Todellakin – jos päivä alkaa näin, ei voi kovin paljoa odottaa. Nukuin taas vajaat 4 h enkä edes ottanut eilen kunnon päikkäreitä, vain puolen tunnin unoset ruuan päälle. Mömelöitä kaivelin pitkin iltaa, mutta mikään ei auttanut, en enää uskaltanut ottaa päälle varsinaista nukahtamismömelöä. Oli vain lievästi vidhuuntunut olo. No sentään se oli kiva, että ukkosti edes vähän – ei kunnolla – ja satoi! Mukavaa. Sen sijaan kissi karvatakamus kuorsaili autuaasti koko päivän ja pirkistyi siinä illan mittaan. Herätys tulikin sitten tuossa kahden jälkeen, hirveä märinä. Ei sitä kuuntele kukaan nousematta ylös ja toimimalla kuten karvapylly olettaa.
Sain eilen jonkinmoisen siivousinnon eli otin pölyrätit, harjat ja erilaisia emmeitä. Siivosin kirjoista pölyt. No hei, en nyt sentään kirja kerrallaan vaan harjaamalla ylhäältä alaspäin *köh-köh*. Miten täällä residenssissä voi olla niin pölyistä? Sitten käytin pölyrättiä ansiokkaasti kaikkiin mahdollisiin pintoihin, kerrankin. Järkyttäviä pölypesiä sitä löytyikin... en kerro enempää. Yksikään ei kuitenkaan ollut elollista materiaalia. Puhdistin taulut, kiilloitin (!) peilit. Siivoilin jopa kylppärin kaapin, joka on eräänlainen rajalinja. Jos minä kirjoitan huomenna, että alan silittää alukalsareita ja T-paitoja, voisiko joku ystävällinen sielu kutsua paikalle ne mukavat valkotakkiset miehet? Silloin ei kaikki nimittäin todellakaan ole kohdallansa. Tämä johtuu pelkästään ja vain tekemisen puutteesta! Tänään aion siivota ja pestä kylppärin, sehän on kuitenkin ihan kunniallisen tekemisen rajamailla, kuitenkin. Ei aiheuttane toimenpiteitä muualla, eihän...
Lisäksi – voi hirvityksen kauhistuksen kananhäkki tai joku muu vielä karmeampi ilmaisu – kirjat ovat loppu! Finito! Olen lukenut jo ne uudetkin ostamani. Minä olen kirjaimellisesti kuusessa. Jos ei Kummisetä suostu käymään tänään kirjastossa, minun on pakko tuhlata yksi ylimääräinen matka. Minen kestä, jollei ole uuttakin luettavaa. Omat hyllyt on koluttu jo niin puhtaaksi, että sieltä ei löydy mitään, mitä en olisi lukenut useampaan kertaan. No juu, paitsi vanhalla svenskalla kirjoitettu Biblia. En halua kirjoittaa, että olisin tarttunut siihen tässä puutostilassa, se olisi jo varma merkki mielenterveyteni horjumisesta vielä enemmän! (Ei millään pahalla, mutta kuitenkin – ajatelkaa nyt, fraktuuraa vielä!)
Ruokarapoa sen verran, että kyllä, tattari maistuu edelleen hyvältä! Tein ns. kauden vihanneksista (lue -> mitä kaapista löytyi), herkkareista ja tomaatista oikein herkun kastikkeen. Lämmäytin tattarin, iskin keskelle koloon raejuustoa ja peitin koko keon soossilla. Njam, herkkuva! Eikä muuten paina kauaakaan vatsassa. Se miksi hehkutan tätä tattaria on muuten salaisuus, jonka nyt tässä kirjoittamisen puutteessa paljastan. Jos ihminen syö töikseen mm. kodeiinipitoista särkylääkettä, se aiheuttaa tiettyjä vatsaongelmia, joita riisi vielä pahentaa. Jostakin syystä tattari toimii paremmin. Ilmeisesti tuo kuitupitoisuus avittaa. Että jo ihan senkin takia. Ja mukana myös maku ,D (Ei pelkkää hajua, kuten riisin kanssa äkkiä käy.) Suosittelen ainakin kokeilemaan, jos on udelias luonne. Täksikin päiväksi riittää vielä soossia, tattaria pitää keitellä lisää tai tehdä jotakin muuta, tagliatelle voisi olla päivän sana.
----------------------------------
Purrrmenta, kissinkat! No juu ja taas, eiks toi mami mee ja tee taas niit kasvismössöi. Ei käy, siis ei kertakaikkiaa käy. Mä istun toss viäress ja tsiigaan, ett millo tulee heekkuu sekaa – joo, ei tuu. No sitt tuliki ylläri, se oli sulattanu iha hei mua varte broiskuu, sitä ihan parast! Jee, on mull kilti mami, vaa mua varte. Sitä riittää viäl täksi päiväks, vaiks se oliki semmone iha piänin paketti. Nii kilti *huoh*! Mä sitt söinki ihan kunnoll ja goisin melkee koko päivän. Oli hirmuse unelias olo. Mamii otti vissii vähä päähä, ku se ei saanu taaskaa goisittuu, ponppi vaa sänkyst pois ja takasi. Mä sille mitää voi. Ottais kissoiks, sillee rauhallisest! En mä jaksanu ees leikkii enkä mitää, vähä toss yälä sitt hepuloin ja juaksin, ku sitt olinki jo tosi pirtsakka. Ja herätin mamiskan antaa mulle heekut, aamuheekut niinku. Eile ukkkosti, mutt se ei mua pelota pätkääkää. Mä kävin ihan partsilki tsiigaa, ett mitä tapahtuu. Sitt tuli hirveest vodaa, nii piti tulla takasi äkkii, ettei tuukki mee huanoo kondiksee. Ja sitt mä taas goisin. On se kyll ollu tosi kliffaa, ett mami on ollu himass. Mä oon saanu olla sen viakus hirmu paljo, vaiks se on välill saanu noit tekemishepulei. Mutt kuiteski. Aina ku se vähänkää lepuuttaa, mä pääsen viakkuu ja saan kunno paijatust ja lepuutan sen viakus, ihan kiini. Ihan parasta, hei. Ku mamill kerta on nii vähä oikeet lomaa, nii tää on sillee lomaa, ett mä ainaski saan olla sen kans. Ens viikoll se menee sitt jo tianaa meill muanalovvoo. Tulee taas tylsii päivii, olla yksi tääll. Onneks mä oon niin hyvä goisii – ja muutenki fiksu ja vilmaattine kissi! Mä sanoin mamill, ett laittas toho yhe partsikukkeli, ku niit ei kerta voi syädä, ne haisuu tosi kammoll. Mutt ett näätte, mitä mä tarkota.
Tommosii sitt laitetaa mun kiusaks! Nyt onki muute pimee ja galsan kostee aamu, mä painunki basee aamu-unkoill. Huamisee.
-----------------------------------------
Vincent, joskus loman on loppuminen.
Päivän slogan: Pitkä, pimeä ja kostea aamu ilman kirjoja – Welhottaren painijainen!
Päivän biisi: Sade
Luettua: No niin, eilen siis luin Steven Hall - Haiteksti ja Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta uudelleen. Voi vain sanoa, että hienoa, kertakaikkiaan! Nämä on arvosteltu jo muualla, mutta suosittelen edelleen kaikille, ehdottomasti. Lisäksi luin Terry Pratchett - Pienet jumalat ja Juha Vuorinen - Tolppa-apina. Ei pahaa sanottavaa niistäkään, suosittelen myös ,D Lisäksi vielä yksi kirjaston kirja eli Pirjo Hassinen – Suistola, sellaista ihmissuhdevängerrystä, josta minä en ihmeemmin pidä. En siis oikein osannut arvostaa tätäkään. Lukemista muun puutteessa, ei innostanut minua, valitettavasti.
TÄMÄ VAATII LISÄÄ KIRJOJA!
-----------------------------------------
Vincent, joskus loman on loppuminen.
Päivän slogan: Pitkä, pimeä ja kostea aamu ilman kirjoja – Welhottaren painijainen!
Päivän biisi: Sade
Luettua: No niin, eilen siis luin Steven Hall - Haiteksti ja Pasi Ilmari Jääskeläinen - Lumikko ja yhdeksän muuta uudelleen. Voi vain sanoa, että hienoa, kertakaikkiaan! Nämä on arvosteltu jo muualla, mutta suosittelen edelleen kaikille, ehdottomasti. Lisäksi luin Terry Pratchett - Pienet jumalat ja Juha Vuorinen - Tolppa-apina. Ei pahaa sanottavaa niistäkään, suosittelen myös ,D Lisäksi vielä yksi kirjaston kirja eli Pirjo Hassinen – Suistola, sellaista ihmissuhdevängerrystä, josta minä en ihmeemmin pidä. En siis oikein osannut arvostaa tätäkään. Lukemista muun puutteessa, ei innostanut minua, valitettavasti.
TÄMÄ VAATII LISÄÄ KIRJOJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti