Welhotar pelästyi eilen järjettömästi – nettiyhteys ei toiminut ainakaan puoleen päivään. Tarkistin kaikki piuhat ja asetukset, ei vaan toiminut. Sitten olin jo varma, että vika on Sjonerassa ja ei kun soittamaan, riittävän vihaisena *nolo virn*. Nykyisinhän Sjonera takaa vastaavansa helppariin 4 -5 min. sisällä. Juu, vastasi kyllä. Leidi esitti eri vaihtoehtoja vioiksi, tarkisti, että heidän yhteytensä on kunnossa ja soitti sitten takasin minulle päin, kun puhelu tuntui venyvän. Käytiin sitten piiiitkän puhelun aikana vielä uudestaan läpi kaikki asiat. Jep-jep, lopulta vika löytyi eli modeemi oli jämähtänyt. Vaikka olin jo kertaalleen irrottanut piuhat, irrotin ne uudestaan ja putsasin ne – ja kas – sen jälkeen toimi kaikki taas (ja nyt ristitään sormet, toimiiko tänä aamuna!). Nyt täytyy hiukan vastentahtoisesti kylläkin kiittää Sjoneran helpparia: eivät pitkittäneet minun puheluani vaan helppi soitti tänne päin ja kävi kärsivällisesti läpi kaiken mahdollisen. Eli apua tuli, kuten pitikin! Hyvää palvelua ensimmäistä kertaa tältä taholta, on siis syytä kiittää!
Muita katastrofeja täällä ei ole tapahtunut, jollei sellaiseksi lasketa kissan kaataman puun uudelleenistutusta ja sen jälkeistä lattioiden imurointia ja moppausta muiden päivän vahinkojen korjaamiseksi. Eli pientä puuhastelua kuitenkin sairiksellakin. Ei tämä kuulkaas ole kivaa, maata ja suunnitella mitä voisi tehdä! Kun kuitenkaan ei ihan mitä tahansa voi tehdä, niin että silleensä.
Mömelöillä ei ole mitään vaikutusta mihinkään suuntaan – ei kipuihin, ei mielialaan, ei edes sivuvaikutuksia enää. Murrr, tämä ei ole järkevää. Seuraava soittoaika on heinäkuun alussa ja leiditri taitaa olla lomalla. Taidan kuitenkin laittaa meiliä asiasta kohtapian. Nukun yhtä huonosti tai huonommin (kun vetelen päikkäreitä) kuin ennenkin. Koipia särkee täpöllä jos riehaannun ja käy vaikkapa roskiksella, kuten eilen ja vielä touhuan kotosalla. Welhotar on melkoisen kuttuuntunut kaikkeen ja vieraantunut jopa ihmisistä.
Kummisetä kävi eilen puolestani hakemassa tilaamani kirjat, jihhaa! No, nehän on siis kertaalleen jo luettu, mutta porvarillinen omistamisen halu täytti mieleni ja Haiteksti sekä Lumikko ovat nyt pöydällä odottamassa uusioluentaa. Belgarionille menevät Pratchettin Pienet jumalat ja Vuorisen Tolppa-apina. Noin vaikka intin loppumisen kunniaksi – se on kuulkaas ihan kohta Belgarionkin vapaana! Ei uskoisi, miten nopeasti vuosi lopulta kuluu =D
Eilinen kokeilu tattarilla onnistui jälleen mainiosti, tattari on hyvää, mutta vaatii kyllä seurakseen tietyntyyppistä lisuketta. Minä kärvensin pienen, tosi pienen, palan siikaa sekä sen lisäksi paljon kaalisalaattia (sitä purkkijuttua) siihen kupeeseen. Oli hyvää! Emmettä jäi vielä täksikin päiväksi eli täytynee vääntää joku tomaattipohjainen kastike tässä. Tattari vaatii kaverikseen vahvoja makuja!
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffarit! Nonnih, siis hei, epistä. Yks syä fisuu enkä mä saa mitää, no ei siin kyll just mitää ollukkaa. Ja sitt ku se oliki tavisfisuu, ett mä oisin vissii ykättäny sen kuiteski. Mä sain sitt kanaa puukist, ei ollu pahaa sekää. Ja ylimääräse biiti kalkonii, ku Kummisetä sano, ett mä saan, kerta nih! On se hyvä, ett Kummisetä pitää mun pualta välill tääll. Mä sais koskaa varmaa mitää ylimääräsii ekstraheekkui, jos mami aina sais päättää... No ei, kyll mä saisin. Mutt nyt Kummisetä sano, ett hän vaiks maksaa, ett mä, Kummipoika, saan oikee ison biitin kalkonii, ku mä en kerta syä fisuu, semmost tavist niinku. Mmmm, kilti Kummisetä, nii kilti! Melkee aina mun pualella. Niin se kyll pitääki, se on mua varte. Eile ei sitt ollukkaa kliffaa, ku blosas ja sato. Mä voinu olla partsill melkee olleskaa, ku tuukki ois menny iha sekasi ja sillee. Vähä galsaki oli. Sitt mä makoili mamin viakuss ja soffall. Mamiki vaa jotai siivos. Nii ja sitt laitto multaa yhtee piänee puuhu, ku mä vahinkoss tyrkkäsi alas tualta. No se oli vahinko, ku se puukki oli semmone kepone, ei niinku kunno puukki ja se puuki viälä iha snadi. Ett en mä mitää sille voinu. Ne mullat vaa leviss ympäri makkarii. Mä tajuu, mite nii piänee puukkii mahtuu nii hirveesti semmost kevytt multaa =O No mami ei eilekää taas ottanu must fotoi, ett saatte tänne tämmöse ny.
Kai tää kelpaa? Kliffaa päivää kaikill – hei nyt aamu näyttää hyvält, toivottavast tulee hiano päivä. Huamisee!
-------------------------------------
Vincent, ei se puu olisi kaatunut, jos ei joku olisi mellastanut kasvien seassa!
Päivän slogan: Kaikkea sitä kuulee – ja vielä omasta suustaan!
Päivän biisi: Waiting For The Sun
Luettua: Matti Virtanen – Kaksi kirjaa – ja se kolmas, Seppo Toiviaisen ja Matti Virtasen kirjeenvaihtoa 1996 – 2005. Sosiaalipsykologin ja sosiologin, ystävien, välistä kirjeenvaihtoa, jonka aikana kumpikin saa valmiiksi oman kirjansa. Laajaa, pohdiskelevaa, kannustavaa ja oivaltavaa välillä hirtehistäkin ajatustenvaihtoa filosofian, sosiaalipsykologian ja politiikan ympärillä. Suosittelen em. asioista kiinnostuneille ja ao. henkilöt tunnistaville ,D Welhotar piti tästä, mielenkiintoista tekstiä, ajatuksia herättävää pohdintaa. Kirjemuoto sopii tähän erinomaisen hyvin. Tracy & Laura Hickman – Mystinen Valtakunta (Pronssikronikat 3. osa). Jahas, sitä oikein perinteistä miekka & kilpi –kirjallisuutta, jota välillä on ihan pakko lukea. Keijuja, hiisiä, kentaureja ja bardeja. Portit eri maailmojen välillä ovat nyt auki ja lopullinen taistelu alkamassa. Hickmaneille kovin tyypillinen opus jälleen kerran, kirjoittajat voisi arvata jo ensimmäiseltä sivulta, ne maneerit nääs. Suosittelen em. kirjallisuuden kavereille ja edelliset sarjan kirjat lukeneille, tämä on kuitenkin trilogian päätösosa. En itse ihan hirveästi välitä, kunhan nyt luen loppuun ,D
KELVOKASTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti