Heh – hauskaa herätä tässä klo 2 – 3 aikaan kesällä ja viikonloppuina(kin). Täällähän on meno kukkeimmillaan; porukka palailee kapakoista, mesoaa ja pitää kivaa, tänä aamuna ei edes riitoja eikä tappeluita. Kahdessakin naapurissa (onneksi ei seinän takana) biletetään kunnolla. Musiikki kuuluu selkeästi, välillä jorina parvekkeeltakin. Tämä ei siis tod. haittaa minua, koska ei ole siihen herännyt. Enempikin on mukavaa, että joku on hereillä samaan aikaan. Toisaalta, kohta hiljenee ja joillakin on takuulla hiukset kipeänä myöhemmin päivällä ,D Toisaalta, en tajua miten selviän taas työssä näin vähillä unilla. Tai ehkä sitten saa vähän paremmin nukuttua, kun vääntää 8 h putkeen töitä ja kotihommat päälle. Särky ei ole hävinnyt yhtään mihinkään. Eilen kävely ei juurikaan koskenut (käveltiin niin vähän), mutta tänään en taas aamulla päässyt kunnolla jaloilleni. Prle, että oli kiire vessaan ja siinä sitten huonekaluja pitkin hoiperrellen vaan. Onneksi on näin pieni residenssi, aina saa jostakin kiinni.
Eilinen roudausreissu onnistui Kummisedän kanssakin oikein mukavasti. Sain lisää kirjoja viikoksi, toivottavasti siis. Lisäksi Rismassa oli rutosti keltaisia lappuja; hamstrasin mukaan tipua (huokaus, tietty), kalkonin jauhelihaa ja metripizzaa. Tuo Riitan metripizza on oikeasti hyvää, kotitekoisen makuista ja kun hinta on 50 % normaalista, ei itse kannata enää alkaa vängertää sitä. Kunhan lisää vähän mausteita ja tuoretta sekä juustoa, avot, se kelpaa meille kyllä. Saa sitä joskus kai jotakin vähän epäterveellisempääkin vedellä? Ajattelin myös Belgarionia, ettei hän kyllästy minun tarjoomuksiini eli ainaisiin kokeiluihin mitä oudoimmilla emmeillä *virn*, vaikka onkin pitänyt kaikesta. Tänään siis pizzaa ja Liiterin kokista. Liiteristä tarttui alella mukaan vähän sitä ja tätä, kreikkalaisia marinoituja anjoviksia, myslipuikuloita (ihan suosikkileipä!) ja vähän tuoretta. Putken kioskista ostin kesäkurpitsaa ja purjoa, molemmat kustansivat 1 euro/kg! Ei paha, luvassa on taas näemmä viikolla kesäkurmitsaeväksiä ja tofua jossakin muodossa, sen päiväys vanhenee kohtapian ,D Kauppareissu vähän paisui eli meillä oli kolme kassia ja Sedän reppu, onneksi tuli kiva koppitakso. Ostin sen verran taas varastoon, että pakkasessa on leipää ja tipua sekä vähän muutakin ylimääräistä. No joo, kotona huomasin, että se melkein tärkein unohtui, eli isolla lappuun kirjoitettu astianpesuaine. Täytyy soittaa Belgarionille heti aamusta, että toisi tullessaan. Hitsi, ostaa kaikkea mitä lapussa on ja ylimääräistä ja sen isoimmalla kirjoitetun jättää pois... outoa, mutta tyypillistä.
Muuten eilinen meni tekemättä mitään. Reissun jälkeen istuttiin Kummisedän kanssa vähän aikaa jorisemassa yleviä, henkeviä asioita *virn* ja minä tein pikaisesti itselleni vähän ruokaa. Sen jälkeen olisi väsyttänyt ihan hervottomasti, mutta uni ei vaan tullut käymään. Lueskelin sitten koko illan, istuin koneellakin. En vaan jaksanut mitään. Lukeminen väsytti vain lisää, uni ei edelleenkään suostunut tulemaan, ei sitten millään. Oli pakko hakea taas yksi lisämömelö, jotta saisi edes tämän 4 h unta, vähemmällä ei oikein enää jaksa. Nukuinhan minä sitten lopulta, kissikin oli loukkaantuneena siirtynyt jossain välissä soffalle, kun pungersin jatkuvasti ylös sängystä ja taas takaisin.
Muuten tässä pitää alkaa orientoitua palaamiseen Varastolle. Varata taksot, tarkistaa työromppeet jne. Varautua uteluihin ja kyselyihin – että ihmiset ovatkin uteliaita, kele. No, kaipa se tästä taas, kun pääsee normaaliin rytmiin eli jatkuvaan särkyyn ja väsytykseen sekä normaaliin perusketutukseen.
------------------------------------
Puuuuurrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Hah, mä en siis ala, en. Mami taas söi eile semmost, ku mä en saanu tai siis voinu syädä. Onneks sill oli jotai uutta kissimuanaa, hyvää seki oli. Ja sitt mä sain ihan piäne jätskibiitin taas, semmose tosi snadin. En mä paljo söiskää, mutt semmone nokare on kiva >o< Ja sitt eile mami jo tajus, ku mä aloin päiväll joikuu sille, ett sillo mennää sänkyy yhes ja mua pitää paijattaa. Sitt mentii ja se paijatti – yhtäkkii mä nukahdi sitt siihe käärölle mami käsii välii. Ei se oikee uskaltanu sitt siirtyy, se vaa luki siin ja mä olin goisinu. Heräsin mä vähä siihe, ku se rapsu mun masuu, hih. Mä annoi sitt sen vaa rapsuu, ku se oli oikee varovaine. Mmmm, Poika on tänää tuloss käymää, jeee, kiva! Mä saan taas makoilla sen kaas pikkusoffall koko päivä! Ihan melkeen parasta. Ja mami lupas, ett mä saan semmost heekkupussiruakaa, ku mä en kerta syä pitsaa. Noi laittaa siihen valkost sipulii ja muuta, en mä sitä sillo voi syädä. Ja sitt mä kai taas voin saada piäne biiti sitä kylmää jätskii, se tuntuu muute hassult kuanoss. Tiätteks te, mami luki jotai semmost kirjaa toss, ett ihmiset syä koirii, joo mä tiädä, mutt ett jossai ne syä kissei kans! Voitteks te hei kuvitella, kissinkoi siis pistellää poskee =O Kamalaa, melkee alko pelottaa. Mutt mami luki, ett ei oo ihan lähell. Ett ei tarvii pelkää. Ois se hirveet, jos mami ei pääsiskää kauppaa ja alkais tekee must ruakaa... No ei se kyll tekis, mutt hei siis kummiski! Hrrr, mäki näin vähä pahoi unei sitt. Heräsin kamala aikasi, herätin sitt maminki varmuude vuaks, oli se kyll kai hereill jo valmiiks. Mä tarttin seuraa nääs. Nyt mä odotan, ett se lopettais ton nakutukse ja mentäis viäl vähä goisii, tai siis ainaski rapsuttelee. Meill ei nyt oo omei kuvei, mutt Zimbo lähetti tämmöse! Heti sen jälkee, ku mä kuulin tost kissinkojen syämisest. Ei kai se vaa haluu paistaa mua? Eihä????
Kliffaa päivää hei kaikill, toivottavast tänää voi ottaa taas suulist partsill. Huamisee.
---------------------------------
Vincent, ei kukaan sinua voisi syödä, mussukka!
Päivän slogan: Jos menen myöhäään nukkumaan, herään aikaisin. Jos menen aikaisin nukkumaan, herään vielä aikaisemmin. Entä, jos en menisi nukkumaan ollenkaan, minähän en heräisikään?
Päivän biisi: N.S.U
Luettua: Eilinen meno jatkuu eli Sujata Massey – Rei Shimura ja tappava manga sekä Rei Shimura ja morsiuskimono, arvostelu eilisessä postauksessa. Loput luetaan ensi viikolla. Kaarina de Wolff – Punaiset viinimarjat, viikonloppu keski-ikäisen naisen elämästä vanhan isänsä mökillä. Epätoivoa aviomiehen takia, aikuisen pojan takia, iäkkäiden vanhempien ja oman itsensä takia. Kateutta ja katkeruutta, itkua ja parkua. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, tämä ei jotenkin ole vakuuttavaa tekstiä. Kaikki on liian korostettua, liian kasautunutta. Vähempikin riittäisi. Eli asioiden käsittely on tärkeää, mutta ei näin. Kirjoittaja olisi voinut vähän kasailla ensin omia ajatuksiaan ja tuntojaan.... Eli en hirveästi suosittele, mutta käyhän tämä lukemisesta. Aiheet ovat kyllä tärkeitä, mutta tämä liiallisuus ja päällekäyvyys haittaa. Riina Katajavuori – Lahjat, kahden lapsen kotiäiti miettii tuntojaan ja pyörittää päivittäistä showta. Ei paha, olisin varmaan nuorempana pitänyt tästä. Suoraan sanoen, nyt ei pienten lasten äidin tunnot ole aivan läheisimpänä itsellä mielessä. Silti – hyvää, selkeää tekstiä, kriittistäkin. Suosittelen juuri äideille, varsinkin epävarmoille, oman itsensä ja työnsä tai opiskelunsa jättäneille. Tästä voisi olla apua.
---------------------------------
Vincent, ei kukaan sinua voisi syödä, mussukka!
Päivän slogan: Jos menen myöhäään nukkumaan, herään aikaisin. Jos menen aikaisin nukkumaan, herään vielä aikaisemmin. Entä, jos en menisi nukkumaan ollenkaan, minähän en heräisikään?
Päivän biisi: N.S.U
Luettua: Eilinen meno jatkuu eli Sujata Massey – Rei Shimura ja tappava manga sekä Rei Shimura ja morsiuskimono, arvostelu eilisessä postauksessa. Loput luetaan ensi viikolla. Kaarina de Wolff – Punaiset viinimarjat, viikonloppu keski-ikäisen naisen elämästä vanhan isänsä mökillä. Epätoivoa aviomiehen takia, aikuisen pojan takia, iäkkäiden vanhempien ja oman itsensä takia. Kateutta ja katkeruutta, itkua ja parkua. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti, tämä ei jotenkin ole vakuuttavaa tekstiä. Kaikki on liian korostettua, liian kasautunutta. Vähempikin riittäisi. Eli asioiden käsittely on tärkeää, mutta ei näin. Kirjoittaja olisi voinut vähän kasailla ensin omia ajatuksiaan ja tuntojaan.... Eli en hirveästi suosittele, mutta käyhän tämä lukemisesta. Aiheet ovat kyllä tärkeitä, mutta tämä liiallisuus ja päällekäyvyys haittaa. Riina Katajavuori – Lahjat, kahden lapsen kotiäiti miettii tuntojaan ja pyörittää päivittäistä showta. Ei paha, olisin varmaan nuorempana pitänyt tästä. Suoraan sanoen, nyt ei pienten lasten äidin tunnot ole aivan läheisimpänä itsellä mielessä. Silti – hyvää, selkeää tekstiä, kriittistäkin. Suosittelen juuri äideille, varsinkin epävarmoille, oman itsensä ja työnsä tai opiskelunsa jättäneille. Tästä voisi olla apua.
LOKOSAA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti