HUIJAUSTA, KIIRUSTA JA MUOTIA =o

Hah, taas minä olen huijannut unihiekkamiestä! Nukuin melkein 6 h, ehheheh. Siinäpähän yrittää raahata irtosoraa sitten jonnekin muualle, täällä kun ei sitä enää tahdota. Sen on nimittäin veemäinen kaveri, se unihiekkamies. Yleensä se jättää tulematta, vaikka lupailee. Tai sitten tulee, mutta aina väärään aikaan. Että parempi pysyä pois täältä, Welhotar luottaa lääketeollisuuteen ja pakkoväsymykseen, siis siihen, että jossain välissä unen on pakko tulla! Onhan? *epäilee*

Varastolla oli taas kiirusta, lievää sellaista. Edelleenkään en ole saanut koulittua ihmisiä siihen, että eivät jättäisi omia rojujaan pöydälleni miten sattuu. Siellä on kaksi nimettyä laatikkoa, johon ne voi jättää. Oli sitten kyseessä mikä tahansa, vaikka vain ”se yksi pieni korjaus” – sinne vaan, se tulee omalla ajallaan tehtäväksi. Aikuisia ihmisiä, koulutettujakin, mutta eivät osaa lukea tai käyttäytyä. Eilenkin yksi kaveri istui huoneessani odottaen, että korjaan yhden läystäkkeen. Tein juuri ison homman loppuvirityksiä ja samalla jutustelin siinä. Hän vain istui ja odotti, istui, istui. No, en minä jättänyt toista hommaa sen takia kesken, tein sen rauhassa loppuun ja sitten armollisesti korjasin tämän kaverin asian. Ei se ollut kummoinenkaan homma, en vaan pidä siitä, että joudun keskeyttelemään asioita muiden takia, jollei ole todella kiire. Ei ollut, tavishomma, kiireetön vielä. No, hän oli kuitenkin tyytyväinen. Muutenkaan Varastolla ei mitään outoa uutta tahi ihmeellistä, ainakaan minun mielestäni. Minä vain menen, teen työni ja poistun. Siinä kaikki, en minä oikeastaan siellä tai sieltä muuta kaipaakaan!

Takso oli eilen taas iltapäivällä pikkuisen myöhässä ja minä julmetun kipeä ja siten pahalla tuulella. Kun herra lopulta saapui, en piruuttaankaan puhunut mitään. Hänellähän oli osoite ym. Eikä hänkään ollut mitenkään innokas keskustelemaan, kun huomasi minun lukevan takana. Aika hyvin, onnistuin melkein pihaan asti – sitten oli pakko neuvoa. Ja sanoa kiitos. Siinäpä se olikin melkein eilinen kommunikaatio, ehheheeh. Koivet ovat sen verran särkyisät, että seisominen tekee kipeää. Ei ole tosiaankaan mukava odotella yhtään ylimääräistä minuuttia taksoja saapuvaksi. Kun selkä vielä samalla juilii, ei pysty edes mitenkään vaihtamaan kepeämpään asentoon – jos se edes olisi mahdollista. On tämä yhtä hevon pärshettä tämäkin elämä. Vaihdettaisiin mielellään vähän käytettyyn kotikissan eloon....

Jahas, tänään pitäisi tavata Toveritar ruokatunnin tiimoilla ,D Saa nähdä, onnistuuko. On ainakin jotakin tekemistä sitten tänäänkin päivällä ja saa vähän kulutettua tuntejaan pois. Saati sitten, että on mukava tavata! Josta tulikin mieleeni jännät seikkailuni eBayssa  – nyt tiedän, mikä on kevään ja kesän muotia. Eräs vaate varsinkin ihastuttaa kovasti! Ajattelinkin postata myöhemmin asiasta Lumppuihin, mutta tässä jo vähän esimakua. Eli kesän HOT on tutu leggingsien kanssa. Ajatelkaa, Welhotar tutussa, tai tutuissa. Minun pitäisi varmaan ostaa kaksi, toinen toiseen ja toinen toiseen koipeen. Ah, mikä näky Varaston käytävillä ja pisteitä ropisisi. Alla kuva yhdestä tutusta, Toveritar hei, eikös sullekin hankittaisi tämmöinen ja muut halukkaat voivat myös ilmoittautua. Eräs leidi nimittäin tekee näitä myös tilauksesta... Että riehakas (?) kesä (!) on odotettavissa!

Muuten ei taaskaan (eipä koskaan) mitään erityistä tai –koista. Tulen kotiin, evästän jotakin pientä tai teen seuraavan päivän ruuat, lueskelen sängyssä, hoitelen kissihommia, istun koneella... jos jaksan. Tai painun suoraan sänkyyn ja teen sitten nuo samat asiat. Olen työpäivän jälkeen muuten niin ääripoikki, että minua ei juuri saa lähtemään mihinkään. Herätys klo 2 – 3 aikoihin, töihin viimeistään klo 6.45 ja töistä pois 14.45 tienoolla. Eikö siinä tule jo aika pitkä päivä? Tarkoitan vaan, että tämän kaiken jälkeen ei edes voi kuvitella jaksavansa suoraan sanoen yhtään mitään. Sitä kaipaa vain kotoon ja petiin! Yleensä iltasärkykin on jo niin mittavaa, että se vaatisi ylimääräisiä mömelöitä. Tähän asti olen aika hyvin onnistunut niitä välttelemään, ihan vain siksi, että tiedän pahempaakin olevan vielä tulossa. Sitten on edes lupa nostaa annostusta vähäsen. Eli äärimmäisen harvoin otan vielä illalla kipuun jotakin, unetukseen sen sijaan vetäisen 2 - 3 erilaista mömelöä, että varmasti saisi unta edes sen 4 h. Ai, että valitus ja sairaskertomus riittää taas tältä erää! Ok, lopetetaan sitten....

---------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Hei mä olin eileskii oikee kilti, mä venasin, ett jos mä saisin jotai heekkuu taas. Niinku niit mjunuaisii. No ei tiätteks tipahtanu, mä kyll arvasinkii. Ne on semmost muanaa, ett ei kai saa syädä joka päivä, sanoo mami. Mutt sitt sen vissii kävi vähä sääliks, ku oli ollu päiväks vaa tavismuanaa. Se avas joo donaripuuki, jeeee. Sain paljo, ainaskii pual puukkii, njam. Oli heekkuu. Söin sitt viäl illall tavismuanatkii veks. Ei tuu sitt sanomist, ettei muka ruaka maistu. Mä oon vaan semmone, ett mä ku en liho vaiks mä söisin ihan koko aika. Mä painan nyt 400 g enemmä ku sillon ku mä tulin tänne. Siit on hei koht... oottakaas... on siit kolme vuatta vai neljäki jo =O Mä muista, mami saa tarkistaa joskus. Mutt pitkä aika kuiteskii. Mein elukkalekuri sanoki, ett mä oon sen malline, ett mä en liho. Mä oon kattokaas pitkä ja kapee, tavallist pidempi kissi, tsihih. Juu-uh. Ihan tosi, ett vaiks mä oon sisäkissi, mä oon tämmöne hoikka ja notkee poika *mainostaa*! Mutt nyt mä jo kaipaan tota partsieloo, ku tulis vähä lämpösempi. Mami päästää mutt illall partsill aina, mutt ei siälä viäl voi pitkää olla, tulee galsa. Vähä siin kattelen, mitä tapahtuu ja pikkasen joikasen. Sitt äkkii sisään ja petiin mamin viakkuu. Siin se saa sitt paijattaa ja rapsuttaa... on, on se mukavaa, vaiks vähän nolo myäntää. Ja mä pökin päällä sen nassuu, kerranki sill meni hammas huule sisää, ku mä vähä innostun. Se sano, ett mull on piän, mutt kova pää. Mitäkähä se sill oikee tarkotti >o< Oon mä onnistunu tökkäsee sitä nenuunki kunnolla ja semmost. Sitt mä rauhotun ja alan goisiin sen viakus, yleensä. Ai nii, tänää ei oo kissifotoo, ku meni tonne mamin rättipualell.

Kliffaa viikon keskimmäist päivää kuiteskii ihan kaikill!

--------------------------------

Vincent, uskomaton itseluottamus ja –kehu kissalla....

Päivän slogan: Ensin hutkitaan ja hosutaan, sitten tutkitaan ja suunnitellaan!

Päivän biisi: Love In The Library

Luettua: No, sitä eilistä Disneytä jatkettu eikä se ole ihan lopussa vieläkään…. lisää asiasta huomenna!

 

VANHANA GOISINUT!

PS: Arvatkaas - taaskaan osa Vuodatuksen kuvista EI näy eikä niitä saa näkyviin! Nyt tämä alkaa hermostua, eilenhän asia juuri "korjattiin".... kele! Nämä tässä nyt olevat kuvat on tuotu kikkakakkosella, mutta kauan tätä ei jaksa pelehtiä näin, ei.

SITKEÄ JA SIKEÄ WELHOTAR - normipostaus...

Mikäs nyt on vaivana? Welhotar veteli sikeitä ihan sojona melkein 7 h. Sitä ennen otin vaivaiset parin tunnin iltapäikkärit. Liekö rasitteena tuo hirmuisen raskas viikonloppu vai eilinen raitis ulkoilma ja reipas kävelyretki (se 100 metriä Vii Voanista hallin kautta taksoon)? Joka tapauksessa, nukuttua siis on ainakin tullut, pitkästä aikaa. Ziitos nyt tästäkin vähästä. Kävely ja odottelu sai koivet vekkulisti särkemään ja uutena taas polvien kolotus ja jomotus illalla. Olen tulossa vanhaksi – tai olen jo – joten se tietänee taas ilmaston muutosta. Ne lupasivatten jotakin lumisadetta jossakin vaiheessa, ei prle. En minä tahdo enää! Näytti jo niin lupaavasti sulavan tuo entinenkin pois.

Vii Voanissa olin vain minä ja runsas aasialaisvahvistus. Taistelimme erään leidin kanssa loput tofut pois makaamasta eli jaoimme ne tasan sovussa, 3 kummallekin ja naureskelimme. Kyllä sinne oli lisää tulossa, varastopäivä nääs. Sitten kävin listalta läpi muutkin ostokset, ähh, vain yksi purkki bambusuikulaa, sitäkin olisi varmaan ollut kuormassa... No, toiste sitten. Tuo riittää, jos jaan sen Belgarionin kanssa toiseen purkkiin. Lisäksi normaalisti kappa erilaisia mausteita, chilikastiketta ja kookospurvelia. Kassillinen tavaraa tuli, 17 euroa meni. En pitäisi pahana, otetaan taas huomioon se, että mausteet ovat ravintolakokoa eli 400 g:n isoja pusseja ja tofuakin on siis 1.5 kg. Tuosta kyllä syö useamman kerran ihan kunnolla. Käväisin myös hallissa lopultakin noutamassa karvatakamukselle mjunuaisia. Siellä hovihankkijan tiskillä alkoi ääneen naurattaa – sama aasialaisleidi jonotti sielläkin. No, hän osti mitä lie, kanankauloja, kivipiiraa tai jotakin omaa herkkua. Minä mjunuaisia pari kappaletta. Joka lihasta tms. pitää, hänelle suosittelisin tätä puotia. Ei mitään fileitä (tai siis toki niitäkin löytyy), täällä on myynnissä kaikki eri ruhon ja kanan osat, maksasta kanankauloihin asti, häränhäntiä ja luita unohtamatta. Aikamoinen puoti, koko ajan käy väkeä. Paljon vierasperäistä porukkaa, joka osaa käyttää niitä osia elukasta, jota suomalaiset eivät syö. Kalaa oli kehnosti tarjolla, norjalaista lohta halvalla, kotimaista fisua äärikalliilla. Mikä siinä on, että kotomainen fisu maksaa niin prleesti? En ostanut sitten mitään. Kotona on donaria ,D

Taksoa sitten joutuikin odottelemaan yli 20 min. Melkein jo soitin Iisalameen, tosin tekstari kertoi auton olevan tulossa, arvasin sen olevan ”vain” myöhässä. Just, venäläisvahvistuksemme Ivan (nimi muutettu) kaahasi paikalle. Hitaasti kysyin, onko kovinkin paljon ruuhkaa. Kaveri alkoi söpöttää, että aikataulu on liian kireä. Siinä vaiheessa sanoin, että eikö hän voi ilmoittaa siitä, kuten muutkin kuskit? Jos aikataulu ei riitä eli odotukset menevät turhan pitkiksi, välistä vedetään joku keikka pois. Niin muut tekevät. Lienee niin, että tämä kaveri ei uskalla/kehtaa soitella asiasta.... en tiedä, ketutti. Haimme nimittäin kimppakyytiin ulkona myös melkein puoli tuntia palelleen veteraanin. Ei kiva eikä mukava. Tosin Ivan ajoi kuin aito moskovalainen ainakin, puikkelehti, kaasutteli jne. En kuitenkaan valittanut, syynä kaverin ankea olomuoto. En halunnut hänelle harmeja, joita varmaan olisi sitten tullut. Kai minä nyt tuon odotuksen kestin, vapaalla vielä.

Kotona olinkin supiväsy. Tavarat kaappeihin, kissa huusi hulluna haistaessaan tuoreen lihan. Oli pakko pilppoa puolikas mjunuaista kippoon, josta se rouskeen saattamana hävisi tuulennopeasti. Kohta tyytyväinen kissi nuoleskeli vain huuliaan. Loput appeista pilpoin pakkaseen tulevia herkkupäiviä odottamaan. Itse kömmin petiin, väsytti ja paleli. Hah – heräsin parin tunnin päästä. Laadin eväkset ja luin viestini koneelta, väsytti uudestaan. Painuin kirjan kanssa sänkyyn ja lisää unta kaaliin, kissa kainalossa, haisi pahalta (ei kainalo, kissan hengitys!).

Varastolla oli rauhallista, ainakin siihen asti kun lähdin. Siellä on jotakin ylläriä taatusti odottamassa. Tänään on taas sellainen päivä. Ehdin kuitenkin eilen tehdä sen päätöksen, joka hoituikin kivasti netissä, että siirryn ainakin osittain toisen pankin asiakkaaksi. Minen enää kestä tuon Sampo-systeemin mokia. Siirryin sinne muualle, voitte ihan itse päätellä minne. Lupaavat kuitenkin kohtuullisia etuja kaikin puolin. Nettipankkikin toimii, jopa nopeasti ja yksinkertaisesti. Heh, ans kattoo taas! Lähetin kyllä heti perään kyselyn parista asiasta.

