Huoh, huomenta! Paha päivä odotettavissa Varastolla, eilen jo meilattiin toisen osaston leidin mahdollisesta sairastamisesta – eikö olekin vekkulia. Hän aina tietää sen etukäteen, ilman lääkäriä. Tosin sairaus saattaa muuttua sitten jossakin vaiheessa, ensin se olikin p***u, sitten polvi... että näin. No, joka tapauksessa se tietää meikäläiselle perhananmoista matalalentoa. Eilinen oli jo omalla osastolla suht kiireistä. Porukka muistaa, että tulen olemaan jonkun päivän pois. Juu, ei se haittaa muuten, mutta kun sitä lomittajaa ei välttämättä ole. Työt teetetään siis mahd. mukaan etukäteen pois.
Hitsi, oli eilen illalla vähän omituinen olo. Kehnohko siis fyysisestikin. Toivottavasti ei nyt mikään lentsu ole iskemässä *ristii kyynärpäitään ja varpaitaankin*. Kyllä sen taudin vielä, mutta ne prleen jälkitaudit pelottavat oikeasti. No, ehkä se on vaan taas lääkitys + syöminen eli liikaa (ihan trin annostuksen mukaan) mömelöitä ja liian vähän ruokaa niiden kanssa. Illalla ei huvita syödä. Ei tehnyt taaskaan oikein mieli. Hyvähän se tietysti vaan. Kun muistaa juoda, muutakin kuin oklapitoisia aineita ,D Lisäksi hartioiden välissä ja rangassa sillä kohden on saakelin kipeä paikka, argh. Kehnossa asennossa taas tullut kirjoiteltua, eikä taatusti ainakaan venyteltyä.
Omisarvikselle laitoin lopulta melko sekavan ja pitkän sepustuksen eri asioista, joilla tavallaan on yhteys ja tavallaan ei. En saanut aikaan mitään järkevää kokonaisuutta, väsytti ja ketutti. Nukuin taas hirmuisen huonosti. Liikaa ajatuksia päässä ei ole hyvä asia, pitäisi pystyä nollaamaan, mutta kun ei niin ei. Taisin lopulta antaa pollajukeboksin tuututtaa minut unille... en kyllä muista biisiä, mutta joku kammo versio jostakin kulahtaneesta biisistä se oli.
Mutta arvatkaas mitä – armas Palmia lähestyy taas tietotteellaan ja niinkin ajoissa, että hävettää taas! Kirotus- ja tavutusvihreitä ei jaksa enää edes laskea, argh! Nyt OIKEA kuljetuksen nimi on sitten ta-da-daaa ”Helsingin Matkapalvelu 1.12.2009 alkaen”. Ja sitten se tosi ajoissa välitetty tieto: ”poikkeusjärjestelyjä 21. – 22.11. välisenä aikana järjestelmään tehtävistä tietoteknisistä parannuksista johtuen. Pyritäään *ahhahahha* poistamaan aiemmin ilmenneitä katkoksia *ehheheheh* välitystoiminnassa *muahahah*. Tilausten välittäminen voi *tsihihih* ajoneuvoille on tavallista hitaampaa LOL!!!!! Tästä voi aiheutua ruhkaa ja kuljetukset saattavat olla myöhässä.” *ei saa sanaa suustaan* Tämä ei kestä, tämä hajoaa just nyt. Ei tiedä itkeä vaiko nauraa. Vaihteeksi päivitys, voi hyvä Tieto..... sentään! Tehkää jo sille vetun ”järjestemälle” jotakin, kun välittäjät ja kuskit sekä itse palveluntuottaja laittavat kaiken järjestelmän viaksi, jooko? Minä tiedän, että te teitte sen juostenkusten nopeasti ja saitte rahaa vähän. Nyt edellisillä pienillä päivityksillä ja tällä rahastattekin oikein kunnolla – ja tuloksena on järjestelmä, josta jälleen puuttuu jokin pieni, mutta vaikkapa kuljettajien kannalta olennainen juttu. Ja kohta edessä on uusi päivitys. Elä tässä nyt sitten. Toivoa vaan sopii, että hommat toimivat. Muuten soitan normitakson, maksan ja laskutan sitten jälkikäteen. Kotiohan en jää! EN! Ihan siis piruuttaan.
Muuta; jomottaa tuota lapaluiden väliä muuten tosi lahjakkaasti, argh. Mutta jospa tämä tutkimus toisi lohtua jonkun muun elämään ;D
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, tiätteks, samat paprut nyt joka päivä. Epist, mä pistin hanttii ja möksöti bases nii, ett toi joutu oikee pyytelee mua tänne pualell eile illall. Mitäs tekee tommosii haisuansoi, mä inhoon. Missää ei voi olla ja sitt haisuu ja paprut rapisee. Ja pakko oli käydä kakill ja kaikkee, juu, lodjuu tiätty. Mutt otti päähä. Vaiks sain kaakkii ja muanaa ja sillee, hurrrrrrrrrrjast rapsutust ja kehuikii. *kissimöks* Ja taas hirveet seli-seli-selityst, se luulee olevas joku kissikuiskaaja vissii. Mikä son, son mein möhkö kerta. Mitää fisuukaa ja eilenki jotai ihme vihannessotkuu. Hirveet haisut vaa tuli, ku se semmost mellerii pilppo ja se haisu tosi pahall, ja porganoi, iha karmee isoi. Mä tsiigasi, ku mä luulin, ett se tekee sitä fisusafkaa. Ei tiäteskää, keskell viikkoo *huoh*. On tää tiätteks ankeet, iha ku ois arestis tuala vaiks dörtsi on auki. Ett mä voisin tulla, mutt ku kert haisuu nii kamalaste. Mä meen koht tonne basee, se laittaa ne paprut varmaa koht taas.. eikä se ehi mulle tollee lukittaakkaa! Vastustan kaikill tassunkoill, häntylill ja korvisill, nih kerta.
Kliffaa tyäpäivää kaikill, juu, mutt ei möhköll!
Vincent, tämä on ns. siisteyskasvatusta silloin, kun mikään muu ei auta! Sorry.
Päivän slogan: Miksi yleensä yrittää löytää itselleen miesystävää? Etsii vain jonkun miehen, joka suostuu kuuntelemaan jatkuvaa mäkätystäni, valitusta ja märinää tietyn aikaa ja olen taas tyytyväinen... Saisikohan sen palkkion muuten kotitalousvähennyksiin *miettii* =O
Päivän biisi: Spoonfull
Luettua: Hanif Kureishi – Olisi vähän kerrottavaa. Tarina hyppelehtii nuoruuden ja aikuisuuden välillä. Mies on nyt psykiatri, analyytikko, joka joutui sille tielle oudolla tavalla. Syntyperältään hän on milloin mitäkin, riippuen vuosikymmenestä ja tietoisuuden tasosta. Kirja on kuitenkin taattua Kureishia, minä pidin. Perhe-elämä on kummallista, lapsuuden perhe vielä kummallisempi. Kirjassa ei vierasteta elämää; sex, drugs and rock’n roll toimivat vielä Milleniumin aikaankin ;D Tämä on vähän kuin Esikaupunkien Buddhan jatkoa, parempi, ehkä... vaikea arvottaa, en muista niin hyvin. Mutta kuitenkin, Welhotar suosittaa Kureishin kavereille!
KYLMÄLLÄ MENNÄÄN PUNAISILLA MAIHAREILLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti