PERJANTAI - kyllä sitä saikin taas odottaa!

Lopultakin, kyllä tämä on ollut kamalan pitkä ja työteliäs viikko. Ja kipeä, enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kirottua! Olisin varaillut aikaa omisarvikselle ja hakenut sairista, mutta seuraava vapaa aika on parin viikon päästä. Just, en minä mitään sairista siis tarvitsekaan. Nääs kun nuo muut plantut ovat sitä luokkaa, että eivät lue edes potilastietoja. Niissä nimittäin on tämä sairisoptio merkittynä. Että ollaan sitten töissä. Kele, sattuu! Nimittäin tässä on vielä kaksi viisipäiväistä työviikkoa ja sitten sellainen viikon  L O M A  =D Juu, ei pitäisi hehkuttaa etukäteen, varmasti taas tapahtuu jotain. Niin minulle aina käy. 

Ja että kaikki olisi tosi täydellistä, tässä eilisen horroskooppini: ”Päiväsi kuluu ahertaessa, mutta sinun kannattaa keskittyä iltaan ja sen tuomiin mukaviin juttuihin. Hyvä mielesi säilyy harrastuksesi ansiosta." 

Päiväni todellakin kului ahertaessa, rotta raataa ja voihkii, ontuu ja lengottaa pitkin loputtomia Varaston käytäviä. Mitä iltaan tulee, keskityin pysymään pystyssä suihkussa sekä raahaamaan kuivuneet ja pestyt petivaatteet takaisin sänkyyn - juu, mukava juttuhan se. Ja sitten vähän lisää pyykkäystä. Hyvä mieli? Mikä se on? Jotain syötävää? Säilyy, täh? Mitäh? Mikä harrastus? Lukeminen ei ole harrastus, se on elinehto, tärkeämpää kuin työ tms. Niin että näin oikeassa ovat horroskoopit! 

Ajankohtaisia asioita on kommenteerattu jo niin rutosti muualla, että minä annan niiden nyt olla. 

Eli eipä tänään muuta kuin älyttömästi töitä, Leidi K-P (kusipää) toi jälleen tehtäväksi hommiaan, ziis. Hän ei ”asemansa” vuoksi voi korjata edes yhtä (1) kirjoitusvirhettä =O Voi prletto sentään, vähän pisti vetuttamaan. Koska hänellä aivan oikeasti ei ole mitään asemaa ja kuitenkin kirjoittaa konseptinsa ym. koneelle itse. Kyykytystä, sanon minä. No, siksihän minut on sinne palkattu, rotaksi tekemään kaikki. Lisäksi kesken jäi isompi selvitys ja tulossa yksi oikein jättipläjäys. Eli puuhastelua riittää varmasti maksetun valtionavun edestä, siis se kerran kuussa tuleva avustus, josta maksetaan vuokra + laskut ja ostetaan ruuat. Sen jälkeen ihmetellään, mihin se meni. 

Sentään eilen ehdin Serkkuihin ostoksille; kaffemaitoa, keksejä sekä herkkusia vähäsen Belgarionille – yhteisherkkusiksi iltakaffelle kinuski-kirsikka-smetana –leivaria ,D Juu-uh, kerran viikossa on lupa herkutella. Ei, herkuiksi ei lasketa sitä eilisiltaista Liiterin pakastepizzan 2/5, jonka hirmuisessa nälässä vetäisin kitusiini. Oli liian vähän vihannespataa eväksenä nimittäin. Ja niin on muuten tänäänkin, se on sitä samaa, jaoin vain pariin osaan. Eli illalla on oleva kamala nälkä. Belga lupasi tulla vastaan kirjastolle, josta jatketaan taas ruokakauppojen kautta kotoon, mikäli taksot näin suovat. Kauppalista on vielä vaan keskentekoinen... ei oikein huvita sekään. Ostetaan sitten vaan perusmuonaa, kyllä se käy, meikäläiselle. Fisua tekisi mieli, täytyy tarkistaa tarjonta Rismasta. Ähh, on jo nälkä. 

Ja nyt taas loppumömelöt, vitamiinit ja tupakkaa...

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mami ei anna mun viäläkää hei tulla sen viakkuu sänkyy. Mä oon ihan surkee, mä vaan möksötän. Eikä se antanu mitää heekkuu, vaan tavismuanaa. No sain mä kaakkii kummiskii. Voiks ihmiset niinku olla jatkuvasti vihaskana ikuvanhoist jutuist? Siis hei, sehä jo pesi kaikki sänkyvaatteet ja kaikki – eihän ne enää haisu eikä mitää! Mä en tajuu... joo, siis mä oon lupannu sata kertaa olla kilti, mutt ku, tota, nii. Tehä tiädätte, mulle käy vaa aina jotenkii sillee hullust. Ett nyt vissii on sitt porttari makkarii kokonaa. Saan mä kummiskii olla täss tsögen soffill, ja sitt mä meen tonne soffapäällisen alle ja kaikkee. Ei se oo sama ku sänky, mutt melkeest. Enite mua haamittaa, ku ei voi goisii mamin kaa. Eiks se tajuu, ett mä haluisin nii kovast (toim.huom. tajuan erittäin hyvin, tajuan myös kusen sängyssäni!). No, kai se siit leppyy, on se ennekii leppyny.  Toivottavast pia ku Poikakii tulee tänää ja tua mulle-mulle-mulle kissimuanaa ja jos mä vaiks sanoisi sill, ett tua fisuu ku se käy tääll päiväll. Joo, nii mä teenki *kiero kollivirn*. Poika on nii älden kilti, mutt toisaalt mamill on mein lovvot >o<  Toi kuva on sitt jostai iipeist...

 

Kliffaa viikendi alkuu kaikill ko lukee munkii jorinoit, hei!

--------------------------------------- 

Vincent, kirotusvihreitä ja muuta... Belgarion ei muuten tule uskomaan sinua. 

Päivän slogan: Lekuri päivässä pitää omena-allergian kurissa. 

Päivän biisi: Sixteen Tons 

Luettua: Dennis McNally – Kerouac, elämäkerta. Toista kertaa luennassa ja tämäkin pitäisi hankkia itsellensä ihan pakosti. Lukekaa linksu, jos olette lukeneet Kerouacia, tekin haluatte tämän – aivan varmasti. Tämä tykkää ja suosittaa, myös kaikkia Kerouacin omia opuksia, jotka käsiinne saatte. Matkalla toki kaikki ovat jo lukeneet? Vai?

 

TAAS MENNÄÄN JA ILLALLA TULLAAN – PITKÄKESTOINEN KAVERI  =b

KIRJAAMISPUUHIA JA P*SKARTELUA =b

Se on aika vähällä, ettei tämä loki muutu kohta p*skartelu- tai n**lelokiksi, kun pitää värkätä noita voodoo-nukkeja liukuhihnalta. En enää keksi muuta keinoa vaikuttaa eräisiin asioihin mm. Varastolla. Eli tässä sitä on värkkäilty *puhaltelee sormistaan neulanpistoja*. Toivottavasti tehoaa. Nimittäin leidi, joka ilmestyi meille toiselta osastolta on osoittautunut k-pääksi. Ei osaa tehdä korjauksia, mutta odottaa täydellisyyttä, josta myös huomauttaaa. Ihmettelee, miksen käytä puolen kilometrin päässä olevaa rintteriä jne. Prle, teki mieli sanoa, että pitäisikö olla jokin VAMMAKKO-lappu selässä koko ajan. Samaa ajattelin, kun eräs henkilö ihmetteli, miksi käytän hissiä. Prle, hissi on kerrosten välistä käyttöä varten – eikö? Hmph. 

No, eilisilta menikin sitten varsin kirjallisissa toimissa. Ensin väänsin veryttelyksi pari valitusta. Ostamani kissanruokapussin sisältö oli paashaa, pari murua ruokaa, loput harmaata vettä – tuotevalvontavirhe. Tein valituksen Vincentin nimissä. Odottelemma vastausta, sitä ruokaa en enää kyllä osta! Toisekseen sain koelasit Favopticilta ja ensimmäistä kertaa kolmista laseista kahta paria ei voinut kokeilla; toisesta oli koko sanka irti, toisesta lasi halki ja irti sekä sanka katkipoikki. Huomautus ja palautus sinnekin. 

Sitten siirryin takso-osastolle (kas kummaa...) ja tein pientä pohjapaperia sitä projektia varten, josta tässä aikaisemmin jo puhuin. Eli keräsin yhteen suurimmat epäkohdat ja mokat sekä pari pientä ratkaisumallia – tekstiä tuli 2.5 sivua. Ja se oli vasta alkua. Tosin se oli ranskalaisilla viivoilla ja parilla esimerkillä ryyditettyä tekstiä ja kohtalaisen helppolukuiseksi tarkoitettu, joten ei sitä voi oikein kirjoitteluksi sanoa. Mutta nyt sekin on sitten tehty. Jäämme taas odottamaan. Kokoushan on 20.1.2010. Minä tulen rapoamaan, jos joku ei asiaa tule huomanneeksi ja muutenkin kertomaan, mitä tapahtuu tämän osalta! 

Jahas, torstai ja Welhotar on repopoikki, väsy eikä näekään kovin hyvin. Että näin sitä vaan taas pitäisi pungertaa kustannuspaikalle. The Viran täytöstä ei ole mitään huhuja edes liikkeellä, hassua sinänsä. Eli ilmeisesti se sitten täytetään talon sisältä, mutta kukaan ei myönnä mitään. Minulla ei liene siihen mitään osaa eikä arpaa – olen ollut täällä niin vähän aikaa, vaikka se ikuisuudelta välillä tuntuukin. Ei millään jaksaisi. Unet ovat jääneet äärivähiin ja säryt taas piinaavat aika rajusti. Lääkkeet eivät auta kuin vähän. Kipupkl:lle en pääse, se on jo kokeiltu. Vahvempia mömelöitä on, mutta niitä ei voi ottaa työpäivinä kuin illalla ja minun elimistöni käsittää ne piristäväksi eli uni kaikkoaa entisestään. Pitäisi kohta taas vetäistä perskännit, se auttaisi vähäksi aikaa! Sanokaa mitä sanotte, mutta näin on. Senhän on todistanut jo kapitalistinenkin tiedemies. 

Hjuu, ei tässä muuta! Huomisen kun vielä jaksaisi. Tarjolla huomenna roudausreissu eli kirjasto, kaupat jne. kuten aina. Pitänee alkaa laatia taas listaa, ettei mitään olennaista jää puuttumaan. Että sekin on hankaavaa, voiko olettaa, että viikon tulee toimeen niinkin vähällä kuin nyt. Ei tod. aina, nyt oli aika paljon varastossa erilaisia kuiva-aineita ym, joten viikko on mennyt suht siististi ruoka- ja siisteys- sekä kissapolitiikan osalta. 

Ai niin, pakko kertoa – lopultakin löysin yhdestä divarista kirjan, jota olen etsinyt vuosia! Jihhaa – se tulee ensi viikolla kotoon kannettuna. Tämä on ilokas ja tyytyväinen... 

No niin perinteiset vitamiinit ja nikotiinit sekä muihin puuhiin ennen takso-odottelua!

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä oon nyt vähä hiljaskana. Mami suuttu iha tosissaa, kaikk sen peitot meni taas pesuu ja se on mulle tosi hyisen olonen. Kylmempi ku toi ilma oli sillo vähä aikaa sitte. Kerra se läimäs munt mopill takamuksilkii. Eikä ottanu viakkuu *sniiiiiiiiiiiif*. Mä en ala, millon mä opin. Nyt se laitto jotai menttolihajust tonne sänkyy, fyi. Mutt kävin mä silti siälä, mä oon ittepäine. En mä kyll uskalla nyt enempää. Kuva on tualt. 

Tosi redii päivää kaikill frendeill!

------------------------------------------ 

Vincent, parasta ollakin hissukseen – muhvi on aika mukava vehjes. 

Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian terve, liian laiha eikä liian äveriäs – eikä voi myöskään asua liian isossa asunnossa, liian keskustassa, ei omistaa liikaa kirjoja eikä liikaa kirjahyllyjä! 