Mutta nyt vähän vitamiinia, nikotiinia ja magnesiumia sekä sään tarkistus!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! On mun mami kilti, on se kuiteskii. Siis vaiks mä hei puretin sitä, se silti toi mull heekkui. Ai ett oli hyvää, mä söin kaikki. Nualin kiponkii. Ja tota, sitt mäki goisin. Nytki mä goisin. Mami sanoo, ett mä kuarsaan ja pirisen. Se ääni kuulostaa siltä, vissii. En tiijä, en mä voi tiätää ku mä kerta goisin. Mutt oli hyvä päivä eile. Ensi oli tylsää ja sitt mami tuleeki tosi aikasi himaa ja sill on viäl heekkui, jeee. Tosi kliffaa. Vaiks se sitt meniki taas ite goisii. Mutt nousi se siält ja vähä aikaa oli mun kaa ja paijatti. Sain hampulikaakkei ja semmost. Ja sitt mentii uudestaa goisii. Ei mull ainakaa oo mitää sitä vastaa, ett tämmösii päivii olis useemmi. Mä tiän, toi laitto pakkasee ne loput heekut. Mä tiijän senki, ett en saa niit heti, semmosin sopivin annoksin. Mutt se on tosi kliffa tiätää, ett mull on mun omat heekut siälä, ku oikee alkaa tekee miäli jotai. Ett mä saan sitt jotai omaa, en mitää tavisjutskei vaa raakaa verist mjunuaist, njam. Mami melkee yäkki, mutt pilppo ja anto mull kuiteskii. On se kova gimma välill, meinaa. Ei mull mitää uutta sitte. Ootan täss ja goisin, toi laittaa viäl mun päiväjudekat valmiiks, ennenku se lähtee duunii taas. Se just sano, ett mialuummi se jäis mun kaa himaa. Jäis ny sitt, mutt se on se raksurahajutska, mä tiijän jo. Eikä must oo taaskaa fotoi, toi ettii jotai sopivaa.

 

 

 

Kliffaa päivää ja heekkui muillekkii!

-----------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus <3

Päivän slogan: I didn’t say it was your fault, I said I was going to blame you!
 
Päivän biisi: I Walk The Line

Luettua: Neal Gabler – Walt Disney, amerikkalaisuuden ikoni, elämänkerta ja biografia viimoisen päälle. Hirmuinen painava tiiliskivi, joka on siis vielä vähän kesken. Kertoo Disneyn elämästä ja työstä erinomaisen yksityiskohtaisesti, mutta myös luettavasti ja viihdyttävästikin. Juu, kestää vielä hetken, sivuja on yli 600 eli parempi arvio ehkä myöhemmin.

 

MIELUUMMIN KOTONA! 

PS: Vuodatus takkuaa - taas. Ei siis kuvia, jollei myöhemmin Varastolla... kele! Hah, osa, vain pieni osa kuvista näkyy =O Argh! Edelleenkin vain osa kuvista näkyy, joko minäkin vaihtaisin kotoa muualle?! Kas - klo 12.19 kuvat sai lopulta näkyviin =I

 

 

 

KATKERUUS- JA ITSESÄÄLIPOSTAUS (vinoutunut)!

Varsin omela ilmestys nuo vahvemmat kipumömelöt. Nimittäin kun niitä vetelee pari päivää, jossakin vaiheessa toisen päivän puolivälin jälkeen tulee parin tunnin ajaksi lähes kivuton olo ja se on hyödynnettävä eli sänkyyn ja silmät kiinni. Ei, ei nukkumaan vaan tunnustelemaan, millaista olisi kivuton elämä! Melko miellyttävää, särky on olemassa, mutta sen verran kaukana, ettei se juurikaan tunnu. En osaa enää edes kuvitella, millaista olisi elää ilman kipuja koko päivä, saati sitten pidempään. Tai pystyä kävelemään kivutta.

Josta sitten näppärästi siihen, kuinka minulle on hiukan huomauteltu kenkäostoksista. Minä haluan kesäkengät. Piste. Minulla ei ole jalkaan sopivia kenkiä. Piste. Kun nyt ostan kesäkengät, haluan, että ne ovat täydelliset. Siksi, että ne todennäköisesti tulevat olemaan viimeiset kesäkenkäni. Missä ne kengät enää muka kuluisivat? Taksossa, prle vai? Pyydän, että asiaa ja kulutustani sekä tätä jankkaamistani paheksuvat katsoisivat asiaa vaikkapa tällaiselta vaatimattomalta kantilta.

Olen muutenkin lievästi itse vaihteeksi raivokkaalla päällä. Kyllä, aion taas valittaa siitä, että pitäisi aina olla pyytämässä apuja. Jumaleissön, jos minulla olisi rahaa, palkkaisin jonkun tekemään ne asiat. Ei tarvitsisi pyydellä ja anella, ei myöskään vänistä ja itku kurkussa imuroida kuten eilen. Siitä saa nimittäin stnanmoiset käsisäryt, kiitos vaan. Vielä olisi pitänyt muutakin. Jaksu loppui, itku tuli. Minä olen hyödytön jopa kotona. Perkele! Kelpaan vain kissan ruokkijaksi ja huoltajaksi. Kumma kyllä, minut silti pakotetaan töihin.

Joku Iisalamesta lienee ottanut asiani taksotilauksista oikeaan käsittelyyn. Eilinen tilaukseni oli äärimmäisen puhtaasti toivomusteni mukaisesti toteutettu, toivottavasti toimii myös käytännössä. Tänään siis Vii Voaniin ja muutenkin Hakikseen. Lista on pitkä, mutta edukas. Siitä ainakin voi olla iloinen; saa tuoretta tofua ja mausteita, bambusuikulaa ja vähän muutakin. Kissille hallista niitä mjunuaisia, jos hovihankkijalla sattuu olemaan. Ja ei, hovihankkijani ei ole Reinin liha... ihan se tavallinen pulju siinä vähän kauempana, jossa myydään kaikkea kivipiirasta lähtien. Yleensä siellä asioinkin minä runsaan aasialaisvahvistuksen kanssa. Itselle voisi ostaa vähän jotakin fisua, silakoita jopa, jos hinta on sopiva. Ans kattoo taas. Voi olla, että jaksu loppuu sielläkin eli koivet tekevät tenän. Niin on tapahtunut aikaisemminkin, onhan siinä kävelymatkaa peräti ainakin 200 m. Ymmärrättekö te yleensä, mistä minä puhun? 

En minä jumalauta tahallani ole kävelemättä, minä EN PYSTY SIIHEN!!! Siksi minä en myöskään lähde ulos, ravinteleihin, mihinkään. Nolaamaan itseäni, kävelemällä omituisesti ja istuttuani yli puoli tuntia horjun ja huojun ylös noustessani, olen jäykkä enkä pääse mihinkään. Arvatkaas huviksenne, tunnustelkaapa itse, miltä se tuntuisi. Ihan vaan vaikka kotilähikapakassa. Tai kuvitelkaa, että akillesjänteenne olisi jatkuvasti äsken katkennut – siltä se nimittäin tuntuu, ja sen lisäksi särkyä vielä koivissa yltympäriinsä. Tämä ei todellakaan kohta jaksa. Kyllä, kipuunkin tottuu, jonkin verran. Mutta ei siihen jatkuvaan, ei sitten millään. Eikä niihin puukotus-puikotus-vihlaisuihin, joita tulee täysin odottamatta kävellessä Varaston käytäviä varo-varo-vasti.

