanut eilen kunnon päikkäreitä, vain puolen tunnin unoset ruuan päälle. Mömelöitä kaivelin pitkin iltaa, mutta mikään ei auttanut, en enää uskaltanut ottaa päälle varsinaista nukahtamismömelöä. Oli vain lievästi vidhuuntunut olo. No sentään se oli kiva, että ukkosti edes vähän – ei kunnolla – ja satoi! Mukavaa. Sen sijaan kissi karvatakamus kuorsaili autuaasti koko päivän ja pirkistyi siinä illan mittaan. Herätys tulikin sitten tuossa kahden jälkeen, hirveä märinä. Ei sitä kuuntele kukaan nousematta ylös ja toimimalla kuten karvapylly olettaa.

Sain eilen jonkinmoisen siivousinnon eli otin pölyrätit, harjat ja erilaisia emmeitä. Siivosin kirjoista pölyt. No hei, en nyt sentään kirja kerrallaan vaan harjaamalla ylhäältä alaspäin *köh-köh*. Miten täällä residenssissä voi olla niin pölyistä? Sitten käytin pölyrättiä ansiokkaasti kaikkiin mahdollisiin pintoihin, kerrankin. Järkyttäviä pölypesiä sitä löytyikin... en kerro enempää. Yksikään ei kuitenkaan ollut elollista materiaalia. Puhdistin taulut, kiilloitin (!) peilit. Siivoilin jopa kylppärin kaapin, joka on eräänlainen rajalinja. Jos minä kirjoitan huomenna, että alan silittää alukalsareita ja T-paitoja, voisiko joku ystävällinen sielu kutsua paikalle ne mukavat valkotakkiset miehet? Silloin ei kaikki nimittäin todellakaan ole kohdallansa. Tämä johtuu pelkästään ja vain tekemisen puutteesta! Tänään aion siivota ja pestä kylppärin, sehän on kuitenkin ihan kunniallisen tekemisen rajamailla, kuitenkin. Ei aiheuttane toimenpiteitä muualla, eihän...

Lisäksi – voi hirvityksen kauhistuksen kananhäkki tai joku muu vielä karmeampi ilmaisu – kirjat ovat loppu! Finito! Olen lukenut jo ne uudetkin ostamani. Minä olen kirjaimellisesti kuusessa. Jos ei Kummisetä suostu käymään tänään kirjastossa, minun on pakko tuhlata yksi ylimääräinen matka. Minen kestä, jollei ole uuttakin luettavaa. Omat hyllyt on koluttu jo niin puhtaaksi, että sieltä ei löydy mitään, mitä en olisi lukenut useampaan kertaan. No juu, paitsi vanhalla svenskalla kirjoitettu Biblia. En halua kirjoittaa, että olisin tarttunut siihen tässä puutostilassa, se olisi jo varma merkki mielenterveyteni horjumisesta vielä enemmän! (Ei millään pahalla, mutta kuitenkin – ajatelkaa nyt, fraktuuraa vielä!)

Ruokarapoa sen verran, että kyllä, tattari maistuu edelleen hyvältä! Tein ns. kauden vihanneksista (lue -> mitä kaapista löytyi), herkkareista ja tomaatista oikein herkun kastikkeen. Lämmäytin tattarin, iskin keskelle koloon raejuustoa ja peitin koko keon soossilla. Njam, herkkuva! Eikä muuten paina kauaakaan vatsassa. Se miksi hehkutan tätä tattaria on muuten salaisuus, jonka nyt tässä kirjoittamisen puutteessa paljastan. Jos ihminen syö töikseen mm. kodeiinipitoista särkylääkettä, se aiheuttaa tiettyjä vatsaongelmia, joita riisi vielä pahentaa. Jostakin syystä tattari toimii paremmin. Ilmeisesti tuo kuitupitoisuus avittaa. Että jo ihan senkin takia. Ja mukana myös maku ,D (Ei pelkkää hajua, kuten riisin kanssa äkkiä käy.) Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos on udelias luonne. Täksikin päiväksi riittää vielä soossia, tattaria pitää keitellä lisää tai tehdä jotakin muuta, tagliatelle voisi olla päivän sana.