Päivän biisi: I’ve Got My Mojo Working 

Luettua: Robert Gordon – Muddy Watersin elämä ja teot, Hoochie Coochie Man, jokaisen blues-diggarin ja noin yleensäkin musaihmisen peruskamaa. Muutenkin kelpoista luettavaa, tämän haluaisi itselleenkin hyllyyn. Ihan asiaan vihkiytymättömältä saattaa vaatia pieniä perustietoja, mutta hyvin pieniä – kyllä kai kaikki nyt bluesin synnyn tuntevat jne. Mutta on hyvä ja suosittelen!!! Levyjä myös  ehtottomasti ,D

 

TIIKERITURKKI, MAIHARIT JA PERUSMÖKÖTYS – SE NAISEN TAKSOISSA PITÄÄ!

ITKU-HUUTO-POTKUNAURUA JA HAMPAIDEN KIRISTELYÄ

 

Auts, naurattaa ja itkettää... tuli nimittäin vastaus siitä, kun valitin Helsingin Matkapalvelukeskuksen vääristä tilauksista. Siis se ainoa valitus, jonka pitkään aikaan olen viitsinyt tehdä. Jossa kaikki oli päin hvttiä eli osoitteet jne. Muistattehan? Tässäpä teille sosiaaliviraston vastaus: 

Vastaus palautteeseen. 

Annoitte palautetta kuljetuspalvelutilauksista joissa on esiintynyt virheitä. 

Palautteenne on toimitettu palveluesimiehelle mietittäväksi ja toimenpiteitä varten. On varmasti Palmian tahtotila tehdä virheettömiä tilauksia. 

Ei tälle voi muuta kuin nauraa, eihän?! *käkättää ääneen* Tahtotila *ehheheeheh*, joo, on minullakin tahtotila. Minun tahtotilani on sellainen, että se sanoo, että tilausten, jotka on kirjoitettu oikein ja pätevästi, on myös siirryttävä oikein ja pätevästi keskuksen kautta varauksiin. Voi äimälän pässi taas tätä virastojargonia ja ulosantia! Tämähän ei siis vastaa mihinkään eikä mitään - mitäs muuten olette mieltä? Ihan noin kiinnostuneena kyselen ,D 

No, asiaan toki palataan eli pitää kirjoittaa se yhteenveto Matkapalvelukeskuksen toimista ihan tällä viikolla ja laittaa eteenpäin. Kerron sitten, mitä tapahtuu. Tod.näk. ei mitään, ehkä asia otetaan mietittäväksi / selvitettäväksi / työn alle, eli käytännössä ongelmat eivät ratkea. Toivon vain, että mahdollisimman moni jaksaisi näiden kanssa. Minäkin yritän, vaikka joskus närppii niiiiiiiiiiiiiiiin. En turhaan ota kuulkaas rauhoiketta aina ennen taksomatkaa, näin selviän henkisesti huomattavasti vähemmin vaurioin ja melkein ilman ketutusta. Yleensä siis. Sitä ei ihan 20 min myöhästymisestä enää edes jaksa valittaa. Se on niin tavanomaista, että se voisi olla jo melkein sääntö: auto tulee joko ajallaan tai 0 - 20 min myöhässä. Juu ei, ei naurata, mutta näin se on. Ai jaha, siis helmasyntini taas; minä valitan olemattomasta, kun on näin hieno palvelu kerran olemassa! 

No, en minä nyt juuri taida valittaakaan muusta. Olisi kyllä valittamista, mutta otetaan yksi asia päivässä noin niinkuin tarkemmin taas käsiteltäväksi. Sitä on niin kiva märehtiä, vaikka tätäkin olen märehtinyt jo vuosien, kuukausien, viikkojen ja jopa päivien ajan. Ei se vaan korjaannu. 

Ei kun on ihan pakko kertoa se, että eilen taas noutokuski iltapäivällä oli sen 15 min myöhässä ja totesi, että eihän tässä ole kiirettä mihinkään, ajeli vielä aivan päin hemmettiä. Ihan kuin vammakolla ei olisi työpäivän jälkeen mitään tekemistä; olisinhan voinut sopia treffit vaikka rapun eteen jostain syystä tms. Mistä HE sen voivat tietää, pirulauta, että alkoi ottaa taas kaaliin tuo suhtautumistapa. Ei heille kuulu, vaikka kävisin kotona olemassa vain 15 min ja toinen taksi olisi tulossa noutamaan ravinteliin, jossa vetäisin nuppini turvoksiin ja jakaisin sitä vanhaa räyskääni, prletto, nih kerta!!! Hrrr. 

Kehutaan taas vaihteeksi eli yksi kehu myös päivässä. Kehun jälleen kerran Eestin Herkkujen leipiä; ostin viimeksi pari hedelmäleipää sekä Pärnun mustaa leipää. Ai että ne ovat hyvejä! Kun syö vain pari palaa leipää päivässä, sen on parasta silloin ollakin hyvää ja nämä ovat. Hintakin on aina kohtuullinen, kun ostan 50 % alesta ja pistän pakkaseen. Sieltä on hyvä ottaa jokunen viipsale kerrallaan ja paahtaa aamukaffen kylkeen. Ainut ongelma on joskus se, että leipää on yhtä paljon kuin mömelöitä ;D Siksi syönkin joka-aamuisen tomankini siinä samalla, että tulee ruokapuolta enempi... 

Ja sitten kissa-asiaa: Annetaan pois kissa, sopiva punaisiin karvarukkasiin ja / tai muhviin! Se stana oli taas kussut paperille, josta kusi oli valunut sänkyyn – voihan vettu. Nyt kohta lähtee kaveri johonkin muualle! Taitaa saada eräs henkilö itselleen seuraa jonnekin tuohon lähelle, minen enää oikeasti jaksaisi millään tätä helvetin pyykkäystä ja vehtaamista purujen, paska- ja kusivuorojen ja hätistelyn sekä kaiken muun kanssa. Hermo menee muutenkin. 

No nyt se hermo meni sitten, Lääkäripäivät, just. Että ei saa nukuttua ollenkaan ja TÄSSÄ on syy – vai? Voi hyvää päivää vaan, perkele sentään... nyt vituttaa  (eräänlainen naamari, CPAPia ilmeisesti tarkoitetaan, argh); menkää itse suoraan helvettiin nyt siittä stnan kuikelot! Muuten eräs lääkäriesimieheni oli lihavin ikinä tapaamani ihminen, kunnioitettava herrahenkilö ja arvostettu kuin mikä – mutta hän olikin, lääkäri ja mies! 

Vinskin osuutta ei tänään rangaistukseksi kirjata siis lainkaan! Sen tilalla rauhoittava maalaismaisema täältä  tätä odotellessa  =D *virnuaa rutosti* 

 

Päivän slogan: Jokainen osaa kusta lattialle – ole oman elämäsi sarasvuo ja paskanna kattoon! 

Päivän biisi: Five To One 

Luettua: Alexie Sherman – Intiaaniblues, melkoisen mahtavan omalaatuinen tarina intiaanibändistä, intiaaneista, reservaatin oloista, kulttuurista muutenkin ja juomisesta jne. Tämä suosittelee erilaisten tarinoiden ystäville, jotka uskovat uniin ja vanhoihin äiteihin, jotka osaavat tehdä mitä tahansa ,D Hieno opus! Lainatkaa tai ostakaa pois, tahtoo tämän itsellensä kans. Emilia Tala & Kati Rajasaari – Sadistiope ja hulluhoitsu, meilikirjeenvaihtoa erityisopettajan ja lastenkodin työntekijän välillä. Hurjia tarinoita elävästä elämästä, erityislapsista ja -nuorista sekä tilanteista, vanhemmista, työyhteisöistä ja kollegoista. Suosittelen alalle aikoville *virn* sekä varsinkin vanhemmille, joiden lapsi on erityisluokalla tms. Kannattaa ajatella... tuota niin, siis tämä oli yllättävän hyvä opus, yleensä en pidä tästä ”meilikirja”-muodista!

 

NO MENNÄÄN TAAS – TAKSOLLA, KUN EI MUUTEN KERRAN PÄÄSE!

 

TIISTAISIA TIRVAISUJA

Jo vain, en aloita vali-nari-ahi-kiti-väninällä – uskotteko? Ihan sen takia, että en uskalla. *koputtaa, suorastaan takoo puuta* Nyt ainakin näyttää nettiyhteys toimivan ja vika oli (kappas vaan) Sjoneran ihan oma fiba. Havuskaa sikäli, että Black Beauty näytti, että kaikki on ok ja vika on omassa päässä, kirjaimellisesti. Tein kaiken minkä ehdin ja jätin sitten asian sikseen. Varastolla katsoin Sjoneran kotosivut, juu, yhteydet poikki klo 00.00 – 06.45.  Vähänkö harmitti, sen kai uskaltaa sanoa sentäs! 

Poikkeavasti taas kiitosta eli otin yhteyttä mm. Sotkaan sänkyasiassa netin kautta lauantaina, kun puhelimeen ei siellä ehditty vastata... Ja kas, heti maanantai-aamusta minulle soitettiin ja vastailtiin. Suosittelen eli oikein hyvää palvelua, en siis pyytänyt soittamaan. Odotin vastausta netin kautta ja lyhyttä sellaista. Nyt soittikin nuorehko härra, joka juttusi pitkään ja perusteellisesti. Sain kaipaamani tiedot ja vähän enemmänkin. Harmi vaan - en silti voi ostaa sänkyä netin kautta, kyllä se täytyy käydä kaupassa maksamassa, murrr. Lupasi välittää myös viestini sivujen kökköisyydestä eteenpäin, sillä kökköiset ne ovat. En minä silti sieltä välttämättä sitä sänkyä ehkä osta, kunhan tutkailen tilannetta. Mutta palvelualttius oli hyvää eli siitä plussaa tälle virmalle, neuvoja tuli ihan riittävästi – apuja, aikataulutusta ym. myöten! Katsokaas kun vammakko joutuu tässäkin tilaamaan kuljetuksen, kokoamisen ja vanhan poiskuljetuksen –  ja maksaa kaikki ihan itse. Ei se nyt puolta sängyn hinnasta ole, mutta aika rutkasti lisää eli sen, minkä ns. alennus ehkä tekee! Onko kiva nyt, täh? 

Muutenkaan uskalla valittaa mistään, kohta kaikki hyökkivät kimppuun. Edelleen haluaisin tietää, missä se kimppu oikeasti sijaitsee? *vaisu heh* Kirjoitin tähän jo pitkän epistolan, mutta poistin sen. En jaksa täälläkään enää. Anti olla, kuten sanoin omisarvikselle. Ei hänkään ole välittänyt ottaa yhteyttä, vaikka lupasi. Töissäkin joka toinen on kipeä sieltä ja täältä. Siitä ei siis sen enempää. 

Nyt kaipailisin vain runsaasti lepoa, mutta ei sekään oikein onnistu. On sitä ja tätä. Kaikki vie aikaa niin hemmetisti ja nukkuakin pitäisi. Tai ainakin yrittää, vaikka se todella kehnoa taas onkin. Joka yö herään 15 min – 1.5 h päästä oikein kunnolla hereille, sen jälkeen nukkuminen pätkii pahasti. Herään väärässä asennossa kipuihin, puutumiseen ja jomotukseen. Ja taas on tosi hankala saada uudestaan unta. Sitten onkin kello jo ylösnousu eli n. 3 h ennen töihinlähtöä. Ai että miksi? No siksi, että minulta todella menee niin kauan lähteä eli aamupala, mömelöiden vaikutuksen odottaminen ja optimointi, pukeminen on äärihidasta, päivittääkin pitää, kissahommelit hoitaa jne. Ei siinä luppoaikaa juuri jää, uskokaa pois! Kateellisena muistan, kun vielä n. 10 v. sitten nousin sängystä ja 20 min päästä olin jo bussipysäkillä odottamassa. Silloin muuten selkä alkoi ensimmäisiä kertoja vinkua kävellessä – muistan ääärettömän hyvin! That was then, this is now. 

Josta tulikin mieleen lääkitys ja erilaiset mielipidelääkkeet, esimerkiksi. Kas tässä upouusi tiedelinksu, joka voi olla monelle lääkärille ei-mieleen. Eli niille, jotka kirjoittavat aina ja automaattisesti mielipidelääkettä kipuun ja / tai lieväänkin masennukseen ja oikeastaan mihin tahansa, mitä eivät heti tunnista antilooppia tarvitsevaksi inhvektioksi. 

Eikä muuta kuin Varastolle taas, kyllä siellä jotakin on keksitty.

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis ei mitää fisusafkaa, tänää ehkä saataa donarii, toi sano. Siis  pelkkii jotai kummii mustii jättipapui ja kaikkee, mutt ei mitää kissill. Epist, vanhaa kotkotint vaa. No eile sentäs pääsin partsill, vaiks taas piti pylde sulattaa patterin päälä. Eikä jaksanu olla nii pitkää, ett ois ehtiny joikast. Muute oon hei ollu tosi kilti, ett jos niinku senkii takii vois vähä jotai heekkuu saada? >o< Ai ett joo *kollivirn*! Mä arvasin, ett toi ei voi vastustaa munt. Eilenkii se ei tahtonu mua tyynyll, mutt sain olla sitt toss masun viakus ja polvis ja koivis ja jokases muus paikas. Se vaa sano, ett menee kaavoi silmii. Höh, ainaha niit on menny, se nyt vaa on olevinas kipee silmistkii. Ei mull oikeest oo mitää kertomist vaihteeks. Tollase kuvan toi oli saanu postis joltai sen frendilt, se sano, ettei siin ollu kenen foto se on. Mutt se sano, ett se luulee, ett son joku postikortti vissii. Ett sori, jos tää on jonku, nii ni toi lupas heti ottaa sen vegs... Must se on kyll aikas hiano, tavallaa niinku. Mäki tajuun, mikä siin o. Siin o katti!

 

Kliffaa tistantait töihi ja himppee jokasell.

---------------------------------------------- 

Kiitos Vincent, sitä tässä kaipaisikin! 

Päivän slogan: Jos kuvaisin itseäni väreinä, ei niistä ainutkaan kirkas olisi. Kirkas on tarkoitettu vain juotavaksi! 

Päivän biisi: Ruby Tuesday 

Luettua: Tuomas Kyrö – 700 g, urheilusoopaa, karmean kammottavaa, antakaa olla. En kommentoi, linksusta lisää, jos jotakuta kiinnostaa. Meikäläistä tod. ei, väkisin luin! 

 

HUSH – VARASTOLLE SIITTÄ, EI VETELEHDITÄ TÄÄLLÄ YHTÄÄN.... =b

NETTIPROPLEEMIA JA MUUTA ANKEAA!

Ettei kaikki vain menisi hyvin – netti kotona ei toimi. Dataa tulee, mutta yhteys ei pelitä. Grrr, ei jaksanut aamulla asiaa enää tutkia, ei yksinkertainen ratkaisu tällä kertaa. Prletto. Eli ei voi olla kotona yhteydessä mihinkään. Toivottavasti töissä....

Tämä sitten eilen katsasti tuota toista silmää tarkemmin. Eikö siinä perkele ole näppy, valkoinen (ainakin vielä) näppy... juuri siinä, missä lekuri ropeloi *tsihih*. Nyt mene hermo, se näppy nimittäin hingertää koko ajan, taas. Eikä siis lähde pois. Joko siitä on tulossa näärännäppy tahi sitten ei. Kokeilin vanhaa tapaa hautoa lämpimällä vedellä, josko tokenisi. Ei näkyviä tuloksia. Särkee ja kaihertaa. Vetuttaa kuulkaas ja melkoisen rankasti. Koipiakin särkee melkoisen täpöllä! Ja Varastolle pitäisi. Ei ole Polgaran olossa eikä elossa nyt taaskaan kehumista, jos on koskaan ollutkaan. Miksi taas juuri minä? Eikö tämä jo riittäisi, ziitosta vaan eli terve ja kiitti kaloista.... Tai mieluummin ehkä sielun pitkä, pimeä teehetki.

Muuten ahi valtasi mielen jo eilisaamuna. Ei huvituttanut mikään. Yritin viettää peiton alla aikaa niin paljon kuin mahdollista, unta kärkkyen, mutta ei sitä saaden. Murr. Ei kiva eikä sitten yhtään mukava. Ruuanlaitonkin kuittasin mahdollisimman helpolla heitellen sitä sun tätä ja keittäen kaiken mössöksi, no ei siis ihan mössöksi, rapsakaksi kumminkin. On se nyt syötävää, mutta helkatin rumaa ruokaa. Maku on ihan ok, tietysti! Ja tuli sitä syötyäkin, vähän liikaakin. Muutakin siis. Örps.

Muutenkin alkaa olla ahi huipussaan; torpassa on kylmä, ulkona on kylmä – joka paikassa on kylmä. Varastolla vasta kylmä onkin. Turha syyttää pukeutumista, eilenkin touhusin puoli päivää talvitakki (siis semmoinen parveketakki, vanha loihkana) päällä täällä sisällä. Muiden mielestä täällä on varmaan ok, mutta minulla on taas niitä sisäisiä kylmiä aaltoja! Ette usko vai, no olkaa uskomatta sitten. Tosi se kumminkin on. Sellaisia on eikä niihin auta mitkään vermeetkään, tämä ei ymmärrä – lääkäri katsoo vinoon, jos alkaa selittää. Että tällainen tapaus. Viettäkää vaan hienoja talviurheilu- ja kävelyhetkiänne, minä kiroan teidät kaikki! Varsinkin pitkien ja hartaiden kävelyretkien tekijöitä =EEE (hups, näppis melkein hajosi kun taoin vähän liian lujaa) Minä aivan hvtin mielelläni kävelisin ja kävisin töissä bussilla ja vaikka jopa odottelisin sitä – mutta kun ei niin ei! EI! Prle!

En tajua, miten jaksan taas alkavan viikon... ei olisi jaksuja kyllä nyt yhtään mihinkään! Kaikki on kulutettu loppuun minua kiusaamalla. Ja olisi taas näitä pitäisi-pitäisi-pitäisi –asioita. En vaan jaksa – uskokaa nyt jo. Minä vain haluaisin olla rauhassa kotona, kissan kanssa, ajattelematta yhtään mitään.

Matkapalvelu muuten lähetti eilisen vahvistusviestinsä viikon matkoista asiallisesti ja ajoissa, loppukaneettina, että toivovat matkojen sujuvan paremmin ja silleensä =O Mikähän niihin on mennyt? Onkohan käsky käynyt joltakin taholta, että valituksia on tullut liikaa tahi jotakin. Ihmetykseni oli suuri.

No niin, jatketaas töitä sitten!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Siis hei, safkapolitiikka on taas ihan piäles. Ei mitää kisulill, pelkkää tavissafkaa. Vaiks mä oon mun miälest ihan kilti nii ni ei silti mitää. En ees oo kauheest mourunnu ja vaan kerran päiväs pistän matotkii sekosi. Ett siis niinku hei, jotai pitäis saada. Ees donarii vaiks... ai ett joku päivä, vaiks huamenn. Okei, mä muistan tän. Toi joskus tekee donarileivän itellee, ku se ei just syä iltasi... arvatkaas, oonks mä heti meges jakaas sitä. Eikä toi voi vastustaa ikinä, ain tulee kunno jako. Ja vaan vesidonarii. On se ostanu vahinkos sitä toistakii, mutt sitä mä en voi safkaa. Enkä niit muitakaa oikee. Saridnei mä syän kyll, mutt niit on viäl harvemmi eli tosi harvon – en tiijä miks. Mutt ees jotai muut safkaa, pliis. Kävis ees siäl hallis tai jotai, meill ei oo nimittäi ees pakastimettimes mitää kissisafkaa, ei mjunuaisii eikä fisuu olleskaa enää. Toi tarkisti, ku mä pyysin – ei oo, ei mitää *snif*. Nii ett vähä vetää apeeks. Eikä pääse ees ulos kunnoll, mrrrouuuh. Tulis kevät, mä pääsisin taas jolisee tonne partsill ja tsiigaa fogeleit oikee kunnoll. Tommose kuva se taas haki täält.

Kliffaa viiko alkuu...

-------------------------------------------

Eikä ole kliffaa...

Päivän slogan: Vaikka kuinka yrittää tehdä tavanomaista, priimaa vaan pukkaa!

Päivän biisi: Grand Hotel

Luettua: Jorma Huhtala – Uima-altaaseen syntynyt kala, Laps pilvien pimeäin, osa 1, uhhh. BoD, joka ei taaskaan oikein toimi. Upseerisperheen lapsen lapsuusmuistoja, muuttoja, tapahtumia jne. Mutta jokin ei nyt täsmää, opetusten tuominen tässä muistelmien välissä kehiin ja viittaukset tuleviin eivät ainakaan luettavuutta paranna, eivät tuo myöskään näille sitä arvoa, jolla ne ehkä on tarkoitettu otettavaksi. Melkein tuubaa, luin muun puutteessa. En suosittele.

KETUTUSTA, TÖITÄ, KETUTUSTA!!!

TÄMÄ EI TERVETTÄ PÄIVÄÄ NÄE - KIRJAIMELLISESTI

Kyllä se nyt on jo aivan selvää, että minua ei ole tarkoitettu työelämään. Ei edes päivärutiinien osalta. Minä nukun ensin vähän. Sitten syön aamupalan ja mömelöt, päivitän lokia ja lueskelen. Sitten pitäisi töihin. Hmph. Mutta kun vapaalla menen aina takaisin nukkumaan ja nukun aivan huoletta ainakin tunnin-pari. Ja kun herään, on välikaffen vuoro. Jonka jälkeen voikin taas nettailla ja lueskella sekä siirtyä värkkäilemään lounasta. Jonka jälkeen on pakko nukkua kunnon päikkärit. Siis eihän tällainen ole mahdollista työpäivinä – ei ihme, että olen aina niin jumalattoman väsynyt! Ette muuten usko, mutta särky käy kyllä myös työstä, siis sen jatkuva kestäminen. Se on aika rankkaa noin niinkuin pidemmän päälle. Lyhyemmän päälle sopii jokin muu *muhahahah*. Ja sen jälkeen tupakka... 

Niin, tuota, en minä sitten eilen tehnytkään kuin tuota kirjoittamaani (loppu pois lukien, tietysti!). Hyvin jaksoin nukkua ja lukea sekä nettailla. Ei tehnyt heikkoakaan, kun välillä söi donaria ja pari keitettyä perunaa, porganaa ja paprikaa ,D Juu, nyt on tosi normiviikot jo meneillänsä. Jääkaappi näyttää jo melkein tyhjältä ja tuolla pitäisi viikko elää =O No, sitten eletään,  se on aika yksinkertaista. Otetaan mitä on ja sillä selvä, turha siinä on vänistä. Jos ei nimittäin tyhmänä ole ostanut riittävästi muonaa. Ja kyllä siellä vihanneslaatikoissa on yhtä ja toista, pakkasessakin jotakin. Hmph! 

Toveri Turusta ihmetteli mm. fisuasioita, niin minäkin! Toinen, mitä ihmettelen, on suomalainen jugurtti – se on ihan hemmetin pahaa. On vain kahta plaatua, joita voi syödä ja niistäkin toinen on soijajugua. Muut ovat syömäkelvottomia. Kun taas Liiterin maustamattomat jugurtit ovat aivan superia jo sellaisenaan. Saati sitten siitä tehty tsatsiki tms. Eli ei voi mitään, en suosi suomalaista. Sama linja näkyy tuossa fisussa; silakkaa ei ole tai sen hinta on lähempänä ns. ”lohta”. Viimeksi tein ison pellillisen silakkapiffejä alusta asti itse eli ostin hallista fisut – parempaa se oli kuin kassilohi. Mutta se silakan hinta ja saatavuus, saati muun kotomaisen kalan? Ihan perheestä.  Luulisi, että ainakin täällä Tsadissa saisi normikaupoistakin, ainakin isommista, mutta kun ei niin ei. Siis ainakaan kohtuuhintaan – viimeksikin se pieni pala siikaa oli suhteessa aika arvokasta kotomaiseksikin. Sitten on vain ostettava donaria (halvinta) tai pakastekalaa (Alaskan vesiltä). Eivät kovin ekologisia ja hyviä valintoja muutenkaan... 