Aivan, minä menen ja otan tuosta 2 + 1 + 1 mömelöä, lisäksi parit poretabletit. Klo 10 tienoolla vetäisen taas parit kipumömelöt. Illalla tarvittaessa lisää. Sitten vielä yöksi 1 + 1 + 1 erilaisia uniavitteita, niillä saattaa jopa saada nukuttua sen 4 h, joskus jopa 5 (epätod.näk. toim.huom.)! Että kivaa päivää vaan teillekin.

----------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Mä oonki saanu heekkui. Sain tosi ison biitin fisuu ja söin sen tiätty tosi noppaa. Sitt sain uutta kissinmuanaa ja uusii hampulikaakkei. Kyll on aika hyvei kaikkii. Ja sitt tänää toi lupas ainaski katella niit mjunuaisii. Ja oon ollukkii melkee kilti. No, tota, juu... mamill on kaks reikää toises koipises. Aika isoi reikei, niist tuli blodee oikee kunnoll. Mä haukkasi vähä, ku suututti. En muista enää mikä, noi helmat vissii tai en saanu kaakkei tai jotai. Nii ni purasin sitt iha reilust. Salaa tiätty, ku se kömpi punkkaa. Ei sitä muute ehri purast. Vähäks se taas puhu rumei. Mutt pian me oltii kavrui. Emmä sitä tahallaa, tai ainakaa siis melkee. Mutt jonku aikaa se vähä meso, ku blodee tuli ja sillee. On se vähä raadellu näköne kyll, ku sama koipi viimeks puretti-raavitt kans. Ois ite kiltimpi kissille, nih kerta. Muute mä oon goisinu ja tsiigannu ton koneel istumist. Eilenkää muut just tehny, toss vaa nakutti ja selas ja sillee... Ei ees leikkiny mun kaa. Oltii me kyll partsill, mutt ei se oo sama. Emmä kyll oikee jaksunu eikä huvituttanukkaa mikää oikee leikki. Semmost enempi ruakaleikkei vaa. Tänää se sano, ett tulee viäl aikasemmi himaa. Ois kyll kliffaa, ainaskii jos on niit tuliaisii. Mä nyt odotan jo ihan hirveest! Jänskättää oikee.... Juuei, ei oo must taaskaa kuvei. En oo antanu ottaa. Joskus toiste sitt. Ku oon sill tuulell. Tommose orja löys tähä.

 

Ai nii - tosi kliffaa viiko alkuu!

-----------------------------------

Päivän slogan: Meille on jaettu kortit ja niillä on pelattava – toiset vain osaavat fuskata paremmin kuin muut!

Päivän biisi: Pieni itsemurha

Luettua: Asta Leppä – Sinä et hävinnyt. Tositarina miehen kuolemasta moottoripyöräonnettomuudesta ja naisen selviämisestä surusta. Vihasta, toivottomuudesta, kaiken kokemisesta, mitä toisen kuolema tuo mukanaan. Selkeä, tunteet esiin tuova kirja. Suosittelen! Brian Francis Slattery – Avaruusblues, muuan rakkauslaulu. Erittäin outoa scifiä, jossa mukana kaikkea mahdollista jännityksestä lahkoihin, rakkauteen, vinkeään biletykseen oudoissa paikoissa ja kummallisuuteen yleensä. Suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka ovat pitäneet vaikkapa Vonnegutista... se lähinnä tuli mieleen. Sanojen makustelua, oikein mukavaa. Welhotar piti. Augusten Burroughs – Kuivilla. Augusten jatkaa ns. aikuisena elämäänsä, muistattehan Juoksee saksien kanssa. Nyt Augusten on töissä mainostoimistossa tai, no, oikeastaan dokaa myös työkseen. Lopulta työnantaja pakottaa hänet katkolle, vaihtoehtona potkut. Katko toimii ja Augusten pääseekin kuiville, sen iänikuisen AA:n avulla. Työ alkaa sujua, vaikka joku tekeekin myyrintyötä toimistolla. Rakkauselämä ja upeat miehet kuitenkin sekoittavat taas pakan. Lisäksi paras ystävä on HIV-positiivinen, sairastuu ja kuolee. Ja August ratkeaa... seuraa taas viinan ja kokaiinin huuruisa viettelys. Aivan yhtä hyvä, kuin aikaisempikin elämänkerrallinen romaani. Welhotar piti tästä niin kovasti, että aikoo hankkia tämän jossakin vaiheessa omaankin hyllyynsä. Ehdottomasti kaikille huuruista pitäville!

 

 

VÄSYNYT, KATKERA JA INHO! 

 

 

 

KESKENERÄISTEN PÄIVITYSTEN SARJAA

Ei tästä tule kuulkaas yhtään mitään! Ei joku ottaisi kissiä yöhoitoon? Tai päivähoitoon? Tai molempia... taas minut herätettiin julmasti kesken unien. Tarpeena seura ja kalkoni sekä uudet hampulikarkit. Että ylös vaan, ennen klo 2. Johan siinä ehti käydäkin unten mailla, välttävästi. Ei mitään, jos olisi työpäivä. Mutta kun tänään ihan oikeasti saisi nukkua kunnolla ja pitkään. No, menen uudestaan nukkumaan kohtapian. Kunhan tässä veryttelen sormiani ja kiukuttelen.

Ei mitään erityistä poikkeavaa rapottavaakaan. Kävimme kirjastossa, josta ei ihmeellisiä irronnut. Vain 6 onnetonta varausta, joten oli pakko poiketa hyllyjen kautta. Pari kirjaa lisää, eivät nuo kyllä mihinkään riitä. Onneksi yksi tiiliskivi on kesken tuossa, luen sitä muiden välillä. Kaupat eivät myöskään tarjonneet ihmeitä. Roipentelia 30 rossan alella, ostin pakkasjömmaan. Jälkiuunileipää samoin, ostin yhden pienen paketin myös pakkaseen. Leipää pitää olla, kuitenkin. Vihannestsioskista löytyi parsakaalia, kurkkuja ja purjoa, yht. 2.30. Ei paha siis, 2 isoa kaalia, 2 kurkkua, sutjakka purjo. Olisi siellä ollut artisokkiakin halvalla, niitä on vaan niin tylsä syödä yksin.. Juu, porganoita muistin tällä kertaa myös. Eli kaikkea normitavaraa, ei ylläreitä. Mutta taas ja vaihteeksi, mm. kissanruokapurkkien ja parin muun tavistavaran hintaa oli nostettu 10 senttiä – argh. Alkaa ottaa päähän! Tätä tämä on joka viikko sama juttu, näin sen huomaa helposti, kun käy harvemmin kaupoissa. Meitä kusetetaan ja rankasti... Ja Belgarion sai feikki thai-kalakeittoa, josta piti edelleen yhtä paljon kuin edellisenkin kerran. On se minustakin aika hyvää, noin pikaruokana, itse nopeasti laitetuksi siis.

Belgarion jatkaa edelleen opiskelujaan täpöllä eli päivät ja osin illatkin ovat kiinni. Paljon kotitehtävää ja laskuharjoituksia. Huh, eivät kai kaikki opiskelijat todella opiskele noin innokkaasti? Toisaalta, Belgarion on tälläkin kertaa äärettömän kiinnostunut eräästä kurssista, josta sain pikarapon enkä ymmärtänyt mitään ;D

Sen verran sain kipumömelöistä eilen puhtia, että imuroin myöhemmin illalla ja pesin koneellisen pyykkiä. Muuta en enää jaksanut. Olen nytkin niin repoväsy, että taidan mennä pitkällensä. Josko saisi vähän lisää unta tai edes säryt vähän lievenemään. Kietaisin nimittäin sen vaffemman särkylääkkeen äsken tuossa kaffen kanssa kitusiini.

No niin, olen nukkunut ja horrostanut sekä saanut itseni sen verran pahalle tuulelle, että tämä päivityksen poikanen vanhoine tavishorinoineen jääköön tähän =E

Minä otan kohta lisää mömelöitä ja uneksin olevani terve (turha luulo, toim.huom.)!

VÄSYNYT KAIKKEEN! 

 

LAUANTAIN ORGASTISIA ASIOITA - RUOKAA, KIRJOJA, PÄIKKÄREITÄ!

Lauantai-yönseutua vaan eli varhaishuomenta kaikille! Olisinhan minä nukkunut, mutta armas karvatakamus aloitti jolinan. No, pakkohan se oli nousta katsomaan mikä hätänä, jep-jep, kakkis oli tyhjättävä! Eihän sitä nyt siisti kissi pitkään katsele. Lisäksi oli saatava viipsale kalkonia. Nyt samainen karvamölli nukkuu täpöllä keskellä sänkyä umpiunessa, kun sai minut ensin kunnolla hereille. Hah – kostoksi teen tämän päivityksen ja menen myös uusiounille vähän myöhemmin. Katsotaan sitten, kuka parhaiten märisee! No tottapuhuen särkykin oli jo melkoinen, joten ei tuo aamukaffe ja särkymömelöt ainakaan pahaa tee täälläkään.

Varastolla alkoi jo eilen vähän rauhoittua, muutama tosi kiireellinen juttu vain. Muuten normiasioita, ei siis hätätapauksia. Ehdin jopa vähän nettailla *onnellinen huokaus*... P-P lupasi maanantaiksi puoli päivää vapaata, siis tämähän tarkoittaa vain sitä, että minulla on lupa käyttää jo sisään tehtyjä ylituntejani. Viimeksi meni talolle lahjaksi melkein 5 h. Nyt ei mene, mikäli voin sen estää. Eli maanantaina sukellan Hakaniemen ruoka- ja maustetarjonnan syövereihin. Käyn ainakin Vii Voanissa ja hallissa, mahdollisuuksien ja jaksun mukaan muuallakin. Sovimme muuten osaston työkavereiden kanssa, että tässä vähän hiljaisempana hetkenä alan käydä läpi osaa heidän hommistaan, että pystyisin ainakin hätätilassa lomittamaan. Mahdollisesti myös jokin pienempi osa voitaisiin siirtää kokonaan kontolleni. Tuntuivat ihan tyytyväisiltä, kaikilla on sekavaisia hommia jo liikaakin ja jos siitä jotakin voi irrottaa, hyvä on. Ja minulla kun taas välillä jää pientä luppoaikaa. Ja oikeasti, tuossa työssä on jotakin pirullisen kiinnostavaakin – vai liioittelisinko nyt kerrankin oikein kunnolla ja työnantajamyönteisesti ;D Tosin taidan ennakoida aika hyvin. Henkilöstöpuolen kanssa jutellessa kävi ilmi, että ainakin toimistohenkilökunnan toimenkuvat ja rooli tulevat pikapuoliin muuttumaan jonkin verran. Joidenkin mielestä ehkä paljonkin, tiedättehän, nämä henkilöt, jotka eivät suostu tekemään kaikkia töitä vaan huolellisesti valitsevat, mitä suostuvat tekemään.

Taksot ovat koko viikon kulkeneet ajallaan ja jopa etuajassa. Aamukuskeina kaksi tuttua, ihan kivoja ihmisiä. Noudoissa iltapäivällä ihan kuka sattuu, yleensä ei juurikaan tuttuja. Mutta ajoissa ovat siis tulleet ja tästä voin tällä kertaa edelleenkin kiittää vain neiti X:ää Iisalamesta, joka on hoitanut hommat kotiin – hän tietää mitä tekee! Toivottavasti ensi viikkokin pelaa yhtä hyvin, tilaus on tehtävä taas huomenna. Pahasti pelkään, että vuorossa on joku, joka pistää hyvät systeemit taas sekaisin... argh!

No, minä odotan! Heti maanantaina on kiva saada tilaus Hakikseen, se on taitolaji saada ajat ja paikat kohdallensa. Pitääkin tehdä kunnon ostoslista Vii Voaniin, mitä tarvitaan. Hallista nyt ostetaan sitä mitä aina eli roiskeita ja ehkä kissille lopultakin niitä mjunuaisia, joita on vinguttu jo pitkään. Jospa vielä ehtisi divariin... tosin se on pirullinen paikka, sieltä tarttuu aina mukaan iso kassillinen kirjoja. Voipi olla, että en millään jaksa kävellä sinne, ehkä. 

Tänäänkin on kohta tehtävä kauppalistaa, ei taida tälläkään kertaa olla vaikeaa. Voi kun tietäisi vain etukäteen, mitä putken vihannestsioskissa on tarjolla! Kaipaan kovastipaljon jotakin tuoretta. Salaattia, fenkolia, purjoa, sellaista kaikkea vihreää jostakin syystä. Myös parsa-, kukka- ja ruusukaali käy, muut kaalit eivät – eivät raakana eivätkä keitettynä, vain etikkakypsytettyinä. Tähänkin on syynsä eli kodeiinipitoinen lääkitys ja tietyt ruoka-aineet nyt eivät vain sovi yhteen. Vatsassa tapahtuu erinäisiä reaktioita ja se ei ole todellakaan mukavaa. Tämäkin taas karsii tuota syötävien rehujen puolta – kirottua. Kunnon porganoita tahtoo myös ison kasan! Kesäkurmitsaa, sitä siellä nyt on yleensä aina eli sitä ainakin pieni kassillinen. Ja Rismasta tummaa soijarouhetta, varmuusvarastoon. Belgarionille taitaa tänään olla tarjolla sitä feikki thai-kalakeittoa ja valkosipulipatonkia. Lisäksi hän saa mukaansa opiskelijan hätäpakkauksen (valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, rahkaa...).

---------------------------------

Purrrrrrrrrrve! Ai ett Poika on taas tuloss, mä meinannu muistaakkaa. Sen mä tiän, ett tänää on kauppapäivä. Mä tarviin niit hampulikaakkei, mamiiiiiiiih!!! Ja heekkui kans. Eilenkää tullu donarii, tuli yks jäätyny lihapulla. Siis ei se enää jääss ollu, mami mikrotti sen ja pilppo. Hätäsee pystysin syämää. Vähä jäiki, ei se ollu oikeet heekkuu. Sitt sain tavismuanaa ja maitonapikoit. En syäny niitkää ku muutama. Ne ei käy mun hampuleill joteskii, ne jää näljään niinku suuhu, ku ne on semmosii piänii, kovei ja pluikkai. Tahon niit hampulikaakkei. Ja varpist saadaa hyvää safkaaki, ku kert Poika tulee. Mami ain duunaa jotai semmost heekumpaa sillo. Höh, muute eletää niill kummill muruill ja semmosill. Oon mä kyll mun miälest ansainnu jotai kivaa, mä oon ollu tosi kilti, oikeesti. En oo vissii typerehtiny yhtää. Goisinu vaa kiltist kaikki päivät ja eilenki olin mamin kaverii ihan hirveest. Menin paijatettavaks koko aika, ku se lötkötti toss sänkyss. Mmmm, joo, sain paijatus-rapsutust ihan täpöll, mmm. Kilti mami kans! Mutt taas se pyäri, ynpäri-ynpäri, enkä mä saanu nukuttuu sitte. Ett jos se tänää söis ittes tainnoksii ja valvois ees myähempää, goisittais molemmat paremmi. Mutt mä kyll goisinkii nyt jo! Toi laittaa mein yhe seinäkuva toho, son kankast, vanhaa semmost ja son eteses yhes oves.

 

Kliffaa löördaagii kaikill – paljo heekkui ja orjaleikkei ja semmosii!

----------------------------------

Vincent, edelleen vain ruoka mielessä... no niin täälläkin ;D

Päivän slogan: Lauantai – tuo pitkän työviikon orgastinen loppu!

Päivän biisi: Nenästä verta, sielusta kultaa

Luettua: Liisa Marjatta Järvinen – Sisar vesi, veli tuuli . Tuota, niin, eipä tästä ole paljon sanottavaa. Eläkkeelle jäänyt toimittajaleidi pähkii omia asioitaan, kunnes rakastuu, rakastettu kuolee pikaisesti, sitten märehditään. Itse asiassa koko kirjassa märehditään erilaisia asioita, milloin mitäkin. Ollaan muka-runollisia, muka-daideellisia, etsitään mielenrauhaa jne. Minä en pitänyt tästä, tai tämä on ehkä väärin sanottu. Tämä on niitä kirjoja, jotka eivät merkitse minulle yhtään mitään. Silkkaa olemattomuutta. En suosittele kenellekään, tässä tuhlaa vain hyvää lukuaikaa!

 

 

VÄSY, MENEE KOHTA NUKKUMAAN! 

KIREÄ, KIPEÄ JA KIIRUINEN - SE ON KIUKKUINEN WELHOTAR!

Just ja kivat vaan sinnekin! Täällä herättiin (tai herätettiin) klo 1.30. Sitä ennen katseltiin kehnoja pätkäunia ja painijaisia. Ei kiva, ei yhtään mukava. Onneksi on edes perstai, viikon viimoinen työpäivä. En jaksaisi enää yhtään pidempään. Kuvittelen vain, miten mukava olisi olla kotona, jos joskus saisi ja voisi olla. Melkein ilman särkyjä, jopa. Ähh – ei kun röihin vaan, niin kauan kuin invataksoonkin pääsee, onhan siinä sentään vielä nostin. Jos ei niinkuin muuten pääse. Prle!

Varastolla on hillitön kiirus. Ei siinä mitään, minä olen silloin melkein parhaimmillani. Mutta kun kaikki tuppaavat yhtä aikaa sisään korjauttamaan ”pari pikku juttua tässä välissä” melkein suuttuu jo rauhaisa Welhotarkin. Yksi pahempi kämmi tuli tehtyä ja samantein korjattua, ei oikeastaan sekään ollut pelkästään minun vikani, onneksi. No, joka tapauksessa, jos maailma on hukkumassa byrokratian papereihin, osasyynä siihen siis olen minä. Nyt lähtee, nimittäin! Tänäänkin lienee vielä samanlainen päivä, toivottavasti ensi viikolla taas rauhoittuu. Kun taas jotkut ovat lomilla, hmph! Varastolla on todella mielenkiintoinen ns. henkilöstöpolitiikka. Vuoden vaihteessa eräs henkilö pakotettiin takaisin sairaslomalta uhalla, että jatkoja hommaan ei tule. Iso päällikkö komensi, henkilö sai paikkansa, mutta aleni ikäänkuin hierarkiassa kuitenkin, omien tehtäviensä osalta... käsittämätöntä toimintaa. Mutta siihen asiaan ei kukaan voinut puuttua, laillista kuin mikä – toki ja tietenkin! Nytkin ikäänkuin salaa haetaan muutamia määräaikaisia työntekijöitä. Outoa kähmimistä, sanon minä. Juu, olisin minä niihin ehkä päteväkin. Mutta ei, ei silti. En minä tuosta taida mihinkään liikahtaa. Nyt ei kuulkaas ole minkäänmoista kunnianhimoa, kunhan vain pääsen työpaikalleni päivittäin. Se saa luvan riittää. Tai sitten se joku jossakin saisi lopultakin kirjoittaa minulle pätevät eläkepaperit? Vapaaehtoisia? Nimittäin kovin kauaa minä en enää jaksa töitä tehdä, se on selvää. Sitten on pakko tehdä ratkaisu, eli jos ei pääse eläkkeelle, on itse heittäydyttävä työttömäksi. Muuta minä en keksi!

Edellinen räyhähenki johtuu tietysti siitä, että näin loppuviikosta olen jo melkoisen kipeä. Koipia särkee täpöllä, joka paikkaa oikeastaan särkee muutenkin. En millään jaksaisi. Pitäisi riipoa kipumömelötkin, mutta säästelen niitä vielä parempaan ajankohtaan vaikutuksen maksimoimiseksi työaikaan. Juu, olen minä hullu, prle. Mutta pakko se on säätää kaikenlaista, että pystyy toimimaan. Samaa säätöä se on huomenna roudausretken kanssa. Olen nimittäin huomenna vielä kipeämpi, kun olemme kävelleet varmaan kokonaista 500 m, eikö olekin lannistavan pitkä ja karmea matka? TÄH?

Ei xittu, minä menen nyt kumminkin keittämään ne kaffet ja riipomaan aamumömelöt. Muuten minä vain suutun tässä. Enhän minä ole ikävä ihminen, enhän? Nonnih, oli hyvät aamuappeet, kaffe vain meni jotenkin luiruksi. Täytyy kohta keittää uusi mukillinen. Mömelöt uppoavat hyvin, isotkin, siinä leipää jäystäessä – ikäänkuin siinä välipaloina ,D Mömmöjä kaikille välipaloiksi, myös kouluihin!

Muutoin voin ilmota, että lähes kaikissa kylvöksissä kasvaa jotakin vihreää (ei, se ei ole hometta). Ilmeisesti osa chileistä vain itää tod. hitaasti, tai sitten ne ovat rikkaruohoja. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan. Kudzu elää ja voi hyvin, samoin Rainbow-chili ja ikäänkuin White Bulletistakin olisi jo nousemassa jotakin. Elämme jännittäviä aikoja ,D

Piti eilen laittamani jotakin apetta evääksi. Peruswokki alkoi tympiä, ei ollut enää edes tofua. Josta tulikin mieleen, että pitää pyytää P-P:ltä vapaata maanantaiksi. Olisi asiaa Vii Voaniin ja halliin. Niin, siis katselin niitä wokkivihanneksia, heitin ne kattilaan sipulin ja porganan kanssa sekä kypsentelin vesitilkassa hetken aikaa. Keittoa ikäänkuin ajattelin. Sekin ajatus alkoi tympäistä. Rätväisin sekaan kookosmaitojauhetta, keittelin hetken vihanneksia rapsakoiksi ja heitin sekaan vielä tomaattia ja vähän perunaa sakeuttamaan apetta. Ja kas – minulla on tosi oudon väristä ja näköistä vihannesmuhennosta ,D Hyvältä se vaan maistui, ei siinä mitään! Mutta jöstas, se ulkonäkö ON omituinen. Siihen kylkeen vielä kohtapuoliin pilpon salaattia ja fenkolia sekä purjoa, toiseen kippoon toki. Kyllä sillä Welhotar taas yhden päivän pärjää. Varsinkin kun eilen työkaveri, kasvissyöjä, oli käynyt kasvislounaalla Amiikan kurmeeravintolassa, sekava ja kehno vihanneshässäkkä 7.20 juuroa. Sillähän elää jo monta päivää omin eväin!

Huomenna pitää taas täydentää vihannesvarastoja ja kunnolla. Kirjoja on tulossa varauksista kehnosti, hmph. No, minulla on yksi ihanan paksu elämänkerta tuossa vielä odottamassa. Eilen kävin Serkuissa hakemassa vähän purkkisalaatteja, sitä samettista jugurttia (siihen ei kuulkaas Vaaliot sun muut pysty!), rahkaa, juustoa sekä kurpitsansiemeniä. Kyselin myös kurpitsaöljyn perään. Kaveri lupasi miettiä, josko joku heidän sikäläinen toimittajansa voisi sitä hankkia. Jäin taas sanailemaan henkilökunnan kanssa eri asioista, mm. siitä, miten hankalaa on tämä ruuan maahantuonti ja erilaiset säännökset, byrokratia ja paperityöt. Siinä ajassa hermostuneempi kaveri kävisi itse hakemassa täydennykset suoraan Virosta ,D

---------------------------------

Purrrrrrviska, kaiffat! Ei taaskaa siis kissidonarii, ei mitää. No, suastun mä syämää illall maitonapikoit, jos mull niinku heitellää niit. Ett mä saan niinku metästää ne kii. Muuten en syä, en. Sain sitt äske kalkonii, juu ihan pualtoist viipsalet ku mourusi niin nälkäsen. Ei oo kivaa kissinmuanaakaa enää. Onneks noi menee huamenn kaupoille. Mulle ainaskii heekkui, sais olla ainakii fisuu, tää on niinku tilaus sitte. Ja vaiks jauhist, vaiks sitä ei oo näkyny tosi pitkää aikaa. Vaa niit purui, omituisii noi ihmiset, ett mitä kaikkee ne niinku syä. Mättää orjaki tyytyväisenä kitaasa. Koht se taas leikkaa jotai vihreit heinii, onneks se mussuttaa ne pois mun näkyvist. Ei oo kuulkaas kissin kiva tämmösess huushollis aina. Muuall sais varmaa kaikkee, mamin tyäkaverin kissitkii saa paistii jauhettun ja keitettyy fisuu, hei >o< Mami sano, ett meill ei! Ai ett miks... ai rahulijutska ja periaate. Just joo, vähänks mä siitä piittaa, orjan asia hoitaa tommoset judekat. Muute eilenkii goisin vaa koko päivän hirmu sikeest. Mutt toi taas pyäri *huoh*, opettelis goisii. Sillo on hyvä, ku se on päivät himass. Meill menee hirmuse hyvi, goisitaa just sopivast ja syädääki sillo ku huvittaa. Ett mä sanon samaa ku mamikii, ett jos joku skrivais sille jotku hölmönpaprut, ett sen ei tarttis mennä enää tianaa raksurahoi? Mäki voisi vähä osallistuu siihe asiaa, jos tarttis. No, mä alanki taas goisii ja juu, ei oo mun fotoi. Toiste sitt taas!

Hei, se on kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill Lokistanian kissinkoill!

--------------------------------

Vincent, parantumaton herkkutakamus!

Päivän slogan: Jos olisin vähänkään väsyneempi, olisin jo sammunut!

Päivän biisi: Cigarettes, Whiskey and Wild Wild Women

Luettua: Ladislaus Löb – Sopimus saatanan kanssa, Unkarin juutalaisten historiaa natsien joukkotuhon ajoilta. Rezsó Kasztner pelasti 1 700 unkarinjuutalaista Bergen-Belsenistä neuvottelemalla suoraan Eichmannin kanssa. Eräs pelastuneista oli tuolloin 11-v. kirjoittaja, joka kertoo tässä myös omia muistojaan. Kirja jakautuu eri osiin, keskitysleirielämää kuvataan tarkasti, samoin kirjoittajan kotikylää sekä juutalaisten tuolloista asemaa. Loppu koskettelee enemmän Kasztneria, jota jotkut kutsuivat pelastajaksi, toiset syyttivät taas suorastaan pyöveliksi, vähintään myötäilijäksi. Kirjan avulla Löb pyrkii myös pelastamaan Kasztnerin maineen – hänestä ja todisteiden perusteella (joita myös kirjassa runsaasti esitellään), Kasztner pelasti n. 1 700 juutalaista suoraan leiristä erityiskuljetuksella. Ja sitten itse kirjasta, kyllä, oikein hyvin ja ammattitaitoisesti tehty ja taustat tarkistettu. Paljon ainakin minulle uutta faktaa. Jäin vain miettimään, mistä näitä keskitysleirejä koskevia opuksia vielä vaan riittää. Ei, en minä ole niitä vastaan mitenkään, kunhan ihmettelen. Kun olen lukenut vastaavia koko pienen ikäni... Tämä on ihan mielenkiintoinen opus ja ansaitsee tilansa. Minä nyt kovasti kaipaisin enemmän vaikkapa suomalaista otetta. Kuka kirjoittaisi lisää vaikka punavankileireistä ja jatkosodan aikaisista keskitysleireistä? Ai, että niitä ei ollut, vai? Lukekaa hiukan lisää historiaa, Suomessa todellakin oli keskitysleirejä jo 1918 tapahtumien jälkeen sekä II maailmansodan aikana. Niistä ei vain juurikaan puhuta! Minä odotan...

 

VÄSYNYT, MUTTA VASTAAVASTI KIPEÄ! 

ETSII, ETSII JA SOISI JO LÖYTÄVÄNSÄ!

Mitä minä sanoin! Pelkkää unihiekkakaverin hämäystä tuo parin päivän (tai siis yön) nukkuminen, vedätti, malmilaiseen tapaan. Eilen väsytti illalla ja norjahdin päikkäreille, sen jälkeen ei sitten unta ole tullutkaan kuin erittäin pätkittäin – sekä painijaisia. Että anti olla vaan niitten unihiekkojen, tänks. Minä taidan luottaa enemmän sveitsiläisen lääketeollisuuden lahjoihin Suomen kansalle! Saa niillä yleensä ainakin sen 4 h unta, joskus jopa vähän enemmän. Nih kerta! Pidä hiekkas, prle.

