En sitten laittanutkaan hakemusta kuljetustuesta - oikoluin, just joo ja tosi huolella, kuten tavallista. Eikö otsikossa ollut se pahin panovihreä, v. 2019... ihan kiva hei. Eikä Varastolla olla yhteensopivia meikäläisen kanssa. En jaksanut kirjoittaa uudestaan, korjaan tuon kunhan jaksan / ehdin / viitsin. Eihän se myöhässä ole, mutta varmuuden vuoksi olen taas ajoissa liikkeellä. Että se omista hommista. Muuten röitä riitti, kiitti. Eli leidi edelleen sairaana, tai sitten ei. Kukaan ei kerro - toisaalta, en minä edes enää välitä. Jos käsky käy ja aikaa on, minähän teen. Tosin en pidä hirveää kiirettä, käyn vaikka kaffella välissä tai siis keittämässä ne kaffet jne. Että silleensä, toisille sallitaan enemmän kuin toisille. Työkaverille sanottiin, että hänen pitäisi ymmärtää toisen tilannetta! Ymmärtää, kun on jo vuosia ymmärtänyt; ensin sairauksien (nyt hoidettu), sitten avioeron, nyt yksinhuoltajuuden ja vaikean elämäntilanteen (eikö se ole kaikilla?) takia. OMG. Eli tunteet käyvät edelleen kuumana, ratkaisua ei ole löytynyt tai siitä ei ole ainakaan kerrottu.
Toisaalta huvitti, että omisarvis oli ollut puhumassa JORY:lle työhyvinvoinnista ja varhaisen puuttumisen mallista. Just ja arvatkaas miten sitä oli käsitelty: sairaslomien määrällä! Väärä tapa, huutaa tämä. Ainakin minä ja rva T. olemme vaivaisia, mutta silti töissä useimmiten, ainakin useammin kuin nämä ns. sairaat. Että selviääkö siitä sitten kuka on oikeasti sairas ja kuka ei? On asioita (mm. migreeni, fibro jne.) joista on aika vaikea todentaa, miten sairas sitä oikeasti onkaan. Joskus paha fibro on todella niin paha, että hätinään pääsee aamulla vessaan! Toisinaan vain kevyttä ja jatkuvaa jomotusta. Että siltä väliltä on sitten koko repertuaari käytössä, voi olotilansa mukaan sitten raportoida. Minä en tosin raportoi kenellekään (paitsi tänne), menen sinne omisarvikselle, jos tilanne on laatua "kamala!". Kyllä sen muuten sitten jo näkeekin. BTW, Varastolla todettu 3 nöffiä... epäilyjä enemmän.
Vielä tämä päivä, hah. Perjantai ja 13. Kirotusvihreä iski taas, kirjoitin ensin 31. No niin, eihän tänään mitään satu, eihän? Pelkkää taikauskoa, joohan? Taksot tulevat ajoissa, ruokaa saa huomattavalla alennuksella ja kirjastossa on metrinen läjä kirjoja *uneksuu*...
Finlandia-ehdokkaista sen verran, että vain yksi noista on lukematta. Saatte luvan arvata, mikä! Arvaaja tai tietäjä saa runsaasti kunniaa ja Welhotar-Kunniamerkin luutien ja kissavaakunan kera ,D Voipi olla, että jotakin ylläriäkin järjestyy, jos oikein vielä osaisi perustella tietonsa tahi arvauksensa. Niin, noin yleensä ottaen, parempaakin kotomaista kirjallisuutta on vuoden aikana julkaistu. Jos sitten on julkaistu huonompaakin. Jotenkin vähän... kuin olisi vanhoja tietoja lukenut. On kulttuuripoliittisesti oikeat tahot ilmeisesti edustettuna. Eihän asia mitenkään minulle (vielä) kuulu, kun en ole ehdokkaana ,D Mutta sitten alkaa kyllä kuulua. Muutamaa puutosta ihmettelen, esim. Emma Juslin on aivan mahtava ja hakkaisi esim. Ranskalaisen ystävän mennen tullen kaikilla opuksillaan. Molemmista on tässäkin lokissa. Tämä nyt vain ensimmäisenä tuli mieleen. On niitä muitakin, jotka asettaisin itse ehdolle. No, se siitä, katsomma mitä tuleman pitää! Minusta tästä on kyllä tullut enempi markkinointikeino sekä kustantamoille että kirjakaupoille - kirjailija itse saa ehkä enemmän mainetta ja kunniaa hetken aikaa ja sen palkintorahan. Mutta entäs jatko? Hah... Ja vielä siittä, että leidi valittelee, kun oli luettava peräti 160 opusta. Grauh. Olisitte antaneet nekin minulle, vähintään 2 – 5 kirjaa päivässä ja lyhyt arvio, nih kerta!
Purrrrrrve, kameraden! No nih, saiha mä fisuu eilenkii ku mä oikee manguin, meinaa. Mutt kyll se kesti, ett möhkö taas väkers jotai mulle. Itellee joo teki kyll eväksii ja sillee. Mutt sitt ku piti piänell kissill antaa fisuu, nii ni sitä piti sitt oikee venaa ja venaa. Hmph. Mutt tänää varpist saa jotakii, jos se Poika kert tulee. Ja toikii voi antaa mun ainaskii maistella jotai heekkusii. Ja mulle tuadaa kaikki mun kissitaravat. Mä tarviin ainaskii safkaa, siis määkäruakaa! Jotai hyvää sitt, ei fisuu – jotai, emmä tiijä. Kaikkei makui sais vaiks tuua, juu. Eile mä lojusin sitt ton viakus ku se tuli himaa ja otti vege ne hirveet paprut, yäks. Tääll dunkkaa koko kämpäss nii, etei voi olla. Tartti heti päästä partsill ja silleen! Onneks, mä pääsin pariinki kertaa ja toi anto vaa olla rauhas, ei mitää hätii niinku.
Tsiigaili ku pygmit tual leikki ja koirulit tappeli. Sitt goisin sen viakus, niinku ain. Ett ei mitää uutta meinaa. Kuva on sitt täält, tommone. Mami vissii tahtois tommose hima *tsihih*>o< Eikä saa ku kissin...
Kliffaa viikolopu alkuu kaikill >o<
---------------------------------------------
Juu, tahtoisi paljon muutakin kuin kissin...
Päivän slogan: Mitä erityistä on tässä ns. epäonnen päivässä verrattuna minun muihin päiviini? Täh?
Päivän biisi: Huomisen sää
Luettua: Tommi Liimatta – Nilikki. Nilikki on tosiaan nilkki, kälmi kuin mikä ,D Tästä Welhotar tykkäsi, ainakin osittain. Suositan kälmien kavereiden ja nilkkien sekä heidän kavereidensa sekä siivestäjien ja avittajien ystäville! Ei paha ollenkas. Tuula Levo – Tuulenajama, fiktiivinen elämänkerta ja kirjoittajan mukaan avioliittoromaani Teuvo Pakkalasta. Ei paha tämäkään, minä (juu, olette varmaan huomanneet) pidän elämänkerroista. Hiukka tässäkin jokin tökkii – liika hienovaraisuus? Osoittelevuus? Muuten kelpoista tavaraa, ainakin elämänkertojen kavereille. Mutta nuo ihmissuhdejutut olisi voinut ehkä oikeasti jättää vähän vähemmälle...
MAIHAREILLA VAAN, LÄPI MINKÄ TAHANSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti