TYÖ? TYÖ! KYLLÄ VAAN...

Varastolla onkin yllättäen melko hiljaista. Osa väestä on siirtynyt jo piiitkille lomille. Sijainen oli hoitanut vain osan hommista, joten puljattavaa jäi koko eiliselle päivälle. Kaikkea pientä semmoista, mapittamista ym. Osan olivat muut pakosta tehneet. Jännää, että sijainenkin oli tehnyt sopimuksen, että hänen ei tarvitse tehdä kaikkea. Hmph. Tästä vielä elo hiljenee parin viikon päästä, jolloin suurin osa lähtee lomalle. Meitä ei monta jää, hyvä niin. Ehtii vähän siivoilla huoneessa, siis papereita ja muuta. Heinäkuun lopussa Welhotar pitää oman mahtavan 6 pvän lomansa. Mukavaa oli, että pari ihmistä tuntui oikein ilahtuneelta minut nähdessään, heh. Ja kyllä, uteliaita riitti, että tulinko nyt ihan oikeasti töihin takaisin, että en heti jää uudestaan lomalle jne. Lupasin, että en. Kyllä kai tämä tästä taas. Oikeasti, aamulla oli ihan mukava mennä työhön (huh, kirjoitinko minä tuon tosissani)!

Ai niin, nyt taisi käydä selväksi, miksi joidenkin (mm. minun ja monien muiden älykkäiden ihmisten) on niin vaikea löytää uusi työpaikka, lukekaapa tästä, ei saa olla liian älykäs!

Kummisetäkin aloitti työt, aluksi kuukauden harjoitteluna. Jäädä saa, jos huvittaa. Köh, melkoinen paikka kuulemma. Oli saanut haalaritkin ja turvakengät, ihan uudet vielä ja oli oikein ylpeä ,D Tosin homma on ilmeisesti ennen hoidettu päin p:tä, joten hän joutuu järjestämään kaiken uudelleen. No, on ainakin jotakin tekemistä, todella erilaisia ihmisiä ja säännöllinen työaika. Juhlan kunniaksi lahjoin Setää purkilla salaattia sekä marinoituja sieniä – oli tyytyväinen.

Ehdin nimittäin eilen käydä töiden jälkeen Eestin Herkuissa. Tiedoksi, että Pasilan myymälä on kesä-elokuun sunnuntaisin suljettuna. Muuten valikoima vaan näyttää koko ajan lisääntyvän ja monipuolistuvan. Tällä kertaa ostin salaatteja, marinoituja sieniä, rahkaa ja tattaria – ihan siis tärkeimmät vaan. Kassaleidi oli kyllä aitoa mallia, asiakaspalvelu – no jaa *tsihih*, tuntuipa niin kotoisalta ,D Mökille menijöille vielä vinksuksi, että tuolta löytyy iso määrä kaikenmoisia säilykkeitä lihasta erilaisiin keittoihin, salaatteihin, hapankaaliin ja soijaan saakka, kestosäilykkeitä siis. On se hyvä, että hovikauppa on noinkin lähellä, Welhotar on tyytyväinen. Kun vain Vii Voankin olisi yhtä lähellä, mutta eiköhän sinnekin päin löydy asiaa ainakin kerran kuukaudessa.

Räpelsin eilen, huh ja vaihteeksi, tofua ja wokkia sekä tattaria, jättiannoksen. Riittänee 2 - 3 päiväksi eväkseksi. Hyvää tuli, taas. Jeeraa livahti vähän liikaa vahingossa, on se silti hyvää. Pitäisi ehkä käyttää lusikkaa, eikä kaataa suoraan purkista *nolona*. Kiire yllätti pilppoessa ja kahta pannua käyttäessä nääs, tuli heiteltyä mausteita hiukka liika huolettomasti. Saavat kaverit taas ihmetellä, mitä minä oikein evästän. Tuoksut ovat ainakin erilaiset kuin kellään muulla omissa appeissaan! Kivaa leikkiä erilaista muoria Varastolla. Niin ja lisäksi pukeuduin eilen punaiseen – sekin hiukka ihmetytti ilmeisesti joitakin. Punainen kuitenkin sävyttyi omalaatuisen öklövihreällä (hameessa) sekä keltaisilla ankoilla (jalkimet)... Juu, saatte kuvitella mitä haluatte, minusta se näytti ihan hyvältä päällä *tsihih, ei tissejä*.

