Tämä on vähän väsynyt. Tämä kirjoitti eilen paljon töissä, tämä kirjoitti eilen paljon myös kotona. Muutenkin on väsy ja kipeä olo, särkee ja juilii. Työkaveri ilmoitti aamulla olevansa sairaana, ehh. Kova päänsärky ja huono olo, just. Edellispäivänä nokikkain juuri kälättelimme eri flunssien ominaisuuksista. Toivotaan, että se on ns. normipäänsärkyä, tällä kertaa. Muuten kohta olemme kaikki lirissä, kirjaimellisesti. Itsellä on vatsa vähän kipeä, mutta siihen on muut syyt; edelleen kodeiinipohjaiset lääkkeet ja rajoitettu kasvisruoka eivät oikein sovi yhteen, prle. Tämä ei aina tykkää olostaan istumassa siellä Varastossa paikallansa.
En sitten mitään ehtinytkään eilen. Serkuissa käväisin täydentämässä varastoja vähäsen, ostin mm. kotikaljaa, tummaa. Kun en pidä oluesta varsinaisesti, mutta tuo tumma kalja on hyvää ,D Outoa, eikö? Se nyt vaan on sillä tavalla. Ostin sitten vähän Belgarionillekin herkkuja, josko hän suostuisi tulemaan taas avittamaan meikäläistä huomenna. Kyllä kai, jos on terveenä!
Ai niin, virkamääräys tuli, ensi vuodeksi – ihan koko vuodeksi. Josta seurasi sitten vielä illalla uuden hakemuksen laatiminen kuljetuspalveluja varten. Se lähtee tänään reissuun ja jään odottamaan vastausta, josko se kiellettäisiin =O Eli kavereiden sanojen mukaan ”vuosi lisää tätäkin kakkua” – tunteet nimittäin käyvät kuumana jo aikaisemmin kertomieni leidien osalta. Nyt se on jo viety johtotasolle asti, eihän tuota jaksa kukaan enää katsella. Julkinen salaisuus, jota yritetään piilottaa. Mutta kun – molemmilla on se prleen virka! Antaas kattoo, muuttuuko tyyli vai palkataanko vielä vaan lisää apuja. Minä ainakin tein eilen töitä niin, että en enää iltapäivällä nähnyt kunnolla näyttöä. Iso plittananäyttö on hyvä, mutta yli 8 h tuijottaminen siihenkään ei ole ihan kohdallansa.
Muuten täällä on taas kylmä (tai sitten fibro taas palelluttaa), kosteus tunkee myös esiin. Argh. En tykkää, nukun taas kahden peiton ja kissan alla jatkuvasti. Kissa siirtyy yön mittaan tyynyltä hivuttaen alaspäin, kunnes aamyöstä makaa koipisten päällä ja joudun poistamaan hänet koipisärkypoliittisista syistä.
Ai niin, ilokas kirjaylläri tuli! Kiitos sille vinksuttajalle – pyysin pari kirjaa kustantamolta ja tulo kesti 1.5 päivää – tehokasta, sano. Kirjat tulevat julki täällä ja siellä toisaalla ihan kohtapian. No, minä kerron sitten lisää. Varsinaisista perusjännäreistä näyttäisi olevan kyse ,D Iltalukemista rauhaa kaipaavalle Pelko-Polkalle...
No, kai sitä taas tästä, hiomaan kyns.... ei kun siis Varastolle!
Purrrrrve, kaiffat! Mä sainkii eilittäi donarii, ku toi söi donarileivän. Mutt siis hei, se laitto osan takas. Epist niinku. No, sitt on viälkii vaa noi paperit tosa ja ett ne dunkkaa iha hirveell. Mä en siis tod. kestä kauaa enää. Mä eile jo oksuin tohon sänkyn viäree, niinku miälenosotus, te tajuutte varpist. No, toi ainaskii tajus. Mutt taas se meinaa vaa niit rapinapaprui toho *huoh*. No, onneks se on sitt taas himass ja sillo meill onkii koko sänky ihan sekosekosi, ett siäl voi maata ihas kui vaa leluje ja tyynyje ja peittoje ja mamin kaa, mmmmm. Ja Poikakii vissii tulee huamenn, ett ei sitt iha huanost kummiskaa. Antaiskoha toi vähä maistaa sitä donarii, mrouuuuuuuuh. Juu, mä meenki.....
Kliffaa päivää hei kaikill!
Päivän slogan: Jos minä palelen, se on tavallista. Jos joku muu sanoo palelevansa, hän on varmasti tulossa sairaaksi välittömästi.
Päivän biisi: Aamu alkaa A:lla
Luettua: Sari Vuoristo – Laskettu aika, novelleja raskaudesta, odotetusta tai ei, lapsista – elämästä ja kuolemasta, aina vauvoihin ja lapsiin liittyen. Jotenkin tämä ei nyt kolahtanut meikäläiselle. Muori on jo niiiiiiin muori näemmä. Sopivampi tosi lapsi/vauva-intoiselle tai sitä aikaa muisteleville. Tuuve Aro – Yöstä aamuun, Saaran poikaystävä katoaa ja sitten alkaakin tapahtua. Saara kuljeskelee Helsingissä erilaisissa oudoissa paikoissa, tekee outoja juttuja ja kokee yhtä sun toista. Ihan luettavaa, mutta ei hirveän sytyttävää kuitenkaan. Varokaa mustalaisia! Väärinymmäryksen historiaa, Suomen romanien vaiheita ja kulttuuria. Linkki vie Tsadin kirjastojen sivuille, jossa muutakin romanikirjallisuutta. Kerrankin suht objektiivinen esitys kaaleiden elämästä Suomessa. Tosin tässä ei sitten puututtu tiettyihin asioihin... jätän minäkin tinalo kaajona puuttumatta. Mutta minä pidin tästä ja suosittelen, parempi kuin moni muu asiasta luettu opus. Tosin pientä provokaatiota havaittavissa, mutta niinhän se aina!
... JA PUNAISET OLI MAIHARIT...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti