NIHKEÄÄ... SEKÄ ILMA ETTÄ KAIKKI MUU

Njääh, olisihan se pitänyt tietää. Se, mitä seuraa, jos nukkuu kerrankin yhden yön kunnolla. Siitä seuraa nimittäin monia öitä erittäin kehnolla ja katkonaisella unella. Viime yö oli siis kehno, nukuin huonosti alle 4 h, vaikka kippasin pariakin eri plaatua uniavitetta. Oli nihkeää ja kuumaa. Kissa nukkui ja kuorsasi nassun vieressä. No, onneksi tänään on lyhyempi päivä – kai sen jaksaa, on sitä ennenkin jaksettu. Ketuttaa vaan lievästi!

Eilinen meni siinä ja siinä, ajattelematta. Pakkosiivous kosmeettisesti, vähän viitakon hoitoa, ruuan laittoa helpoimpaan mahdolliseen tapaan eli perunoiden keittäminen... En paljon rasittanut ajatuksilla itseäni. Lueskelin ja melkein aloin järjestellä laatikoita. En kuitenkaan äitynyt niin suurisuuntaiseen tapahtumaan, mutta suunnittelin kuitenkin asiaa. Siis tein ajatustöitä. Lisäksi mietin noita lekureita; fyssa ei ole palauttanut reseptejä, psyko vonkaa vastaanotille, samoin työarvauskeskus – olen taas kovin suosittu. Ei huvittaisi mennä niihin mihinkään. Antaisivat jo minun olla rauhassa! Parempi ilman niidenkään häirintää...

Jotakin kertomisen arvoista kuitenkin tapahtui:

SusuPetal löi Väinö Linnan laudalta, kirjaimellisesti! Säädin eilen taas kirjahyllyn sisältöä, eli Toinen painos pääsi hyllyyn lepäämään hetkeksi. Ylimmällä hyllyllä majailee suuri osa suosikeistani, äärimmäisenä oikealla juhlapainos Pohjantähdestä, varsin kookas opus, nimittäin! Sain Toisen painoksen kauniisti sujautettua hyllyn keskivaiheille ja lähdin hoitelemaan partsiviitakkoa. Hetken päästä ryskis-räiskis-kabuuuum ja kissi huutaa hurjana. Puolet hyllyn kirjoista makasi lattialla, pohjimmaisena Väpä, päällimmäisenä Susu ,D Välissä Saarikoskea, Tarkkaa, Edwingsiä.Tikahduin nauruun! Täytin hyllyn uudestaan ja jatkoin puuhastelua. Hetken päästä sama uudestaan. Ei kun asettelemaan kirjoja uudestaan ja yksi joutui sitten vaihtamaan hyllyä alemmas, ei kuitenkaan kumpikaan em. kirjoista. Joten MOT, SusuPetaalilla on valtavasti painoarvoa =D *kikattaa* Tämä tarina on tosi!

Varastolla on odotettavissa lievää kiirusta, koska olen iltapäivän poissa. Laitan lapun oveen jo aamusta, että kaikki noteeraavat asian ja ehtivät teettää puuhansa päivän aikana. Yleensä sitten keksivätkin kiitettävästi kaikkea mukavaa. Huomiseksikin varmasti jotakin. Tässä onkin kaikenlaista tälle viikolle, wau. Tänään siis retkeilyä Hakiksessa. Huomenna voisi käväistä Varaston lähikirjastossa. Ke tai to ystävä on ehkä tulossa käymään iltasella. Eräs kaveri on tod.näk. palaamassa matkoilta, hänkin saattaa viestiä itsestään ja toivottavasti viestiikin. Herkkusissa pitää käydä ke tai to ruokiksen aikana. Jonakin iltana pitäisi tehdä outo ruokakokeilu, josta rapoan, mikäli siihen asti päädyn. Lauantaina on taas roudauspäivä. Ja sitten minä valitan, ettei ole muka tekemistä. Minähän olen suorastaan ylösotettu ja kiireinen! Voipi olla, että tällä viikolla jopa puhelin soi =O

Että ei täällä aina vain makoilla, vaikka sitä luulisitte (no, pääasiassa kyllä!) ,D

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat ja niitte Ihmiset kans! Täll kertaa muistin noi ihmisetki lisätä toho. Ku mä tiän, ett tein ihmisetki lukee tätä. Mami sano, ett pitää olla kohtelias kans. Riittiks tää? Aha, joo, selvä – siis riitti. Joo, meill meni eiline just niinku pitiki. Lotkoteltii ja syätii. Toi söi sitä fisuu mitä mä en saanu *möks*, mutt mä sainki riistapateet kurmeepuukist, hirmu heekkuu! Parempaa ku joku ihmiste fisu, joo. Ja sitt tavismuanaa. Ja sen verra fiksu mami, ett pölkkäröi sillo, ku mä goisin sikeest päiväll. Vähä vaa heräsin, vaiks imureeraus on aika inhaa hommaa muute. Ei mamikaa siit diggaa. Mutt on se kyll oikees siinä, ett mein kaavat sillo aina häipyy. Muaki ne joskus haittaa. Omat ja mamin kaavat tunkee nimittäin munki nenää ja mua alkaa aivastuttaa. Ett hyvä on, ku orja ain siivoo. Ja laittaa mun paikat tuall kylppäriss kondiksee. Tsihih, me muute istuttii taas aamukakill yhes, niinku viärekkäi. Molempii alko naurattaa, ku oltii nii tärkein pönöttääs siinä. Saaha täst skrivaa? Joo saa, sano mami. Kakkimine on tärkee asia, joo. Ett sitt nauratti, mami alko divaa kaffet ja mä sain napikoit. Kaikki hyvin niinku. Nyt vaa alkaa taas se pitkä viikko, ku mami on duuniss. Tänää se sano, ett tulee aikaisemmi ja mä näin, ett se aikasemmi kerto käyväsä siälä halliss. Jee, se yleesä tarkottaa, ett mäki saan jotai heekkui. Kilti mami, piänell kissill sitt kans jotai, jooko. Joo, se sano, ainaha se tua jotai, kilti mami, mmmmm, mun mamiska! Mä paan tähä nyt ihan mun kuva, ku mä goisin... hei, älkää sanoko ett vaihteeks. Mä ku goisin aikastas paljo >o<

Kliffaa viiko alkuu kaikill, Ihmisill kans. Huamisee!

----------------------------------------

Kiitos Vincent, että ihan Ihmisiäkin ajattelet ,D

Päivän slogan: Uure peruna, on ne hyvi. Ne vaa piärettä kauhhiast ja sitt nee piarut viäl flirraa! (Isoisän laajasta sanavarastosta!)

Päivän biisi: Villi poika

Luettua: Mari Jungstedt – Saaren varjoissa, kirjailijan tapaan jälleen liikutaan Gotlannissa. Tarina alkaa kauniina kesäaamuna tyttöjen mennessä uimaan ja löytäessä hevosen tapettuna ja ilman päätä. Seuraavaksi arkeologiopiskelija kaivauksilta katoaa ja löytyy murhattuna. Omituisia tapahtumia pienellä alueella riittää. Samoin murhia. Tilanne tiivistyy, lopulta takaa löytyy eräänlainen omaehtoinen kultti, joka noudattaa erikoisia riittejä. Welhotar piti tästä ja suosittaa. Piinaava tunnelma, psykologinen asenne, taustalla Gotlannin erikoiset luonnonolosuhteet ja suhtautuminen vieraspaikkakuntalaiseen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen jännäreiden ystäville! Karin Fossum – Piru valoa kantaa, tämäkin uudestaan luennassa. Andreas ja Zipp ovat olleet kavereita jo alaluokilta asti. Nyt molemmat ovat nuoria ja alkavat harrastaa mm. pientä näpistelyä sekä tarttuvat jo ryöstöihin. Yksi ryöstöistä menee puihin kammottavalla tavalla. Toisen ryöstön aikomukselle käy vielä huonommin. Tilanne tiivistyy lähes kammottavan oudoksi. Andreas katoaa eikä Zipp kerro poliisille kaikkea. Lopulta Konrad Sejer ratkaisee asian, toki. Suositan, minä pidän Fossumista. Kaunis tämä kirja ei ole, ei millään tavalla. Psykologisesti tämäkin on piinaava ja saa ajattelemaan kaikenlaista. Ehdottoman lukukelpoinen siis.

