POLKA LOMALLA, PART 2 - SUNNUNTAINA O N TYLSÄÄ!

Eilinen meni melkein iltapäivään asti nukkuessa vähän väliä, aina kun hiukankaan siltä tuntui. No ja puputtaessa jotakin pientä syötävää. Edellinen yö oli aika karmea, kipuja ja kramppeja jatkuvasti, mikään ei kunnolla auttanut. Siinä sitten kärvistelin ja kunnon unta sain vasta aamupäivällä, kun olin syönyt hyvin – juu, se auttaa melkein kaikkeen! Ei ihme, että iltaa myöten alkoi sitten piristys ja maniamyllytys, kaikenlaista kaahotusta ja ideaa tuli mieleen. Jotain sain alkuun kirjoitettuakin. Joo, poistin sen kyllä sitten, mutta sekin idea voi jäädä muhimaan... ei se kauhea ole, mutta ei meikäläisen tyyliä ollenkaan. Alkoi mennä väärään suuntaan koko tarina ,D Syystä sitten viime yönä en juuri saanutkaan nukuttua, menen kohta taas uudestaan petiin – kun kerran voin ja on lupa! 

Muutoin sain jopa pyykättyä ja imuroitua kursorisesti *jihhaa-huutoja*, oli pakko. Me eritämme Vinskin kanssa melkoisesti karvoitusta viikon aikana ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Ainakin kun käyttää mustia vaatteita ja sukkia. Ei, ne pyykissä olleet sukat eivät olleet villaiset, niissä oli vaan viikon kissankarvat! Muuten en kunnostautunut missään eikä ole tarviskaan. Kunhan makoilin vaan. Aamulla koipisärky oli vielä sitä laatua, että seinistä ja huonekaluista tukien oli liikuttava sen, minkä liikkui. Mömelöiden ja levon avulla iltaa myöten olo sitten jo kohenikin kummasti. Kiitos vaan taas sveitsiläisen lääketeollisuuden lahjoista Suomen kansalle. Olin tuossa viikolla jokusen päivän puolella lääkityksellä. Kyllä sen kesti, mutta aika kamalaa se oli. Kokeilin vain, olenko addiktoitunut ja onko särky todella kovaa. Jätin nimittäin viikonloppuna mömmöt kokonaan pois. Paha oli, tosi paha. Eli särky siis, ei kuitenkaan tarvetta ottaa mömelöitä ns. varmuuden vuoksi. Kyllä sen siis hätinään kestää vapaa-ajalla, mutta vain hätinään eikä silloin pysty kyllä mitään tekemään. On se sen verran perkeleellistä! MOT. 

Jahas ja mitäkähän tänään on vuorossa; ei aavistustakaan. Lisää lukemista ja kirjoittaakin pitäisi, jos vain viitsisi. Ruoka on jotakin kasvisspydärin tapaista... omituista mössöä, jota jäi eiliseltä – aion yhdistää kaiken samalle pannulle ja heittää vain purjoa, valkosipulia, chiliä ja mausteita lisää. Kyllä sillä pärjää, kun ei eväksiä tarvitse. Sisustusta pitäisi vähän uudistaa eli vaihtaa talvikamppeet residenssiin. Tosin siitä ei tule mitään ilman Belgarionia, joten jääköön suosiolla viikon päähän. Eipähän tarvitse silittää verhoja. Mitä minä eniten kotitöitä inhoan: silittäminen on numero uno, muut tulevat tosi kaukana perässä. Onneksi ei ole silitettäviä vaatteita, tai siis pari, mutta enhän minä niitä silitä vaan oikoilen pesun jälkeen, vetelen ja silleensä. Täydestä ovat nekin menneet ainakin Varastolla. 

Ei sen ihmeempää eikä kai outoakaan. Ai niin, miksi kaikki aina manailevat, jos viikonloppuna on karmea keli? Mitä väliä sillä on? Jos on erittäin innokas ulkoilija, sitä ulkoilee missä kelissä tahansa. Jos ei ole, kelillä ei todellakaan ole vähintäkään väliä. Aina voi sytytellä lisää valoja sisälle (tai kyntteleitä) ja leikkiä avaruusalusta. Lukea ja nukkua, laittaa ruokaa. Sitä voi kuulkaas tehdä ihan mitä vaan näillä keleillä. Vaikka käydä inhoshoppailemassa *yäks* jossain ostoshelvetissä! Nih kerta. Nyt minä menen sänkyyn... Kukaan ei ollut jättänyt mitään jännittäviä viestejä eikä päivittänyt uutta blogia tähän mennessä. Hmph!

------------------------------------------

 

Purrrrve, kaiffat! Joohei, nyt toi möksöttää siit, ett mä oon ollu pöydäll, niinku ruakapöydäll ja tonkinu jotai sen kukkendaalei. Hei, mitä siit sitt, jos toine ettii jotai? Mä tajuu sitä, pitihä se joteskii saada hereill, ku kert lodju piti tyhjää ja täyttää sitt uudestaa, nih kerta. Omituine möhkö, aina jostai valittaas. Mutt ainaskii nyt mä saan maata sänkyss just nii paljo, ku mua kert huvittaa. Ei heitä pois, ei laita niit haisupaprui – ei viäl monee päivää! Jee. Ett semmost. Ja muanaaki tulee, ei oo kyll heekkui näkyny, mutt kyll se lupas joku päivä. Näkis vaa, mikä on sen miälest taas semmone päivä. No yht hyvää määkäruakaa se onnistu taas tuamaa, vissii penturuakaa *kollivirn*. Mutt ei sill oo välii, son hyvää! Ja mä syän muute ku ainaskii kunno kolli, kaikkee mitä etee tulee. Tulis nyt fisuliiniii tai mjunuaisii. Otti tio fotonkii, ei onnistunu. Mä nimittäi haukottelin just komeest, mutt ton hitas kaamera ei ehtinyt taaskaa siihe mukaa. Ett voitte vaa tsiigaa mua tällee au naturell, sängyss niinku aina >o<

 

Kliffaa söndaagii, mä meen goisiin lisää!

------------------------------------------

Vincent, sinä olet äärimmäisen hyvä nukkuja... 

Päivän slogan: Mielikuvitukseni on kironnut minut tähän maailmaan. 

Päivän biisi: Sunnuntailaulu 

Luettua: Jodi Picoult – Sisareni puolesta, tämä on niin tätä, ei oikein jaksa... Leidi kirjoittaa samaa tarinaa aina uudestaan. No, tässä lapsi sairastuu erityislaatuiseen leukemiaan ja perhe tekee ”mittatilauslapsen”, joka luovuttaa tarvittaessa verta, luuydintä jne. Taistelun hetki tulee, kun nuoren munuainen on pettämässä ja toinen haluaakin itse määrätä elimistöstään. Loppu on sitten luokatonta sitä itseään, lukekaa, jos dharma kiinnostaa. Muuten unohtakaa koko juttu, jusalaista muka-asiaa, muka-asiantuntevasti kirjoitettuna. En siis ihmeemmin pitänyt. Katja Kallio – Syntikirja, tässä mitään syntiä ole. Jos tytär ei rakasta äitiään eikä äiti tytärtään, mitä siinä on syntiä - meillä se on tavallinen tilanne? Entä eroamisessa ja pettämisessä jne.? No, hyvä, että tämä ei ole tavanomaisen tekopirtsakkaa Kalliota, tämä on tekosynkkää Kalliota enkä minä pitänyt tästäkään. Argh, olipas huono tuuri!

 

KAIKKI LEPUUTTAVAT AINAKIN TÄNÄÄN... 

 

POLKA LOMALLA, PART 1 - MIKÄÄN EI MUUTU!

Sen siitä saa – koskaan ei ole hyvä! Ilmoitan nyt kuitenkin, että olen sitten lomalla, menen Varastolle vasta torstaina. Kun ilmosin eilen asiasta Upolle tyyliin, että muistathan minun olevan lomalla, hän äkkiä muisti itsekin olevansa pois 1.5 vkoa. Joten kohta lävähti koko osaston väelle meili, jossa hän kertoi, että hän on poissa. Lisäksi hän kertoi, että minä olen poissa, jättäkää siis asiat tänään (eli eilen) tehtäviksi, jos kiire on, koska apua ei ole luvassa... Ihan kiva! Arvatkaas kävikö väkeä, arvatkaas teinkö töitä ja kiidin kuni pieni aropupu *kuvitelkaa!* pitkin Varaston mittavia käytäviä. Kyllä muuten olivatkin koivet tosi kipeät illalla ja kramppasivat ääripahasti jo alkuyöstä. Että sellainen tapaus! En tiedä, ottaisiko sitten kehumisena, mutta uusin leidimme oli aivan järkyttynyt siitä, että meillä ei ole ketään toista tekemään näitä hommia ,D ”Kuka ne sitten tekee, kun Welhotar on poissa?”. Kerroin, että ehkä joku sieltä naapurista suostuu, jos ei sattumalta keksi jotakin sairastamista tai parempaa tekemistä.... juu, olin ilkeä. Leidi nimittäin oli vain eilisen töissä ja kulki ovelta ovelle juoruamassa koko päivän *huoh*. Töitä hänellä kyllä olisi ollut, mutta sosiaalinen tasapaino ilmeisesti vaati sairauksien ja lääkityksen selvittämistä (no joo, mutta en minä ikinä tee noin, en tod). 

Mutta minä puolestani ilmoitan todellakin altistuneeni jollekin lunssapöpö(i)lle! Ajjumankauta, iso mies, virkahenkilö vielä, samassa hisissä räki suoraan niskaani. Argh, että kehtaa. Kerroin työkaverille asiasta ja hän kertoi jo ilmonneensa talon Inhvoon, että muutaman kerran hississä on ollut ehtaa räkää (!) peilissä, seinässä läpyskälukijan kohdalla, näppäimissä jne. Juu, minäkin sen huomasin alkuviikosta. Eli - joku sabotoi selkeästi toimiamme tai on kettuuntunut työnantajaansa. Ei, se ei ole meidän Varasto, vaan naapuri yläkerrassa, jossa tapahtuu parhaillaan erilaisia uudelleensijoituksia ja muuta mukavaa. Mietimme siinä, että onko joku niin kettuuntunut työnantajaansa, ettei muuta keksi. On nimittäin harvinaisen inhottava tapa! Yöks, meinasi ykät tulla Kovahermo-Polkaltakin ja se on aika harvinaista. Mies oli vielä siististi pukeutunut, oikein klassinen keski-ikää nuorempi virkamies =E Raivottaa tuommoinen käytös, oikeasti. Jos minä olisin siellä varastolla töissä, passittaisin herran Hornan Tuuttiin räkimään (tai ehkä hänet on jo sinne passitettukin ja siinä syy käytökseen). 

Toinen työkaveri, joka oli päänsäryssä pari päivää, tuli töihin. Ilmoitti tosin puolilta päivin, että kurkku on äärikipeä *huoh*. Niin ne säntilliset ihmiset *huoh-huoh*. No, en minä varmaan mitään tautia ehdi saada tämän lyhyen loman aikana. Sitten jälkikäteen, jos on tarttuakseen, se tarttuu - mitään ei voi. En ainakaan usko, minähän muutenkin lotraan vanhasta muistista koko ajan käsiäni, mutta vain vedellä... Varastolla nyt 3 varmistettua nöffiä, epäilyjä 5, muuta flunssaa useampi. 

Jahas, on se kiva, että ystävät ovat niin outoja itsekin ,D Kun eilen manasin Belgarionille, että pitää tästä loman aikana vielä kaupoille, hän ei kuulostanut kovin kiinnostuneelta lähtemään seuraksi. Päätin sitten mennä yksin, vaikka sunnuntaina. Mutta kas, alkuillasta soi puhelin ja minulta vain kysyttiin, minkäs tavaran sieltä halusinkaan =O Tein siis puhelintilauksen ja tuote toimitetaan minulle jonakin päivänä tässä – ziitosta, hirmuisen hyvää palvelua täällä Blogistaniassa. Aloin heti miettiä, että pitäisiköhän laittaa osa noista kirjoista täällä myyntiin. Minulla on siis hirveä pino kirjoja, joita en halua säilyttää -> lue: ei ole tilaa. Uusia, kertaalleen luettuja, kelpaavat vaikka lahjaksi! Ilman mitään merkintöjä tms. eli priimaa tavaraa. En vain jaksa tehdä yksitellen myynti-ilmoja Huutikseen eikä siellä kirjakauppa oikein käy postikulujen älyttömyyden takia. Iso osa kirjoista kun on niin painavia ja kookkaita, ettei mene kirjekuoreen... Mitäs mieltä olette? Kiinnostaisivatko kirjat ketään? Suoraankin voipi kysyä, löytyykö jotakin opusta – hinta.... tuota olisiko puolet ovh:sta sopiva? Voisi joko noutaa kotoa tai Varastolta, lisäksi voisin postittaa isomman erän halvimpana pakettina? 