Rankan työpäivän jälkeen sammahdin tosi aikaisin kirjan viereen, josta kissa herätti iltapalalle – siis kissan iltapalalle. Nukuin kohta uudestaan ja Vincent herätti jälleen, nyt aamuheekuille. Olisi vieläkin ollut unta tarjolla, mutta nousin kuitenkin. Väsy on edelleen siis läsnä, koipia särkee lievästi. Onhan vasta alkuviikko ja onneksi tämä viikko on muutenkin lyhyt.

--------------------------------------



Purrrrrrrrinat vaa taas kaikill kissinkoill ympäri Lokistanian kissivaltioo! Mä nyt vaan oon sitä miältä, ett ihmiste pitäis pysyy himass. Arvatkaas, oliks eile tylsää olla yksi himass, vaiks mamiska jätti mulle kaikkee ja sillee. Mä melkee vaa goisin. Ja ku mami tuli, mä otin hepulit ja juaksin ja pyärin ja kaikkee. Sitt se onneks tajus heti mennä vähä pitkäksee ja rapsuun mua ja lepuuttaan koipisiaa. Nii ett mä sain mun osuude heti, paijatust, puhalteluu, jutteluu. Joo! Sitt se taas teki niit omii ruokii, onneks mä sain kunnon pussimuanaa! Hyi ku sen ruuat taas haisu omituiselt, ei sopinu kissin nenää. Ja sitä ingiväärii ja kaikkee, nenu ei kestä, ei. Mä ihan luulin, ett se ottais jotai pakkasest, mutt ei täll kertaa. Lupas se jonai päivän sulattaa mulle jauhist tai broiskuu, mmm, kilti mami. Muistais nyt kans. Ei tänää, mutt joku päivä, se sano. Oli se vähä väsy. Goisi iha yhtäkkii, mä ees huamannu ku oli ulkon. Tuli sitt sisää, toi hornotti jo sänkyss, ei peittoo ees, kirja viäress =O Piti sitt joikast se hereill ja sama aamull. Mä oon tärkee, mä oon mamiskan herätyskelli! Ei se muuton nouse, jollen mä pidä semmost tiättyy märinää. Se tiätää ihan tarkkaa, mitä mä suunnittelen, jos se ei nouse heti. Mä nimittäin alan tehdä jotai, mist se ei tykkää; syädä kukkelei, raapii mattoi, suunnitella kakkimist jonnekki tai jotai. No ei vaiskaa, nyt mä oon ihan nätist hoitanu kaikki hykieeniajustkat just niinku pitääki! Ei oo valittamist kellää. Silti toi laittaa sitä kammohaisuu sänkyy. Sinne ei voi mennä ku illall vast, ku päiväpeitto otetaa pois. Kaikkee noi ihmiset keksiiki >o< Täss mä oon tänä aamun, oottaas tuleeks viäl mitää. Kalkonit ja napikat on saatu ja mami on laittanut tavismuanaa, vettä ja siistiny laatiko. Mutt jos jotai kummiski...

Kliffaa päivää hei kaikill, tänää vissii pitäs olla suulist taas – muistakaa rusketuttaa itteenne! Huamisee.

----------------------------------

Vincent, kyllä huomaa, että jouduit olemaan pitkän päivän yksin. Pieni kissaressu oli vastassa iltapäivällä, kaltoinkohdellun näköisenä, yksinäisenä ja unenpöpperössä ,D

Päivän slogan: Mitä ennustaa tuo upea auringonnousu? Rankka ja tapotylsä päivä töissä edessä...

Päivän biisi: Scarborough Fair

Luettua: Karin Fossum –teema jatkuu. Eilen luettua tuli Mustat sekunnit ja Marraskuun neljännen vastainen yö. Molemmissa hiukka sama teema, toisessa katoaa pieni tyttö, toisessa teinari. Ratkaisu on erilainen, mutta yhtä järkyttävä, tavallaan. Fossum osaa kuvata hienosti erilaisia tyyppejä, ajatuksia ja motiiveja. Psykologinen ote on huomattavan hyvä ja paljon esillä. Suosittelen edelleen!

                                           

                                           TIIVISTÄ TIISTAITA!