                                            

                                         EI PUHUTA TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ NIMELLÄ...

SUMUA MALMIN YLLÄ...

Kun edellisyö tuli nukuttua hyvin, valvoskelinkin sitten eilen myöhään. Unta ei tullutkaan niin helposti, tipahdin horrokseen vasta oikean yön tultua. Heräsin klo 4, keittelin kaffet, riivin mömelöt, annoin kissaherkut ja avasin koneen. Sitten ei päivityttänytkään, menin peiton alle miettimään ja otin vielä puolihorroksen uudestaan. Nyt join uudet kaffet ja söin pari pienenpientä muffaria, Belgarionin tekemiä. Kas kun piristyttivät!

Eilen täällä ainakin jaksoi sataa eli sateessa pungersin sitten koko retken. Kirjastosta sain pari uudelleen luettavaa opusta ja 4 varattua uutuutta. Ähh, 4 on ollut matkalla jo melkein viikon, kuljetus ei toimi lauantaisin eli ne ovat varmaan kaikki maanantaina siellä. Enpäs hae niitä, piruuttaankaan. Haen vasta ensi lauantaina. Käyn viikolla lähikirjastossa katselemassa ja samalla ulkoilemassa ,D Kaupoissakaan ei ollut mitään kivaa tai tärkeää (eikä laputettua). Kyllä hinnat ovat todella nousseet; alkuvuodesta sama lasti maksoi XX euroa, nyt YY euroa, eroa on yli 10 euroa ja tavarat ovat täsmälleen samoja! Kas, liksa ei ole noussut, ei... No, Belgarion vei tavarat kotiin fillarilla ja minä jäin odottelemaan taksoa ja katselemaan, näkyisikö tuttuja. Puolituttuja kyllä, ei ketään kavereita. Ihme sinänsä, sade pitänee hörhötkin sisätiloissa ,D

Tuunattiin sitten kotona meren elämiä –pizzat, aivan sikahyvää! Aika harvoin syömme pizzaa, jolloin sen onkin parasta olla todella erinomaista. Sitten Belgarion ryhtyi tekemään kirsikka-suklaa –muffareita tuon ohjeen pohjalta. Ne onnistuivat parhaiten ikinä. Paistoaika keskitasolla n. 7 minuuttia! Koostumus ilmava ja samalla just kohdallansa. Keitteli siinä vielä kaffet (Belgarion keittää myös äärimmäisen hyvää kaffetta, sekin on taitolaji!) ja söimme yhdet muffarit (minä, Belgarionista en tiedä) ja itse vielä kietaisin perään mansikkarahkaleivarin. Ziis, tuota en ollutkaan ennen kokeillut. Se oli myös niin hyvä, että isoisän sanontaa lainaten ”meinas men kiäli perssisse”. Niitä ostan toistekin, parempia kuin kirsikkaversio, sisällä siis oikeita mansikoita 2 – 3 kpl, rahkaa, päällä ohuenohut suklaa, tulevat Latviasta, jossa on aina ymmärretty leivareiden ja rahkan päälle! Lisäksi avasin hapankirsikkapurkin, namia joo, mutta Belgarion ei ollut maistanut. Todettiin myös toiston arvoiseksi! Hei, näin meillä syödään vain lauantaisin, ei muina päivinä! Se on olevinaan palkkio Belgarionille avituksesta, palkkio itselle, että on kestänyt koko viikon ja on vain mukava syödä joskus jonkun kanssa hyvää ruokaa... 

Tänään siirrytään sitten perusteltuun päiväjärjestykseen; tarjolla on uusia pottuja, raikkua, purjoa, porganaa, kananhävyttömiä, sinappisilliä ja rahkaa. Lopuista emmeistä laadin taas salaatin huomiseksi. Muuten tänään tarjolla siivousta, ruiskuttelua, huushollin osittaista siivoamista muutenkin sekä viitakon hoitoa ja kissin palvontaa! Vincent onkin ollut oikein kiltillä tuulella pari päivää, herättänytkin vasta klo 4 tienoolla, joka on aika myöhään. Kunhan tällainen vain jatkuisi, olisi oikein mukavaa.

Huomenna menen sitten retkelle Hakikseen. Belgarionilta tuli myös toiveita, hänkin haluaa Vii Voanista tofua ja soijaa sekä jotakin muuta pientä. Tässä todella tuntee itsensä jobbariksi. Eilen hän sai mukaansa savuvalkosipulijuustoa sekä rahkaa parina versiona sekä pussillisen niitä muffareita. No, hallissa pitänee käydä ja kysäistä roiskeita itselle ja Kummisedälle, jos hyvää plaatua löytyy. Lisäksi shampoota ym. Yrjöltä ja sieltä Etolasta se yksi juttu... muistan näköjään vielä.

Jahas, jospa kävisi antamassa kissalle päivämuonaa. Tuo mouruna kuulostaa aivan siltä, että joku haluaa kunnon ruokaa.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Joo, kyll ruaka jo maistuuki. Mami anto jo muanaa, toss oli tauko. Se oli eile käyny siälä kaupass, miss niit pussimuanii myydää. Höh, niit ei ookkaa enää olleskaa! Se sano, ett oisko ne niinku vedetty pois valikoimast tai jotai. Ett jos niis on muissakii pussukoiss ollu jotai onkelmaa, hyvä vaa. Mä en taho, ett joku sais ittesä kipeeks semmosest, mitä eile lautasell löjähti. Sain muute eile sitt koko puukin donarii >o< Ei mami voinu jättää mua ilma, ei tiäteskää. Ja illall tavismuanaa. Nyt aamull sitt sain noomiheekut ja napikoit. Ja nyt tavismuanaa viälä. Jos se meinaa jotai fisuu syädä, sais antaa kyll tännekki. Ai nii, mutt ku ei sillii. Ei se anna, ku se on niiiii sualast. Höh, seki haisuu hyväll. Mä kyll näin, ett se oli ostanu taas jömmadonarii ja sitt pari semmost kissin kurmeesafkaa. Jos semmone vaiks irtois näin söndaagi kunniaks... Eile Poika ja Pojan reppu oli täälä. Mull oli kivaa, mä sain taas maata siin Pojan viakus, mull on oikee fotoki siit. Laittaskoha sen tähän tänne. Mami otti eile useempii fotoi, ett ois jotai omii tähänki lokii. Joo, vois laittaa sen, miss me ollaa molemmat. Ja sitt hei Poika laitto jotai makeet jutskaa, en mä siit piitannu. Tsiigasin vaa, ett hyvä justka. Se osaa duunaa kaikkee, jos mamill sattuu joskus jotai nii Poika on sitt ainaskii olemass. Kilti Poika, mmmm, nii mukava maata viakus. Mutt loppuilla mä sitt viätin mamin nenun viakus lötköttämäss, vaiks se lukittiki. Siin jää just sopivast tilaa, ku hyvin niputtaa ittesä. Mami ei kyll niputa, se makaa ku lahna ja levittäytyy vaa sänkyll sillee, ett sen koipisii ei satu. Onneks meill on iso sänky! Täss mä lotkotan ja Poika lukee – ollaa molemmat syäty jo. Nii ja kaikk tärkeet mein molempiin taravatki on näkyvis >O<

Kliffaa ja oikeen laiskottavaa söndaagii kaikill. Huamisee!

----------------------------------

Vincent, mukava, että sinuakin vaihteeksi laiskottaa – niin minuakin...

Päivän slogan: Loppuisivat nyt ne urheilukisat siellä jossakin, voisi avata radion pelkäämättä ja ahdistumatta liikaa!

Päivän biisi: Waiting For The Sun

Luettua: Merete Mazzarella – Illalla pelataan Afrikan tähteä. Tässä kirjailija käy läpi isoäitimäisyyden luonnetta, omaa isoäitiyttään ja isoäideistä kirjoitettua ja sanottua. Varsinkin tätä uutta kehitystä, jolloin isoäiti on vielä nuori ja harrastaa, haluaa aikaa itselleen jne. Samalla tämä on perheen tarinaa eli miniästä ja omasta pojasta, heidän erostaan ja lastenlasten tapaamisen vaikeudesta. Minä olen aina pitänyt Mazzarellasta, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Hän kirjoittaa yleensä omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, purkaa itseään paljaaksi. Aikaisemmin mm. avioerostaan sekä äidin kuolemasta. Tämäkin on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka sinulla ei olisi vielä mitään tekemistä isoäitiyden kanssa. Joskus sekin voi tulla eteen – tai ainakin miniän tai ns. sulhasen osa. Suosittelen, minä pidin tästä! Riku Korhonen – Lääkäriromaani, jotenkin alku oli hiukka tankeaa, en millään tahtonut saada luettua ensimmäisiä kymmeniä sivuja. Sitten alkoi vasta kulkea. Eli tarinaa 2000-luvun alun kuumasta kesästä Turussa, seksistä, kuolemasta ja politiikasta. Ihmissuhteista sekä niiden mahdollisesta päättymisestä. Fantasioista ja niiden toteuttamisesta. Mukana vaikuttaa myös eräs ns. huime, jonka mahdollista terapiakäyttöä Niklas alkaa harkita avovaimoonsa. Hänellä se toimi... mutta toimiiko se kaikilla ja miten? Taustalla väijyy maailmanpolitiikka Bushin Irakin toilailujen seurauksena, muutenkin maailma tuntuu makaavan kallellaan. Welhotar suosittelee, jos kestää rumiakin asioita – minä pidin tästä. Ihmettelen vain, miksi tuo alkuunpääsy oli niin vaikeaa... asia pitää selvittää myöhemmin.

                                             

                                               SIISTIÄ SUNNUNTAITA VAAN!

WELHOTAR YRITTI HENKILÖKOHTAISTA ENNÄTYSTÄÄN...

Kyllä nyt suorastaan naurattaa – ihan tosi. Yritin nimittäin nukkua kellon ympäri! Melkein onnistuin, lukuunottamatta paria herätystä, jolloin kävin tupakalla sekä keittämässä kaffet ja riipimässä mömelöt. Tipahdin uneen eilen joskus klo 19 tienoolla. Nyt annoin itselleni luvan herätä horteesta klo 7. Kyllä tästä yhteensä ainakin 10 h unta saa. Kiitos vaan, en ole nukkunut näin paljon vuosiin. Enkä mitään tietoa, mistä se voisi johtua. Ei uusia mömelöitä, ei mitään. Tosin vetäisin ns. iltapalaksi pienen annoksen soijaa ja tattaria sekä palan tsinuskia =D Sen jälkeen sammuin. Tosin uni tuon aamukaffen jälkeen tarjosi enimmäkseen pätkiä erilaisista tapahtumista, mutta ei mitään painijaisia. Kaikenmoista outoa vaan. Esim. siivousta =O Mutta olo on siis suht. pirteä kerrankin *ristii sormiaan*.

Pitäisi lähteä tästä tänään perinteiselle lauantain roudausretkelle. Trehvit Belgarionin kanssa on sovittu ja tämä takaa tietysti hänelle myös kunnon lounaan. Eli matka käy taas kirjastoon ja kauppoihin. Jos aikaa jää, tarkistan kirpparin. Tämä tarvitsisi pari teräskattilaa, isompaa semmoista. Jospa joku olisi kiikuttanut kirpparille. Jos ei, tällä on kohta asiaa Iikkeaan tahi jonnekin... Lisäksi pitäisi käydä ostamassa kantapääkorokkeet tsengoihin, vanhat ovat vähän littanat ja kohta tulee kuitenkin koripallotossukausi! Silloin niitä tarvitaan taas, että pystyy kävelemään. Lisäksi pitää ostaa muonaa jömmaan, erityisesti kissinmuonaa. Avasin viimeisen pussin äsken; koostumus oli oudon näköistä, aivan vetelää, mutta haisu ei minusta ollut paha tai kummallinen. Vincent kuitenkin haistoi kerran ja jätti syömättä. Oli pakko avata donaripurkki pojalle, muuta ruokaa ei ole tänä aamuna eikä kissaa voi pitää nälissään, eihän. Pakko olla, että pussukkaan on tullut joku mikroreikä ja sisältö on lievästi pilaantunut jossain vaiheessa. Minä en sitä huomannut, mutta kissa kyllä – tietysti. 

Haa – maanantaina puoli päivää vapaata, ziis miten mukavaa. No se tietysti tarkoittaa retkeä Hakikseen noutamaan tofua ja mausteita, shampoota yms. sekä jotakin kivaa hallista. Toveri lähetti myös postia, että Etolassakin pitää käydä. Täytyykin muistaa kaikki (siksihän se on tässä kirjattuna). Pääsee taas tuhluuttamaan vähiä rahojaan! Ja on mukava olla kaupungilla päivällä, näkee ihmisiä ihan livenä, muitakin kuin työkavereita. Tuntuu oikein suurkaupungin menolta! Meillä kotona kun on aina niin kovin hiljaista – tämä on kyllä oma toivomus ja meikäläisen oletusarvokin.

Varastolla oli suht. hiljaista. Ehdin jopa vähän pitkästyä. No, ensi viikolla taas kaikki ovat täpöllä ja innokkaana töissä, joten eiköhän se vaikuta meikäläiseenkin. Lisäksi työkaverit pitävät taas syyslomia, kumpikin vuorollaan viikon. Argh, ei tekisi loma pahaa täälläkään. En kyllä varsinaisesti tekisi sillä mitään. Lötköttäisin kotona, siivoaisin paremmin ja lukisin ehkä enemmän *virn*. Varaston työarvaushoitaja lähestyi myös vuositarkastuspyynnöllä, kai sinnekin on mentävä. Verikokeet ja arvaushoitaja. Argh, en tykkää – taas saa selitellä ihan kaikki asiansa uudelleen. Lisäksi Hyyssin psyko otti yhteyttä, hän haluaa minut vastaanotille. Taidan lähettää meiliä, että minä en halua tavata häntä... mietin vielä asiaa. Se on niin hiton hankala järjestääkin, työn ja aikojen puolesta enkä minä pidä siitä leidistä. Eikä niistä mömelöistä ja käynneistä ole ollut mitään hyötyä!

No, minä lähden pakkaamaan kirjoja, vaatehtimaan ja ehkä keittämään kaffet vielä.