----------------------------------



Purrrmenta, kissinkat! No juu ja taas, eiks toi mami mee ja tee taas niit kasvismössöi. Ei käy, siis ei kertakaikkiaa käy. Mä istun toss viäress ja tsiigaan, ett millo tulee heekkuu sekaa – joo, ei tuu. No sitt tuliki ylläri, se oli sulattanu iha hei mua varte broiskuu, sitä ihan parast! Jee, on mull kilti mami, vaa mua varte. Sitä riittää viäl täksi päiväks, vaiks se oliki semmone iha piänin paketti. Nii kilti *huoh*! Mä sitt söinki ihan kunnoll ja goisin melkee koko päivän. Oli hirmuse unelias olo. Mamii otti vissii vähä päähä, ku se ei saanu taaskaa goisittuu, ponppi vaa sänkyst pois ja takasi. Mä sille mitää voi. Ottais kissoiks, sillee rauhallisest! En mä jaksanu ees leikkii enkä mitää, vähä toss yälä sitt hepuloin ja juaksin, ku sitt olinki jo tosi pirtsakka. Ja herätin mamiskan antaa mulle heekut, aamuheekut niinku. Eile ukkkosti, mutt se ei mua pelota pätkääkää. Mä kävin ihan partsilki tsiigaa, ett mitä tapahtuu. Sitt tuli hirveest vodaa, nii piti tulla takasi äkkii, ettei tuukki mee huanoo kondiksee. Ja sitt mä taas goisin. On se kyll ollu tosi kliffaa, ett mami on ollu himass. Mä oon saanu olla sen viakus hirmu paljo, vaiks se on välill saanu noit tekemishepulei. Mutt kuiteski. Aina ku se vähänkää lepuuttaa, mä pääsen viakkuu ja saan kunno paijatust ja lepuutan sen viakus, ihan kiini. Ihan parasta, hei. Ku mamill kerta on nii vähä oikeet lomaa, nii tää on sillee lomaa, ett mä ainaski saan olla sen kans. Ens viikoll se menee sitt jo tianaa meill muanalovvoo. Tulee taas tylsii päivii, olla yksi tääll. Onneks mä oon niin hyvä goisii – ja muutenki fiksu ja vilmaattine kissi! Mä sanoin mamill, ett laittas toho yhe partsikukkeli, ku niit ei kerta voi syädä, ne haisuu tosi kammoll. Mutt ett näätte, mitä mä tarkota.

Tommosii sitt laitetaa mun kiusaks! Nyt onki muute pimee ja galsan kostee aamu, mä painunki basee aamu-unkoill. Huamisee.

-----------------------------------------

Vincent, joskus loman on loppuminen.

Päivän slogan: Pitkä, pimeä ja kostea aamu ilman kirjoja – Welhottaren painijainen!

Päivän biisi: Sade

Luettua: No niin, eilen siis luin Steven Hall - Haiteksti ja Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta uudelleen. Voi vain sanoa, että hienoa, kertakaikkiaan! Nämä on arvosteltu jo muualla, mutta suosittelen edelleen kaikille, ehdottomasti. Lisäksi luin Terry Pratchett - Pienet jumalat ja Juha Vuorinen - Tolppa-apina. Ei pahaa sanottavaa niistäkään, suosittelen myös ,D Lisäksi vielä yksi kirjaston kirja eli Pirjo Hassinen – Suistola, sellaista ihmissuhdevängerrystä, josta minä en ihmeemmin pidä. En siis oikein osannut arvostaa tätäkään. Lukemista muun puutteessa, ei innostanut minua, valitettavasti.

                                          

                                     TÄMÄ VAATII LISÄÄ KIRJOJA!

NETTIPIMENNON UHKA, voi hirvityksen kauhistus! Vol 11

Welhotar pelästyi eilen järjettömästi – nettiyhteys ei toiminut ainakaan puoleen päivään. Tarkistin kaikki piuhat ja asetukset, ei vaan toiminut. Sitten olin jo varma, että vika on Sjonerassa ja ei kun soittamaan, riittävän vihaisena *nolo virn*. Nykyisinhän Sjonera takaa vastaavansa helppariin 4 -5 min. sisällä. Juu, vastasi kyllä. Leidi esitti eri vaihtoehtoja vioiksi, tarkisti, että heidän yhteytensä on kunnossa ja soitti sitten takasin minulle päin, kun puhelu tuntui venyvän. Käytiin sitten piiiitkän puhelun aikana vielä uudestaan läpi kaikki asiat. Jep-jep, lopulta vika löytyi eli modeemi oli jämähtänyt. Vaikka olin jo kertaalleen irrottanut piuhat, irrotin ne uudestaan ja putsasin ne – ja kas – sen jälkeen toimi kaikki taas (ja nyt ristitään sormet, toimiiko tänä aamuna!). Nyt täytyy hiukan vastentahtoisesti kylläkin kiittää Sjoneran helpparia: eivät pitkittäneet minun puheluani vaan helppi soitti tänne päin ja kävi kärsivällisesti läpi kaiken mahdollisen. Eli apua tuli, kuten pitikin! Hyvää palvelua ensimmäistä kertaa tältä taholta, on siis syytä kiittää!

Muita katastrofeja täällä ei ole tapahtunut, jollei sellaiseksi lasketa kissan kaataman puun uudelleenistutusta ja sen jälkeistä lattioiden imurointia ja moppausta muiden päivän vahinkojen korjaamiseksi. Eli pientä puuhastelua kuitenkin sairiksellakin. Ei tämä kuulkaas ole kivaa, maata ja suunnitella mitä voisi tehdä! Kun kuitenkaan ei ihan mitä tahansa voi tehdä, niin että silleensä.

Mömelöillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään suuntaan – ei kipuihin, ei mielialaan, ei edes sivuvaikutuksia enää. Murrr, tämä ei ole järkevää. Seuraava soittoaika on heinäkuun alussa ja leiditri taitaa olla lomalla. Taidan kuitenkin laittaa meiliä asiasta kohtapian. Nukun yhtä huonosti tai huonommin (kun vetelen päikkäreitä) kuin ennenkin. Koipia särkee täpöllä jos riehaannun ja käy vaikkapa roskiksella, kuten eilen ja vielä touhuan kotosalla. Welhotar on melkoisen kuttuuntunut kaikkeen ja vieraantunut jopa ihmisistä.

Kummisetä kävi eilen puolestani hakemassa tilaamani kirjat, jihhaa! No, nehän on siis kertaalleen jo luettu, mutta porvarillinen omistamisen halu täytti mieleni ja Haiteksti sekä Lumikko ovat nyt pöydällä odottamassa uusioluentaa. Belgarionille menevät Pratchettin Pienet jumalat ja Vuorisen Tolppa-apina. Noin vaikka intin loppumisen kunniaksi – se on kuulkaas ihan kohta Belgarionkin vapaana! Ei uskoisi, miten nopeasti vuosi lopulta kuluu =D

Eilinen kokeilu tattarilla onnistui jälleen mainiosti, tattari on hyvää, mutta vaatii kyllä seurakseen tietyntyyppistä lisuketta. Minä kärvensin pienen, tosi pienen, palan siikaa sekä sen lisäksi paljon kaalisalaattia (sitä purkkijuttua) siihen kupeeseen. Oli hyvää! Emmettä jäi vielä täksikin päiväksi eli täytynee vääntää joku tomaattipohjainen kastike tässä. Tattari vaatii kaverikseen vahvoja makuja!