Belgarionin kanssa tehtiin eilen kirjasto- ja kauppakeikka. Kirjastossa oli vähän varauksia, mutta hyllystä onneksi löytyi lisää, tosin pikalainana, mutta sehän ei haita. Nyt varauslista vetää jostain syystä kovin huonosti, siellä on sellaisia opuksia, joita jonottaa 800 – yli 1 000 lukijaa. Ai että kirja muka menettämässä suosiotaan? No ei varmasti! Normiappeet kaupoista ja kotoon pikaisesti. Sitten nautimme lohipasteijoita ja kevätrullia erilaisten chilivalmisteiden ja soossien ja kiinalaisen pikkelssin kanssa. Hyvää oli! Jälkkäriksi mustikkakakkua Serkuista, nätti sydänmustikkakakku, joka ei ole liian makeaa ja jossa on oikeita marjoja, mmm. Minä söin pienen palan, Belgarion 2/3. Kissa nuoli loput  kräämit. Hyvät oli appeet, hyviä vihantoja tarjosi tsioski – sillä pärjätään taas, mitä on. 

Heräsin klo 2 ja kirjoitin osan ja menin uusiounille. Kirottu Exä vainoaa nyt minua unissa, jälleen kerran heräsin itkien. Uni oli kamala, fyih!

-------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrme, kamut! Nyt on taas asiat hei hianost. Nii se vaa on ku Poika on tääll. Se kävikii eile kaks kertaa, ekaks mun luana iha yksi. Varpist vaa mun takii! Ja sitt ne kävi puadiss ja mä sain erilaisii ruakoi ja kaikkee. Sitt mä sain sitä namii höttöö ja kaikkee, uutta safkaa, njamm. On se kiva, kivempi ku möhkö. Naureskelee vaa, ku mä mouruun ja sekoseilen. Mami heti komentaa *möks*. Mami jo ehdotti, ett jos Poika ottais mut. Ei se kummiskaa. Vaiks ei nyt oo paha täälkää, mä oon goisinu mamin kaa koko yän ihan sen viakus ja lämmitelly. Sen koipiinki päällä makasin, mutt se ei sill käynykkää, väitti ett se sattu. Piti sitt vaihtaa mestaa. Nyt se onkii himass mont päivää, jeee. Tiijä mitä heekkui tääl tehdää. Tai tiädetää; ei mitää.... Son just semmone, yälläki söi sillileivän (toim.huom. ei ole tarvis kaikille kertoa, miten estetään suonenvetoja!) eikä anna mulle mitää! Nih kerta, tyly akka, sano... Mutt on se kamalan kiltikii välill. Hjuu, sais olla enempiki! Tommose kuvan se sitt löys, hmph. En oo mä, joku outo kattikääpiö.

 

No kliffaa löördaagii kaikill, mä goisin jo taas >o<

---------------------------------------------- 

Päivän slogan: Jos jaksoitte lukea tänne asti, olette kyllä tosi sitkeää sakkia! 

Päivän biisi: On kaikki niinkuin ennenkin 

Luettua: Jo Nesbö – Torakat, Harry Hole kutsutaan jälleen kehiin. Selvitettävänä on norjalaisen lähettilään murha Thaimaassa, eikä niinkään kaunis tapaus kaikkinensa. Hole saa melkoisen työparin ja juttu tuntuu hankalalta heti alussa – erilainen kulttuuri, oudot ihmiset ja tapaukset sekä melkoinen vainoaja astuvat hänen tielleen. Mutta Hole on mestarillinen selvittelijä itsekin.... Lisää linksusta. Nesbö osaa! Suosittelen kaikille dekkareiden ja varsinkin pohjoismaisten sellaisten kavereille.

 

KENKÄT JA POLKA LEPUTTAVAT =b

SITÄ MENNÄÄN VAIHTEEKSI VARASTOLLE....

 

En sitten laittanutkaan hakemusta kuljetustuesta - oikoluin, just joo ja tosi huolella, kuten tavallista. Eikö otsikossa ollut se pahin panovihreä, v. 2019... ihan kiva hei. Eikä Varastolla olla yhteensopivia meikäläisen kanssa. En jaksanut kirjoittaa uudestaan, korjaan tuon kunhan jaksan / ehdin / viitsin. Eihän se myöhässä ole, mutta varmuuden vuoksi olen taas ajoissa liikkeellä. Että se omista hommista. Muuten röitä riitti, kiitti. Eli leidi edelleen sairaana, tai sitten ei. Kukaan ei kerro - toisaalta, en minä edes enää välitä. Jos käsky käy ja aikaa on, minähän teen. Tosin en pidä hirveää kiirettä, käyn vaikka kaffella välissä tai siis keittämässä ne kaffet jne. Että silleensä, toisille sallitaan enemmän kuin toisille. Työkaverille sanottiin, että hänen pitäisi ymmärtää toisen tilannetta! Ymmärtää, kun on jo vuosia ymmärtänyt; ensin sairauksien (nyt hoidettu), sitten avioeron, nyt yksinhuoltajuuden ja vaikean elämäntilanteen (eikö se ole kaikilla?) takia. OMG. Eli tunteet käyvät edelleen kuumana, ratkaisua ei ole löytynyt tai siitä ei ole ainakaan kerrottu. 

Toisaalta huvitti, että omisarvis oli ollut puhumassa JORY:lle työhyvinvoinnista ja varhaisen puuttumisen mallista. Just ja arvatkaas miten sitä oli käsitelty: sairaslomien määrällä! Väärä tapa, huutaa tämä. Ainakin minä ja rva T. olemme vaivaisia, mutta silti töissä useimmiten, ainakin useammin kuin nämä ns. sairaat. Että selviääkö siitä sitten kuka on oikeasti sairas ja kuka ei? On asioita (mm. migreeni, fibro jne.) joista on aika vaikea todentaa, miten sairas sitä oikeasti onkaan. Joskus paha fibro on todella niin paha, että hätinään pääsee aamulla vessaan! Toisinaan vain kevyttä ja jatkuvaa jomotusta. Että siltä väliltä on sitten koko repertuaari käytössä, voi olotilansa mukaan sitten raportoida. Minä en tosin raportoi kenellekään (paitsi tänne), menen sinne omisarvikselle, jos tilanne on laatua "kamala!". Kyllä sen muuten sitten jo näkeekin. BTW, Varastolla todettu 3 nöffiä... epäilyjä enemmän. 

Vielä tämä päivä, hah. Perjantai ja 13. Kirotusvihreä iski taas, kirjoitin ensin 31. No niin, eihän tänään mitään satu, eihän? Pelkkää taikauskoa, joohan? Taksot tulevat ajoissa, ruokaa saa huomattavalla alennuksella ja kirjastossa on metrinen läjä kirjoja *uneksuu*... 

Finlandia-ehdokkaista sen verran, että vain yksi noista on lukematta. Saatte luvan arvata, mikä! Arvaaja tai tietäjä saa runsaasti kunniaa ja Welhotar-Kunniamerkin luutien ja kissavaakunan kera ,D Voipi olla, että jotakin ylläriäkin järjestyy, jos oikein vielä osaisi perustella tietonsa tahi arvauksensa. Niin, noin yleensä ottaen, parempaakin kotomaista kirjallisuutta on vuoden aikana julkaistu. Jos sitten on julkaistu huonompaakin. Jotenkin vähän... kuin olisi vanhoja tietoja lukenut. On kulttuuripoliittisesti oikeat tahot ilmeisesti edustettuna. Eihän asia mitenkään minulle (vielä) kuulu, kun en ole ehdokkaana ,D Mutta sitten alkaa kyllä kuulua. Muutamaa puutosta ihmettelen, esim. Emma Juslin on aivan mahtava ja hakkaisi esim. Ranskalaisen ystävän mennen tullen kaikilla opuksillaan. Molemmista on tässäkin lokissa. Tämä nyt vain ensimmäisenä tuli mieleen. On niitä muitakin, jotka asettaisin itse ehdolle. No, se siitä, katsomma mitä tuleman pitää! Minusta tästä on kyllä tullut enempi markkinointikeino sekä kustantamoille että kirjakaupoille - kirjailija itse saa ehkä enemmän mainetta ja kunniaa hetken aikaa ja sen palkintorahan. Mutta entäs jatko? Hah... Ja vielä siittä, että leidi valittelee, kun oli luettava peräti 160 opusta. Grauh. Olisitte antaneet nekin minulle, vähintään 2 – 5 kirjaa päivässä ja lyhyt arvio,  nih kerta!

Väsyttää, mutta Varastolle pitää!

-----------------------------------------

 

Purrrrrrve, kameraden! No nih, saiha mä fisuu eilenkii ku mä oikee manguin, meinaa. Mutt kyll se kesti, ett möhkö taas väkers jotai mulle. Itellee joo teki kyll eväksii ja sillee. Mutt sitt ku piti piänell kissill antaa fisuu, nii ni sitä piti sitt oikee venaa ja venaa. Hmph. Mutt tänää varpist saa jotakii, jos se Poika kert tulee. Ja toikii voi antaa mun ainaskii maistella jotai heekkusii. Ja mulle tuadaa kaikki mun kissitaravat. Mä tarviin ainaskii safkaa, siis määkäruakaa! Jotai hyvää sitt, ei fisuu – jotai, emmä tiijä. Kaikkei makui sais vaiks tuua, juu. Eile mä lojusin sitt ton viakus ku se tuli himaa ja otti vege ne hirveet  paprut, yäks. Tääll dunkkaa koko kämpäss nii, etei voi olla. Tartti heti päästä partsill ja silleen! Onneks, mä pääsin pariinki kertaa ja toi anto vaa olla rauhas, ei mitää hätii niinku.

Tsiigaili ku pygmit tual leikki ja koirulit tappeli. Sitt goisin sen viakus, niinku ain. Ett ei mitää uutta meinaa. Kuva on sitt täält, tommone. Mami vissii tahtois tommose hima *tsihih*>o< Eikä saa ku kissin...

Kliffaa viikolopu alkuu kaikill >o<

--------------------------------------------- 

Juu, tahtoisi paljon muutakin kuin kissin... 

Päivän slogan: Mitä erityistä on tässä ns. epäonnen päivässä verrattuna minun muihin päiviini? Täh? 

Päivän biisi: Huomisen sää 

Luettua: Tommi Liimatta – Nilikki. Nilikki on tosiaan nilkki, kälmi kuin mikä ,D Tästä Welhotar tykkäsi, ainakin osittain. Suositan kälmien kavereiden ja nilkkien sekä heidän kavereidensa sekä siivestäjien ja avittajien ystäville! Ei paha ollenkas. Tuula Levo – Tuulenajama, fiktiivinen elämänkerta ja kirjoittajan mukaan avioliittoromaani Teuvo Pakkalasta. Ei paha tämäkään, minä (juu, olette varmaan huomanneet) pidän elämänkerroista. Hiukka tässäkin jokin tökkii – liika hienovaraisuus? Osoittelevuus? Muuten kelpoista tavaraa, ainakin elämänkertojen kavereille. Mutta nuo ihmissuhdejutut olisi voinut ehkä oikeasti jättää vähän vähemmälle...

  

MAIHAREILLA VAAN, LÄPI MINKÄ TAHANSA!

TÄMÄ ALKAA OLLA AIKA VÄSYNYT!

Tämä on vähän väsynyt. Tämä kirjoitti eilen paljon töissä, tämä kirjoitti eilen paljon myös kotona. Muutenkin on väsy ja kipeä olo, särkee ja juilii. Työkaveri ilmoitti aamulla olevansa sairaana, ehh. Kova päänsärky ja huono olo, just. Edellispäivänä nokikkain juuri kälättelimme eri flunssien ominaisuuksista. Toivotaan, että se on ns. normipäänsärkyä, tällä kertaa. Muuten kohta olemme kaikki lirissä, kirjaimellisesti. Itsellä on vatsa vähän kipeä, mutta siihen on muut syyt; edelleen kodeiinipohjaiset lääkkeet ja rajoitettu kasvisruoka eivät oikein sovi yhteen, prle. Tämä ei aina tykkää olostaan istumassa siellä Varastossa paikallansa. 

En sitten mitään ehtinytkään eilen. Serkuissa käväisin täydentämässä varastoja vähäsen, ostin mm. kotikaljaa, tummaa. Kun en pidä oluesta varsinaisesti, mutta tuo tumma kalja on hyvää ,D Outoa, eikö? Se nyt vaan on sillä tavalla. Ostin sitten vähän Belgarionillekin herkkuja, josko hän suostuisi tulemaan taas avittamaan meikäläistä huomenna. Kyllä kai, jos on terveenä! 

Ai niin, virkamääräys tuli, ensi vuodeksi – ihan koko vuodeksi. Josta seurasi sitten vielä illalla uuden hakemuksen laatiminen kuljetuspalveluja varten. Se lähtee tänään reissuun ja jään odottamaan vastausta, josko se kiellettäisiin =O Eli kavereiden sanojen mukaan ”vuosi lisää tätäkin kakkua” – tunteet nimittäin käyvät kuumana jo aikaisemmin kertomieni leidien osalta. Nyt se on jo viety johtotasolle asti, eihän tuota jaksa kukaan enää katsella. Julkinen salaisuus, jota yritetään piilottaa. Mutta kun – molemmilla on se prleen virka! Antaas kattoo, muuttuuko tyyli vai palkataanko vielä vaan lisää apuja. Minä ainakin tein eilen töitä niin, että en enää iltapäivällä nähnyt kunnolla näyttöä. Iso plittananäyttö on hyvä, mutta yli 8 h tuijottaminen siihenkään ei ole ihan kohdallansa. 

Muuten täällä on taas kylmä (tai sitten fibro taas palelluttaa), kosteus tunkee myös esiin. Argh. En tykkää, nukun taas kahden peiton ja kissan alla jatkuvasti. Kissa siirtyy yön mittaan tyynyltä hivuttaen alaspäin, kunnes aamyöstä makaa koipisten päällä ja joudun poistamaan hänet koipisärkypoliittisista syistä. 

Ai niin, ilokas kirjaylläri tuli! Kiitos sille vinksuttajalle – pyysin pari kirjaa kustantamolta ja tulo kesti 1.5 päivää – tehokasta, sano. Kirjat tulevat julki täällä ja siellä toisaalla ihan kohtapian. No, minä kerron sitten lisää. Varsinaisista perusjännäreistä näyttäisi olevan kyse ,D Iltalukemista rauhaa kaipaavalle Pelko-Polkalle... 

No, kai sitä taas tästä, hiomaan kyns.... ei kun siis Varastolle!

--------------------------------------------

 

Purrrrrve, kaiffat! Mä sainkii eilittäi donarii, ku toi söi donarileivän. Mutt siis hei, se laitto osan takas. Epist niinku. No, sitt on viälkii vaa noi paperit tosa ja ett ne dunkkaa iha hirveell. Mä en siis tod. kestä kauaa enää. Mä eile jo oksuin tohon sänkyn viäree, niinku miälenosotus, te tajuutte varpist. No, toi ainaskii tajus. Mutt taas se meinaa vaa niit rapinapaprui toho *huoh*. No, onneks se on sitt taas himass ja sillo meill onkii koko sänky ihan sekosekosi, ett siäl voi maata ihas kui vaa leluje ja tyynyje ja peittoje ja mamin kaa, mmmmm. Ja Poikakii vissii tulee huamenn, ett ei sitt iha huanost kummiskaa. Antaiskoha toi vähä maistaa sitä donarii, mrouuuuuuuuh. Juu, mä meenki.....

 

Kliffaa päivää hei kaikill!

------------------------------------------------- 

Päivän slogan: Jos minä palelen, se on tavallista. Jos joku muu sanoo palelevansa, hän on varmasti tulossa sairaaksi välittömästi. 

Päivän biisi: Aamu alkaa A:lla 

Luettua: Sari Vuoristo – Laskettu aika, novelleja raskaudesta, odotetusta tai ei, lapsista – elämästä ja kuolemasta, aina vauvoihin ja lapsiin liittyen. Jotenkin tämä ei nyt kolahtanut meikäläiselle. Muori on jo niiiiiiin muori näemmä. Sopivampi tosi lapsi/vauva-intoiselle tai sitä aikaa muisteleville. Tuuve Aro – Yöstä aamuun, Saaran poikaystävä katoaa ja sitten alkaakin tapahtua. Saara kuljeskelee Helsingissä erilaisissa oudoissa paikoissa, tekee outoja juttuja ja kokee yhtä sun toista. Ihan luettavaa, mutta ei hirveän sytyttävää kuitenkaan. Varokaa mustalaisia! Väärinymmäryksen historiaa, Suomen romanien vaiheita ja kulttuuria. Linkki vie Tsadin kirjastojen sivuille, jossa muutakin romanikirjallisuutta. Kerrankin suht objektiivinen esitys kaaleiden elämästä Suomessa. Tosin tässä ei sitten puututtu tiettyihin asioihin... jätän minäkin tinalo kaajona puuttumatta. Mutta minä pidin tästä ja suosittelen, parempi kuin moni muu asiasta luettu opus. Tosin pientä provokaatiota havaittavissa, mutta niinhän se aina!

 

... JA PUNAISET OLI MAIHARIT... 

KULJETUS JA PALVELUT - MITKÄ IHANAT SANAT!

Huoh, huomenta! Paha päivä odotettavissa Varastolla, eilen jo meilattiin toisen osaston leidin mahdollisesta sairastamisesta – eikö olekin vekkulia. Hän aina tietää sen etukäteen, ilman lääkäriä. Tosin sairaus saattaa muuttua sitten jossakin vaiheessa, ensin se olikin p***u, sitten polvi... että näin. No, joka tapauksessa se tietää meikäläiselle perhananmoista matalalentoa. Eilinen oli jo omalla osastolla suht kiireistä. Porukka muistaa, että tulen olemaan jonkun päivän pois. Juu, ei se haittaa muuten, mutta kun sitä lomittajaa ei välttämättä ole. Työt teetetään siis mahd. mukaan etukäteen pois. 

Hitsi, oli eilen illalla vähän omituinen olo. Kehnohko siis fyysisestikin. Toivottavasti ei nyt mikään lentsu ole iskemässä *ristii kyynärpäitään ja varpaitaankin*. Kyllä sen taudin vielä, mutta ne prleen jälkitaudit pelottavat oikeasti. No, ehkä se on vaan taas lääkitys + syöminen eli liikaa (ihan trin annostuksen mukaan) mömelöitä ja liian vähän ruokaa niiden kanssa. Illalla ei huvita syödä. Ei tehnyt taaskaan oikein mieli. Hyvähän se tietysti vaan. Kun muistaa juoda, muutakin kuin oklapitoisia aineita ,D Lisäksi hartioiden välissä ja rangassa sillä kohden on saakelin kipeä paikka, argh. Kehnossa asennossa taas tullut kirjoiteltua, eikä taatusti ainakaan venyteltyä. 

Omisarvikselle laitoin lopulta melko sekavan ja pitkän sepustuksen eri asioista, joilla tavallaan on yhteys ja tavallaan ei. En saanut aikaan mitään järkevää kokonaisuutta, väsytti ja ketutti. Nukuin taas hirmuisen huonosti. Liikaa ajatuksia päässä ei ole hyvä asia, pitäisi pystyä nollaamaan, mutta kun ei niin ei. Taisin lopulta antaa pollajukeboksin tuututtaa minut unille... en kyllä muista biisiä, mutta joku kammo versio jostakin kulahtaneesta biisistä se oli. 

Mutta arvatkaas mitä – armas Palmia lähestyy taas tietotteellaan ja niinkin ajoissa, että hävettää taas! Kirotus- ja tavutusvihreitä ei jaksa enää edes  laskea, argh! Nyt OIKEA kuljetuksen nimi on sitten ta-da-daaa ”Helsingin Matkapalvelu 1.12.2009 alkaen”. Ja sitten se tosi ajoissa välitetty tieto: ”poikkeusjärjestelyjä 21. – 22.11. välisenä aikana järjestelmään tehtävistä tietoteknisistä parannuksista johtuen. Pyritäään *ahhahahha* poistamaan aiemmin ilmenneitä katkoksia *ehheheheh* välitystoiminnassa *muahahah*. Tilausten välittäminen voi *tsihihih* ajoneuvoille on tavallista hitaampaa LOL!!!!! Tästä voi aiheutua ruhkaa ja kuljetukset saattavat olla myöhässä.” *ei saa sanaa suustaan* Tämä ei kestä, tämä hajoaa just nyt. Ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Vaihteeksi päivitys, voi hyvä Tieto..... sentään! Tehkää jo sille vetun ”järjestemälle” jotakin, kun välittäjät ja kuskit sekä itse palveluntuottaja laittavat kaiken järjestelmän viaksi, jooko? Minä tiedän, että te teitte sen juostenkusten nopeasti ja saitte rahaa vähän. Nyt edellisillä pienillä päivityksillä ja tällä rahastattekin oikein kunnolla – ja tuloksena on järjestelmä, josta jälleen puuttuu jokin pieni, mutta vaikkapa kuljettajien kannalta olennainen juttu. Ja kohta edessä on uusi päivitys. Elä tässä nyt sitten. Toivoa vaan sopii, että hommat toimivat. Muuten soitan normitakson, maksan ja laskutan sitten jälkikäteen. Kotiohan en jää! EN! Ihan siis piruuttaan. 

Muuta; jomottaa tuota lapaluiden väliä muuten tosi lahjakkaasti, argh. Mutta jospa tämä tutkimus toisi lohtua jonkun muun elämään ;D 

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, tiätteks, samat paprut nyt joka päivä. Epist, mä pistin hanttii ja möksöti bases nii, ett toi joutu oikee pyytelee mua tänne pualell eile illall. Mitäs tekee tommosii haisuansoi, mä inhoon. Missää ei voi olla ja sitt haisuu ja paprut rapisee. Ja pakko oli käydä kakill ja kaikkee, juu, lodjuu tiätty. Mutt otti päähä. Vaiks sain kaakkii ja muanaa ja sillee, hurrrrrrrrrrjast rapsutust ja kehuikii. *kissimöks* Ja taas hirveet seli-seli-selityst, se luulee olevas joku kissikuiskaaja vissii. Mikä son, son mein möhkö kerta. Mitää fisuukaa ja eilenki jotai ihme vihannessotkuu. Hirveet haisut vaa tuli, ku se semmost mellerii pilppo ja se haisu tosi pahall, ja porganoi, iha karmee isoi. Mä tsiigasi, ku mä luulin, ett se tekee sitä fisusafkaa. Ei tiäteskää, keskell viikkoo *huoh*. On tää tiätteks ankeet, iha ku ois arestis tuala vaiks dörtsi on auki. Ett mä voisin tulla, mutt ku kert haisuu nii kamalaste. Mä meen koht tonne basee, se laittaa ne paprut varmaa koht taas.. eikä se ehi mulle tollee lukittaakkaa! Vastustan kaikill tassunkoill, häntylill ja korvisill, nih kerta.

 

Kliffaa tyäpäivää kaikill, juu, mutt ei möhköll!

---------------------------------------- 

Vincent, tämä on ns. siisteyskasvatusta silloin, kun mikään muu ei auta! Sorry. 

Päivän slogan: Miksi yleensä yrittää löytää itselleen miesystävää? Etsii vain jonkun miehen, joka suostuu kuuntelemaan jatkuvaa mäkätystäni, valitusta ja märinää tietyn aikaa ja olen taas tyytyväinen... Saisikohan sen palkkion muuten kotitalousvähennyksiin *miettii* =O 

Päivän biisi: Spoonfull 

Luettua: Hanif Kureishi – Olisi vähän kerrottavaa.  Tarina hyppelehtii nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Mies on nyt psykiatri, analyytikko, joka joutui sille tielle oudolla tavalla. Syntyperältään hän on milloin mitäkin, riippuen vuosikymmenestä ja tietoisuuden tasosta. Kirja on kuitenkin taattua Kureishia, minä pidin. Perhe-elämä on kummallista, lapsuuden perhe vielä kummallisempi. Kirjassa ei vierasteta elämää; sex, drugs and rock’n roll toimivat vielä Milleniumin aikaankin ;D Tämä on vähän kuin Esikaupunkien Buddhan jatkoa, parempi, ehkä... vaikea arvottaa, en muista niin hyvin. Mutta kuitenkin, Welhotar suosittaa Kureishin kavereille! 

 

KYLMÄLLÄ MENNÄÄN PUNAISILLA MAIHAREILLA! 

TÄPÖKETUTUSTA KAIKKIEN ARMOILLA

Olinkin melkein hyvällä päällä eilen lähtiessäni töihin. Just, sitä kesti siihen asti, että avasin työkoneen ja luin meilit. Siellä tämä uusi fysiatri selittää, että ei, ei mitään nilkkojen muuta kuvantamista, se rtg vaan. Ja jospa siellä on jotakin jne. Ja tukipohjallisia ja kortisonit jne. Mitä minä sanoin, enkö sanonutkin. Ja läskeistä. Voi hevonkellien munavitjat sentään! Kaikki nämä on jo tehty aikaisemmin, tukipohjallisia käytetty ohjeiden mukaan -> tilanne vain paheni. 

Minä peruin koko kuvantamisen - minä en mene enää mihinkään. Varatessani aikaa minulta kysyttiin työnantajan allekirjoittamaa paperia, vaikka omisarvis sanoi hänen meilinsä riittävän. Minä en jaksa enää tässä lekurihelvetissä. Ihan oikeasti en. Kaikki on vain minun vikani, ilmeisesti. Itkettää ja vituttaa niin että ette uskokaan! Yksi sanoo yhtä, toinen toista, kolmas vaatii muuta. Kukaan ei ihan oikeasti nyt kuuntele minua. Minä olen niin kyllästynyt tähän, ihan kaikkeen. En minä enää jaksa tapella. Lopetan sen kaiken. Nyt. Käyn omisarviksellakin vain todella tarvittaessa eli harvoin kuten tähänkin asti. Minulle riitti nyt, tuli tinki täyteen. Olen yrittänyt ja yrittänyt, pitkään. Mutta kun mikään ei riitä! 

Varastollakin on pientä kriisiä ilmassa, kaksi leidiä luistaa töistä ihan miten heitä huvittaa. Ja arvatkaas, ketkä korjaavat potin. Just, me muut! Työnjohdollinen asia, aivan, siitä on jo mainittu. Useampaan kertaan. Ratkaisuna se väliaikaisen avun palkkaaminen - näille, jotka jo lusmuilevat ennestään. OMG. Asia ei niin hirveästi minua koske, vain ajoittain, mutta silti se ketuttaa. Varsinkin kun työkaveri on tilanteessa, jossa puutteet menevät hänen syykseen yhteistyökumppanin pettäessä tuolla tavalla... Olisi korjaamista täälläkin, sano! 

Mitään positiivista? Hah. Milloin olisi. Kirjoitin eilen selvitystä omisarvikselle, en kuitenkaan vielä lähettänyt sitä. Se on liian tyrmäävä. Jätin senkin vielä lepäämään, päiväksi tahi pariksi. Olisi voinut tulla joku hakemaan, hoitoon meinaan. Ajattelin nimittäin kertoa ihan kaiken. Ehkä siis kuitenkaan en. Toivottavasti hän ei todellakaan löydä tätä lokitusta. No, eipä tietenkään, en minäkään nyt niin skitso ole. 

Voi kun joku eläisi vähän aikaa minun elämääni – anyone? Voisin vaihtaa melkein kenen tahansa kanssa. Vaihteeksi suurinpiirtein kaikki on päin pärshettä. Enkä minä jaksa enkä pysty tekemään millekään mitään. Itkettää ja vetuttaa vaan edelleen, erittäin pahasti. 

Muuta kuin yrittää taas töihin, ähh. Missä se lumimyrskykin on, mikään luvattu ei pidä paikkaansa!

--------------------------------------

 

Purve, kaiffat! Nyt toi on kyll iha seonnu. Se riipi sitä papruu, ku oli enneki, te tiijätte, no nyt sitä on taas metritolkull sänkys ja soffall ja siin o semmost haisuu etei yhtää voi olla! Siis garmeet, mä joudun olee melkee bases koko päivä. Ja sitt ko toi tulee, se ottaa ne pois ja mä saan sitt olla niinku. Mä oon ihan järkyttyny, miks se laitto ne takasi =O Jos nyt muutama piän ajatusvihree on tullu, ei nyt pitäs heti alkaa tommottis kummiskaa. Grr, mä oon vähä vihane, vaiks sainki semmost kanajudekaa eile. No, olin mä partsill ja kaikkee sitt ton kans. Mutt hei, ei soo sama ku sais päiväll mönkii tuala peiton alla iha rauhas mont tuntii ja tekee kaikki mitä haluu. Toi on melkee jo kiusimist niinku! Voisiks joku soittaa nyt sill kissiasiamiähell – tääll ois yks vakava tapaus, meinaa. On se muute ollu tosi kilti, paijattiki ja kaikkee ja taas se seli-seli-selitti, höh. Mä haluu mitää selityksii, mä haluun olla vapaan, nih! Kele, niinku toiki sanoo. Ja kuva kans täält!

 

Ja pitäkää just semmone päivä ku haluutte *kissimöks*!

--------------------------------------- 

Päivän slogan: Vaihtaisiko joku hetkeksi elämänsä minun kanssani? Kokeeksi, vaikka... 

Päivän biisi: Ei jaksa riidellä  

Luettua: Roope Jussila – Diplomaattisia mustelmia eli miten selviytyä maailmalla kissojen kanssa. Just, odotin jotakin parempaa... No, onhan tässä, pikkuisen ja jotain, mutta. Kirjan tarkoitus oli varmaan kirjoittaa vain kirja, itselle tai kavereille. Näyttää, että sen voi tehdä. Olla vähän hauska, mukava. Sattumuksia ja kissatarinoita. Kehnoja ja rajaamattomia kuvia sekä dropping names, grrr. Mutta kun – mikään ei nyt oikein pure silleen kun pitäisi, valitettavasti. Pettymys sekä dippa- että kissatarinoidensa puolesta, tsorgen nyt vaan Ropsu! Tommi Melender – Ranskalainen ystävä, tuota, osasta tunnelmaa pidin, osasta en. Kaksijakoinen opus, tarina miehestä, joka pakenee menestystä ja loppuunpalamistaan tai toista puoltaan Ranskaan löytäkseen Flaubertin, mutta löytääkin maailman vihamielisimmän kylän ja koirakin vielä kuolee. Rinnakkaistarinana se ystävän tarina. Suosittelen taas lievästi omalaatuisten tarinoiden ystäville, toisaalta, tämä ei ole tarpeeksi omalaatuinen vaan fiksua leikkivä tarina. Sorgen sinnekin!

 

MAIHARIT!!!!!!!!! PUNAISET!!!!!!!!

MITENKÄS - TAAS ON MAANANTAI

So tired, please help... roskapostikin jo sen todistaa. Eli tuli nukuttua eilenkin, jossakin välissä ja ihan reippaasti. Sitten oli pakko herätä, kun unessa söin suklaata ja tuli hirveä kaffen ja sukulaatin hinku. Unessa olin myös päikkäreillä, odotin vuoron alkua jossain helkkarin päiväsalissa ,D  Että silleensä, kaffethan siinä joutui keittämään ja syömään rivin suklaata. Pienen rivin, ohutta suklaata. Ei, ne pienet keksit, niitä ei lasketa. Niitä oli vain kaksi... ihan totta. Ei sitä muuten olisi jaksanut pakkoruiskuun, eihän? *vilpitön* 

Muuten päivä menikin täysin hänekseen. En siis saanut aikaan mitään mainittavaa. Vähän alustavaa tekstiä, jonka jätin rauhassa muhimaan pariksi päiväksi. Pitäisi ja pitäisi, ne ovat edelleen ja jatkuvasti voimassa. Ei vaan huvita, ei jaksu, ei haluta jne. Miksi siis kiusata itseään. Aivan riittävästi jo siinäkin, että pitää taas pungertaa itsensä Varastolle taatusti väsyneenä ja jo valmiiksi kiukkuisena. Odotan vain, että minulla on se kolme päivää lomaa. Siis tämä viikko töitä ja sitten se loma! Ja sain vielä tietää, että olivat laskeneet väärin lomani eli jäljellä on vielä 9 päivää enemmän, mitä on vielä käyttämättä. Ei siis paha ollenkanas ;D Jos vain johonkin saan sen nätisti soviteltua. Lisäksi tietysti saan lomarahat, joita ei sovi myöskään katsoa ylen. 

Ahia aiheuttaa taas Arvaustalon ajanvaraus, jota ei siis ole. Rtg:n jonotetaan, mutta magneettiin kai on pakko olla jonkinlainen ajanvaraus. Ja tietysti niidenkin puhelin on helppari-tyyliä eli ei paikan päällä vaan jossakin aivan muualla. Ole siinä sitten järkevä. Pakko minun on se lomapäiväksi saada kuitenkin. Ja toinen lomapäivä menee siihen kirottuun ostosreissuun. Arggggggggh. Minä inhoa  tällaisia pakollisia juttuja. Mieluummin kännäisin pari päivää ja toipuisin vaikka sen yhden! 

Josta tulikin mieleen, että lomperovarastoa pitää täydentää hyvin pikaisesti *kirjoittaa muistiin*! Muistattehan, että suklaata ja alkoa pitää aina olla kotona, jos tulee hinku. Ettei joudu keskellä yötä lähtemään mihinkään etsimään pimeää suklaata... 

Juuei, kyllä se on lähdettävä. Varastolle meinaan.

-----------------------------------------------

 

Purrrve, kavrut! Mä hei goisin eilen koko päivän ja bases viälä. Ihan sen takii, kun mä sain sittekii mjunuaisii ja söin ihan kaikki. Hotkasin oikee. No arvaatte tiätty kuin siin kävi, mä jaksunu ku muutama askelen baseen ja unta kaaliin. Nih. Ett siihen meni meikän söndaagi, ehtiny ees kiusii mamii tarpeeks. No nyt mä taas voin, ku se lähtee tianaan niit ruakarahoi meikäll, lisää mjunaisii meinaan. Tarttee keksii taas jotai kälmii, ett ois taas jotai yllärii sillekii. Mitä joku väittää, ett kissikuvat on joteski niinku aut. Mä oon aina in, tajuutteks hei. Tääl pitää olla kissikuvii, jos mun omii ei, nii ni sitt joku muu. Eikä mitää ton hörpötinkuvii, niit on vaa ihan satunnaisest. Ett sillee, eiks nii, ett muutki oottaa kissikuvii, jooko? Ai maanantai... hjuu, mrouuuuuuh, safkaa!

 

Oikee kliffaa tyäviiko alkuu, mamill ei, ku se ei diggaa!

----------------------------------- 

Vincent, salakähmäinen karvatakamus. 

Päivän slogan: Loma on vain pieni korvaus työn aiheuttamista kärsimyksistä, raha vielä pienempi. 

Päivän biisi: Maanantai  

Luettua: Pirjo Hassinen – Sano että haluat, ihan kelpoisa lukuromaani osittain ravintolamaailmaa sivuten, osittain rikosta ja perhe-elämän karikkoja tarkistellen. Ei paha, mutta jotenkin väkisin väännetyn oloinen juoni. Ei siis pahalla, mutta... ei hirveästi innostanut meikäläistä. Suositellaan joillekin....

PUNAISILLA MAIHAREILLA MENNÄÄN...