Eilenkin oli kiirusta Varastolla. Töitä riitti ja töiden lomassa etsin niitä täydellisiä punaisia kenkimiä. Juu, yhdet olen löytänyt ja ne nyt joka tapauksessa tilaan, Saksasta, heh – kaksi paria. Mutta lisäksi haluan vielä yhdet sellaiset erilaiset punaiset ;D Puhukaa vaan pakkomielteistä, mutta minun nyt on vain saatava ne. Tai sitten minä ostan ne kissikengät, jotka on jo kuvattu teille. On niistä sellainen toisenlainenkin häijympi musta-punainen versio, aika pelottava. Epäilisin niiden sopivan tyyliini *köh* erinomaisesti! P-P kävi eilen erään paperin kanssa ilmoamassa, että minulla on lupa korjata myös tuollaiset isommat mokat, joka läystäkkeessä oli. Kerroin, että henkilö toi sen niin määrätietoisena eteeni, että en oikein voinut. No, hänen luvallansa nyt sitten, hehheeh. On se kiva vähän nokittaa joitakin ihmisiä edes sillä. Ette muuten usko, miten huono käsitys suomenkielestä eräillä varsin hyvin koulutetuilla ihmisillä on? Ei – en minä kirjoita täydellistä kieltä, en missään nimessä. Mutta hei, tämä on minun blogini ja minä saan leikkiä täällä kielellä juuri niin paljon kuin haluan. Varasto on eri asia.

Taksot ovat edelleen kulkeneet ajallaan, jopa etuajassa *ristii tarmokkaasti sormiaan*. Hyvä näin, tämä pitää kovasti tietystä täsmällisyydestä. Pitäisin myös siitä, että en joka iltapäivä joutuisi toimimaan navina, mutta näin vaan tuntuu käyvän. Kas, tämä omituinen osoitteeni on niin omituinen ,D No, pääasia on päästä äkkiänopeasti kotiin, samalla lukien... tällä kertaa taas ruotsinkielistä opusta. Siihen on syynsä; suomenkieliset kirjat kuluvat muutenkin liian nopeasti – taas olen lähes vailla lukemista ja on vasta torstai. Jömmassa on kaksi kirjaa eli tilanne on vielä kestettävissä. Varaukset kirjastosta tulevat näköjään taas äärihitaasti, jotkut sitten jaksavat pihdata kirjojaan monen monta viikkoa. 

Chili con soya on hyvää, juu. Sitä oli eilen eväksenä salaatin kanssa, makustelin sitä myös illalla puolikkaan kissinkupillisen verran. Nyt sain vielä täksi päiväksi siitä kunnon eväät – mutta sitten se on loppu. Älkää kertoko minulle, minä kerron teille. Käytössä ei sentään ollut talon suurin kattila, onneksi. Mutta tuo ruoka on hupaa, jos sitä syö sellaisenaan, vain saladon kanssa. Ja perästä kuuluu, kirjaimellisesti. *tsihih* Ehkä virittelen huomiseksi jonkun kepoisamman vaihtoehdon, ans kattoo illalla. Kissin mielestä se varmaankin olisi donarisaladoa, ehkä, ehkäpä...

En ole edelleenkään saanut aikaiseksi mitään järkevää. Milloin muka? Olen joko väsynyt tai liian väsynyt tekemään mitään. Ei minusta viikolla ole mihinkään, ei edes kirjoittamaan. Totaaliväsyn iskiessä ei pysty muuhun kuin lukemiseen, hyvä että edes siihen. Nyt aamulla on kuitenkin pakko katsastaa kudzu- ja chiliviljelmät, ettei tule tuhoja. Muutoin hoitelen viitakkoa vain kerran viikossa. Tämä on vain niin tärkeä rojekti, että saakoon tilaa myös viikolla! Siellä sitä vihreää pilkistelee jo useista purkeista. Minusta tuntuu kuitenkin, että pari plaatua siemenistä ei idä, jostakin syystä. No, katsellaan vielä jonkun aikaa ja odotellaan.

Ei – minulla ei edelleenkään ole mitään upeaa ja fiksua sanottavaa, kuten ei ennenkään. Sellaista odottavat voivat vierailla muualla Lokistaniassa, täällä ei esiinny älyn säkenöintiä, sitä kansalaisjurinalismia eikä juuri paljon muutakaan. Sen verran kipeä ja väsy on Welhotar taas tänäänkin, ettei mielessä pyöri kuin perusasioita; töihin, takaisin, ruokaa, lukemista ja toivottavasti unta! Yritän vain pyörittää arkea jollakin tavoin, mömelöiden voimalla kylläkin.

----------------------------------

Purrrrrrrrmenta kaikki! Hei, mä sain, mä sain ton avaa eile donaripuuki. Jesh ett oliki hyvää. Sitt se jömmas sen lopun, ei syänykkää ite. Mä luulen, ett mä saan sitä sitt tänäänki, pakkoha se on. Muute menee pilall. Mutt hampulikaakkei en oo saanu, oon katkero. No, niit tulee sitt, ku toi menee kaupoill. Ei oo kuulemma sen alakerran Eestikaupas niit kisulei varte. Sais olla, mä kyll maistasi semmosiiki. Eilenki mä meinasin hyäkittää mamii kii, en tiijä, mikä iski. Äkkii vaa mä olin jo sänkyn jalkopääss ja melkee kiinni sen koipisiss. Sen verra iskin harhaan vahinkos, ett se ehti vetää koivet vegs. Ähh, ja sitt mua jo hävetti ja lähinkii pois jolisee. Tää on joku ihme judeka, enneki tapahtunu tämmöst. Mami sanoo, ett kaavanlähtö ahistaa ja täyskuu ja kaikki. Juu varmaa nii. Eiks sill tuu miälee, ett mua vois ahistaa se, ett mä en saa heekkusii eikä mull oo täyspäiväst leikittäjää? Sais olla, meinaa. Toisaalta, mä saan goisii tosi rauhass tääll kaiket päivät ja mull on koko päiväks tuall muanaa. Ja lelui on, ku vaa viittis leikkii. Yleensä en viitti. Ei must kai oo nyt fotookaa, toi ettii jotai sopivaa. Mä meen taas goisii. Kumma mami, ku ei anna piäne kissin nukkuu olleskaa öisi...

Kliffaa melkee jo viikon loppuu!

-------------------------------------

Vincent, olet paremmassa asemassa kuin minä... monellakin tavoin.

Päivän slogan: Jos olisin terveempi, olisin paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti 8:)

Päivän biisi: Crazy

Luettua: PJ Lemmetty – Hullut koirat. Juu, hupia pitäisi olla. Kahden kaveruksen holtitonta sekoilua, viinaa, tapppelua sun muuta ensin kotomaassa ja sitten muualla. Tuota, niin, näitä nyt on luettu, hauskempiakin ja paremmin kirjoitettua. Tässä nyt on aivan jumalattomasti toistoa, tylsää toistoa vielä. Kieli on kehnoa, lienee tarkoituskin, mutta oikoluku on jäänyt taas väliin ja kielentarkistus muutenkin. Ei lukemisen arvoista, jollei halua pilata iltaansa. Juu, kiittelen parista hyvästä herjasta, joita en ollut ennen kuullut. Eli – ei viihdy meillä kuin lauantain palauttamiseen asti. Ei – en myöskään suosittele kenellekään!

 

 

OLIPA KIVA TAVATA - JOSPA ENSI KERRALLA JO LUETAAN?!