---------------------------------



Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffarit! Nonnih, siis hei, epistä. Yks syä fisuu enkä mä saa mitää, no ei siin kyll just mitää ollukkaa. Ja sitt ku se oliki tavisfisuu, ett mä oisin vissii ykättäny sen kuiteski. Mä sain sitt kanaa puukist, ei ollu pahaa sekää. Ja ylimääräse biiti kalkonii, ku Kummisetä sano, ett mä saan, kerta nih! On se hyvä, ett Kummisetä pitää mun pualta välill tääll. Mä sais koskaa varmaa mitää ylimääräsii ekstraheekkui, jos mami aina sais päättää... No ei, kyll mä saisin. Mutt nyt Kummisetä sano, ett hän vaiks maksaa, ett mä, Kummipoika, saan oikee ison biitin kalkonii, ku mä en kerta syä fisuu, semmost tavist niinku. Mmmm, kilti Kummisetä, nii kilti! Melkee aina mun pualella. Niin se kyll pitääki, se on mua varte. Eile ei sitt ollukkaa kliffaa, ku blosas ja sato. Mä voinu olla partsill melkee olleskaa, ku tuukki ois menny iha sekasi ja sillee. Vähä galsaki oli. Sitt mä makoili mamin viakuss ja soffall. Mamiki vaa jotai siivos. Nii ja sitt laitto multaa yhtee piänee puuhu, ku mä vahinkoss tyrkkäsi alas tualta. No se oli vahinko, ku se puukki oli semmone kepone, ei niinku kunno puukki ja se puuki viälä iha snadi. Ett en mä mitää sille voinu. Ne mullat vaa leviss ympäri makkarii. Mä tajuu, mite nii piänee puukkii mahtuu nii hirveesti semmost kevytt multaa =O No mami ei eilekää taas ottanu must fotoi, ett saatte tänne tämmöse ny.



Kai tää kelpaa? Kliffaa päivää kaikill – hei nyt aamu näyttää hyvält, toivottavast tulee hiano päivä. Huamisee!

-------------------------------------

Vincent, ei se puu olisi kaatunut, jos ei joku olisi mellastanut kasvien seassa!

Päivän slogan: Kaikkea sitä kuulee – ja vielä omasta suustaan!

Päivän biisi: Waiting For The Sun

Luettua: Matti Virtanen – Kaksi kirjaa – ja se kolmas, Seppo Toiviaisen ja Matti Virtasen kirjeenvaihtoa 1996 – 2005. Sosiaalipsykologin ja sosiologin, ystävien, välistä kirjeenvaihtoa, jonka aikana kumpikin saa valmiiksi oman kirjansa. Laajaa, pohdiskelevaa, kannustavaa ja oivaltavaa välillä hirtehistäkin ajatustenvaihtoa filosofian, sosiaalipsykologian ja politiikan ympärillä. Suosittelen em. asioista kiinnostuneille ja ao. henkilöt tunnistaville ,D Welhotar piti tästä, mielenkiintoista tekstiä, ajatuksia herättävää pohdintaa. Kirjemuoto sopii tähän erinomaisen hyvin. Tracy & Laura Hickman – Mystinen Valtakunta (Pronssikronikat 3. osa). Jahas, sitä oikein perinteistä miekka & kilpi –kirjallisuutta, jota välillä on ihan pakko lukea. Keijuja, hiisiä, kentaureja ja bardeja. Portit eri maailmojen välillä ovat nyt auki ja lopullinen taistelu alkamassa. Hickmaneille kovin tyypillinen opus jälleen kerran, kirjoittajat voisi arvata jo ensimmäiseltä sivulta, ne maneerit nääs. Suosittelen em. kirjallisuuden kavereille ja edelliset sarjan kirjat lukeneille, tämä on kuitenkin trilogian päätösosa. En itse ihan hirveästi välitä, kunhan nyt luen loppuun ,D

                                                    

                                           KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!