---------------------------------------

Purrrrrrmenta, kavrut! Hei kuulkaas, jo on tiätteks aikoihi eletty – mutt yritettii myykyttää, varpisti joo. Siis mä sain kissinmuanaa, mami avas sen. Se oli iha tavallise näköst, mutt se haisu mun nokkaa myrkyll! Tosi on hei. En syäny yhtää, katteli ja haisteli ja rääkäsin mamill oikee kunnoll. Se tuli sitt ihmettelee, ett mikä on hätän. Mä näytin. Seki haisteli ja ihmetteli. Sitt se vei kaikki pois ja pesi ja luuttus viäl laattian ja kaikki. Sitt se oli pitkää hiljaa ja inventeeras jääkkärii, joo, ei siis muanaa. Tsihhih, sitt sen oli pakko avata mein viimone donaripuukki. Mä sain siit pualet ja vetäsin sen nassuu heti. Kaamee nälkä, hei. Uskotteks, ku eile illall viimeks syäny sitä vanhaa kissinmuanaa. No, nyt on masu täynä ja hyvä olo. Pääsin mamin paikallekkii tähä sänkyy relaa. Mutt kui ne voi myydä tommost muanaa. Ei kai ne oo huamannu, ku ei mamikaa huamannu... tosi törkeet niinku. Joku holtittomampi kissi tai pentu ois voinu vaiks sairastuu tai jotai. Onneks mull on tarkka nenä ja oon aika kranttu, ett ihan kaikki ei kummiskaa mee alas niinku. Mamiki oli oikee vihane sill valmistajall. Se miättii jotai valittamist tai semmost nyt. Jos me saatais vaiks koko laatikko lisää muanaa =O No joo, ei siin mitää, sainha mä heekkuu tilall. Mutt jos ei ois ollu mitää, ois ollu pitkä aika oottaa uutta muanaa... Ei oo taaskaa otettu fotoi, mutt mä vähä taas ettin tualta ja tämmöne saa nyt olla tosa.

Kliffaa löördaagii ja heekkui kaikill kavruil! Huamisee.

--------------------------------------

Jeps, kissanruuan pilaantuminen oli meikäläisellekin ainutkertainen yllätys....

Päivän slogan: Pitkien yöunien jälkeen on mukava odotellakin päiväunia!

Päivän biisi: Hyvää tulevaisuutta

Luettua: Catherine Cookson – Yötaivas ja sarastus, poikkeuksellisesti kirjalijalta aika hauska (ja vähän vakavahkokin) hömppätarina siitä, mitä tapahtuu kun pikkukylään saapuu kaunis vieras nainen. Nainen joka saa jokaisen miehen käyttäytymään oudolla tavalla ,D Tämä opus lienee jäänyt välistä joskus suomentamatta, koska ilmestyy vasta nyt. Minusta aika hauskaa hömppää eli voi jopa lukea ilman tunppuja. Ehdottomasti hömpan kavereille ja miksei jopa muillekin tällä kertaa... Diana Gabaldon – Lordi John ja veitsenterän veljeskunta. Voin vain sanoa, että pidin enemmän Muukalainen-sarjasta, tämä osittain liittyy asiaan, mutta kuitenkaan ei kiinnosta niin paljoa. Aiheena kyllä mielenkiintoistakin juttua, mm. tuolloiset homosuhteet, jotka luokiteltiin vaarallisiksi pederasteiksi ja kuolemaantuomion ansainneiksi. Mukana myös vehkeilyjä eri suuntiin yms. Ihan luettavaa, mutta lievästi pitkästyttävää tavaraa. Luokittelen hömpän ja seikkailun välille, enkä valitettavasti voi suositella. Itse luen tämän loppuun, koska haluan tietää, syttyykö tässä kahden miehen välille ihan oikea suhde vaiko eikö =O

                                           

                                                     LAISKAA LAUANTAITA!

NUKKUNUT WELHOTAR EI TURHIA VÄNISE!

Tällä kertaa en aloita väninällä, en varmasti! Uskomatonta, eikö? Nukuin kuni iso emakko, ainakin 8 h *taputuksia, hurraa-huutoja, elämöintiä*. Hyvä, että ehtii edes päivittämään ennen Varastolle lähtöä ;D Mukavaa saada kunnon unet, kissakaan ei herättänyt – mistä lie johtunut. Lisäksi on pikkuisen muutakin kivaa...

Ihan ensiksi, taas posti tai siis sen italiaanovastine toi jotakin oikein, oikein kivaa. Ystävätär lähetti jotakin – ISO KIITOS *huutaa ja vilkuttaa*! Minä postailen asiasta sitten myöhemmin tarkemmin, kun on sen aika! Mutta oikein hienoa =D Ja tarpeellista vielä =DD

Toiseksi, kävin Herkkusissa. Alan olla kanta-asiakkaan maineessa. Kun kysyin, milloin kirsikkakohukkeita on tulossa, poika tiedusti vain, että mitä niistä. Yksi kuorma tänään... hmm... täytyykö tässä poiketa vielä ruokiksella siellä uudestaan. Ostin sitten taviskohukkeita ja lahjoin yhden työkaverillekin, hän odottaa hermostuneena tuloaan toista kertaa mummoksi, lasta ei ole vielä toimitettu ;D Itse ahnehdin säilöttyjä kirsikoita (jesh!), adjikaa (aivan hemmetin hyvää!), täysjyväleipää, juustoa (juu, valkosipulin kanssa, tietty), kinuskia, kuivattuja kirsikoita ja aivan älyttömän hyvää kirsikkajugurttia. Jugurtista sen verran, että se on jotain terveysvaikutteista (eli niitä hyviä basiliskoja täynnänsä), suht. kevyttä ja äärihyvän makuista. Yllärinä oli se, että ulkokuoressa luki "Revi tästä", kun repi paffikuoren pois, takana oli lapsille tarkoitettu värityssysteemi eli lehmä sienimetsällä ;D Jäljelle jäi hyvä muovipurkki kansineen, jossa voi kuljetella emmeitä Varastolle. Jännä, tuli vanhat hyvät ajat mieleen, jolloin Virosta (ja NL:sta) löytyi kaikennäköistä erityisesti lapsille suunnattua juttua, lapset koettiin tärkeäksi, ilman mitään mainostamista siis! Muistan itsekin syöneeni jotakin tahnaa, joka oli nimeltään vain lasten leivänpäällinen (vapaa käännös) – siinä oli sulatejuustoa ja jotain vihanneksia sekaisin ja maistui hyvältä leivän päällä, ei tarvinnut mitään rasvaa vedellä erikseen. Eli varsin onnistunut Herkkusissa käynti. Sana on kiirinyt jo kauemmaskin, eräskin vanhempi herrahenkilö kiitteli kauppaa kovasti, ihmetteli miksei ole ennen löytänyt. Paikka lienee se selitys. Ja minä ihmettelin, olenko jokin mummomagneetti. Tapasin taas saman mummon kuin pari viikkoa sitten. Jäätiin siinä sitten juttusille. Hän kertoi vähintään kerran viikossa käyvänsä ostamassa tuolta leipää, kefiiriä ja jotakin "pientä hyvää" mihin rahat milloinkin riittävät. Kas kun leivissä ja maitotuotteissa ei ole lisäaineita ja silti ne säilyvät hyvin. Minä puolestani kehuin säilykeosastoa ja mummo innostui ostamaan seljankapurkin vielä päiväruuaksi. Varmaankin taas nähdään ;D Hyvä juttu, että kaupalla näyttää menevän kohtuuhyvin. On siis toivoa, että se pysyy paikallansa eli minun reittini varrella! *pus kaupan kaverille*

Sain myös P-P:ltä eilen luvan pitää ensi viikolla puoli päivää vapaata. Samalla puhuttiin siitä, että naapuriosasto käytti minua hyväkseen. Sanoin, että asia ei minua mitenkään haittaa, kunhan tietäisin kuinka kauan tilanne aina kestää. Eli ilmoittaisivat, onko hlö sairiksella ja kuinka pitkään. P-P oli samaa mieltä ja kertoi jo vihjanneensakin asiasta em. johtotasolle. Eli hyvä me! Teen kyllä sinne tarvittaessa hommia, mutta saan seuraavaksi kysyä, kestääkö tätä viikkotolkulla vai onko tämä vain hätäapua tämän yhden kerran...

Kas... täytyy kohta pungertaa itsensä Varastolle =O

---------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kissendaalit siälä! Mmmm, mäki taisin tänää goisii pitkäst aikaa vähä pidempää. Tai oikeestaa raaskinnu herättää mamii. Se heräs yälä ja valitti sen handuu, se oli jotenki kiaross. Ja sitt mä sain eile taas illall koko pussin sitä heekkumuanaa, söin ihan kaikki ja nualin viäl lautasenki. Tsihih, lautane on ku pesty. Nii et kai sen jälkee jo nukuttaaki. Ja sain mä napikoitaki. Ja paijatust mamilt. Goisin sitt sen nassun viakuss, sitä se vähä aivasteli, ku mun tuukki tunkee se nenää >o< Nyt mä vaa odotan, ett tulee huamine ja Poika tulee taas käymää. Ja sitt noi menee kaupoill ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikenlaist! Tai parast ois tuada. Täälä ku näkyy taas vaa sitä, mikä näyttää lihalt, mutt ei oo sitä. Mä tiän, että jääkkäris on hätävaradonarii. En mä sitä kuiteskaa saa, mutt jos illaks sais sitä heekkumuanaa taas. Nyt mä jaksanki koko päivän pitää omaa kivaa! Ai nii, siit mami vähä murisi, ku mä oksuin. Ei niinkää siit oksumisest, mutt paikast. Mä vedin oikee isot oksut keskell pikkusoffan sitä istumispaikkaa – ihan keskell! Mami joutu vähä tekee hommii. Ei sitä ees nyt huamaa. Emmä mihkää ehtiny. Kais te tiätte, ku oksu tulee. Ensi tulee grauh-köh-grups ja sitt oksu. En sitt ehtiny lattiall. Ei mami vihane ollu, mutt niinku murisi ja hinkkas sitä pois. Tsori mami, ens kerrall vaiks matoll.. ei ku siis lattial! Joo, mä yritän. En löytäny kunno fotoi, tämmöne löyty sitt.

Hei, kliffaa viikendii kaikill ja kunnon perstait kans! Huamisee.

---------------------------------------

Vincent, ei se oksu mitään, mutta se paikka joskus ottaa päähän!

Päivän slogan: Aikainen lintu saa matoja!

Päivän biisi: Picture Book

Luettua: Pestyäni kädet, laadittuani eväät ja juotavaa, ryhdyin toimeen eli SusuPetal – Toinen painos, 7 novellia, jotka ovat ilmestyneet siis Reginassa v. 1996 – 1997. Kokonaisuus on aika tasainen, painatus siistiä enkä heti ainakaan huomannut mitään silmäänpistäviä mokia ,D Novellit ovat melko tyypillisiä Reginan juttuja (heillä on nämä omat kriteerinsä – ihan totta), tosin mukana on aina se tietty koukku! Koukku, joka saa joko miettimään, nauramaan tai puistattamaan. Muuten, kannattaa muistaa, että nämä ovat yli 10 v. sitten kirjoitettuja, joten kirjoittajakin lienee nyt yli 10 v. vanhempi. Senkin ehkä huomaa sisällöstä! Itse novellit ovat kuitenkin erinomaisen luettavia, romanttisia, joissakin jopa seksiä (iiiik!) tai jotakin epämukavan erilaista ja outoa. Itse pidin eniten "Huijarit" ja "Keltainen kortti" –tarinoista. Muutkin ovat toki ihan hyviä, mutta minusta nämä poikkesivat edukseen. Eli Welhotar suosittelee ja tahtoisi mielellään arvioida nämä muuallakin, täytyy ottaa yhteyksiä... Ei ehkä tyypillistä SusuPetalia, arvioisin, mutta muistakaa missä nämä on julkaistu! Jason Goodwin – Käärmekivi, Istanbul 1800-luvun puolivälin tienoilla, kansainvälinen kaupunki täynnä erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Bysantin aarteita jäljittävä ranskalainen murhataan ja sulttaanin luottoeunukki Yashmin alkaa selvittää asiaa. Hyvää kuvausta tuon ajan Istanbulista, ihmisistä ja kaupungista. Itse tapahtumat jäävät jotenkin sivuseikaksi jostakin syystä, tai sitten minä kiinnyn enempi tähän historialliseen puoleen. Ei mikään huippukirja, sopii lukemisen puutokseen.

                                          

                                      HEI - SE ON PERJANTAI, UUULOOOS!

VÄSYÄ JA KEHNOA OLOA, MUTTA MUKAVAA POSTIA =D

Jahas, se yksi yö viikossa (tai ilta), jolloin nukutaan vähän enemmän. Melkein 6 h, jota kissa ei enää kestä. Heräsin sitten klo 2 aikoihin jatkuvaan märinään ja mouruamiseen. Epäreilua. Oli koko illan niin hiton huono olokin, mikä lienee aiheuttanut tuonkin. Se meni toivottavasti ohi, menin suoraan nukkumaan. Nousin vain tiskaamaan ja pesemään hampaat. Uudestaan sitten unosille. Tosin heräilin parin tunnin välein. Parempi kai näin kuin kokonaan ilman unta. Ei kuitenkaan hirveästi ilahduta. Olen taas repoväsy eikä mikään voisi huvittaa vähemmän!

En tiedä, vaikuttaako jatkuva matalapaine jo muuhunkin. Ainakin on jatkuvasti nihkeää ja lämmintä. Iltapäivät Varastolla ovat tukalia muidenkin mielestä. Ketään muutakaan ei tunnu huvittavan mikään. Kuuntelen vain juoruilua ja olen hiljaa. Minulla ei ole näihin spekuleerauksiin mitään sanottavaa, kun en tunne ao. ihmisiä. Kokonaistyöajan piirissä olevat tulevat joskus puoliltapäivin töihin ja ihmettelevät, kun meikäläinen häipyy klo 15 tienoolla, no tälle viikolle taksot on luvattu siihen aikaan. Sehän on heille vielä aamua. Toisaalta, pirteänä siinä voivat laatia sitä-sun-tätä odottamaan minua, kun saavun kustannuspaikalle klo 7. Ei Varastolta lähde mitään kuitenkaan virallisesti ulos klo 15 jälkeen muutenkaan, joten aivan sama, saavatko he paperinsa aamulla vaiko iltapäivällä. Minä kuitenkin olen pirteimmilläni aamulla, jos nyt pirteydestä kohdallani voi yleensä puhua. Luultavasti ei voi...

Tulisipa ensiksi kunnon ukkosmyrsky ja sen jälkeen raikkaat syyskelit, tämä olisi kovin tyytyväinen.

No, eilen tuli ainakin mukavaa postia. Lopultakin tämä tilaamani kirja tuli, kiitosta vaan. Ehheheeh, mukana tuli ilmainen uusi Plaza – Koti –lehti, sisustusta jne *muahhahaah*. Ihan kiva juu. Vai pitäisi minun vielä alkaa sisustaakin? Älkää kuulkaas naurattako! Niin, kirjasta sen verran, että kansi on erittäin onnistunut. En vielä ole koskenut siihen lukemismielessä, pari kirjaa on kesken enkä halua aloitella tätä siihen väliin. Tämä vaatii ehdottomasti oman aikansa ja paikkansa! Kerron sitten lisää, tämä on sekä uhkaus että lupaus. Tässä vielä kuva koko paketista... tuo lehti vähän häiritsee ,D

Leikkii Soijasuikaleiden Kanssa taitaa olla uusi nimeni. Tein vastoin yleisimpiä ohjeita ja keitin niitä maustamatta 10 min. ja kaadoin veden pois sekä puristelin kohtuukuiviksi. Sen jälkeen laitoin varsinaisen padan tulemaan; purjoa, suikuloita, kasvisliemikuutioita, paprikaa sekä myöhemmin pussi wokkivihanneksia, mausteita – toki. Hyvää tuli, keitin vähän tattaria kylkeen. Tuolla satsilla elääkin loppuviikon. Eipähän tarvitse miettiä eväitä ja saavat työkaveritkin taas ihmeteltävää. Tänään täytynee poiketa Herkkusissa hakemassa rahkaa ja juustoa sekä jotakin kivaa itsellensä (-> kuivattuja kirsikoita, siemeniä ym. siis).

-------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Ehhehheeh, mami sai eile sätkyt, ku se tuli himaa. Mä olin pyäriskelly toss klaffisoffall sillee, ett kaikki oli ihan rutuss. Enne se tarkotti, ett mä olisi merkannu tai kakkinu siihe. En muute ollu! Mutt piti ton kuiteski mennä heti tarkistaa, melkee loukkaannui. Mutt vähä naurattiki, ku se tsiigas koko soffan läpi ja haisteli viälä. Ja ku se oli kostee, siis niinku ku tääll sisäll on kosteet. Kattokaas ku mein partsin ovet on auki jatkuvast ja ulkon on satanu ja sillee, nii ni noi rätit toss soffalki on semmoset nihkeet. Nii ni selvis, ett siin mitää ollu. Meninki ihan piruuttaa heti sitt laatikoll, ku kerta tommost epäiltii. Mamiska oli vissii vähä nolo. Ja ku se teki taas semmost safkaa, ku näyttää lihalt, mutt ei oo, mä sain sitt sitä hirrrrrrrmuse hyvää pussimuanaa. Niinku härkää kastikkees, njam. Söin muute kaikki jo illall. Nyt on jo melkone nälkä, koht se tulee laittaa mulle päivämuanaa. Toivottavast jotai heekkuu, vaiks mä tiän, ett tavismuanaa tulee. Nii se on aina päiväks. Iltasi voi joskus irrota jotai muutaki. Kai se kuvittelee, ett ku mull on päiväll nälkä, mikä vaa kelpaa. No nii kyll kelpaaki, vaiks mä goisinkii aika paljo. Eile mä kyll vetelin vähä hepuleit tääll ja matot uutee järjestyksee. Ja illall taas tsiigasin koiratappelust toss pihall, hirvee mekkala. Ja ne koirulit oli snadei, semmosii mun kokosii. Mutt hirvee ääni niist lähti. Ja niitte emot oli iha hädissää ja huus niille. Mua vähä nauratti... Ei me kunnon kissit tollee mökää pidetä ikinä, eihä?! Mutt niit oli kliffaa tsiigaa tost partsilt ja naureskella iteksee. Mami must taaskaa oo saanu kuvei. Se laittoki jonku oma juttusa, hyvä. Mä makoilen täss ja odotan, ett safkaa tulee etee ja ett muutenki mun taravat laitetaa päiväks kondiksee. Sen se tekee iha koht, ku se lopettaa ton skrivaamise.

Toivottavast tänää ei enää sada – kliffaa päivää niinko kaikill ja huamisee!

----------------------------------

Päivän slogan: Lehdet ovat Luontoäidin roskia! Jos ne on haravoitava, haravoikoon itse.

Päivän biisi: Summer’s Almost Gone

Luettua: James Crumley – Oikeaa hulluutta. Aika hyvä, kelpoinen tarina lievästi kahjosta yksityisetsivästä, joka aikoo ottaa nyt elämässään rauhallisesti. Kaikkea muuta, paras ystävä tarjoaa helppoa ja rahakasta keikkaa, johon Sughrue tietysti suostuu. Alkaa melkoinen pyöritys ja hulabaloo, jossa ei rahaa, viinaa, huimeita, aseita eikä tappeluja säästellä. Ruumiitakin tulee ihan kiitettävästi. Minä pidin tästä, lajityyppinsä parhaimpia. Vanhoja hipinronttejakin löytyy... Lisäksi kirja on kerrankin mukavasti käännetty, kääntäjä on ollut ajantasalla. Tosin mäyräkoira olisi tässä tilanteessa ollut Pentu, mutta ei tartuta yksityiskohtiin. Eli vielä hyvä käännöskin. Eli ei paha ollenkanas, hulvatonta menoa suosiville rikoskirjojen kavereille! Welhotar siis suosittaa ja kiittää kääntäjää hyvästä ammattitaidosta sananvalintojen suhteen ;D

                                         

                                                   VIELÄ PARI PÄIVÄÄ....

ANTAA SATAA VAAN - SIENET TYKKÄÄVÄT *tsihihih*

Ei aamua ilman valitusta, sorry vaan! Tavanomaisen huonosti tuli nukuttua, mutta sen lisäksi heräsin puoliltaöin järjettömään oikean olkapään särkyyn. Särky muhi niin pahasti, että piti ihan hakea tuhti kipumömelö avittamaan. Sain nukuttua melkein klo 3 asti. Nyt on pahin kipu poissa, otin vielä normimömelöt päälle. Toivottavasti en ala sekoilla Varastolla (siis normaalia pahemmin)! Töitä nimittäin riittää nyt ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Kunnolla ehdi edes hankkiutua Kirjallisuus-Älypään listoille, lukea päivitettyjä lokeja ja lehtien selaaminenkin on hyvin nopeaa. Hmph! Onneksi eilenkin Joku Muu oli mokannut – en siis minä – ja jouduin korjailemaan erään jutun faktoja jälkikäteen.

Kävin ruokiksella lähikirjastossa, jossa ei ollut mitään erityistä tarjolla. Jokusen uusioluentaan joutuvan opuksen otin mukaani, taas dekkareita. Niitä on niin helppo ja joudukas lukea, sopivat myös taksoa odotellessa ja taksossa luettavaksi. En minä jaksa katsella samoja maisemia loputtomiin, olen aina pystynyt lukemaan autossa ja niin teen nytkin. Tuo odottelu on muutoin niin puuduttavaa touhua. Ahhh, syksyn uutuuksia tässä nyt vain odotellaan. Niistä on aika hyvä listaus HS:ssa täällä. Ikävä kyllä, se ei ole läheskään täydellinen ja suurin osa ehtii kirjastoihin vasta joskus ennen joulua. Odottavan aika on pitkä ja tylsä. 

Hörhö kävi eilen tuomassa yhden jutun tänne kaverinsa kanssa. Kaveri ei ole ennen meillä käynytkään ja katseli kummissaan kirjahyllyjä. Totesi sitten vaan, tyypilliseen amatöörin tapaan, että olenko lukenut ne kaikki. Irvistin ja esittelin kirjaston kirjat –pinon, jossa on viikon luettavat. Kaveri meni aika hiljaiseksi. Hän lienee myös niitä, jotka ovat elämänsä aikana lukeneet kirjan! En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Toisaalta, hörhöillä on muutakin tekemistä kuin lukeminen, jo pelkkä eläminen vie heidän energiansa lähes täysin. Kaikkea ei voi siis pyytää tai vaatia...

Jahas, tänään pitäisi väkertää illalla jotakin muonaa soijasuikuloista. Jos joku tietää oikein hyvän (ja mieluusti helpon ja nopean) resetin, voisi vinksuttaa kommenteissa tai laittaa linkin. Muuten tulee vain tavallista soijapataa tomaatissa. Se on niin tavanomaista, että vaihtelu olisi paikallaan! Roudauspäiväkin on siirtynyt launtaiksi, joten eväät alkavat nyt jo olla aika epatossa kunnossa. Kuiva-aineita löytyy, mutta jääkaapissa ei ole paljoakaan tavaraa. Enimmäkseen mausteita, rahkaa ja juustoa sekä vihanneslaatikossa paprikaa, sipulia, purjoa, porganaa yms. Että näillä pitäisi pärjätä loppuviikko... Täytynee taas käydä Herkkusissa vähän katsastamassa, josko siellä olisi jotakin kivaa!

----------------------------------

Purrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, ulkon sataa iha hirveest, kauhee ropina. Ei voi olla partsilkaa. Siis ei siälä kastu, mutt on kosteet ja tuukki menee sekasi kuiteski. Oon sitt sisäll. Mami just anto mulle kalkonii ja maitonapikat. Nyt mä venaan, ett sais päivämuanaaki. En saanu sitt eile enää donarii, se loppu joteski turhan äkkii. Mä tiän, ett sitä on jömmas, mutt mull ei anneta, hmph! Vaiks oon ollut kilti, eile en ees oksunu mihkää ja nukuinkii mamin kaa. Ainaski vähä aikaa. Sitt tuli kuuma ja toi alko vikistä jotai ja ponppi taas ylhääll. Mä siirryn sillon pois. Ei siin voinu rauhass enää olla, kumma otus toi mami. Pysyis seki vaa himass iha rauhass eikä säntäiliss aina jonnekkii. Joo-joo, mä tiän, ett se menee tianaa meill ruakarahaa, mutt silti. Mä äsken leikin napikoide kaa, tökin tassull vauhtii ja sitt hyäkin kiinni. Muute ei jaksu leikkii. Hirmu kuumaa tääll on ollut, mutt nyt tosissaa tulee vodaa iha hivveest! En laittas mamii tonne. Se voi kyll loppuu, ennenku toi lähtee. Taaskaa fotoi, onneks. Mä en taho must mitää nukkukuvii tonne enää. Eilises kuvass mä olin iha pöllähtänee ja tyhmän näköne! En tykkää, en mä oo tyhmä... kerta nih! Muute oon ollu kilti, oikee tosissaa. Mitä nyt tarkastan välill ton jääkkärin, jos mami ottaa siält jotaki. Tarkastan mä sen välill muutenki, meen siihe etee istuu ja vonkaa nii pitkäks aikaa, ett toi avaa sen. Mä vaan haluun näkee, onks ilmestyny jotai uutta tai onks toi syäny mun muanat! Siitkää aina tiädä, ku se kans vetää kaikki nassuu mitä näkee, hei, ihan tosi. Mättää vaa, tiätteks... On siin mull kans mami! Vaiks tua se hyvii ruakii ja semmost... mmm, mun mami.... Tämmöse foto mä löysi, kai se tähä kelpaa!

Sadepäivää kaikill – hualehtikaa tein tuukeist, jooko? Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, minä tiedän, että sinä olet huolehtivainen myös kanssakissoistasi *virn*.

Päivän slogan: Aloittelevalle sienestäjälle; opettele nyt syksyn tullessa tuntemaan myrkkysienet. Syö vain sieniä, jotka tunnet!

Päivän biisi: Pieniä sieviä sieniä

Luettua: James Patterson ja Maxine Paetro – Heinäkuun neljäs. Taattua Pattersonia eli hyvinkin luettavaa rikos- ja poliisitarinaa. Tämä sijoittuu Naisten murhakerho –sarjaan, kaikki voi lukea yksittäinkin, siis ei mikään jatkosarja. Tässä naispoliisi joutuu oikeuteen syytteeseen ammuttuaan itsepuolustukseksi kahta lasta, jotka eivät suinkaan olleet niin viattomia kuin puolustus väittää. Samaan aikaan joukkomurhaaja toimii lähistöllä ja tahti tihenee. Virantoimituksesta pidätettynä leidi alkaa ratkoa tätä murhasarjaa – ratkaisu on lähellä ja yllättävä! Welhotar suosittelee, hyvin kirjoitettu, selkeä ja yllättävä opus. Ilona Karjalainen – Takaikkuna, Sirja on erilainen, suurperheen lapsi kaukana maalla. Sirjaa pidetään tyhmänä, hulluna ja kykenemättömänä mihinkään. Lopulta kotisisar ottaa nuoren hetkeksi hoiviinsa, Sirja pääsee lääkäriin ja takaisin kotiin pyörätuolin kanssa. Elämä vähän kirkastuu sairaalassaolon aikana. Tyttö on kuitenkin kasvanut naiseksi ja isäkin tämän huomaa – ja alkaa Sirjan elämän vihoviimeinen kausi, isän hyväksikäyttämänä. Tästäkin hän pelastuu muiden avulla ja pääsee lopulta elämään omaa elämäänsä, menestyy, saa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä. Aivan luettava pienoisromaani, joka kuvaa menneiden vuosien suhtautumista CP-vammaisiin. Uskoisin tilanteen nyt olevan jo toisin. Suosittelen, vaikka kaunista tästä kirjasta ei saa – elämä on rumaa, mutta toivoa on. Kirsti Ellilä – Outoa rakkautta, tästä Welhotar piti ja kovasti. Huomasin lukeneeni pari novellia jo aikaisemminkin, ei haita, silti erinomaisen häröä kerrontaa. Ei siis mitään romanttista hömppää, kuten voisi arvella. Pyrskähtelin ääneen, sen verran hekotutti jokunen tilanne. Erinomaisia koukkuja! Ja se rakkaus, se saa todella outoja olomuotoja. *leveä virn*.  Itse pidin parhaimpana "Leikkiä vain" –novellia, mutta kyllä muutkin ovat aivan kohdallansa. Ehdottomasti luettava ja nautittava, mielellään kerta-annoksena jonakin pimeänä syysiltana! Lisäksi tahtoo tämän omaan hyllyynsä. Muistakaa lukea myös esipuhe, siinä vähän taustoitusta... Kirsti muuten vaikuttaa myös Lokistaniassa, käykää lukemassa (ja muistakaa hankkia myös kirja!). Welhotar suosittaa viime viikkojen parhaimpana antina.

                                         

                                                 KOSTEAA KESKIVIIKKOA!

OUTOJA PÄIVIÄ, OUTOJA ÖITÄ

Alkoipa työviikko kälyisesti – siis todella töiden merkeissä. Kiireisiä juttuja, jotka poikivat tekemistä meikäläiselle ihan iltapäivään asti. Höh ja ikävää, ei ehtinyt kunnolla keskittyä edes lokeihin ja lehtien lukemiseen netissä. Sen nyt pitäisi sisältyä jo työsopimukseenkin! Toisaalta, päivä kuluu nopeaan ja minäkin tunnen itseni tarpeelliseksi ja melkein ihmiseksi, ajatelkaa.... Muutenkin Varastolla tilanne elää, useampiakin on lähdössä kuka mihinkin ja sijaisuuksia tulossa auki – tod.näk. ei sellaisia, joihin minä olisin sopiva. Ikävä kyllä. Toisaalta, jos vain hiljaa linnoittaudun työhuoneeseen ja teen vänisemättä työni, on ehkä mahdollisesti jatkojakin tarjolla. Nyt on jo elokuu, kohta täytyy oikeasti alkaa miettiä mitä tehdä vuoden vaihteessa! Minulla on PTS tietysti valmiina – ai ette usko vai, no ei kyllä ole. Kunhan selviän päivä kerrallaan tästäkin.

Kelien puolesta eilinen oli outo päivä. Työkaveri tuli iltapäivällä kysymään, onko minullakin huono olo ja hiki vai onko hän itse tulossa kipeäksi. Myönsin, että hiki on ja ilman kosteus lienee huipussa. Molemmat huokaisimme helpotuksesta – ei siis vielä kuumia aaltoja ,D Kumma juttu, yleensä tuolla ilmastointi pelaa, mutta eilinen oli kyllä varsin inha päivä. Toisaalta joka toinen Varastolla potee kesäflunssaa, joka toinen ruikulipaskattia, joten tässä voi odottaa mitä tahansa epämääräistä oloa. Lisäksi vasen koipeni on ottanut jostain pahakseen ja särkee täpöllä. Jos sekin vielä tuosta turpoaa, on pakko harkita yhteydenottoa lääkinnällliseen puoleen ja koiven sitomista, yäk. En tykkää!

Karvatakamus herätti minut ensimmäisen kerran tuossa klo 2 aikaan, sen jälkeen tuli märinää märinän perään, sitä sellaista jatkuvaa. Yritin tunkea peittoa korville, ei se auta. Oli ihan pakko nousta ja antaa aamuherkut. Kohta menen antamaan ruuat, nyt on kyllä hiljaista taas. Jos kissan voisi sanoa jankkaavan, tämä on juuri sitä. Ei minuutin hiljaisuutta välillä.

Muuta? Kissin oksukausi jatkuu eli itsensä hoitaminen karvanlähdön jälkeen, se tietää melkein päivittäistä oksupallukoiden keräämistä ja mattojen pesua. Eilen pesin kaksi pikkumattoa. Onneksi on pesukone, muuten olisin kuusessa. Siivotakin saisi näköjään joka päivä. Täytyy tuossa aamun mittaan lakaista ainakin keittiön puolella. Jostakin vaan sitä roskaa ja karvoja ilmestyy... Pientä aamupuuhaa itse kullekin. Hah – josta tuli mieleen, että Herjaamolla valittelin kaffepöydässä nukkuvani vain n. 4 h yössä, jolloin Mr. M. tunnusti kärsivänsä samasta ongelmasta. Hän vain menee myöhään nukkumaan ja herää sitten täsmälleen 4 h päästä. Nyt luomme toisiimme ymmärtäväisiä katseita, jos jompikumpi on räjähtäneen näköinen tai silmät punaisina aamulla. Ei, se ei ole krapulaa – se on vanha kunnon unettomuus!

Taidan tänään käväistä Varaston lähikirjastossa vähän ulkoilemassa ja hakemassa vanhempaa luettavaa. Tuo viimeisin uutuusluettelohan oli siis täysi floppi; täynnä uusintapainoksia ja vanhaa krääsää, prletto. Syksyn uutuuksia ei vielä ole kirjastoihin asti ehtinyt, joten olo on aika onea. Onneksi minulla on tuossa pino säästeltyjä uutuuksia vielä, mutta käyttökirjallisuuttakin tässä kaipaa. Kenetkähän valitsisi uhriksi? Siis kenen kirjailijan tuotannon tässä vielä kahlaisi läpi kesän merkeissä?

Ja jokaistahan toki kiinnostavat evääni? Ai ei vai? No, joka tapauksessa vuorossa on vanha kunnon kesäkurmitsa-tomaatti-porkkana-sieni –kastike ja kourallinen tagliatellea, satsiin on piilotettu pari lusikallista raejuustoa. Lisäksi Varaston jääkaapissa on purkillinen salaattia kylkeen ammennettavaksi. Ei ehkä kaunista tai ruokahalua kiihottavaa, mutta hyvää!

Jospa lähtisi lakaisemaan ja laittelemaan vaatteita kuntoon *muaahahah*. Eihän Varastolla nyt ihan missä tahansa rytkyissä voi olla... minä kyllä olen...

----------------------------------------

Purrrve, kaiffat! Nonnih, no nyt toi sitt suvaitsi herätä lopultaki. Hirvee homma saada se ylös. Mä ku goisin illall ihan hirvee pitkää nii ni toi ei nyt tajuu, ett mä oon jo goisinu mun yäunet. Ylös! Mulle heekut ja safkaa. Sitt mä taas voin goisii lisää. Tajus se ainaki eile onkii mulle donaripuukin, ku se taas väsäs pelkkää semmost safkaa, mist ei kissill tuu mitää. Omituist, se haisuu hyväll, mutt siin ei oo mitää syätävää. Mä sitt sain kissinmuanaa ja sen päälle donarii sotkotettun, aikas hyvää oli, muute. Mä luulen, ett se jömmas viäl donarii aamuks, äske tuaksahti iha donarilt, ku se availi tota jääkkärii. Mitä se valittaa karvaoksuist? Pitäshän sen tiätää, ett mä oon siisti kissi ja hoidan mun tuukkii joka päivä. Ei sill sitt voi mitää, ett nyt just tulee niit pallukoit vähä tavallist enemmä. Sitä varte orja on, ett se siivoo kans. Ei se kyll vihane oo eikä mitää, vähä vaan joskus huakailee. Mä kyll goisin taas vaa osan yätä sen viäress, tääll on hirmuse kuuma. Menin sitt yälläki partsill. Iha hiljastki tääll on. Senki takii piti herättää mami, ett on vähä seuraa. Ei se paljo ehdi duunipäivin olla mun kaa. Se on mun miälest aina nii kamalan pitkää pois. Ihan eri ku viikonloppusi, ku me voidaa loikoo kimpass vaiks koko päivä. Ei se oo taaskaa ottanu must fotoi, ku mä en oo suastunu kuvattavaks. Mä paan silmät kii, jos se yrittää ottaa kuvei. Enkä tykkää siit kaameran äänest enkä niist salamoist. Nih kerta! Kuvais jotai muuta, mutt ei se vissii sitt haluu. Ei meill kyll ookkaa mitää kuvaamist ku sekane sänky ja sekane resitenssi >o< Mäki oon vähä sekane, siis mun tuukki! Kattokaa, se herätti mut ja otti foto, mä oon iha uness!

Kliffaa päivää ja hyvii unkkoi kaikill, mä ainaski jatkan goisimist. Huamisee.

--------------------------------------

Vincent, kateuteni tuosta nukkumiskyvystä on suunnaton!

Päivän slogan: Tarvitsen lisää vihamiehiä, koska ystäväni ovat kadonneet!

Päivän biisi: Smokin' In The Boys Room

Luettua: Aino Trosell – Älä katso heitä silmiin, tunturihotellissa järjestettävän korkean tason konferenssin aikana tapahtuu murha jos toinenkin. Siivooja on avainasemassa, näkee ja huomaa kaiken. Welhotar piti ja suosittelee kunnon dekkareiden kavereille, tässä on jotakin ovelaa. Marcus Sedgwick – Miekkani laulaa, nuorille sopivampi vampyyritarinoihin pohjaava opus. Eläviä kuolleita, neitsyitä, jotka naitetaan kuolleille jne. Vampyyriperinteitä ja mytologiaa myös muutoin. Ei paha, mutta tylsähkö. Dean Koontz – Odd Thomas - Luostarin kirous. Koontz vain parantaa otettaan, nämä Odd Thomas –kirjat ovat ihan parasta antia. Tällä kertaa Odd viipyy luostarissa rauhoittuakseen kaiken tapahtuneen jälkeen ja saadakseen elämänsä takaisin, mutta kaikkea muuta. Lumimyrskyn sekaan ilmestyy itseään muuttavia luurankoja, bodacheja ilmaantuu paikalle ja venäläinen kirjastonhoitajakaan ei ole sitä miltä näyttää. Erinomaisen suositeltavaa kauhun ystäville, Welhotar piti kovasti! Ristö Pönniö – American Dream, tavallinen suomalainen mies matkatöissä joutuu epäillyksi terrorismista, huumeyhteyksistä jne. Absurdisti tarkoittaessaan hyvää, kaikki hänen käsissään tuntuu epäonnistuvan tai pissivän alleen. Lopulta huumejengi on saatu kiinni ja passi käteen, mies suuntaa Suomeen perheensä luo. Yllätyksenä vaimo on ottamassa eron ja mies päättää palata Jenkkilään... ehkä. Aika mahdoton opus muutoin, mutta välillä kivaa kritiikkiä joistakin asioista. Ei paha, voi lukea. Nikki Sixx & Ian Gittins – Heroiinipäiväkirja, kirja kamasta, keikoista (siis Mötley Crüen!), kamasta ja vähän lisää kamasta. Perustuu Nikkin päiväkirjoihin ja lappusiin. Ehdottoman luettavaa tavaraa, ehdottoman katsottavaa tavaraa myös. Ziis, mitä kuvia ja mikä taitto, kammottavan sopiva juuri tähän opukseen! Tässä jää vain miettimään, miten herra voi vielä olla hengissä. Lukekaa ihmeessä, jos vastaan tulee. Hankin itsellenikin, jos divarista saisi. Sen verran hurjaa kuviota myös ihan kirjaimellisesti. Welhotar suosittaa!

                                                 

                                                      JAKSAKAA IHAN KOKO PÄIVÄ!