Jahah! Tänään sunnuntai-ahin karkoittamiseksi viitakon hoitoa, käks-pakkoruisku jääkylmässä ja muuta mukavaa. Juu ja parin päivän ruokien laittaminen; pottua, porganaa, paprikaa, papuja, ituja.... ihan hyvää siitä tulee, lisätään vielä kuivattuja tomangeja, chiliä ja ehkä vähän sieniä. Ans kattoo, mitä siitäkin tulee eli mikä on tämän viikon vihannespadan nimi ,D 

Ahittaa myös viisipäiväinen työviikko! Sitä ei olekaan ollut pitkään aikaan. Lisäksi tiedossa on osastomiittiä ja kehitys(!)keskustelu(?) Upon kanssa. *huoh* Antakaa minun kaikki kestää – ja minähän kestän, kai. Jos koivet vain vähän tästä paranisivat, ei tuo särky vieläkään ole kokonaan hävinnyt ja viikko on vasta edessä, argh. Pelottaa. Eikä tuo silmäkään nyt normaali ole, kaukana siitä. Ketuttaa, pitääkö uudestaan sinnekin lääkärille? 

Ei helkkarissa, minä menen tupakalle ja valitsemaan uuden kirjan!

-------------------------------------

 

Purrrrrrrve, kaiffat! Joohei, eile olikii donaripäivä, kissin heekkuu. On joo, mä oon oikeest allergiaine tavisfisull, mä ykätän sen heti. Silakankii, vaiks se ois kuin pilpottuu ja annettais vaa vähä. Sitä punast fisuu mä voin syädä ihan piäne biitin, muute seki tulee ylös. Kuulin, ett joillakii muillakii kisseill on sama. Mutt mä voin syädä donariii ja pakastimetinfisuu, ne on ihan parast, nih. Eikä mun hiilitassunkajälist voi paljo jäädä, ku mä kert oon nii piäni ite – eihä? Mä oon kummiskii muute ekolookine valinta, enks ookki? Mä oon henkiss ja pidän seuraa, oon viksu ja vilmaattine ja kaikkee. Ja skrivaan tänne lokiin ja kiusin mamii ja sillee. Ett eihä tääll ois ees ketää, kelle se suuttuiskaa, jos ei munt olis. Ett tää on niinku iha tarpeelline jokase huusholli valinta: Kissa joka himaa! Ai ett tual ulkon on viäläkii galsa, ei siäl pysty olee. Kävin äske, nii ni piti sitt mennä sulattelee itteesä patterin pääll, paleli iha äldest. Enkä mee nyt ulos, ootan, ett pääsen mamin viakkuu! Syätäiskö tänäänki donarii? Ai ett ei... aha, no mulle sitt kissimuanaa ainaskii, juu. Kerranki toi otti foton, mutt tiäteskii mä goisin tossa, aika nätist kummiskii....

 

Kliffaa söndaagii jokasell!

------------------------------------ 

Vincent, ekologinen vaihtoehto. 

Päivän slogan: Elämä hymyilee – kaikille muille! 

Päivän biisi: All Our Dreams Are Sold 

Luettua: Claes Andersson – Jokainen sydämeni lyönti, hienoja tunnelmapaloja elämästä, hajanaisesti, mutta niin fiksusti.  Työstä ja hulluudesta, suhteista, nuoruudesta, politiikasta, elämästä nyt, sairauksista – kaikesta ihmisen elämässä. Tämä piti kovasti ja mieluusti ottaisi kirjankin itselleen. Suositan lämpimästi kaikille! Kaj Korkea-aho – Katso minuun pienehen, hiukan omalaatuinen romaani nuoren varastomiehen ja uskovaisen tytön rakastumisesta, tytön äidin sairastumisesta, lahkolaisuudesta jne. Loppuratkaisu on melko raju.... Jos kestää nuoren ihmisen vellovien tunteiden kuvaamista sekä uskisjutustelua siihen sivuun, voipi lukea. Itsellä ei oikein puhti riitä kehumiseen nimittäin. Tuo uskontopuoli kun punkeaa kovasti esiin. Että jokainen taas taaplaa tyylillään. Tätä mainitaan jännäriksi jossakin – tuota, minusta nyt vaan ei oikein toimi siinä mielessä.

 

VIELÄ VAAN LEPUUTUSTA!

MELKEIN KIRKASSILMÄ-POLGA TÄSSÄ, MOI...

Nukuttu on, tällä kertaa sikeästi mutta vähän. Katsokaas kun eilinen lääkärihärdelli piti minut niin kiireisenä ja iltapäivän roudaus vielä kiireisempänä, että varsinkin toinen koipi särkee aivan prleesti. Enkä taaskaan uskalla astuskella tällä pahemmin – hiihtelen lyhyin, varovaisin askelin huonekaluista ja seinistä kiinni pidellen. Äsken vetelin kipumömelöt, tipat silmiin ja tämän jälkeen pari viipsaletta kärtsättyä hetelmäleipää. Tuntui, että aamupala on jo pienempi kuin lääkeannokseni kaikkinensa =o 

Niin, se silmien kohtalo. Arvaustalon (p)lanttu kun ei niihin silmiin silloin edes uskaltanut koskea eikä kunnolla katsoa, kävin sitten Ympyrätalossa. Tanskalaisperäinen vanhempi *köh, siis ikäiseni...* härre, joka oli erittäin ystävällinen, kuunteli minua ja teki, mitä oli tarpeen. Ensiksikin oli väärät tipat, tilalle sain kortisonipitoiset tipat jokuseksi päiväksi. Lisäksi kostutustipat vaikka jatkuvaan käytöön. Toiseksi oikeaan silmään oli kasvanut kaksi pienen pientä ja tankeaa (hänen sanansa) ripsenalkua aivan silmän sisään – ne hankasivat ja sehän se teki kipeää. Oli hankalaa jopa repiä ne pois =o Katsoi vielä, että haavaumia tms. ei ollut tullut, ehkä olisi tullut, jos ärsytys olisi jatkunut pidempään. Hyvä siis, että asia hoidettiin samalla. Lisäksi hänkin puhdisti molemmat silmät erittäin huolellisesti, tyhjäsi myös kyynelkanavat, ettei niissäkään ollut mitään tulehduksellista. Lisäksi erikseen tarkisti, ettei ole uusivan iriitin merkkejä. Ja bonuksena sain näöntarkastuksen, jota ei sovi halveksia. Hintava se on lääkärillä tehtynä nimittäin. 

Pääsinkin heti tsekkaamaan sopivia laseja Favopticista, jeeeeeee. Lukulaseihinkin sain oikeat vahvuudet, hmph, Tiimarin lasit eivät siis käy. Onneksi tuo nettipuoti myy myös tosi halpisvarastoaan pois, halvimmat kehykset + linssit kotiin toimitettuna 29 juuroa! Siellä oli muuten uutuutena ns. itse suunniteltavat kehykset, minä jo uusia toisiakin laseja tässä suunnittelin, käykää ihmeessä tsekkaamassa. Minä luotan tähän firmaan useamman vuoden kokemusten jälkeen! Niin, siis lekurikeikka kaikkinensa oli ihan positiivinen. Meikällä kun on vain nämä yhdet silmät ja ainoa elämä tosiaan täällä netissä ja kirjoissa – näköongelmat olisivat katastrofaalinen vaihtoehto! *phuuh, helpotus* Isot kiitokset kaikille tsempanneille, olipa mukava huomata, että en ole ihan yksin kylmässä (!) maailmassa ;D 

Varastolla sitten kuitenkin riitti töitä, vaikka en kunnolla nähnytkään vähään aikaan. Lievää matalalentoa,  meille kun on tulossa taas henkilöstövaihdoksia. Se teettää vähän lisää hommia, lisäksi oli pari kiireellisempää juttua. Ehdin kuitenkin vielä Serkkuihin noutamaan normiherkut, ehheeheh. Tuuria kävi, kaikkea kivaa löytyi, myös Belgarionille mukaan. 

Taksokin nouti lähes ajoissa, kirjastossa oli vain neljä varausta ja jouduin koluamaan vähän hyllyjä. No, jotakin löytyikin, sopivaa uudelleenluentaan. Kaupoissa ei ollut mitään uutta ja kovin pieneksi kerääntyi ensi viikon eväkset eli ei mitään ihmeellistä. Vihanneksia, donaria, kissalle muonaa ja karkkia... Mutta sitten paluukyytiä saikin odotella urakalla, pakkasta 17 astetta ja auto myöhässä vartin verran. Mummeli odotteli kyytiä jo ennen minua ja jäi vielä odottamaan. Harmitti, olisin melkein luopunut omasta taksosta, mutta kun se nyt vaan ei käy – auto olisi ohjattu muualle, sitä ei voi luovuttaa toiselle siinä-ja-nyt. Onneksi hänellä näytti olevan aito turkki sekä mukava saattaja mukana eli hätä ei liene kuitenkaan ollut. Harmi varmaan, koska epäilen hänen tilanneen auton vasta saatuaan ostoksensa tehtyä eli se pisin mahdollinen odotus perjantai-iltana! 

Kotona olikin Belgarionin kanssa oikein mukavaa pitkästä aikaa. Värkkäsin meille parannellut pizzat, olivat oikein erinomaiset kaikkine mausteineen. Jälkkäriksi vattu-jugurtti-leivaria, jonka Serkut möivät laattana. Heh, tehtaalla oli vain lätkäisty päälle väärä nimi, siinä luki nimittäin mansikka-smetana-leivari... No, melkein samaahan tuo, mutta jugurttiversio on vähän kirpsakampaa ja raikkaampaa. Eli apehdimme sen vaffan kaffen kanssa. Juu, oikein hyvää oli. Kälättelimme kaikenlaista ja istuimme ehtoota. Belgan luennotkin alkavat kohtapuoliin, vielä on viikko lomaa. Pitää keksiä jotakin, että voisi sitäkin hyödyntää *kälmi minä*. Josko sitä sänkypuolta pitäisi katsastaa uudestaan. 

Tänään en aio tehdä mitään. Enkä varmaan pystykään. Koivet, varsinkin oikea, ovat tosi kipeät eilisistä aktiviteeteista eikä lepuuttaminen nyt ole halusta kiinni. On pakko olla hissuksensa, en pysty nähkääs kunnolla edes seisomaan. 

Pakkasta on – 20 C ja se vähän riipoo, onneksi ei tarvitse siis ihan ulos asti ,D

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrre, kavrut! Nonnih, nyt on mami melkee-kondikses ainaskii. Ja mä sain kans kaikki mun kissitaravat. Ja sitt mä kiusin taas Poikaa, ku se kävi. Sitä alko naurattaa ja nii mamiiki, kun noi divas kaffetta ja mä tunkin mun pään siihe pojan kirja ja kaffekupin välist leivarilautast nuuskuttaa. Mä vaan halusin tiätää, mitä son. Haisu oli hyvä, mutt jäks, kissit syä mitää marjoi. Mutt ku siin oli kummiskii nii kiva kiusii sitä, mä vähän aikaa sitt kummiskii nuuskuttelin lisää. Ja se tarjos mull kaffet – nou vei, mutt muaki alko virnuttaa >o< On noi hölmöi noikii! Sitt loppuaikan mä makasinkii Pojan selän takan, ain ku se nousi, mä otin lisää tilaa. Se alko väittää, ett piän kissi leviää ko pullataikina, ku takamukse nostaa. Tota, voi siin olla perääki. Se on sama ilmiö, sano mami, ku ett kissi tyynyll nassu viäress painaa paljo vähemää ku koipie pääll alhaall sänkyss. Eiks oo omituist?! Mutt nyt on mami taas koton, meill on mulle safkaa ja lisäks yhteist donarii. Kyll me selvitää... mut hitsin galsa tuala kyll on. Pakko mun siäl on pari kertaa päiväs käydä, mutt silti. Kyll siälä jäätyy, hei. Taaskaa fotoo, mutt toi katin kuva on täält.

 

Muff kliffaa löördaagii kaikill!

------------------------------------------- 

Vincent, melkoisen kekseliäs kissa... 

Päivän slogan: Helpotuksen jälkeen voi kai alkaa taas vänistä kaikessa rauhassa? 

Päivän biisi: Is This Medicine   

Luettua: Edelleen omat dekkarit loppuun. Aloitin kirjaston opuksen, joka on vielä kesken. Asiasta lisää siis huomenna. Omat kirjani on arvosteltu täällä jo aikaisemmin, ei edes kovinkaan kauan sitten.

 

LEPUUTUSTA JA LISÄÄ LEPUUTUSTA!